Tottikatti

"Odota siinä Totti-patsaan luona" No odotetaan, odotetaan. Mikähän ihme patsas tämäkin on. Kissa siinä istuu kivimöykyn päällä jossa lukee TOTTN ja N-kirjainkin on siinä väärinpäin. Joku varmaan vahingossa kirjoittanut sen väärin ja nyt sitten kaikki luulee että niinhän sen pitääkin olla. Mutta miksi ihmeessä patsas kissasta? Kyllähän tuossa kyltissä joku selitys on mutta en minä siitä mongerruksesta mitään selvää saa. Kyseessä on varmaan joku elämää suurempi katti. Tai pitääkö sanoa että yhdeksää elämää suurempi kun kerran kissasta on kyse.

Tai sitten jos se juju onkin siinä että Tottikatilla ei ollutkaan kuin yksi henki. Mitä jos on tullut joku virhe ja Tottikatin 8 muuta elämää on siirtynyt vahingossa jollekin ihmiselle. Jollekin itsesäälissä rypevälle elämänhalun menettäneelle epäonnistujalle. Ja sehän ei sitä itse tietenkään tiedä. Siinä se sitten aikansa masennuksessaan möyrittyään yrittää itsemurhaa ja hyppää kerrostalon katolta alas. Ja kas. Mitään ei tapahdu. Siinä sitten ihmettelee että mitä nyt? Miksi en kuollut? Yrittää sitten uudestaan ja hakee ullakolta köyden ja päättää kokeilla kiikkumista. Sitoo köyden puun oksaan, silmukka kaulalle ja oksalta alas. Ja taaskaan ei henki lähtenyt. Ja tietenkään kukaan ei moneen tuntiin huomaa roikkuvaa miestä ja niinpä hänellä on aikaa miettiä asiaa. Mies siinä kaulastaan keinuessa saa loistoajatuksen. Hän keksii olevansa kuolematon. Joku ohikulkija hänet siitä sitten auttaa pois ja mies alkaa heti pistämään rahoiksi. Järjestää suuria showtilaisuuksia joissa tappaa itsensä muttei kuolekaan. Siinä sitten kuusi aina vaan suurempaa shownumeroa menee hyvin ja mies menestyy. Rahaa tulee ja naisia sen myötä. Kaikki on hyvin. Mies on onnellinen. Miksi sitä olla masentunut kun on kuolematon. Mies järjestää suurtakin suuremman shown. Aluksi häntä ammuttaisiin, sitten poltettaisiin, hukutettaisiin, pudotettaisiin korkealta, syötettäisiin krokotiileille... Kaikkea mahdollista mitä vaan voi keksiä. Mies kävelee suurtakin suuremman yleisöjoukon eteen. Tapahtuma televisioidaan moneen kymmeneen maahan. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset seuraavat tapahtumaa. Mies kävelee lavan reunalle ja väkijoukko hurraa entistä enemmän. Mies kumartelee ja kukkoilee kuin suurikin rocktähti. Mutta sitten mies kompastuu vahvistimen johtoon ja putoaa lavalta. Pää edeltä kovalle asfaltille yleisön eteen. Kuuluu naksahdus kun niskat taittuvat. Yleisö hiljenee odottamaan että mies nousisi sieltä. Kaikki tietävät että eihän kuolematon mies voi kuolla. Mutta mies ei nousekaan. Kuluu minuutti minuutin perään. Paikalla oleva lääkäri lopulta hermostuu odottamiseen ja menee miehen luokse. Tarkastaa pulssin kaulalta. Ja toteaa miehen kuolleeksi. Muutama viikko suurta mediamyllerrystä ja lööppien juhlaa. Kuolematon mies kuoli! Sitten ajan kuluessa tulee uusia uutisia ja asia jää taka-alalle. Aletaankin epäilemään että mies oli järjestänyt kaiken. Kaikki oli suurta huijausta. Ja näin kukaan ei saa koskaan tietää että mies olikin oikeasti 9 hengen mies.

Mutta Tottikissa sentään huomattiin ja hänelle pystytettiin oikein patsas. Ja tämän patsaan edessä minä odotan kaveriani. Tuolta hän jo tuleekin. Kysynkin häneltä ensimmäiseksi mikä tämä patsas oikeasti on. Kaverini selittää sen ja eikä se ollutkaan niin kuin olin kuvitellut. Patsas oli pystytetty koska...

"Varo! Auto!"

Herään 20 metrin päästä törmäyspaikalta. Avaan varovasti silmäni ja näen edessäni kissan. "Onko minulla vielä kahdeksan jäljellä?"



Tällainen tänään. Väsyneen Ultimuksen tekstiä. Aiheesta kiitos taas Tarinamaanantaille.

Hyvää yötä!

Miksi minulla soi häämarssi soittimesta?

Tämän aamun olen lukenut niin kovasti että tuskin täällä olen ehtinyt pyörähtää. Tuossa kahdeltatoista aloin lukemaan ja kyllä meni tunti äkkiä kun tajusin etten ole siirtänyt kelloja vielä kesäaikaan.
No en minä oikeasti paljoa ole lukenut. [Oletpas.] No en ole. [Olet, olet, myönnä pois] En myönnä. Et sinä mistään mitään tiedä. [No minähän se sinun säälittävää elämää joudun päivästä toiseen seuraamaan] No mene pois jos et kestä. [No menisinkin jos pääsisin] Kuka tai mikä sinä edes olet? [En minä tiedä. Ääni päässäsi] Omatunnon ääni? [No en kyllä oikein sekään kun en minä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin] Jos minä olen tulossa hulluksi ja sinä olet mielikuvitukseni tuotetta? [Voin olla] No onpahan joku jonka kanssa jutella. [Eikä tarvitse edes suuta aukaista]

Kylläpäs nyt karkaa niin pahasti. Laitoin soittimeeni soimaan jonkun klassista musiikkia sisältävän elokuvateema levyn ja sieltä iski ilmoille Mendellsohnin häämarssi juuri kun aloin tätä kirjoittamaan. [Häät mielessä] OLE JO HILJAA! Niin, siis, siitä pääsemmekin tämän päivän musiikilliseen antiin. En ole nähnyt tuota elokuvaa mutta vaikuttaa aika lupaavalta. Leningrad Cowboys on kyllä mahtava bändi.

Ei uutta auringon alla

En ole tehnyt tänään mitään mikä eroaisi muista päivistäni joten turhaan minä tänne mitään kirjoitan.

