Ei mitään talousneroja

Rahatilanteemme on heikko joten mitä teimme? Kävimme Ylivieskassa kirpparilla ja Kärkkäisellä. Ja hamppareilla. Mitään järkevää ei ostettu. Lapsille leluja ja itsellemme ylihintaisia munkkeja. Eikä tässä vielä kaikki. Illalla vielä uudestaan kaupasta hakemaan jäätelöä iltaherkutteluun. Ollaan me vaan hölmöjä ja huonoja rahan käyttäjiä. Onneksi makaroni on halpaa ja lapset tykkää siitä...

Humppa Soi: Waltari - Tranquality

Elämässäopittua: Ei ainakaan taloudellisuutta.

Tuokiokuva

Poika leikkii nukkekodilla tytön kanssa, päivän ulkoleikeistä muistoksi jäänyt naarmu poskessaan.

Tytöllä on hiukset pienillä kiharoilla illan kylpyleikeistä.

Vaimo istuu nojatuolissa ja kutoo sukkaa johon ei tule kantapäätä ollenkaan.

Minä virkkaan kukkaruukkua.

Samae Koskinen laulaa siitä miten Kajaanista ei löydy luomukahvilaa.

Ystävyys

Tampereen rautatieasema. Perjantai. Klo 22.00. Mies musta reppu selässään astuu junasta asemalaiturille toisen miehen kanssa. Toinen mies on  mustareppuisen miehen tuttu luottamusmieskoulutuksesta vuosia sitten. Miehet sattuivat sattumalta istumaan junassa vierekkäin Seinäjoelta Tampereelle. Nyt miehet erkanevat toisistaan ja toivottelevat hyvät jatkot.

Mustareppuinen mies ottaa puhelimensa taskusta ja soittaa ystävälleen. Ystävälle jota hän ei ole nähnyt puoleen vuoteen. Ystävälle jonka hän on tuntenut yläasteelta asti. Ystävä vastaa ja kertoo olevansa bussissa tulossa keskustaan.

Miehet tapaavat Hämeenkadulla ja halaavat toisiaan. Pienen mietinnän jälkeen miehet päättävät suunnistaa kohti Pispalaa. Paikallisbussit kulkevat Tampereella hyvin joten ei menee kauaa kun miehet astuvat Pispalassa lähikauppaan ostamaan karkkia. Karkkipussit taskussa matka jatkuu kohti Vaakon nakkia ja sieltä isoimmat grilliannokset mukaan.

Rajaportin saunaa vastapäätä on kerrostalo jonka toisesta kerroksesta löytyy asunto johon miehet menevät nauttimaan grillin antimista ja katsomaan elokuvaa. Samalla tietenkin hieman käydään kuulumisia läpi.

Elokuvan jälkeen miehet katsovat vielä toista elokuvaa hetken. Se onkin todellinen kulttiklassikko. The Room. Elokuvan huonous tekee siitä jo hyvän. Lopulta kuitenkin väsymys vie voiton ja miehet alkavat nukkumaan.

Aamu sarastaa ja miehet heräilevät. Aamupala syödään samalla kun katsotaan eilinen elokuva loppuun. Tämän jälkeen miehet lähtevät palauttamaan Tampereen miehen kaverille elokuvatarvikkeita. Paikallisilla sinne päästään hyvin ja Kokkolan mies saa kunnon kahvia. Aamuinen kahvi kun oli hieman haastaavaa keittää ilman kahvinkeitintä. Ja olipa Tampereen miehen kaveri panostanut ja ostanut pullatkin. Kahvipöytäkeskustelu aaltoili aina työelämästä rakkauden kaupunkiin ja nykyviihteestä kokkailuun. Miesten suunnittelemaa kokkisota-tyyppistä kokkailua varten miehet saavatkin mukaansa riisipaperia. Loput kokkailuaineet miehet ostavat paluumatkalla. Mielenkiintoisia ruoka-aineita sitä olikin Kokkolan miehen facebookissa ehdoteltu.

