Ikuinen aloittamisen vaikeus on taas raastanut minua. Vaikka olen ollut kaksi viikkoa lomallakin ja aikaa olisi ollut. Ja kirjoittamistakin. Esimerkiksi vaimoni raskauden etenemisestä. Tai Helloweenin/Gamma Rayn keikasta ja siitä kuinka nappasin sieltä plektrankin itselleni. Tai Oulun Edenissä käynnistä. Tai remontin etenemisestä. Tai siitä kuinka olen rohkeasti käynyt jo monen monta kertaa hammaslääkärissä. Eääh. Ei vaan jaksa. Sivutan aiheet ja kirjoitan jostain aivan muusta.
No mistä sitten? En tiedä itsekään vielä. Joku asia oli mielessä, mutta sekin katosi jonnekin mieleni syövereihin. Kirjoitetaan vaikka sosiaalisesta mediasta. Sehän on nyt muodissa ja siitä joka puolella puhutaan.
Minun suhde sosiaaliseen mediaan? No facebookissa roikun. Siellä lähinnä tuon ilmi outoa musiikkimakuani youtube linkkien myötä. Tai sitten kirjoitan jotain hassua elämästäni. Harvoinpa mistään oikeasti tärkeästä aiheesta kuitenkaan siellä avaudun. Lähinnä ne on niitä, "menenpä kuuntelemaan saksalaista powermetallia" tai "bongasin rekan kyljestä sanan Alatalo". Muiden tekstejä sieltä aina välillä selailen puhelimellani, kun sillä se on niin vaivatonta. Ja joskus harvoin sitä tulee siellä jonkun kanssa rupateltuakin. Itselläni on vaan jotenkin iso kynnys aloittaa keskustelu. Tuntuu toisen häiritsemiseltä. Nyt olen ollut viikon kokonaan erossa naamiokirjasesta, eikä ole kyllä tehnyt tiukkaakaan. En siis ole pahasti vielä koukussa.
Tämä bloggaillu taitaa olla toinen sosiaalinen media johon kuulun ja miten tätäkin nyt selittäisi. Kirjoittelen nykyään korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa siitä miten haluaisin kirjoitella tänne. Kaipuuta johonkin menneeseen todennäköisesti. Siihen kun oikeasti kirjoitin tänne päivittäin ja avauduin elämäni kurjuudesta. Lueskelin toisten blogeja ja tunnuin kuuluvani johonkin ihmeen blogimaailmaan. No se oli silloin. Silloinhan tosin ei ollut paljon muutakaan tekemistä, kuin roikkua koneella.
Sitten nuo älypuhelimet. No onhan se kivaa kun pääsee nettiin helposti puhelimella ja muutakin kaikkea hauskaa härpäkettä saa ladata siihen ja itsekin olen Lumiaan sortunut. Mutta sitten se rasittava lieveilmiö. Aina ja jokapaikassa ei mielestäni tarvitsisi sitä mötikkää räpeltää. Se on niin ärsyttävää jos vaikka on isommalla porukalla kahvilla niin ei mene kauaa kun jo joka toinen tuijottaa puhelintaan. Ja se kun kaikki pitää tarkistaa netistä. Jos vaikka porukalla mietitään jotain asiaa, niin joku jo wikipediasta katsoo miten asia on. Liian helppoa tämä nykyaika. Kaiken saa heti ja nyt selville. Tyhmeneeköhän ihmiset, kun mitään ei tarvitse opetella, kun kaiken voi käden käänteessä tarkastaa puhelimesta? Itsekin kyllä sorrun joskus näihin asioihin, mutta ärsyttävää se on silti.
Huh. Tulipas vähän purnailtua.
Humppa Soi: Musta Joutsen - Tiesin mitä hain
Humpastalainattua: "Joo, mä tiedän sen, mä tiedän sen, ei palaa eilinen."
5 kommenttia:
En tiedä oletko nähnyt elokuvaa Warm Bodies (semmoinen zombie-komedia), mutta siinä oli hauska kohtaus viitaten tuohon, että nykyisin kaikki ovat koko ajan se älypuhelin siinä kädessä. En tiedä avautuiko kohtauksen humoristisuus porukan nuorimmille. Toivottavasti.
(Meillä vanhoillahan on aina se millä lesoilla, että ENNEN ei ollut mitään kännyköitä jne. ) ;)
En ole kyseistä elokuvaa nähnyt. Se vaikuttaa liikaa twilight-tyyppiseltä. Mutta tuon kohtauksen takia voisinkin joskus sen katsoa.
(Se onkin vanhenemisen hyvä puoli, että voi vedota miten asiat oli ennen paremmin. Tai vastaavasti huonommin. Joka tapauksessa: toista se oli ennen.)
Ei se kyllä ollut Twilight-tyyppinen. Twilightit ovat lähinnä tahattomasti hauskoja, Warm Bodies tarkoituksella.
Vaikka onhan tuossakin toki se romanttinen osuus, mutta jotenkin se ei ollut yhtään niin naiivisti toteutettu ja tykkään Nicholas Houltista. :)
Se kännykohtaus on kyllä tosi lyhyt ja ohikiitävä. Jätän nyt kuitenkin juonipaljastelematta, jos joskus sen katsot.
Ps. Mikä ihmeen örpelö tuossa sun avattaressasi on? Ei saa klikattua isommaksi.
Örpelö. Hauska sana. No tuohan on ihan selvästi sammakko sylissäni.
Lähetä kommentti