keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2010

Kuuma ja väsy, mutta tyytyväinen

Tänään seitsemäksi töihin ja siellä tuli jo lämmin. Kolmelta pääsin töistä ja vähän neljän jälkeen aloitimme jo muuttokuorman teon. Nyt puoli yhdeksältä saimme sen lopetettua ja nyt suihkun kautta vuoteeseen. Postissakin tuli Mikko Alatalon levy joten jos mestari tuudittaisi minut uneen ihanimpaan...

Humppa Ei Soi Mutta Jos Soisi Niin Se Olisi: M.A. Numminen: Maggara ja ruumisarggu

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2010

Polvistun eteesi sun...

Tai itse asiassa polvistuin jo. Rakkainpani eteen ja vaimoksi pyysin. Olimme kuitenkin tylsiä ja asia oli jo ennalta sovittu. 15.7. kun vihdoin ja viimein sain kesän ensimmäisen tilin ja sattui olemaan vapaapäivä niin suunnistimme aamujunalla Ouluun. Siellä sitten heti kun kultasepän liike aukesi niin siellä seisoi tämä nuoripari hieman perhosia vatsassa valitsemassa sormuksia. Yhteisymmärrykseen pääsimme nopeasti ja kaiverruksetkin sai vielä samana päivänä. Nopeaa toimintaa. Pizzalapionkin saimme kaupan päälle. Ja kyllä luitte oikein. Ei hopeinen kakkulapio vaan hopeinen pizzalapio. Jotenkin hassua.

No nyt minulla on sitten sormus vasemmassa nimettömässä ollut jo reilun viikon. Alkaa jo vähitellen tottua siihen. Hassulta se alukis tuntui vaikka tokihan aikaisemminkin olen kihloissa ollut. Jotenkin nyt asia tuntuu vielä vakavemmalta kun suunnitellaan kihlajaisia ja häistäkin jo keskustellaan. Kaikki kuitenkin aikanaan.

Ja paluu polvistumiseen. Olin minä sen verran kuitenkin herrasmies että polvistuin sormusten kanssa ja kosin ihan virallisestikin. Tämä tapahtui Kokkolassa lintutornilla. Halusin että sormusten sormeenlaitto tapahtuu jotenkin luonnon lähellä. Tykkään luonnosta. Ja vaikka asia oli kuinka sovittu ja vastaus tiedossa niin oli siinä oma kutkutus kuitenkin.

Ystävät ja tuttavat ja sukulaiset ja työkaverit sun muut ovat ottaneet uutisen innolla vastaan ja sehän piristää mieltä. Kotopuoli ei ole vielä kuitenkaan nähnyt sormuksia, koska olen AINA töissä. Tai ainakin tuntuu siltä.

Ja ensi viikolla pitäisi muuttaakin. Ja vain yksi vapaapäivä. No kunhan siitä selviää jotenkuten edes hengissä niin pian on jo Kärnän aika. Odotan sitä kovasti. Siellä saa nollailtua ajatuksia vaikka selvin päin aina olemmekin. Onneksi.

Nyt nukkumaan. Tai ei vielä mutta kohta. Aamulla töihin.

Kovasti toivon taas vaihteeksi että saisin tämän kirjoitus harrastuksen elpymään. Tämä kun on meilkeinpä niitä ainoita harrastuksia, musiikin kuuntelun lisäksi.

Humppa Soi: Metallifonia - Carmina Burana

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010

Päivitellen sotaan

No ei nyt sotaan kuitenkaan, ihan vain töihin matkaan tässä puolen päivän pintaan. Mutta blogin ulkoasu nyt vähän muuttui. Aluksi tällaiseen suuntaan ja sitten joskus jos intoa piisaa niin viilaan tämän kunnolla mieleisekseni.

Taas vaihteeksi on jäänyt tämä kirjoittelu tänne. Miten tähän ei muka aikaa ole?

Mitä kuuluu Willelle? Vieläkö sun ihanteena on Mikko Alatalo?

Hyvää kuuluu ja on tietysti.

Töissä kuluu aamupäivät jos on aamuvuoro ja illat jos on iltavuoro. Harvinaiset vapaapäivät kuluu aivan liian nopeasti.

Mitäs muuta kuin töitä? Asunnon irtisanoin ja hetken katselin uutta kämppää ja sitten osuikin kohdilleen sopiva. Ruman kaksikerroksisen kerrostalon kellarikerros. Ulkoapäin erittäin kolkon näköinen mutta sisältä mielenkiintoinen. Ja lähellä työpaikkaa. Ja halpa. Kuun lopulla saan muuttaa. Odottelen sitä innoissani.

Ja sitten pitää täälläkin mainostaa sitä kun kävimme tyttöystäväni kanssa lintutornilla. Oli mahtava reissu. Siellä lenteli kaksi kalasääskeä ja aina välillä ne nappailivat kaloja merestä. Komean näköistä. Tykkään luonnosta.

Tällaista tänään.

Humppa Soi: Ninni Martikainen: LE LE LE
Humpastalainattua:
"Lelle lelle lelle lelle le muutan aurinkorannalle
Lelle lelle lelle lelle le levätä saan."
generated by sloganizer.net