maanantaina, joulukuuta 21, 2009

21. Luukku

Ja sitten tämän päivän luukku. Tänään pitäisi käydä vielä viime hetken lahjat ostamassa ja siivota kämppä kunnolla. Huomenna lähden heti aamusta kotia kohti jossa vietän joulun. Joulun jälkeen palaan tänne pikkusiskoni kanssa. Mutta siis tämän päivän luukku:

20. Luukku

Anteeksi. En ehtinytkään illalla laittaa luukkua joten tämäkin tulee vähän viiveellä. Eilen mentiin laulujen jälkeen katsomaan Tapaus punahilkkaa kaveriporukalla ja nauttimaan grillin antimista. Siinä se ilta mukavasti vierähti ja täytyy myöntää että totaalisesti unohdin blogini. Anteeksi vielä kerran. Tässä siis eilisen luukku:

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009

19.Luukku

Tässä eilinen luukku kun en ehtinyt eilen sitä laittaa. Tämän päivän luukku tulee illalla kun nyt pitää kiiruhtaa Baptistikirkon kauneimpiin joululauluihin.

perjantaina, joulukuuta 18, 2009

18. Luukku

Olen Vaasassa veljeni luona ja siellä tätä kirjoitan. Kohta saunaan ja sitten keikalle. Sotahuuto ja jotain muuta heavya olisi luvassa. Toivottavasti viihdyn.

Ja nyt valitettavasti kalenterin luukusta jotain muuta kuin mestaria:

torstaina, joulukuuta 17, 2009

17. Luukku

Tänään loppui koulu tältä vuodelta. Oli kirkkoa ja kuvausta ja joulujuhlaa sun muuta. Nyt saa hengähtää hieman yli viikon ennen kuin alkaa työt. Huomenna mennään Vaasaan veljeni luokse ja lauantaina sieltä palailemme. Jollakin keikalla olisi tarkoitus käydä. En tiedä tarkemmin mikä on kyseessä mutta luotan veljeni musiikkituntemukseen.

Koska täällä on kehuttu tätä joulukalenterin korkeakulttuurista linjaa niin jatketaan sillä:

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

16. Luukku

Tänään Wille kävi hakemassa töistä työvuoronlistan että tiedän oikeisiin vuoroihin mennä joulun jälkeen. Siellä oli jouluruokailun jälkimainingit menossa ja minun eteeni lykättiin konjakkia ja kahvia ja sekahedelmäsoppaa ja joulutorttua. Ja porukkaa oli kuin pipoa. Oli kiva kyllä nähdä kaikkia tuttuja naamoja ja sai toivotella hyviä joulua. Ja nyt ei tekstiä synny. Luukku auki:

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

15. Luukku

Pikkujoulut meni hyvin. Sain lahjaksi glögimukin ja karkkia. Ja herkkuja tuli syötyä niin että nyt mahaa vääntää.

Vähän ärsyttää kun pitäisi tehdä koulutehtäviä ettei aina jää roikkumaan viime tippaan. Siksi olen vähän känkkäränkkä:

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

14. Luukku

Hei.

Rakas blogini. Tänään on neljästoista päivä joulukuuta ja maanantai. Tänään me teemme rakkaani kanssa hyvää ruokaa. Lihaa ja perunamuusia. Ja salaattia. Jälkiruoasta emme vielä tiedä mutta ehkä haemme läheisestä leipomosta tuoreet munkit. Illalla rakkaani menee kuoroharjoituksiin ja sovimme että sen jälkeen tapaamme Minimanissa. Sieltä täytyy ostaa huomisiin koulun pikkujouluihin pieni paketti ja minä lupasin tuoda sinne kynttilöitä tuomaan vähän tunnelmaa.

t. Wille

P.S. Päivän luukku:

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

13. Luukku

Olemme joulukalenterissa jo ylittäneet puolen välin. Sitä sietää juhlia legendaaristakin legendaarisemmalla biisillä. Mikko anna palaa!

lauantaina, joulukuuta 12, 2009

12. Luukku

Veljelläni on tänään synttärit ja olen siellä. Kirjoitankin tätä päivää etukäteen.

Hyvää syntymäpäivää veli!

