Otsikkojeni informaatioarvo on melko olematon.

Pojalla alkaa flunssa väistyä, mutta tyttöä se vielä vaivaa. Heräsi äsken ja annettiin lääkettä ja nyt vaimo koettaa saada uudestaan nukahtamaan. Meneehän ne pienet illan yhteiset hetket näinkin.

Viikonloppu meni ihan kotosalla. Aika paljon tuli legoilla rakenneltua pojan kanssa. Mukavaa puuhaa. Sunnuntaina käytiin vaimon kanssa äänestämässä ja maitokaupassa. Saatiinpa siinä taas melkein tunti yhteistä aikaa, kun anoppi oli lasten kanssa. Jippii.

Herkkulakossa olen onnistunut hyvin. Kohtahan se onkin jo ohi ja nyt kaapissa odottaakin irtokarkkeja. Herkkulakon lisäksihän olen tosiaan yrittänyt taas kerran laiduttamista ja olen jopa onnistunut siinä. Tänään kun kävin puntarilla niin näytti, että olen laihtunut tammikuun alusta 5,5 kg. Aika huikeasti. Saa nähdä nyt herkkulakon loppumisen jälkeen, että lähteekö heti takaisin nousuun. Perjantaina töissä työkaveritkin huomauttivat, että olenko laihtunut vai kasvanut pituutta kun näytän pidemmältä kuin ennen. Se tuntui kivalta.

Töissä juteltiin tänään työkaverin kanssa blogeista ja siitä miten nykyään on mainoksia niin hirveästi ja niillä kirjoittajat voivat kai sitten tienata. Itseäni se vähän häiritsee vaikka olisihan se toisaalta kivaa jos saisi rahaa siitä että kirjoittelee joutavanpäiväisyyksiä.

In search of incredible

Työviikko takana. Mukavaa kun nyt ollut syksystä asti työ jossa on viikonloput vapaita. Tähän alkanut tottumaan. Eilen kävin vanhalla työpaikalla kahvilla ja kyllähän sinne ikävä tuli takaisin. Jos oikein todella hyvä tuuri käy niin voi ehkä olla mahdollista että saisin kesällä tehdä sinne sijaisuutta parisen kuukautta. Hyvin epätodennäköistä se on, mutta olisi kyllä mukavaa. Se oli työpaikkana sellainen jossa todella viihdyin. Nykyisessäkin työssä työporukka on mahtava ja hauskaa on, mutta jos itse työtä ajattelee niin edellinen työpaikka oli enemmän makuuni.

Ja tietenkin jos oikein erityisen uskomattoman hyvä tuuri käy niin tänäänhän on eurojackpot, jonka voisin voittaa. Jos aina täällä ilmaisis toiveensa lottovoitosta niin toteutuisikohan se joskus? No eipä tietenkään, mutta pitää sitä joka viikko miettiä, että mitä sitä tekis jos voittais.

Poika on ollut flunssassa tämän viikon ja alkaa jo näkyä se ettei ole päässyt ulos. Ja tietenkin sekin kun vapaat alkaa. On se vaan sellaista kiukuttelua aluksi. Uhmaakin jonkun verran ilmassa. Eikä tyttö paljon huonommaksi jää äänenkäytössä. Mutta on ne silti ihania vaikka tyttö joskus tunkeekin kahvinpuruja taskuun ja poika rakentelee majoja sisälle niin ettei välillä sekaan mahdu.

Humppa Soi: Pandora's Box - It's all coming back to me now
Humpastalainattua:
"There were nights when the wind was so cold
That my body froze in bed
If I just listened to it right outside the window."

P.S. Otsikoita on niin mahdottaman vaikeaa keksiä niin nappasin vaan ensimmäisen tekstin joka iski silmiini ja noin luki läppärissäni.

Takkatulen ääressä olohuoneen sohvalla

Töissä oli melko rauhallista. Niin kuin yleensäkin. Paljon siellä tulee aikaa vietettyä työkaverin kanssa, kun asiakkailla on omia menoja ja tekemisiä. Ja sehän on vain hyvä asia mitä vähemmän ohjaajia tarvitsevat. Työkaverin kanssa tullaan hyvin toimeen ja ollaan vähän nähty vapaa-ajallakin. Onneksi sattui noin mukava tyyppi, kun kuitenkin neljänä iltana viikossa ollaan suurimmaksi osaksi kahdestaan töissä. Olisi kurjaa olla sellaisen kanssa, jonka kanssa ei keksi puhuttavaa. Välillä sitä tuntuu että enemmän töissä on työkaverin kanssa kahden keskistä aikaa kuin kotona vaimon kanssa. Nuo lapset aika hyvin minimoi tuon kahden keskisen ajan. Ne on ne lyhyet hetket iltaisin, kun lapset on saanut nukkumaan. Ja tänäänkin tyttö ei suostunut nukahtamaan helpolla ja on vieläkin varmaan hereillä, kun vaimo lähti uudestaan yrittämään nukuttamista. Huoh.

