tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Vuodet vierii, minä en

Sitähän ihmisillä tapana on näin vuoden vaihtuessa muistella mennyttä vuotta. Näin teen siis minäkin. Tässä kattava, vähän liiankin kattava, tai eihän se nyt liian kattava ole, sellainen semikattava, (pahoittelen, olen katsonut Pasilaa) vuosikatsaus siis.

Olen välillä hieman rypenyt itsesäälissä.
Hain yliopistoon äidinkieltä lukemaan.
En päässyt.
Ei yllättänyt.
Soittelin galluppeja.
Häiritsin siis ihmisten rauhaa.
Hain jälkihaussa puolihuolimattomasti lähihoitajalinjalle Kokkolaan.
Pääsin sinne.
Opiskelen siellä.
Tykkään olla siellä.
Muutin siis Tampereelta Kokkolaan.
Kesän vietin Tampereella.
Tapasin muuten blogi-ihmisiäkin paljon.
Olivat mukavia.
Ovat mukavia kyllä vieläkin vaikka en niin paljon enää olekaan kommunikoinut heidän kanssaan.
Mummokin kuoli syksyllä.
Ja toinen mummo kuoli nyt joulupäivän aamuna.
Surullista.
Mutta sellaista elämä joskus on.
Kokkolassa olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin.
Olen ollut sosiaalinen.
Tykkään elämästäni. (Tapahtuukohan nyt jotain kauheata kun tämän ääneen sanoin?)
Olen törmännyt lyhtypylvääseen.
Olen pelannut paljon biljardia.
Olen hävinnyt paljon biljardissa.
Olin harjoittelussa päiväkodissa.
Siellä oli kivaa.
Lapset on kivoja, itsekin olin junnuna.
Pasilalainaus jo toistamiseen tuo edellinen. Aika jännää. Ihminen lainaa televisiosarjasta tuttuja lauseita. Lauseet jäävät elämään. Kieli muuttuu. Suomen kieli. Hyvin jännää.
No niin. Lopetan Pasilavitsit. Lääkkeet!
Ja nyt sitten unohdinkin kaiken lopun mitä on vuoden aikana tapahtunut mutta eiköhän siinä tärkeimmät.
Ai niin. Kroonisiin Poikamiehiin minun piti alunperin päästä nyt vuodenvaihteessa mutta niinhän siinä näyttää käyneen että eivät nämä kuomat minua enää hyväksykään joukkoon iloiseen vaikka poikamiehenä olenkin ollut koko tämän yli vuoden kestäneen koeajan. Ei ole reilua.

Ja hetkinen. Nyt selasin blogiani vuodella taaksepäin ja voisinkin nyt tähän tehdä vielä tämmöisen kyselyn johon vastailin vuosi sitten.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kääretortun.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupasin laihduttaa 10% vappuun mennessä ja niin teinkin. Ensi vuodelle ei ole vielä mitään lupauksia mutta voi olla että jotain keksin vielä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Öö. Ei tainnut. En ainakaan muista.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Molemmat mummot.

5. Missä maissa kävit?
Alamaissa. Heh heh. No en käynyt missään. Ei ole tällä pojalla varaa matkailla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Pakastelokeron.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Hmm. Vaikea sanoa. Päivämäärät ei oikein minulla jää mieleen. 30.9 mulla oli synttärit ja ne jäi mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Koulun ja uuden elämän aloittaminen Kokkolassa.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se koko yliopistoon hakeminen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Enpä tainnut.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Mikko Alatalon Elävänä Pispalassa kasetti.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Itseni.

13. Kenen käytös masensi?
Itseni.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Levyihin ja keikkoihin. Sama kuin viime vuonna.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Mikko Alatalosta

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Maija Vilkkumaa: Hei tie

"Neiti takkutukka lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka."

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkua olis voinut hieman reippaammin.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Laiskotelin ehkä vähän liikaa.

20. Kuinka vietit joulua?

Kotona. Perheen kanssa. Ja sairaalassa mummon luona.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Kyllä. Siis Mikko Alataloon. Mitäs oikein kuvittelitte?

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Edelleenkään en harrasta.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Perusklassikko Kotikatu ja Tartu mikkiin.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En minä vihaa ihmisiä.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Stephen King: Dolores Claiborne

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Mikko Alatalo!

28. Mitä halusit ja sait?
Mikko Alataloa.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Vielä enemmän Mikko Alataloa.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Menetetty maa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin yksinäni Kokkolassa kunnes sitten illalla... Joo. Siis 23 vuotta täyttelin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Mikko Alatalon pääseminen Tampereen pormestariksi.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Vihreää.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Musiikki.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tampereen pormestarin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Mummojani.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Viaton luokkakaverini.

Tulipas nyt tekstiä vähän liikaakin taas. No ei kai se maailmaa kaada. Tämän koneen korkeintaan.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!


P.S. Huomenna NMB Saarijärvellä.

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Hän oli pikku pikku jouluissa...

Luokkamme joulut pienet menivät mainiosti. Ruoka oli hyvää niin kuin ounastelinkin. Oli mukava nähdä luokkalaisia vielä viimeisen kerran ennen kuin kukin omille teilleen joulun ja uuden vuoden viettoon rientäävät. Kyllä oli maha taas kovilla kun piti syödä ja nauraa paljon. Laulettiinkin porukalla joululauluja sekä vähän iskelmiä. Kuviakin ottivat ja naamakirjaan uhkasivat niitä laitella näytille. Toivottavasti tajuavat sensuroida niistä kiharani pois. Kun ilta oli istutti niin porukka hajaantui baareihin halauksien saattelemana. Kylläpäs saikin halata montaa nättiä tyttöä. Me "luokkakaverini" kanssa emme baariin lähteneet vaan suunnistimme ABC:lle kaakaolle. Tämä oli oikea ratkaisu. Hauskaa nimittäin oli.

Nyt suunnitelmissani olisi hiihtää (en nyt kirjaimellisesti kuitenkaan) kuuntelemaan joululauluja. Luvassa olisi ainakin oma suosikkini eli Konsta Jylhän joululaulu. "Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa..."

En tiedä ehdinkö enää tänne blogille seikkailemaan ennen joulua ja muutenkaan joululomalla joten toivotan jo nyt kaikille erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Humppa Soi: Nightwish: The Poet And The Pendulum
Humpastalainattua:
"On the shore we sat and hoped
Under the same pale moon
Whose guiding light chose you
Chose you all"

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Hei taas!

Ei tässä mitään ihmeellistä taaskaan asiana ole. Koulu on ohitse tältä vuodelta ja joululoma on siis alkanut. Tänään illalla luokkamme pikkujouluihin. Hyvää ruokaa luvassa ainakin. Alkomaholikin siellä varmaan virtailisi mutta virtailkoon ihan rauhassa vaan muiden suihin. Onneksi luokkalaiset tietävät etten juo ja on muitakin jotka eivät juo niin ei ole niin orpo olo.

Eilen pitkästä aikaa taas lauleskelin Singstaria. Kävimme "luokkakaverini" kanssa hänen kaverinsa luona iltakahvilla ja siihenhän se meni että löysin itseni laulamasta mm. Indicaa ja Black Velvettiä. Oli varmaan järkyttävän kuuloista. Sääliksi käy kuulijoita. Anteeksi. Mutta kivaa oli.

Tänään varmaan ennen pikkujouluja pääsee vielä tanssimaan tanssimatolla. Ei sekään kyllä kaunista ole.

Ja olen tällä viikolla tehnyt myös levylöytöjä. Ensinnäkin Manninen toi minulle Mikko Alatalon levyn jonka oli joskus puolestani ostanut. Siitä ei varmaan erikseen tarvitse mainitakaan mitään. Ymmärätte varmaan että se on täydellinen. Sitten löysin ale-laarista kaksi hienoa levyä ihan parilla eurolla. Tässäpä näytteet. Mitä pidätte?



Jason muuttaa taivaaseen: Sopivaa hintaa



Piina: Enkeleitä

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Ja niin se joulukin sieltä kohta joutuu

Kai se täytyy vaan hyväksyä että tämä blogin pitämiseni hiipuu väkisin. Ehkä ihan hyvä. Ja vielä enemmän hiipuu muiden blogien lukeminen. Se ei ole kivaa mutta sekin kai voidaan sallia. Tästä joku tehköön nyt päätelmän että Willellä on elämää. En tiedä onko päätelmä oikea mutta ainakaan koneella en aikaani paljon viettele. Vaihdoin konettakin veljeni kanssa. Hän sai minun pöytäkoneeni ja minä hänen kannettavan. Tuskin tein hyvät kaupat mutta tämä on ainakin helpompi heittää seinään kun menee hermot.

Mitäs hauskaa kertoisin elämästäni? Koulussa pistelimme toisiamme tässä päivänä muutamana. Pistin käsivarteen ja pakaralihakseen sekä tietenkin itseäni vahingossa sormeen. Velipojalle tein synttärikakun joka sitten muuttui matkan varrella kääretortuksi. Täytekakut taitaa olla heikkouteni. Kauneimmissa joululauluissakin kävin. Se on hieno perinne. Minä tykkään.

Ei tässä taaskaan mitään oikein keksi. Koulussa menee hyvin vaikka joutuukin kuuntelemaan hieman kuittailua opettajilta ja luokkatovereilta kun väittävät että minulla ja *****:lla olisi muka jotain säpinää. Mistähän lienevät tällaista keksineen. Ihme porukkaa.

Ja kiharat kasvaa....

Humppa Soi: Metallica: For Whom The Bell Tolls

lauantaina, joulukuuta 06, 2008

Kiittämättömyys on maailman palkka

Pojat sitten ottivat ja heittivät minut pois Kroonisten Poikamiesten sivuilta. No ehkä siihen pieni syy olikin mutta olen minä vielä kuitenkin poikamies vaikka en ehkä kovin hyvä sellainen. Tekisi mieli sanoa pojille että pitäisivät tunkkinsa mutta ei se mitään auta. Vaikka pojat minua inhoavatkin niin kyllä kerho pysyy sydämessäni. Long live bachelors!

Muuten eloni on jatkunut mukavana. Koulu välillä ärsyttää mutta se on ihan normaalia. Tänään sain siivottuakin kämppäni oikein kunnolla joten kyllä nyt kelpaa.

Humppa Soi: Timo Rautiainen: Loputon suo
Humpastalainattua: "Päässäni soi sävel tuntematon: tätä laulua on hyvä laulaa"

Elämässäopittua: Pizza on hyvää vaikka sen pudottaakin täytteet alaspäin uunin pohjalle mutta uunin siivoaminen ei ole mukavaa.

maanantaina, joulukuuta 01, 2008

Pöö

En ole siis kuollut tai mitään muutakaan. On vaan ollut niin paljon kiireitä koulun suhteen kun tehtäviä ja kokeita on harva se päivä tässä ennen kuin joululoma alkaa. Ja sitten kun en ole muutenkaan jaksanut konetta paljon ylimääräistä availla niin eihän tänne mitään synny. Ja sekin ärsyttää kun en ole joutanut/jaksanut teidän muiden blogejakaan lueskella. Jotenkin ei tuota aikaa vaan riitä. Mikähän se minun aikaani oikein vie? No hyvä on. Tiedänhän minä. Mutta ei siitä sen enempää. Sanotaan vaan että en kyllä valita.

Ehkä minusta kuullaan vielä täälläkin kunhan tässä vähän tasottuu tämä arkeni.

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Juu juu ja justiinsa juu

Pahoittelen kun tämä on taas jäänyt tämä blogini päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen. Ei ole vaan ehtinyt. Ja nettikin kun ollut vähän niin ja näin toiminnassa. Taidan suosiolla jättäytyä täältä hieman taka-alalle kun sitä jotenkin on ollut niin rentouttavaa kun ei ole ollut niin koukussa tähän koneeseen. Palailen taasen kun elämäni on tylsää eli tuskin kovin kauan olen poissa.

Tässä tämä kirjainhaaste johon Sirenitan blogilla joskus törmäsin. Homman nimihän on seuraavanlainen:

"Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi."

Minä en kirjaimia jakele vaikka kommentoisittekin koska tämä nyt on pyörinyt jo niin monella blogilla. Tai tietenkin jos oikein vaaditte niin voinhan minä senkin tehdä. Minulle annettiin kirjaimeksi K niin kuin Kindergarden.

1. Krooniset Poikamiehet
Tämä jalo kerho jonka perustimme kavereiden kanssa muistaakseni vuonna 2004. Vaikka tällä hetkellä en virallinen jäsen olekaan koska olen hieman aatteesta lipsunut tässä vuosien varrella niin silti kerho on lähellä sydäntäni.