Laitetaan tähän vaikka biisi joka kolahtaa meikäläiseen.

Papuja, töitä ja Gunkkia

Aamulla kaupasta jauhelihaa, papuja ja jauhelihaa. Ne sitten päivällä pannulle ja ei kauaa kun päivän ensimmäinen ateria oli syöty. Koneella istuin aamun ja välillä yritin lukea pääsykokeisiin. Mutta tuo Tiinalta varastettu slogankone vei suurimman osan ajastani. Vähän väliä piti tarkastaa mitä siinä lukee. Välillä tietenkin kuuntelin Gunkia. On muuten mahtavaa musiikkia entisen Kaupunginorkesterin pojilta. Toivottavasti jatkaisivat vaan musiikin tekemistä. Tuossa on jotain samaa viehätystä kuin Aknestikissa.

Töissä meni taas ihan kivasti. Vähän hiljainen päivä tosin näin perjantaisin. Ja monet katsoivat vaan jääkiekkoa tai olivat viihteelle lähdössä. Sain minä silti ihan kohtuullisesti soiteltua.

Töiden jälkeen takaisin tänne ja loput papumössöt naamaan ja Mannisen kanssa mesettelemään.

Siinä tämän päivän jännä ohjelma.

Humppa Soi: Gunk: Edessäsi oon
Humpastalainattua:
"Edessäsi oon, päätä seinään lyön.
Seinä se vaan seisoo ja mä teen kaiken työn."

"Sutekskäija"

Kahdeksan jälkeen lähdin lumisen Tampereen kaduille suuntana Klubi. Ajatuksissani mietin mitähän on tältä illalta luvassa. Soittaakohan Metsatöll Terasetulin?
Klubin oven avattuani näin edessäni tutun näkymän Klubin eteisestä. Ennakkolippu taskusta ja takki narikkaan. Se on täällä kyllä hyvä kun narikka sisältyy lipun hintaan niin ei tarvitse kolikoita kaivelemaan. Metsatöllin tuotteitakin siinä näkyi olevan kaupan ja niiden ääreen hetkeksi pysähdyin mutta maltoin kuitenkin mieleni enkä ostanut mitään. Sitten itse Klubin puolelle suunnistin ja norkoilemaan korkean pöydän ääreen. Korpiklaanin kitaristihan siinä vieressä näkyi jollekin porukalle juttelevan ja kävi siinä jotain teinihevaripoikia sitä jututtamassa. Olivat pojat ihan innoissaan.
Minä tyydyin vaan kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia. Battery, Run to the hills, Somebody put something in my drink... Havahdun mietteistäni kun joku vanhempi mieshenkilö tulee juttusilleni. Kyselee kumpaa bändiä olen tullut katselemaan ja siinä tovi vierähtikin hänen kanssaan jutellessa vanhasta kunnon kasarihevistä ja siitä miten vähän on porukkaa paikalla.
Mies poistuu saniteettitilojen puolelle ja lavalla alkaakin jotain pientä tapahtumaan. Siirryn lavan eteen. Pian sinne tutun näköisiä kansantanhuhevareita kömpiikin soittimiensa ääreen ja show voi alkaa. Lapikasta lattiaan, hanuri laulamaan ja viulu vinkumaan. Hyvin jaksoi bändi vetää biisejään vaikka porukkaa ei paljon ollutkaan. Muutama uusi biisi mutta enimmäkseen vanhoja. Sopivasti suomeksi ja englanniksi. Pari biisin jälkeen siinä tulikin niin kuuma sitä touhua ihaillessa että päällyspaidasta luovuin ja Kroonisten Poikamiesten t-paidalla loppuilta menikin. Jossain välissä Korpiklaanin kitaristi selvästi alkoi katseellaan tavaamaan mitä paidassani luki ja kyllä sellainen virne naamalle ilmestyi että taisi saada selvää. Keikan loppuun rutistus Happy Little Boozer ja Hunting Song jotka komeasti päättivät keikan.
Sitten pieni roudaustauko ja verhot lavan eteen. Ei onneksi kauan tarvinnut odotella kun verhot avautuivat ja taas lavan eteen siirryin. Ja kuin varkain Viron ylpeydet lavalle kapuavat. Yleisö ei huomaa ollenkaan ennen kuin laulaja avaa suunsa. Muutamaa fania lukuunottamatta yleisö kuitenkin on melko rauhassa. Hyviä biisejä ja mukavan hauskoja välispiikkejä jotka menivät välillä hieman navan alapuolellekin joten jätän ne täällä kertomatta. Paljon uusia biisejä jotka vaikuttivat oikein mainioilta (Iivakivi, Isa süda, Merehunt). Hyvä keikka kaiken kaikkiaan vaikka vieläkään en Terasetulia päässyt kuulemaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...
Keikan päätyttyä suunnistus kohti narikkaa ja matkalla mukaani tarttuikin Metsatöllin uusin levy kun kerran maksoi vain kympin. Vähän teki kyllä mieli ostaa parilla kympillä sellainen versio missä olisi mukana tullut puinen säilytyskotelo mutta lompakostani ei kymppiä enempää rahaa löytynyt joten täytyi tyytyä ihan normaali versioon Iivakivestä.
Sitten takaisin kämpille ja uusi levy soittimeen. Kone päälle ja tässä sitä ollaan.

Humppa Soi: Metsatöll: Rauast sönad

Elämässäopittua: Metsatöllin rumpalilla on iso...

Eihän tästä taas mitään tule

Alkaa tuntua jo tässä vaiheessa tuo pääsykokeisiin lukeminen täysin turhalta touhulta. Ei minulle siitä mitään jää mieleen. Pakkohan sitä olisi jaksaa tosissaan opiskella kun en minä muutakaan keksi. Ja halua olisi näyttää etten minä ihan toivoton tapaus ole ja että minähän luen itseni opettajaksi. Mutta siinä vaiheessa kun olen pari riviä lukenut niin ajatukset karkaa ja kun olen sivun puolessa välissä menossa niin en edes tiedä mitä luen. Muutenkin tuntuu niin vaikealta panostaa mihinkään. On se vaikeaa kun ei ihmisellä ole mitään haaveita minkä vuoksi taistella.