Omistun tämän luukun sinulle. Kappaleen valitsin koska Tourniquetista tulet aina mieleeni. Silloin nuorena poikana tämä bändi soi usein autossa kun kävimme gospel tapahtumissa.

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

11. Luukku

Postissa napsahti veljelleni joululahja ja synttärilahja sekä itselleni Dead Zone sarjan ensimmäinen tuotantokausi. En tiedä sarjasta mitään mutta piti hankkia se koska se perustuu Stephen Kingin tarinaan. Tiedän että se on hölmö harrastus keräillä Stephen Kingin kirjoitelmiin perustuvia leffoja ja sarjoja mutta minusta se on mielenkiintoista. Harvoinpa ne kuitenkaan pääsevät edes lähelle Kingin kirjoja mutta löytyy seasta niitä helmiäkin (Avain pakoon, Vihreä Maili, Stand By Me, Hohto, Piina...)

No tämänpäiväinen luukku ei liity mitenkään Kingiin. Biisikään ei ole mikään maailman paras mielestäni vaikka laulaja onkin hyvä. Ei se toki huonokaan ole. Valitsinkin tämän kertaisen luukun ehkä enemmän videon perusteella. Se on mieleeni. Tässä olkaa hyvät:

Anteeksi. Ei voi liittää videota tänne joten laitetaan linkki kyseiseen biisiin --> näin.

torstaina, joulukuuta 10, 2009

10. Luukku

Hyvää iltaa kansalaiset. Luin juuri opinnäytetyön anoreksiasta. Mielenkiintoinen oli. Huomenna pitäisi sitä opponoida. Tarkkaan en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa mutta eiköhän se selviä. Jotain arviointia siihen ainakin kuuluu. Huomenna on myös viimeinen "tylsä" päivä koulussa. Ensi viikolla on tiistaina kevyt päivä ja pikkujoulut luokassa. Maanantai ja keskiviikko sekä perjantai ovat etäpäiviä ja torstaina on joulujuhla sun muuta hässäkkää. Sitten olisi tämä syksy takana ja joulu edessä. Äkkiä on vierähtänyt aika. Enää ensi kevät ja sitten jo valmistun. Ja pääsee/joutuu miettimään töitä. Eikä se poissuljettua ole jos vielä joskus innostuisin opiskelemaan lisääkin. Ei nyt heti kuitenkaan. Ja toivottavasti jossain vaiheessa on häät ja pääsee perhettä perustamaan. Ei silläkään kyllä mikään hoppu ole. Kaikki aikanaan.

Aikanaan avaan myös tämän päivän luukun. Vaikka nyt heti:

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

9.Luukku

Tänään kävimme luokan kanssa kuuntelemassa jotain hieman tylsänpuoleista luentoa. Siellä puhuttiin dementiasta, aggressiivisista potilaista ja kinestetiikasta. Paljon ei mieleen jäänyt.

Ei lähde ajatus lentoon joten luukku auki:

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

8.Luukku

Vihdoin ja viimein saimme valittua aiheen opinnäytetyöllemme. On vähän takunnut tuo aloittaminen. Muilla on sentään jo jotain tehtynä kun me vasta olemme tapelleet aiheen valinnan kimpussa. Nyt löytyi selkeä aihe josta varmaan jotain saa kirjoitettua. Teemme sen univaikeuksista.

Muuta asiaa ei nyt olekaan joten ei muuta kuin luukku auki:

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

7. Luukku

En kannusta ketään juomaan alkomaholia enkä käyttämään muitakaan päihteitä. Tämä nyt vain sattuu olemaan hyvä biisi. Luukku 7 aukeaa juominkien merkeissä.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

6. Luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Eilen oli mukavaa töissä. En tiedä mistä se johtui mutta jotenkin oli todella helppoa olla töissä. Töiden jälkeen sitten paistelimme pipareita. Tuli kyllä hyviä. Teki mieli syödä ne jo taikinana.

Tänään suunnitelmissa tyttöystäväni äidin, tulevan anoppini, avopin, hienon naisen, synttärikahveelle.

Sitä rataa se minun elämäni rullaati rullaa.

Luukku auki:

lauantaina, joulukuuta 05, 2009

5. Luukku

Tämä on muuten 666. kirjoitus täällä blogilla. Aika paljon olen siis jo ehtinyt kirjoitella soopaa ja matka sen kun jatkuu. Loppua ei näy vaikka välillä kirjoitustahti hidastuukin.

