Henkäisen ja kerään voimani

Ja kirjoitan blogille. Henkäisy tulee tässä: Huohhh. Ja voimien keräys tässä: Ynhgnhh. Ja sitten kirjoitus:

Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.

Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.

Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.

Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.

Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.

Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.

Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.

Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.

P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.

Kaksi kissaa parvekkeella ja kolmas ruokittu

Ovat ne uteliaita. Naapurin kaksi kissaa siis. Tuolla ne nyt parvekkeellani seikkailevat. Olivat viisaita naapureita kun kysyivät minulta luvan että haittaako jos kissat siellä joskus pyörivät. Eihän minulla siellä kyllä mitään muuta olekaan kuin pari räsymattoa joten kyllä sinne pari karvapalloa sopii. Pitänyt tietenkin hommata sinne parveketuolit ja pöytä ja kukkia parvekelaatikoihin mutta arvaatte varmaan olenko saanut aikaiseksi. No kohtahan on kesä mennyt niin eipä sillä niin väliä.

Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.

Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.

Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.

Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll

Hieman vaihdoin väriä

Koska elämässäni nyt on uusi ajanjakso menossa niin pitäähän sitä blogiakin vähän muokata. Kuvanikin voisin vaihtaa mutta en jaksa nyt alkaa väsertämään. Täällä minä nyt istun rakkaani luona. Tosin hän itse on lastenleirillä mutta on täällä hänen ihana kissansa seuranani. Äsken juuri hän muistutti olemassa olollaan vääntämällä tortut kylpyhuoneen lattialle ja vaikka olen vannonut että muuten kyllä siedän kissaa mutta sen sotkuja en ala siivoamaan niin pakkohan se oli siivota pois haisemasta. Meillä on tämän kissan kanssa sellainen viha - rakkaus suhde. Joskus menee ihan hyvin ja se on suloinen kun kömpii syliin kehräämään mutta joskus tekisi mieli heittää se parvekkeelta alas.

Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.

Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.

Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.

Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"

Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)

Niinpä niin.

Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.

Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.

Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.

Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.

Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.

Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.

Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.

Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto

Nyt kävi näin

Tarkempaa selontekoa ehkä myöhemmin mutta kerrottakoon että voisin alkaa susien kesyttäjäksi.

Päässä soi humppa: Mikko Alatalo: Tyttö Pohjanmaan
Humpastalainattua: "Helpompi susi kesyttää kuin tyttö Pohjanmaan"

Yhdet häät ja niin no eipä muuta

Töissä mennyt mukavasti vaikka välillä onkin väsyttänyt. Ei voi kuitenkaan valittaa koska tuollaiset työpaikat jossa viihtyy noin hyvin on kiven alla. Nyt sitten tuli nämä helteet joita koko talven ihmiset odottivat ja nyt kun ne ovat päällänsä niin valitetaan että on liian kuuma. Koskaan ei ole hyvin tai vastaavasti jos osaa elää positiivisella elämänasenteella niin koskaan ei ole huonosti. Kaikki riippuu tai roikkuu siitä mistä vinkkelistä sitä katsastelee. Asenne ratkaisee, sanotaan ja uskonkin että pitkälti näin onkin, se miten sen asenteen osaisi löytää onkin sitten eri asia. Olenpas minä filosofinen. En ole oikeasti. Olen vain väsynyt ja tylsä lähihoitajaopiskelija joka kesätyöpäivän jälkeen osti jäätelön ja ranskiksia ja viettää kuumaakin kuumemman iltapäivän ja illan neljän seinän sisällä yksinäisyydestä nauttien. Tai ei nyt yksinäisyydestä vaan pikemminkin yksinolosta, ne kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

Huomenna sitten nokkani suuntaa Keskipohjanmaalta Keski-Suomeen. Hikinen hetki linja-autossa kutsukoon karkeloon. Jospa illalla pääsis vaikka pitkästä aikaa savusaunaan. Ja lauantaina serkkutytön häihin. Tykkään. Häät on mukavia. Olen tainnut joskus täällä mainitakin että tykkään kovasti siitä kun häämarssi kajahtaa uruista. Vetää hiljaiseksi. Olenkohan joskus kävelemässä itse alttarille. Sitä ei tiedä. Olishan se kivaa mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää. Tyydyn siis sukulaisten ja tuttavien häissä nauttimaan häämarsseista. Ja hyvästä ruoasta tietenkin.

Kuuma. Hiki. Kuuma. Ranskikset valmiita. Syömään.

Humppa Soi: Ensiferum: Battery (Metallica coveri)
Humpastalainattua:
"Smashing through the boundaries
lunacy has found me
cannot stop the Battery"

Elämässäopittua: Töissä voi jopa viihtyä

Keskikesän juhla mennyttä aikaa

Siinähän se juhannus meni mukavasti töissä. Perjantaina 07.00-15.00 ja launtaina sekä sunnuntaina 07.00-15.30. Onneksi oli illat vapaata sentään. Perjantai-iltana eli juhannusaattona pääsin kuokkimaan kaverini mökille. Siellä vietimme sellaisen mukavan rauhallisen mökki-illan. Savusiikaa, makkaraa, pihviä, lohkoperunoita ja kaikkea muuta makoisaa syötävää. Ja tietenkin saunomista. Ja vihdoin viimein kävin uimassakin. En varmaan koskaan ole näin myöhään pitänyt talviturkkia päälläni. Mukavaa oli. Ei mennytkään juhannus niin kuin aluksi suunnittelin että vain nyhjötän ja mökötän yksinäni kämpässä ja syön mikrossa lämmitettyjä makkaroita. Tosin se huono puoli tässä oli että yöunet jäivät hieman vähäisiksi. Ja töitä jännitin sen verran että kun nukkumaan pääsi niin uni ei meinannut tulla millään. Yleensä en menetä yöunia helposti mutta nyt huomasin miten rasittavaa unettomuus tosiaan on. Onneksi töissä meni hyvin ja eivät ainakaan vielä ole perään soittaneet että olisin jotain tehnyt väärin tai unohtanut tehdä. Olin nimittäin yksin töissä ja vastuu on melkoisen suuri.

Muutama yö on mennyt siis lyhyillä yöunilla joten nyt väsyttää. En taida tänään tehdä mitään...

Tomppa Odottaa

Viettelen tässä ansaittuja vapaapäiviä. Eilinen oli vapaa ja vielä huominen on vapaa. Kyllä maistuu. Olen laiskotellut oikein urakalla. Musiikkia kuunnellut, leffoja katellut. Eilen käytiin luokkakavereiden kanssa syömässä Pedrinaksessa. Hyvää oli ruoka ja seura. Ja parina iltana olen pyörinyt kaverini kanssa luonnon armoilla. Olemme käyneet meren rannalla ja vähän metässä käppäilemässä. Tykkään olla ulkona.

Kirppareillakin on tullut kierreltyä ja mukaan tarttui tänäänkin Tom Waitsia, Stratovariusta ja vanhoja Soundin levyjä. No pitäähän sitä täydentää kun kerrankin on levyhyllyssä tilaa uusille levyille kun ostin eilen uuden cd-tornin. Kyllä sitä hyvää musiikkia onkin paljon.

Mitähän sitä sitten tekisi. Jos vaikka laiskottelis lisää.

Humppa Soi: Tom Waits: Whistlin' Past The Graveyard

Sydän täynnä tulta, superpallo ja 69 silmää

Siinä ostokseni kun Anttilassa kävin. Tarkoitus oli ostaa kaksi levyä. Ja toisen piti olla Nordman. Nordmania ei kuitenkaan löytynyt joten ostin Maija Vilkkumaan Superpallon ja Brother Firetriben Heart Full Of Firen. Ja sitten heräteostona vajaalla 12 eurolla The 69 Eyesin kolmen cd:n ja yhden DVD:n paketin. En oikein tiedä miksi sen ostin mutta kun sitä olen kuunnellut niin pakko kai sitä on tunnustaa tykkäävänsä siitä.

Harjoittelukin on nyt ohitse. Vihdoinkin. Viimeinen viikko meni ihan mukavasti ja sain jopa nelosen siitä arvosanaksi. Viikonloppuna kävin kotopuolessa festarikesä avaamassa. Metecorock. No. Oli se ihan karua meinikiä ja viimeinen esiintyjä oli jopa melkein kuin oikea bändi. Ja uusi pitseriakin piti käydä testaamassa. Siinäkään ei valittamista. Ja lauantaina illalla tuli mahtava sarja telkkarista. Ihmebantu. Se on studio Julmahuvin tekijoiden uusin ja meillä Mannisen kanssa ainakin oli hauskaa sitä katsellessa.

Eilen alkoikin sitten arki. Aloitin kesätyöt. Ihan mukavasti on alkanut. Helppo olla töissä kun on tuttu paikka harjottelusta. Tänään tosin väsytti kun pari viime yötä on jotenkin jäänyt kauhian lyhyenlänniksi. No huomenna on iltavuoro joten saa nukkua aamulla.

Siinäpä tällä kertaa kaikki. Paitsi että ostin uuden imurin. On vähän hiljaisempi.

Palaillaan.

Pidä Wille itsesi miehenä. Poikamiehenä

Humppa Soi: Brother Firetribe: Game they call love
Humpastalainattua:
"Finally I realise
I'm losing this game they call love
I'm always one step behind
I'm losing this game they call love."

Kesäkatu polttaa miestä ja miksei naistakin

Ja niin on taas vierähtänyt muutama helteinen päivä siitä kun tänne viimeksi jotain rustailin. Viikonloppu meni mukavasti. Oli hauskaa. Launtaina kävimme kaverini ja hänen porukoittensa kanssa heidän mökillään saaressa. On se meri vaan komea. Heitimme tikkaa (voitin munkkikahvit), saunoimme, paistoimme makkaraa, mönkijän kyydissäkin vähän pyörähdin ja aurinkoa kalliolla otin. Mukavan kesäistä meininkiä. Ei kiirettä mihinkään.

Sunnuntaina kävimme isommalla kaveriporukalla piknikillä jonne minä tein kinkkupiirakan joka tosin meinasi mennä kasaan kun yritin sitä paloitella. Oli pari muutakin ihmistä keksinyt saman idean lähteä ulos auringosta näyttimään. Tuuli sopivasti niin ettei ollut edes liian kuuma. Enkä onnistunut edes polttamaan itseäni. Harvinaista.

Tänään lähti käyntiin viimeinen viikko harjoittelusta. Onneksi. Ei oikein jaksaisikaan enää.

Jos humppa soisi niin sieltä kuuluisi Nordman mutta nyt ei soi mikään.

Elämässäopittua: Tiiralla on pieni muna.

P.S. Ostin Mikko Alatalon LP:n.

Kaboom

Viikonloppuna kävin kotiseudullani ja pääsin puutarhahommiin. Ja lettuja paistamaan. Ja makkaraa paistamaan. Ja saunaan. Siinä tärkeimmät viikonlopusta.

Matkakuume tosin meinasi iskeä kun katseltiin veljen Berliinistä ottamia kuvia. Olishan se kivaa seikkailla jossain uusissa maisemissa. No ehkä joskus. Sain minä onneksi hyvää musiikkia tuliaisiksi. Berlin Boom Orchestra. Aika karua. Sopii täydellisesti levyhyllyyni.

Harjoittelussa on ollut taas sitä samaa tylsyyttä. Välillä tuntuu ettei kello etene yhtään, ainakaan oikeaan suuntaan. Tämä ja ens viikko onneksi enää. Pitäisi kirjalliset työtkin saattaa ajantasalle kun kaiken pitää olla syksyllä valmista kun siirrymme koulutusohjelmiin. No onhan tässä kesä aikaa. Onneksi kokeet on kaikki läpi.

Ei siis ihmeitä Willen arkeen kuulu. Juopotkin tarjosivat aamuryyppyä kun töihin kävelin mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Humppa Soi: Berlin Boom Orchestra: Jericho Rock
Humpastalainattua: "Weil du dich selber zu viel liebst!" (Voisiko joku suomentaa?)

Jag går till landet

Viikko vihdoin takana ja enää kaksi viikkoa harjoittelua. Kyllä se siitä. Tällä viikolla tein jotain sellaistakin siellä mitä en ole aikaisemmin paljon harrastanut. Minä nimittäin ratsastin. Kaikkeen sitä joutuukin. Olihan sieltä konin selästä komia katsoa maailmaa mutta pakarathan siinä helläksi tulee jos pitempään harrastaa.

Nyt lähdenkin viikonlopuksi maalle vähän puutarhatöihin. Ja saunaan. Sitä olen taas kaivannut.

Ei tässä tämän ihmeempiä taaskaan. Ihastunutkin olen. Jollen vallan rakastunut. Kehtaanko edes kertoa mihin. Kerron silti. Nordmaniin. Aivan mahtavaa musiikkia. Kaksi levyäkin laitoin jo tilaukseen. No kuunnelkaa itse. Ja jos tätä joku nyt jaksaa vielä lueskella niin kertokoon kumpi biisi parempi ja miksi.



Vandraren



På mossen

Elämässäopittua: Korpiklaanilta tulee taas uusi levy. En pysy perässä.

Ja ahdistuskin kävi kylässä

Eilen iski mahdoton ahdistus päälle. Pitkästä aikaa oikein sellainen että tuntui tekevän jo fyysisestikin kipeää. Näin se tapahtui:

Lähdin töihin seitsemäksi. Aamusta tein vähän muistiinpanoja kirjallista näyttötehtävää varten. Yhdeksältä lähdin kotikäynnille mukaan. Käytiin asiakkaan kanssa kaupassa. Siinä päivän mittaan tein kaikenlaista, mm. hoidin paljon yhtä pyörätuolissa olevaa vaikeasti kehitysvammaista ja vohveleitakin paistelelimme. Kahdelta sitten alkoi erään asiakkaan palvelusuunnitelman tekeminen jota pääsin seuraamaan. Sehän sitten venähtikin puol viiteen. Kyllä muuten väsytti. No ei auttanut muuta kuin alkaa väsäämään sitä näyttötehtävää puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut. En osannut yhtään vaikka oli selvät ohjeet. Ei vaan ajatus luistanut ja tieto että se pitää sen päivän aikana saada valmiiksi ei helpottanut yhtään oloani. Kaadoinpa maitopurkinkin vielä lattialle niin että ainakin puoli litraa ehti valua ulos. Ahdisti. Ahdisti. Ja vielä kerran ahdisti. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Tuntui että käy niin kuin Tampereen koulun kanssa. Pelotti että menetän taas kaiken.

No nyt on vähän parempi olo. Ehkä se tästä taas. Pikkuhiljaa. Olen muuten edelleen aika helposti vajoava itsesääliin vaikka kyllä siihen parannusta on tullut. Huomaahan sen siitäkin miten ei tännekään ehdi kirjoitella.

Huomisen jos vielä jaksais niin sitten olisi onneksi torstai vapaa.

Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Tavallisia ihmisiä
Humpastalainattua:
"Joka ilta näkee unta mies kun vihdoin nukahtaa,
että juoksee naisen luokse ja pyytää etkö vois
viedä minut täältä pois?"

Elämässäopittua: Nenäkin voi olla kipeä monta päivää.

Kiitos Eltonin Ben

Wille: Luin juuri kirjasi loppuun Ben.
Ben Elton: Vai niin. Minkä niistä kaikista upeista teoksistani?
Wille: Vauvahorkan. Luulin aluksi että se on jotain lässyn lässyn nyyh nyyh -tavaraa mutta minähän tykkäsin vaikka sellaistahan se olikin. Kiitos hyvästä lukunautinnosta.
Ben: Oleppas hyvä vaan. Minä osaan kyllä koskettaa kirjoituksillani. Ja naurattaa. Naurattaa ja koskettaa yhtä aikaa. Vai mitä?
Wille: Kyllä. Nimenomaan. Ei luulisi että lapsettomuudesta kertova kirja olisi uponnut tällaiseen vanhaan poikaan viiksettömään, mutta niin vain kävi.
Ben: Mitenkäs sinä nuori ja sivistymätön pojan kloppi sitten onnistuit keksimään kyseisen kirjan lukunautinnoksi?
Wille: No minä innostuin aluksi sinun kirjoista Popcorn ja Tappavan kuuluisa. Ajattelin sitten lukea loputkin kirjasi mitä kirjastosta löysin. Vielä olisi Eedenistä vikaan jäljellä.
Ben: Hyvä poika. Niin sitä pitää. Mutta jotta blogisi lukijat (joita on säälittävä määrä verrattuna minun kirjojen lukijoihin) eivät minua aivan itserakkaana pitäisi niin kerrohan sinä Wille jotain päivästäsi.
Wille: Mitäs minä nyt. Töissä olin. Tai siis harjoittelussa. Kasteltiin dokumentti telkkarista jossa oli harjoittelupaikain joitain asukkaita potkimassa palloa. Muuta en sitten oikein tehnytkään. Siellä sitä vaan aikaa tapetaan.
Ben: Etkö oikein tykkää olla siellä?
Wille: No jaa. En oikein. Asiakkaat ovat todella mukavia ja ei henkilökunnassakaan oikein vikaa ole. Jotenkin vaan tuntuu turhalta tämä harjoittelu. Tuntuu ettei opi mitään. Vaikka tänään minä teinkin jotain sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Ben: Ai jaa. Mitä teit?
Wille: En kehtaa kertoa.
Ben: Kertoisit nyt vaan. Ei tarvitse hävetä.
Wille: No hyvä on. Et sitten naura.
Ben: En tietenkään. (Et sinä saa ihmisiä nauramaan niin kuin minä)
Wille: Lakkasin kahden asiakkaan sormenkynnet.
Ben: Hahahhaahahahahhahahaah. NEITI! Hahahahaaha......
Wille: No kaikkea pitää kokeilla. Ainakin melkein kaikkea. Tai no jotain ainakin kannattaa kokeilla. Tai no ihan sama. Kokeilkoon kukin mitä tykkää.
Ben: Minua väsyttää keskustella sivistymättömien kynsien lakkaajien kanssa. Menen paikalliseen pubiin oluelle. Moikka. Älä ala kirjailiksi. Sinä et sitä hallitse niin kuin minä.
Wille: Hei hei Ben. En ala. Vaikka joskus kyllä yhden kirjan omaksi ilokseni kirjoitan. Se on haaveeni. Ei sillä ole väliä lukeeko sitä kukaan. Itseni vuoksi sen tekisin. Haastaisin itseni. Mutta ei vielä. Joskus sitten.

Humppa Soi: The Pogues: Once Upon A Time
Humpastalainattua:
"I remember the first time
I saw you on the street.
You look so pretty,
My heart skipped a beat."

Elämässäopittua: Jos lähtee ostamaan reppua niin se voi päätyä siihen että ostaa itselleen pari paitaa.

Kissat on ihania

Eilen aloitin harjoittelussa oman asiakkaan seuraamisen niin kuin tämä viikko olisi tarkoituskin tehdä. Se meni ihan hyvin. Seurailin ja päivän päätteeksi kirjoittelin vähän miten on päivä mennyt. Mitään ihmeellistä ei muutenkaan eilen tapahtunut. Tänään sitten ei ihan niin hauskaa ole ollutkaan.

Oma asiakkaani oli kipeänä eikä tullut töihin. Selvittelin koko päivän sotkussa olevaa lankakerää. Välillä kävin lenkillä muutaman asiakkaan kanssa ja otin vastaan kuittailut naisettomuudestani. Kovasti siellä yrittivät minulle löytää naista mutta ei oikein sopivia ehdokkaita löytynyt tuosta kehitysvammaisten värikkäästä (mutta todella mukavasta) joukosta. Sitä paitsi ei minulla mikään haku ole muutenkaan päällä. Välihuomautus: Mahtavaa kitarointia Megadethin She-Wolf biisin lopussa. Muuten töissä meni ihan kivasti. Mitä nyt tylsyys vähän vaivaa. Töiden jälkeen vai pitäisikö tuota sanoa harjoitteluksi? No sanon sekaisin kumpaakin että menette varmasti sekaisin. Siis työharjoittelupäivän jälkeen menin kaverin luokse (aina joskus siellä käyn, hyvin harvoin oikeastaan) ja siellä söimme perunoita ja jauhelihakastiketta. Älkää peljätkö, en minä sitä tehnyt joten siitä tuli hyvää. Muutenkin olo jotenkin kamalan väsynyt ja ärsytti kun anatomiaakin olisi pitänyt lukea, niin eikös kaverini kissa päättäänyt piristää minua kusaisemalla repulleni. Siinä meni sekin sitten. Ei muuta kuin illan päätteeksi minimanista ostamaan uutta. No enhän minä siitä runsaasta valikoimasta (prinsessareppu vai pirates of caribbean reppu) osannut päättää joten nyt kuljen paikasta a paikkaan b kantaen tavaroitani muovipussissa.

Nyt väsyttää entistä enemmän. Menen kyllä aikaisin nukkumaan. Kuuntelis vaikka hetken Megadethia.

Humppa Soi: Megadeth: One Thing
Humpastalainattua: "Just the one thing, fix your attitude"

Elämässäopittua: Ei kissoja kiitos.

Willen Keittiö Osa 32

Äitienpäivän lounas

riisiä
2 grillimakkaraa
omenalimonadia


Lähde lähikauppaan (siwa, sale yms.) ostamaan ruokaa ja huomaa että on äitienpäivä ja kaupat on kiinni. Palaa takaisin kämpille. Laita edellisenä päivän jääneet riisin loput lautaselle. Lisää makkarat. Lämmitä mikrossa reilu pari minuuttia. Nauti muutaman päivän väljähtäneen omenalimonadin kanssa Lapinlahden lintuja katsellen.

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivä yksin

Heräsin. Nukahdin. Heräsin. Nukahdin. Heräsin lopullisesti. Taapersin keittiöön. Kahvit tippumaan. Pari voileipää. Päälle kurkkua ja jahtimakkaraa. Koneelle istumaan ja jotain säheltämään samalla aamupalaa nauttien. Puhelinsoitto äitille ja rupattelua. Sitten päivän toimintoihin. Aivan ensimmäiseksi Mikko Alatalo soimaan. Sitten tiskaamaan. Tiskien jälkeen kämpän siivoaminen, imurointi ja lattioiden luuttuaminen. Nyt kämppä on raikas ja puhdas. Seuraavaksi pitäisi tehdä koulutehtäviä ja jossain välissä käydä kaupasta jotain ruokaa hakemassa. Muuten ei tälle päivälle suunnitelmia olekaan.

Eilen olin sosiaalinen. Kävin kaverini kanssa toisen luona tuoreita pullia syömässä ja singstaria laulamassa. Ääntä ei lähtenyt flunssan takia mutta mukavaa se silti oli. Sieltä kun lähdimme pois niin kävimme vielä isommalla porukalla ABC:llä kaakaolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Hauskaa oli.

Tekisi mieli kirjoitella tänne useammin ettei huonon kirjoittamisen taidot ruostuisi. Tuntuu vaan ettei aika riitä mihinkään. Tai aikaa varmaan olisi mutta ei saa mitään aikaiseksi.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Latinomies
Humpastalainattua:
"Mä voin olla sulle tänään latinomies, kannan intohimon soihtua otsa hies.
Mä lemmin sua lailla latinoin, sut rakkauden rasvassa gratinoin. "

Jeps, jeps, juu, juu

Viikko vierähtänyt vihdoin viikonlopun puolelle. Ollut kyllä pitkä viikko. Harjoittelussa ollut tylsää. Siellä on lähinnä vaan ollut eikä ole oikein osannut tehdä mitään. Ei siellä kyllä muutkaan tee paljon mitään. Suurin osa ajasta on vain istuskelua ja kun vielä ei ole niin tutuksi tullut henkilökunnan kanssa niin sitä tuntee itsensä ihan turhaksi. Täytyy kyllä myöntää ettei oikein ole kyllä motivaatiotakaan enää kun tälle keväälle jo kolmas harjottelu menossa ja tämän jälkeen loppuu koulu tältä keväältä. No jospa se siitä. Asiakkaat siellä ovat kuitenkin mukavia persoonia ja ainakin vielä olen tullut tosi hyvin niiden kanssa toimeen.

Flunssakin meinannut kiusata. Äitienpäivätkin jätän väliin etten vie lahjaksi kevätflunssaa.

Viikonloppuna jos sais edes jotain rästitöitä tehtyä niin pääsis niistäkin joskus eroon.

Väsyttää vähän.

Humppa Soi: Hannu Brelo: Issuin illalla kaivon kannella

"Karvaisen kiitoksen metsästäjä"

Viisaimmat arvaavat otsikosta minkä kolmen dvd:n laatikon minä eilen kaupasta mukaani nappasin. Muutenkin olen otsek... ostesk... ostkseksellu... ostanut paljon viime aikoina. Nostin nimittäin opintolainaa ja sain palkan. Nyt vaan pitäisi malttaa mieli ja elää säästeliäästi että selviää kesään asti.

Lauantaina aamulla saapui pikkusiskoni tänne Kokkolaan vierailemaan. Oli luonani yhden yön ja lähti sunnuntaina takaisin. Kävimme vähän ostoksilla ja söimme kevään ensimmäiset irtojäätelöt. Kirpputorilta löysin aivan mahtavan cd-telineen. Se on koiranmuotoinen ja ristin sen Tessuksi. Tessu sai täytteekseen Mikko Alatalon levyjä. Kyllä sen kelpaa. Ai niin. Vapusta haluatteko kuulla? Ettekö? No kerron silti. Vietin sen kaverini kanssa aluksi hänen luonaan neljän seinän sisällä, sitten minun luonani ja ilta muiden kavereidemme luona karkkia napostellen ja jääkiekkoa katsellen. Simaa join yhden lasin. Munkkeja en syönyt.

Tänään alkoi viimeinen harjoittelu tälle keväälle. Olen kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä. Ihan mukavasti siellä päivä meni mutta veikkaan että tylsää tulee vaikka tänäänkin leivoimme pasteijoita. No enää tämä viiden viikon harjoittelu ja sitten alkaakin kesätyöt. Kesäkuu ja heinäkuu töitä ja elokuussa ehkä pari viikkoa ihan lomailua.

Mutta nyt paistamaan lettuja. Siellä jo ensimmäinen kärisee.

Humppa ei soi. Harvinaista. Kuuluu vain ääniä rappukäytävästä kun joku siellä tallustelee.

Hiljaista eloisuutta blogilla

Kevätkiireet ovat vieneet aikani blogin ääreltä. Ai mitkä kiireet muka? No olen minä koulussa istuskellut ja kaiken maailman tehtäviä epätoivoisesti vääntänyt. Ja töissäkin olen välillä käynyt. Ja kotopuolessakin käväisin savusaunomassa ja pikkusiskoni uutta lemmikkikilpikonnaa kiusaamassa. Ihme mötkäle. (siis se kilpikonna, ei pikkusiskoni) Tampereellakin pyörähdin tuossa reilu viikko sitten ihan vaan päiväseltään koulun kanssa. Ihan kiva reissu oli. Mukava kaupunkihan Tampere on. Muut kun kävivät shoppailemassa tai päiväolusilla niin minä kävin kaverini kanssa Tampereen tuomiokirkossa. On muuten mahtava paikka. Vetää hiljaiseksi.