Jos jäis vaan gallupille töihin ja elelis köyhyysrajalla yksinään jossain loukossa. Mihin minä edes tarvitsisin hyvää työpaikkaa. En minä haaveile mistään omakotitaloista, autoista ja ulkomaanmatkoista. Perheestä puhumattakaan. Mikä perheen isä minäkin nyt olisin kun en mitään aikaan saisi? Laiska vätys.

Onneksi illalla on sentään Suomi-Viro folkmetal taistelut. En ihan mätäne tänne.

Humppa Soi: Metsatöll: Ma Laulaks Seda Luguda
Humpastalainattua:
"Ma laulaks seda luguda,
mis oli isa enne laulnud."

Elämässäopittua: Oppisinkin jotain!

Iltapäivitys: Pahoittelen tekstin sisältämää itsesäälissä rypemistä. Ei tässä enää tuollaisissa tunnelmissa olla. Joskus täytyy vaan purkaa oloa.

Pyryttää, pyryttää

Kylläpäs se taas ihanan keväisellä kelillä meitä hellii. Tuulee ja pyryttää joka suuntaan. No jos se siitä vähän hellittäis ennen töihin lähtöä. Huomenna onkin vapaapäivä töistä kun pitäähän sitä valmistautua henkisesti illan musiikilliseen koitokseen. Laitetaankin tässä sen tiimoilta biisikisa pystyyn. Säännöt on tutut. Kumpi parempi ja miksi?



Korpiklaani - Happy Little Boozer



Metsatöll: Lahinguväljal näeme, raisk!

Vielä ehtii...

Jos meinaan tämän vuorokauden puolella tänne nimittäin kirjoitella. No ei minulla kyllä asiaa ole. Töissä oli ihan kivaa. Kebab-ranskalaisillakin kävimme Sähkiksen kanssa ennen töitä. Siinä tämä päivä pähkinänkuoressa.

Humppa Soi: Or: Sigh

Menee ne pyhät yksinkin...

Mitä tämä erittäin jännä pääsiäinen on sitten pitänyt sisällään. Pääsykokeisiin lukemista, musiikin kuuntelua ja koneella istumista. Lauantai-iltana tosin kävin kaverini luona ja siellä menikin tuonne neljän nurkille. Juteltiin ja pelattiin Scotland Yardia. Minä tietenkin pidin yllä ultimuksen mainettani ja hävisin alta aikayksikön. Tietenkin.

Uudesta tietokoneen näytöstäkin olen aina välillä haaveillut. Ajattelin että jos ostais sellaisen 22" niin vois katsella leffoja koneelta ja vois tuon telkkarinkin viedä pois täältä tilaa viemästä. DVD-soitinkin kun tahtoo reistailla ja se on aina ihan arpapeliä suostuuko se leffan näyttämään vai ei. Mutta kun ei sitä rahaa ole niin vähän vaikea ostaa.

Ei tässä muuta. Huomenna arki jatkuu. Ilmaantuukohan Sähkis tänne takaisin tänään vai vasta huomenna?

Humppa Soi: Ruoska: Amortem

Willen Keittiö Osa 27

Lihaa ja unohduksen salaatti

n 1 kg Jotain valmiiksi maustettua lihaa joka oli tarjouksessa
400 g Valkosipuliperunoita
2,5 dl Kolmen juuston ruokakermaa
1 prk Tonnikalaa
1 tlk Persikkaviipaleita
Kiinankaalia


Laita liha 175 asteiseen uuniin. Kaada valkosipuliperunat vuokaan ja sekoita joukkoon tonnikala sekä kaada päälle kerma. Pistä seos uuniin lihan kaveriksi jossain vaiheessa. Pidä niitä uunissa kunnes ovat mielestäsi ehkä jo valmiita ja maista onko kypsää. Totea että on ja pistä Gary Moore soimaan ja nauti.

Tee seuraavana päivänä unohtamasi salaatti persikoista ja kiinankaalista.

Hyvää pääsiäistä! (Minä en ole sitä tainnut vielä blogillani toivottaa [voikohan otsikossa olla sulkeita?])

Olen saanut luettua ihan kivasti pääsykokeisiin. Ruokaakin tein ja voisin vaikka huomenna pitkästä aikaa laittaa "reseptin" tänne. Kävin myös kirpputorilla ja sieltä tarttui parilla eurolla jotain aivan mahtavaa mukaani. Mikko Alatalon live c-kasetti. Nauroin ihan kippurassa kun kuuntelin sen. Yksi parhaista on esimerkiksi kappale Surullinen rakkaustarina. Sanat menevät näin:
Minä
Sinä
Me
Hän?
Te
He

No joka tapauksessa kohta pääsen saunaan ja sitten ehkä menen kaverini luona käymään vielä illan päätteeksi. Ja laitetaan tähän loppuun vielä tällainen iloinen rallattelu:



(Pahoittelen videota, mutta biisin takiahan minä tuon laitoin)

Salmiakkisota

Salmiakkirasia pöydällä. Salmiakkirasia ja sen alla paperi. Ilta on alkanut hämärtymään ja hiljaisuus on vallannut kaksion. Istun pöydän ääreen. Tuoli narahtaa hiukan. Olen yksin. Parempi puoliskoni lähti aamulla ovet paukkuen. Meillä oli suhteemme ensimmäinen riita. Se on aika hyvin kun olemme kuitenkin jo parisen kuukautta yhdessä asuneet. Sanoimme pahasti puolin jos toisinkin ja nyt kaduttaa.
Istun hetken vain katsellen paperia ja salmiakkirasiaa. Liian hiljaista. Nousen ja käyn laittamassa tietokoneelta Megadethia soimaan. Palaan takaisin pöydän ääreen ja tuoli narahtaa taas. Kuuntelen musiikkia ja mietin. Mitähän paperissa lukee? Uskallanko edes lukea?
Ja samalla Mustaine laulaa taustalla: "I will miss you, if you just go away." Kylläpäs sattui osuva kappale soimaan. Se saa ajatukseni laukkaamaan entistä villimmin. Avaan salmiakkirasian ja nappaan kaksi mustaa pilleriä suuhuni. Suljen silmäni ja tunnen salmiakin vahvan maun kielelläni. Laulussakin on jo ehditty siihen vaiheeseen jossa naisääni sanoo puhelimeen: "We've been together forever, but it's over."
Istun pitkään vain kuunnellen musiikkia ja syöden salmiakkia. Kyllä minä olenkin sitten arka. Eihän se asia siitä muutu jos en lue mitä paperissa sanotaan. Mutta kun pelkään sitä pahinta. Olen aivan varma että kyseessä on erokirje. Minut on erotettu tästä suhteesta kuin Turunen aikanaan Nightwishistä.
Havahdun mietteistäni kappaleen loppulauseeseen: "I love you like you are my brother." Huomaan myös syöneeni yhden kappaleen aikana jo melkein askillisen salmiakkeja. Jokohan olisi viimein aika katsoa totuutta silmiin ja lukea mitä paperissa sanotaan. Kerään rohkeuteni ja otan paperin käteeni. Huomaan että tekstiä ei ole kovin paljon. Ja taustalla soittolista on arponut jo seuraavan kappaleen. Janne Hurmeen Kirje. Kone ilmeisesti kettuilee minulle.
Sitten alan lukemaan paperia käsi täristen. Siinä ei lue niin kuin Hurme laulaa että: "Sori nyt mun mentävä on." Vaan paperissa lukee:

Moi rakas!

