Tylsääkin tylsempää

Kylläpäs on taas ollut tylsää. Ei siis mitään ole taaskaan tullut tehtyä. Pähkinöitä syönyt ja koneella istunut. Enkä edes erityisemmin pidä pähkinöistä. Itsesääli on aina välillä sentään ollut seuranani ettei ole tarvinnut yksin olla. Ulkona paistaa aurinko, vielä kun saisi sen tänne sisällekin paistamaan. Ja vaikka vihaankin Zen Cafeta niin silti tänään olen tuntenut itseni laiskaksi, tyhmäksi ja saamattomaksi.

Humppa Soi: Helloween: Never Be A Star
Humpastalainattua:
"We are who we are
We'll never be a star"

Pitäisikö etsiä tähän loppuun vielä joku iloinen musiikkivideo piristämään päivää.

Olenko hyvä häviäjä, olenko?

Huomasin taas miksen ikinä ole tykännyt kilpailla mistään. Olen todella huono häviäjä. Ja sitten kun en ole missään edes niin hyvä etten häviäisi. Kärsivällisyys on hyve jolla minua ei ole siunattu. Ei minua kukaan oikeasti suuttumaan saa mutta kyllä kun jossain häviän niin iskee sellainen vitutus että oksat pois. Tämä kaikki siis johtuu nyt siitä että hävisin ylivoimaisesti kämppikselleni Call Of Duty kakkosessa. No eipähän enää tarvitse pelata kun poistin koko pelin koneeltani.

Ja nyt sitten vituttaa taas aivan kaikki. Tervetuloa taas käymään Herra Itsesääli.

Sisältöä elämään kaivattaisiin.

Ulkona on pimeää ja vettä sataa. Sisällä olen taas koko päivän nyhjöttänyt, enkä ole saanut aikaiseksi taas yhtään mitään. No sen verran kävin ulkosalla että tallustelin siwaan ostamaan keittoaineksia. Ja siwahan on siis samassa rakennuksessa kuin kämppäni. Keiton tein ja siinäkin epäonnistuin tavallaan. Ihan liikaa tuli kattilaan kaikkea aineksia heitettyä ja sitten sitä jo hella lainelehti keitossa. No ihan hyvää siitä silti tuli.
Muuten olenkin sitten lähinnä taas koneella istunut ja elämääni murehtinut. Onko elämäni tosiaan näin tylsää?

Humppa Soi: Viikate: Hanget
Humpastalainattua:
" Siniset kasvot allapäin
Kohmeisiin kämmeniin hautautuu
Ei lämmitä käsiä palavat sillat"

"Olen alkuräjähdys, olen pyhä jysäys!"

Pitäisi varmaan lukea jotain koulujuttuja ettei tämä "oma lomani" ihan hukkaan menisi. Vaikka kyllähän sen tiesi että näin siinä kävisi. Istun koneella, katselen telkkaria, kuuntelen musiikkia ja lueskelen lehtiä. No sain minä ainakin sen suullisen tentin läpi tämän "lomani" aikana ja torstaina menen kuokkimaan alemman vuosikurssin tunnille kun kerran kurssi uusintaan meni. Ja sitten olisi vielä toinenkin kurssi uusittavana mutta muistaakseni se alkaa vasta parin viikon päästä. Ja pari uusintaakin olisi vielä koluttava jossain välissä läpi. No jotain erittäin positiivista ja yllättävääkin sain koulumaailman saralta tänään kokea kun menin katsomaan onko kursseista numeroita tullut. Siellähän näkyi olevan säteilybiologian kohdalla arvosana 3. Jouduin ainakin pariin kolmeen kertaan sen katsomaan että olenko muka oikeasti saanut siitä niin hyvän numeron. Olin jo varautunut uusimaan sen. Kyllä se vähän piristi tätä ankeaa elämääni.

Vielä kun saisi joskus sieltä KELAlta tuet niin eiköhän tämä tästä taas hetkeksi lähde rullaamaan tämä pieni elämäni.

Humppa Soi: Kaija Koo: Jotain häviää
Humpastalainattua:
" Aina kun jotain häviää, aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää, tietää että omisti jotain tärkeää."

Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?

Ihan katsottava elokuva tuo josta otsikon nappasin. Mustaa huumoria siinä ainakin piisasi vaikka välillä vähän tylsäkin oli.

Sitten muita kuulumisiani.


