tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Ergo

Vapaapäivää olen tänään viettänyt. Aamu meni rakkaani kanssa laiskotellen ja katsoen Die Hard nelosen. Kun rakkaani lähti iltavuoroon, minä samalla tallustelin kirpparille. Sieltä en löytänyt mitään joten menin citymarkettiin. Ostin ruokaa ja M.A. Nummisen levyn.

Tulin takaisin kämpille (siis tyttöystäväni kämpille, omallani kun ei ole edes nettiä) ja peseskelin pyykkiä, tiskasin ja vähän siivosin muutenkin. Pelasin Half-Life kakkosta ja kuuntelin musiikkia. Seikkailin netissä ja tapoin aikaa. Ja sitä teen edelleen.

Vajaan tunnin päästä rakkaani saapuu töistä ja juomme iltakahvit parvekkeella.

Että siis sellaista tänään.

Huomenna töihin. Samoin torstaina ja perjantaina. Viikonloppuna juhlia. Rakkaani pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja äitin viiskymppiset.

Humppa Soi: Euthanasia: Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko
Humpastalainattua:
"Äiti pohkeesta ruuan laittoi sanoen:
“Hyvä, että maittoi!”
Isä kehui: “Herkullista olet aikaanssaanut
Robinsonista.”

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Tappavaa tasaisuutta

Turhauttaa. Tympäsee.

Töitä, arkea, vapaapäiviäkin siinä sivussa.

Ei kiinnosta. Ei oikein mikään.

No joo.

Töissä on ihan mukavaa. Työkaverit on kivoja. Työvuorot kulkevat mukavasti. Aina tietenkin tympäsee lähteä töihin, mutta se helpottaa heti kun pääsee työpaikan ovesta sisälle.

Parisuhteessammekaan (pitkä sana muuten) ei valittamista. Hyvin tulemme toimeen ja edelleen höpöttelemme paljon ja nauramme paljon.

Musiikista pidän edelleen kovasti ja levyjä ostelen paljon.

Yksi seikka kuitenkin vaivaa.

Nimittäin. Karuuden puute.

Minulla ei ole täällä Kokkolassa ketään sellaista kaveria, jonka kanssa tekisin mitään karua. Tiedättekö, sellaista Kärnä-karua. Kaipaan sellaista. Ääh... Kai minulla on vain ikävä kavereitani. Ympäri Suomen ovat hajaantuneet ja tulee nähtyä aivan liian harvoin.

Blogin hengissä kituuttelukin taitaa olla turhaa.

Humppa Soi: Axxis - Fire & Ice

tiistaina, toukokuuta 03, 2011

Odotus palkitaan

Tänään on se päivä. Päivä jota on odotettu enemmän kuin nousevaa kuuta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, mutta kerrataan vielä.

Tämän päivän juuret alkavat jo kuudenkymmenen vuoden takaa. Tarkalleen 1.5.1951. Silloin Kuivaniemessä syntyi lapsi, joka tulee mullistamaan koko maailman. Lapsuutensa tämä poika vietti maalaispoikana Kiimingissä. Ratkaisevinta kuitenkin oli kun tämä nero muutti opiskelemaan Tampereelle ja tutustui kahteen muuhun nuoreen mieheen. Siitä alkoi tämän silloin vielä hiomattoman timantin musiikkiura. Loppu onkin sitten legendaa. Lasten lauluja, kotiseutulauluja, herkkiä lauluja, vakavia lauluja, hauskoja lauluja, kantaaottavia lauluja, poppia, rokkia, iskelmää, kantria, Syksyn sävel -voittoja, yli 600 levytettyä biisiä, yli 40 levyä, useita kiertueita, tv-juontajuutta, kansan laulattamista Tammerkosken sillalla, sanoittajapalkintoja, kansanedustajana nyt jo kolmatta kautta...

Mutta miten tämä siis liittyy tähän päivään. No kun tämä mestari täytti pari päivää sitten kuusikymmentä vuotta niin oli jo korkea aika järjestää juhlakonsertti miehen kunniaksi. Tänään klo 19.00 minä ja monet muut istuvat Tamperetalon penkeille nauttimaan musiikista jonka takana on mies vailla virheitä.

Hail To The Alatalo!

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kohta on kivaa
Humpastalainattua: "Kohta on kivaa, ilta on onnen odotusta tulvillaan."
generated by sloganizer.net