Olen pahoillani siitä aamuisesta. Minulla vain paloi pinna. Eihän nyt parisuhde voi aina olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Kyllähän noita yhteenottoja tulee kun yhdessä asutaan. Mutta minä kun olen niin huono pyytämään naamatusten anteeksi niin ajattelin näin kirjeen muodossa pyytää. Anteeksi. Oli typerää alkaa räyhäämään niin joutavasta. Kuvittele nyt. Salmiakista!

Iso kivi vierähtää sydämeltäni. Ja minä kun luulin että nyt minut jätettiin. Tunnen itseni typeräksi. Heitän viimeisen salmiakin suuhuni ja huomaan vielä jälkikirjoituksen.

P.S. Olkoon tuo avaamaton salmiakkirasia meille merkkinä siitä että kaikki on taas hyvin. Ei avata sitä koskaan, eikä päästetä riidankylväjää sieltä meidän elämäämme pilaamaan.

Nielaisen viimeisen salmiakin kurkustani alas ja samassa kuulenkin ulko-oven käyvän. Menen katsomaan kuka tuli ja siellähän minun rakkaani onkin takkia riisumassa. Katsomme hetken toisiamme sanomatta sanaakaan mutta katseet kertovat että kaikki on taas hyvin. Halaamme sovinnoksi ja kuiskaamme hiljaa anteeksipyynnöt.

Ja niinhän siinä käy että kun keittiöön asti pääsemme niin hän huomaa että salmiakkirasia on tyhjä. Huuto kajahtaa pienen ja sievän naisen kurkusta kuin leijonan karjaisu: "MITÄ! OLET SYÖNYT SALMIAKIT"

Ja salmiakkisota alkaa uudelleen.



Olen siis miettinyt että uskaltaisinko kokeilla tarinamaanantaita ja nyt sitten rohkaistuin ja tällaisen tarinan synnytin. Aiheenahan oli kuva salmiakkirasiasta. Tarina on tietenkin täysin fiktiivinen. Saa haukkua.

P.S. Kiitos Mymskälle kun hänen blogin kauttaan tällaiseen tarinamaanantai hommeliin joskus eksyin.

"Perjantaikin kovin pitkä"

Harvinaista. Lainasin oikein YUP:tä otsikkoon.

Olen lukenut koko päivän ahkerasti pääsykokeisiin.
Oikeasti: Olen lukenut moneen otteeseen mutta todella vähän kerrallaan.

Osaan jo todella hyvin suomen kieliopin.
Oikeasti: En osaa mitään. (Paitsi sen että jos sulkujen sisällä käytetään toisia sulkuja [esim. näin] niin silloin käytetään hakasulkeita.)

Olen syönyt tänään hyvin ja terveellisesti.
Oikeasti: Tein tortilloja ilman salaattia ja aamupalaksi söin munkin.

Telkkaria en ole avannut koko päivänä.
Oikeasti: Telkkari ei näy ilman boksia mutta olen katsonut muutaman jakson Officeja DVD:ltä.

Tietokonetta en ole käyttänyt yhtään.
Oikeasti: Pelannut Duke Nukem 3D:tä, lukenut blogeja, seikkaillut netissä...

Olen ulkoillut ahkerasti.
Oikeasti: Siwassa käynyt ja pyykkituvassa.

Kylläpäs on puhdasta kun olen siivonnut täällä.
Oikeasti: Sähkis imuroi eilen kun olin töissä.

Olen ollut todella sosiaalisella päällä.
Oikeasti: Sähkikselle ja hänen siskonsa miehelle aamulla juttelin vähän enkä sen jälkeen ole edes mesessä kenenkään kanssa jutellut.

On ollut todella tylsä päivä.
Oikeasti: Vaikka olenkin vain yksikseen oleskellut niin olen kuitenkin nauttinut siitä.

Humppa Soi: The Pogues: A Pair Of Brown Eyes

Elämässäopittua: Yksinolo on joskus ihan nautittavaakin.

Viikon viimeinen työpäivä vielä edessä

Tänään vielä töitä ja sitten pääsiäisen pyhät lomaa ja vasta tiistaina seuraavan kerran soittelemaan. Toivottavasti nyt saisin vapaapäivinä oikeasti luettua pääsykokeisiin. Enhän minä noita asioita vielä kovin hyvin osaa.

Töissä oli eilen aikasta kehno päivä. Ainakin jos sitä palkan mukaan arvioi. Ei oikein tahtonut haastatteluja saada aikaiseksi kun ei vaan vastattu puhelimeen ja palkkahan muodostuu osittain siitä miten hyvin haastatteluja saa tehtyä. No tein kyllä sellaisia melkein puolen tunnin haastatteluja että ei niitä kovin montaa tarvitse saadakaan tehtyä että pääsee kohtuulliselle palkalle. Mutta eilen kyllä tuli vastaan tämän hetkisen urani ehdottomasti hauskin haastateltava. Joku ihme vanha ukkeli jolla oli älyttömän hauskat jutut. Ei siitä haastattelusta meinannut mitään tulla kun sen kanssa vaan naureskeltiin. Tein varmaan jonkun ennätyksen haastattelun kestossa. Tunti siinä vierähti ja se ukkeli vielä aluksi sanoi että tehdäänpäs nyt nopeasti tämä haastattelu. Ei haitannut kyllä yhtään vaikka siinä kestikin niin kauan vaikka se on vähän palkastakin pois. Oli niin hauskaa.

Toivottavasti tänään on myös kivoja haastateltavia.