Tänään pitäisi mennä iltavuoroon palvelutalolle. Tuttu paikka mutta silti sitä aina vähän jännittää mennä sinne yksin illaksi.

Ei nyt muuta kirjoitettavaa keksi joten lätkäistään luukku auki:

perjantaina, joulukuuta 04, 2009

4. Luukku

Ja neljäs luukku avautuu heti kolmannen perään.



Huoh. On se vaan hieno mies tuo Alatalo.

3. Luukku

Pahoittelen että teknisten ongelmien vuoksi tulee päivän viiveellä. Tyttöystäväni tietokone sanoi riks raks ja poks. Tässä siis luukku numero 3.

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

2. Luukku

Toinen luukku olkaa hyvät.




Ja jos ihmettelette biisin valintaa niin kerrottakoon että tänään toimin airueena tämän hienon marssin soidessa.

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

1. Luukku

Joulukalenterini alkaa nyt. Tässä ensimmäinen luukku.



Eläkeläiset euroviisuihin kiitos!

maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Huomenna vaihtuu joulukuuksi

Ja kuusi jo haettiin kotomme pihaan. Se on niitä ensimmäisiä joulun ajan merkkejä. Ensimmäisenä adventtina sen yleensä teemme. Ja näin siis tänäkin vuonna. Joskus on lumi peittänyt maan niin että hädin tuskin pääsee kuusen juurelle kömpimään. Tänä vuonna ei sitä ongelmaa ollut. Oli kyllä joulutunnelma kaukana kun ei edes pienen pientä lumihiutaletta näkynyt. Mutta kivaa oli silti. Nuotio mehtään ja makkarat paistumaan, kuppi kuumaa kahvia ja hyvä seura. Mikäs sen parempaa. Näin siis meni Willen viikonloppu.

Huomenna kirjareferaatin esittäminen ja keskiviikkona on osanani toimia airueessa itsenäisyyspäivän juhlassa. Sen siitä saa kun ei osaa kieltäytyä kun kauniisti pyydetään.

Ja vaikka blogini on hiljaiseloa viettänyt viime aikoina pitkiäkin aikoja niin nyt pyrin julkaisemaan täällä päivittäin joulukalenteria. Toivottavasti jaksan ja ehdin.

Mutta se siis alkakoon huomenna.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

"Olen nähnyt rakkauden..."

Kaija Koo on nähnyt kuulemma rakkauden jos hänen lauluunsa on uskomista ja miksipäs tuota epäilemään. Olen minäkin nähnyt rakkauden. Ainakin uskon niin. Rakkautta on kyllä monenlaista sattunut tielleni. On isän ja äidin rakkautta. Veljesrakkautta. Pikkusiskon rakkautta isoveljeen ja toisinpäin. On ystävän rakkautta jota ei ääneen sanota kun miehiä ollaan. On myös menetettyä rakkautta, jonka uskon että kuului mennäkin niin. Viime vuonna menetin molemmat minulle rakkaat mummoni. Se sattui mutta luopuminenkin kuuluu elämään. Musiikkiakin voi rakastaa. Ja luontoa. Kauneutta. Sitten olen saanut kokea nyt jo jonkun aikaa sellaista rakkautta jota ei oikein voi käsittääkään. Sellaista rakkautta joka kestää niin arjen kuin juhlankin, eikä horju myrskyissä.

Huh huh. Mites tämä nyt tällaiseksi meni? Anteeksi. Yön pimeät tunnit saavat ajatuksen laukkaamaan.

Tänään oli koe. Ryhmäkoe. Oli vaikea aihe. Kokeen tekemiseen meni miltei kaksi ja puoli tuntia. Tuntui että sen urakan jälkeen oli imetty tästä miehestä kaikki mehut. Yleensä selviän kokeista puolessa tunnissa.

Viikonlopulle olisi tiedossa kokeisiin lukemista ja erilaisia tehtäviä, mm. kirjareferaatti. Menemme kuitenkin Keski-Suomeen katsomaan miten kotiväki voi. Ja huomenna on Gospel Rocks konsertti täällä Kokkolassa. Sinnekin olisi tarkoitus suunnistaa.