Seinäjoelle eilen junalla matkasimme Mannisen kanssa ja tietenkin myöhästyimme ensimmäisestä junasta mutta onneksi ei tarvinnut odottaa kuin tunnin seuraavaa. Itse paikan päällä sitten menimme erään ukkomiehen luokse saunomaan ja laulamaan Singstaria. Yllättävän hauska peli. Ääni vaan meinaa siinä mennä kun aina pitää laulaa vielä yksi biisi. Seinäjoen yöelämään tutustuimme jalkaisin, emmekä edes menneet baariin kun kaikkialle olisi maksanut sisään ja rahatilanteeni ei kauhean ruusuiselta näytä. Ehkä parempi vaan, mitä me oltaisiin baarissa edes tehty. Istuttu nurkassa hiljaa. Kävimme tietenkin legendaarisella Jerikon grillillä ja rahatilanteen vuoksi tyydyin vain yhteen nakkiin jonka Manninen tarjosi. Kiitos. Kyllä maistui.
Yön vietin ukkomiehen sohvalla ja tällä kertaa sohva pysyi ehjänä. Kyseisen miehen kihlaijaisissa ei oikein kestänyt.

Tänään sitten palasin takaisin junalla tänne Tampereelle yksinäisyyteen. Pitäähän sitä välillä muistaa myös itsekseen rypeä itsesäälissä. Nyt lähinnä ryvetyttää rahattomuus.

Humppa Soi: Kaija Koo: Rukoilen
Humpastalainattua:
" Mikä sinut rikkoi, mikä sai sut niin uuvuksiin?
Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä.

Kadultabongattua: Antero Mertaranta Seinäjoen juna-asemalla.

Pave Maijanen: Levottomat

Eilen illalla kun Infernosta Viikatteen uusinta lättyä kuuntelemasta astelimme kohti kämppääni opin uuden asian suomalaisen kevyen musiikin saralta. Manninen kertoi meille suuren paljastuksen että Levottomat jalat eivät olekaan Hassisen Koneen biisi vaan se on Pave Maijasen ikivihreä.

Seuraavaksi Seinäjoelle viikonlopun viettoon. Hyvät viikonloput vaan kaikille.

Omistan seuraavat biisit Manniselle. Pave Maijanen, ole hyvä, lava on teidän.





P.S. Ostin Kaija Koon uusimman levyn.

Ässät korkealla, tunnelma matalalla.

Erehdyimme tosiaan eilen lähtemään tanssiravintola Hämeensiltaan katsomaan tanssiorkesteri Ässiä. Parempi kun ei olisi menty. Iski siellä sellainen vitutus päälle että oksat pois. Maksaa nyt ensikisi 10 euroa sisäänpääsystä ja 5 euroa oluesta kun jotakin oli pakko tilata kun ei kehdannut muuten pöydässä istua. Musiikkillinen anti oli iskelmää joiden perus rakkaus sanoituksilla, sehän se vasta alkoikin vituttamaan. Ja seurakin oli niin huonoa. Kämppiksen retale ja Manninen. No onneksi minä olin varmaan vielä huonompaa seuraa niille kun siellä ryvin itsesäälissä. Eikä Ässätkään soittanut kuin kaksi hyvää biisiä. Lurjuksesta ja hellästä kosketuksesta. Niin ja soittivat ne vielä legendaarisen Ikkunaprinsessan.

Tänään KELA herätteli ja kinusi jotain T-lomaketta ja sen takia pitää nyt lähteä vuokranantajaa etsimään.

Ja säteilysuojelustakin tuli hylsy.

Biisin sanat jotka jäivät soimaan päähän:
"Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa. Ne suuren ikävän pieneen sydämeen tuottaa."

Musiikillisia mielipiteitä jakamaan Osa 1

Koska on tylsää ja Manninen saapuu loppuviikoksi kiusakseni enkä tiedä miten jaksan tänne kirjoitella jos on muuta turhaa tekemistä, niin laitetaan musiikillinen taistelu tänään tänne. Kumpi siis parempi? Kommentoikaa!



The Pogues: Sally MacLennane



Vennaskond: Insener garini hüperboloid

"Helppo elämä"

Mitäs on eilis aamun jälkeen elämässäni tapahtunut:

Suullinen tentti meni läpi. 4,5 opintopistettä napsahti WinhaWilleen melko pian tentin jälkeen. Ykkönen arvosanaksi, mutta sehän riittää vallan mainiosti ultimukselle.

Ja tämä harjoittelussa blogiani selaava luokkatoveri pieksi kämppikseni eilen ihan kuus nolla. Lajina Call Of Duty 2 johon tänään minulla meinasi palaa käämit kun en kämppikselle pärjännyt.

Tänä aamuna sitten tuli myös eräs ukkomiehen retale tänne meidän eloamme häiritsemään. Ei kun eihän sitä passaakaan haukkua kun tarjosi kumminkin pizzat kantapaikassamme. Kiitos.

Ja taas huomasin miten hyvä olen suunnistamisessa. Onnistuin jopa navigaattoria huijaamaan. Toisin sanoen en osaa löytää oikeaa osoitetta netistä. Motonetissä oli tarkoituksemme käydä ja niin vaan ajoimme ensiksi hakemani osoitteen perusteella jonnekin kirkon pihaan. No kyllä sieltä sitten pienen apusoiton ja oikean osoitteen avulla pääsimme kyseiseen kauppaan. Ostin sieltä jäätelön.