Humppa Soi: Korpiklaani: Hide Your Richess

Elämässäopittua: Kylläpäs aurinko paistaa kauniisti tänään.

Sosiaalisuuteni

Eilinen ilta töissä ja niin myös tänään ja huomenna. Tämän aamun aloitin äidinkieltä opiskelemalla mutta se loppui lyhyeen kun uusin Soundi postiluukusta tipahti. No pääsiäisen pyhinä lueskelen sitten enemmän kun ne varmaankin täällä omissa oloissani vietän.

No enhän minä nyt mitään kirjoitettavaa keksinytkään vaikka aluksi niin luulin.

Jos sitä pohtis vaikka jotain elämää suurempaa. Vaikka sosiaalisuuttani.

Olenko minä oikeasti miten sosiaalinen ihminen? En minä paljon missään ihmisten ilmoilla liiku tai muutenkaan kovinkaan paljon aikaa toisten ihmisten kanssa vietä. Enkä oikein helposti mielestäni uusiin ihmisiin tutustu. Töissäkään en kovin monelle ole jutellut. Oikeastaan oikein juttelemalla jutellut en ole kuin sille varatulle Nightwish-tyttöselle. Olen kauhean ujo aloittamaan juttelua kenenkään kanssa mutta kyllä minä aika helposti sitten juttuun tulen melkein kaikkien kanssa. Töissäkin kun joutuu/pääsee juttelemaan eri ihmisten kanssa niin kyllä siinä yllättävän helposti osaan olla ihan oma itseni enkä jännitä yhtään. Kyllä minä taidan tykätä tehdä sellaista työtä jossa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta sitten taas en kovasti kyllä tykkää mennä ikinä sellaisiin tapahtumiin missä olisi paljon ihmisiä. Olen kyllä muutenkin todella huono lähtemään minnekään. Olen ollut aina sellainen. Vaikka kyllä minä yleensä viihdyn sitten vaikka missä. Mutta se lähteminen...

Ei tästä nyt mitään järkevää taas syntynyt. Ajatukset harhailee. Paras ehkä lopettaa tältä kerralta.

Humppa Soi: Ayreon: Across The Rainbow Bridge

Elämässäopittua: Ayreonia pitäis ostaa.

Nyt en avaudu, en ryve

Eilen sitä taas teki hyvää vähän purkaa ajatuksia tänne ja tänään taas palaan takaisin tylsempiin aiheisiin.

Eilen kun töihin talsin niin matkalla pyörähdin Klubilta ostamassa itselleni lipun ensi viikon torstaille. Ai miksikö? No Metsatöllia ja Korpiklaaniahan täytyy mennä katselemaan ja kuuntelemaan. On kyllä mukava käydä pitkästä aikaa keikalla. Keikalla käynti on samanlaista kuin levyjen ostaminen. Vaikka olisi edellisenä päivänä käynyt keikalla niin tuntuu että olisipas kivakäydä jossain. Levyn ostossa sama homma. Jo siinä kun kuuntelee uutta levyä niin alkaa tekemään mieli ostaa lisää.

Ja loppuun vielä täytyy kiittää Mannista. Kiitos kun tutustutit minut Gooniin. Kuulostaa kyllä hyvältä. Ja varsinkin tuo kappale Kaiken ei tarvitse. Sehän on kuin tehty minulle. Nyt kaikki kuuntelemaan se biisi.

Humppa Soi: Goon: Kaiken ei tarvitse
Humpastalainattua:
" Pitäis joltain uudelta kantilta elämää katsoa.
Mutta jos ei ole ketään jonka vuoksi yhtään mitään saavuttaa,
se voi olla vähän vaikeaa." (En ole aivan 100% varma menikö se ihan noin mutta ainakin sinne päin)

Elämässäopittua: Auttaiskohan nälkään jos söis jotain?

Tulevaisuus.

Tuo on ehkä vaikein sana mitä tiedän. Tulevaisuus. Ei se koskaan mene niin kuin kuvittelee. Aloin tässä miettimään viime vuosia ihan vaan itseni kiusaksi. Yläasteella en tiennyt mitä tulevaisuudella tekisin joten lähdin lukioon. Lukiossa en tiennyt mitä tekisin niin hain Ouluun puutarha-alalle. Armeijassa en tiennyt mitä siellä tekisin ja huomasin lääkintämieheksi ryhtyneeni. Sieltä sitten Ouluun ja viikon päästä pois kun huomasin että eihän se minua kiinnosta yhtään ja ihmettelin miksi edes hain sinne. Vuosi pohtimista minne seuraavaksi ja sitten opon kautta ajattelin kokeilla röntgenhoitajan uraa vaikkei sekään mitenkään erityisemmin tuntunut kiinnostavan. Enemmän kiinnosti vain lähteä jotakin lukemaan. Ensimmäinen puoli vuotta menikin siinä uuteen kouluun ja kaupunkiin tutustuessa ihan kivasti kunnes alkoi tökkimään. En tiennyt mitä muutakaan tekisin niin kokeilin vielä ja niinhän siinä kävi että nyt kaatui sekin ura sitten kokonaan. Seuraavaksi vuorossa yliopistoon yrittäminen mutta jostain pitäisi siihenkin nyt enemmän innostusta saada. Olen liian laiska oikeasti innostumaan mistään ja keskittymään mihinkään oikein tosissani. En muista mihin olisin viimeksi oikein kunnolla keskittynyt.
Ja sitten vielä kokeista jos puhutaan niin ne on menneet aina niin että mitä enemmän olen panostanut lukemiseen ja keskittynyt oikeasti kunnolla niin sitä huonommin ne ovat mennneet.

Kaiken mitä olen saanut niin olen saanut helpolla. Ei minun ole tarvinnut paljon töitä tehdä kouluihin pääsemiseksi. Sen ainoa ihmissuhteenikin sain kuin tarjottimella kotiin kannettuna. Jotenkin vain onnistun aina pilaamaan kaiken niin ettei se sitte menekään niin kuin on suunniteltu ja toivoisin. Miten minä saisin joskus jotain sellaista mikä kestäisi?

Tulipas tässä nyt avauduttua pitkästä aikaa.

Humppa ei soi koska hiljaisuus on välillä ihan virkistävää.

Menihän se taas...

Siinähän se viikonloppu meni taas ihan perinteisillä linjoilla. Saunomista, saunomista ja saunomista. Ja mikä parasta. Karjalanpiirakoita. Olen tainnut ennenkin niitä jo mainostaa mutta kun ne on vaan parasta syötävää mitä tiedän.