Nyt pitäisi mennä uinumaan, uinumaan lemmikkini. Hyviä öitä rakkaani.

Humppa Soi: Kaija Koo: Jotain häviää

Elämässäopittua: Antti Tuisku ei ole vakuuttava näyttelijänä(kään)

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Hei

En jaksakaan kirjoittaa vaikka piti. Ei se haittaa.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Melkein hävettää...

... kun siitä on kulunut taas niin kauan kun viimeksi tänne olen kirjoittanut. Ei vaan ole ollut mukamas aikaa vaikka eihän tässä kauaa kestä kun jotain vähän väkertää. Luin tänään vuoden 2005 syksyllä koneelle kirjoittamaani päiväkirjaa. Se oli sellainen noin kuukauden kestänyt ensimmäinen kokeilu päiväkirjan kirjoittamiseen. Kyllä siitä huomasi ainaki sen miten tylsää elämäni silloin oli. Olin juuri tullut häntä koipien välissä maitojunalla Oulusta kotiin ja päivät kuluivat tietokoneella istuen ja musiikkia kuunnellen. Ja tietenkin porukoita töissä auttaen. Helppoa mutta tylsää oli elämäni silloin. Tuntui että olin yksin vaikka olikin läheinen perhe ja kaverit mutta kuitenkin. Paljon on siitä asiat muuttuneet ja paljon tullut nähtyä ja koettua.

Takaisin tähän päivään. Viikonlopun olin töissä ja siellä oli jotenkin hassua olla. Jonkun verran oli työtehtävät muuttuneet mutta paljon oli tuttua. Lauantaina kävimme erään brasilialaisen vaihto-oppilaan synttäreillä ja siellä oli suomalainen ujo mies ihan pulassa kun kaikki puhuivat ja ilakoivat yhteen ääneen. Oli vähän orpo olo ja väsynytkin olin töiden jälkeen. Oli kuitenkin ihan kivaa.

Tänään koulussa oli tappopäivä. Aamusta kaksi tuntia ravitsemusta ja erittäin tiukkapipoista opettajaa. Hyvä että uskalti hengittää. Ja sen jälkeen kuusi tuntia samaa opettajaa. Eikä edes mitään maailman mukavinta. Powerponttia toisensa perään. Käsi kipeänä sain vääntää muistiinpanoja. Loppupäivästä hän tosin heltyi ja katsoimme vähän elokuvaa. Kun mies tapaa naisen oli rainan nimi. Se kertoi alkoholismista. En tykännyt. Oli jotenkin kovin pinnallisen oloinne elokuva vaikka aihe olikin vakava. Tai sitten en vain ymmärrä elokuvien päälle.

Huomenna ja keskiviikkona ensiapua ja torstaina koe päihtehuollosta. Ei huvittaisi kumpaakaan.

Muuten kyllä olen tyytyväinen elämääni.

Humppa Soi: Marko Haavisto ja Poutahaukat: Paha vaanii
Humpastalainattua:
"Luoja auta, pidä kurissa.
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista.
Luoja auta, vaikka tukista.
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."

Elämässäopittua: "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa."

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

"Kiitos elämän lahjasta"

No niin. Tästä on aikaa taas kulunut tovi jos toinenkin. Syysloma vierähti nopeasti. Tässä siitä hieman lyhykäisesti:

Kotiseudullani kävimme karjalanpiirakoita paistelmassa ja kyllä tulikin hyviä. Mikään ei vedä vertoja tuoreille itsetehdyille karjalanpiirakoille. Rypyttäminen vaan on hieman vaikeaa minulle. Mutta onneksi ulkonäkö ei makuun vaikuta. Muuten kotona tuli saunottua ja vaan oleskeltua. Eli mukavaa oli.

Torstaina (viikko sitten) kävimme Oulussa. Ihan vaan päiväseltään vähän lomailemassa. Seikkailimme pitkin ja poikin Oulun keskustaa. Kävimme syömässä ja muutamaan kertaan kahveella. Mukaan reissusta tarttui The Poguessin DVD, Epican levy, Stephen Kingin Musta Torni sarjan kolmas osa ja kävelystä kipeät jalat.