Muutenpa elämässäni ei olekaan mitään muutosta tapahtunut suuntaan jos toiseenkaan.

Palailen taas joskus, jos jaksan.

Työn raskaan raataja

Perjantai: Töitä
Lauantai: Töitä + sukulaisia
Sunnuntai: Töitä

Maanantai: Töitä
Tiistai: Itsenäistä työskentelyä (oikeastikin pitäisi)
Keskiviikko: Tampereelle opintokäynnille
Torstai: Koulua
Perjantai: Koulua
Lauantai: Töitä?
Sunnuntai: Töitä?
Maanantai: Koulua
Tiistai...

Humppa Soi: The Pogues: En muista biisiä
Humpastalainattua: Ei ole sanoja

Elämässäopittua: Sukulaiset täydentävät mukavasti jääkaappia

Jos se tästä vielä muuttuisi vaikka iloksi, tai ainakin jotain sinnepäin

Sain pääsiäiseksi ja ehkä sitä seuraavaksi viikonlopuksi ja ehkä hyvällä tuurilla jopa kesäksi töitä Sotainvalidien palvelutalosta jossa harjoittelussakin olin. Olen enemmän kuin tyytyväinen vaikka pelottaakin että miten jaksan kun on paljon aikaisia aamuja eikä saa nukkua pitkään. Kiva kuitenkin jos saisi edes vähän rahaa niin voisi joskus vaikka käydä ruokakaupassa niin ettei tarvitsisi koko ajan miettiä mitä makaronia on varaa ostaa.

Koulu jatkui tänään ja siellä oli samanlaista kuin ennenkin. Ihan kivaa vaikka välillä silmäluomet tuntuivat raskailta ja kirjalliset työt alkoivat ahdistamaan.

Ei muuta. Luen hetken Douglas Adamsia ja alan sitten nukkumaan.

Humppa Soi: Freeman: Mystilliset kyynelet
Humpastalainattua: "Jotain mystillistä liittyy kyyneleihin, joita tahtomatta joutuu kasvollein."

En minä mitään Hakaniemen rantaa kulje

Vaikka kevät onkin. Mukavan aurinkoista ja lämmintä ulkona vaikka loskassa ei kovin mieltä ylentävää olekaan kulkea. Ei haittaa yhtään että kesä lähestyy. Harjoittelukin on nyt takana ja pari vapaapäivää ennenkuin maanantaina sitten takaisin kouluun. Harjoittelu meni tosi hyvin, tykkäsin olla ja ottivatpa tiedotkin ylös jos joskus tarvitsevat sijaista tai muuten ovat työvoimaa vailla. Ja kaikkein eniten yllätyin kun opettaja napsautti minulle numeroksi viitosen. Ja kun siihen sisältyy se terveyskeskusharjoittelukin. En minä niin hyvää numeroa odottanut. Kohta olisi palattava takaisin maan pinnalle ettei ihan kokonaan tuo Ultimuksen maineeni katoa.

Tässäpä tärkeimmät.

Kiitos Manninen!

Sain tänään postissa ensimmäisen levyn tästä uudesta levynvaihtoharrastuksestamme. Komean tarinan oli Manninen koonnut hienojen biisien ympärille. Oli ehkä havaittavissa jotain pientä vihlailuakin. En malta odottaa että pääsen vastaamaan.

Ei tässä muuta.

"Mitähän se mahtaisi olla niin?"

Kävin pikavisiitillä kotona. Eilen menin ja tänään palasin. Mitään ihmeellistä kerrottavaa käynnistäni kotoisissa maalaismaisemissa ei ole. Saunassa kävin. Niin ja karjalanpiirakoita söin. Kyllä maistui. Molemmat. Nyt olisi edessä vielä kolme päivää harjoittelussa ja torstaina arviointi ja sitten olisi taas yksi harjoittelu takana. Vaikka viihtynyt olenkin kovin niin on ihan mukava kohta taas koulunpenkkiä mennä kuluttamaan. Äkkiä siihen kyllä kyllästyy kun kaiken maailman tekemättömät työt alkavat päälle kaatua.

Voi veljekset kun ei nyt ajatuskaan lennä.

Kuuntelen Mikko Alataloa.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Jodlei, naista ei
Humpastalainattua:
"Meikä kademielin katsoo napakympin juontajaa
Kun ilman neiti X:ää täällä laulan vaan."

Rahaongelmaani ratkaisu

Tosin se ratkaisu ei ole hyvä ratkaisu. Joudun nimittäin maksamaan sen reilun 1200 euroa. Ei auta itkut markkinoilla. No onneksi tänään tuli ilmoitus että saan nostaa tälle keväälle 900 euroa opintolainaa. Ja sitten jos kesätöillä maksaisi loput. Eiku. Eihän minulla olekaan kesätöitä. En kai minä nyt sellaisia saa aikaiseksi etsiä. No. Pakko jotenkin kärvistellä. Säästölinjalla porskutetaan. Ei paljon juhlita ei.

Sitten iloisempiin aiheisiin.

Eilen tein ruokaa yhdelle mummelille koska se kuuluu näyttää harjoittelun aikana että senkin osaa. Enkä voinut edes etukäteen harjoitella ja suunnitella sitä koska mummo osti ruoka-aineet vasta samanpäivän aamuna enkä tiennyt yhtään mitä tuleman pitää. Siinä sitten oli pöydällä naudan sisäfilee ja siitä täytyi ruoka loihtia. Onneksi "tummu" (täälläpäin ihmiset sanovat mummoja tummuiksi) auttoi ja opasti sanallisesti minua koko ajan. Keitin perunat, heitin lihan uuniin, tein valmiskastikkeen, salaatin väänsin ja vielä jälkiruoaksi mustikkapiirakan. Niitä sitten tuli syömään lisäksi ohjaajani ja paikan pomo. Hyvin ruoka maistui meille kaikille ja kovasti sain kehuja. Ihan kiitettävän tasoista kuulemma oli. Ja kehuivatpa vielä että kyllä näillä ruoanlaittotaidoilla vielä vaimon saa. Toivotaan että ovat oikeassa. Epäilen kyllä.

Tänään vielä iltavuoroon ja sitten onkin viikonloppu vapaa. Voipi olla että huomenna pyörähdän taas kotosalla, riippuu siitä jaksaako veljeni ajaa tätä kautta. Linja-autoon minulla ei ole varaa.

Humppa Soi: Dingo: Bussipysäkki
Humpastalainattua: "Taas yksi päivä jää penkille, tahtoisimme jo päästä perille."

Kaiken päälle kaatuminen jatkuu...

Eilen tuntui siltä että mistään ei tule mitään ja että kaikki kaatuu päälle. Illalla olo kuitenkin vähän helpotti ja tänään aamulla oli jo ihan hyvä olla. Mutta kuten tiedämme, silloin kun kaikki alkaa kaatumaan niin ne myös kaatuu. Nyt puhun rahasta. En ala yksityiskohtaisesti selittämään mistä on kyse mutta jos asiat menee niin kuin pahimmassa tapauksessa voi mennä niin minun täytyy jostain saada nykäistyä reilu 1200 euroa. Ja vain sen takia että olen ollut tyhmä.

Kuka hullu on keksinyt rahan? Siitä ei ole mitään muuta kuin harmia.

No ihminenhän sen on keksinyt. Ja ihmiset on tyhmiä. Ainakin minä olen.

Ärsytys

Vaikka minulla on pitkin talvea ollut hyvä olo niin kyllä minunkin joskus on paha olla. Nyt on sellainen hetki. Minähän olen luvannut että en valita jos seurustelen mutta minähän en seurustele joten voin valittaa. Tämä on yksi asia joka minua ärsyttää. Kaikki luulevat että minä seurustelen. Että minulla on tyttöystävä. Että hirviö on löytänyt kaunottaren. Asiahan ei näin kuitenkaan ole. Ihan sama mitä te luulette. Tottakai minä mielelläni ja ylpeästi sanoisin jos asian laita olisi näin. Mutta kun se ei ole. Vietän toki paljon aikaa yhden naispuolisen kaverini kanssa ja koska tulemme hyvin toimeen niin en ihmettele vaikka ihmiset luulevat yhtä jos toistakin. Ja en minä sitäkään kiellä etteikö siitä nyt joskus jotain voisi tullakin. Ehkä minä vain typerästi niin toivon ja elän haavemaailmoissa mutta tiputaanpahan sitten ainakin taas vaihteeksi korkealta kun todellisuus iskee kasvoille. Ääh. En minä tiedä. MINÄ EN TIEDÄ! Jättäkää minut rauhaan.

No ärsyttää minua muutkin asiat. Esim. rahattomuus. Ikivanha ketutuksen aiheuttaja. Ja kohta minä olen sitten entistä velkaisampi mies kun eilen pistin Kelalle hakemusta jos vaikka opintolainaa saisin nostaa. Hihhei. No saanpahan sitten ainakin maksettua nykyiset velat ehkä pois kavereille.

Sitten ärsyttää näyttösuunnitelma. Kaiken maailman perusteluja pitäisi taas keksiä miksi teen niin kuin teen harjoittelussa. Miten perustelen sen että pesen mummon pyykit? Miten huolehdin turvallisuudestani? Miten osoitan käyttäväni hoitotyönperiaatteita hoitotyössä? Miten? Miksi? Blaa blaa blaa... Ei jaksais. Mennä edes koko harjotteluun enää. Mukavaa siellä on mutta kun ei saisi olla kun siellä pitäisi olla oppimassa.

Sitten ärstyttää tämä nettikin. Eihän se vieläkään toimi niin kuin pitäisi. Aina silloin tällöin toimii mutta suurimmaksi osaksi takkuilee. Siksi pidänkin koneen usein kiinni. En jaksa tapella.

Ja tekemättömät koulutyötkin ärsyttää.

Ja se kun Pluto ei ole planeetta.

Väsyttää.
Ärsyttää.
En jaksais.
Haluaisin vain olla.
Olla olematta.
Olla miettimättä.
Vain olla.
Möllöttää.

Anteeksi.
Olen vain tällainen.

Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella!

Otsikko on hämäystä. En ala nyt Jumalasta puhumaan, enkä uskosta. Vaikka se tärkeä aihe onkin niin en ala täällä siitä puhumaan. Usko ja seksi ovat edelleenkin aiheet joista en täällä puhu. On kyllä muitakin aiheita joista en puhu, esim. formulat, jalkapallo, autot, ryyppyreissut. En siis puhu täällä mistään miehisistä aiheista. Paitsi ehkä Vimpelin Väinämöisestä. Hieno mies. Hiljainen hetki hänelle.

Näin meni hiljainen hetki. Nyt voidaan puhuakin jostain muusta. Vaikka pyykinpesusta. Silittäminen on mielenkiintoista. Joskus se sujuu hyvin ja joskus taas ei onnistu millään. Housujen prässääminen ainakaan ei minulta oikein suju. Mutta mankelointi. Se onnistui hyvin kun sitä ensimmäistä kertaa eilen kokeilin. Pitää vaan olla varmat otteet ja luottaa että se onnistuu niin kyllä se siitä, pätee muuten moneen muuhunin asiaan kuin pyykkihuoltoon. Kylläpäs nyt puhun nössöjä asioita. Jos osaisin hävetä niin häpeäisin. Punastua kyllä osaan.

Nyt puhun arjestani. Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja väänsin näyttösuunnitelman valmiiksi. Viikonlopun olin töissä. Lauantaina kävin HB:n keikalla. Oli kyllä aivan mahtavaa pitkästä aikaa käydä kuuntelemassa elävää musiikkia. Että minä rakastankin sitä. En minä yleensä paljon ulkoisesti sitä näytä mutta sisältäni olen aivan ekstaasissa kun pääsen näkemään ja kuulemaan hyvää musiikkia. Keikan jälkeen ajeltiin hieman ja muutenkin vieteltiin aikaa kavereideni kanssa. Kirkossakin kävimme nuorten messulla ja ehtoollisella. Ilta päättyi kuinkas muutenkaan kuin ABC:lle. Siellä tuli kyllä eilenkin pyörähdettyä. Olemme varmaan aika lailla kanta-asiakkaita siellä. Tosin viime aikoina en ole edes ostanut sieltä mitään kun ei ollut rahaa. Nyt soi muuten taustalla Soundi 2008 levyltä Ironica. Tulee mieleen Twilightning. Hmm. Tämähän on hyvää. Antti Kleemolakin on hyvää. Ja Pahat Agentit. Ja Klamydia. Niin ja tietenkin Nightwish ja Sonata Arctica. Niin ja Helloween. Ja Gamma Ray. Eläkeläiset. The Pogues. Kaija Koo. Tarot. Metsatöll. Megadeth. MIKKO ALATALO. AAAHHH. IHANAA. No niin. Meinaa taas karata joten jalat takaisin maahan ja lopetan kirjoittamisen tällä kertaa tähän. Olenkohan koskaan lopettanut kirjoittamista kesken lau

Humppa Soi: Ironica: All That I Drain

Elämässäopittua: Ehkä kauneinta mitä minulle on nainen sanonut: "Sinä tulet mieleeni aina kun kuulen mainittavan Mikko Alatalon."

On viikonloppu edessämme taasen

Ja tämä poika on töissä. Tänään menen iltavuoroon (14.00-21.00) ja huomenna sekä sunnuntaina aamuvuoroon (7.00-15.30). Onneksi työ ei ole raskasta. Siinähän se menee vanhusten kanssa jutellessa ja aina joskus jotain pientä tehdessä. Ja huomenna olisi iltapäivällä HB:n keikka. Ei olisi varaa mennä mutta kun ei maksa kuin 5 euroa niin kerään vaikka pulloja sen rahan edestä. Keikkakavioitani jo kolottaa. Tässä rahattomuudessa pahinta on se kun musiikkiharrastukseni kärsii kun ei pääse keikoille tai ostamaan levyjä. Anttilassa kun erehdyin käymään tässä alkuviikosta niin iski masennus kun siellä olisi nyt ollut myynnissä Poguessin DVD jota olen etsinyt kauan. Hintakaan ei päätä huimannut. 10 euroa. Mutta eipä ollut varaa. Sinne se jäi hyllyyn muiden napattavaksi.

Mutta mitä kuuluu flunssan alulleni?

Wille: Hei flunssa!
Flunssa: Köh köh
Wille: Sattuipas se keuhkoihin.
Flunssa: Niis, niis.
Wille: Niin vuotaa nokkanikin.
Flunssa: Glug, glug.
Wille: Joo, kyllä juominen vähän helpottaa olotilaa kurkussani

Humppa Soi: Antti Kleemola: Timo Tahtoo
Humpastalainattua:
"Timo tietää, mitä tahtoo
Ja miten käy, kun oikein
Itseään ei osaa rakastaa. "

"Hei, kertokaa jo mikä Didi Wa Didi on?"

Ei mitään uutta Kokkolan auringon alla. Harjoittelussa käyn ja siellä menee ihan mukavasti. Rahapulaan ei ole lääkettä löytynyt ja levyhammasta kolottaa. Ei hyvä yhdistelmä. Kevätkin alkaa pikkuhiljaa kaivautua esiin piilostaan. Pari päivää on se jota auringoksi kutsutaan paistellut kirkkaalta taivalta. Kyllä on tänään kelvannut viettää vapaapäivää. Tosin flunssan poikanen on minua hieman häirinnyt. Ei onneksi pahasti mutta vähän kutitellut kurkkua. Ei nyt lähde oikein tämä kirjoittaminenkaan sykkimään. Kuuntelen vaikka M.A. Nummista...

Humppa Soi: M.A. Numminen: Varkain vattupensaiden taa
Humpastalainattua: "Kaipaa et sukkiakaan, allamme kukkia vaan, ja sitten puistoon teemme retken, kuunpaiste meidät lumoaa, kun käymme vattupensaiden taa."

"Mä huusin omaan korvaani: Olenko turtunut?"

Ja iltavuoro taas edessä. Mukavaa kun saa nukkua aamulla pitkään mutta typerää kun menee koko päivä niin ettei ehdi oikein tehdä mitään. No tänään olen ollut kyllä ahkera ja sain imuroitua. Seuraavaksi olisi vuorossa aamupala/lounas. Makaronia ja spagettia. Lihaa ei ollut varaa ostaa mutta onneksi töissä saa sitten syödä oikein kunnon päivällisen. Hieman köyhästi joudun nyt elämään mutta ei auta. Kyllä minä pärjään. Harmittaa vaan kun haluaisin ostaa Nightwishin uuden Made In Hong Kong CD/DVD:n. Mutta tilillä olevalla 14 sentillä ei sitä oikein taida saada.

Huomenna olisi aamuvuoro ja täytyy nousta kiitettävän aikaisin kun se alkaa seitsemältä ja matkaan menee 20 minuuttia. Ja sitten olisi vielä alkukeskustelu opettajan kanssa. Taas pitäisi kaiken maailman lappuja täytellä harjoittelusta. Itsearviointia ja näyttösuunnitelmaa ja lääkehuollon tehtävää. Ja sitten jotain moodle-tehtäviäkin kai pitäisi tehdä. Ja taitaapa olla joku rästiin jäänyt kirjallinen tehtäväkin tekemättä. Ei jaksa kuitenkaan ressata. Stressi nostaa vaan verenpainetta.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kasetti loppuu
Humpastalainattua:
"Sinä vain hymyilit silmilläsi mulle,
ja sanoit minun tulleen aivan äsken pyhäkoulusta."

Elämässäopittua: Minähän opin pesemään pyykkiä, silittämään ja varmaan jopa mankeloimaan tuolla harjoittelussa.

Ote opiskelijan elämästä

Kokkola 11.3.2009

Istun yksiöni ikkunan edessä ja kirjoittelen tätä kannettavallani. Katson ulos ikkunasta. Nosturiauto ajaa hitaasti kerrostalon ohitse, kaksi harakkaa liihottaa taivaalla, mies polkee pyörällä reppu selässä. Tässähän voisin istua vaikka koko päivän ja seurailla Kokkolan elämää, mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee. Minulla on tänään iltavuoro työharjoittelussa. Klo 13.00 olisi siis tarkoitus istua sotainvalidien palvelutalon kahvipöytään. Työ siellä on sopivan rauhallista mutta mukavaa. Kahvin keittelyä, tiskaamista, lääkkeiden antamista... ihan sellaisia perus kotitöitä. Suurin plussa paikassa (hyvän ruoan lisäksi) on se että jää aikaa jutella vanhusten kanssa. Mielenkiintoisia elämäntarinoita.

Nyt ulkona kulkee päiväkodin tätejä lasten kanssa. Keltaiset turvaliivit näkyvät kauaksi. Mietin että olihan sekin mukavaa työtä olla päiväkodissa. Ja terveyskeskuksessakin viihdyin. Voiko tästä sitten päätellä että viihdyn alallani. Olisihan se jo pikkuhiljaa korkea aika löytääkin se oma ala. Ei tällä alalla kyllä rikastumaan pääse mutta jos sitä viihtyy työssään niin sehän se kuitenkin on se pääasia.

Viihdyin uudessa paikassa

Ensimmäinen harjoittelupäivä meni hyvin. Kyllä tuntui meno rauhallisesta terveyskeskusharjoittelun jälkeen. Outoa kun oli aikaa ihan rauhassa jutella vanhuksille. Ja vaikka keski-ikä lähentelee 90 vuotta niin ovat kyllä todella hyväkuntoisia. Eiköhän tuolla nyt neljä viikkoa viihdy. Nyt vaan meinaa väsyttää ja pitäisi tiskatakin ennen kuin kokoonnumme katsomaan porukalla Pasilaa.

Niin ja täytyy mainita että keksimme Mannisen kanssa hyvän idean tai no Manninen keksi enkä nyt tiedä onko se nyt niin hyvä idea mutta joka tapauksessa; alamme levynvaihtoon. Vähän niin kuin kirjeenvaihtoa mutta poltetuilla levyillä. En tiedä milloin saamme aikaiseksi tämän idean pistää käytäntöön mutta toivottavasti ei taas vaihteeksi jää vain puheasteelle.

Nyt tiskaamaan...

Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Olet nakertanut minut loppuun
Humpastalainattua: "On niin paljon kaunista, jota haluaisin sulle sanoa. Kylmän väkevän maiseman nään edessä. Jos ehdin. Jos Ehdin. Jos ehdin. Sanoa"

"Rakkaani, tule vuorille"

Eilen Manninen hyökkäsi tänne Kokkolaan riesakseni. Pakollisen pizzalla käynnin jälkeen innostuimme sitten parin täkäläisen kaverini kanssa porukalla Jeppikseen elokuviin. Viime tipalle meni ja ehkä minuutti oli jo leffasta mennyt kun istuuduimme sitä katsomaan. Leffa oli Watchmen. Pitkä mutta hyvä elokuva. Oli sininen mies munasillaan, väkivaltaa, komeata kuvausta, hyvät musiikit ja mielenkiintoinen juoni. Tykkäsin ja niin taisi muutkin tykätä. Loppuillasta vielä ABC piti Manniselle käydä näyttämässä kun sehän se on Kokkolan ydin. Hauska ilta kaiken kaikkiaan ja päätimme vielä iltapalaksi Mannisen kanssa kahdestaan katsoa Happiness -leffan. Karu leffa. Erittäin mustaa komediaa. Ei oikein tiennyt välillä että nauraako vai itkeekö.

Tänään Manninen lähti jo pois ja juhlistin sitä vääntämällä taas vaihteeksi sämpylöitä. Helppoja tehdä ja hyviä.

Huomenna sitten alkaa seuraava harjoittelu. Onnea minulle sinne.

Humppa Soi: Edguy: Judas At The Opera
Humpastalainattua: "Where's the chef to make Judas-fillet-steak?"

"Tättärää"

Vesi tippuu parvekkeen kaiteelle. Istun sängyllä ja tätä kirjoitan. Välillä Windows Live Messenger ilmoittaa olemassa olostaan pienellä piippauksella ja tiedän että keskustelukumppanini on sanonut minulle jotain. Pyykkikone pitää itsestään ääntä kylpyhuoneessa ja suussa maistuu vielä kahvi.

Aamulla kävelin kouluun iskelmän soidessa mp3-soittimestani. Koulussa meille annettiin informaatiota ensi maanantaina alkavasta kotipalveluharjoittelusta. Itsehän en kotipalveluun kuitenkaan mene koska niitä paikkoja ei kaikille riittänyt joten minut laitettiin sotainvalidien palvelutaloon. Tänään kävin jopa katsomassa missä paikka on jotta maanantaina sinne sitten yhdeksäksi osaan mennä. Koulusta jouduin (pääsin) lähtemään aikaisemmin pois koska lupasin lähteä "luokkakaverini" kissaa pitämään kiinni kun se vietiin eläinlääkäriin. Siis kissa, ei kaverini. Ja tulipa sitä sen reissun jälkeen käytyä vielä vähän roskaruokaa syömässä. No eilen tuli onneksi käytyä uimassa vaikka enemmän kyllä viihdyin porealtaassa kuin ihan uimassa.

Viikonlopulle ei ole vielä mitään suuria suunnitelmia. Uimassa voisi käydä uudestaan, leffoja vois katella, Manninenkin ehkä voi tulla pyörähtämään... No ainakin täällä Kokkolassa tämän viikonlopun olen. Ihan mukavaa kyllä pitkästä aikaa ihan vetää henkeä kun viime lomapäivän jälkeen on ollut 6 työpäivää ja 5 koulupäivää.

Tämä teksti on muuten järjestyksessään 600. Pitäisikö sitä jotenkin juhlia. Öö. Ei.

Humppa Soi: Kapteeni Kid ja merkkarit: Kapteeni Koukku
Humpastalainattua: "Oli kapteeni Koukku julma mies, huraa huraa"

Elämässäopittua: Opettajat osaa kyllä kuittailla.

"Taisteluista suurimman käyt sisälläsi"

Nyt on kyllä ennätyspitkä tauko ollut kirjoittamisesta. Pahoittelen sitä. Lähinnä pahoittelen itselleni koska enitenhän minulle tästä kirjoittamisesta on hyötyä. Sitä jotenkin pystyy paremmin järjestelemään ajatuksiaan kun kirjoittelee puuta heinää ja joskus muutamaa vesiperääkin. Mitä minä sitten olen tässä viime aikoina tehnyt?

Vuodeosastoharjoittelu päättyi sunnuntaina iltavuoroon ja maanantaina jatkui koulussa käyminen. Harjoittelu meni hyvin. Viihdyin. Olihan se sellaista vaippojen vaihtelua, verenpaineen mittaamista, potilaiden kääntelyä, syöttelyä yms. Ei mitään kovin vaikeaa ja kun sairaalamaailma oli jo tuttu edellisistä harjoitteluista niin ei ihan niin paljon uutta ollut vastassa. Kesätöitäkin innostuin kyselemään sieltä mutta eivät vielä uskaltaneet luvata mitään. Lupasivat ottaa yhteyttä maaliskuun aikana miten käy. Olis kyllä hienoa saada jotain hommaa mistä rahaa saisi. Meinaa olla tili koko ajan miinuksella.

Koulussa alkoi nyt mielenterveyden kuntouttamis kurssi ja se vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Mitä enemmän siitä kuulee sitä enemmän tuntuu että valitsin ihan oikein koulutusohjelmani kun mielenterveys ja päihdetyöhön suuntaudun. Tänään tehtiin harjoitus siitä miltä tuntuu kun kuulee ääniä. Olis se varmaan vaikeaa elää sen kanssa jos koko ajan joku kuiskis korvaan. Ei ihme että siihen väsyy.

Vapaa-ajat kuluu lähinnä täällä Kokkolassa kun ei ole edes varaa matkustella pois täältä. Ei siinä mitään. Kyllä minä täällä viihdyn. Onhan minulle tännekin kavereita jo jostain ilmaantunut.

No tulipa sitä nyt jotain edes turistua.

Humppa Soi: Die Toten Hosen: Eisgekühlter Bommerlunder

Elämässäopittua: Sain jostain stressilomakkeesta lähemmäs 500 pistettä ja yli 300 oli kai huolestuttavan raja. Onkohan minulla sitten stressiä? Hyvä että tuli tehtyä, muuten en olis tuotakaan tiennyt.

P.S. Tiedättekö mistä otsikko?

Kirjoittaa meinasin...

...mutta en sitten keksinytkään mitään sanottavaa.

Mukavaa vai muka mukavaa?

Aamulla oli työnohjausta. Kysytte tietenkin että siis mitä? No sellaista että keskustellaan ryhmässä siitä millaista työpaikalla (harjoittelussa) on. Sellaista jutustelua että saa murtuakin jos haluaa. Luulin että se on jotain typerää liirumlaarumia mutta se oli ihan mukavaa. Sattui mukava ryhmä jossa juttu lensi ja oltiin vielä yllättävän asiallisia. Onko minusta tulossa aikuinen kun jo pelkästään juttelu on mukavaa?

Eilen tein Runebergin torttuja ja ne jopa onnistuivat. Hyviä on. Murustelen paraikaa tähän kannettavan näppäimille yhtä sellaista.

Ja aamulla sorruin selaamaan Sauna open airin ohjelmistoa ja nyt polttelis ihan mukavasti päästä sinne. Nightwish, Stratovarius, Finntroll, Hammerfall, Viikate. Kovia nimiä minulle. Mutta se rahapolitiikka sitten. Olen nytkin 50 euroa velkaa eräälle aivan erityisen ihanalle henkilölle jonka nimeä en mainitse ettei ala huhut kierimään ja niinhän sitä sanotaankin että vierivä huhu ei sammaloidu eiku... Karkaa taas ajatukset. Minkäs teet kun tykkään. Musiikista. Musiikista tykkään. Ihanaa musiikkia. Jään kuuntelemaan siis sitä...

Humppa Soi: Aknestik: Samaa lajia
Humpastalainattua:
"Me ollaan kaks marjaa, me ollaan kaks mustikkaaaa..."

"Hyvän olon tavoittaa"

Niin siinä vaan on päässyt käymään että minäkin tämän blogin olen melkein tyystin hyljännyt. Kun ei aika riitä niin ei riitä. Tai kyllähän se riittäisi mutta kun ei ole jaksanut. Yritetään nyt kuitenkin aina välillä tänne kirjoitella kuulumisia. Niitä on kiva lueskella sitten muutaman vuoden jälkeen että mitä sitä on tullut tehtyä. No en minä kyllä paljon mitään koskaan tee.

Maanantaina alkoi työharjoittelu Kokkolan terveyskeskuksella. Jännitti mennä sinne niin kuin aina uuteen paikkaan. Ensimmäisenä päivänä aamupäivä meni puhtaasti ihmetellessä paikkoja ja uusia kasvoja. Iltapäivällä sitten jo pääsi todella vaativiin hommiin. Verenpaineita mittailin. On se vaikeaa kun saadaan jopa mitata digitaalisella mittarilla.

Eilen sitten pikkuhiljaa pääsi maistamaan ihan oikeaa työtä. Pestiin potilaita, vaihdettiin vähän vaippoja, petailtiin sänkyjä ja kaikkea muuta tällaista erittäin miehistä työtä. Vakavaa tästä tekee sen että minä jopa viihdyn siellä. Potilaat on pääasiassa mukavia. Ja kun ei vaadi itseltä liikoja vaan tekee sen mukaan mitä osaa niin ei pääse ressikään yllättämään. Voihan toki olla että vielä hajoilenkin työhön mutta ei murehdita sitä nyt.

Rahatilanteeni on erittäin kehno. Siihen kaipaisin jostain parannusta. Ei kyllä töitäkään mistään jaksaisi etsiä kun sen tiedän että sitten kaatuu opiskelut. No ei auta. Makaronilinjalla mennään ja unohdetaan levyjen ostelut. Tampereelle ja Mannisen luokse Tornioon olisi kiva matkustella mutta ei tällä lompakolla. Sais se velipoika sieltä kukkarosta lähteä pois. Välillä tekisi mieli laittaa huuto.nettiin myyntiin se kesän Metallica-lippu mutta sitä katuisin. Ja onneksi se lippu on kaverillani ja enhän minä sitä ole vielä edes kokonaan maksanut. Jos sitä keräilis vapaa-ajan pulloja.

Muuten elämä kyllä tuntuu luistavan. Säpinää on. En sitä kiellä. Vaikka virallisesti tässä kai poikamiehenä vielä mennäänkin. Ei tiedä miten käy. En jaksa edes murehtia sitä.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Pirunviulu
Humpastalainattua:
"Hän puki vauvan prinsessamekkoon
Minä olin vaipanvaihtaja
Hän nautti hyvästä seurasta ja viineistä
Minä olin hyvä tiskaaja"

Että sellaista

Lauantaina oli toisen mummon hautajaiset. Molemmat mummoni kuolivat viime vuonna mutta tämän toisen mummon hautajaiset siirtyivät tämän vuoden puolelle. Oli ihan kauniit hautajaiset. Onnistuin jopa olemaan mokaamatta kantajan pestiäni. Kaikki meni hyvin. Ruokakin oli hyvää ja mukava oli nähdä sukulaisia vaikka iloisimmissa merkeissä olisi ollut ehkä vielä mukavampi. Takkien kanssa tosin tuli hieman sekoiltua. Minulla oli isäni takki ja se oli vähän reilun kokoinen. Ei se mitään mutta isälläni oli minun takki ja se taisi olla vähän liian pieni. Huomattiin asia vasta kun hautajaiset oli ohitse.

Tänään sitten taas palasin tänne Kokkolaan ja ensi viikko tuo tullessaan muutaman kokeen. No kun viikon vielä jaksaa niin sitten alkaa taas harjoittelu. Ihan mukavaa vaihtelua vaikka vähän tietenkin jännittää aina aloittaa uusi harjoittelu. Tuntuu ettei osaa mitään.

On minulla jotain muutakin kerrottavaa. Ostin nimittäin kaksi levyä Turisasta. On muuten hyvää musiikkia. Suosittelen. Tässä makupala:



Turisas: To Holmgard And Beyond

Elämässäopittua: Ei pokeri edelleenkään ole minun lajini.

Arki

Mitä minun arkeeni kuuluu. Pyykit pyörii koneessa. Sämpylätaikina kohoaa. Musiikki pauhaa. Maanantai-iltaisin Pasila ja torstai-iltaisin Kotikatu. Silloin tällöin pikkuhiljaa kaveripiiriksi muodostuvan joukkion kanssa ABC:llä kahvilla. Tunneilla istumista. Tehtävien tekemättä jättämistä. Aina vaan harvemmin ja harvemmin koneella istumista. Etääntymistä blogi ja nettielämästä. Rahattomuutta. Levyjäkään en ole tänä vuonna vielä ehtinyt yhtään ostaa. Levyhammasta jo kolottaisi.

Olenko kuitenkin tyytyväinen?

Taidan minä olla.

Humppa Soi: Vennaskond: Öö
Humpastalainattua: "Armastamata, pääsemata."

Elämässäopittua: Roskapussit kun kääntää nurinpäin niin saa mustan jätepussin.

Kitarasankari kuittaa

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä. Ei haittaa. On ollut mukavaa. Ei mitään ihmeellistä mutta kuitenkin mukavaa. Koulu on alkanut ja vaikka siellä onkin väsyttänyt istuskella niin en valita. Olen muuten huomannut etten nykyisin muutenkaan valita enää niin paljon kuin ennen. Ei tämä nyt sitä tarkoita että ruusuilla tanssisin mutta ei vaan oikein enää innosta ruikuttaa. Muistaakseni lupasin joskus Manniselle että sitten jos joskus saan naisen niin en enää ryveskele itsesäälissä. En ole naista rinnalleni saanut kulkemaan mutta silti ei ryvetytä. Hassua. Yleensä kyllä tällaisten positiivisten kirjoitusten ja ajatusten jälkeen julma maailma iskee vasten kasvoja mutta se jääköön nähtäväksi.

Olen kylläkin alkanut miettimään asioita paljon. En minä tänne osaa kirjoittaakaan mitä päässä pyörii mutta ei minun tarvitsekaan. Oikeastaan se johtuu siitä että olen arka ihminen puhumaan omista ajatuksistani. En minä muiden mielen mukaan mene mutta en osaa vain muodostaa ajatuksistani sanoja niin että muut ne oikeasti ymmärtäisivät niin kuin ne oikeasti tarkoitan.

Ja sitten jottei mene ihan pohdiskeluksi taas niin kerronpa sen että olen tässä taas kaverin luona käynyt pelaamassa Guitar Heroa. Petollinen peli. Siitä tykkää vaan enemmän mitä enemmän sitä pelaa ja oppii. Onneksi minulla ei ole rahaa ostaa sitä itselleni. Muutenhan en muuta tekisikään kuin hakkaisin Eye of the tigeria, Rebell Yelliä tai vaikka La Bambaa.

Ei tässä tämän kummempaa.

Humppa Soi: Sonata Arctica: Don't Say A Word
Humpastalainattua:
"Mother always said "my son, do the noble thing..."
You have to finish what you started, no matter what,
Now, sit, watch and learn...
"It's not how long you live, but what your morals say"

Pohdintaa

Hassua tämä elämä. Sitähän on kaikenlaista tapahtunut tässä ihan muutaman vuoden sisällä. On ollut ylä- ja alamäkiä. Parisuhteilua. Poikamieselämää. Onnen pisaroita. Surun sirpaleita. Ikävyyttä. Hilpeyttä. Tyhmiä ideoita. Jotain järkevääkin ehkä. Välillä on tuntunut siltä että kaikki kaatuu päälle ja mistään ei tule mitään. Välillä taas että kaikki on hyvin ja että hyvinhän tässä vielä käy vaikka ehkä vähän pessimisti olenkin luonteeltani. Mielenkiintoista tämä elämä. Ei sitä kyllä kannata jättää näkemättä. Sitähän ei tiedä yhtään missä vuoden päästä taas mennään. Ja onneksi sitä ei tiedäkään. Muutenhan täällä olisi tylsä tallustaa.

Humppa Soi: No Man's Band: Pikkusisko
Humpastalainattua:
"Älä pelkää pikkusisko, taivas pitää sinun puolta."

Uutta ja ihmeellistä

Tai sitten ei.

Eilen leivoimme pitsaa ja katsoimme Mannisen kanssa Viikatteen DVD:n. Oli muuten hyvää pitsaa ja aivan mahtava DVD. Sai nauraa. Ung Man Anonym!

Illalla kävimme Saarijärvellä katsomassa NMB:tä. Sitä lämmitteli Lumina Polaris joka oli ihan kelpo rockia. NMB tosin päihitti sen mennen tullen. Tykkäsin keikasta erittäin paljon. On sillä vaan hyviä biisejä: Suljettu/Poissa, Risti, Paha, 7 oikein, Lunta ja pakkasta... Lista on loputon. Tai itse asiassa kyllähän sen on pakko jossain vaiheessa loppua. Edes Mikko Alatalo ei pysty tekemään loputtomasti biisejä.

Ja puhelinsoitto keskeytti kirjoittamiseni joten jatkan tätä joskus toiste...

Ja nyt koittaa se "joskus toiste". Ylläolevan siis kirjoitin eilen 1.1.2009 ja nyt kirjoitan tätä siitä vuorokausi eteenpäin. Tänään en ole tehnyt juuri mitään. Telkkaria katsonut ja hetkinen, teinhän minä. Minä tein yhden koulutehtävän joka piti palauttaa ennen joululoman alkua ja jonka ehdoton deadline on ensi keskiviikkona jolloin alkaa taas se jota opiskeluksi kutsutaan. Se jota ei kutsuta opiskeluksi alkaakin sitten maanantaina. Tällä viittaan siihen että maanantaina palaan taas Kokkolaan. Sinne vähän onkin jo ikävä. Olen tainnut kotiutua sinne siis ihan hyvin.

Vaikka mielelläni tänne kirjoittelisinkin niin nyt pyörii taas sen verran ajatukset päässä ettei saa mitään järkevää lausetta niistä muodostettua joten lopettelen kirjoittelun tältä kerralta tähän.

Humppa Soi: Terapia: Punainen pipo
Humpastalainattua:
"Mitä meistä tuleekaan?
Minne elämä kuljettaa?
Paljon sitä mitä toivoin ei koskaan tapahtunutkaan
Ja paljon sitä mitä pelkäsin nurkan takana todellakin odotti"

Elämässäopittua: Mannisella on seksikäs punainen pipo.

Vuodet vierii, minä en

Sitähän ihmisillä tapana on näin vuoden vaihtuessa muistella mennyttä vuotta. Näin teen siis minäkin. Tässä kattava, vähän liiankin kattava, tai eihän se nyt liian kattava ole, sellainen semikattava, (pahoittelen, olen katsonut Pasilaa) vuosikatsaus siis.

Olen välillä hieman rypenyt itsesäälissä.
Hain yliopistoon äidinkieltä lukemaan.
En päässyt.
Ei yllättänyt.
Soittelin galluppeja.
Häiritsin siis ihmisten rauhaa.
Hain jälkihaussa puolihuolimattomasti lähihoitajalinjalle Kokkolaan.
Pääsin sinne.
Opiskelen siellä.
Tykkään olla siellä.
Muutin siis Tampereelta Kokkolaan.
Kesän vietin Tampereella.
Tapasin muuten blogi-ihmisiäkin paljon.
Olivat mukavia.
Ovat mukavia kyllä vieläkin vaikka en niin paljon enää olekaan kommunikoinut heidän kanssaan.
Mummokin kuoli syksyllä.
Ja toinen mummo kuoli nyt joulupäivän aamuna.
Surullista.
Mutta sellaista elämä joskus on.
Kokkolassa olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin.
Olen ollut sosiaalinen.
Tykkään elämästäni. (Tapahtuukohan nyt jotain kauheata kun tämän ääneen sanoin?)
Olen törmännyt lyhtypylvääseen.
Olen pelannut paljon biljardia.
Olen hävinnyt paljon biljardissa.
Olin harjoittelussa päiväkodissa.
Siellä oli kivaa.
Lapset on kivoja, itsekin olin junnuna.
Pasilalainaus jo toistamiseen tuo edellinen. Aika jännää. Ihminen lainaa televisiosarjasta tuttuja lauseita. Lauseet jäävät elämään. Kieli muuttuu. Suomen kieli. Hyvin jännää.
No niin. Lopetan Pasilavitsit. Lääkkeet!
Ja nyt sitten unohdinkin kaiken lopun mitä on vuoden aikana tapahtunut mutta eiköhän siinä tärkeimmät.
Ai niin. Kroonisiin Poikamiehiin minun piti alunperin päästä nyt vuodenvaihteessa mutta niinhän siinä näyttää käyneen että eivät nämä kuomat minua enää hyväksykään joukkoon iloiseen vaikka poikamiehenä olenkin ollut koko tämän yli vuoden kestäneen koeajan. Ei ole reilua.

Ja hetkinen. Nyt selasin blogiani vuodella taaksepäin ja voisinkin nyt tähän tehdä vielä tämmöisen kyselyn johon vastailin vuosi sitten.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kääretortun.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupasin laihduttaa 10% vappuun mennessä ja niin teinkin. Ensi vuodelle ei ole vielä mitään lupauksia mutta voi olla että jotain keksin vielä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Öö. Ei tainnut. En ainakaan muista.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Molemmat mummot.

5. Missä maissa kävit?
Alamaissa. Heh heh. No en käynyt missään. Ei ole tällä pojalla varaa matkailla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Pakastelokeron.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Hmm. Vaikea sanoa. Päivämäärät ei oikein minulla jää mieleen. 30.9 mulla oli synttärit ja ne jäi mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Koulun ja uuden elämän aloittaminen Kokkolassa.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se koko yliopistoon hakeminen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Enpä tainnut.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Mikko Alatalon Elävänä Pispalassa kasetti.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Itseni.

13. Kenen käytös masensi?
Itseni.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Levyihin ja keikkoihin. Sama kuin viime vuonna.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Mikko Alatalosta

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Maija Vilkkumaa: Hei tie

"Neiti takkutukka lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka."

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkua olis voinut hieman reippaammin.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Laiskotelin ehkä vähän liikaa.

20. Kuinka vietit joulua?

Kotona. Perheen kanssa. Ja sairaalassa mummon luona.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Kyllä. Siis Mikko Alataloon. Mitäs oikein kuvittelitte?

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Edelleenkään en harrasta.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Perusklassikko Kotikatu ja Tartu mikkiin.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En minä vihaa ihmisiä.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Stephen King: Dolores Claiborne

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Mikko Alatalo!

28. Mitä halusit ja sait?
Mikko Alataloa.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Vielä enemmän Mikko Alataloa.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Menetetty maa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin yksinäni Kokkolassa kunnes sitten illalla... Joo. Siis 23 vuotta täyttelin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Mikko Alatalon pääseminen Tampereen pormestariksi.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Vihreää.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Musiikki.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tampereen pormestarin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Mummojani.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Viaton luokkakaverini.

Tulipas nyt tekstiä vähän liikaakin taas. No ei kai se maailmaa kaada. Tämän koneen korkeintaan.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

P.S. Huomenna NMB Saarijärvellä.

Hän oli pikku pikku jouluissa...

Luokkamme joulut pienet menivät mainiosti. Ruoka oli hyvää niin kuin ounastelinkin. Oli mukava nähdä luokkalaisia vielä viimeisen kerran ennen kuin kukin omille teilleen joulun ja uuden vuoden viettoon rientäävät. Kyllä oli maha taas kovilla kun piti syödä ja nauraa paljon. Laulettiinkin porukalla joululauluja sekä vähän iskelmiä. Kuviakin ottivat ja naamakirjaan uhkasivat niitä laitella näytille. Toivottavasti tajuavat sensuroida niistä kiharani pois. Kun ilta oli istutti niin porukka hajaantui baareihin halauksien saattelemana. Kylläpäs saikin halata montaa nättiä tyttöä. Me "luokkakaverini" kanssa emme baariin lähteneet vaan suunnistimme ABC:lle kaakaolle. Tämä oli oikea ratkaisu. Hauskaa nimittäin oli.

Nyt suunnitelmissani olisi hiihtää (en nyt kirjaimellisesti kuitenkaan) kuuntelemaan joululauluja. Luvassa olisi ainakin oma suosikkini eli Konsta Jylhän joululaulu. "Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa..."

En tiedä ehdinkö enää tänne blogille seikkailemaan ennen joulua ja muutenkaan joululomalla joten toivotan jo nyt kaikille erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Humppa Soi: Nightwish: The Poet And The Pendulum
Humpastalainattua:
"On the shore we sat and hoped
Under the same pale moon
Whose guiding light chose you
Chose you all"

Hei taas!

Ei tässä mitään ihmeellistä taaskaan asiana ole. Koulu on ohitse tältä vuodelta ja joululoma on siis alkanut. Tänään illalla luokkamme pikkujouluihin. Hyvää ruokaa luvassa ainakin. Alkomaholikin siellä varmaan virtailisi mutta virtailkoon ihan rauhassa vaan muiden suihin. Onneksi luokkalaiset tietävät etten juo ja on muitakin jotka eivät juo niin ei ole niin orpo olo.

Eilen pitkästä aikaa taas lauleskelin Singstaria. Kävimme "luokkakaverini" kanssa hänen kaverinsa luona iltakahvilla ja siihenhän se meni että löysin itseni laulamasta mm. Indicaa ja Black Velvettiä. Oli varmaan järkyttävän kuuloista. Sääliksi käy kuulijoita. Anteeksi. Mutta kivaa oli.

Tänään varmaan ennen pikkujouluja pääsee vielä tanssimaan tanssimatolla. Ei sekään kyllä kaunista ole.

Ja olen tällä viikolla tehnyt myös levylöytöjä. Ensinnäkin Manninen toi minulle Mikko Alatalon levyn jonka oli joskus puolestani ostanut. Siitä ei varmaan erikseen tarvitse mainitakaan mitään. Ymmärätte varmaan että se on täydellinen. Sitten löysin ale-laarista kaksi hienoa levyä ihan parilla eurolla. Tässäpä näytteet. Mitä pidätte?



Jason muuttaa taivaaseen: Sopivaa hintaa



Piina: Enkeleitä

Ja niin se joulukin sieltä kohta joutuu

Kai se täytyy vaan hyväksyä että tämä blogin pitämiseni hiipuu väkisin. Ehkä ihan hyvä. Ja vielä enemmän hiipuu muiden blogien lukeminen. Se ei ole kivaa mutta sekin kai voidaan sallia. Tästä joku tehköön nyt päätelmän että Willellä on elämää. En tiedä onko päätelmä oikea mutta ainakaan koneella en aikaani paljon viettele. Vaihdoin konettakin veljeni kanssa. Hän sai minun pöytäkoneeni ja minä hänen kannettavan. Tuskin tein hyvät kaupat mutta tämä on ainakin helpompi heittää seinään kun menee hermot.

Mitäs hauskaa kertoisin elämästäni? Koulussa pistelimme toisiamme tässä päivänä muutamana. Pistin käsivarteen ja pakaralihakseen sekä tietenkin itseäni vahingossa sormeen. Velipojalle tein synttärikakun joka sitten muuttui matkan varrella kääretortuksi. Täytekakut taitaa olla heikkouteni. Kauneimmissa joululauluissakin kävin. Se on hieno perinne. Minä tykkään.

Ei tässä taaskaan mitään oikein keksi. Koulussa menee hyvin vaikka joutuukin kuuntelemaan hieman kuittailua opettajilta ja luokkatovereilta kun väittävät että minulla ja *****:lla olisi muka jotain säpinää. Mistähän lienevät tällaista keksineen. Ihme porukkaa.

Ja kiharat kasvaa....

Humppa Soi: Metallica: For Whom The Bell Tolls

Kiittämättömyys on maailman palkka

Pojat sitten ottivat ja heittivät minut pois Kroonisten Poikamiesten sivuilta. No ehkä siihen pieni syy olikin mutta olen minä vielä kuitenkin poikamies vaikka en ehkä kovin hyvä sellainen. Tekisi mieli sanoa pojille että pitäisivät tunkkinsa mutta ei se mitään auta. Vaikka pojat minua inhoavatkin niin kyllä kerho pysyy sydämessäni. Long live bachelors!

Muuten eloni on jatkunut mukavana. Koulu välillä ärsyttää mutta se on ihan normaalia. Tänään sain siivottuakin kämppäni oikein kunnolla joten kyllä nyt kelpaa.

Humppa Soi: Timo Rautiainen: Loputon suo
Humpastalainattua: "Päässäni soi sävel tuntematon: tätä laulua on hyvä laulaa"

Elämässäopittua: Pizza on hyvää vaikka sen pudottaakin täytteet alaspäin uunin pohjalle mutta uunin siivoaminen ei ole mukavaa.

Pöö

En ole siis kuollut tai mitään muutakaan. On vaan ollut niin paljon kiireitä koulun suhteen kun tehtäviä ja kokeita on harva se päivä tässä ennen kuin joululoma alkaa. Ja sitten kun en ole muutenkaan jaksanut konetta paljon ylimääräistä availla niin eihän tänne mitään synny. Ja sekin ärsyttää kun en ole joutanut/jaksanut teidän muiden blogejakaan lueskella. Jotenkin ei tuota aikaa vaan riitä. Mikähän se minun aikaani oikein vie? No hyvä on. Tiedänhän minä. Mutta ei siitä sen enempää. Sanotaan vaan että en kyllä valita.

Ehkä minusta kuullaan vielä täälläkin kunhan tässä vähän tasottuu tämä arkeni.

Juu juu ja justiinsa juu

Pahoittelen kun tämä on taas jäänyt tämä blogini päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen. Ei ole vaan ehtinyt. Ja nettikin kun ollut vähän niin ja näin toiminnassa. Taidan suosiolla jättäytyä täältä hieman taka-alalle kun sitä jotenkin on ollut niin rentouttavaa kun ei ole ollut niin koukussa tähän koneeseen. Palailen taasen kun elämäni on tylsää eli tuskin kovin kauan olen poissa.

Tässä tämä kirjainhaaste johon Sirenitan blogilla joskus törmäsin. Homman nimihän on seuraavanlainen:

"Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi."

Minä en kirjaimia jakele vaikka kommentoisittekin koska tämä nyt on pyörinyt jo niin monella blogilla. Tai tietenkin jos oikein vaaditte niin voinhan minä senkin tehdä. Minulle annettiin kirjaimeksi K niin kuin Kindergarden.

1. Krooniset Poikamiehet
Tämä jalo kerho jonka perustimme kavereiden kanssa muistaakseni vuonna 2004. Vaikka tällä hetkellä en virallinen jäsen olekaan koska olen hieman aatteesta lipsunut tässä vuosien varrella niin silti kerho on lähellä sydäntäni.

2. Kaija Koo
Tarvitseeko tätä edes selittää? Kyllä te tiedätte miten paljon minä tykkään Kaija Koon musiikista. Jotenkin se vaan on niin hyvää. Sellaista mukavaa laulaa mukana ja sellaiset arkiset sanoitukset jotka koskettavat. Sanoisinpa jopa luokkakaveriani lainaten: "Aika herkkää."

3. King
Stephen King lähinnä. Lempikirjailijani. Yläasteella tutustuin ja jäin heti koukkuun. Ei ole montaa Kingin kirjaa jota en olisi lukenut. Aiheesta lisää täältä.

4. Kärnä
Mannisen synnyinpaikka jossa käymme joka kesä vähintään kerran poikaporukalla pitämässä... hmm... ei voi sanoa että hauskaa koska ei siellä hauskaa ole. Käymme siellä nauttimassa kurjuudesta. Onhan siellä vähän elokuvaprojektejakin väsätty josta tuleekin mieleen seuraava sana:

5. Karu Production's
Minun ja Mannisen tuotantoyhtiö josta syntyy epäsäännölliseen mutta epävarmaan tahtiin erilaista roskaa lähinnä videomuodossa. Ikävä kyllä tuotanto on viettänyt viime ajat hiljaiseloa mutta eiköhän se siitä taas lähde käyntiin.

6. Kivekset
Pässin kivekset. Ovat hyviä. Nam nam.

7. Kaverit
Kaverit on kivoja. Kukapa sitä kieltämään. Elämä olisi aika tylsää ilman kavereita.

8. Koulu
Koulu ja koulutus on minulla ollut viime vuosina vähän hakoteillä mutta nyt tuntuu siltä että jopa minä jaksan tämän koulun käydä loppuun ja saada vihdoin ja viimein itselleni ammatin. Koulussa on tärkeää se että siellä viihtyy vaikka olisikin tylsiä aineita kahdeksasta neljään. Ja vaikka se pitää tosissaan ottaakin niin ei siitä passaa liikaa ressata.

9. Kävely
Tykkään kävellä. Mieluummin minä kävelen kuin ajan pyörällä. Iltaisinkin on mukava lähteä ihan vaan kävelylle. Yksin. Tai... Ja seuraavaan.

10. Kirjoittaminen
Tykkään kirjoittaa. Siksihän minulla tämä blogikin on. Joskus on tietenkin aikoja jolloin ei kiinnosta yhtään kirjoittaa mutta joskus sitä vaan tekee niin kovasti mieli kirjoittaa että ei siinä muu auta kuin istua koneelle ja antaa sormien viedä mennessään. Koulutehtäviä ja kirjallisia töitä en kylläkään tykkää yhtään tehdä

Humppa Soi: Tera: Harvempien sanojen mies

Pärjäilkää kuomat!