2. Kaija Koo
Tarvitseeko tätä edes selittää? Kyllä te tiedätte miten paljon minä tykkään Kaija Koon musiikista. Jotenkin se vaan on niin hyvää. Sellaista mukavaa laulaa mukana ja sellaiset arkiset sanoitukset jotka koskettavat. Sanoisinpa jopa luokkakaveriani lainaten: "Aika herkkää."

3. King
Stephen King lähinnä. Lempikirjailijani. Yläasteella tutustuin ja jäin heti koukkuun. Ei ole montaa Kingin kirjaa jota en olisi lukenut. Aiheesta lisää täältä.

4. Kärnä
Mannisen synnyinpaikka jossa käymme joka kesä vähintään kerran poikaporukalla pitämässä... hmm... ei voi sanoa että hauskaa koska ei siellä hauskaa ole. Käymme siellä nauttimassa kurjuudesta. Onhan siellä vähän elokuvaprojektejakin väsätty josta tuleekin mieleen seuraava sana:

5. Karu Production's
Minun ja Mannisen tuotantoyhtiö josta syntyy epäsäännölliseen mutta epävarmaan tahtiin erilaista roskaa lähinnä videomuodossa. Ikävä kyllä tuotanto on viettänyt viime ajat hiljaiseloa mutta eiköhän se siitä taas lähde käyntiin.

6. Kivekset
Pässin kivekset. Ovat hyviä. Nam nam.

7. Kaverit
Kaverit on kivoja. Kukapa sitä kieltämään. Elämä olisi aika tylsää ilman kavereita.

8. Koulu
Koulu ja koulutus on minulla ollut viime vuosina vähän hakoteillä mutta nyt tuntuu siltä että jopa minä jaksan tämän koulun käydä loppuun ja saada vihdoin ja viimein itselleni ammatin. Koulussa on tärkeää se että siellä viihtyy vaikka olisikin tylsiä aineita kahdeksasta neljään. Ja vaikka se pitää tosissaan ottaakin niin ei siitä passaa liikaa ressata.

9. Kävely
Tykkään kävellä. Mieluummin minä kävelen kuin ajan pyörällä. Iltaisinkin on mukava lähteä ihan vaan kävelylle. Yksin. Tai... Ja seuraavaan.

10. Kirjoittaminen
Tykkään kirjoittaa. Siksihän minulla tämä blogikin on. Joskus on tietenkin aikoja jolloin ei kiinnosta yhtään kirjoittaa mutta joskus sitä vaan tekee niin kovasti mieli kirjoittaa että ei siinä muu auta kuin istua koneelle ja antaa sormien viedä mennessään. Koulutehtäviä ja kirjallisia töitä en kylläkään tykkää yhtään tehdä

Humppa Soi: Tera: Harvempien sanojen mies

Pärjäilkää kuomat!

sunnuntaina, marraskuuta 09, 2008

Täällä taas (ikävä kyllä)

Viime viikon tai siis tämän viikon on tuo netti ollut vähän niin ja näin mutta nyt näyttäisi toimivan. Vaikka toisaalta olenkin viihtynyt hyvin ilman nettiä niin nyt tuntuu siltä että sitä on tippunut blogimaailmasta ihan täysin. Sehän nyt sinäällään on pelkästään helpotus teille muille kun en ole ollut häiritsemässä mutta jotenkin outoa nyt taas tänne kirjoitella. Ihmeellistä on elämä. Muuta ei voi sanoa. Pitäisikö tässä nyt kertoa sitten kuulumisianikin samalla. Kertoa suurta draamaa elämästäni? No ei ole mitään kertomista. Kaikki jatkuu kuin ennenkin. Eilen tosin pitkästä aikaa grillailtiin poikamiesporukalla. Oli mukavaa ja saunassa tiivistä tunnelmaa. Mikä on komeampaa kuin 5 hikistä miestä lauteilla? No tietenkin 6 hikistä miestä tai Mikko Alatalo. Juttujen taso näköjään täällä jatkuu siis kuitenkin entisellään. Ei tässä nyt tämän enempää tällä kertaa. Palaan taas tarinoimaan kun siltä tuntuu. Niin ja minullahan on se joku kirjainhässäkkäkin tekemättä. En jaksa nyt kuitenkaan. Laitetaan loppuun jotain mistä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Yritetään edes

Olette tietenkin luulleet että minä olen löytänyt elämää ja sen takia olen jättänyt blogimaailman vähemmälle mutta tämähän ei ole totuus. Totuus on että mokkulani on reistaillut. Eilen yritin soittaa jonnekin numeroon mistä piti apua saada mutta meni hermot kun heittelivät minua vain koneelta koneelle ja siinä vaiheessa kun neuvoimat minua hakemaan netistä apua niin löin luurin kiinni ja tuumasin että antaa olla. Tänään kuitenkin sorruin soittamaan uudestaan ja kuin ihmeen kaupalla siellä vastasikin ihan oikea ihminen ja osasi vielä neuvoakin. Vika on kuulemma Soneran päässä. (vaikka eiköhän minunkin päässäni jotain vikaa ole?) Huomenna lupasivat hoitaa asian kuntoon ja jos ei loppuviikosta toimi niin sitten kehoittivat soittamaan uudestaan.

No nyt tietenkin ihmettelette miten minä tänne nyt voin kirjoittaa jos nettini ei toimi. No sain minä tämän jotenkin toimimaan jo mutta on vaan pirun hidas joten ei oikein jaksa mitään tällä tehdä.

Koulussa on ollut kivaa. Pitkiä päiviä mutta nauraa on saanut. On meillä vaan hauska luokka ja se ydinjoukko jossa hengailen on jotain vielä parempaa. Biljardi ja kaksimielisyydet jatkuvat...

Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells.

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Dirly Dirly Dee

Vielä huominen ja perjantai. Ja huomenna lupasin mennä jo puoli seitsemäksi. Miten minä niin aikaisin jaksan nousta? Nyt ei onneksi enää ole väliä vaikka mitä siellä tekis kun arvosana on jo annettu. Tänään verikin vähän lensi kun yhdellä alkoi vuotamaan nenästä verta kesken juoksentelun. Ja tietenkin silloin kun minut jätettiin yksin vahtimaan lapsia. Ei se lapsi kuitenkaan kuollut joten ihan hyvin siinä kävi. Muuten oli kyllä ihan mukava päivä. Jotenkin sellainen rento päivä. Alkaa tuntea jo henkilökunnankin sen verran hyvin että voi heittää läppää. Niin ja meillä oli tänään musiikkinäytelmä ja minulla oli vastuullinen työ toimia tiskijukkana. En edes mokannut. Osasin painaa oikeaa nappia oikeassa paikassa. Muutenkin esitys meni hyvin. Ehkä lapsia jännitti niin paljon että osasivat olla rauhassa.

Ja nyt jatkan jännittävää elämääni eli joko kuuntelen musiikkia tai katson jonkun leffan.

Humppa Soi: Irwin Goodman: Eletään vaikka piruuttaan

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Uusi päivä on tänään

Aamulla sain kuin sainkin itseni raahattua harjoitteluun. Siellä oli mukavaa. Yleensä siellä onkin. Opettaja kävi jututtamassa minua ja ohjaajaani. Kyseli miten oli mennyt ja käytiin läpi sellainen lappunivaska johon olin tehnyt itsearviointia ja ohjaajani oman arvionsa siitä miten minulla oli mennyt. Kehuja sain kuulla. Tulen kuulemma hyvin toimeen sekä lasten että henkilökunnan kanssa. Olen empaattinen ja ihmisläheinen. Luotettava. Joustava. Blaa blaa blaa. Olen hyvä. Nelosen sain harjoittelusta numeroksi. Opettaja vielä käski sanoa vanhemmilleni terveisiä että ovat kasvattaneet hyvän pojan. Täytyykin heti soittaa ja kertoa kun vielä muistaa.

No niin. Nyt on soitettu. Yllättyivät vähän mutta tykkäsivät.

Kävin minä tänään ostamassa uuden vyönkin. Tällä kertaa nahkaisen jos kestäis vähän paremmin. Mitähän muuta? Kirjoitin eilen niin paatoksella että ei ihmekään jos ei nyt ole tämän enempää asiaa.

Humppa Soi: Helloween: Don't Spit On My Mind

Nyt hävettää...

Pakko jonnekin kirjoittaa ylös ettei mene hyvät itsesäälit hukkaan. Tulee varmaan taas sellaista tekstiä ettei kehtaa myöhemmin tunnustaa kirjoittaneensa mutta ei anneta sen häiritä. Nettihän on taas vaihteeksi minua vastaan ja siksi kirjoitan tätä juttua nyt wordille. Julkaisen jos kehtaan. Hmm. Jos en kehtaa niin mitähän tälle sitten tapahtuu. Jätänköhän tämän lojumaan koneelle vai poistanko? Mielenkiintoista.

Sitten itse aiheeseen. Mikä minut nyt sai rypemään? En edes oikein tiedä tai voi olla että tiedän mutta en osaa sitä sanoiksi pukea joten jauhan tässä kaikkea turhaa niin kuin tapanani on. Vyöni hajosi. Sinne meni ainakin 2,5 euroa. Kannattaako siis ostaa halpaa vyötä? Kannattaa koska siitä voi sitten valittaa blogille että miten tyhmä sitä taas on ollut. Nerokasta vai mitä? Tosin nyt saa koko ajan pelätä että housut tippuu mutta siitähän sitä vasta saisikin jutun juurta jos näin kävisi.
Harjoittelussa on sentään mennyt kivasti vaikka viimeisen viikon ahdistus iskee päälle. Saisi jo olla sekin ohi. Lapset on suloisia. Lainaus iltapäivän keskustelusta:

Pieni poika: ”Lähdetkö kotiin?”
Minä: ”Joo.”
Poika: ”Onko siellä isi ja äiti?”
Minä: ”Ei ole, ne on Karstulassa.”
Poika: ”Onko ne kuolleet?”

Lasten on jotenkin todella vaikea kuvitella että minä asun yksin. Pitäisiköhän pitää joskus oikein oppitunti niille että maailmassa voi olla säälittäviä yksin eläviä miehiä. Niitä sanotaan poikamiehiksi.

Nyt kun tätä tekstiä kerran alkaa tulla oikein kunnolla niin kirjoitetaan sitten vielä lisää. Näköjään olen parhaimmillani silloin kun olen huonolla mielellä. Aloinpa tässä miettimään sitä että miten itse voisi helpottaa olotilaa silloin kun tällainen itsesäälikohtaus iskee. Tietenkin se voisi auttaa jos olisi joku jonka kanssa livenä jakaa huoliaan mutta se nyt ei ole oikein tällä hetkellä mahdollista. Yksi konsti olisi myös se että ostaisi jotain kivaa itselleen mutta kun rahatilanne taas vaihteeksi on niin surkea niin se masentaisi vaan entisestään kun laittaisi rahaa johonkin muuhun kuin välttämättömään. Musiikki auttaa joskus. Ja ulkoilma. Vaikka nyt tuntuu siltä että nekään ei auta. Ei kai tähän oikeastikaan auta muu kuin se että odottaa ja odottaa ja odottaa että se menee ohi ja sitten hävettää koko asia.

Onneksi on yksi lääke joka joskus toimii. Nukkuminen. Kunhan vain saa itkettyä itsensä uneen koska elämäni ei ole helppoa. Vaikka toisaalta. Elämänihän juuri on helppoa. Ei minulla mitään hätää ole. Ei ole mitään menetettävää. Kaivan hautaa vain itselleni. Onko se muuten niin että jos kaivaa kuoppaa itselleen niin siihen lankeaa joku toinen?

No niin. Kaikille varmaan on tullut selväksi mikä miestä syö. Vanha kuomani. Yksinäisyys. Olen yksinäinen vaikka minulla onkin paljon kavereita ja muutama todellinen ystävä. (Ei Manninen, et sinä!)

Aloin miettimään myös aihetta joka tuntuu olevan tabu blogillani tai ei ehkä tabu mutta sellainen asia josta en puhu koska en osaa. Nimittäin uskoa. Minähän kyllä uskon Jumalaan mutta en osaa turvautua Häneen vaikka haluaisinkin. No en tästä tämän enempää sitten osannutkaan sanoa.

Sitten voitaisiin puhua naisista. Niistähän te minun odotatte puhuvan koska kuitenkin juuri nehän minun pääni sekaisin saa. Alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan mikä siinä mättää että minulla ei paljon oikeata säpinää naisten kanssa ole. Ei se siitä johdu että olisin jotenkin äärimmäisen ujo vaikka olen minä vähän sitäkin. Eikä se johdu siitä että en paljon ulkonäkööni panosta. Ei se johdu siitä että pelkäisin naisia. Se johtuu siitä että minä en yksinkertaisesti ihastu helpolla. Luotan siihen että kyllä se kolahtaa jos on kolahtaakseen. Ei siinä auta etsiminen tai liiallinen suunnittelu. Ehkä olen tyhmä mutta onko silloin tyhmä jos tietää olevansa tyhmä?