Perjantaina rakkaani kotikotona kahvittelimme hieman hänen synttäreiden johdosta (jotka oli kylläkin jo reilu viikko sitten) ja oli mukava nähdä kerrankin koko heidän perhe yhtäaikaa koolla. Ja mukavaa kun tuntee että itse kuuluu siihen porukkaan eikä ole sellainen ulkopuolinen olo.

Lauantaina hyppäsin aamulla junaan Pave Maijasen kanssa (hän kylläkin nousi eri vaunuun kuin minä) ja suuntasin Tampereelle. Vietin päivän kaverini kanssa rock bandia ja Call of the dutya pelaillen. Muistojakin kävimme verestämässä Evinissä. Tampereen parhaassa pitseriassa. Illalla oli sitten reissun kohokohta. Menimme pakkahuoneelle. Siellä ensiksi yleisöä lämmitti Dreamtale. Tällä kertaa oli yleisöä vähän enemmän kuin viime kerralla. Hyvin Dreamtale soitti vaikka taaskin jäi Secret Door uupumaan ja setti oli muutenkin lyhyt. Illan pääesiintyjä ei myöskään tuottanut pettymystä. Stratovarius esiintyi varmalla ja energisellä otteella. Vaikka Matias Kupiainen ei Tolkkia voitakaan niin hyvin häneltä taittui soolot sun muut kitaran vinguttelut. Ja Porran basson soitto oli myös hienoa seurattavaa. Soittivat sopivasti vanhoja hittejä ja pari uuttakin biisiä. Hyvä keitos kaiken kaikkiaan. Alkaakohan vaan vanhuus iskeä kun tuntui jaloissa jo muutaman hassun tunnin seisoskelu. Pitäisi käydä siis useammin keikoilla että jaksaa paremmin.

Sunnuntaina palasin sitten takaisin Kokkolaan. Alunperin minun piti tavata Tampereella enemmänkin vanhoja koulukavereita mutta ne yritykset kariutuivat. Eivät ehkä vaan halunneet nähdä minua. Tällaista takin kääntäjää. Hekin valmistuvat jo tuossa joulun alla ja on jotenkin outoa ajatella että jos kaikki olisi aikoinaan mennyt niin kuin suunnittelin niin nyt minäkin valmistuisin röntgenhoitajaksi. En kuitenkaan kadu missään nimessä koulun vaihtamista ja Kokkolaaan muuttamista. Nyt tuntuu elämällä olevan vähän parempi suunta kuin silloin kun Tampereella hajosin ja ryveskelin blogille.

Maanantai oli vielä vapaa ja se kului ihan totaalisesti laiskotellen. Leffassa kävimme illalla katsomassa miten tyttö leikki tulella. Hyvin leikki vaikka ei naisia vihaavien miehien tasoinen ollutkaan.

Tiistaina oli pitkästä aikaa koulua ja olikin heti täysi päivä. Kahdeksasta neljään. Pääsimme kylläkin vähän aikaisemmin pois. Illalla meinasin sitten hajota kun kirjoitin harjoittelusta oppimispäiväkirjan uudestaan ulkoisen kiintolevyn hajoamisen vuoksi.

Keskiviikkona eli tänään kävin koulussa ja oleskelin kämpillä. Ei oikein muuta. Sovimme rakkaani kanssa että vietämme tällä viikolla pihin viikon. Kumpikin saa käyttää koko viikon aikana vain 20 euroa. Tällä hetkellä minulla on jäljellä vielä vähän rapiat 4 euroa. Hyvinhän tämä sujuu. Ei olekaan kuin 4 päivää jäljellä. Euro per päivä.

Ja sitten siitä levykokoelmasta tietoa kun siitä jokunen aika veikkailin että paljonko minulla musiikkitallenteita on. Minulla oli tarkka lista mutta sekin meni kiintolevyn mukana. Ja kun ei ketään muuta paitsi Tiiaa se näyttänyt kiinnostavankaan niin kerrotaan nyt sellainen sinnepäin arvio. Niitä löytyy reilut 400. Ihan muutamaa kymppiä päälle. Ihan hyvä kokoelma on siis jo kertynyt. Ja tuntuu ettei silti ole tarpeeksi kuunneltavaa. Haluaa lisää. Lisää. Lisää. Varsinkin Mikko Alataloa.

Eipä tässä nyt tämän ihmeempää. Palailen taas tuonnempana.