Kävimme myös hautausmaalla bongaamassa mm. Juicen, Väinö Linnan ja Sara Hildenin hautakivet.

Kämppis siivosi ja minä meinasin hajota ruotsin esitelmän tekemiseen. Ei kyllä tosiaankaan ollut helppoa kirjoittaa. Toivottavasti tuo ei kovin paljoa numeroon vaikuta.

Tässä illalla vielä lähdimme morjestamaan harvinaista näkyä Tampereella. Emeritusta (tuttu Kroonisten Poikamiesten blogilta). Kävimme parilla Passionissa. Jauhoimme paskaa poikamiehisyydestä ja katsoimme tylsää jalkapallopeliä, sekä houkuttelimme Emeritusta muuttamaan Tampereelle.

Nyt sitten jossain vaiheessa nukkumaan ja huomenna uuteen päivään. Manninenkin varmaan tänne matkustaa niin pääsemme yhdessä sitten häiritsemään kämppiksen opiskelua.

Humppa Soi: Juliet Jonesin Sydän: Meidän talossa
Humpastalainattua: "Kytätään naapureita"

Uskaltaisiko sitä nuolaista ennen kuin tipahtaa?

Suullinen piinapenkkitentti on nyt ohi ja eihän se nyt aivan täysin nappiin mennyt. Läpi nyt kumminkin. Tai niin minä asian ymmärsin, mutta niin luulin kyllä viimeksikin. En juhli ennen kuin näen mustaa valkoisella ettei tarvitse enää uusia. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa sivun mittainen juttu edellisestä harjoittelusta. Ruotsiksi. Jag tycker inte om skriva svenska.

Siivotakin täällä pitäisi. On taas muutama viikko viime kerrasta vierähtänyt. No se on kämppiksen vuoro joten eletään siihen asti pölyn ja lian keskellä kunnes kämppis suostuu imurin ottamaan kaapista esille ja sillä jotain tehdäkin. Ostin jopa uuden mopin entisen tilalle. Jos nyt kestäisi vähän paremmin.

Ja eilen liityin takaisin Kroonisten Poikamiesten blogille. En toki vielä täysjäsen ole. Olen siis koeajalla ja jos tämä koeaika menee riittävän poikamiehisesti niin ehkä joku päivä huomaan olevani taas kerhossa mukana. Sitä en tietenkään toivo mutta ei sitä koskaan tiedä. Voihan olla että pysyn tällä kertaa poikamiehenä koko loppu elämäni.
En sitten tiedä miten tiuhaan tulen sinne kirjoittelemaan kun on tämä omakin blogi josta en suostu luopumaan. Siellä voin kyllä aina avautua kun mieleni tekee kirjoittaa naisettomasta elämästä.

Jokohan kohta saapuu luokkakaveri harjoittelustaan. Hän on luvannut ostaa munkit sen farmakologian hylsyn kunniaksi. Sitä odotellessa raikukoon Kaija Koo.

Humppa Soi: Kaija Koo: Yhtä kaikki
Humpastalainattua:
"Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa"

Minua on huijattu!

Ja mitä sitten tein sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt. No voitin Texas Hold'Emin. Kyllä jäivät serkkupojat toiseksi.

No tein minä jotain muutakin. Jotain sellaista mitä en olisi uskonut koskaan tekeväni. Melkein yhtä pahaa kuin Manninen taannoin. En nyt sentään ihan saatanalle sieluani myynyt mutta vähintään pikku piruille jotka tulevat seiniä maalaamaan. Mikä on tämä leijonan luola johon pääni työnsin?

Hävettää sanoa.

Uskallanko?

No kasvot olen menettänyt ja periaatteistani luopunut ennenkin joten antaa mennä.

Facebook.

No ei siinä mitään. En edes tajunnut kun hetken mielijohteesta sinne liityin että mikä on homman nimi. Veljenihän siellä jo olikin, enkä tosiaankaan arvannut että kyseessä onkin irc-gallerian kaltainen paikka. No ei onneksi ihan niin teinihelvetti.

Pyydän anteeksi.

Kaikilta.

Ja ennen kaikkea itseltäni.

P.S. Opin minä tässä eilen senkin miten tänne saa youtuben videoita lisättyä kunnolla. Eli seuraavalla viikolla voisin tehdä vaikka musabattlen. Näytetään nyt mitä osaan:

Ei lauantai hukkaan kulua saisi mutta niin se vaan kuluu

Tänään pitäisi kämppikseni ja hänen veljensä tulla tänne minua kiusaamaan. No kumminkin menevät illalla juhlimaan ja saan rauhassa rypeä lauantai-iltaa. Saunassa voisi nyt ainakin käydä jos ei muuta. Ja maanantain suulliseen piinapenkkiin pitäisi lukea ja uskokaa tai älkää, olen jopa oikeasti lukenut. Nyt pidän vähän taukoa ja luen illemmalla lisää. Ja huomenna kertailen tärkeimpiä niin eiköhän se sillä läpi mene. Pitäkää peukkuja.