Olen varmaan aika vaikea luonne. Onneksi kenenkään ei tarvitse minua kestää.

Taitaa tämäkin vähän auttaa kun uskaltaa vaan kunnolla avautua vaikka kukaan ei varmaan tästä mitään tolkkua saakaan.

Willen mietelause: Mitä tekee kauniilla muistoilla jos ei ole ketään kenen kanssa niitä muistella?

Humppa Soi: No Man’s Band: Seitsemän oikein
Humpastalainattua:
”Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä eksyneitä, elämäänsä pettyneitä, luopuneita enkeleitä. Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä särkyneitä, elämäänsä eksyneitä, taisteluihin väsyneitä.”

Kiitos.

Ja anteeksi.


Aamunavaus: Tämän yllä olevan siis kirjoitin eilen heikossa mielentilassani. Nyt on jo mieli pirteämpi ja kuten arvelinkin niin kyseinen purkaus vain hävettää. En kehtaa edes oikolukea sitä. Haluan kuitenkin julkaista tekstin jotta voin myöhemmin nauraa itselleni ja te voitte nauraa minulle vaikka heti. Nyt pitäisi juoda aamukahvit ja suunnistaa hetken päästä harjoitteluun jossa opettaja minut arvioi.

Niin ja yksi tärkeä asia vielä ja sitten lopetan oikeasti tämän tyhjänpäiväisen jauhamisen tältä kerralta. Hyvää syntymäpäivää kaikille joilla tänään on synttärit!

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Suomi siirtyi "bileaikaan"

Näin ainakin Neiti Aika väitti kun aamulla käänsin kellon tunnin kesään päin. Aika köyhiltä bileiltä vaikuttaa. Olen katsonut elokuvan, kuunnellut musiikkia, käynyt kaupassa ja äsken pyöräytin muutaman letun. Ai niin. Olinhan minä ahkerakin ja tein hieman rästissä olleen koulutehtävän. Senhän piti olla tehtynä ennen kuin harjoittelu alkaa. No eikös se riitä että palauttaa sen ennen kuin harjoittelu on ohi?

Vielä ensi viikko harjoittelua jäljellä. Vaikka siellä olen viihtynytkin niin mukavaa kun se on kohta ohi.

Hei mutta nyt tuli mieleen yksi omituisuus mieleen. Sehän on outoa että kirjoitan yhdeksäisen alhaalta ylöspäin.

Pitäisiköhän sitä lähteä vaikka ulos tallustelemaan kun on jotenkin niin tylsä olo. Ulkoilma yleensä piristää.

Humppa Soi: Etno Kansanmusiikkia Suomesta levyltä Surullinen sottiisi, en tiedä esittäjää.

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Oudot tavat kunniaan

Tiina se haastella minua mätkäisi tuossa taannoin. Nyt onkin hyvä aika siihen vastailla kun enhän minä tänään ole mitään oikein vielä tehnytkään. Keittoa keitin, huonon Kingin tv-elokuvan katsoin loppuun ja musiikkia olen kuunnellut. Mutta nyt omituisuuksiin. Ohjeet oli seuraavat:

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Laitan keittoa ruisleivän päälle.
2. Öö... Hmm... En keksi... Miten tämä nyt näin vaikeaa voi olla. Pakkohan minulla jotain outoja tapoja on olla. Olenpas minä tylsä ihminen. Ei sitten väkisin. Tämähän meni ihan mönkään koko juttu. Tuttua minulle. En kyllä haasta ketään kun tämä nyt ei muutenkaan onnistunut.

Humppa Soi: Kumikameli: Irstailija
Humpastalainattua:
"Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään."

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Gynt vai Günt?

Nyt on taas viikko lasten hoitamista takana. Ollut jotenkin tosi väsyttävä viikko. Kuitenkin ihan mukavaa on ollut. Enää olisi ensi viikko jäljellä harjoittelua ja sitten joutuu/pääsee koulunpenkkiä kuluttamaan. Mukavaa sekin. Meillä on kiva luokka.

Mutta nyt olisi viikonloppu edessä. Missä sen vietän? Mitä teen? Kokkolassa. En tiedä mitä teen. Ei suunnitelmia. En kyllä muutenkaan paljon elämääni suunnittele. Katson vaan mihin se minut riepottelee. Ja parhaat hetkethän syntyvät juuri siten ettei suunnittele etukäteen mitään. Jos suunnittelee että viettää oikein hauskan viikonlopun niin se menee tietenkin mönkään. Joten jos sitä suunnittelis että vietän tylsän ja ankean viikonlopun niin tulisikohan tästä hauska? Kokeillaan.

Viikonloppusuunnitelma:

Vietän viikonlopun yksin kämpillä murehtien elämää. En tee mitään. Käyn korkeintaan kaupassa. Tylsistyn. Mitään hauskaa ei tapahdu.

Nyt sitä siis toteuttamaan. Aloitetaan vaikka keittämällä kahvit.

Ai niin minunhan piti listata 5 outoutta elämässäni. No jos myöhemmin jaksais. Nyt laitetaan loppuun korvaukseksi pitkästä aikaa biisitaisto. Kumpi parempi?



Grieg - Peer Gynt - In The Hall Of The Mountain King



Peer Günt - Backseat (Pahoittelen videon töksähtävää loppua.)

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Olen minä täällä vaikka netti tökkiikin

Väsyttää. Vois nukkua päiväunet ennen kuin alkaa Kotikatu.

Harjoittelussa ollu ihan mukavaa. Mikäs siellä leikkiessä. Ja kyllä siellä ainakin nauraa saa. Kirjalliset työt nyt on vähän niin ja näin. Ei jaksa ressata.

Netti on reistaillu viime aikoina sen verran että aina kun olis aikaa tänne kirjoittaa niin se päättää sanoa sopimuksensa irti.

Laskuja, laskuja, laskuja vain... Ja voisi Metallican lipun maksuakin jo vähän lyhentää. Kyllä raha on helppoa palamaan. No kyllä tässä pärjäillään. Ei hätää.

Ja sitten jos odotitte että kertoisin täällä jotain muhkeita säpinäjuttuja niin erehdytte. En kerro. Ei ole kerrottavaa tai siis. No ei ole! En myönnä.

Humppa Soi: Nukkekoti: Älä sano
Humpastalainattua:
"Älä sano että kaikki muuttuu
älä sano että parantuu,
sillä tahtomattaan saattaa satuttaa."

Elämässäopittua: Minulla on unettava ääni.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Mihin se aika katoaa?

Kun ei tännekään tunnu enää ehtivän kirjoitella. Nytkin vain tyydyn nopeaan raporttiin.

Metallica kesällä. Sinne olen kai sitten menossa. Näin taisin vähän luvata kaverilleni. Pitäisiköhän tutustua etukäteen vähän millaista musiikkia Metallicalla on.

Sain tänään. Viitosen psykologiasta! Minä! Ultimus! Kai se tästä vielä alaspäin lähtee menemään. Ei tämä ole tuttua minulle.

Laitetaan juhlan kunniaksi biisi:

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

"Yhtä kaikki se on"

Jaa jaa. Nyt taas pitkästä aikaa täällä. Olettekohan jo ihmetelleet poissaoloani. Tuskin. Olette vain olleet tyytyväisiä. Viimeksi olin siis matkalla Tampereelle humppamaan ja tulihan sitä humpattua. Pahat Agentit aloittivat urkupunkilla, Kumikameli jatkoi omalla tyylillään ja illan kruunasi Eläkeläiset uusien biisien kera. Olihan taas tunnelmaa. Kaikki olivat kavereita keskenään. Mukavaa oli. Tosi mukavaa. Ja lämmin tuli. Tosi lämmin.

Tampereen reissulla piti käydä tietenkin muistelemassa menneitä Evinissä ja Minh Thulla eli syötyä tuli hyvin. Vähän tein siinä bisneksiäkin kun möin yhden röntgenhoitsukirjan.

Tampereelta suunnistin Keski-Suomeen viettelemään syyslomaa. Tässä lyhyesti lomani:

Sauna.
Nukkuminen.
Savusauna.
Karjalanpiirakat.
Maalaaminen.
Ulkotyöt.
Ruokaa.
Sukuloimista.
Grillausta.
Tekstiviestejä.
Puheluja.
Kaikkea muutakin mutta kun ei nyt muista.

Ja eilen veli heitti mut tänne Kokkolaan takaisin. Säpinäsähkiskin tuli junalla tänne asentelemaan vähän lamppua kattoon ja tietenkin säpinöimään. Eilen illalla sitten... nyt pätkii... yhteys... ja... sitten... minä... ja... niin... Tähän tuli jotain vikaa tähän koneeseen kun ei oikein tunnu tekstiä syntyvän.

Mutta siis nyt sähkis lähti junalle ja on kohta tulossa takaisin kun eihän sitä ensimmäisellä kerralla voi onnistua junaan päästä. Joudun kestämään häntä vielä hetkisen. En tiedä kestänkö vaikka vuoden sitä olenkin harjoitellut.

Ja nyt pitäisi varmaan lisätä linkit tähän tekstiin mutta en jaksa. Olen laiska.

Humppa Soi: Kaija Koo: Sä oot tänään täällä taas

Post Scriptum: Ei jaksais huomenna harjotteluun tai jaksais sinne mutta ei jaksais niitä kirjallisia hommia.

torstaina, lokakuuta 09, 2008

"Kuu ohi kulkee"

Väsyttää.

Olen käynyt postissa nyt kolmena päivänä. Vähän ollut sotkussa osoitteet minne mitäkin pitäisi mennä mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Tänään kylläkin kävin hakemassa jotain elämää suurempaa. Oikeastaan kolmea elämää suurempaa nimittäin olin tilannut kolme Mikko Alatalon LP:tä itselleni ja tänään ne sain hyppysiini. Vettä satoi ja kastuin mutta nyt nautin. Ranskiksetkin paistuvat uunissa joten päivän ravinnon saantikin on turvattu.

Harjoittelussa ollut mukavaa mutta väsyttävää. En ole kauheasti jaksanut ressata vaan olen antanut sen mennä omalla painollaan.

Ulkovaatteet haisee nuotiosavulle mutta se onkin jo toinen juttu ja täällähän ei toisten juttuja kirjoitella.

Huomenna alkaa syysloma ja lauantaina suunnistan Tampereelle humppaamaan.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Vain lämpöä sylillisen verran
Humpastalainattua:
"Ei näissä kylissä saa rakastaa,
ihmisten puheet silmät seiniin kasvattaa.
Oikein vai väärin: mä tahdon sulta tänään
Vain lämpöä sylillisen verran."

tiistaina, lokakuuta 07, 2008

"Sä kompastut lankoihin joita ei näy"

Eilen kävin illalla kävelyllä. Olen käynyt nyt muutaman kerran tässä parin viikon sisällä. Se on mukavaa koska...

Tänään kävin eläin- ja mineraalimuseossa lasten kanssa. Mielenkiintoinen paikka vaikka ei mikään kovin iso ollutkaan. Tykkään täytetyistä eläimistä.

Opettajani kävi myös morjestamassa minua ja keskustelu meni hyvin. Opettaja sanoi että olen sympaattinen (onko se sama asia kuin säälittävä?), iloinen ja että minulla on eläväiset silmät. Yritä siinä sitten olla kun toiset kehuu. En osaa ottaa kehuja vastaan mutta kivahan niitä on silti kuulla.

Eilen poltin noodelit pohjaan ja tänään kävelin päin lyhtypylvästä.

Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells (Live)

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

"Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää"

Enkö minä muistanut/ehtinyt tänne eilen kirjoittaakaan. Eihän sitä aina ehdi kun istuskelee illat koneella.

Lauantaina kävin kuokkimassa eräissä kihlajaisissa. Ne oli täällä Kokkolassa jossain hienossa ja vanhassa rakennuksessa. Meinasi melkein hävettää kun minä olin ihan vaan arkivaatteissa ja lenkkareissa ja muut olivat oikein juhlatamineissa. Eipä tuo haittane. Illalla sitten matkustin Keski-Suomeen ja siellä söin ja saunoin.

Sunnuntaina pyörähdin kaverini luona ja en kai minä oikein muuta tehnytkään. Sitä normaalia kotosalla hyörimistä.