Humppa ei soi. Kuuluu vain kuinka kissa nakertaa naksujaan.

perjantaina, lokakuuta 30, 2009

Huomenta...

Peittoni peitteli minut hyvin. Tyynyni taas ei ole pitkään aikaan toiminut kyyneleideni kuivaajana. Ulkona satoi hieman lunta hetki sitten ja kieltämättä lumi saa kaiken näyttämään ehkä hitusen vanhalta.

Parturikampaamo Lissu ei ole hiuksiani leikannut. Sen homman hoisi (toivottavasti) tuleva anoppini viikko sitten. Ennen kuin häntä voin virallisesti anopiksi kutsua täytyisi seisahtaa kultasepän liikkeen eteen. No sen aika ei ole vielä kuitenkaan. Ja aasinsillan johdattama ilmoitan että huomenna on kihlajaiset (ei meidän) ja sinne pitäisi löytää tänään jotain päällepantavaa.

Show vaan jatkaa kulkuaan. Harjoitteluni on nyt ohi ja se meni hyvin. Sain arvosanaksi kolmosen. (Asteikko on 1-3)

Nyt on alkanut syysloma ja suunnitelmissa olisi lähteä sinne missä nauraa saa. Kotipuoleen karjalanpiirakoita maistelemaan, Ouluun ihan muuten vaan ja Tampereelle Dreamtalea ja Stratovariusta katsomaan.

Kestän siis täällä hyvin ja toivottavasti palaan pian takaisin.

Hyvää syksyä kaikille!

Humppa Soi: Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra: Autiotalo
Humpastalainattua: "Sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien"

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

"Tell Me Now"

Mitä peliä se tämä tämmöinen on tuumasi Wille kun huomasi bloginsa olevan tekstejä vailla. Laiskuusko lienee iskenyt vai tylsyys vai sanoittelun unohtaminen? Vai onko nuoriso-osaston humu vienyt miehen mennessään?

Ehkä kaikki nämä tai sitten ei mikään näistä ole syynä sille miksi tyhjyys paistaa läpi blogin vihreän kuosin. Nyt olen kuitenkin pitkästä aikaa asiattomuuden eli pastan jauhannan äärellä. Dingon tribuuttilevy jonka 4 eurolla Anttilasta mukaani rohmusin soi taustalla ja sisuaski pöydällä tyhjenee uhkaavasti.

Aikani alkaa osastolla vähenevän. Maanantaina on loppuarviointi ja viimeisen viikon ensimmäinen päivä. Lyhyitä päiviä luvassa ja perjantai vapaa. Ei haittaa lainkaan tällainen asetelma. Mukavaa on ollut, sitä kiistä en. Paljon uutta asiaa tullut vastaan. Päällimmäisenä ehkä se ettei teinit (13-18 vuotiaat) psykiatrisella osastolla ole lainkaan hassumpaa seuraa. Heidän kanssaan on mukava pelata skip-boa, rummikubbia tai vaikka biljardia. Tai sitten ihan vaan olla ja jutustella. Huumorin kukatkin välillä pääsevät nostamaan päätään varsinkin sitten hoitajien seurassa. Toki välillä vähän ahdistaa kun tuntuu että pitäisi osata jo niin paljon esim. lääkkeistä sun muista ja kun samalla osastolla oleva sairaanhoitajaopiskelija tuntuu osavan kaiken. En jaksa kuitenkaan ressata. Enhän minä harjoittelulta kuuta taivaalta tavoittakaan vaan lähinnä sen että näen millaista on olla psykiatrisella osastolla töissä.

Eilen meinasi iskeä ärtyisyyskohtaus. Joka minut tuntee niin tietää mihin minulta eniten menee hermot. Tekniikkaan. Tieto sellaiseen. Aloin kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa kun huomasin että ulkoinen kiintolevyni ei päästä pihaustakaan. Sinne meni koko neljän viikon päiväkirjani. Epäilen kuitenkin että siinä on vain johto vioittunut ja jos uuden sellaisen jostain löytäisin niin saattaisin pelastaa tärkeät tietoni. No ei siellä mitään kovin tärkeää onneksi ollutkaan. Musiikkia toki paljon mutta sitä saa aina lisää ja kun eniten kuitenkin kuuntelen ostamiani levyjä.