Mutta eilisestä sen verran että oli harvinaisen yksinäinen ilta. Pitkästä aikaa olin Tampereen kämpässä ihan yksin. Mesessäkään ei näkynyt ketään. Ihme kyllä en pahemmin itsesäälissä rypenyt.

Ja on se jännää miten ei etukäteen tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu. Kaksi vuotta sitten en olisi kuvitellut että siitä vuoden päästä olisin kihloissa ja vuosi sitten en olisi uskonut että nyt joudun taas totuttelemaan tähän poikamiehen elämään. Mitähän sitten tästä taas vuosi eteenpäin? Sitä ei kukaan tiedä. Parempi vaan niin.

Nyt en ole yhtä luovalla päällä kuin eilen joten parempi lopettaa kirjoittaminen tähän. Mutta annetaanpas kerrankin lukijoille valta. Kertokaa mistä kirjoitan seuraavan tekstin. Yritän toteuttaa kykyni mukaan sen.

Humppa Soi: Ruoska: Tuonen orjat
Humpastalainattua:
"Tuonen orjat sisääna astuu riisumatta saappaitaan
Onnen hetket sirpaleiset säälimättä vievät mukanaan"

"Onko ihminen onnellinen vaiko perikuva kurjuuden?"

No en ainakaan erityisen onnellinen ole. Vaikka on tuo muutaman viikon kestänyt vitutus vähenemään päin.

Nyt kun olisi aikaa kirjoittaa niin eipä tule mitään mieleen. Annetaan vaikka kuvitteellisen Stephen Kingin haastatella kuulumisiani.

Stephen King: Hello, my dear reader. Have you already bought my new book?
Wille: Puhu suomea! En ala kyllä englantia solkkaamaan.
King: No puhutaan sitten. Eli joko olet ostanut uuden kirjani?
Wille: Millä rahalla? Entisetkin on vielä lukematta.
King: Ai niin, sinähän olet köyhä opiskelija paskiainen.
Wille: Niin olenkin. Helppoahan se sulla on kun kirjoittelee vaan mitä päähän pälkähtää kovien kansien väliin. Ja kansa ostaa. On sulla helppoa.
King: No on tässä vastoinkäymisiä minullakin ollut. Meinasin jopa kuolla tuossa jokunen vuosi sitten.
Wille: Ja sitten olisi jäänyt Musta Torni ilman päätöstä. Se olisi vituttanut. Minulta ei jäisi kuin blogille paskojen juttujen kirjoittaminen kesken jos kuolisin.
King: Se ei kyllä ketään haittaisi. Olisi edes hieman vähemmän paskaa netissä.
Wille: Kiitos. Sinä se osaat piristää.
King: Mitä muka odotit? Että kehuisin kirjoituksiasi?
Wille: No en tosiaankaan. Tiedostan kyllä paskuuteni mutta ei siitä tarvitse alkaa muistuttamaan. Enhän minäkään hauku kirjojasi.
King: Hauku vaan jos haluat. Ei paljon paina jonkun ultimuksen mielipiteet. Mutta pitikös minun haastatella kuulumisiasi?
Wille: Niin kai. Mutta aloit vittuilemaan.
King: Vittuilu on elämän suola. No miten menee?
Wille: Ei ihmeemmin.
King: Opiskelu sujuu? Olet kovasti lukenut?
Wille: No enpä juurikaan. Yrittänyt olen monesti mutta eihän siitä mitään tule. Ja uuden hylsynkin taas sain.
King: Mistä tällä kertaa?
Wille: Farmakologiasta.
King: No sehän oli arvattavaa. No jos unohdetaan opiskeluasiat niin mites raha-asiat? KELAn isoilla tukiloilla sitä vaan elellään herroiksi?
Wille: No ei ole tukia näkynyt, ei kuulunut. Vanhempien pussilla joutuu nöyränä käymään.
King: Säälittävää. Et pärjää edes omillaan. Tyttöystävänkin siivellä varmaan elelet? Eikös sinulla sellainen ole?
Wille: No eipä ole. Ei enää. Etkö sinä muka ole jo kuullut siitä?
King: No olenhan minä. Kunhan taas vittuilen.
Wille: Olet harvinaisen mulkku mies näin kahden kesken. En olisi kirjojen perusteella uskonut.
King: No et sinäkään mikään kiva kaveri ole.
Wille: Ovatko kaikki kirjailijat noin ärsyttäviä?
King: Se kuuluu kai ammatin kuvaan. Ala sinäkin kirjailijaksi.
Wille: Sehän olisi fiksua. Olisin varmaan tosi hyvä.
King: No hyvää ei sinusta löydä tekemälläkään mutta olisi hienoa kun uskoisit itse taitoihisi ja kaikki kaataisivat päällesi paskaa.
Wille: No en minä sentään niin tyhmä ole että kirjailijaksi alkaisin.
King: Ei sitten. Ei sinusta ole mihinkään muuhunkaan. Osaatko sinä mitään?
Wille: No en osaa! Uskotaan jo! Olen paska!
King: Sitähän minäkin. Jätänkin sinut rauhaan kun ei sinun kanssa jaksa edes väitellä mistään kun et osaa sitäkään.
Wille: Lähde vaan kirjoittelemaan romaaneja yliluonnollisista asioista niin minä jään tänne yksinäisyyteen rypemään itsesäälissä.
King: Niin lähdenkin. Hyvästi. Rypemisen sinä kyllä osaat.
Wille: Hyvästi. Eikä tarvitse tulla takaisin. On se hyvä että osaan sentään jonkun asian. Itsesäälillä rypemisellä ei kyllä kovin pitkälle pääse. Tuskin Talentissakaan pärjäisi jos menisi lavalle haukkumaan itseään ja valittaisi kurjaa elämäänsä.

