Sisältäni naisen löysin

En ole vieläkään täysin hiljentynyt blogimaailmasta jos sitä toivoitte. Ja miksikäs ette olisi toivoneet? Viime viikonloppuna minulla oli pitkästä aikaa vapaata koko viikonloppu. Tätä juhlistin sillä että Manninen tuli perjantaina luokseni ja katsoimme kasan huonoja elokuvia. Tosin aloitimme katsomalla kaksi hyvää elokuvaa. Mutta ne kaksi muuta olikin sitten jotain uskomatonta huonoudessaan.Tässä kyseisen illan saldo:

1.Machete. Tampereella kävin tämän leffoissa katsomassa ja rakastuin. Nyt dvd:ltä katsottuna edelleen erittäin hyvä kieli poskessa tehty toiminta leffa. Katsokaa ja ihastukaa.

2.Tucker and Dale vd Evil. Hauskaa splatteria ja kerrankin jotain uutta näkökulmaa kauhugenreen. Hassuja väärinkäsityksiä.

3. Yön saalistajat. Kotimainen jännäri kai tämä pitäisi olla. Aivan järkyttävä elokuva. No ainakin sai nauraa vedet silmissä uskomattomille toimintakohtauksille ja hienoille dialogeille. Huh huh.

4. 000 ja kuoleman kurvit. Lisää Visa Mäkistä. Vielä huonompi kuin edellinen. Jos se nyt on edes mahdollista. Bondparodiaa, erittäin huonoa bondparodiaa. Älkää katsoko! Onneksi ei löytynyt edes traileria.

Näin siis meni perjantai.

Lauantaina menimme Seinäjoelle ja siellä minulla oli polttarit. Ja kuten meidän porukkaan kuuluu niin mitään ei tietenkään oltu suunniteltu vaan mentiin improvisoiden eteenpäin. Syömässä kävimme kiinalaisintialaisjapanilaistaijotainsinnepäin ravintolassa. Hyvää ja kallista oli.

Sitten kirpputorilta löytöjä eli minulle naisten vaatteet. Ne sitten päällä kaverini luona ja hetki rock bandin pelaamista. Sitten abc:lta makkaraa ja laavulle grillaamaan. Hieman siellä lapsiperheet ja marjastajat varmaan ihmettelivät kun hame päällä vastaan kävelin. Hieman siellä kivikossa petankkia pelatessa pyörinkin että sain kunnon polttarinaarmut.

Illan päätimme gospelkonserttiin, mutta sinne en enää kehdannut naisten vaatteissa mennä. Jotenkin se olisi tuntunut väärältä. Dust Eater Dogs soitti kyllä hyvin ja sen jälkeen olikin hyvä Mikko Alatalon autossa soidessa ajella takaisin Kokkolaan.

Sunnuntai menikin sitten levätessä ja maanantaina takaisin töihin.

Töissä se on sitten tämä viikko mennyt. Tänään vapaa ja huomenna taas töihin. Venetsialaisetkin täällä vietettäisiin viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko sitä mitenkään itse huomioitua. Makkaran voisi tietenkin syödä. Tai nakin. Kylmänä. Se on hyvää.

Humppa Soi: Lasse Eriksson - Kåtongfields

"Laukkanen ja syksy saa"

Se on kohta täällä taas. Nimittäin syksy. Tänään kun töistä kävelin pois ja kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä niin sen huomasin. Oli jo hämärää. Vähän sateista ja koleaa. Monien mielestä se on varmasti kurjaa, kun tulee syksy. Sehän tarkoittaa sitä että kesä ja auringonpaiste on ohitse. Minua se ei ainakaan tällä kertaa harmita. Oli jotenkin mukavan sellaista vähän alakuloista kulkea halki hiljaisen kaupungin. Sitä pitää varmaan kohta kaivaa levyhyllystä Viikatteen LP:t soimaan ja istua hämärässä kuunnellen alakuloisia sävelmiä ja vinyylin rahinaa. Siinä on tunnelmaa. Syksyssä nimenomaan on tunnelmaa.

Tänään asiaa tietenkin helpottaa sekin kun rakkaani on yövuorossa. Kahdestaan kun olemme niin siitä puuttuu se alakuloisuus tai haikeus tai miksi sitä nyt sanoisin. Mutta kahdestaankin on kyllä tunnelmaa. Laittaa vaikka kynttilät tuomaan vähän valoa ja olla vaan. Ehkä viltin alla lämpimässä lähekkäin. Ja silloin voisimme Viikatteen sijasta kuunnella nimenomaan Sir Elwoodia. Siitä kun molemmat pidämme kovasti.

