Edellisestä tekstistä taitaa olla jo vuoden päivät. Niin se aika rientää. Nyt vaimoni istuu pojan kanssa potalla (poika istuu, ei vaimo) ja minä istahdin pitkästä aikaa koneelle. Älylaitteiden käyttö ja koneen siirto vinttiin ovat vähentäneet huomattavasti koneen käyttöä. Siinä mukamas yksi syy kirjoittamattomuudelle.
Kuluvaan vuoteen mahtuu lähinnä pojan kehityksen seuraamista ja töissä käyntiä. Vaimo jäi äitiysloman jälkeen kotihoidontuelle ettei poikaa tarvitse vielä laittaa tarhaan. On tuo poika vaan ihana. Ja hyväntuulinen. Vaikka tietenkin välillä meinaa hermot mennä, niin äkkiä unohtuu kun poika väläyttää maailman suloisimman hymyn tai tekee jotain hassua.
Töissä taas on ollut jos ja vaikka mitä. Työntekijöitä on vaihtunut tiuhaan tahtiin ja välillä tuntuu että kukaan ei oikein tiedä missä mennään. Raskastahan siellä on välillä olla, mutta pohjimmiltaan olen kuitenkin tyytyväinen. Onhan siinä ainakin se hyvä puoli että on vakituinen virka niin lomat pyörii hyvin. Nytkin olen kesälomalla.
Tarkalleen ottaen kesälomani on puolessa välissä ja tähän mennessä olen ehtinyt käydä Karstulassa, Seinäjoella ja Helsingissä. Karstulassa sukuloimassa. Seinäjoella kaverin häissä. Ja Helsingissä luottamusmieskoulutuksessa. Olen nimittäin työpaikkani varaluottamusmies. Siinä on lähinnä se etu että pääsee välillä koulutuksiin joissa on hyvät ruoat ja pääseen hotelliin yöksi. Ja kun varsinainen luottamusmies on työkaveri jonka etuliitteestä voisi jättää jo "työ"-sanan pois niin koulutus reissut ovat yhtä juhlaa.
Nyt tauko kirjoittamiseen...
Ja nyt sain pojan nukutettua ja voinkin jatkaa. Meni yllättävän kivuttomasti, joten kohta varmaan parkasee ja saa mennä uudestaan.
Ja näin katkesi taas kerran ajatus kirjoittamiseen. No ehkä se sieltä löytyy, kun vaan kirjoittaa. Tai en nyt tiedä onko näissä teksteissä koskaan mitään oikein syventävää ajatusta ollutkaan. Niitä ja näitä kirjoittelen. Ja muutaman vuoden päästä luen vanhoja tekstejä ja repeilen näille.
Ja sekin tässä on harmillista kun niin harvoin kirjoittaa, että aina jos jostain alkaa kirjoittamaan niin tulee tunne että samasta asiasta on jo kirjoittanut. Nyt tuli mieleen sellainen oivallus mikä on pyörinyt päässäni jo pitkään. Facebookissahan on paljon "kavereita" tai ainakin minulla on. Siksi lainausmerkeissä, koska suurin osahan on lähinnä tuttavia. Olisikin hienoa lähteä käymään läpi facebook-tuttuja ja pyytää jokaista heistä yksitellen kahville. Olisi mielenkiintoista jutella ihmisten kanssa joista tietää, milloin he käyvät lenkillä tai syövät jotain hyvää, mutta joista ei oikeasti tiedä juurikaan mitään. Olen kuitenkin sen verran ujo etten tätä koskaan toteuta, mutta hauska idea eikö totta?
Ja facepöökistä tulikin mieleen toinenkin asia. Nimittäin Willen keittiö. Se on nimittäin siirtynyt sinne. Nyt käyn siinä läpi Kotikokki-kirjaa. Hauska projekti sekin vaikka meinaa sekin aina unohtua. Tykkään kokkailla edelleen. Varsinkin jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta.
Olen kyllä hyvä keksimään aina kaikenlaisia älyttömiä projekteja. Harmi vaan että että suurin osa niistä kuihtuu kasaan. Vähän niin kuin tämä blogi on viime vuosina hiipunut.
Palataan taas. Meneeköhän taas vuosi?
Humppa Soi: Haloo Helsinki! - Miltä nyt tuntuu
Humpastalainattua: "Kun valehtelun oppii, siihen turtuu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti