Minä olen

Pääsinhän minä Mannisesta vihdoin eroon. Nyt on aikaa keskittyä blogielämään. Aluksi pahoittelen etten ole ehtinyt/jaksanut lukea teidän muiden blogeja kovin aktiivisesti. Jos minulta on jotain äärimmäisen tärkeää jäänyt huomaamatta niin sivistäkää minua. Tässä vastaavasti tulee raporttia siitä mitä kaikkea hurjaa minulle on ehtinyt tässä parin viikon aikana tapahtunut.

Olen käynyt veljeni tupareissa. Oli ihan hauskat. Pääsin loistamaan singstarissa pitkästä aikaa.

Olen katsonut kolme erittäin huonoa komediaa putkeen. Elukka, Norbit ja Fat Albert.

Olen oppinut että ravintolassa jos tilaa 2 normaalicolaa ja yhden sokerittoman niin tarjoilija laittaa siihen sokerittomaan pillin että sen erottaa. Nerokasta.

Olen rakentanut maasaunaa eli kiviä kasannut.

Olen savusaunonut.

Olen mato-onkinut. (Tietenkin saamatta kalan kalaa)

Olen hakenut täydennyshaussa lähihoitajaksi. (Älkää kysykö miksi)

Olen käynyt Mikko Alatalon yhteislaulukonsertissa Saarijärvellä ja saanu jo toisen nimmarin. Tällä kertaa omistuksella "Krooniselle Pojalle". (Ei siihen lappuun mahtunut että poikamiehelle mutta sehän on vain karumpi noin)

Olen nähnyt Iron Maidenin (ja lämppärit Lauren Harris ja Avenged Sevenfold) hienon keikan. Kyllä ne osaa lavashown.

Olen saanut vihdoin tilaamani liput Miljoonarockiin. Arvatkaa onko hienoa päästä näkemään taas Nightwish?

Olen katsonut kolme Uwe Bollin leffaa. On se maineensa veroinen mies.

Olen kestänyt Mannista monta päivää.

Olen käynyt katsomassa uuden Batmanin. Hyvähän se oli. Ärsyttää vaan kun sitä hehkutetaan ihan liikaa.

Ai niin tällaisenkin olen saanut. Kiitosta vaan. Tähän olis jotkut säännötkin miten tämän kanssa pitäisi toimia mutta en jaksa miettiä.

Olen kai minä jotain muutakin tehnyt mutta ei oikein ajatus loista. Välillä on mielessä käynyt taas sekin että lopettaisin blogin kokonaan mutta tuskin sitä sentään teen. Ei nyt juttu luista yhtään. Keskitytään siis johonkin tärkeämpään. Mikko Alatalon kuunteluun.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Puhelinrakkaus
Humpastalainattua: "Se oiskin helppoo jos vois sanoo että edes olis onneton"

Elämässäopittua: Blogille on helpompi kirjoittaa jos sitä harrastaa tiuhempaan.

"Hei Hei Hei"

Olen hengissä. En jaksa kirjoittaa. En jaksa lukea mitä eri blogeilla on tapahtunut. Olen laiska. Huomenna gallupille. Manninen riesana alkuviikon. Tässä kai tärkeimmät. Kirjoitan lomasta kunnolla sitten kun jaksan paremmin keskittyä.

Humppa Soi: CMX: Lapsi

Elämässäopittua: Lovexin Theonilla on soittoäänenä Michael Jacksonin Bad

"Minusta ei maisteria tullut sitten millään"

Väliaikatietoa lomalta. Ihanaa on ja iloista ja hilpeää ja mukavaa ja hauskaa ja kivaa ja niin edelleen.
Postissakin eilen kuin huomaamatta minulle kirje putkahti. Yliopistostahan se. Pääsykoetulokset. Ei se nyt ihan nappiin mennyt. Sain ihan uskomattoman kovat pisteet. Ihan hilkulle jäi. Sain 62,50 pistettä ja alimman hyväksytyn pistemäärän raja oli 129,50. Heh heh. Nyt takaisin lomailemaan.

Humppa Soi: Manninen katsoo Levottomia
Humpastalainattua: "Mitä sä ajattelet?"

