Utopiaa se olikin

Kissa lähti iltapäivällä. Kissa palaa yömyöhällä. Enkä puhu nyt sellaisesta kivasta roihusta minkä tulitikuilla saa aikaan. Puhun palaamisesta.

Valoitetaan hiukan tarkemmin tätä asiaa.

Iltapäivällä tätini tuli hakemaan tyttökaverini kissaa tarkoituksena saada kissa maaseudulle nauttimaan elämästä. Kissa ei paljon edes laittanut vastaan ja matkankin oli nukkunut nätisti ja välillä katsellut kiltisti maisemia. Huokaisimme rakkaani kanssa helpotuksesta kun vihdoin pääsimme katista eroon. Ei siinä, kiva kissa se on. Kiltti ja ihmisrakas. Liiankin. Ja sitten se karvan määrä ja yölliset ovenraapimiset sekä hiusten syömiset. Ja kyllähän kissan kuuluu elää maalla tai ainakin niin että pääsee välillä ulos.

No ilta meni mukavasti. Saunan lämmitimme ja rakkaani paistoi erittäin hyviä sämpylöitä. Vaikka vähän ikävä kirpaisikin kun katti oli poissa niin nautimme elämästä ilman sitä. Sitten. Yksi puhelinsoitto. Tätini soitti että kissa ei ollut tykännyt toisista kissoista ja oli ottanut oikein kunnolla kuulemma yhteen ja tätinikin kimppuun käynyt. Joten he tulivat siellä siihen päätökseen että palauttavat kissan samantien. Eivät halua edes kokeilla paria päivää jos rauhoittuisi. Rasittaa. Emme halua sitä takaisin. Mutta ei auta. Pakko mikä pakko. Jos meinaa sukulaisiin välit pitää. Ja minä meinaan.

Joten kissa elelee vielä täällä kunnes keksimme minne saisimme sen lahjoitettua. Jos joku siis haluaa vajaa kolmevuotiaan leikatun ihmisrakkaan kollikissan niin ilmoittakaa minulle.

Ja huomenna töihin. Iltaan. Ja pari viikkoa mennään typerillä päivän vapailla. Juhannuskin töissä.

Humppa Soi: Axxis: She Got Nine Lifes
Humpastalainattua:
"She got a bad - sad - history
A really sick life wrapped in mystery"

Kesä jonka kerran elää saan

Kesä on koittanut ja Mannisen polttama kesäbiiseistä koottu CD pyörii soittimessa. Viikko on vierähtänyt töissä ja viikonloppu vapaalla. Eilen kahvittelimme kavereiden kanssa tyttöystäväni uudella kämpällä. Ja ei emme muuta yhteen. Sitten vasta kun pappi sanoo aamen. Rahallisesti olisi tietysti viisainta muuttaa yhteen, mutta ei kaikkea voi rahassa mitata. Periaatteet ennen kaikkea.

Kahvit siellä jo varmaan ovat tippuneet minua varten. Ja pyykitkin saa kohta ottaa pois koneesta. Tänne tekisi hirveästi mieli kirjoittaa, mutta ei nyt ehdi/jouda/jaksa/huvita.... Myöhemmin...

Humppa Soi: PMMP: Se biisi jossa lauletaan kesäkavereista.
Humpastalainattua: "...tulee kova nälkä..."

P.S. Kissa muuttaa huomenna maalle. Ketä minä sitten kiusaan?

Osaanko yhä?

Osaanko vielä kirjoittaa tänne? Vieläkö sanainen arkkuni aukeaa vai ovatko saranat jo ruostuneet umpeen? Sykkiikö lyyrikon sydän vielä rinnassa lähihoitajan? Näihin kaikkiin turhiin kysymyksiin saat vastauksen kun luet tekstin loppuun asti.

28.5. se tapahtui. Ultimus Tampereella nappasi itselleen ammatin Kokkolassa. Minusta leivottiin lähihoitaja. Eikä edes rimaa hipovilla papereilla vaan puhtaasti meni kaikki läpi. Jopa yhden ylimääräisen opintopisteen tein. Ja stipendinkin sain. Se määräytyi luokkamme äänestyksellä. Osasin siis nuoleskella hyvin kanssatovereitani enkä pelkästään opettajia.

Koululla pidetyn valmistujaistilaisuuden jälkeen katsoimme illan pikkusiskoni kanssa kauhuelokuvia. Lauantaina sitten olikin juhlat. Tyttöystäväni valmistui samaan ammattiin, samalta luokalta. Hänen juhlat oli lauantaina 29.5. ja siellä sai syödä mahan täyteen herkkuja. Siitä viikon päästä eli viime lauantaina pidimme minun juhlat kotoseudullani. Ja taas maha täyteen. Sunnuntaina vielä savusauna niin kyllähän sitä kelpasi.

Tähän väliin on pakko mainita muutama lahja jonka sain: alkoholiton viini, hippopeli, ensiapulaukku, Ihmebantu, astioita, vaatteita sun muuta... Mutta kaikista isoin kiitos kuuluu Manniselle joka pelasti lahjapöytäni. Sain häneltä Mikko Alatalon c-kasetin lastenlauluja sekä LP:n aikuistenlauluja! Kiitos! Tippa vierähtää silmäkulmaan...

Nyt ei liikutuksen kyyneliltä pysty enempää kirjoittamaan...

Lomaa vielä tämä viikko...

Maanantaina töihin...

Tyttöystävällä uusi kämppä...

Kissasta eroon...

Humppa Soi: Viikate: Viina, terva ja hauta