Eilen kävin illalla katsomassa The Roadin ilmaiskonserttia. The Roadhan on vanha gospelrockbändi ja tykkäsin kuulemastani.

Tänään olisi suunnitelmissa mennä lauleskelemaan ehkä singstaria ja pelaamaan vaikka jotain lautapeliä.

Mitäs muuta rustaisin. Elämässäni ei mitään kovin uutta ole tapahtunut. Siinä se rullaa eteenpäin ja olen siihen tyytyväinen.

Sitten loppuun kysymys lukijoiltani jos sellaisia vielä löytyy.

Kuinka monta musiikkitallennetta minulla on? Jos lasketaan mukaan CD:t, Singlet, LP:t, DVD:t.

Humppa Soi: Lordi: The House
Humpastalainattua:
"I had to pick it back
Carried you inside
You looked like something evil
As the house give you life"

Elämässäopittua: Rummikub, Skip-bo

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Osastolla oleskelua

Harjoittelua on kulunut nyt jo pari viikkoa. Tosin ensimmäisellä viikolla vain kolme ja tällä toisella viikolla neljä päivää. Aluksi olin aivan pihalla kaikesta niin kuin nyt yleensäkin uudessa paikassa. Henkilökuntaa on paljon ja vaihtelee tiuhaan ja olen huomannut että minun on vaikea avata suutani jos paikalla on vähänkään enemmän ihmisiä. Silloin kun olen kahdestaan tai pienessä ryhmässä niin juttelen ja tulen toimeen mielestäni ihan hyvin ihmisten kanssa. Aluksi ahdisti olla harjoittelussa kovastikin kun tuntui ettei osaa mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin alan pääsemään kärryille ja nyt sain jo oman potilaan jonka kanssa tulisi viettää aikaa enemmän kuin muiden ja seurata hänen hoitoaan.

Mutta siis erittäin mielenkiintoinen paikka tuo nuorisopsykiatria on olla harjoittelussa. Näkee sellaisen maailman mistä ei muuten ole oikein mitään kuvaa. On vaikka minkä näköistä potilasta. Osa enemmän ja osa vähemmän sairaita. Olisi mukava löpistä niistä enemmänkin mutta on se vaitiolovelvollisuus. En halua että kukaan tunnistaisi esim. omaa sukulaistaan minun blogipuheiden perusteella.

Muuten elämässä ei oikein mitään uutta ole tapahtunut. Harjoittelu tuntuu vievän kaiken ajan. Huomenna pitäisi kyllä veljen kanssa lähteä kotosalla käymään. Niin ja olenhan minä vanhentunutkin tässä viime kerrasta. 24 vuotta pyörähti täyteen. Sain rakkaaltani itse tehdyt lapaset, vyön ja lahjakortin Anttilaan. Olin erittäin otettu, varsinkin lapasista. On aina mahtavaa saada jotain itsetehtyä toiselta. Varsinkin kun itse en osaa tehdä käsilläni mitään.

Ei kai tässä tämän kummempaa. Taas se jää tämä kirjoittelu. Miten tuntuu ettei riitä aikaa vaikka kyllähän sitä riittäisi kun laittaisi riittämään.

Humppa Soi: Ensiferum: Heathen Throne

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Miekankantaja on mieleeni

Perjantaina kiiruhdin ostamaan junalippua Seinäjoelle koska luulin että juna on niin täynnä ettei välttämättä saa paikkaa. Turhaan kiiruhdin. Pääsin jopa samaan vaunuun Mannisen kanssa joka oli jo Oulussa noussut Pohjanmaan junan kyytiin.

Seinäjoen asemalle saavuttuamme, soitin Thundercatille ja hän sanoi tulevansa heti hakemaan meidät siitä. Siinä odotellessamme törmäsin vanhaan luokkakaveriin joka muutti kesän alussa Seinäjoelle. Siinä hetken jutustelimme kunnes Thundercat sitten jo saapuikin. Menimme aluksi hänen luokseen pelaamaan rock bandia ja laulamaan singstaria... Hetkinen. Wille poistuu kirjoittamisen ihmeellisestä maailmasta hetkeksi ja palaa pian...