Tänään olinkin yhdeksästä neljään harjoittelussa ja siellä oli kyllä hässäkkää. Lapsia oli paljon ja kaiken lisäksi siellä pyöri yläasteelaisia tet-harjoittelijoita. Huomenna tulisi sitten opettaja alkukeskusteluun ja saa nähdä miten se menee kun oma ohjaajani on alkuviikon pois töistä. No eiköhän sieltä joku muu jouda minusta avautumaan. Pitäisi varmaan niitä kirjallisia töitäkin pikkuhiljaa alkaa tekemään. Ainakin oppimispäiväkirjaa vielä kun edes jotenkin muistaa mitä on tehnyt. Ei jaksais stressata.

Ei kai tässä taas muuta vai onko?

Humppa Soi: No Man's Band: Paha
Humpastalainattua:
"Mä en oo paha vaikka kaunis olekaan mä en hei.
Sydän mun rinnassa roihuaa
Mä en oo paha vaikka joskus toivosinkin niin
Jotta saisin tuskan helpottamaan."

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Potkin maassa makaavaa

En tiedä ehdinkö kirjoittaa tätä loppuun ennen kuin noutaja saapuu minua noutamaan Keski-Suomeen. Otetaan kuitenkin riski vaikka riskillä se rikoo onkin ruma.

Ulkona on syksy. Ja niin on sisälläkin. Syksyn on synkkää ja silti tai ehkä juuri siksi pidän tästä. Olo on samanlainen kuin aikanaan kun ryveskelin blogille vaikka kaikki oli hyvin. Tunnen olevani oma itseni. En esitä mitään. Olen vain se tyhmä ja säälittävä kaveri joka ei tee mitään elämänsä hyväksi mutta eihän minun tarvitsekaan olla mitään muuta. Näillä mennään. Kaikki on hyvin.

Sitten haluatte varmaan kuulla mitä eilen ostin itselleni. Menin Anttilaan tarkoituksena ostaa musiikkia. Ajattelin ehkä ostaa Within Tempationia, Indicaa, Sentencedia, Helloweenia, Gamma Rayta... eli siis mielessä oli monia hyviä artisteja. Sitten huomasin jotain mikä vangitsi katseeni. Kolme kymppiä se maksoi mutta en epäröinyt hetkeäkään ostaa sitä koska ajattelin ettei se tuosta enää halpene. Voisin arvuutella teiltä mitä ostin mutta ne jotka tuntevat minut naamakirjassa ovat varmaan jo tajunneet. Ostin Megadethin Warchestin. 4 cd:tä + 1 dvd. Kolme levyä tuttuja ja harvinaisempia vetoja (joiden takia tämän ostinkin.) Sitten vielä livelevy ja livedvd. Mahtava paketti. Rakastuin. Tässä yksi esimerkkibiisi miksi tästä boksista tykkään:



Eikä ollu hassummin tehty videokaan.

Nyt saa riittää kuitenkin turinointi. Hyvää viikonloppua!

Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Katkeran rauhallinen
Humpastalainattua:
"Pimeässä ulkona, odotan hiillosta."

perjantaina, lokakuuta 03, 2008

"Pese tukkasi, riisu sukkasi"

Nyt on viikko päiväkodissa takana. Palautetta sain tänään ohjaajaltani. Olivat muiden työntekijöiden kanssa jutelleet ja olivat sitä mieltä että olen ollut hyvä ja että jos jatkan vain samaa rataa niin kaikki menee hyvin. Olen itsekin tykännyt kyllä siellä olla vaikka välillä onkin vähän väsyttänyt. On se vaan hieno tunne kun tosi ujosteleva tyttö hyväksyi minut tänään lukemaan ja leikkimään ja oli niin kaveria.

Käytiin tänään luistelemassa lasten kanssa. Itsehän en ollut luistellut viimeksi kuin ehkä kuutosella tai seiskalla. Jostain ne minulle kuitenkin saivat luistimet lainaan ja minäkin jouduin jäälle häpäisemään itseni. Pysyin pystyssä vaikka horjuinkin. Ja sehän oli ihan kivaa touhua. Nyt on vaan aika väsynyt olo.

Ja koin tänään mukavan positiivisen yllätyksen. Kela myönsi minulle tukensa ja pärjään nyt taas ainakin hetken. Voisin oikein juhlistaa ja ostaa vaikka levyn tai kaksi.

Ja sitten... niin... öhöm... puhuisin jos osaisin. Kyllä niin paljon on viime aikoina jyllännyt ajatukset päässä ja ei niistä ota itsekään selvää. Ei tässä mitään hätää ole mutta ei se ole niin helppoa kuin voisi luulla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä.

Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään"

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

"Tähtiä väsyttää, tulis edes talvisää"

Päiväkodissa päivät rientää ja illalla on vähän väsynyt. Oppii nauttimaan hiljaisuudesta.

Kirjallisia hommia ei ole jaksanut paljon tehdä vaikka pitäis. Miksi harjoitteluissa pitää olla kaikkea muka niin hienoa kirjallista sontaa? Eikö se motivoisi opiskelijoita enemmän kun saisivat harjoitella kaikessa rauhassa nimenomaan sitä käytäntöä?

Ja miten sitten vietin synttäreitäni? Se olikin oikein hilpeää. Kolmelta käppäilin päiväkodista kämpille ja otin alkuun pienet päiväunet. Sitten kävin kaupassa ja ostin mikropizzan ja sipsejä. Manninen soitti ja sitten minä soitin sille. Puhuttiin varmaan taas yli tunti. Söin pizzan. Sipsit ei edes maistuneet. Istuin koneella. Istuin koneella. Sitten vähän istuin koneella. Kuuntelin musiikkia. Todella juhlavaa. Ja sitten illalla... Tuota. Ei mitään. Ehkä jotain mutta ei kuitenkaan. Ja nyt kuvittelette että olisi jotain enemmänkin mutta uskokaa pois, ei ole. Taidan olla ilkeä ihminen...

Humppa Soi: Kilpi: Savuna ilmaan
Humpastalainattua: "Mihin leikkiin lähdinkään, leijonan luolaan laitoin pään"

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Ei ollut minusta taukoilijaksi

Tauko ohi. Tai sitten ei. Tai no, on se. En ehkä ihan päivittäin tänne kirjoittele mutta aina silloin kun tekee mieli... kirjoittaa. Nyt kokeilen että toimiiko tämä että tämä julkaistaan vasta huomenna (nyt kun tätä kirjoitan on maanantai klo 21.30). Sitten itse asiaan eli kuulumisiini.

Ei tässä ihmeitä ole tapahtunut tai ehkä jotain mutta ei kuitenkaan mitään. Ottakaa tuosta sitten selvää. Koulunpenkillä istumisesta on nyt kuitenkin viiden viikon tauko. Neljä viikkoa harjoittelua ja viikko syyslomaa. Syyslomaa on ehkä viikko 42.

Harjoittelussa olen päiväkodissa tässä ihan kävelymatkan päässä. Ensimmäinen päivä on jo takana ja se meni ihan mukavasti. Vähän kyllä jännitti kun minulla ei ollut mitään kokemusta millaista päiväkodissa on. Pojathan ottivat minut heti leikkeihin mukaan, palloa potkittiin ja sitä rataa. Tytöt vähän ujostelivat aluksi mutta kyllä nekin sitten jo loppupäivästä minua piirittivät. Näköjään tulen ihan hyvin lasten kanssa toimeen vaikka en mikään kovin aktiivinen olekaan. Päiväkodin täditkin kehuivat että pääsin nopeasti osaksi joukkoa enkä vain ihmetellyt sivusta touhuja.

Kahdesta kurssistakin olemme jo saaneet arvosanat. Ravitsemuksesta sain nelosen ja niin sain anatomiastakin. Tämähän on alkanut vähän liian hyvin. Onneksi sentään yksi työ on rästissä niin joku raja tässäkin touhussa on.

Mitäs muuta? Verhot sain ikkunaan vaikka ensiksi laitoinkin väärinpäin.

Niin ja nythän minä olen sitten jo 23-vuotias (jos tämän tekstin julkaisu menee niin kuin suunnittelin). En tiedä vielä miten juhlistan syntymäpäivääni mutta ainakin fiilikset on paremmat kuin vuosi sitten. Ostin minä itselleni jo lahjankin. Sentencedin levyn. Sehän on sopivan iloinen lahja.

Sentencediä lainaten: "Leave no room for happy endings!"

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Tauko

Jokohan olen tullut blogielämäni päähän? En tiedä mutta ainakin pidän hetkisen taukoa kun tästä on tullut niin tökeröä väkisin vääntämistä tästä blogin pitämisestä. Pärjäilkää siis ilman minua. Kyllä minä kuitenkin lueskelen muiden blogeja joten ette te minusta täysin eroon pääse.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Rautalanka on ruostunut
Humpastalainattua:
"Erojen itkut, ilojen litkut
raudankin ruostuttaa.
Mutta vielä mestarin sormet herkkiä kieliä suostuttaa.
Vielä täältä noustaan, rautalanka on ruostunut."

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Ai niin, otsikko

Perjantain koulun jälkeen lähdinkin velipoja kyydillä Keski-Suomeen. Illalla kävimme katsomassa The Rainia kun kerran oli ilmaiskeikka. Kyllähän se ihan hyvä oli. Rippileirihän siitä aina mieleen palaa kun siellä ensimmäisen kerran kyseiseen bändiin tutustuin. Ja illalla saunottiin.



Lauantain vietin ihan kotosalla, mitä nyt tätini luona pyörähdin. Illalla saunoin.

Tämä päivä on sitten mennyt lähinnä syömisen merkeissä. Aamupäivästä kinkkukiusausta, päivällä lettuja ja iltapäivällä kun tätini minut heitti tänne Kokkolaan niin kävimme vielä paikallisessa Raxin tapaisessa. Siellä söin taas liikaa vaikka yritin kyllä hillitä itseni.

Nyt pitäisi lukea huomiseen anatomian tenttiin. Pitäisi olla ihan perusasioita ja saisinhan minä tuon kurssin varmaan hyväksiluettuakin mutta yritetään nyt jos vaikka saisi paremman numeron.

Humppa Soi: Gamma Ray: Man On A Mission
Humpastalainattua:
"Give us a chance to love
Give us a chance to hate
Give us a chance, before you kill us all"

Elämässäopittua: Suursmurffilla on punainen myssy.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Terveyden edistäminen

Keitin sitten purkkihernekeittoa. Vieläkö ihmettelette miksei Willen Keittiöön ole pitkään aikaan tullut jatkoa? Koulussa olemme puhuneet paljon terveellisestä ruokavaliosta. Minulla tämä ei kyllä toteudu. Koulussa syön kyllä monipuolisesti mutta sitten iltaisin lähinnä vedän naamariin makaronia tai jotain mitä nyt kaupasta halvalla saa. Ei pidemmän päälle kovin terveellistä.

Liikunta on myös erittäin tärkeää. Minulla se jää siihen että kävelen 10 minuutin koulumatkat ja käyn kaupassa. Kyllähän sitä lenkillä pitäisi käydä mutta miksi se lähteminen on niin pirun vaikeaa. Istuskelen vain koneen ääressä. Ei pidemmän päälle kovin terveellistä.

Sosiaaliset suhteet on tärkeä osa ihmisen elämää. Koulussa olen yllättävänkin sosiaalinen. Aina minä jonkun kanssa siellä juttelen. Joskus ehkä liikaakin. Koulusta päästyäni sosiaalisuuteni rajoittuu pitkälti netin välityksellä toimivaan kommunikointiin. En tiedä onko tämä pidemmän päälle kovin terveellistä.

Humppa Soi: Kilpi: Turha mies
Humpastalainattua:
"Rahaa, mainetta, valtaa,
tavoitellaan unelmaa.
Kohta kaadut kukaties,
tuskaa tienaat turha mies."

Manniseltaopittua: Coenin veljeksiltä tulee uusi leffa vielä loppuvuodesta!

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Tyhjä pää

Vaikka olenkin ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni, niin ei se sitä tarkoita että minä mitään kirjoitettavaa tänne keksisin.

Humppa Soi: Timo Tolkki: I Believe

Elämässäopittua: Minulla ei ole vieläkään verhoja ikkunassa.

P.S. Manninen, olet päärynän velkaa.

tiistaina, syyskuuta 16, 2008

Positiivisuus Osa 4

Unohdin eilen kirjoittaa viikon positiivisuus pläjäyksen joten kirjoitan sen nyt. Koulussa tänään oli oiva positiivisuus leikki. Ensiksi jaettiin tyhjät laput. Sitten siihen piti kirjoittaa oma nimensä ja keksiä joku positiivinen ominaisuus itsestä. Tämän jälkeen laput laitettiin kiertoon niin että jokainen sai keksiä jokaisesta jotain positiivista. Minusta kirjoitettiin näin:

-mukava
-herkkä
-hekumaalinen
-hassu
-rento
-hauska
-urheilullinen
-kiva
-outo +
-huumorintajuinen
-tosi reipas ja mukava tyyppi
-kaikkien kaveri
-mukava
-ystävällinen
-iloinen
-reipas
-reilu
-tulee toimeen kaikkien kanssa
-viluinen
-mukava
-reilun oloinen
-kova nauramaan
-hauska
-hassu
-humoristinen
-Kaija fani :)
-Ville vallaton :)
-Reilu kaveri

Eikös tuossa nyt ollut positiivisia asioita.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Hän hymyilee kuin lapsi
Humpastalainattua:
"Hän on toisen mutta miksi syyllisyyttä tuntisin,
hän saa tuntemaan kuin oisin vasta viidentoista vanha."