Ei tässä mitään muuta sanottavaa nyt keksikään. Mutta on se jännä miten nykyisin viihtyy paljon paremmin täällä Tampereella kuin vielä vuosi sitten. Vaikka en minä täällä mitään edes tee. Kunhan vain olla möllöttelen ja välillä käyn soittelemassa.

Humppa Soi: Musta Joutsen: Tummat verhot
Humpastalainattua: "Kaikki joskus rikkoo itseään, monta kertaa joutuu pettymään."

Elämässäopittua: Karjalanpiirakoihin ja saunomiseen ei voi kyllästyä.

Hyvää viikonloppua!

Tänään sitten taas viikonlopuksi Keski-Suomeen ja sunnuntaina takaisin. Pieni tauko siis blogielämälle. Eipä tässä kai muuta asiaa taas ollutkaan.

Humppa Soi: Rautakanki: Makkara
Humpastalainattua: "Älä koskaan aliarvioi makkaran voimaa"

Vois kirjoittaa...

Huomattavasti on vähentynyt tämä tänne kirjoittaminen kun töissä olen innostunut käymään. Ja varsinkin nyt kun olen muutamana päivänä jo kahdelta aloittanut soittelemisen ja aina sinne yhdeksään asti olen rimpautellut. Ihan kivaa on ollut. Negatiivista palautetta ei paljon ole tullut ja ne menee kyllä helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Korkeintaan voin naurahtaa itsekseni jos joku oikein tylysti sanoo ettei kiinnosta mitkään gallupit. Mutta täytyy oikein mainita että eilen eräs soitto piristi kyllä pitkän päivän alkua. Erään haastattelun loppuun nimittäin yksi mies sanoi ettei yleensä vastaile mihinkään gallupeihin tai vastaaviin mutta olin kuulemma niin järkevän ja miellyttävän kuuloinen soittaja että teki poikkeuksen. Yleensä kuulemma soittajat ovat niin tympeän ja teennäisen kuuloisia ettei kiinnosta yhtään vastailla. Tuo kyllä piristi kummasti.

Ja tänään jopa kunnolla tein tuttavuutta muihin työntekijöihin tai no yhteen sellaiseen. Aikaisemmin olin vain tervehtinyt ja sitä rataa mutta tänään oikein juttelin yhden ihan mukavan nuoren naikkosen kanssa. Ja mistäpä muustakaan kuin Nightwishistä. No jos jotain vikaa kyseisestä henkilöstä pitäisi sanoa niin kyllä se on se vasen nimetön. Miksi siinä pitää sellaisen rinkulan olla? No eipä kyllä. Mukava silti että on joku juttukaveri töissä. Ja sanoipa hän minua komeaksi jollekin työntekijälle joka käveli vastaamme kun minä lähdin ruokatunnille ja hän lopetti työt.

Ja sitten jotten ihan itseäni tässä kehuisi kun ei minussa mitän kehuttavaa oikeasti ole niin palataan hetkeksi röntgenhoitajaksi opiskelun pariin. Olen siis, kuten tiedätte, lopettamassa tätä koulua mutta nyt on sitten oikeastaan jo viimeinenkin pisara tipahtanut sen jatkamisen suhteen. Sain nimittäin hylätyn farmakologian viimeisestä uusinnasta ja kurssi menisi uusiksi. Ja tämä kurssi täytyy olla suoritettuna että pääsisin suurimmalle osalle tulevista kursseista ja tämän takia minulla on nytkin jäänyt kursseja väliin. Ja se kurssihan on seuraavan kerran vasta vuoden päästä joten ensi vuodenkin kurssit jäisi väliin joten kyllä menisi aivan liian vaikeaksi tämä opiskelu. Eipä sillä kyllä väliä kun joka tapauksessa olen jo päättänytkin vaihtaa alaa.

Itse asiassa minulla on harvinaista kyllä jopa jotain suunnitelmia tulevaisuudelle. Ei kovin pitkän tähtäimen mutta kuitenkin niin ettei ihan hukassa olla. Yliopistoon pääsy on tietenkin ensimmäisellä sijalla mutta jos en sinne pääse niin vuosi Mannisen jalanjälillä Limingassa kirjoittelemassa ja sitten uudestaan haku. Ja tuolla gallupissa olen ehkä töissä nyt vaikka kesänkin jos niin kauan siellä viihdyn. Olisihan se ihan kiva viettää kesä Tampereella. Kovasti tällaiset suunnitelmat saavat kyllä elämiseen järkeä. Ei lähellekään niin tule ryveskeltyä itsesäälissä. Se on kauheata jos ei ole mitään hajua tulevaisuudesta vaan on ihan tyhjän päällä kuten tuossa vähän aikaa sitten tunnuin hieman olevan.

Niin ja loppuun vielä tällainen kunniamerkki jonka Kermakisulta sain. Iso kiitos siitä!



Ja kolmelle tämä ohjeiden mukaan pitäisi jakaa. Seuraaville kolmelle tämän jakaisin:
Henu, Sirenita, Lumi

Humppa Soi: Nightwish: Master Passion Greed

Elämässäopittua: Ruoskan musiikkivideokilpailu taitaakin olla eri kappaleeseen kuin mihin teimme videon.

Annan teille ne vastaukset

Tässä nämä sitten olis. Älkää suuttuko. En tiedä mistä vastaukset repäisen. Ja elokuvia en alkanut teistä keksimään kun se olisi ollut niin vaikeata. Tarpeeksi vaikeata oli tuo bändin tai biisin keksiminen. Samoin kuin eläimen. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu näistä.

Lumi

2. Stairway to heaven
3. Musiikkimakumme muistaakseni menee yllättävän paljon yksiin.
4. Vaikeidenkin asioiden ylipääsystä.
5. Mikähän se oli. Olisinkohan Tiinan blogilta eksynyt blogillesi. Nimi viehätti.
6. Menen siitä mistä aita on matalin eli lumikko.
7. Mitkä on mielestäsi Kaija Koon top-3 biisit?

Minja

2. Volbeat
3. Blogisi taustakuva on sama mikä minulla työpöydän taustakuvana.
4. Megadethin keikalla käynnistä.
5. No Tiinahan sinuunkin tutustutti. Muistan että ihastuin kuviisi.
6. Mäyrä (mistähän tämänkin keksin)
7. Oletko perjantaina Klubille menossa?