Täällä taas (ikävä kyllä)

Viime viikon tai siis tämän viikon on tuo netti ollut vähän niin ja näin mutta nyt näyttäisi toimivan. Vaikka toisaalta olenkin viihtynyt hyvin ilman nettiä niin nyt tuntuu siltä että sitä on tippunut blogimaailmasta ihan täysin. Sehän nyt sinäällään on pelkästään helpotus teille muille kun en ole ollut häiritsemässä mutta jotenkin outoa nyt taas tänne kirjoitella. Ihmeellistä on elämä. Muuta ei voi sanoa. Pitäisikö tässä nyt kertoa sitten kuulumisianikin samalla. Kertoa suurta draamaa elämästäni? No ei ole mitään kertomista. Kaikki jatkuu kuin ennenkin. Eilen tosin pitkästä aikaa grillailtiin poikamiesporukalla. Oli mukavaa ja saunassa tiivistä tunnelmaa. Mikä on komeampaa kuin 5 hikistä miestä lauteilla? No tietenkin 6 hikistä miestä tai Mikko Alatalo. Juttujen taso näköjään täällä jatkuu siis kuitenkin entisellään. Ei tässä nyt tämän enempää tällä kertaa. Palaan taas tarinoimaan kun siltä tuntuu. Niin ja minullahan on se joku kirjainhässäkkäkin tekemättä. En jaksa nyt kuitenkaan. Laitetaan loppuun jotain mistä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Yritetään edes

Olette tietenkin luulleet että minä olen löytänyt elämää ja sen takia olen jättänyt blogimaailman vähemmälle mutta tämähän ei ole totuus. Totuus on että mokkulani on reistaillut. Eilen yritin soittaa jonnekin numeroon mistä piti apua saada mutta meni hermot kun heittelivät minua vain koneelta koneelle ja siinä vaiheessa kun neuvoimat minua hakemaan netistä apua niin löin luurin kiinni ja tuumasin että antaa olla. Tänään kuitenkin sorruin soittamaan uudestaan ja kuin ihmeen kaupalla siellä vastasikin ihan oikea ihminen ja osasi vielä neuvoakin. Vika on kuulemma Soneran päässä. (vaikka eiköhän minunkin päässäni jotain vikaa ole?) Huomenna lupasivat hoitaa asian kuntoon ja jos ei loppuviikosta toimi niin sitten kehoittivat soittamaan uudestaan.

No nyt tietenkin ihmettelette miten minä tänne nyt voin kirjoittaa jos nettini ei toimi. No sain minä tämän jotenkin toimimaan jo mutta on vaan pirun hidas joten ei oikein jaksa mitään tällä tehdä.

Koulussa on ollut kivaa. Pitkiä päiviä mutta nauraa on saanut. On meillä vaan hauska luokka ja se ydinjoukko jossa hengailen on jotain vielä parempaa. Biljardi ja kaksimielisyydet jatkuvat...

Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells.

Dirly Dirly Dee

Vielä huominen ja perjantai. Ja huomenna lupasin mennä jo puoli seitsemäksi. Miten minä niin aikaisin jaksan nousta? Nyt ei onneksi enää ole väliä vaikka mitä siellä tekis kun arvosana on jo annettu. Tänään verikin vähän lensi kun yhdellä alkoi vuotamaan nenästä verta kesken juoksentelun. Ja tietenkin silloin kun minut jätettiin yksin vahtimaan lapsia. Ei se lapsi kuitenkaan kuollut joten ihan hyvin siinä kävi. Muuten oli kyllä ihan mukava päivä. Jotenkin sellainen rento päivä. Alkaa tuntea jo henkilökunnankin sen verran hyvin että voi heittää läppää. Niin ja meillä oli tänään musiikkinäytelmä ja minulla oli vastuullinen työ toimia tiskijukkana. En edes mokannut. Osasin painaa oikeaa nappia oikeassa paikassa. Muutenkin esitys meni hyvin. Ehkä lapsia jännitti niin paljon että osasivat olla rauhassa.

Ja nyt jatkan jännittävää elämääni eli joko kuuntelen musiikkia tai katson jonkun leffan.

Humppa Soi: Irwin Goodman: Eletään vaikka piruuttaan

Uusi päivä on tänään

Aamulla sain kuin sainkin itseni raahattua harjoitteluun. Siellä oli mukavaa. Yleensä siellä onkin. Opettaja kävi jututtamassa minua ja ohjaajaani. Kyseli miten oli mennyt ja käytiin läpi sellainen lappunivaska johon olin tehnyt itsearviointia ja ohjaajani oman arvionsa siitä miten minulla oli mennyt. Kehuja sain kuulla. Tulen kuulemma hyvin toimeen sekä lasten että henkilökunnan kanssa. Olen empaattinen ja ihmisläheinen. Luotettava. Joustava. Blaa blaa blaa. Olen hyvä. Nelosen sain harjoittelusta numeroksi. Opettaja vielä käski sanoa vanhemmilleni terveisiä että ovat kasvattaneet hyvän pojan. Täytyykin heti soittaa ja kertoa kun vielä muistaa.

No niin. Nyt on soitettu. Yllättyivät vähän mutta tykkäsivät.

Kävin minä tänään ostamassa uuden vyönkin. Tällä kertaa nahkaisen jos kestäis vähän paremmin. Mitähän muuta? Kirjoitin eilen niin paatoksella että ei ihmekään jos ei nyt ole tämän enempää asiaa.

Humppa Soi: Helloween: Don't Spit On My Mind

Nyt hävettää...

Pakko jonnekin kirjoittaa ylös ettei mene hyvät itsesäälit hukkaan. Tulee varmaan taas sellaista tekstiä ettei kehtaa myöhemmin tunnustaa kirjoittaneensa mutta ei anneta sen häiritä. Nettihän on taas vaihteeksi minua vastaan ja siksi kirjoitan tätä juttua nyt wordille. Julkaisen jos kehtaan. Hmm. Jos en kehtaa niin mitähän tälle sitten tapahtuu. Jätänköhän tämän lojumaan koneelle vai poistanko? Mielenkiintoista.

Sitten itse aiheeseen. Mikä minut nyt sai rypemään? En edes oikein tiedä tai voi olla että tiedän mutta en osaa sitä sanoiksi pukea joten jauhan tässä kaikkea turhaa niin kuin tapanani on. Vyöni hajosi. Sinne meni ainakin 2,5 euroa. Kannattaako siis ostaa halpaa vyötä? Kannattaa koska siitä voi sitten valittaa blogille että miten tyhmä sitä taas on ollut. Nerokasta vai mitä? Tosin nyt saa koko ajan pelätä että housut tippuu mutta siitähän sitä vasta saisikin jutun juurta jos näin kävisi.
Harjoittelussa on sentään mennyt kivasti vaikka viimeisen viikon ahdistus iskee päälle. Saisi jo olla sekin ohi. Lapset on suloisia. Lainaus iltapäivän keskustelusta:

Pieni poika: ”Lähdetkö kotiin?”
Minä: ”Joo.”
Poika: ”Onko siellä isi ja äiti?”
Minä: ”Ei ole, ne on Karstulassa.”
Poika: ”Onko ne kuolleet?”

Lasten on jotenkin todella vaikea kuvitella että minä asun yksin. Pitäisiköhän pitää joskus oikein oppitunti niille että maailmassa voi olla säälittäviä yksin eläviä miehiä. Niitä sanotaan poikamiehiksi.

Nyt kun tätä tekstiä kerran alkaa tulla oikein kunnolla niin kirjoitetaan sitten vielä lisää. Näköjään olen parhaimmillani silloin kun olen huonolla mielellä. Aloinpa tässä miettimään sitä että miten itse voisi helpottaa olotilaa silloin kun tällainen itsesäälikohtaus iskee. Tietenkin se voisi auttaa jos olisi joku jonka kanssa livenä jakaa huoliaan mutta se nyt ei ole oikein tällä hetkellä mahdollista. Yksi konsti olisi myös se että ostaisi jotain kivaa itselleen mutta kun rahatilanne taas vaihteeksi on niin surkea niin se masentaisi vaan entisestään kun laittaisi rahaa johonkin muuhun kuin välttämättömään. Musiikki auttaa joskus. Ja ulkoilma. Vaikka nyt tuntuu siltä että nekään ei auta. Ei kai tähän oikeastikaan auta muu kuin se että odottaa ja odottaa ja odottaa että se menee ohi ja sitten hävettää koko asia.

Onneksi on yksi lääke joka joskus toimii. Nukkuminen. Kunhan vain saa itkettyä itsensä uneen koska elämäni ei ole helppoa. Vaikka toisaalta. Elämänihän juuri on helppoa. Ei minulla mitään hätää ole. Ei ole mitään menetettävää. Kaivan hautaa vain itselleni. Onko se muuten niin että jos kaivaa kuoppaa itselleen niin siihen lankeaa joku toinen?

No niin. Kaikille varmaan on tullut selväksi mikä miestä syö. Vanha kuomani. Yksinäisyys. Olen yksinäinen vaikka minulla onkin paljon kavereita ja muutama todellinen ystävä. (Ei Manninen, et sinä!)

Aloin miettimään myös aihetta joka tuntuu olevan tabu blogillani tai ei ehkä tabu mutta sellainen asia josta en puhu koska en osaa. Nimittäin uskoa. Minähän kyllä uskon Jumalaan mutta en osaa turvautua Häneen vaikka haluaisinkin. No en tästä tämän enempää sitten osannutkaan sanoa.

Sitten voitaisiin puhua naisista. Niistähän te minun odotatte puhuvan koska kuitenkin juuri nehän minun pääni sekaisin saa. Alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan mikä siinä mättää että minulla ei paljon oikeata säpinää naisten kanssa ole. Ei se siitä johdu että olisin jotenkin äärimmäisen ujo vaikka olen minä vähän sitäkin. Eikä se johdu siitä että en paljon ulkonäkööni panosta. Ei se johdu siitä että pelkäisin naisia. Se johtuu siitä että minä en yksinkertaisesti ihastu helpolla. Luotan siihen että kyllä se kolahtaa jos on kolahtaakseen. Ei siinä auta etsiminen tai liiallinen suunnittelu. Ehkä olen tyhmä mutta onko silloin tyhmä jos tietää olevansa tyhmä?

Olen varmaan aika vaikea luonne. Onneksi kenenkään ei tarvitse minua kestää.

Taitaa tämäkin vähän auttaa kun uskaltaa vaan kunnolla avautua vaikka kukaan ei varmaan tästä mitään tolkkua saakaan.

Willen mietelause: Mitä tekee kauniilla muistoilla jos ei ole ketään kenen kanssa niitä muistella?

Humppa Soi: No Man’s Band: Seitsemän oikein
Humpastalainattua:
”Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä eksyneitä, elämäänsä pettyneitä, luopuneita enkeleitä. Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä särkyneitä, elämäänsä eksyneitä, taisteluihin väsyneitä.”

Kiitos.

Ja anteeksi.


Aamunavaus: Tämän yllä olevan siis kirjoitin eilen heikossa mielentilassani. Nyt on jo mieli pirteämpi ja kuten arvelinkin niin kyseinen purkaus vain hävettää. En kehtaa edes oikolukea sitä. Haluan kuitenkin julkaista tekstin jotta voin myöhemmin nauraa itselleni ja te voitte nauraa minulle vaikka heti. Nyt pitäisi juoda aamukahvit ja suunnistaa hetken päästä harjoitteluun jossa opettaja minut arvioi.

Niin ja yksi tärkeä asia vielä ja sitten lopetan oikeasti tämän tyhjänpäiväisen jauhamisen tältä kerralta. Hyvää syntymäpäivää kaikille joilla tänään on synttärit!

Suomi siirtyi "bileaikaan"

Näin ainakin Neiti Aika väitti kun aamulla käänsin kellon tunnin kesään päin. Aika köyhiltä bileiltä vaikuttaa. Olen katsonut elokuvan, kuunnellut musiikkia, käynyt kaupassa ja äsken pyöräytin muutaman letun. Ai niin. Olinhan minä ahkerakin ja tein hieman rästissä olleen koulutehtävän. Senhän piti olla tehtynä ennen kuin harjoittelu alkaa. No eikös se riitä että palauttaa sen ennen kuin harjoittelu on ohi?

Vielä ensi viikko harjoittelua jäljellä. Vaikka siellä olen viihtynytkin niin mukavaa kun se on kohta ohi.

Hei mutta nyt tuli mieleen yksi omituisuus mieleen. Sehän on outoa että kirjoitan yhdeksäisen alhaalta ylöspäin.

Pitäisiköhän sitä lähteä vaikka ulos tallustelemaan kun on jotenkin niin tylsä olo. Ulkoilma yleensä piristää.

Humppa Soi: Etno Kansanmusiikkia Suomesta levyltä Surullinen sottiisi, en tiedä esittäjää.

Oudot tavat kunniaan

Tiina se haastella minua mätkäisi tuossa taannoin. Nyt onkin hyvä aika siihen vastailla kun enhän minä tänään ole mitään oikein vielä tehnytkään. Keittoa keitin, huonon Kingin tv-elokuvan katsoin loppuun ja musiikkia olen kuunnellut. Mutta nyt omituisuuksiin. Ohjeet oli seuraavat:

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Laitan keittoa ruisleivän päälle.
2. Öö... Hmm... En keksi... Miten tämä nyt näin vaikeaa voi olla. Pakkohan minulla jotain outoja tapoja on olla. Olenpas minä tylsä ihminen. Ei sitten väkisin. Tämähän meni ihan mönkään koko juttu. Tuttua minulle. En kyllä haasta ketään kun tämä nyt ei muutenkaan onnistunut.

Humppa Soi: Kumikameli: Irstailija
Humpastalainattua:
"Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään."

Gynt vai Günt?

Nyt on taas viikko lasten hoitamista takana. Ollut jotenkin tosi väsyttävä viikko. Kuitenkin ihan mukavaa on ollut. Enää olisi ensi viikko jäljellä harjoittelua ja sitten joutuu/pääsee koulunpenkkiä kuluttamaan. Mukavaa sekin. Meillä on kiva luokka.

Mutta nyt olisi viikonloppu edessä. Missä sen vietän? Mitä teen? Kokkolassa. En tiedä mitä teen. Ei suunnitelmia. En kyllä muutenkaan paljon elämääni suunnittele. Katson vaan mihin se minut riepottelee. Ja parhaat hetkethän syntyvät juuri siten ettei suunnittele etukäteen mitään. Jos suunnittelee että viettää oikein hauskan viikonlopun niin se menee tietenkin mönkään. Joten jos sitä suunnittelis että vietän tylsän ja ankean viikonlopun niin tulisikohan tästä hauska? Kokeillaan.