Loma alkaa joten helteetkin varmaan sieltä kohta hyökkää

Ei minulla oikein mitään kerrottavaa tästäkään päivästä ole. Täällä olen möllöttäny ja töissä käynyt. Töistä palattuani kylläkin näin jonkun mahtavan bändin aidan välistä. En tunnistanut sitä ja kun katsoin jostain mainoksesta niin aluksi luulin että se olisi ollut Sturm Und Drang mutta nyt kun katsoin Tammerfestin sivuilta niin se ehkä olikin Uniklubi. Mene ja tiedä. Ei kyllä itse asiassa kiinnosta kumpikaan.

Nyt on edessä sitten pari viikkoa vapaata gallupista. Ai mitenkö loman meinaan viettää? No huomenna kello 12.00 hyppään junaan ja suunnistan Vaasaan. Siellä velipoika pitäisi tupareita. Veikkaan että niistä tulee äärimmäisen poikamiehiset. Saunotaan ja syödään makkaraa. Sieltä sitten joskus selvittyäni suunnistan takaisin tänne. Se riippuu kylläkin siitä onko kaverini tulossa minua tänne Tampereelle katsomaan vai ei. Näin on ainakin alustavasti ollut puhetta. Torstaina kuitenkin viimeistään täytyy olla jo Keski-Suomessa koska silloin Alatalon Mikko esiintyy Saarijärvellä ja sinnehän on pakko päästä. Ja siitä pari päivää niin palaan ainakin lauantaiksi tänne koska silloin olisi vuorossa toinen melkein yhtä kovatasoinen musiikkielämys. Nimittäin Iron Maiden. Siitä pidemmälle ei sitten suunnitelmia vielä olekaan, paitsi että kotosalla pitäisi tehdä polttopuita ja maasaunaa. Siellä menee varmaan se toinen lomaviikkoni.

En siis tiedä yhtään miten tänne tulen kirjoittelemaan seuraavan kahden viikon aikaan. En varmaan kovin paljoa, mutta siinähän ei suurta vahinkoa pääse käymään.

Humppa Soi: Iron Maiden: Powerslave

Elämässäopittua: Ei pitäisi koskaan katsoa Arimanin alennuksia.

Hmm...

"Kyllä rikoo on riskillä ruma..." (soittoääni)