Elämässäopittua: Adjektiiveja on vaikea keksiä.

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Tunti ryhmätyötä mutta ei torvisoittoa

Aamulla väsytti. Ei olisi jaksanut nousta kouluun. Miten olikin niin vaikea nousta vaikka en edes valvonut myöhään. Siinä sitten pirteänä ryhmätyötä esittämään. Ei minulla ollut mitään käryä edes miten sen esitämme mutta ihan hyvin se meni improvisoitunakin. Ei tämä ole normaalia kun ei minua edes kunnolla jännittänyt esiintyä. Muuten koulupäivä kuluikin sitä normaalia rataa.

Koulun jälkeen sain aikaiseksi katsottua taas yhden Mannisen tyrkyttämistä leffoista. Dancer In The Dark. Olin vähän epäluuloinen elokuvaa kohtaan. Björk-musikaali kuulosti vähän liian taiteelliselta. Aluksi elokuva oli ehkä vähän raskas seurattava mutta sitten kun siihen pääsi sisälle niin sehän vei mukanaan. Hyvä elokuva. Suosittelen.

Humppa Soi: Kumikameli: Lävistä minut
Humpastalainattua:"Tiedän että tie sydämeen käy rintalastan lävitse"

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Calle ja Jeppis

Perjantaina kun viimeinen pallo biljardissa pussiin sujahti ja koulusta pääsin niin soitin Manniselle ja hän olikin jo Kokkolan keskustassa seikkailemassa. Sinne suunnistin ja kebabilla kävimme. Kaupassa kävimme ruokaostoksilla ja riitelimme kuin vanha pariskunta. Siellä törmäsimme johonkin ihme hyypiöön (Mannisen kaveriin). Illalla lähdimme Mannisen kanssa rilluttelemaan Kokkolan yöelämään. Calleen suunnittelimme menevämme. Hortoilimme kuitenkin hetken ristiin rastiin ennen kuin tämän kyseisen bilepaikan löysimme. Törmäsin matkalla yhteen luokkatoveriinkin ja olin jopa sosiaalinen ja vaihdon yhden tai jopa kaksi sanaa. Callessa törmäsin sitten toiseen luokkalaiseen joka ihmetteli kun minuun siellä törmäsi ja ihmetteli sitäkin kun en juonut mitään. Siinäpä säpinät olikin ja pääsimme itse asiaan. Ette kai te nyt luulleet että me baariin menisimme huviksemme? Menimme sinne koska siellä esiintyi yksi lempiartisteistani. Nainen joka ei esittelyä kaipaa: Kaija Irmeli Kokkola. Kylläpäs olikin mukava taas lauleskella mukana. Tuulikello, Valeria, Seuraavassa elämässä, Mikään ei riitä, Kuka keksi rakkauden, Tule lähemmäs beibi... Ei niihin biiseihin voi kyllästyä. Ja kyllähän Kokkolan kansa otti Kokkolan hyvin vastaan.

Lauantaina kävimme pizzalla Mannisen kaverin kanssa. Katsoimme ensimmäistä Idols DVD:tä. Kirosimme kovaan ääneen Jani Wickholmia. Veljeni saapui myös kylään. Kävimme Pietarsaaressa Korv Göranilla syömässä pitkästä aikaa kebabia. Annos oli iso ja kallis mutta maku olisi saanut olla parempi. Illalla hortoilimme vielä vähän keskustassa jalkaisin ja kuuntelimme kun kaupungin halki virtaava joki vilkkui värivalojaan ja soitti Säkkijärven polkkaa.

Tänään sitten pojat lähtivät omille teilleen. Siinäpä taas yksi viikonloppuinen takana ja huomenna arki kutsuu. Ei haittaa.

Humppa Soi: Jason muuttaa taivaaseen: Sopivaa hintaa

Elämässäopittua: Kiss, kiss, bang, bang on hyvä elokuva.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Musiikkia, musiikkia

Lumi kirjoitteli blogillaan mitä artisteja hänen MP3-soittimessa on ja listasipa vielä jokaisen parhaat biisit. Minä teen nyt samoin mutta en haasta ketään mukaan. Ei minulla montaa eri artistia/bändiä soittimestani löydy. Se kun on niin pieni. Voisinkin vaikka valita joka albumilta parhaan biisin.

Aknestik - Onni: Aknestik on erittäin usein soittimessani. Mukavan helppoa kuunneltavaa. Parhaaksi biisiksi valitsen kappaleen nimeltä 90120.

Sentenced - Down: Syksymusiikkia parhaimmillaan. Vieläkään en ole saanut ostettua tätä lisää vaikka mieleni kovasti tekisikin. Paras biisi ehdottomasti Noose.

Symphony X - The Odyssey: Tämän laitoin jotta vähän useammin tätä levyä kuuntelisin ja biisit tulisivat tutummiksi. Hyvä levy. Paras biisi vaivaiset 24 minuuttia pitkä nimikkokappale The Odyssey

Aknestik - Säätiedotuksia merenkulkijoille: Ja lisää Aknestikkia. Tämän levyn paras biisi voisi olla vaikka Samaa lajia. "Me ollaan kaks mustikkaa"

Aknestik - Tulevaisuus on myöhemmin: Ja vielä lisää. Parhaaksi biisiksi nostettakoon Avaruuden aikataulut.

Aknestik - Vedenpaisumus: Tämähän nyt tylsäksi menee. Ehkä minä olen tylsä. Jokatapauksessa paras biisi on Naapurin tyttö.

Ja viimeinen levy onkin sitten Muusikotaren minulle polttama sekalainen kokoelma biisejä joista suurin osa oli minulle vieraita. Levyllä oli monta hyvää biisiä mutta yksi johon rakastuin on Ray Stevensin Flying Purple People-Eater. On muuten hauska biisi.

Minjakin haastoi minut musiikkijuttuun. Tarkoituksena olisi listata tämän hetken TOP-5 biisiä. Tämä onkin vaikeaa. No tässä on nyt jotain biisejä mistä tykkään.

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up To Boston


Tämä soi jossain mainoksessa tai elokuvassa tai jossain ja rakstuin tähän säveleen heti. Tulee The Pogues mieleen.

The Who - Baba O'Riley

Tähän ihastuin kun tämä soi Housessa. The Who on kuitenkin melko vieras bändi minulle.

Martin Kesici feat. Tarja Turunen - Leaving You For Me


Tämän biisi sattui olemaan koneellani enkä edes tiedä mistä sen olin sinne saanut. Osui korvaan kun kuuntelin vähän mitä sattuu. Pitihän tämä kuunnella sitten uudestaan ja uudestaan. Olin mennyttä miestä.

Twisted Sister - Like A Knife On A Back


Varsinkin livenä (Miljoonarockissa) tämä oli tosi hyvä. En olisi uskonut. Tämä biisi jäi kivasti mieleen. Katsokaa tuo video niin ehkä ymmärrätte. Tai sitten ette.

Ensiferum - Finnish Medley


Vanhoja kauniita suomalaisia kappaleita hieman raskaammin sovitettuna muttei kuitenkaan liian. Näin niitä covereita tehdään.

Tulipas siinä nyt musiikkimakuani taas hieman raotettua.

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

"Sinä niin kuin monet muutkin naiset..."

"...sinä haluaisit olla mies", näin laulaa Limonadi Elohopea ja miten tämä liittyy sitten minuun tai tähän tekstiin? Ei mitenkään. Se nyt vaan sattuu soimaan taustalla kun tätä aloitin nyt kirjoittamaan. Elämääni ei mitään ihmeellisyyksiä kuulu. Koulua käyn ja siellä viihdyn. Vapaa-aika kuluu koneen ääressä ja joskus jopa erehdyn käymään kaupassa tai muuten seikkailemaan jalkaisin Kokkolan vilinässä. Aamut on olleet kylmiä, päivät lämpöisiä ja illat pimeitä. Köyhyys painaa päälle. Olen yksin mutta en yksinäinen. En tiedä mitä kaipaisin vai kaipaanko mitään. Olenko siis onnellinen? En tiedä. Kai minä sitten olen ihan tyytyväinen nykyiseen elämääni.

Humppa Soi: Limonasi Elohopea:Liekkimaja
Humpastalainattua: "Mun ei tarvii olla erikoinen, mun ei tarvii olla erilainen"

maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Positiivisuus Osa 3



The Aliens - The Happy Song

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

In Memoriam

Mummo on nyt saatettu haudan lepoon. Oli kyllä kauniit hautajaiset. Vaikka välillä toki tippa linssiin tulikin niin ei kuitenkaan olleet liian itkuiset hautajaiset.

Ei siitä sen enempää. Eikä tässä muutenkaan nyt ajatus luista.



Elämässäopittua: Otrodoksisissa hautajaisissa väri on valkoinen.

perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Ja sitten koittaakin viikonloppu

Koulua ei ollut tänään kuin kahteentoista.

Minulle tehtiin hieno kampaus kolmen pompulan avulla. Minulle naurettiin.

Leikkautan tänään hieman lettiäni jotta en aivan peikolta näyttäisi huomenna hautajaisissa.

Psykologian tunnille piti jokaisen tuoda valokuva jossa on 0-3 vuoden ikäisenä. Minua luultiin tytöksi.

Pelattiin biljardia. Ensimmäistä kertaa pelasin ysipalloa. Voitin ainakin kerran ellen jopa kahdesti.

Nyt hieman siivoan ja tiskaan ennenkuin lähden viikonlopuksi maalle.

Humppa Soi:



Elämässäopittua: Biljarditaitoni kehittyvät koulussa.

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Ilo ja autuus

Ilo:

Sain tehtyä huomenna palautettavat kirjalliset työt. Nyt vaan toivotaan ettei ne tule bumerangina takaisin.

Autuus:

Minulla on tässä tietokoneessa tuollainen digiviritinhässäkkä ja se toimii vähän miten milloinkin tykkää. Onneksi tänään kriittisellä hetkellä se suostui yhteistyöhön ja pystyin katsomaan Kotikadun.

Humppa Soi: The Pogues: Bright Lights

Elämässäopittua: Kyllä näin merenrantakaupungissa vaan tuulee kovasti.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Kyllä hoituu

Ja nyt hävettää eilinen joutavasta valittaminen. Pyydän sitä anteeksi itseltäni: "Anteeksi Wille!". No saathan sinä sen anteeksi kuomaseni, ei ketään haittaa vaikka valitatkin täällä, eiköhän kaikki ole jo siihen tottuneet.

Olen huomannut että jos alan esimerkiksi jotain kirjallista työtä tekemään sillä asenteella että "no niin, nyt minä teen tämän tosissani ja hyvissä ajoin pois alta", niin silloin siinä käy niin kuin eilen tuon ruokapäiväkirjan kanssa. Hermostun alta aikayksilön kun se ei lähdekään luistamaan ja sitten heitän hanskat tiskiin koko työn kanssa. Tänään kun palasin tuon saman työn kimppuun ihan neutraalilla mielellä ajattelematta muuta kuin että kokeillaanpas nyt edes jotain tehdä niin sainkin jotain aikaiseksi. Nyt työ on siinä vaiheessa että huomenna viimeistelen sen visuaalisen puolen. Aika niukka on työni asiapitoisuus ja muutenkin tosi lyhyt siitä tuli mutta eiköhän sitä kurssin läpi pääse jos on edes jotain tehnyt.

Sitten vähän päivästäni:

Aamulla menin röyhkeästi aamupalalle luokkakaverini luokse. Komea ja iso kämppä. Tottelevainen koira. Nätti tyttöystävä. Siinä taitaa olla tyytyväinen mies. Kahvi oli kuitenkin liian laihaa.

Koulua ei tänään ollutkaan kuin pari tuntia. Tunnit menivät erittäin nopsaan kun eksyin takapenkkiin istumaan yhden erittäin pirteän tytön viereen. Saatiin jopa ensimmäiset opettajan huomautukset naureskelusta.

