Huomenna taas

Töihin. Iltavuoroon. Äkkiä se kuukausi hurahti, niin kuin oletettua olikin. Ahistaa huominen töihin paluu, mutta niinhän se aina tekee pitkän loman jälkeen. Ja aina siihen nopeasti taas oppii. Toivottavasti töihin paluu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä kirjoittelu tänne taas hiipuisi.

Viime kerralla lupasin kertoa kulkijasta jonka laitoimme kätköön. Kyseessä on siis niin sanottu "travel bug" joka kulkee geokätköstä toiseen eri kätköilijöiden mukana. Ne on hauska lisä muutenkin niin koukuttavaan puuhaan. On hauskaa kun löytää kulkijan ja kun sen sitten kirjaa geocachin sivustolle niin näkee missä kaikkialla se on käynyt.

Ensimmäinen oma kulkijamme laitettiin kulkemaan, kun sadan kätkön raja meni rikki ja nyt tuo "Rölli" kulkee Saksassa. Ja nyt kun tuli 200 täyteen niin oli aika laittaa toinen. Sen nimeksi tuli "Master of Music" ja tarkoituksena olisi että jokainen joka sitä kuljettaa niin linkittäisi kommentteihin jonkun musiikkikappaleen. Odotan innolla mitä musiikkia kulkijamme pääsee keräämään.

Se siitä lyhyesti selitetttynä. Tuo kätköily on hauskaa, mutta äärimmäisen vaikeasti selitettävää puuhaa.

Nyt nauttimaan viimeisestä lomaillasta...

Humppa Soi: Takkatulen roiskunta.

Kesälomareissu

Nyt kirjoitan tätä Ranualla hotellissa. Vaimoni nukuttaa poikaa ja varmaan kohta siinä onnistuukin ja kirjoittamiseni keskeytyy. Mutta kirjoitetaan nyt siihen asti.

Viime kerran jälkeen ollaan käyty monessa paikassa. Perjantaina käytiin Ju...

Näin se keskeytyi ekan kerran. Jatketaan nyt Oulun Edenissä:

...thbackan markkinoilla. Ja siellähän oli tavaraa. Ehkä liikaakin, kun lopulta ei ostettu kuin pojalle leluja ja itellemme lakuja. Ensi vuonna täytyy käydä uudestaan.

Mitäs sitten muuta. No lauantaina siivottiin ja pakattiin. Ja haettiin pojan kumisaapas joka oli perjantaina tipahtanut geokätköpaikalle. Siellähän se saapas kiltisti odotti. Oli muuten 200. kätkö minkä löysimme ja sen kunniaksi laitoimme kulkijan matkaan. Siitä voisin kertoa tarkemmin joku toinen kerta.

Sunnuntaina lähdimme lomareissulle pohjoiseen. Ensiksi ajoimme Ouluun. Toki matkalla napattiin pari kätköä arboretumeista. Hienoja paikkoja tuollaiset arboretumit. Saa vähän vinkkejä omaa pihaa ajatellen.

Edenissä olimme ekan yön. Poikakin pääsi vähän pulikoimaan. Ja juok...

Ja taas keskytyi. Nyt jatkan loppuun asti ihan kotosalla:

...semaan pitkin hotellin käytäviä. Välillä piti tietenkin ujostella vieraita ihmisiä. Huvittava tuo poika kun juoksee ja höpöttelee niin reippaasti joka puolella, mutta jäätyy totaalisesti jos joku vähänkin vieraampi huomaa.

Maanantaina maittavan hotelliaamupalan jälkeen lähdimme kohti Ranuaa. Matkalta tarttui nyt vaan yksi kätkö. Ja koska olimmekin niin hyvissä ajoin Ranualla niin kävimme vielä samana päivänä eläintarhassa. Pöllöt ja pitkospuilla juokseminen olivat pojan mieleen. Itse tykkäsin kyllä kaikista eläimistä. Jääkarhut olivat uusi tuttavuus. Isoja otuksia ne ovat. Ja kauniita.

Tiistaina kävimme Iso-Syötteellä kansallispuistossa. Hieman oli pettymys reittivalinta. Ei ollut niin komeat maisemat mitä odotimme. Luulen että Syötteellä olisi kyllä hienojakin reittejä, mutta nyt sattui vaan vähän tylsempi valinta.

Illalla yritimme käydä vielä Ranualla lintutornilla, mutta kesken kävelyn alkoi satamaan ja poika sai kauhean kiukkukohtauksen, niin luovutimme.

