sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2013

Yön raskaan raataja


Olin pitkästä aikaa yövuoroissa. Edellliset yövuorot kun jäi väliin mahataudin takia ja sitten oli parin viikon loma. Oli mukavaa mennä yövuoroihin, kun olin kivan kaverin kanssa.

Ensimmäinen yö meni kuitenkin jotenkin takkuisesti. Joku siinä vaan tökki. Kello mateli, eikä oikein maistunut työnteko. Toinen yö meni taas todella mukavasti ja nopeasti. Juteltua tuli kahden yön aikana aina rintakarvoista virtsatieinfektioiden estolääkitykseen. Oli hauskaa. Kyllä töissä viihtyy vaan niin paljon paremmin, kun  sitä saa tehdä kivan kaverin kanssa.

Vaikka nyt olikin ihan yllättävän mukavaakin palata lomalta töihin ja arkeen takaisin, niin sääli kun taas alkaa ajatukset pyörimään työasioissa, kun tännekin yrittää kirjoitta. Ja niistä kun ymmärrettävistä syistä en halua tänne kirjoittaa.


No kirjoitetaanpas nyt huvikseen päivän kulustani tarkempi selonteko:

7:15 loppui yövuoro ja melkein niihin aikoihin pääsinkin töistä, ainahan sitä nyt muutaman minuutin tietenkin jää suustaan kiinni aamuvuorolaisten kanssa.
Tulin kotiin, luulin sinut löydän ja löysinkin. Ja mikä parasta sauna oli lämpiämässä. Elämän pieniä iloja on kyllä päästä yövuoron jälkeen saunaan ja sitten nukkumaan.
Nukuin noin kahteen ja siinä sitten jotain haukkasin, kunnes lähdimme tarkastamaan Kokkolan uuden citymarketin. Isohan se oli, mutta valikoima tuntui olevan samanlainen kuin entisessäkin. Mitään emme ostaneet.
Subwayssa kävimme syömässä ja oli mukavaa istuskella ja naureskella väsyneenä erilaisille asioille. On se vaan ihanaa, kun vielä vaan on säilynyt vaimon kanssa tämä hölmö huumorintajumme. Toivottavasti se ei koskaan mihinkään katoakaan.
Subwayn jälkeen pyörähdimme Kodin Terrassa katsomassa kukkasia ja ABC:ltä haimme jotain pientä huomisesksi kun vanhempani tulevat aamulla käymään.
Kotiin päästyämme katsoimme Hyvät ja huonot uutiset, nauroimme. Appiukko pyörähti mittailemassa miten paljon listoja pitää ostaa.
Lopuksi vielä innostuin leipomaan vuokaleipää. Sitä voisinkin nyt lähteä maistamaan ja sitten nukkumaan. Silmät ne tuppaa jo painumaan.

Hyvää yötä.

Humppa Soi: Eipäs soikaan, mutta voisi soida radio city jonka taajudeen vasta löysin keittiön radiosta. Sieltähän tuntuu tulevan mukavaa rockia.

P.S. Jos vuokaleipä onnistuu niin voisin yrittää laittaa sen Willen keittiö -sarjaani.


torstaina, huhtikuuta 11, 2013

Paluu tulevaisuuteen eli töihin


Jännittää palata töihin kahden viikon loman jälkeen. Vaikka äkkiä sitä oppii taas takaisin talon tavoille. Ja onneksi on kevyt paluu. Iltavuoro ja pari yövuoroa ja heti perään kolmen päivän vapaat. Ei haittaa. Ja sittenhän sitä saa jo alkaa pikkuhiljaa odottelemaan isyyslomaa. Ja siitä sitten kesälomaa.

Aamupäivähän tässä meneekin sitten perhosia vatsasta hätyytellen ja aikaa tappaen. Kyllä vaan loma teki terää. Työasioista pääsi kunnolla irti ja mukavaa kun saatiin olla vaimon kanssa kahdestaan niin paljon. Reilun kuukauden päästähän ollaan sitten aina kolmestaan. Jännää se on edelleen. Kohta on ne jotkut valmennuksetkin.

Humppa Soi: Dreamtale - Heart's Desire

keskiviikkona, huhtikuuta 10, 2013

Unhoittanut? En ole.


Ikuinen aloittamisen vaikeus on taas raastanut minua. Vaikka olen ollut kaksi viikkoa lomallakin ja aikaa olisi ollut. Ja kirjoittamistakin. Esimerkiksi vaimoni raskauden etenemisestä. Tai Helloweenin/Gamma Rayn keikasta ja siitä kuinka nappasin sieltä plektrankin itselleni. Tai Oulun Edenissä käynnistä. Tai remontin etenemisestä. Tai siitä kuinka olen rohkeasti käynyt jo monen monta kertaa hammaslääkärissä. Eääh. Ei vaan jaksa. Sivutan aiheet ja kirjoitan jostain aivan muusta.

No mistä sitten? En tiedä itsekään vielä. Joku asia oli mielessä, mutta sekin katosi jonnekin mieleni syövereihin. Kirjoitetaan vaikka sosiaalisesta mediasta. Sehän on nyt muodissa ja siitä joka puolella puhutaan.

Minun suhde sosiaaliseen mediaan? No facebookissa roikun. Siellä lähinnä tuon ilmi outoa musiikkimakuani youtube linkkien myötä. Tai sitten kirjoitan jotain hassua elämästäni. Harvoinpa mistään oikeasti tärkeästä aiheesta kuitenkaan siellä avaudun. Lähinnä ne on niitä, "menenpä kuuntelemaan saksalaista powermetallia" tai "bongasin rekan kyljestä sanan Alatalo". Muiden tekstejä sieltä aina välillä selailen puhelimellani, kun sillä se on niin vaivatonta. Ja joskus harvoin sitä tulee siellä jonkun kanssa rupateltuakin. Itselläni on vaan jotenkin iso kynnys aloittaa keskustelu. Tuntuu toisen häiritsemiseltä. Nyt olen ollut viikon kokonaan erossa naamiokirjasesta, eikä ole kyllä tehnyt tiukkaakaan. En siis ole pahasti vielä koukussa.

Tämä bloggaillu taitaa olla toinen sosiaalinen media johon kuulun ja miten tätäkin nyt selittäisi. Kirjoittelen nykyään korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa siitä miten haluaisin kirjoitella tänne. Kaipuuta johonkin menneeseen todennäköisesti. Siihen kun oikeasti kirjoitin tänne päivittäin ja avauduin elämäni kurjuudesta. Lueskelin toisten blogeja ja tunnuin kuuluvani johonkin ihmeen blogimaailmaan. No se oli silloin. Silloinhan tosin ei ollut paljon muutakaan tekemistä, kuin roikkua koneella.

Sitten nuo älypuhelimet. No onhan se kivaa kun pääsee nettiin helposti puhelimella ja muutakin kaikkea hauskaa härpäkettä saa ladata siihen ja itsekin olen Lumiaan sortunut. Mutta sitten se rasittava lieveilmiö. Aina ja jokapaikassa ei mielestäni tarvitsisi sitä mötikkää räpeltää. Se on niin ärsyttävää jos vaikka on isommalla porukalla kahvilla niin ei mene kauaa kun jo joka toinen tuijottaa puhelintaan. Ja se kun kaikki pitää tarkistaa netistä. Jos vaikka porukalla mietitään jotain asiaa, niin joku jo wikipediasta katsoo miten asia on. Liian helppoa tämä nykyaika. Kaiken saa heti ja nyt selville. Tyhmeneeköhän ihmiset, kun mitään ei tarvitse opetella, kun kaiken voi käden käänteessä tarkastaa puhelimesta? Itsekin kyllä sorrun joskus näihin asioihin, mutta ärsyttävää se on silti.

Huh. Tulipas vähän purnailtua. Anteeksi. En pyydäkään. Ei tarvitse.

Humppa Soi: Musta Joutsen - Tiesin mitä hain
Humpastalainattua: "Joo, mä tiedän sen, mä tiedän sen, ei palaa eilinen."
generated by sloganizer.net