Humppa Soi: Kilpi: Kuolleet tunteet
Humpastalainattua:
"Pystynkö vielä jotain tuntemaan?
Osaanko koskaan enää rakastaa?
Mitä jää, kun täydellisyys katoaa?
Pohjalle putoaa."

Willen Keittiö Osa 24

Terveyspommi

Nakkeja 300 g
Lihapullia 350 g
Pekonikuutioita 150 g
Tonnikalaa tomaatti-basilikakastikkeessa 1 prk

Mene kauppaan ja mieti mitä iltapalaksi. Osta kyseiset ainekset hetken mielijohteesta.
Kaikki pannulle ja paista kunnes ovat mielestäsi sopivan lämpimiä. Hyvää ja kevyttä iltapalaa. (Huomatkaa että tonnikala oli tomaatti-basilikakastikkeessa!)

P.S. Kerma olisi ehkä vielä kruunannut aterian mutta kun ei kaupassa muistanut.

"And he's out of control!"

Täällä sitä taas ollaan. Tampereella. Veljeni kanssa. Huomenna hän poistuu ja nautin hieman yksinäisyydestä kunnes lauantaina kämppikseni oman veljensä kanssa tänne porhaltaa.

En jaksa nyt kirjoitella. Katsellaan myöhemmin lisää. Eihän minulla muuta enää olekaan jäljellä elämässäni kuin aikaa vaikka eihän sitäkään tiedä. Näin alkuun kuva kertokoon miten on "lomani" mennyt. Onneksi on kavereita jotka tarjoavat auttavaa kättä. Kiitos Manninen.

Humppa Soi: Norther: Final Countdown
Humpastalainattua:
"I guess there is no one to blame
Were leaving ground
Will things ever be the same again? "

Olen hengissä...

kun kerran ei löydy sopivaa köyttä tahi kurkihirttä. Ja järvikin on niin matala eikä myllynkiveäkään löydy kaulaa koristamaan.

Eilen grillattiin ja oli ihan kivaa. Kitaran säestyksellä nuotion äärellä on hieno laulaa synkkiä lauluja manan mailta. Vielä kun osaisi soittaa. Tai edes laulaa.

Mutta kyllä silti vielä vituttaa. Loppuukohan se koskaan? Ja auttaako se että käy syksysateessa metsässä yksin lenkillä Viikatteen laulaessa elämän vastoinkäymisistä?

Humppa Soi: Viikate: On aivan sama
Humpastalainattua:
"On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet.
On huulet hurmaavimmat valan vannoneet.
Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää,
on polte suudelmankin harhaa häipyvää."

"Kahvi on kuumaa mutta sisältä kylmää"

Yksi viikonloppu Karstulassa takana ja nyt istun Seinäjoella kirjoittamassa tänne turhaakin turhempaa tilitystä elämättömyydestäni. Vielä kun oppisin kannettavan näppäimillä näppäilemään.

Perjantaina kun saavuin kotiin niin siellähän oli äiti tehnyt synttärikakun, varmaankiin muistuttaakseen elämäni synkimmistä synttäreistäni. No rantasauna sentään oli lämmin. Jos ei muualta niin saunasta sitä lämpöä pitää nykyisin hakea.


Lauantaina nostimme omenapuun perusrunkoja maasta ja saunoimme savusaunassa.

Sunnuntaina kävimme Saarijärvellä mummoa tervehtimässä. Ja takaisin tultua saunaan.

Maanantaina omenapuiden kantamista ja vähän jopa illalla luin kuvantamisen perusteita. Saunassa kävin tietenkin.