Pikaisen suihkussa käynnin jälkeen miehet kiirehtivät pääkallopaikalle eli Klubille. Hieman tiukalle menee, mutta miehet ehtivät ajoissa paikalle katsomaan uutta kotimaista kauhuelokuvaa. Kyrsyää. Tampereen mies näyttelee elokuvassa pienen, mutta sitäkin merkittävämmän roolin. Elokuva on kovasti Kokkolan miehen mieleen. Elokuvan jälkeen on vielä vuorossa muutamat lyhytelokuvat. Lähinnä ns. roskaelokuvia. Viihdyttäviä nekin.

Vielä ennen kuin miehet poistuvat Klubilta, Tampereen mies saa kaveriltaan mm. sorsan peniksen tulevaa elokuvaa varten. Kokkolan mies ehtii myös pikaisesti kiittää Kyrsyän ohjaajaa ja naispääosan esittäjää.

Klubin jälkeen miesten joukkoon liittyy röntgenhoitaja jonka työt on siltä päivää ohi. Kolmikko päättää yksissä tuumin käydä kebab-ranskalaisilla. Ja sieltä baariin. Kokkolan mies juo lonkeron. Muille maistuu olut. Kovin myöhään miehet eivät jaksa baarissa notkua. Röntgenhoitaja menee omille teilleen ja miehet ovat taas kahden. Hetken miehet istuvat vielä kahvilassa ennen kuin bussi kuljettaa takaisin Pispalaan. Miesten keskustelut jatkuvat aina myöhään yöhön asti. On paljon puhuttavaa, kun nähdään niin harvoin.

Aamulla Kokkolan mies kokkailee ja Tampereen mies käy hakemassa lähikaupasta juomista. Glögiä. Hieman erikoinen valinta ruokajuomaksi. Ruoka valmistuu yllättävän hyvin Kokkolan miehen käsissä vaikka ruoka-aineet ovatkin muiden valitsemia. Ruoka maistuu miehille ja pian sen jälkeen miehet suunnistavat keskustaan. Siellä kahvit ja donitsit Arnold’silla.

Juna lähtee kohti Kokkolaa klo 14. Miehet eivät tiedä milloin on seuraava kerta kun näkevät, mutta uskoisin että molemmat miehet jäävät sitä kaipaamaan.

”Mitä jos meillä on liian hauskaa?”

Juna lähti hetki sitten Kokkolasta suuntana Helsinki. Minä en sinne asti mene vaan Tampere riittää minulle. Siitä onkin aikaa kun siellä viimeksi kävin. Taisi olla kesällä kun Rammsteinia mentiin katsomaan. Ei vaan erään röntgenhoitajan hääthän ne viimeksi oli.

Hieman ollaan sovittu että Manninen, tuo hassu partaveikko, tulee minua vastaan asemalle ja sitten mietitään mitä tehdään. Tänään ei varmaan mitään ihmeempää.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä pitkästä aikaa ruokaa muiden heittämistä ruoka-aineista. Facebookissa niitä olen kalastellu, mutta toki täälläkin saa ehdotella jos joku tänne vielä eksyy.

Reissun kohokohta kuitenkin on TUFF ja ennen kaikkea siellä esitettävä elokuva Kyrsyä. Siihen on kovat odotukset ja mielenkiinnolla odotan miten Mannisen näyttelijän lahjat on kehittyneet sitten Bunnyn.

Sunnuntaina sitten takaisin Kokkolaan klo 14.

Humppa Soi: Kikattava Kakkiainen - Pallot ilmaan

Humpastalainattua: ”Nää on ilmapallo pallo pallo bileet. Alkaa kunhan saadaan ilmat ilmat ineen.”

Maanantaimutinoita

Loma ohi. Tänään alkoi arki. Poika kerhossa ja minä iltavuoroon töihin. Ei oikeastaan kiinnostaisi vaikka töissä viihdynkin. Ja mukava nähdä (työ)kaveria.

Lauantaina kävimme vaimon kanssa kahdestaan Vaasassa. Ensiksi haimme pizzat paikallisesta pizzeriasta ja menimme vaimon veljen (ja tässä välissä kesken kirjoituksen korjasin hinausauton tytölle) asunnolle niitä syömään. Asunto oli hieno ja varsinkin maisemat komeat, kun keittiön ikkunasta näkyi vankila.