Minä: Haloo
Gallup-Wille: Se on Ultimuksen gallupista Wille hyvää iltaa!
Minä: Öö. Iltaa.
Gallup-Wille: Teemme tänään tutkimusta siitä millainen ihminen kirjoittaa näin säälittävää blogia. Oletteko oikea henkilö tähän vastailemaan ja onko teillä hetki aikaa?
Minä: No enköhän minä osaa vastailla kun kerran tätä kirjoittelen ja olen säälittävä kaveri noin muutenkin. Antaa palaa vaan.
Gallup-Wille: No hyvä. Tai ei nyt hyvä mutta kuitenkin. Aloitetaan ihan helpolla kysymyksellä. Kuinka vanha olette?
Minä: 22-vuotias, täytän syksyllä 23.
Gallup-Wille: Voi kun olet nuori. Ammattinne?
Minä: Ai missä olen töissä vai että onko minulla ammattitutkintoa?
Gallup-Wille: No aluksi ihan että mikä ammattitutkinto teillä on? Kyllähän kaikilla tuon ikäisillä jo joku on, tai ainakin kovaa vauhtia tulossa.
Minä: Ei minulla mitään ole, eikä ole kyllä vielä mitään hajua mikä minusta tulee.
Gallup-Wille: Säälittävää. Hyvä. Kai te jossakin koulussa kuitenkin olette.
Minä: No kirjoilla taidan olla vielä röntgenhoitajakoulussa mutta sieltäkin pitäisi erota.
Gallup-Wille: Taisi olla vähän liian vaikeaa noin surkealle se koulu?
Minä: Niin no, se ei vaan ollut se minun juttuni.
Gallup-Wille: Niin tuttu vastaus. Tuon olen kuullut usein. Todellisuus kuitenkin on että olet vain niin surkea. Mutta mennään eteenpäin kysymyksissä. Missä olette sitten töissä tällä hetkellä?
Minä: Suomen Gallupilla.
Gallup-Wille: No ei sinullakaan hyvin mene. Sen tiedän että siellä ei kyllä rikastumaan pääse.
Minä: No ei niin mutta se onkin vain väliaikaista.
Gallup-Wille: Niinhän sinä sanot mutta katsotaan kymmenen vuoden päästä. Et sinä ainakaan parempaa työtä koskaan tule mistään saamaan.
Minä: Hei! Jatkettaisiinko vai haukutaanko lisää minua?
Gallup-Wille: Jatketaan vaan, voihan siinä samalla sitten haukkuakin. Sinulla on varmaan joku kauni, mukava ja ihana nainen elämänkumppanina?
Minä: No ei ole. Olen yksin.
Gallup-Wille: Niin arvelinkin. Eihän sinua nyt kukaan huolisikaan. Paitsi ehkä säälistä.
Minä: Jos mentäis taas asiaan.
Gallup-Wille: Aivan. Seuraavaksi kysyisin vähän tästä blogista. Miksi kirjoitat tätä?
Minä: No se alkoi ihan vitsillä ja nyt sitä vitsiä on jatkunut jo melkein pari vuotta.
Gallup-Wille: Eikö olisi jo aika lopettaa?
Minä: No kyllähän sitäkin välillä miettii mutta toisaalta tätä kautta on tutustunut uusiin ihmisiin ja muutenkin tämä on tuonut edes jotain sisältöä elämääni.
Gallup-Wille: Usko kuitenkin minua. Ei sinua kukaan jäisi kaipaamaan jos lopettaisit. Säälistä ne kaikki tätä lukevat. "Voi kun se nuori kiharapää taas valittaa."
Minä: En halua uskoa tuota. Kyllä niiden on tästä edes vähän tykättävä kun kerran lukevat.
Gallup-Wille: No ihan miten haluat. Eihän se minulle kuulu. Enkä minä keksi edes mitään kysyttävääkään enää.
Minä: Oliko tässä taas mitään järkeä. Tämähän on vain ajan tuhlausta.
Gallup-Wille: No niin onkin. Sitähän tämä elämä muutenkin on. Sitä vaan tapetaan aikaa ennen kuin kuollaan. Tavoitellaan onnellisuutta jota ei täysin voida koskaan saavuttaa. Ja sinä se vasta kauaksi siitä jäätkin.
Minä: Kyllä minäkin sitä onnellisuutta aina hetkittäin koen.
Gallup-Wille: Mutta nopeasti sinä sieltä alas tulet. Ei se kauan kestä. Pessimisti ei pety mutta pessimisti ei myöskään koe onnellisuutta niin usein kuin optimisti. Pessimisti kulkee tasaista tietä. Ilman ylä- ja alamäkiä. Se on sitä kaikkein kurjinta elämää.
Minä: Hmm...
Gallup-Wille: Mutta vielä olisi minulla yksi kysymys jäljellä. Oletko sinä nyt onnellinen?

Tuut-tuut-tuut

Gallup-Wille: Ryökäle löi luurin korvaan.

Oudoin blogiteksti ikinä

Taas on yksi äärimmäisen seikkailullinen päivä loppusuoralla. Olen tehnyt tänään kyllä kaikkea. Olen syönyt, juonut, nukkunut, kuunnellut musiikkia, pelannut, pyörinyt netissä, käynyt töissä, bongannut julkkiksia (Annikin ja Viikatteen koko bändin), istunut, seissyt, kävellyt, puhunut, mesetellyt, facebookannut, tylsistynyt...