On lasten jälkeen kyllä muutenkin osannut arvostaa niitä hetkiä kun saa ihan vaan olla kahdestaan. Ne on valitettvan vähäisiä. Joskus sentään saamme lapset hoitoon niin että päästään vaikka kahdestaan kauppaan tai mikä parempaa niin vaikka syömään kahdestaan. Varmaan yhden käden sormilla pystyykin sitten laskemaan ne kerrat mitä ollaan saatu olla kahdestaan yötä jossain. Viimeksi viime kesänä oltiin yksi yö, kun käytiin kaverin häissä. Ja vaikka niin vähän lapsia hoitoon yritetään saadakin niin silti joka kerta on sellainen olo ettei haluaisi häiritä muiden elämää.

No se on sellaista ja koko ajanhan tämä helpottaa, kun lapset kasvaa. Välillä jotkut vihjaavat että meinataanko kolmatta lasta yrittää, niin voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että ei. Kaksi sopii vallan mainiosti. Eihän kolmea lasta saatais millään kenellekään hoitoon.

Elämässäopittua: Kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksikin.

En pidä aamuista

Noin 6.40 heräsin,kun poikani kyseli missä äiti on. Vaimo oli yöllä mennyt tytön kanssa alakertaan, kun tyttö taas vaihteeksi ei suostunut nukkumaan ja ilmeisesti ovat molemmat nukahtaneet sohvalle. Ehdotin pojalle, että käyn hakemassa äidin niin saa vielä nukkua. Ja niinhän siinä kävi, että poika ei malttanut enää nukkua ja tyttökin heräsi. No onneksi vaimo sentään pääsi hetkeksi nukkumaan, kun lapset liimautuivat lastenohjelmien pariin. Itseäni kyllä väsyttää ankarasti, mutta ei pidä valittaa. Enemmän vaimoni joutuu öisin valvomaan lasten kanssa. Täytyy näin aamuisin yrittää antaa hänenkin sitten nukkua.

Suunnitelmissani oli että olisin päivittänyt blogini ulkoasua, mutta kun nuo silmät ei pysy kunnolla auki niin en jaksa siihen hommaan keskittyä. Suurimman osan linkeistäkin saisi poistaa, kun eivät oikein ole ajantasalla. Ja jos en väärin viimeksi katsonut niin edellinen teksti taisi olla 900. kirjoitukseni. Ihan kivasti niitä on tullut vaikka nyt jo muutaman vuoden ajan todella verkkaisesti. Sitten täytyy jotenkin juhlia, kun tulee 1000 täyteen.

Tänäänpä saatan käydä katsomassa työkaverini koiranpentua ja äänestämässäkin olisi hyvä käydä, kun ei tiedä ollaanko vaalipäivänä Keskipohjanmaalla vai Keski-Suomessa.

Taustaltakuultua: "Tapahtuu! Meisseli!"(Ryhmä Hau)

Periaatteista on helppo luopua

Vaimo nukkuu sohvalla. Poika on kerhossa. Tyttö leikkii. Minä istun keittön pöydän ääressä kirjoittelemassa ja kuuntelen Beast In Blackia. Näin alkaa tämä päivä...

Töihin lähden puolenpäivän jälkeen. Siellä ollut ihan mukavaa vaikka stressaakin se kun jatko näyttää erittäin epätodennäköiseltä. Edellisestä työpaikastakin viestittelivät, että siellä olis mulle palautettuna leffa jonka olin lainannut yhdelle asiakkaalle viime kesänä. Sovittiin että käyn ensi viikolla siellä kahvilla. Pojan otan mukaan, kun sitä kiinnostaa kovasti iskän työpaikat. Iski kyllä ikävä sinne. Harmi kun jouduin sieltä lähtemään.

Täytyypä tännekin vielä avautua asiasta jota häpeän. Sorruin nimittäin spotifyn ihmeelliseen maailmaan. Ja ahkerassa käytössä se on ollutkin. On se vaan näppärää. Tähän mennessä olen kuunnellut ainakin seuraavia:

Arttu Wiskari: Aivan järkyttävää musiikkia. Haastoin kuitenkin itseni ja kuuntelin kokonaisen levyllisen. Oli tuskaa. Rikki ja Sadun alkkarit oli kauheimmat biisit. Kuunnelkaa ja itkekää verta.

Beast In Black: Tätä kuunnellut ehkä eniten. Loistava levy. En malttais odottaa ensi kesän John Smithiä että pääsee kuulemaan livenä.

Kikka: En tiedä miksi, mutta kuuntelin useamman levyllisen tätäkin. Lukioajat tuli mieleen. Ja edelleen harmittaa kun en lähtenyt silloin Kikkaa katsomaan Lomakouheroon. Nyt se on myöhäistä.

Kumikameli, Tekramutisch, ATK: Toppo Koposen musiikki kiinnostaa ja lumenluonti näiden tahdissa sujuu mukavasti.

Ruoska: Ruoskan levyt löytyy hyllystäkin, mutta lenkillä teki mieli kuunnella pitkästä aikaa tätäkin bändiä. Herättelen toiveita että bändi tulisi ensi kesänä John Smithiin.

Lisäksi kuuntelin pari levyä 1001-albumia kirjasta jota yritän kahlata läpi. Tähän projektiin spotify on ehdoton.