Keskiviikkona menimme uudestaan Edeniin yöksi. Sitä ennen kävimme katsomassa Oulussa dinosaurusnäyttelyä. Fossiillit olivat mielenkiintoisia, mutta ne robottidinosaurukset olivat hieman pettymys. Olihan ne ihan hienoja, mutta tosi vähän niitä oli. Muutenkin hyvin suppea näyttely.

Eilen sitten kotiuduimme ja illalla kävin vielä katsomassa Sin Cityn leffateatterissa. Tykkäsin.

Että sellaista. Nyt yritän olla ajattelematta sitä että maanantaina jatkuu työt. Ajattelen silti.

Humppa Soi: Apocalyptica - Farewell

Niin se päivä vain vierähti

Tänään oli kiva päivä. Edellinen yö meni hieman paremmin pojan kanssa ja saimme ihan kohtuulliset yöunet. Se oli jo hyvä enne päivän kululle.

Ja puoliltapäivin saatiin laatuaikaa vaimon kanssa, kun kälyni hoiti poikaa. Kuinkas ollakaan kävimme geokätköilemässä. Aluksi ei meinannut vaan geo-onni suosio meitä. Kahdella kätköllä oli porukkaa, yhtä ei löydetty vaikka kuinka etsittiin ja yksi löydettiin muttei päästy hakemaan kun oli niin korkealla ja minulla on korkeanpaikankammo. No löydettiin kuitenkin kuusi kätköä joka on ihan hyvä saldo. Nyt onkin jo 199 kätköä löydettynä. Ei huonosti.

Iltapäivästä tehtiin pitsaa ja kävin anopin kanssa vihdoin ja viimein viemässä jätekuorman hyötykäyttöasemalle. Sai senkin pois pihasta. Siis jätekuorman. Ei anoppia.

Illalla keitin mannapuuroa Gamma Rayn tahdissa ja lopuksi kruunasin päivän katsomalla Breaking Badin loppuun.

Nyt nukkumaan ja huomenna Juthbackan markkinoille.

Humppa Soi: Kello vain naksuttaa ja vaimon sukkapuikot kilisee.

Joka vanhoja sähköposteja lukee...

Postaukset alkaa jo nyt toistaa itseään. Taas on yöllä valvottu pojan kanssa ja nyt väsyttää.

Äsken lueskelin vanhoja sähköposteja ja nehän toivat paljon muistoja mieleen. Paljon on ihmisetkin vaihtunut tuttavapiirissäni Tampereajoista. Hieman haikeaa. Kyllä sitä ihmiselämään mahtuukin monta erilaista ihmistä matkan varrelta. Ja jokainen omalta osaltaan jättää jäljen omaan elämään. Koulukaverit, työkaverit, blogikaverit, ystävät, sukulaiset... Vaikka välillä väsyykin muihin ihmisiin ja haluaa olla vaan aivan yksin niin olen kiitollinen siitä, että tulen toimeen niin hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Laitetaan tuo pohdinta väsymyksen piikkiin. Samoin kirjoitusvirheet joita en jaksa korjata.

Humppa Soi: Nyt ei soi mikään. Aamulla soi Haloo Helsinki! Taas.

Otsikko meinasi unohtua

Ja taas kirjoittelen samalla, kun nukutan poikaa. Tästähän alkaa tulla tapa. Mikäs siinä. Tässä on hyvää aikaa, kun pitää olla poikaa lähellä, mutta ei saa liikaa huomioida ettei villiinny. Tosin joutuu kirjoittelemaan yhdellä kädellä, kun toinen käsi on varattuna.

Sitten kun vielä keksis mistä kirjoittelis.

Jaa. Poika tais nukahtaa. Enpä jaksakaan keksiä kirjoitettavaa vaan kömmin alakertaan.

Humppa Soi: Jo liiankin tuttu itkuhälyttimen musiikki. Alhaalla soi ennen tänne tuloa KLS.

Humpastalainattua: "Vielä täällä on meitä jotka taistelemme."

Pieni poika uneton

Silmät uhkaavat painua kiinni. Minulla. Pojalla on jo silmät ummessa vaikka välillä ähinää, tuhinaa, kääntyilyä ja tutin lutkutusta kuuluukin. Istun pinnasängyn vieressä ja mietin joko uskaltaisi lähteä vai kuuluuko rääkäisy heti kun nousen.

Viime yö oli raskas. Poika nukahti illalla hyvin, mutta kahdelta jo heräs. Vaimo meni aluksi rauhoittelemaan. Vähän vaille neljä vaimon pinna oli palanu ja minä jatkoin. Puoli kuudelta luovutettiin ja lähdettiin ajelulle. Autoon poika lopulta siinä kuuden aikoihin sammui. Seitsemältä heräs taas, mutta nukahti uudestaan ja nukkui puoli kymmeneen.

