Päiväkodissa päivät rientää ja illalla on vähän väsynyt. Oppii nauttimaan hiljaisuudesta.
Kirjallisia hommia ei ole jaksanut paljon tehdä vaikka pitäis. Miksi harjoitteluissa pitää olla kaikkea muka niin hienoa kirjallista sontaa? Eikö se motivoisi opiskelijoita enemmän kun saisivat harjoitella kaikessa rauhassa nimenomaan sitä käytäntöä?
Ja miten sitten vietin synttäreitäni? Se olikin oikein hilpeää. Kolmelta käppäilin päiväkodista kämpille ja otin alkuun pienet päiväunet. Sitten kävin kaupassa ja ostin mikropizzan ja sipsejä. Manninen soitti ja sitten minä soitin sille. Puhuttiin varmaan taas yli tunti. Söin pizzan. Sipsit ei edes maistuneet. Istuin koneella. Istuin koneella. Sitten vähän istuin koneella. Kuuntelin musiikkia. Todella juhlavaa. Ja sitten illalla... Tuota. Ei mitään. Ehkä jotain mutta ei kuitenkaan. Ja nyt kuvittelette että olisi jotain enemmänkin mutta uskokaa pois, ei ole. Taidan olla ilkeä ihminen...
Humppa Soi: Kilpi: Savuna ilmaan
Humpastalainattua: "Mihin leikkiin lähdinkään, leijonan luolaan laitoin pään"
12 kommenttia:
Yllättävän kauan sitä silti pystyy puhumaan vaikka puhekumppania vihaisi koko sydämensä pohjasta...
ilkeä ihminen, sinä?
kas siinäpä iloinen ajatus syntymäpäiväksi. No onneksi se kamala päivä on nyt ohi, ja voit vain rentoutua ja tuota.. istua vaikka vähän koneella.
Ehkä kaikista parhaita blogikirjoituksia on sellaiset, joissa vihjaillaan jotain, mutta ei kerrota sitten kuitenkaan.
Syrän <3
Manninen: Se on sitä kurjuuden maksimointia.
Annikki: Olen minä vaikka en haluaisi olla. Erakkona olisi helpointa elää. Silloin sitä ei oikeasti olisi kenellekään ilkeä.
Tiina: Niillä ne lukijat koukutetaan lukemaan jatkossakin jos vaikka tulisi jotain selvyyttä.
Mitä?! Onko teillä päiväkodissa meteliä?!!!! En ymmärrä.;) Mä olen kauhean riemuissani, että olet siellä harjoittelussa. Hieron täällä käsiäni ja oikein hihkun! Hih hiiih!
Sä olet vähän kuin tuo Aasi Ihaa... synkeän hauska. (Ihaa on muuten mun suosikki Nalle Puhissa.)
Ooksää ihastunu? Onko se sun salakähmäisyyden syy? Hiii...oispa. ♥
Päiväkodissa on kyllä ihan hauskaa mutta en tiedä kyllästyisköhän siihen jos sitä tekis ihan ammatikseen.
Synkeän hauska :) Kauniisti sanottu.
Ai ihastunut? Minä? Pois se minusta tai no tuota... ei nyt tästä tämän enempää.
Pitäisköhän mun hakeutua vastaavanlaiseen kouluun, kun jotenkin tuo päiväkotimeininki tuntuisi omalle alalle. Ei vaan kovin innostaisi alkaa koulussa kupeksimaan...
No jos sattuu sellainen luokka kuin meillä on niin se koulunkäyntikin menee mukavasti.
Kihi. ;)
Kun minä olin työharjoittelussa päiväkodissa (useita vuosi sitten), kiipesi syliini pieni tyttö. Hän nappasi kiinni puseroni kaula-aukosta, koitti kurkkia siitä sisään ja kysyi kirkkaalla äänellä että "ootko sä tyttö vai poika".
Teki hirmu hyvää itsetunnolle.
Muistan viettäneeni useita syntymäpäiviä samalla kaavalla (tosin en ole soittanut Manniselle enkä ole edes ostanut sipsejä jotka sitten jättäisin syömättä).
Mutta eihän minun pitänyt täällä tällä lailla itsesäälissä rypeä, vaan osallistua salailun pohdintaan: eksää tiedä että hullua ei saa pitää epätietoisuudessa!?! :D
Koneelle tulee helposti jämähdettyä. Ajatteles kuin paljon olisi vientiä, jos tämä blogikansa asuisi samalla paikkakunnalla. Suosittu kuitenkin olet, vaikka erakko-olo välillä olisikin. :) Oli Feississäkin niin paljon onnitteluja että oksat pois. :D
Sulle on Karvisen kuva blogissani. Haepa poies. :)
Hehku: Täällä saa rypeä :) Mitä?! Et ole soittanut Manniselle?
Tiia: Naamakirjan onnittelujen määrä kyllä yllätti ja kyllä minä muutenkin olen ollut välillä ihan oikeasti sosiaalinen.
Kiitos Karvisesta. Nappaan sen joskus tässä kun ehdin.
Lähetä kommentti