Ja nyt soi Metsatöll...

Kohta vois herättää vaimon, kun poika pitäisi hakea kerhosta ja pianhan sitä töihinkin taas.

Humppa Soi: Metsatöll - Veelind
Humpasta en lähde lainailemaan, kun aika vähän tuosta kielestä ymmärrän.

Lapsensuusta:
Minä - Mihin meet?
Tyttö - Hinttiin.
Eli tyttö oli vinttiin menossa.

P.S. Herkkulakko on pitänyt ja olen laihtunut 3,1 kg parissa viikossa.

Kuusikin on jo poltettu

Tänään oli kahden viikon joululomani viimeinen päivä ja huomenna jatkuu työt. Ainahan se vähän jänskättää palata töihin vaikka siellä viihdynkin ja työkavereita on jo vähän ikäväkin. Tänään pääsi lasten kanssa helpolla, kun vanhempani kävivät kylässä ja lapset piirittivät heitä.

Voisin muuten mainita tässä myös uudenvuoden lupauksestani. Kliseisesti yritän taas laihduttaa ja siihen liittyen olen tammikuun herkkulakossa. Kylässä tosin annan itselleni luvan syödä, mutta sielläkin kohtuudella. Tuntuisi tyhmältä kylässä kieltäytyä tarjottavista ja kun kuitenkin käy niin että seuraavassa hetkessä kuitenkin sorrun taas. Laihduttamisessa olen joskus ihan hyvin onnistunutkin, mutta nyt on tullut painoa sen verran paljon lisää että saisi sellaiset 17 kiloa laihtua, että olisin haavepainossani. No ihan siihen ei nyt alkuun tavoitteeni ole. 10 kiloa jos lähtis niin lupasin palkkioksi ostaa meille uuden telkkarin. Huomenna olisi punnituspäivä. Veikkaanpa ettei vielä ole tapahtunut mitään...

Nyt nukkumaan. Pojalla oli jalka kipeä ja sai siihen lääkettä ja köllöttää nyt tuossa vieressä. Joka yöhän poitsu siihen viereen kyllä kömpii. Tyttö nukkuu vielä pinnasängyssä enkä tiedä miten mahdutaan jos sekin ottaa sitten tavaksi tulla viereen. Tarvitaan isompi sänky.

Humppa Soi: Hans Zimmer - Gladiator Rhapsody

Pakko twerkkaa, että saisi purkkaa

”Aika lähelle vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Kokeillaan osaanko vielä kertoa ajatuksistani kirjallisessa muodossa. On tässä tieten jotain pientä vuoden aikana tapahtunut. Perheemmen nyt ainakin on saanut uuden jäsenen, kun poikamme sai pikkusiskon helmikuussa. Tyttö on kiltti kuin enkeli vaikka nyt viime aikoina onkin hieman öitä valvoskellut. Poika on ottanut pikkusiskon vastaan paljon paremmin kuin osasimme odottaa.”

Tämmöinen teksti löytyi luonnoksista ja tästäkin näyttäisi kuluneen jo kaksi vuotta. Kyllä se taitaa bloggailu olla meikäläiselle mennyttä elämää vaikka nyt yritänkin jotain kirjoittaa. Olihan tämä kirjoittelu mukava henkireikä silloin, kun ei ollut perhettä. Nyt ei mukamas ehdi kirjoittaa eikä osaakaan yhtä avoimesti suoltaa kuin ennen.

Blogien lukeminenkin on jäänyt kokonaan joten en tiedä yhtään mitä kaikille niille kuuluu joita seurasin. Toki osan tekemisiä tulee facebookin ja instagramin kautta seurattua.

Jos taas kerran aloitan tavallaan puhtaalta pöydältä ja katsotaan miten käy...

Olen yli kolmekymppinen lähihoitaja, aviomies, kahden lapsen isä. Töissä käyn jossain vaan en kerro missä. Tosin töitä on vaan kesäkuuhun asti ja jatkosta ei tietoa. Vaimoakaan ei kiinnosta palata omaan työhön hoitovapaalta niin en nyt tiedä miten meidän käy. Vähän huolettaa tulevaisuus. Jos tänään lotosta napsahtaisi päävoitto niin ei tarvitsisi ressata ja siitä saisi kivaa aihetta blogillekin. Olisi mielenkiintoista tietää miten se elämä oikeasti muuttuisi lottovoiton jälkeen. Joten eikö olisikin reilua, että se napsahtais tänään meikäläisen kohdalle?

Nyt on selkä kipeä tytön nukuttamisesta ja aamuisesta lumenluonnista joten jätetään nähtäväksi luonko lähiaikoina tänne lisää tekstiä vai jääkö tämäkin hetken mielijohteeksi.

Elämässäopittua: Olen aina luullut etten ole sellainen joka aloittaa asioita ja jättää ne sitten kesken, mutta taidanpa sittenkin olla juuri sellainen. En haluaisi. Monia hauskoja ideoita on jäänyt vaiheeseen...

Lapsensuusta: ”Oijoijoi elämä on julmaa, purkkaa! Tutti tippu!”

P.S. Nukahtaakohan tämä koskaan?