Syksyn mukavuuteen liittyy tänä vuonna vielä lisäksi meidän häät. Ei niihin enää kauan olekaan. Tänään lähti ihan vihoviimeiset kutsut postiin ja kampaaja lyötiin lukkoon hääaamuksi. Hääpuku morsiammella jo on. Minulla ei vielä. Maanantaina yritämme päästä käymään seurakunnassa juttelemassa tarkemmin häiden kulusta. Kaikki alkaa olla edes jonkinlaisessa hanskassa. Ehkä me tosiaan saadaan ne häät järjestettyä.

Polttareita tuskin minulle tulee. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Mutta asiaa tietenkin rajoittaa se että neljä häitä edeltävää viikonloppua olen töissä. Ja kaverini ovat kaukana toisistaan.

Mutta nyt siirryn tunnelmoimaan kahvin pariin ja vaikka katsomaan aivan mahtavaa uutta löytöä. Terapiassa. Siinä on todella hyvä sarja. Katsokaa ja koukuttukaa.

Hei hei heija!

Hieman haikeutta, kirjoittamisen vaikeutta

Yli kahdeksansataa blogitekstiä takana ja joko peräti 5 vuotta? Jos kerran 2006 vuonna tämän aloitin. Aluksi mentiin hyvin kepeillä aiheilla ja lähinnä vitsillä. Sitten Tampereella yksinäisyydessäni blogin sisältö siirtyi päiväkirjamaisemmaksi ja enemmän rypemiseksi. Välillä hyvin vakavaksi elämäni pohdinnaksi. Tietty silmäkulman pilke ainakin omasta mielestäni on kuitenkin säilynyt.

Kolme vuotta tulee nyt täyteen täällä Kokkolassa ja sinä aikana blogini on hiipunut, mutta kuitenkin jotenkin kärvistellyt eteenpäin. Elämäni suunta, kun on hyvinkin paljon selkeytynyt Tampere-ajoista.

Nyt taistelen töiden parissa, ajelen omalla autolla ja toivon yhteisiä vapaita kihlattuni kanssa. Ikäväksemme sattui nyt menemään työvuorot aivan ristiin. Kuuteen viikkoon ei mahdu yhtään yhteistä vapaapäivää. Ikävähän tässä tulee, kun aina toinen on lähdössä töihin.

Nytkin kun itselläni on vapaata niin sitä ei oikein saa mitään tehdyksi. Tuntuu että vapaat menee ihan hukkaan. Sama melkein kun olis töissä. Vaikka toisaalta välillä tykkäänkin olla ihan vaan omissa oloissani. Mutta liika on liikaa. Ei kuitenkaan pitäisi valittaman, kun on niitäkin aikoja saanut ihan tarpeeksi viettää, kun ei ollut ketään jonka kanssa elämää jakaa.

Häihin on enää vajaa pari kuukautta. Kutsut on postissa. Paitsi bestmanin, kun hänen osoitteen sain myöhemmin ja sitten se kutsu on vain pyörinyt enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä laatikkoon. No eihän sillä kiirettä olekaan, kun bestman (worstman) tulee kuitenkin häihin. Siihen ei kutsua tarvita.

Seuraavaksi pitäisi ainakin käydä puku ostamassa. Niin ja muutenkin suunnitella mitä kaikkea häihin nyt tarvitaan. Hääautokin vielä puuttuu. Voi kun olemme saamattomia. Työkaveri joka myös on menossa syyskuussa naimisiin, on suunnitellut kaiken jo monta kuukautta ennen. No meitä on moneksi.

Nyt on jotenki sellainen vähän surkea olo. Tai ei nyt varsinaisesti surkea. Pikemminkin haikea. Tai jotain sinnepäin. Kunpa osaisin vain kalastaa sen ulos päästäni, että mistä se johtuu. Ehkä kaipaan taas kavereitani.

Humppa Soi: Senni Eskelinen: Pikapuu agentti

Kämppämessut

Nyt se on sitten koettu sekin ihme, että tuli käytyä asuntomessuilla. En minä muuten, mutta kun sattui olemaan tänä vuonna täällä Kokkobyssä. Ja kun kaverikin Tammerforssista tuli seurakseni. No millaista siellä sitten oli? No taloja siellä oli. Uusia taloja. Hienojahan uudet asunnot aina on. Mitä niistä nyt sanoa osaisi. Ei me montaa taloa jaksettu kiertää, kun alkoi jo tökkimään. Tietää ainakin ettei ole niin välttämätöntä enää toista kertaa lähteä messuille. Ei ole minun paikkani se.

Oli siellä kuitenkin yksi asia mihin suorastaan rakastuin. Nimittäin tynnyrisauna. Sellainen puun värinen. Aivan upea. Sellainen on pakko joskus saada. Tietenkin oma tontti pitäisi ensiksi hankkia.

Muuten viikonloppu kaverini kanssa meni lähinnä töllöä katsoen.

Nyt oli pari päivää töitä ja taas yksi vapaa. Sitten onkin yksi aamuvuoro ja pari yötä.

Ja loppuun vaikka tällaista, älkää kysykö miksi.