Tiina

2. Nirvana
3. Innokas kommenteihin vastaaminen.
4. Ylivoimaisesta blogien hallitsijan asemasta. Kaikki tuntee Tiinan.
5. Eksyinköhän blogilistan kautta ja oli mukava olla alusta asti seuraamassa blogiasi.
6. Kettu
7. Mikä on Tampereen kaunein paikka?

Ina

2. The Sounds
3. Kiinnostus musiikkiin.
4. Pääsykokeisiin pitäisi meidän molempien lukea.
5. En kyllä muista kumpi eksy kumman blogille eka mutta ensimmäiseksi ihastuin blogillasi mielenkiintoisiin musiikkiin liittyviin teksteihin.
6. Kani
7. Mikä on seuraava bändi josta kerrot?

Manninen

2. Kumikameli
3. Olemme youtubessa samalla videolla ilman paitaa.
4. Intohimostasi elokuviin.
5. Yläasteelta muistan sinut hämärästi ja lukiosta liiankin hyvin. Voi kun joskus vielä pääsisi sinusta eroon.
6. SIKA
7. Onko siellä Limingassa paljon vapaita naisia? Että kannattaisiko sinne tulla?

Akkiki (Yritin kyllä keksiä pitemmät vastaukset)

2. Nightwish ja Nightwish
3. Pessimismi ja horoskooppi. Niin ja sitten vielä: Nightwish.
4. No vaikka ne silmät.
5. Taidat olla niitä ensimmäisiä joka minun blogilleni eksyi ja muistan miten keskusteltiin kiivaasti nuorten naisten mammografioista.
6. Susi. (Joko menee vähän yli tämä samaan bändiin linkittäminen?)
7. Vieläkö Wolfhorde on hengissä?

S

2. Mahtava peräsin ja pulleat purjeet (Näin itse olet itseäsi kuvaillut ja se jäi mieleen, enhän minä muuten olisikaan näin uskaltanut vastata)
3. Kumpikin aloitimme röntgenhoitajaksi lukemisen mutta kumpikaan ei tällä hetkellä sitä opiskele.
4. Vaikka siitä että sinulla on jo oma perhe.
5. No ensimmäinen muisto oli varmaan kovasti höpöttävä etupenkin tyttö tunnilla mutta parhaiten on jäänyt mieleen kun sanoit minua söpöksi.
6. Kenguru. (Mistä minä näitä keksin?)
7. Milloin käyt luokkaamme moikkaamassa?

Thundercat

2. Barry White
3. Yhteinen historiamme
4. Guitar Hero ja Singstar
5. No yläasteelta asti kai ensimmäiset muistot tulevat. Mitään yksittäistä tapausta en muista mutta paljon kyllä silloin kaveerasimme.
6. Boa.
7. Mikä on ensimmäinen muistosi Viikatteesta?

Mymskä

2. Sweet Home Alabama
3. No kirjoittaa tykkäämme molemmat.
4. Taidostasi kirjoittaa niin hyvin.
5. Nyt on paha. Varmaan taas Tiina blogin kautta.
6. Pörröinen koira.
7. Missä näet itsesi 20 vuoden kuluttua?

Henu

2. Little Angel
3. Paljonkin varmaan on mutta ainakin tuo hääpäivämme. Niin ja ikä.
4. No sinä valmistut kohta.
5. Hmm. Mistähän? Tiinan kautta ehkä?
6. Kissanpentu.
7. Mitä haluat valmistujaislahjaksi?

Mimmu

2. No se hassu biisi joka blogillasi joskus oli.
3. Hmm. Bloggailu ja varsinkin kommentoinnin karkaaminen joskus hieman käsistä.
4. Parisuhde.
5. Nyt en kyllä muista. Muistan vain että olet kova kommentoimaan.
6. Kultakala.
7. Mitä ruokaa valmistit viimeksi?

Sirenita

2. Don't worry, be happy.
3. Joskus illat venähtävät yli keskiyön meillä molemmilla.
4. Positiivisuus.
5. Onko taas ollut Tiina asialla? Ja se on jäänyt mieleen kun joskus kommentoimme päällekkäin blogillasi Minjan kanssa.
6. Delfiini
7. Mistä löydät aina hienot ja asiaan kuuluvat kuvat blogillesi?

Wille

2. On niin helppo olla onnellinen
3. Ei niin mitään samaa. Ihan vieras olet minulle.
4. Ei tuollaista voi kadehtia. Sääliä voi korkeintaan.
5. En minä halua sinua muistella.
6. Liejuryömijä
7. Etkö sinä koskaan lopeta tätä joutavaa blogiasi?


Tulipas tähän linkkejä laitettua. Tuskin noita kukaan jaksaa edes katsoa.

Humppa Soi: Hintsanen Party Project: Mä äijä oon

Elämässäopittua: Pidempi päivä töissä tuntuu myös pidemmältä.

Mitä minä sinusta ajattelen?

Töihin tänään taasen tallustan ja nythän on hyvä aika laittaa tänne blogille tällainen hauska kyselyhommeli jonka Mymskältä bongasin. Homman nimi on seuraava:

Ilmoita kommenttina jos haluat että kerron sinusta seuraavilla ohjeilla:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Humppa Soi: Finntroll: Asfågelns Död

Viikonloppu loppuu...

En käynyt juhlimassa kuten kunnon opiskelijoiden ja nuorten tietenkin täytyisi viikonloppuisin käydä.

En tehnyt hyvää ruokaa kuten tarkoitukseni oli vaan tyydyin pikaruokaan.

En lukenut pääsykokeisiin kuten yliopistoon haluavan kannattaisi lukea.

En hävinnyt pokerissa AC/DC:lle kuten tällaisen amatöörin olisi pitänyt ammattilaiselle hävitä.

En katsonut televisiota kun eihän se ilman boksia näy.

En käynyt ulkoilemassa vaikka aikaa olisi ollut.

En siivonnut vaikka kämppä olisi pikimmiten sen tarpeessa.

En tehnyt mitään järkevää paitsi saunoin.

Humppa Soi: Helloween: Wake Up The Mountain
Humpastalainattua:
"Though I cannot change the world we're living in
I can always change myself"

Elämässäopittua: Pokerissa voi pärjätä vaikka ei kiinnostaisi koko peli.