Tiistaina sitten aamulenkki keskelle korpea Viikatteen soidessa soittimessa. Siinä sitä oli tunnelmaa. Siitä sitten pikkuhiljaa suunnistin tänne Seinäjoelle ja Anttilassa alkoi vituttamaan rahattomuuteni kun olisi ollut taas niin paljon kivoja levyjä ostettavaksi. Veljeni hain koululta ja menimme erään ukkomiehen luokse käymään. Siellä hävisin muutamassa Playstation pelissä ja jauhoimme paskaa. Pizzalla käynnin jälkeen menin kuokkimaan Seinäjoen evankelisten opiskelijoiden iltaan. En tiedä miksi sinnekin eksyin. Enhän minä noissa oikein kotoisaksi itseäni tunne. No ihan kiva ilta oli vaikka vähän ulkopuolinen olo välillä olikin ja saihan siellä ainakin ilmaiset kahvit.

Ja nyt ollaan tässä istumassa ja ihmettelemässä maailman menoa veljeni kämpällä. Jos sitä kohta lähtisi suunnistamaan takaisin Karstulaan.

Humppa Soi: NMB: Suru saapui sydämeen
Humpastalainattua: " Kysymättä lupaa suru saapui sydämeen
sinä katsoit kysyvästi mikä vei meidät erilleen"

Post Scriptum: Kyllä sitä vaan liian monesta biisistä tulee mieleen se sama asia.

Post Mortem: Ei ehkä ihan vielä kumminkaan kaikesta huolimatta.

Jobin postia: Luokkamme Juudas on siis todellakin Juudas ja jättää luokkamme. Hyvästi Juudas!

Vitutuksissani pöllin meemin Tiinalta

MIKÄ SINUA VITUTTAA...

TALVESSA
Pimeää, kylmää, masentavaa ja yksinäistä. Kummelilainaus: "Lunta tulee ja kaikkia vituttaa."


KEVÄÄSSÄ
Kaikki ovat iloisia paitsi yksinäiset.


KESÄSSÄ
Kuumuus, hikoilu, ötökät. Yksinolo vielä kurjempaa kuin keväällä.


SYKSYSSÄ
Luonto kuolee. Koulut alkaa. Vettä sataa. Kylmyys käy päälle kuin yksinäisyys.


KOULUSSA
Kaikki. Se kun ei pärjää eikä kiinnosta. Tentit. Uusinnat. Uusiksi menevät kurssit. Tekemättömät työt.


CD-LEVYISSÄ
Kaikki rahat menevät niihin ja sitten kun ei ole rahaa niin tekisi vielä enemmän mieli ostaa niitä.


LEMMIKISSÄSI
Ei ole. Enkä varmaan osaisi tai jaksaisi hoitaakaan. Kumikamelilainaus: "Kusee paskoo kaikki paikat."


POLKUPYÖRISSÄ
Ei ole enkä pidä polkemisesta. Polkisin varmaan rekan alle.


HAMEISSA
En omista ja naisilla ne ovat hienoja mutta liian harvoin pitävät.

HOUSUISSA
Halvalla ei saa hyviä ja silti pitää ostaa aina halvimmat.


KORKOKENGISSÄ
Naiset vaan polkevat niillä miesten varpaille ja sekös pistää vituttamaan.


TENNAREISSA
Eivät kestä kauan kun jo menevät rikki.


VANHUKSISSA
Ne perkeleet saavat vaan nauttia eläkkeellä olemisesta ja silti valittavat.


PIKKULAPSISSA
Kiukkuisuus ja valitus.


MIEHISSÄ
Kaikki.


NAISISSA
Ei mikään, paitsi...


IHMISISSÄ YLIPÄÄNSÄ
Teennäisyys.


SAIRAALOISSA
Työpaikka voisi olla siellä jos tästä koulusta joskus valmistuisi. Typerä nokkimisjärjestys. Lääkärit ovat jumalia ja muut nuolevat niitä minkä kerkeävät. Röntgenhoitajat vain "painavat nappia".


SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
Ei tartte kauan miettiä mikä tämän vuotisessa vituttaa.


RADIOSSA
Soittavat paskaa musaa.


TELEVISIOSSA
Ei sieltä mitään tule ja jos tulee niin kämppis katsoo salkkareita niin että jää Kotikadun alku näkemättä.


HUONEESSASI
Kalleus.


VITUTTAAKO SINUA USEIN?
Viime aikoina on kyllä ollut tasaisesti vitutus päällä. Joskus vituttaa enemmän ja joskus taas vieläkin enemmän.


VITUTTIKO SINUA TÄTÄ KYSELYÄ TEHDESSÄ?
Kyllä.

P.S. Olen Seinäjoella ja ehkä illalla tai huomenna kirjoittelen ihan jutunkin tänne. Eihän minulla kyllä mitään asiaa ole. Vituttaa.

"Ei ole lohkaretta, eikä murikkaa..."