Humppa Soi: Joku klassinen

Tasaa keskelle

Tänään aamulla kävin kirpputorilla vaikka varaa ei olisi ollut. En sieltä edes tyhjin käsin palannut. Ostin Stephen Kingin Julman leikin ja Rapturen levyn. Kirjan ostin koska en muista sitä aikaisemmin edes lukeneeni vaikka suurimman osan Kingin tuotannosta olenkin lukenut. Eikä minulla nyt oikein muutakaan luettavaa ole. Tai on minulla Petturin testamentti jonka sain pikkujoululahjaksi mutta se on niin väkisin lukemista. Kyllä minä senkin kuitenkin luen. Levyn ostin koska se maksoi vain 3 euroa ja nimi vaikutti tutun kuuloiselta. Ja vaikutti lupaavalta jos levy alkaa kappaleella Misery 24/7. En ole vielä oikein päässyt selvyyteen tykkäänkö levystä. Tulee ehkä vähän mieleen Charon tai To/Die/For.

Töissä meni ihan sitä normaalia rataa paitsi että otin sitten ensi viikon ja sitä seuraavan viikon vapaaksi. Pidän siis kesälomaa. Varaa ei kylläkään olisi pitää mutta pidän silti. Vietän sen varmaankin ihan kotopuolessa joten siellä ei rahaa mihinkään kulu äitin pöperöiden ääressä.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Puuhamaa

Ei pöllömpi viikonloppu

Häät oli kivat. Morsian oli kaunis ja ruoka oli hyvää. Sukkanauhaakaan ei tällä kertaa tarvinnut väistää vaan ihan suosiolla joku muu sen nappasi.

Saunominenkin maistui taas pitkästä aikaa. Siihen ei vaan voi kyllästyä.

Mato-ongellakin kävin pikkusiskoni kanssa. Molemmat saimme yhdet pienet ahvenen sintit. Mutta mukavan rauhoittavaa se onkiminen on. Voittaa kyllä kaiken muun kalastuksen.

Kävimme tänään myös katsomassa suopöllön pesää. Kyllä sitä emoa säikähdettiin kun se pesästä syöksyi meitä karkuun, mutta poikaset oli aika veikeitä palleroita. Ei vaan kauan viitsitty ihastella ettei emo hylkää pesää.

Seinäjoen kautta sitten suunnistin takaisin tänne ja junassa jouduin seisomaan kun oli niin täyttä. Onneksi matka ei kauan kestänyt.

Niin joo, olihan minulla se kisakin täällä. Kovastihan jaksoitte veikkailla. Kiitos siitä. Kyllä sieltä yksi täysin oikea vastauskin löytyi. Viime hetkellä mukaan taistellut Minja oli jo hyvin lähellä voittoa mutta tänään sitten tuli se ratkaiseva viimeinen kommentti hiuksistani joten voitto menee Mimmulle. Yksitoista on se oikea luku. Täytyy tässä joku päivä alkaa varmaan sitä palkintoa väsäämään.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kaikki sitä tekevät mielellään
Humpastalainattua:
"Sisko tuntee kutsun sen lanteissaan
Velipoika rytmin jo ranteissaan"

Elämässäopittua: Se on huhupuhetta että häissä muka olisi säpinää.

Sanomista tulee, mutta paljonko?

Tänään oli melkein identtinen päivä eilisen kanssa. Ei tosin ihan yhtä tapahtumarikas. Huomenna sitten Keski-Suomeen ja lauantaina serkun häihin. Saan varmaan viikonlopun aikana muutamaan kertaan kuulla hiusten leikkaamisesta. Mutta se on minulle ihan oikein. Mitäs leikkasin. Oma syy. Nyt keksinkin. Pistetään veikkaus pystyyn. Kuinka moni eri ihminen sanoo jotain hiuksistani aikavälillä perjantai-sunnuntai? Tässä ei ole väliä mitä sanoo. Kunhan jotakin sanoo. Ja tarkoitan nyt ainoastaan livenä sanomisia, sitä ei siis lasketa että joku laittaa vaikka viestiä että: "Sun hiukset on ihan hanurista!" tai jos joku soittaa ja sanoo puhelimitse: "Kikkelis kokkelis, mitäs leikkasit, niiiiin!"

Niin ja kisoissahan pitää aina olla joku palkinto. Tällä kertaa minäkin voisin jotenkin palkita sitä joka osuu oikeaan. Voisin vaikka polttaa voittajalle levyllisen musiikkia tai sitten keksin jotain muuta karua. Ei siis muuta kuin veikkailemaan. Ja pitäähän sitä itsekin osallistua tähän jotta tiedätte missä lukemissa suurinpiirtein voitaisiin ehkä liikkua. Veikkaan että 12.

Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"En ole tavannut ketään
vaikka liikunkin välillä maan ja taivaan
ilmalaivaan nousen ja pistän sen ilmaa pilkkomaan
en muista milloin olisin nukkunut
kun se ei kuulu mun katukuvaan
oisin mieluummin pois nukkunut
kun osa tätä lottokansaa"

Kerro miksi minun täytyy olla voimaorja?

Avaan silmäni sen verran että näen kellon seinällä. 09.00. Nousen. Käyn vessassa. Palaan sänkyyn. Nukahdan uudestaan. Seuraavan kerran herätessäni kellon viisarit näyttävät jo yli yhtätoista. Mietin hetken että vieläkö sitä makoilis vai jokohan olisi Ultimuksenkin aika nousta uuteen päivään. Nousen istumaan sängyn reunalle ja hieron silmiäni. Kun enimmät unihiekat on karisteltu niin nousen ja ensi töikseni käynnistän tietokoneen. Koneen pikkuhiljaa herätessä olen jo siirtynyt keittiöön ja keitän aamukahvit. Puen päälleni ja istahdan koneen ääreen.

Kun kone on täyteen toimintakuntoon herännyt niin käyn tarkastamassa blogini ja sähköpostini. Yksi lukematon kommentti ja sähköpostissa iTunesin mainos. Vastaan kommenttiin ja seuraavaksi katson onko muiden blogeilla tapahtunut mitään ihmeitä. Luen uudet tekstit joita ei yön ja aamun aikana montaa olekaan ilmestynyt. Juon aamukahvin ja syön pari leipää. Kirjoitan kroonisten sivulle tekstin ja syön vielä yhden jogurtin vai onko se yogurtti vai jugurtti vai jukurtti, no joku gurtti kuitenkin. Gurtin syötyäni pelaan hetken American McGee's Alicea.

Puoli kahden aikoihin poistun kämpästä ja suuntaan kulkuni alakerran Siwaan. Siellä mietin mitä sitä tänään söisin. Huomaan että makkarapaketit maksaa vain euron. Ostan yhden sellaisen. Pelaan vielä eurolla pelikonetta ja voitan siitä kaksi euroa. Otan rahat pois. Näin sitä ollaan tienattu päivän ateria. Helppoa. Nousen hissillä takaisn kämpälleni ja keitän nauhapastaa jota kaapistani löytyy. Paistan pari makkaraa kyytipojaksi ja nautin tämän kulinaarisen nautinnon maitolasillisen kera.

Kuuntelen LABia ja kirjoitan levyblogilleni jutun. Pelaan hieman lisää ja kuuntelen Virtuocityä. Siinä se aika kuluukin ja kohta huomaan kellon raksuttavan kohti neljää. MP3-soitin korvalle ja aika lähteä töihin. Iron Maidenin tahdittamana kävelen keskustan halki työpaikalleni.

Soittelen ja haastattelen ihmisiä. Se on minun työni. Tänään aiheena on ****** (vaitiolovelvollisuus, ei saa kertoa). Ei mikään lempi haastatteluni. Työn lomassa yksi työkaverini käy aina välillä pari sanaa heittämässä. Kymmenen minuutin tauon pidän seitsemältä ja juon kupin kahvia. Mustana. En jlaita töissä koskaan maitoa kahviin. En kyllä tiedä miksi. Ehkä sen takia että mustan kahvin juomisessa menee kauemmin. Taukohuoneessa on pari muutakin ihmistä mutta kukaan ei puhu mitään. En ole poikkeus. Tauon jälkeen soittelu jatkukoon ja huomaan vähän väliä vilkuilevan kelloa.