Viikon viimeinen työpäivä

Tänään vielä pitäisi raahautua töihin. No ei se oikeastaan raahautumista ole. Kyllä sinne ihan kiva on mennä. Ja mukavasti siinä ilta vierähtää soitellessa ja jutellessa erilaisten ihmisten kanssa. Eikä niitä ikäviä puheluitakaan montaa ole vastaan tullut. Ja kiva on huomata miten erilaista murretta ihmiset puhuvat kun soittelee eri puolille suomea. Lappalaiset ("ei se ole mikhään") ja savolaiset ("no suottaapi tuo ollakki tai suottaapi olla olematta") ovat kyllä suosikkejani. Niiden puhetta on hauska kuunnella.

Yhdeksältä kun tänään sitten töistä pääsen niin alkaa sitten viikonlopun vietto. Mitään suunnitelmia ei vielä ole. Jos jotain hyvää ruokaa vaikka laittais ja tietenkin saunavuoro lauantaina täytyy käyttää hyväksi.

Ja laitetaan nyt perjantain kunniaksi tähän loppuun vielä hieno discobiisi:

Ei tässä mitään

Mitäs minä. Ei ihmeitä. Töissä käyn iltaisin ja päivisin teen kaikkea turhaa ja siinä sivussa yritän lueskella pääsykoekirjoja. Ei tänne oikein mitään kirjoitettavaa tahdo nyt keksiä. Ehkä parempi että välillä tämäkin blogi viettäisi vaan suosiolla hiljaiseloa.

Humppa Soi: Kaija Koo: Valeria
Humpastalainattua: "Juhannuksesta jouluun on kuoppainen tie, siihen öljypohja aina hajoaa."

Elämässäopittua: Jotenkin siinä on tunnelmaa yhdeksän jälkeen illalla kävellä asematunnelin läpi kun siellä joku soittelee kitaraa.

P.S. Sain eilen postissa Labin levyn. Kiitos!

Aika jännää vai mitä?

Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja pääsin vihdoin häiritsemään ihmisiä puhelimitse. Yllättävää kyllä viihdyin siellä. Työilmapiiri vaikuttaa sopivan rennolta ja ensimmäisen soiton jälkeen ei enää jännittänyt yhtään soitella vieraille ihmisille. Eikä vastaan tullut vielä yhtään hankalaakaan haastateltavaa. Eikä siinä paljon tarvitse mitään miettiä. Mukavaahan se on että nyt on vähän jotain tekemistä niin ei ihan jumiudu tänne kämpälle koneen ääreen. Nyt voi istua koneen ääressä ja saada siitä vielä vähän palkkaakin.

Pääsykokeisiin ei ole viime aikoina nyt paljon ehtinyt lukemaan mutta täytyy sekin taas aloittaa kun pääsee vähän rutiiniin kiinni.

Manninen on ollut lauantaista asti riesanamme. Ja nyt kansaa varmaan kiinnostaa mitä olemme täällä editoineet kasaan nyt jo pari päivää jopa niin ahkerasti etten ole ehtinyt blogillekaan kirjoittelemaan saati paljon muita lukemaan. No Ruoskalle teimme musiikkivideon. Pahoittelemme siinä näkyvää paljasta pintaa. Se voi järkyttää katsojia.

Ja pahoittelen myös tuon "aika jännä" ilmaisun tarttumista mutta sen siitä saa kun innostuu Pasilaa katsomaan. On kyllä tosi hauska sarja. Suosittelen.

Eilen sitten karkasi vähän valvominen taas käsistä. Kaikki alkoi siitä kun mietimme niitä lappusia jotka postiluukusta tippuivat. Neljään asti siinä taidettiin sitten väitellä eri asioista. Onneksi Manninen lähtee tänään niin saadaan taas rauha taloon.

Tänään sitten pyykin pesua ja illaksi töihin.

Elämässäopittua: "Nykyään kaikki on aika jännää"

Mystistä

Eilen päivä kului Mannisen kanssa leikkien eli Karu Productionsin seuraavaa projektia kuvaten ja editointikuntoon saattamisessa. Saunassa kävimme ja sitten laitoimme kuvauksemme siirtymään koneelle editoimista varten. Siinä sitten ehkä n. klo 23.00 kuului jotakin tippuvan postiluukusta. Menin katsomaan ja sieltä oli joku pudottanut CD-levyn. Poltetun levyn jossa luki Motörhead 1977-1991. Laitoin levyn soittimeen mutta soitin ei inahtanutkaan. Sitten tajusimme että kyseessä on mp3 levy. Levyltä löytyikin 10 albumillista Motörheadin musiikkia. Ei huonoa ollenkaan. Mutta kukahan tämän pudotti postiluukustani? Ja miksi? Onko kyseessä joku erehdys? Onko levy tarkoitettu jollekin muulle? Vai onko sen vain joku huvikseen pudottanut ohi kävellessään luukusta sisään? En ehkä koskaan saa vastausta. Tällaiset yllätykset ovat kyllä kieltämättä kivoja. Kyllä minun postiluukusta saa jatkossakin pudottaa levyjä. Innolla otan kaiken kyllä vastaan.

Tästä tapahtuneesta ei kauan ehtinyt kulua kun olin kuulevinani postiluukun uudelleen käyvän. Ajattelin kuitenkin kuulleeni omiani ja jatkoimme Mannisen kanssa Motörheadin kuuntelua ja vanhojen kuvauksiemme katselua. Myöhemmin vasta huomasin että sieltä oli pudotettu kaksi paperilappusta. Toisessa luki. "Silence 22.00 Peace, Dudes!" ja piirretty rauhan merkki. Toisessa oli vain numerosarja. Todennäköisesti puhelinnumero. Ehkä pidimme siis liikaa meteliä. Mutta miksi puhelinnumero? Olettavatko muka että haluaisin soittaa siihen? En ole kyllä soittamassa.

Tänään sitten aloitimme (tai lähinnä Manninen aloitti) editoimisen ja siitä lisää sitten jos se joskus valmistuu. Pääsette ehkä jopa näkemään tuotoksemme.

Nyt jos söis vähän kevätkääryleitä ja sitten illemmalla kävisi oikein kunnolla jossain syömässä.

Humppa Soi: Ruoska: Helvettiin jäätynyt
Humpastalainattua: "Ei minulta mitään puutu, vain kyky elää ja taito kuolla."

Elämässäopittua: Kyllä Suomi osaa valita oikeat edustajat euroviisuihin