Koulun jälkeen jäimme vielä pelaamaan pari peliä biljardia. Mikähän siinä muuten on että kun aluksi pelasimme kolmestaan niin juttua tuntui riittävän ja se oli sellaista mukavan levotonta, mutta kun luokkakaverini sai käskyn ylemmältä taholta (nätiltä tyttöystävältä) lähteä kaupunkiin ja jäimme pirteän tytön kanssa kahdestaan niin juttujen taso muuttui asiallisemmaksi. Nyt tietenkin nokkelimmat pokkelimmat luulevat että tässä oli jotain säpinän tynkää mutta voin sanoa että vanha kunnon sääntö numero yksi on voimassa.

Humppa Soi: Sonata Arctica: The Vice

Elämässäopittia: Ruokavalioni kaipaa lisää vitamiineja.

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

"Tuli syys niin pian ja poissa ovat kevään tertut"

Tänään oli koulussa kyllä mukavaa mutta siinä nyt ei mitään uutta olekaan. Kyllä minä koulussa yleensä viihdynkin. Sitten intoa täynnä sieltä kun kämpälle palasin niin otin pienet päiväunet. Ei kylläkään mitkään kunnon unet koska en minä unessa käynyt. Kunhan vähän lepuuttelin silmiäni. Sitten makselin vähän vuokraa ja muita laskuja. Nyt saan taas kituuttaa hetken aikaa ja odotella että Kela tekisi päätökset tukisotkuista. Onneksi koulussa saa kerran päivään syödä ilmaiseksi niin ei ihan kuole nälkään.

Sitten se iski. Pitkästä aikaa. Herra Itsesäälihän se kävi visiitillä kun yritin aloittaa ruokapäiväkirjan analysointia. Tämän verran sain aikaan:

Ei siitä tullut yhtään mitään. Ei niin mitään hajua mitä olisin kirjoittanut joten en kirjoittanut mitään. Puoli tuntia pohdin ja pähkäilin ja kirjoitin silloin tällöin lauseen koneelle ja sitten taas pyyhin sen pois. Luovutin ja lähdin kauppaan. Enkä muuten aio enää tänään sen tekemistä edes aloittaa. Jätetään sitten suosiolla viime tippaan. Perjantaina pitäisi olla valmis joten itketään sitten sen kanssa torstaiyönä ja viedään perjantaina opettajalle työ jossa lukee: "Syön epäterveellisesti enkä liiku."

En minä olisi halunnut että tämä blogi menee taas tähän että hajoilen kouluun.

Humppa Soi: System Of A Down: Prison Song

Elämässäopittua: Ei minusta kyllä hyvää opiskelijaa saa sitten millään.

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Positiivisuus Osa 2

Viikonloppu meni mukavasti:
-Kävin Keskisellä (Ostin Viikset)
-Saunoin
-Söin muurinpohjalettuja
-Paistoin makkaraa
-Ostin eilen Prismasta Mikko Alatalon lastenlaulukokoelman

Tänäänkin menee mukavasti:
-On vapaapäivä koulusta.
-Sain jo tehtyä vähän yhtä ryhmätyötä
-Illalla viimeistellään toinen ryhmätyö niin pääsee siitäkin eroon.
-Ostin musiikkia (Brother Firetribe ja Herra Ylppö & Ihmiset) ja herätemusiikkia (Code Of Perfection ja Limonadi Elohopea)

Ja aurinkokin paistaa täällä.

Humppa Soi: Brother Firetribe: Devil's Daughter

Elämässäopittua: Ikääntyvien yleinen ongelma on suun kuivuus.

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Venetsialaiset väliin jääköön

Eilen leikittiin "vettä kengässä" ja tänään oltiin ulkona leikkejä. Pitäähän sitä päiväkotiharjoittelua varten osata leikkiä. Sain myös kahden vuoden tavoitteeni totetutettua jo tänään. Olin nimittäin asettanut tavoitteeksi voittaa luokkakaverini edes kerran biljardissa. Kyllä on mukava aloittaa nyt voiton jälkeen viikonlopun vietto. Maanantaikin kun on vielä vapaa vaikka sen olen kyllä jo pyhittänyt koulutehtäville.

Olisi ihan mukava jäädä nyt viikonloppuna seuraamaan Kokkolan Venetsialaisia mutta kun lupasin jo mennä kotopuolessa käymään ja luultavasti huomenna käydään Keskisellä ostamassa vähän vaatetta hautajaisiin kun ne on jo viikon päästä.

Joka tapauksessa oikein hyvää ja iloista viikonloppua kaikille lukijoilleni ja miksei myös niille jotka eivät lue tätä!

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kotisaunan lauteilla
Humpastalainattua:
"Kotisaunan lauteilla, kotisaunan lauteilla
Hyvä minun olla on.
Vaikka maailman raiteilla arpia sain
Minä täällä olen huoleton."

Elämässäopittua: "Kuka pelkää mustaa miestä" on nykyisin "Kuka pelkää jäämiestä"

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Mitä tämä nyt taas oikein on?

07.00 Herätys
07.00-07.50 Aamutoimet ja aamupalaksi pari leipää. Taustalla soi Miljoonasade.
07.50 Kävely kouluun
07.51 Luokkalaiseen törmääminen (ei kirjaimellisesti) ja hänen kanssaan kävelinkin sitten yhtä matkaa koululle.
08.05 Luokkaan ja oppitunti alkoi.
08.05-11.20 Erilaisia oppitunteja, mm. terveyden edistämistä eri ikäisillä.
11.20-11.45 Ruokailu. Ahvenpullia ja perunaa.
11.45-11.55 Biljardia
11.55 -?? Siirtyminen puistoon ryhmäytymispäivää viettämään.
??.??-??.?? Erilaisia leikkejä luokan kesken ja yllätyin miten meidän luokkaan on syntynyt hyvä ryhmähenki.
??.?? Letun syöminen.
??.?? Se perinteinen "mikä ryhmä tekee pisimmän jonon vaatteista" -leikki. Tosin ehtoina oli ettei saanut ottaa housuja eikä edes paitaa pois päältä. Vaihdoin pari sanaa myös paikallisen spurgun kanssa. Hän ihmetteli mitä teemme ja valitti kun tytöt eivät enempää ottaneet vaatteita pois. Minä valitin samaa.
15.00 Kämpille ja siellä odotti iloinen yllätys. Kiitos Muusikotar. Levy tulikin pari kertaa siinä heti kuunneltua ja täytyy sanoa että aika paljon siinä on uusia nimiä minulle mukana. Tarkemman selostuksen levystä voisin tehdä kunhan olen vielä sanojen kanssa ja kunnolla keskittyen sen kuunnellut.
15.00-17.25 Lähinnä koneella istumista, musiikin kuuntelua ja syömistä.
17.35 Kävely torille jossa luokkamme poikien ja yhden kauniimman sukupuolen edustajan kanssa meidän oli tarkoitus tarkkailla ihmisten käyttäytymistä.
17.50- Tuolla kauniimman sukupuolen edustajalla oli tyttönsä mukana ja siellä sitten torilla seikkailimme tähän asti. Kävimme laivassa munkkikahveilla ja mikä kruunasi koko päivän oli ehdottomasti se että pääsin karuselliin. Komea ilmekuvakin otettiin siitä kun pyörin siellä karusellissa pikkulasten kanssa. Toivottavasti saan tämän kuvan joskus itselleni.

Loppuillalle ei olekaan sitten mitään suunnitelmia. Kouluhommia tietenkin voisi tehdä mutta saattaapa jäädä tekemättä. Ei jaksa stressata.

Humppa Soi: Ayreon: Day Seven:Hope (Tulipas monta kaksoispistettä)
Humpastalainattua:
"So much to see
He may be right
So much to live for
I've got to fight"

Laitetaanpas tuo biisi vielä tänne kun se on niin hyvä.



Elämässäopittua: Minulla oli tänään hauska päivä.

tiistaina, elokuuta 26, 2008

Juokseeko ajatus, lentääkö lauseet?

Inhoan kirjallisten töiden tekemistä. Siis asiapitoisten. Kyllä minä puuta ja heinää voisin kirjoitella vaikka siinäkin muutama vesiperä tulisi. Täällä koulussakin noita kirjallisia tuotoksia pitää jonkin verran tehdä ja vaikka ei kovin laajoja olekaan niin on se jotenkin niin typerää etsiä tietoa ja sitten kirjoittaa se hieman omin sanoin. En ole koskaan tyytyväinen lopputulokseen.

En pidä myöskään ryhmätöistä. Keskustelut nyt menee ihan mukavasti mutta sitten kun pitäisi ryhmän kanssa tuottaa jotain kirjallista niin se tökkii. Nytkin meillä on kaksi ryhmätyötä työn alla (kumpaakaan ei ole vielä edes aloitettu). Toinen ryhmätyö on joku tarkkailutehtävä ja huomenna sitä mennään varmaankin torille tekemään. Se nyt varmaan menee ihan hyvin kun on mukava ryhmä. Toinen ryhmätyö vähän enemmän sitten huolettaa. Se on kolmen hengen työ ja minun ryhmässä on minun lisäksi erittäin ujo tyttö ja sitten Ruandasta kotoisin oleva tyttö joka ei suomea vielä kovin hyvin puhu. Mukavia kyllä ovat molemmat, ei siinä mitään, mutta kun ryhmästä puuttuu se selkeä johtajahahmo niin voi olla aika vaikeaa saada mitään aikaiseksi.

Nyt kun olemme koulua käyneet parisen viikkoa niin on mielenkiintoista seurata miten luokasta alkaa muodostua erilaisia pienempiä joukkoja. Takapenkin tytöt puhuvat ja nauravat paljon ja kovaan ääneen. Muutamat ovat pariutuneet ja keskustelevat lähinnä hiljaa keskenään. Joskus äidit keskustelevat lapsistaan ja perhe-elämästä. Me pojat puhumme intistä tai urheilusta (silloin minä olen kyllä hiljaa). Sekä tietysti kuittailemme toisillemme asiasta kuin asiasta. Meitä on mukavan värikäs ja eri-ikäinen joukkio. Nuorin on 17 ja vanhin 31. Suurin osa siinä 20 ikävuoden nurkilla.

Mielenkiinnolla odotan sitä jos/kun ensimmäistä kertaa luokka innostuu kokoontumaan illanviettoon yhdessä. Viimeistään sitten pikkujouluissa, siitä on jo nyt ollut puhetta.

Humppa Soi: Charon: Re-Collected

Elämässäopittua: En osaa lastenloruja.

maanantaina, elokuuta 25, 2008

Positiivisuus Osa 1

Lumi tuossa taannoin kirjoitti positiivisista asioista ja haastoi muutkin mukaan kamppanjaan jossa vähintään kerran viikossa kirjoitettaisiin pelkästään positiivisista asioista. Minäkin tähän lupauduin ja voisin yrittää aina maanantaisin kirjoittaa positiivisista asioista kun maanantai yleensä on se kaikkein ikävin päivä viikosta.

- Niin moni on ottanu osaa mummoni pois nukkumiseen.
- Kokkolaan muutto piristi mieltäni.
- Minulla on hyvä asunto.
- Ei enää galluppia.
- Syön parhaillani hyviä lämpöisiä voileipiä.
- Koulussa olen viihtynyt.
- Luokkakaverit on mukavia.
- Minulla on paljon hyviä levyjä joita kuunnella.
- Moneen päivään ei ole satanut.
- Minulla on parveke.
- Sain tänään tiskattua ja aloitettua hieman koulutehtävien tekemistä.

Humppa Soi: The Pogues: Bottle Of Smoke
Humpastalainattua:
"The moon is clear
The sky is bright
I'm happy as the horses shite
Up came the Bottle of Smoke"

sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Että sellaista

Loppuviikko ja viikonloppu meni hieman surullisemmissa merkeissä kun mummoni kuoli. Voi sanoa että kyllä tuli yllätyksenä mutta niinhän se aina tulee. Kyllä se vaan pysäyttää, kun oli niin läheinen ihminen kyseessä.

Ei siitä sen enempää. Huomenna alkaa taas uusi viikko.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Tunnusta pois, jäit kiinni!

Tällaiseen jäin kiinni Tiinan blogilla:

Kiinni jäit!

Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin.
Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.
Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.


Haluaisin lisätä tuohon vielä sellaisen että tunnustakaa samalla mitä musiikkia satutte kuuntelemaan samalla tai mikä biisi soi paraikaa päässä.

Mutta nyt hieman päivästäni.

Tänään koulussa puhuttiin lasten kasvatuksesta. Alkoi tuntumaan niin vaikealta touhulta että ehkä se on vain hyvä asia että minun ei tarvitse omassa elämässäni noista asioista murehtia. Oli meillä myös anatomiaa ja vaikka minä ne ehkä saisinkin hyväksiluettua niin ainakin vielä käyn tunneilla. Onhan anatomia mielenkiintoista mutta on se myös vaikeaa. Ei tosin täällä ihan niin vaikeaa kuin edellisessä koulussa.