Vihdoinkin kello lyö yhdeksän ja työpäiväni on takana. Tervehdin pois lähtiessä vielä yhtä työkaveria jota en ole päivän aikana onnistunut näkemäänkään. Kotimatkan kävelen samaisen työkaverin kanssa joka minua aina välillä kävikin moikkaamassa. Hauska kaveri. Kuljemme uuden rautatieaseman uuden alikulkutunnelin läpi jota emme ole aikaisemmin huomanneetkaan. Ihmettelemme minneköhän se vie ja löydämme itsemme pian S-Marketin pihasta. Kaveri käy vielä ostamassa itselleen lipun Klubille johonkin konserttiin. En muista enää mihin. Ihan vieras nimi oli minulle. Kävelemme yhtämatkaa aina Kalevan K-extran luokse jossa tiemme erkanee ja toivotamme toisillemme hyvät viikonloput kun ei meillä enää tällä viikolla ole samoja työvuoroja.
Mietin siinä vielä että kävisinkö Siwasta jotain ostamassa mutta tuumaan että paras vaan säästää nekin rahat. Tyydyn pariin leipään ja kupilliseen kahvia iltapalaksi. Tietokone taas päälle ja tutulle paikalle istumaan. Leikin kuvankäsittelyohjelmalla ja tässä sitä taas istutaan kirjoittamassa jotain tyhmää juttua tyhmälle blogilleni. Parempi jos menisin vain nukkumaan. On tämä taas niin väsynyttä juttua. Kirjoitusvirheitäkin varmaan on mutta en jaksa tarkistaa. Kyllä joku niistä huomauttaa jos häiritsee.

Humppa Soi: Lauren Harris: Hit or miss

Elämässäopittua: Keksinpäs tyhmän otsikon.

Suurta surua mutta sitäkin isompaa iloa!

Tänään tapahtui minulle kaksi isoa asiaa. Toinen on surullinen asia ja toinen iloinen. Aluksi se surullinen tarina.

Kävin parturissa. Olin ihan pihalla mitä sille nätille parturitytölle sanoisin joten hän leikkasi sitten aika paljonkin tätä lettiäni lyhemmäksi. Täytyy myöntää että en kyllä tähänkään tyytyväinen ole. Olisi pitänyt leikata vaikka kokonaan siiliksi. Nyt näytän kyllä tosi hölmöltä. No gallupilla työntekijät eivät ainakaan ääneen nauraneet joten ehkä minä pärjään tämän kanssa. Ainahan voin nyhjöttää neljän seinän sisällä niin kauan että kasvavat takaisin. Olisi edes talvi niin voisin pitää pipoa päässä. No onneksi itse en tätä kauheata luomusta nää kuin peilistä ja sellaista en käytä joten ei sen väliä. Kyllä sekin harmittaa että näin söin sanani. Niin kuin minä uhkasinkin etten leikkaa ennen kuin saan naisen mutta niin vain luovutin. Olen kyllä tosi nössö ja luuseri. Kivittäkää minut.

Onneksi minulla on myös ilosanoma kerrottavana. Tänään sen koin. Sen mitä niin kauan olen odottanut ja haaveillut. Jotain elämää suurempaa. Näin MIKKO ALATALON!!! Laulatti kansaa Keskustorilla. Aivan mahtava kokemus. Ja eikä siinä vielä kaikki. Ostin sieltä Mikko Alatalon uusimman levyn. Eikä siinäkään vielä kaikki. Mikko Alatalo rustasi nimmarinkin siihen omistaen sen Ultimukselle. Olen myös vaihtanut siis pari sanaa Mikon kanssa. Vähän Mikko tosin epäili että tässä on nyt joku jekku kun minä siellä eläkeläismummojen seassa jonotin levyä ostamaan. Tämä oli ehkä elämäni suurin kokemus. Olen sanaton. Jotain kuitenkin koetin kirjoittaa tuosta keikasta tuonne blogille jota ei varmaan kukaan lukijani ole vielä edes huomannut.



Humppa Soi: Mikko Alatalo: Äidin pitää päästä nollaamaan
Humpastalainattua:
"Aikuiset saa (kohta he saa)
Olla kahdestaan (onko ihanampaa)
Vaimo saapuu silkkipyjamassaan
Miehensä luo, häneen katseensa suo
Tarttuu kiinni, sanoo sanansa nuo:
-Käänny, älä kuorsaa"

Elämässäopittua: Joskus unelmatkin toteutuu.