Tänään tapahtui minulle kaksi isoa asiaa. Toinen on surullinen asia ja toinen iloinen. Aluksi se surullinen tarina.
Kävin parturissa. Olin ihan pihalla mitä sille nätille parturitytölle sanoisin joten hän leikkasi sitten aika paljonkin tätä lettiäni lyhemmäksi. Täytyy myöntää että en kyllä tähänkään tyytyväinen ole. Olisi pitänyt leikata vaikka kokonaan siiliksi. Nyt näytän kyllä tosi hölmöltä. No gallupilla työntekijät eivät ainakaan ääneen nauraneet joten ehkä minä pärjään tämän kanssa. Ainahan voin nyhjöttää neljän seinän sisällä niin kauan että kasvavat takaisin. Olisi edes talvi niin voisin pitää pipoa päässä. No onneksi itse en tätä kauheata luomusta nää kuin peilistä ja sellaista en käytä joten ei sen väliä. Kyllä sekin harmittaa että näin söin sanani. Niin kuin minä uhkasinkin etten leikkaa ennen kuin saan naisen mutta niin vain luovutin. Olen kyllä tosi nössö ja luuseri. Kivittäkää minut.
Onneksi minulla on myös ilosanoma kerrottavana. Tänään sen koin. Sen mitä niin kauan olen odottanut ja haaveillut. Jotain elämää suurempaa. Näin MIKKO ALATALON!!! Laulatti kansaa Keskustorilla. Aivan mahtava kokemus. Ja eikä siinä vielä kaikki. Ostin sieltä Mikko Alatalon uusimman levyn. Eikä siinäkään vielä kaikki. Mikko Alatalo rustasi nimmarinkin siihen omistaen sen Ultimukselle. Olen myös vaihtanut siis pari sanaa Mikon kanssa. Vähän Mikko tosin epäili että tässä on nyt joku jekku kun minä siellä eläkeläismummojen seassa jonotin levyä ostamaan. Tämä oli ehkä elämäni suurin kokemus. Olen sanaton. Jotain kuitenkin koetin kirjoittaa tuosta keikasta tuonne blogille jota ei varmaan kukaan lukijani ole vielä edes huomannut.
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Äidin pitää päästä nollaamaan
Humpastalainattua:
"Aikuiset saa (kohta he saa)
Olla kahdestaan (onko ihanampaa)
Vaimo saapuu silkkipyjamassaan
Miehensä luo, häneen katseensa suo
Tarttuu kiinni, sanoo sanansa nuo:
-Käänny, älä kuorsaa"
Elämässäopittua: Joskus unelmatkin toteutuu.
9 kommenttia:
Nyt pitää koettaa bongailla sut kaupungilta, tosin saattaa olla, etten tunnistais, kun kerran kiharat on lyhentyneet. :(
Tuota Alatalon tapaamista onkin noin suuren fanin sitten hyvä vaarina keinutuolissa muistella.
Lähti kyllä ihan liikaa. Onneksi ne kasvaa takaisin.
Onpahan jotain kerrottavaa lastenlapsille. Ei tosin omille mutta toisten.
Oijoi, sinnekö meni kiharat nyt sitten? Annettakoon anteeksi, jos kerran parturityttö oli kuitenkin nätti. Meneehän sitä sanattomaksi vähemmästäkin.
Tuohon toiseen asiaan en nyt pysty kommentoimaan, menin kertakaikkiaan sanattomaksi.
Parturintytön syytä koko asia. Mitäs on niin nätti.
Noin suuren asian äärellä meneekin helposti sanattomaksi.
No, olihan sulla kuitenkin se tipu lauantaina...
Vai on kiharat menneet. Kuvallista todistusta tarvittaisi nyt, että voisi todeta mitä nätti tyttö on saanut aikaan. Kyllä mä luulen, että se kuitenkin on ihan hyvä. Nätit parturitytöt osaa kyllä asiansa.
Elämää suurempia kokemuksia on hyvä olla. Pysyy veikeä mieli. onnitteluni yhden unelman toteutumisesta! ;)
Tiina: Niin, harvoin minä tipuja saan ihan kädestä syömään.
Sirtsu: Kuvamateriaalia ei ole nyt ainakaan kovin lähiaikoina tulossa. Onneksi. Joskus on hyötyä ettei omista kameraa.
Hiuksissa on tosiaan se hyvä puoli, että ne kasvavat takaisin ja ainahan sitä voi kesällä pitää vaiks ohutta puuvillapipoa tai lippistä vaikka jotkut sanovatkin, että villapipon pitäminen kesällä kuulemma viilentää mukavasti, itse en jaksa siihen kyllä uskoa. Ja muutes, gallupista soittivat mulle tänään, muistuttivat siitä kyselystä jonka lähettivät silloin jokin aika sit ja tarkoituksella jätin sen täyttämättä jotta sinä soittaisit mulle ja muistuttaisit :D, mutta se olikin joku nainen kuka sieltä soitteli :( Ja onnea Mikon tapaamisen johdosta, tarttuihan nimmari mukaan ja ?
Pipoa en kyllä kesällä suostu pitämään. Ehkä pikkuhiljaa totun näihin hiuksiin enkä aina säikähdä kun peiliin katson.
Höh, olisin niin halunnut soittaa sulle. En kyllä tänään edes tehnyt noita soittoja.
Tarttui oikein uusin levy nimmarilla. "Ultimukselle, Mikko Alatalo"
Lähetä kommentti