Kelan asiat on vielä selvittämättä mutta muuten alkaa olla asiat hoidettu.

Nyt voisin mennä vaikka päiväunille, jotta olen sitten pirteä kun porukat uhkasivat tulla tänään käymään.

Humppa Soi: Blackmore's Night: I Guess It Doesn't Matter Anymore
Humpastalainattua:
"I turned and she was gone
I was all alone
So I guess it doesn't matter anymore"

Elämässäopittua: Olenko aikuisempi kun opettajan alapään läppä ei naurattanut niin paljon kuin muita?

tiistaina, elokuuta 19, 2008

Nonnih

Totunkohan minä taas tähän blogimaailmaassa seikkailuun. Enköhän, vaikka täytyy kyllä tosissaan vähentää tätä koneella istumista ja keskittyä enemmän opiskeluun. On meillä ollut jo paljon eri oppiaineita mutta niiden nimet on niin vaikeita että menee sekasin mikä olikaan taas mitäkin. Psykologiaa, ammatillista vuorovaikutusta, ravinnollinen terveyden edistäminen, terveyden edistäminen eri ikäisillä, oppimaan oppimista... Itsenäisiä töitä, ryhmätöitä, netin kautta tehtäviä töitä, harjoittelua... Siihen päälle vielä Kelan kanssa taistelu, erilaisten sopimusten (sähkö-, laajakaista-, vuokra-). On tässä vaikka ja mitä.

Nyt voisinkin vähän tehdä koulutehtäviä pois alta ja laittaa ranskalaiset uuniin (täytyy nyt nauttia epäterveellisestä ruoasta vielä kun ei ole terveellinen ruokavalio vallannut mieltäni).

Humppa Soi: Helloween: Just a little sign
Humpastalainattua:
"Shouldn't I dare to talk to her
But what is it I would say
Surely I'd look like a clown
For my smiles freeze on my face"

Elämässäopittua: Olen köyhä rotta.

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Kokkolasta, hyvää iltaa

Täällä sitä nyt ollaan uudessa kaupungissa, uudessa kämpässä, uudessa koulussa ja uusien ihmisten keskellä. Paljon on tapahtunut tässä viime viikkojen aikana mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa elo tasaantua. Enkä vielä ole katunut päätöstäni lähteä tänne. Tuntuu oikealta ratkaisulta.

Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin ja vaikka opiskellaankin tiiviisti että saadaan tutkinto suoritettua kahdessa vuodessa niin silti ainakin vielä opiskelu tuntuu paljon rennommalta ja järkevämmältä kuin röntgenhoitaja koulu. Opettajat on mukavia ja niiltä uskaltaa kysyä jos on joku asia epäselvää. Luokkakin vaikuttaa mukavalta. Onhan meitä 3 poikaa ja noin 30 tyttöä. Ja voi veljet miten on kaunista muutenkin koulussa. Silmänruokaa piisaa.

Kämpänkin löysin läheltä koulua ja keskustaa. Nyt minulla on myös oma parveke. Sellaista olenkin aina halunnut. Mutta yksi asia taaskin puuttuu. Pakastelokero.

Kokkolaan noin muuten en ole vielä kovin paljon ehtinyt tutustua. Ensimmäisen viikon asuin serkun luona ja hänen kanssaan vähän autolla kierreltiin mutta ei sitä paljon jäänyt mieleen että missä on mitäkin. Kävin minä nyt vähän jo kävellenkin keskustassa ja melkein eksyinkin. On tämä kyllä sokkeloinen kaupunki vaikka ei mikään kovin iso olekaan.

Kaiken kaikkiaan olo on nyt huomattavasti parempi kuin hetki sitten. Tietenkin kohta tapahtuu jotain kauheaa kun elämä tuntuu maistuvan. Niinhän siinä aina käy että kun kaikki tuntuu olevan hyvin niin ei mene kauan kuin kaikki romahtaa. (Olen pessimisti)

Ei tässä nyt mitään sanottavaa keksi kun on niin paljon kaikkea. Muiden blogejakin pääsee taas pitkästä aikaa seuraamaan kun nyt netinkin sain tänne ainakin jotenkin toimimaan.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Peninkulmin Pohjanmaata

Humpastalainattua:
”Ajatukset lentää luo taivaan kartanon
sielu vapaa liitää kun ympärillä on
Peninkulmin Pohjanmaata”

Elämässäopittua: Paperisota on yhtä tuskaa.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Maallahan minä

Vasten tapojani kirjoittelen nyt täältä kotopuolestani, maaseudun rauhassa. Alkuun kiitän teitä onnitteluista. Kiitos. (Ja Manninen, et sinä hämää anonyymiydellä.)

Perjantaina aloitin aamuni hakemalla hoitsupukuni pois koululta. Tiistaina oli aluksi suunnitteilla sen hakeminen mutta laiska kun olen niin jätin tämänkin viime tippaan. Ja eikös ne ollut jo ehtineet evätä minun sähköisestä avainkortista kulkuluvan joten en päässyt kaapilleni. Ei muuta kuin neuvontaan kysymään neuvoa. Siitä ohjasivat minut jonkun naisen luokse joka vastaa avaimista. Törmäsin myös ensimmäistä kertaa koulumme opoon ja hän siinä kyselikin kaikkea kun sai kuulla että olen koulun lopettanut. Avainvastaavan luota sain sitten toimivan avainkortin käyttööni ja pääsin pukuni hakemaan pois. Samalla sain palautettua avaimet ja yllätyin että avainpantti oli 20 euroa. Muistin että se olisi ollut siinä 5 euron pintaan.

Kun olin katkaissut kaikki siteeni vanhaan kouluun niin aloin odottelemaan soittoa Kokkolasta. Soittoa ei kuulunut joten soitin itse sinne. Eivät vastanneet ensimmäisellä eikä toisellakaan soitolla vaan vasta kolmannella. Melkein nolasin itseni jo esittelyvaiheessa kun meinasin sanoa olevani gallupista. Viime hetkellä tajusin korjata tilanteen ja kyselin miten sen kouluun pääsyn suhteen on käynyt. Aikansa lappuja siellä selattuaan ilmoittivat sitten että minut on valittu lähihoitajakoulutukseen. ja että koulu alkaa maanantaina kello kymmenen.

Puhelun jälkeen kiiruhdin gallupille irtisanomaan itseni. Vettä satoi ja kastuin. Sieltä palattuani aloin pakkaamaan autoon tavaraa niin paljon kuin sinne helposti sopi. (Täytyy lopullinen muuttokuorma sitten tehdä kun on kärry mukana.) Kastuin uudestaan ja ajelin tänne maalle.

Eilen eli lauantaina suunnistin illalla Keskiselle Miljoonarockiin. Siellä oli tarkoitus tavata kaverini ja kun olin auton saanut parkkiin niin soitinkin kaverilleni. Hän ei vastannut ja lähdin kävelemään kauppaan päin jos hän olisi vaikka jossain siellä. Muutaman askeleen otettuani huomasinkin kaverini kävelevän minua vastaan. Hän oli parkkeerannut oman autonsa minun autoni eteen. Siitä sitten yhdessä käppäilimme tapahtuma-alueelle.

Ensimmäisenä esiintyi Jani Wickholm. (Toim. huom. Jani Wickholm on Willen yksi suurimmista inhokeista.) Ihmisiä oli paikalla kourallinen ja samalla kun Jani asteli lavalle tiesin että en tule pitämään tästä showsta. Olisi tietenkin kiva sanoa että yllätyin positiivisesti ja että Jani onkin ihan hyvä livenä mutta ei. Joku siinä miehessä ärsyttää. Livenä näköjään vielä enemmän kuin muuten. Välillä tosin inhon lisäksi kävi jopa sääliksi Wickholmia. Siellä se innoissaan selitti miten aamulla herätessään päässä soi biisin kertosäkeen sanat ja että miten hyvät ne on. "Rakkaus on ainoo mikä merkitsee" No onpas nyt todella omaperäiset sanat. Ei Jania kokonaan kestänyt katsella ja poistuimme autolle kahville. Kaverini oli varautunut ja ottanut termospulloon kahvia mukaan. Siinä sitten mustikkapiirakkaa ja kahvia nautiskelimme sen aikaa että Jani sai soitot soitettua ja laulut laulettua.

Toisena esiintyjänä olikin sitten Movetron. No mitä siitä nyt sanoisi. Se oli sellaista kuin osasin odottaakin. Päivi Lepistö keikkui lavalla taustanauhan soidessa ja kahden miehen jotain laitteita räpeltäessä. Olihan se ihan karua kuulla vanhat hitit Romeo ja Julia, Ristinolla ja Mitä mielessä liikkuu sekä uudemmat Ei kenenkään maa ja Cubido. Yleisö ei kuitenkaan kovasti lämmennyt Movetronille vaikka osa toki lauloikin mukana. Movetronin jälkeen toiset kahvit että jaksoi sitten loputkin bändit kuunnella.

Seuraavana Dingo. Kyllä Neumann vielä laulaa osasi ihan hyvin vaikka muuten ehkä jo vaikutti liian vanhalta tuohon touhuun. Tämäkin oli taas sellainen joka oli ihan kiva päästä näkemään liveänä vaikka tietäähän se että tämä olisi pitänyt silloin nähdä kun olin vasta ihan pentu. Sinä ja minä, Nahkatakkinen tyttö, Autiotalo, Lähetyssaarnaaja... Olihan nuo kiva kuulla. Kyllä minä ihan pidän Dingon musiikista vaikka sitä ei kai pitäisi kehdata myöntääkään. Dingon jälkeen siirryimme jo eteenpäin tungoksessa ja pääsimmekin oikein hyville paikoille tarpeeksi lähelle lavaa seuraamaan illan pari viimeistä bändiä.

Toiseksi viimeisenä esiintyjänä oli Twisted Sister ja tämä kyllä yllätti. Tiesin että luvassa on kokenut kasariheavybändi mutta se esiintymisvarmuus ja into jolla Dee Snider kavereineen esiintyi oli kyllä aivan mahtavaa. Yksinkertaisia heavyralleja jotka upposivat kyllä meikäläiseen ja niin myös muuhun yleisöön. Vaikka en montaa biisiä etukäteen tuntenut niin ei haitannut kyllä yhtään. Mieleenpainuvimmat biisit olivat The Beast, The Price, I Wanna Rock, We're not gonna take it ja päätösbiisi SMF.

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä esiintyi Nightwish. Kyllä oli taas mukava nähdä se itselleen kaikkein rakkain bändi. Pyrot, pommit ja kaiken maailman härpäkkeetkin tuntuivat mahtavilta kun tuntee biisit ja niitä osataan käyttää oikein. Ja Marco Hietalan välispiikkejä on melkein yhtä hauska kuunnella kuin miehen upeaa lauluääntä. Bye Bye Beatiful, Dark Chest of Wonders, Dead To The World (omistettuna Zachary Hietalalle synttärien johdosta), Wishmaster, Sacrament of Wilderness (Moondanceakin oli kuulevinani jossain välissä tätä biisiä), The Siren (ei tosin Anette niin hyvin vetänyt kuin Tarja), Nemo, Ever Dream, The Poet And The Pendulum, Amaranth, Sahara, While Your Lips Are Still Red. Kun nämä oli kuultu niin vielä encorena 7 Days To The Wolves ja Wish I Had An Angel, jonka aikana Zachary Hietalakin tuli lavalle nauttimaan hyvästä musiikista. Loppuräjähdykset ja näyttävät ilotulitukset pimeälle taivaalle niin siinähän sitä oli taas nautintoa yhdelle illalle.

Tulipas siinä nyt pitkää pätkää (Tulikohan paljon kirjoitusvirheitä?) mutta ehkä tämä korvaa sen etten tiedä milloin taas palailen tänne kun ei ole vielä kämppääkään Kokkolasta eikä täällä oikein jaksa yleensä kirjoitella kun tähän haluaa sen oman rauhan ja sitä harvoin täällä on.

Humppa Soi: The Sounds: Tony The Beat

Elämässäopittua: Kyllä se on niin että minä nautin musiikkitapahtumista.

perjantaina, elokuuta 08, 2008

Näkemiin Tampere

Tämä poika aloittaa maanantaina opiskelemisen lähihoitajaksi Kokkolassa.

torstaina, elokuuta 07, 2008

"Taas yksi viikko takana nuolemista"

Eilen pyörähdin soveltuvuuskokeissa Kokkolassa. Siellähän oli oikein psykologiset testit. Kaiken maailman lappujen täyttelyä. Sitten oli vielä psykologin haastattelu. Tuntui ainakin että meni ihan hyvin. Ei kuitenkaan voi todellakaan vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Huomenna sen tuomion sitten kuulee että pääsenkö/joudunko jättämään tämän Tampereen taakseni ja aloittamaan uudessa kaupungissa puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti huomenna ehdin kirjoittamaan miten kävi ennen kuin suunnistan takaisin Keski-Suomeen. Yhtä reissaamista paikasta toiseen mutta en valita. Mukavaa että edes jotain tapahtuu.