Ja nyt päiväunien kanssa meinas olla sama homma. Nyt onneksi vaikuttais nukkuvan. Voi kun nukkuis nyt hyvät päiväunet sentään.

Odotan sitä päivää että poika nukkuis yöt kunnolla...

Humppa soi: Itkuhälyttimen musiikki loppui juuri.

Ees vähän

Edellisestä tekstistä taitaa olla jo vuoden päivät. Niin se aika rientää. Nyt vaimoni istuu pojan kanssa potalla (poika istuu, ei vaimo) ja minä istahdin pitkästä aikaa koneelle. Älylaitteiden käyttö ja koneen siirto vinttiin ovat vähentäneet huomattavasti koneen käyttöä. Siinä mukamas yksi syy kirjoittamattomuudelle.

Kuluvaan vuoteen mahtuu lähinnä pojan kehityksen seuraamista ja töissä käyntiä. Vaimo jäi äitiysloman jälkeen kotihoidontuelle ettei poikaa tarvitse vielä laittaa tarhaan. On tuo poika vaan ihana. Ja hyväntuulinen. Vaikka tietenkin välillä meinaa hermot mennä, niin äkkiä unohtuu kun poika väläyttää maailman suloisimman hymyn tai tekee jotain hassua.

Töissä taas on ollut jos ja vaikka mitä. Työntekijöitä on vaihtunut tiuhaan tahtiin ja välillä tuntuu että kukaan ei oikein tiedä missä mennään. Raskastahan siellä on välillä olla, mutta pohjimmiltaan olen kuitenkin tyytyväinen. Onhan siinä ainakin se hyvä puoli että on vakituinen virka niin lomat pyörii hyvin. Nytkin olen kesälomalla.

Tarkalleen ottaen kesälomani on puolessa välissä ja tähän mennessä olen ehtinyt käydä Karstulassa, Seinäjoella ja Helsingissä. Karstulassa sukuloimassa. Seinäjoella kaverin häissä. Ja Helsingissä luottamusmieskoulutuksessa. Olen nimittäin työpaikkani varaluottamusmies. Siinä on lähinnä se etu että pääsee välillä koulutuksiin joissa on hyvät ruoat ja pääseen hotelliin yöksi. Ja kun varsinainen luottamusmies on työkaveri jonka etuliitteestä voisi jättää jo "työ"-sanan pois niin koulutus reissut ovat yhtä juhlaa.

Nyt tauko kirjoittamiseen...

Ja nyt sain pojan nukutettua ja voinkin jatkaa. Meni yllättävän kivuttomasti, joten kohta varmaan parkasee ja saa mennä uudestaan.

Ja näin katkesi taas kerran ajatus kirjoittamiseen. No ehkä se sieltä löytyy, kun vaan kirjoittaa. Tai en nyt tiedä onko näissä teksteissä koskaan mitään oikein syventävää ajatusta ollutkaan. Niitä ja näitä kirjoittelen. Ja muutaman vuoden päästä luen vanhoja tekstejä ja repeilen näille.

Ja sekin tässä on harmillista kun niin harvoin kirjoittaa, että aina jos jostain alkaa kirjoittamaan niin tulee tunne että samasta asiasta on jo kirjoittanut. Nyt tuli mieleen sellainen oivallus mikä on pyörinyt päässäni jo pitkään. Facebookissahan on paljon "kavereita" tai ainakin minulla on. Siksi lainausmerkeissä, koska suurin osahan on lähinnä tuttavia. Olisikin hienoa lähteä käymään läpi facebook-tuttuja ja pyytää jokaista heistä yksitellen kahville. Olisi mielenkiintoista jutella ihmisten kanssa joista tietää, milloin he käyvät lenkillä tai syövät jotain hyvää, mutta joista ei oikeasti tiedä juurikaan mitään. Olen kuitenkin sen verran ujo etten tätä koskaan toteuta, mutta hauska idea eikö totta?

Ja facepöökistä tulikin mieleen toinenkin asia. Nimittäin Willen keittiö. Se on nimittäin siirtynyt sinne. Nyt käyn siinä läpi Kotikokki-kirjaa. Hauska projekti sekin vaikka meinaa sekin aina unohtua. Tykkään kokkailla edelleen. Varsinkin jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Olen kyllä hyvä keksimään aina kaikenlaisia älyttömiä projekteja. Harmi vaan että että suurin osa niistä kuihtuu kasaan. Vähän niin kuin tämä blogi on viime vuosina hiipunut.

Palataan taas. Meneeköhän taas vuosi?

Humppa Soi: Haloo Helsinki! - Miltä nyt tuntuu
Humpastalainattua: "Kun valehtelun oppii, siihen turtuu"