Mahat täynnä olikin hyvä lähteä etsimään Ritziä. Se löytyi helposti, mutta parkkipaikka ei. Meni vähän tiukille, mutta ehdittiin. Eipä tarvinnut kauaa odottaa, kun lavalle asteli mies koskettimien ääreen. Kauniin soiton jälkeen lavalle asteli toinen mies joka alkoi laulamaan Vandrarenia. Ja pian perässä tuli kolmas mies soittamaan jotain ihmeellistä kansansoitinta ja nainen huiluineen. Ja kylläpäs oli kaunis keikka Nordmanilla. Mahtava ääni laulajalla ja hyviä biisejä. Vandraren tuli vielä encoressa uudestaan ja hyvin sopii kappaleeseen rauhallisempi sovitus. Ainoa miinus oli välispiikit, kun en ymmärtänyt niistä mitään. Ruotsi kun ei ole vahvuuteni. Vaimo kyllä keikan jälkeen kertoi mistä noin suurinpiirtein höpöttelivät.

Keikan jälkeen kaupasta karkkia ja Kokkolaan. Lapset anoppilasta ja kotiin nukkumaan.

Eilen sitten päätimme lähteä appiukon mökille saareen. Pitkälle emme mökkitietä ehtineet ajaa kun väistin vastaantulevaa ja tie olikin hieman liukas niin eturengas liukui penkan puolelle. Ja siinä sitä oltiin. Onneksi useampikin mökkiläinen oli liikkeellä ja saatiin apua. Traktorilla vetämällä lopulta nousi auto penkasta ja päästiin jatkamaan matkaa.

Oli jotenkin jännää ajella meren jäällä. En olekaan aikasemmin ajellut. Mökillä perinteisesti paisteltiin makkaraa. Kivaa oli.

Siinäpä tämänkertaiset kuulumiset. Katsotaan kirjoittelenko vielä jotain ennen kuin perjantaina lähden Tampereelle.

Humppa soi aina vaan harvemmin kun näitä kirjoittelen. Hallataria vois kuunnella.

Mummolassa

Testataanpas nyt miten onnistuu blogille kirjoittelu EasyBlog appilla. Puhelimella olisi paremmin aikaa kirjoitella kuin tietokoneella. Ihan selkeältä tämä ainakin vaikuttaa.

Olen nyt perheeni kanssa Karstulassa. Keskiviikkona tultiin ja tässä tänään joskus lähetään takaisin kotiin katsomaan onko talo aivan jäässä. 

Hiihtoloma on mennyt mukavasti vaikka rahattomuus ärsyttääkin. Sunnuntaina vietettiin tytön kaksivuotis-synttäreitä ja talo oli täynnä väkeä. Isompia ja vähän pienempiä.

Maanantaina käytiin retkeilemässä Päiväjärvellä. Kylmää oli, mutta makkara maistui. Luontohavaintoja ei juurikaan tehty, paitsi poislähtiessä poikamme huomasi tikan hakanneen kolon kantoon ja sinne koloon oli joku jemmannut karpaloita.

Tiistai olikin ihan kotipäivä ja keskiviikkona tosiaan tultiin tänne.

Täällä menee aika mukavasti, kun lapsilla on paljon tekemistä. Pulkkamäkeä on laskettu ahkerasti. Parasta kuitenkin on ollut se, kun päästiin vaimon kanssa rantaan saunomaan kahdestaan.

Aikaisemmin mainitsinkin että olen kahlannut läpi vanhoja blogitekstejä ja kylläpäs minulla onkin ollut aktiivista blogielämää ennen kuin Kokkolaan muutin. Muutamia lukijoitani löytyy facebook-kavereinakin joten tässä mietin, että voisi olla mielenkiintoista pyytää sieltä joskus porukan kasaan. Aika moni tuntuisi asustelevan Tampereella niin voisi jopa onnistua. Se olisi jännää. Sen verran arka kuitenkin olen etten tiedä uskaltaisinko ehdotella tapaamista...

Nyt perunat on kiehunut hetken joten voisin mennä paistamaan pihvejä. Muut lähtivät ulos ja minä lupauduin ruoanlaittajaksi.

Päässä soiva humppa: Raymanin musiikit joita poika hyräilee jatkuvasti.

Lastensuusta: Poika näki unta jossa Ninjagon tuhmat käärmeiset yrittivät porata häntä, mutta onneksi porasta loppui akku.