Olo on etten sanoisi hieman tyhjä. Tänään oli viimeinen päivä ennen syyslomaa ja siitä alkavaa "omaa lomaa". Ruotsin koe oli vuorossa ja nyt on harvinainen tilaisuus saada kaksi perättäistä tenttiä läpi. Eilinen englanti ja tämänpäiväinen ruotsi. Ei se toki varmaa ole mutta siltä vähän tuntuu.

Seuraavaksi tosiaan sitä syyslomaa viettämään Karstulan suuntaan, kunhan tuo insinööriopiskelijacitysinkkukrooninenpokerikuningaskalastajapoikamies palaa opinahjostaan. En tiedä sitten miten jatkossa tänne tulen kirjoittelemaan. En varmaankaan näin tiiviisti. Riippuu tietenkin siitä joko viimein olisi Karstulan peräkylälle se laajakaista avautunut. Nyt se on siis jo tilattu.

Ja listataanpas huvikseen miten monta eri henkilöä on ikävän uutisen jälkeen täällä käynyt kommentoimassa:
Minja, Jensku, Tiina, Elean, Joni, Mymskä, Mimmu, Akkiki, Jööti, Anni, Hexalius, Kermakisu, Elegia, Sanna, Adalmiina, Marikki, Jonna, Jose, Manninen, AC/DC, Serkkutyttö

Onko teitä tosiaan noin monta? Missä välissä tänne noin moni ihminen on eksynyt? Olen otettu.
Eihän minulla ainakaan virtuaalisista lohduttajista ja tukijoista (ja vittuilevista kavereista) tule puutetta. Kiitos teille. On se mielekkäämpää kirjoittaa tänne kun porukka kommentoi.

Kyllä tämä olo alkaa tästä helpottamaan.

Humppa Soi: Viikate: Käki
Humpastalainattua: "Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy
ellei aika muista armahtaa"

P.S. Arvatkaa mitä bändiä olen kuunnellut?

"Elämä kovaa joskus kolhii..."

Jos ette kestä rypemisestäni lukemista niin älkää lukeko.

Ja vaikka tänään englannin koe menikin ihan kohtalaisen tuntuisesti niin ei tämä elämä kyllä vieläkään ole mitään ruusuilla tanssimista. Lähinnä ruusun piikeillä tanssimista. Pelottaa myös hieman miten kestän kun alkaa pitkä loma. Mieluummin olisin melkein jatkanut opiskelua. Koulussa ei niin vituta muut asiat ja voi kyynisellä (mutta huonolla) huumorillani kuitata kaiken. Lomalla sitten tulee kumminkin vain pyöriteltyä ajatuksia pienessä surkeassa mielessäni ja alkaa entisestään kaikki vituttamaan. Uuden pienoisen vitutuspuuskan toi tänään myös se kun KELA ei maksanutkaan tukia minulle, koska olen täyttänyt laput päin persettä. Ensiksi pitää saada ne kuntoon ennen kuin mitään tililleni tippuu, etteivät vahingossakaan maksa liikaa. Onneksi tilillä on huikeat 17.95 €.

Meillä oli tänään myös tuutoritunti jolla opettaja jakoi dosimetrit harjoittelua varten ja muutenkin puhui harjoittelusta. Minähän en mitään saanut kun tuo harjoittelu jää väliin. Tuntui aika turhalta istua kuuntelemassa niitä juttuja.


Koulussaopittua: "Ihmiset on yksilöitä."


Humppa Soi: Kaija Koo: Kylmä ilman sua
Humpastalainattua:
"Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää?
Mulla on niin kylmä ilman sua."

P.S. Jos joskus vielä olen onnellisessa parisuhteessa niin silloin en enää valita yhtään mistään.

Yritän olla rypemättä

Tänään oli ruotsin puhekoe. Yllättävän hyvin meni. Ehkä johtui niin hyvästä ryhmästä, en jäätynyt vaikken paljon mitään puhua osannutkaan. Ja sanoihan se opettaja että kaikki pääsivät siitä kunnialla läpi. Enää perjantaina tentti ja sitten on yksi ruotsin kurssi takana. Huomenna olisikin englannin koe ja siihen pitäisi hieman kertailla sanoja kun ei oikein nuo ammattisanat ole jäänyt mieleen.

Tänään tapasimme myös ehkä maailman hienoimman luennoitsijan. Vähän oli mies toista maata kuin eiliset ylipirteät itseään kehuvat lääke-esittelijät. Tämäkin mies kyllä lääkkeitä esitteli mutta tyylillä. Aloitti luennon tilittämällä miten pieni murunen hän on ison organisaation rattaissa ja muutenkin sai sellaisen kuvan että ei tainnut paljoa kiinnostaa mikään. Pystyi aika hyvin samaistumaan. Minä olisin varmaan aivan samanlainen. Kaiken huippu oli se kun eiliset ihmiset kehuivat omia tuotteitaan yli kaiken niin tämä mies tyytyi vaan sanomaan että kaikki markkinoiden tuotteet ovat yhtä hyviä. Jos samalla tyylillä oikeastikin lääkkeitä kauppaa niin täytyy kyllä hattua nostaa. Tunninkin lopetti vaan sanomalla: "Nyt se loppui" ja lätkäsemällä kasan jotain rihkamaa pöydälle että ottakaa tosta jos kiinnostaa.