Viikonloppusuunnitelma:

Vietän viikonlopun yksin kämpillä murehtien elämää. En tee mitään. Käyn korkeintaan kaupassa. Tylsistyn. Mitään hauskaa ei tapahdu.

Nyt sitä siis toteuttamaan. Aloitetaan vaikka keittämällä kahvit.

Ai niin minunhan piti listata 5 outoutta elämässäni. No jos myöhemmin jaksais. Nyt laitetaan loppuun korvaukseksi pitkästä aikaa biisitaisto. Kumpi parempi?



Grieg - Peer Gynt - In The Hall Of The Mountain King



Peer Günt - Backseat (Pahoittelen videon töksähtävää loppua.)

Olen minä täällä vaikka netti tökkiikin

Väsyttää. Vois nukkua päiväunet ennen kuin alkaa Kotikatu.

Harjoittelussa ollu ihan mukavaa. Mikäs siellä leikkiessä. Ja kyllä siellä ainakin nauraa saa. Kirjalliset työt nyt on vähän niin ja näin. Ei jaksa ressata.

Netti on reistaillu viime aikoina sen verran että aina kun olis aikaa tänne kirjoittaa niin se päättää sanoa sopimuksensa irti.

Laskuja, laskuja, laskuja vain... Ja voisi Metallican lipun maksuakin jo vähän lyhentää. Kyllä raha on helppoa palamaan. No kyllä tässä pärjäillään. Ei hätää.

Ja sitten jos odotitte että kertoisin täällä jotain muhkeita säpinäjuttuja niin erehdytte. En kerro. Ei ole kerrottavaa tai siis. No ei ole! En myönnä.

Humppa Soi: Nukkekoti: Älä sano
Humpastalainattua:
"Älä sano että kaikki muuttuu
älä sano että parantuu,
sillä tahtomattaan saattaa satuttaa."

Elämässäopittua: Minulla on unettava ääni.

Mihin se aika katoaa?

Kun ei tännekään tunnu enää ehtivän kirjoitella. Nytkin vain tyydyn nopeaan raporttiin.

Metallica kesällä. Sinne olen kai sitten menossa. Näin taisin vähän luvata kaverilleni. Pitäisiköhän tutustua etukäteen vähän millaista musiikkia Metallicalla on.

Sain tänään. Viitosen psykologiasta! Minä! Ultimus! Kai se tästä vielä alaspäin lähtee menemään. Ei tämä ole tuttua minulle.

Laitetaan juhlan kunniaksi biisi:

"Yhtä kaikki se on"

Jaa jaa. Nyt taas pitkästä aikaa täällä. Olettekohan jo ihmetelleet poissaoloani. Tuskin. Olette vain olleet tyytyväisiä. Viimeksi olin siis matkalla Tampereelle humppamaan ja tulihan sitä humpattua. Pahat Agentit aloittivat urkupunkilla, Kumikameli jatkoi omalla tyylillään ja illan kruunasi Eläkeläiset uusien biisien kera. Olihan taas tunnelmaa. Kaikki olivat kavereita keskenään. Mukavaa oli. Tosi mukavaa. Ja lämmin tuli. Tosi lämmin.

Tampereen reissulla piti käydä tietenkin muistelemassa menneitä Evinissä ja Minh Thulla eli syötyä tuli hyvin. Vähän tein siinä bisneksiäkin kun möin yhden röntgenhoitsukirjan.

Tampereelta suunnistin Keski-Suomeen viettelemään syyslomaa. Tässä lyhyesti lomani:

Sauna.
Nukkuminen.
Savusauna.
Karjalanpiirakat.
Maalaaminen.
Ulkotyöt.
Ruokaa.
Sukuloimista.
Grillausta.
Tekstiviestejä.
Puheluja.
Kaikkea muutakin mutta kun ei nyt muista.

Ja eilen veli heitti mut tänne Kokkolaan takaisin. Säpinäsähkiskin tuli junalla tänne asentelemaan vähän lamppua kattoon ja tietenkin säpinöimään. Eilen illalla sitten... nyt pätkii... yhteys... ja... sitten... minä... ja... niin... Tähän tuli jotain vikaa tähän koneeseen kun ei oikein tunnu tekstiä syntyvän.

Mutta siis nyt sähkis lähti junalle ja on kohta tulossa takaisin kun eihän sitä ensimmäisellä kerralla voi onnistua junaan päästä. Joudun kestämään häntä vielä hetkisen. En tiedä kestänkö vaikka vuoden sitä olenkin harjoitellut.

Ja nyt pitäisi varmaan lisätä linkit tähän tekstiin mutta en jaksa. Olen laiska.

Humppa Soi: Kaija Koo: Sä oot tänään täällä taas

Post Scriptum: Ei jaksais huomenna harjotteluun tai jaksais sinne mutta ei jaksais niitä kirjallisia hommia.

"Kuu ohi kulkee"

Väsyttää.

Olen käynyt postissa nyt kolmena päivänä. Vähän ollut sotkussa osoitteet minne mitäkin pitäisi mennä mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Tänään kylläkin kävin hakemassa jotain elämää suurempaa. Oikeastaan kolmea elämää suurempaa nimittäin olin tilannut kolme Mikko Alatalon LP:tä itselleni ja tänään ne sain hyppysiini. Vettä satoi ja kastuin mutta nyt nautin. Ranskiksetkin paistuvat uunissa joten päivän ravinnon saantikin on turvattu.

Harjoittelussa ollut mukavaa mutta väsyttävää. En ole kauheasti jaksanut ressata vaan olen antanut sen mennä omalla painollaan.

Ulkovaatteet haisee nuotiosavulle mutta se onkin jo toinen juttu ja täällähän ei toisten juttuja kirjoitella.

Huomenna alkaa syysloma ja lauantaina suunnistan Tampereelle humppaamaan.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Vain lämpöä sylillisen verran
Humpastalainattua:
"Ei näissä kylissä saa rakastaa,
ihmisten puheet silmät seiniin kasvattaa.
Oikein vai väärin: mä tahdon sulta tänään
Vain lämpöä sylillisen verran."

"Sä kompastut lankoihin joita ei näy"

Eilen kävin illalla kävelyllä. Olen käynyt nyt muutaman kerran tässä parin viikon sisällä. Se on mukavaa koska...

Tänään kävin eläin- ja mineraalimuseossa lasten kanssa. Mielenkiintoinen paikka vaikka ei mikään kovin iso ollutkaan. Tykkään täytetyistä eläimistä.

Opettajani kävi myös morjestamassa minua ja keskustelu meni hyvin. Opettaja sanoi että olen sympaattinen (onko se sama asia kuin säälittävä?), iloinen ja että minulla on eläväiset silmät. Yritä siinä sitten olla kun toiset kehuu. En osaa ottaa kehuja vastaan mutta kivahan niitä on silti kuulla.

Eilen poltin noodelit pohjaan ja tänään kävelin päin lyhtypylvästä.

Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells (Live)

"Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää"

Enkö minä muistanut/ehtinyt tänne eilen kirjoittaakaan. Eihän sitä aina ehdi kun istuskelee illat koneella.

Lauantaina kävin kuokkimassa eräissä kihlajaisissa. Ne oli täällä Kokkolassa jossain hienossa ja vanhassa rakennuksessa. Meinasi melkein hävettää kun minä olin ihan vaan arkivaatteissa ja lenkkareissa ja muut olivat oikein juhlatamineissa. Eipä tuo haittane. Illalla sitten matkustin Keski-Suomeen ja siellä söin ja saunoin.

Sunnuntaina pyörähdin kaverini luona ja en kai minä oikein muuta tehnytkään. Sitä normaalia kotosalla hyörimistä.

Tänään olinkin yhdeksästä neljään harjoittelussa ja siellä oli kyllä hässäkkää. Lapsia oli paljon ja kaiken lisäksi siellä pyöri yläasteelaisia tet-harjoittelijoita. Huomenna tulisi sitten opettaja alkukeskusteluun ja saa nähdä miten se menee kun oma ohjaajani on alkuviikon pois töistä. No eiköhän sieltä joku muu jouda minusta avautumaan. Pitäisi varmaan niitä kirjallisia töitäkin pikkuhiljaa alkaa tekemään. Ainakin oppimispäiväkirjaa vielä kun edes jotenkin muistaa mitä on tehnyt. Ei jaksais stressata.

Ei kai tässä taas muuta vai onko?

Humppa Soi: No Man's Band: Paha
Humpastalainattua:
"Mä en oo paha vaikka kaunis olekaan mä en hei.
Sydän mun rinnassa roihuaa
Mä en oo paha vaikka joskus toivosinkin niin
Jotta saisin tuskan helpottamaan."

Potkin maassa makaavaa

En tiedä ehdinkö kirjoittaa tätä loppuun ennen kuin noutaja saapuu minua noutamaan Keski-Suomeen. Otetaan kuitenkin riski vaikka riskillä se rikoo onkin ruma.

Ulkona on syksy. Ja niin on sisälläkin. Syksyn on synkkää ja silti tai ehkä juuri siksi pidän tästä. Olo on samanlainen kuin aikanaan kun ryveskelin blogille vaikka kaikki oli hyvin. Tunnen olevani oma itseni. En esitä mitään. Olen vain se tyhmä ja säälittävä kaveri joka ei tee mitään elämänsä hyväksi mutta eihän minun tarvitsekaan olla mitään muuta. Näillä mennään. Kaikki on hyvin.

Sitten haluatte varmaan kuulla mitä eilen ostin itselleni. Menin Anttilaan tarkoituksena ostaa musiikkia. Ajattelin ehkä ostaa Within Tempationia, Indicaa, Sentencedia, Helloweenia, Gamma Rayta... eli siis mielessä oli monia hyviä artisteja. Sitten huomasin jotain mikä vangitsi katseeni. Kolme kymppiä se maksoi mutta en epäröinyt hetkeäkään ostaa sitä koska ajattelin ettei se tuosta enää halpene. Voisin arvuutella teiltä mitä ostin mutta ne jotka tuntevat minut naamakirjassa ovat varmaan jo tajunneet. Ostin Megadethin Warchestin. 4 cd:tä + 1 dvd. Kolme levyä tuttuja ja harvinaisempia vetoja (joiden takia tämän ostinkin.) Sitten vielä livelevy ja livedvd. Mahtava paketti. Rakastuin. Tässä yksi esimerkkibiisi miksi tästä boksista tykkään:



Eikä ollu hassummin tehty videokaan.

Nyt saa riittää kuitenkin turinointi. Hyvää viikonloppua!

Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Katkeran rauhallinen
Humpastalainattua:
"Pimeässä ulkona, odotan hiillosta."

"Pese tukkasi, riisu sukkasi"

Nyt on viikko päiväkodissa takana. Palautetta sain tänään ohjaajaltani. Olivat muiden työntekijöiden kanssa jutelleet ja olivat sitä mieltä että olen ollut hyvä ja että jos jatkan vain samaa rataa niin kaikki menee hyvin. Olen itsekin tykännyt kyllä siellä olla vaikka välillä onkin vähän väsyttänyt. On se vaan hieno tunne kun tosi ujosteleva tyttö hyväksyi minut tänään lukemaan ja leikkimään ja oli niin kaveria.

Käytiin tänään luistelemassa lasten kanssa. Itsehän en ollut luistellut viimeksi kuin ehkä kuutosella tai seiskalla. Jostain ne minulle kuitenkin saivat luistimet lainaan ja minäkin jouduin jäälle häpäisemään itseni. Pysyin pystyssä vaikka horjuinkin. Ja sehän oli ihan kivaa touhua. Nyt on vaan aika väsynyt olo.

Ja koin tänään mukavan positiivisen yllätyksen. Kela myönsi minulle tukensa ja pärjään nyt taas ainakin hetken. Voisin oikein juhlistaa ja ostaa vaikka levyn tai kaksi.

Ja sitten... niin... öhöm... puhuisin jos osaisin. Kyllä niin paljon on viime aikoina jyllännyt ajatukset päässä ja ei niistä ota itsekään selvää. Ei tässä mitään hätää ole mutta ei se ole niin helppoa kuin voisi luulla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä.

Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään"

"Tähtiä väsyttää, tulis edes talvisää"

Päiväkodissa päivät rientää ja illalla on vähän väsynyt. Oppii nauttimaan hiljaisuudesta.

Kirjallisia hommia ei ole jaksanut paljon tehdä vaikka pitäis. Miksi harjoitteluissa pitää olla kaikkea muka niin hienoa kirjallista sontaa? Eikö se motivoisi opiskelijoita enemmän kun saisivat harjoitella kaikessa rauhassa nimenomaan sitä käytäntöä?

Ja miten sitten vietin synttäreitäni? Se olikin oikein hilpeää. Kolmelta käppäilin päiväkodista kämpille ja otin alkuun pienet päiväunet. Sitten kävin kaupassa ja ostin mikropizzan ja sipsejä. Manninen soitti ja sitten minä soitin sille. Puhuttiin varmaan taas yli tunti. Söin pizzan. Sipsit ei edes maistuneet. Istuin koneella. Istuin koneella. Sitten vähän istuin koneella. Kuuntelin musiikkia. Todella juhlavaa. Ja sitten illalla... Tuota. Ei mitään. Ehkä jotain mutta ei kuitenkaan. Ja nyt kuvittelette että olisi jotain enemmänkin mutta uskokaa pois, ei ole. Taidan olla ilkeä ihminen...

Humppa Soi: Kilpi: Savuna ilmaan
Humpastalainattua: "Mihin leikkiin lähdinkään, leijonan luolaan laitoin pään"