Lauantaina Miljoonarockiin. Movetron, Dingo, Twisted Sister ja NIGHTWISH. Illan päättää vielä ilotulitus. Huh huh. Onneksi sentään on luvannut sadetta etten liikaa pääse elostani nauttimaan vaikka en usko että sade onnistuu pilaamaan Nightwishistä nauttimista.

Humppa Soi: Rattus: Koira
Humpastalainattua: "Mä oon koira joka kintuilles kusee"

Elämässäopittua: Soitinkohan tänään viimeistä kertaa galluppia? Toivottavasti.

maanantaina, elokuuta 04, 2008

No nyt alkoi tapahtua jotain

Niin sitä voi asiat muuttua ihan pienen puhelinsoiton ansioista. Minähän olin hakenut täydennyshauissa lähihoitajaksi vähän eri puolille Suomea. Tampereelle ei ollut mahdollista hakea joten minulle oli oikeastaan sitten sama minne päin sitä suunnistaisi. Tänään sitten soittivat Kokkolasta että keskiviikkona olisi soveltuvuuskoe aamulla kello yhdeksän ja perjantaihin mennessä ilmoittavat sitten pääseekö kouluun vai ei. Jos pääsee niin sitten se alkaisi jo ensi viikon maanantaina. Onneksi sain työpaikan kanssa sovittua asiat. Otin huomisen ja keskiviikon vapaaksi ja jos niin käy että pääsen kouluun niin kuulemma voidaan hieman luistaa kahden viikon irtisanomisajasta.

On tässä kaikenlaista säätämistä edessä mutta mielelläni säädän jos vaan pääsen koulun aloittamaan. Alkaa tämä "päivät koneella ja illat gallupilla" rutiini jo kyllästyttämään. Pitäisi varmaan erota tuolta röntgenhoitajakoulustakin kun sielläkin vielä kirjoilla roikun.

Ei pitäisi mennä asioiden edelle, eihän se tosiaan ole lähellekään varmaa pääsenkö kouluun vaikka kyllä uskoisin että minulla ihan hyvät mahdollisuudet onkin.

Koittakaahan pärjäillä lukijaiseni ja äänestäkäähän biisitaistelussa. En tiedä milloin palaan tänne seuraavan kerran ja millä asialla. Toivottavasti joskus ja iloisten asioiden parissa.

Humppa Soi: Aknestik: Tavallista elämää
Humpastalainattua: "Tämä on tavallista elämää."

Elämässäopittua: Elämä on joskus aika jännää.

Ayreon vs Avantasia

Tänään sorruin taas levykauppoihin. No maltoin kuitenkin mieleni enkä tuhlaillut kuin 20 euroa. Alun perin tarkoituksenani oli käydä ostamassa Dreamtalen uusin koska se minulta vielä puuttuu mutta ostinkin sitten 2 Poguessin levyä sekä Ayreonin ja Avantasian yhteis EP:n. Töitähän minulla ei tällä viikolla olekaan kuin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tottakai se näkyy palkassa kun ei jaksa töissä aktiivisesti käydä mutta omapa on häpeäni. Ja koska olen palannut arkeen takaisin niin en tietenkään keksi mitään hauskaa kirjoitettavaa tänne joten laitetaan vaihtelun vuoksi biisitaistelu pystyyn. Kumpi siis parempi?



Ayreon - Loser



Avantasia - Farewell (Video ei ole aito kuten nokkelimmat varmaan huomaavatkin)

Elämässäopittua: Alkoipas nyt tekemään ihan liikaa mieli ostaa Ayreonin The Human Equation levy.

Jälkilöyly: No niinhän siinä kävi että tilasin sen levyn sitten. Miksi minä aina sorrun niin helposti musiikin ostamiseen?

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Kuvia vain

Enhän minä tänään ole muuta juuri tehnyt kuin laiskotellut joten nyt on hyvää aikaa tehdä pitkästä aikaa meemi. Tämähän on jo tuttu monilta blogeilta. Vastaukset kysymyksiin siis kuvien avulla Googlen kuvahaulla ja ohjeissa oli vielä että pitää ottaa ensimmäiseltä sivulta. Näin tein ja seuraavat kuvat valitsin.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

23 vuotta (Iloinen kuva)

2. Minne haluaisit matkustaa?


Huitsinnevadaan

3. Lempipaikkasi?
Savusauna

4. Lempitavarasi?

Tietokone

5. Lempiruokasi?

Min Thun hampurilaiset (Oikeasti nimi olisi Minh Thu mutta koska tällä haulla tuli oma kuvani niin pakkohan se oli käyttää.)

6. Lempieläimesi?

Naapurin koira (Ei se ihan tuon näköinen ole mutta väri ainakin on sama)

7. Lempivärisi?
Vihreä (Onpas komea käärme)

8. Tämänhetkinen tunnetilasi?


Tasaisen tappavaa

9. Kulkuneuvosi?


Jalat

10. Mitä teit viime lauantaina?

Maitolavalla

11. Mitä teit viime sunnuntaina?

Palasin Tampereelle

12. Keneltä näytät?

Itseltäni (tylsä vastaus mutta sillä löytyi hyvinkin osuva kuva)


Olipas siinä väsäämistä mutta hauskahan tuota oli tehdä. Viimeistä kysymystä mietin eniten. Ei tullut mieleen ketään keneltä näyttäisin. Sanokaa te jotka minut olette nähneet että keneltä näytän vai näytänkö keneltäkään?

Humppa Soi: Sonata Arctica: Black Sheep
Humpastalainattua:
"Singing a love song, words of a stranger
The howling miller, never to face her"

lauantaina, elokuuta 02, 2008

Maitolavalla

Lähdin sitten lauantainta viettämään Maitolavalle jonne Hehkuvainen minua pyysi. Mukavaa oli. Jotenkin sellainen rauhoittava tapahtuma. Homman nimihän oli se että lavalle sai nousta kuka haluaa ja välillä oli vähän pulaakin esiintyjistä. Kitaravoittoista musiikkia siellä pääasia soitettiin. Välillä vähän parempaa ja välillä huonompaa mutta kaikki kyllä meni. Illan aloittanut Kisha oli yksi parhaista. Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta. Livemusiikkia ja hyvää seuraa. Ei kai sitä muuta tarvitsekaan.

Humppa Soi: Twisted Sister: I Wanna Rock
Humpastalainattua:
"So, if you ask me why I like the way I play it
There's only one thing I can say to you:
I wanna rock!"

perjantaina, elokuuta 01, 2008

"Hän vaatii lämpöä mutta ei halaa"

Tuo otsake ei liity kyllä tähän tekstiin mitenkään mutta eipä se ole ennenkään haitannut. Mistä minä tänne nyt sitten olen kirjoittamassa. Öö. Siis. No jaetaanpa ainakin tuo tunnustus jonka olen jo paristakin osoitteesta saanut. (Kiitos Minja ja Sirenita.)



1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2. Joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen

Noudatetaanpas kerrankin ohjeita. Siis ensiksi neljä jotka seuraavat blogiani.

1. Mimmu
2. Annikki
3. Milou
4. Muusikotar

Olipas vaikea valita. Kaikki lukijanihan tämän tietenkin ansaitsisivat. Ja sitten kun teitä on vielä ihan kiitettävän iso joukko.

Ja sitten yksi joka on uusi blogissani ja asuu eri paikassa. No tässä hieman sovellan tuon asumisen suhteen. Tai no toisaalta. Eikös silloin asu eri paikassa kuin minä jos ei asu minun kanssani joten kyllä tämä ihan oikein menee. Sen pidemmittä puheitta uuden lukijan tunnustus menee Hehkuvaiselle.

Niin ja sitten piti vielä linkittää blogiin josta tämän sain mutta senhän jo teinkin.

Ei kai tässä tämän ihmeellisempää. Viikonloppu edessä ja luvassa on menoa ja meininkiä. No eipäs olekaan. Vietän viikonlopun ihan yksinäni täällä Tampereella. Ei niin mitään suunnitelmia.

Humppa Soi: Kaija Koo: Menneen talven lumet
Humpastalainattua:
"On talvi hidastanut kulkuaan
kuulen enkelten laulavan hallelujiaan
Väsytin talven sitten selätin sen
Jos perillä huomaisin sen
sydämessäs asuu joku toinen, minä en
Lähden vaikka lumet on lähteneet"

torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Minä olen



Pääsinhän minä Mannisesta vihdoin eroon. Nyt on aikaa keskittyä blogielämään. Aluksi pahoittelen etten ole ehtinyt/jaksanut lukea teidän muiden blogeja kovin aktiivisesti. Jos minulta on jotain äärimmäisen tärkeää jäänyt huomaamatta niin sivistäkää minua. Tässä vastaavasti tulee raporttia siitä mitä kaikkea hurjaa minulle on ehtinyt tässä parin viikon aikana tapahtunut.

Olen käynyt veljeni tupareissa. Oli ihan hauskat. Pääsin loistamaan singstarissa pitkästä aikaa.

Olen katsonut kolme erittäin huonoa komediaa putkeen. Elukka, Norbit ja Fat Albert.

Olen oppinut että ravintolassa jos tilaa 2 normaalicolaa ja yhden sokerittoman niin tarjoilija laittaa siihen sokerittomaan pillin että sen erottaa. Nerokasta.

Olen rakentanut maasaunaa eli kiviä kasannut.

Olen savusaunonut.

Olen mato-onkinut. (Tietenkin saamatta kalan kalaa)

Olen hakenut täydennyshaussa lähihoitajaksi. (Älkää kysykö miksi)

Olen käynyt Mikko Alatalon yhteislaulukonsertissa Saarijärvellä ja saanu jo toisen nimmarin. Tällä kertaa omistuksella "Krooniselle Pojalle". (Ei siihen lappuun mahtunut että poikamiehelle mutta sehän on vain karumpi noin)

Olen nähnyt Iron Maidenin (ja lämppärit Lauren Harris ja Avenged Sevenfold) hienon keikan. Kyllä ne osaa lavashown.

Olen saanut vihdoin tilaamani liput Miljoonarockiin. Arvatkaa onko hienoa päästä näkemään taas Nightwish?

Olen katsonut kolme Uwe Bollin leffaa. On se maineensa veroinen mies.

Olen kestänyt Mannista monta päivää.

Olen käynyt katsomassa uuden Batmanin. Hyvähän se oli. Ärsyttää vaan kun sitä hehkutetaan ihan liikaa.

Ai niin tällaisenkin olen saanut. Kiitosta vaan. Tähän olis jotkut säännötkin miten tämän kanssa pitäisi toimia mutta en jaksa miettiä.

Olen kai minä jotain muutakin tehnyt mutta ei oikein ajatus loista. Välillä on mielessä käynyt taas sekin että lopettaisin blogin kokonaan mutta tuskin sitä sentään teen. Ei nyt juttu luista yhtään. Keskitytään siis johonkin tärkeämpään. Mikko Alatalon kuunteluun.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Puhelinrakkaus
Humpastalainattua: "Se oiskin helppoo jos vois sanoo että edes olis onneton"

Elämässäopittua: Blogille on helpompi kirjoittaa jos sitä harrastaa tiuhempaan.

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

"Hei Hei Hei"

Olen hengissä. En jaksa kirjoittaa. En jaksa lukea mitä eri blogeilla on tapahtunut. Olen laiska. Huomenna gallupille. Manninen riesana alkuviikon. Tässä kai tärkeimmät. Kirjoitan lomasta kunnolla sitten kun jaksan paremmin keskittyä.

Humppa Soi: CMX: Lapsi

Elämässäopittua: Lovexin Theonilla on soittoäänenä Michael Jacksonin Bad

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

"Minusta ei maisteria tullut sitten millään"

Väliaikatietoa lomalta. Ihanaa on ja iloista ja hilpeää ja mukavaa ja hauskaa ja kivaa ja niin edelleen.
Postissakin eilen kuin huomaamatta minulle kirje putkahti. Yliopistostahan se. Pääsykoetulokset. Ei se nyt ihan nappiin mennyt. Sain ihan uskomattoman kovat pisteet. Ihan hilkulle jäi. Sain 62,50 pistettä ja alimman hyväksytyn pistemäärän raja oli 129,50. Heh heh. Nyt takaisin lomailemaan.

Humppa Soi: Manninen katsoo Levottomia
Humpastalainattua: "Mitä sä ajattelet?"
generated by sloganizer.net