Humppa Soi: Nightwish: For The Heart I Once Had
Humpastalainattua: "Time will not heal a Dead Boy's scars. Time will kill."

Kunhan tapan aikaa...

Tässä sitä taas istuskellaan koneen ääressä. Voi kun olisi joku järkevä harrastus niin saisi ajatuksia vähän nollattua.

Aamulla ennen koulun alkua katsoin Braindeadin. Se vei vähän ajatuksia muualle. Koululla kävin syömässä ja huomasin istuvani jo melkein tuntia ennen tunnin alkua luokassa kaverini kanssa. Meillä oli lääke-esittelijöiden pitämä luento varjoaineista ja meni kyllä autuaasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi siitä ei tule tenttiä.

Sitä olen tässä miettinyt että mikähän siinä on että kun koulussa menee huonosti ja se vituttaa niin silloin kyllä osaan täällä blogilla jauhaa paskaa mutta nyt kun ensimmäistä kertaa elämässäni vituttaa ihan syystä niin sitten en osaa. Ehkä se on siitä että tämä on niin arka asia että siitä ei halua tänne kirjoittaa. Välillä tuntuu että olisi parempi kun lopettaisi koko blogimaailman seuraamisen ja kirjoittamisen ja muutenkin koneella istumisen ja yrittäisi keksiä jotain muuta tekemistä.

Paskaksihan tämäkin juttu meni mutta ei kiinnosta.

Koulussaopittua: "Luulen ettei kuolema voi olla pelkästään pahasta, koska haudassa voi rentoutua." -Sophie Marceau

P.S. En minä kuolemaa sentään oikeasti ajattele, kunhan omaan välillä hieman liian mustan huumorintajun.

My Super-Ex

Lupasin Elegialle kertoa mitä tykkäsin leffasta joten kerrotaan nyt kun kerran katsoimme sen.

En tykännyt. Liian perus hollywood-komediaa minun makuuni. Yksi hyvä kohtaus oli, ehkä sillä kun se yllätti niin kovasti. Ja oli sen pääosaäijän kaveri kanssa hieno mies. Ainoa jonka jutut oikeasti vähän nauratti. Mutta olen vähän huono arvioimaan ja kertomaan elokuvista. En yleensäkään osaa sanoa muuta kuin että joko tykkäsin tai sitten en.

Mutta nyt kun kerran aloin taas kirjoittamaan niin täytyy tässä vielä kehua lukijoita. Olen oikeasti ylättynyt miten moni on kommentoinut kuulumisiani. Tulee hyvä mieli kun huomaa miten moni haluaa auttaa. Enkä tajunnutkaan että blogillani käy näin usea ihminen. Kiitos teille. Eikä sitä tarvitse mitään nerokasta osata sanoa kun se jo auttaa. (Meneepä taas herkäksi mutta kai minulla on siihen oikeus)

Humppa Soi: Eläkeläiset: Viinaa hanuristille (live)
Humpastalainattua: "Mieli tekisi vain itkeä, hatun täyttää murhe musta, kielen päällä liraus kissan kusta."

Kyllä pyörii taas ajatukset päässä

Synttärit meni ehkä hieman erilaisissa merkeissä kun vielä viime viikolla odotin. Kiitos vaan onnitteluista. Täällä oli kasa poikamiehiä "piristämässä" minua ja oli oikein kakku, sipsit, popcornit, karkit, limsat sun muut mitä yleensä on pienten lasten synttärikemuissa. Lahjoja sain ihan kivasti. Mm. elokuvat: Kadotettu rakkaus, My super ex, The break-up, Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? ja Rankka päivä. Lieneekö hieman vihjailua takana. On se hyvä kun on reiluja kavereita. No sain minä velipojalta Indican levyn jota olenkin suunnitellut ostavani.

Ja kyllä on muuten paskanen kämppä noiden kemujen jälkeen. Mikähän sotku olisi ollut jos harrastettaisiin vielä juomista.

Koulussa kävin tänään. Ruotsia oli, enkä joutunut edes luokkalaisille selittämään miten viikonloppu meni. Ehkä parempi niin.

Pyrin olemaan kovasti täällä tilittämästä tuota mielessäni pyörivää asiaa, etten vaan tilityksilläni loukkaisi toisen osapuolen tunteita. Olen ehkä liian kiltti, mutta minkäs teet kun en halua kenellekään mitään pahaa.

Allapäin tässä ollaan vaikken sitä niin ulkoisesti näytäkään.

Humppa Soi: Sentenced: Bleed