...Wille palaa seuraavana aamuna takaisin. Rock band oli aivan mahtava peli. Rummut varsinkin. Ja singstariakin oli mukava laulaa taas pitkästä aikaa. Suosikkini oli tällä kertaa Cyndi Lauperin Time after time. Upea biisi.

Kun kello alkoi lähestymään kymmentä aloimme pikku hiljaa siirtymään keikkapaikalle. Ensimmäinen bändi (Tracedawn) olikin ehtinyt jo lopettaa kun sinne saavuimme mutta ei paljon haitannut kun en kyseisestä bändistä tiedä muuta kuin että örisevät. Aika pian saavuttuamme alkoikin Metsatöll paukuttamaan omaa heviään kauniilla viron kielellään. Hyvin soittivat pojat vaikka taaskaan en päässyt kuulemaan Terasetuli biisiä. Kolmesti olen Töllin nähnyt ja kertaakaan eivät ole sitä soittaneet. Eihän siinä muuten mitään mutta kun Manninen on kuullut sen.

Pieni tauko ennen illan pääesiintyjää. Menin tutkailemaan löytyykö Ensiferumin myyntipöydästä mitään mielenkiintoista. Uusi levy siinä näytti ainakin olevan. Kysyin myyjältä että paljon se maksaa mutta hän ei ymmärtänyt suomea. Menin lukkoon ja sönkötin jotain "How much?" tyyliin. "Twenty euros", vastasi hän. En osannut alkaa siinä tinkimään tai moittimaan levyn kalleutta englanniksi joten vastasin vain että "I take it." Ja niin Wille oli yhtä levyä taas rikkaampi. Iloinen yllätys oli että levyltä löytyi Vandraren coveri.

No vihdoin koitti myös itse keikan aika ja neljä raavasta miestä astuivat lavalle kiltit päällä ja ilman paitaa. Pommit paukkui, liekit löivät ja hevi raikasi. Wille oli myytyä miestä. Vaikka soittivatkin paljon uusia minulle vielä tuntemattomia biisejä niin keikka ei jättänyt kylmäksi. Coverien puuttuminen vähän harmitti. Porilaisten marssi siellä kuitenkin jossain välissä kuului soitettavan.

Ja keikalta grillin kautta Thundercatin lattialle patjan päälle nukkumaan. Tosin se venähti lähemmäs viittä ennen kuin aloimme nukkumaan. Seuraavana päivänä oli luvassa romanttinen komedia höystettynä zombeilla (Shaun of the dead), pari Buzz peliä (voitin muuten perjantaina Mannisen leffatietämyksessä), kotipizzaa, velkojen maksamista ja junaan kiiruhtamista.

Lauantaina illalla kävimme tyttöni kotona saunomassa ja katsoimme yöpalaksi Mannisen kanssa Zombie Strippers leffan. Siitä ei voi sano muuta kuin yhden sanan. Karua.

Sunnuntaina aamupalaksi Sukiyaki Western Django jossa Tarantinokin pääsi vaihteeksi kameran takaa esille. Viihdyttävä toimintapläjäys Takashi Miikeltä. Manninen lähti päivällä Torniota kohti ja minä jäin kuuntelemaan musiikkia. Ilta meni tasaisesti pieni jännitys seuraavan päivän harjottelusta kuitenkin kummitteli mukana.

Tänään se päivä sitten koittaa kun menen nuorisopsykiatriselle osastolle harjoitteluun. Täytyy myöntää että jännittää. Minä jännitän uusia paikkoja ja tilanteita. Osastolla pitäisi olla klo 13.00 ja tämä aamupäivä on yhtä edestakaisin pyörimistä kun ei osaa oikein mitään tehdä. No eiköhän se siitä kun selviää parista ensimmäisestä päivästä. Toivottakaa minulle tsemppiä.

Wille toivottaa Willelle: Tsemppiä harjoitteluun!

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Voi kun pääsis avohoitoon
Humpastalainattua:
"Ja kohtahan ne sieltä tulevat ne noutajat ja ovet teljetään."

Elämässäihmeteltyä: "Miksi naiset eivät tykkää zombie leffoista?"

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Karkki, pieru, ikkunaverho, sipulirengas, kanttarelli, suppilovahvero....

Älkää kysykö mistä otsikko. Saatan vastata. Ihan ensimmäiseksi kiitän biisitaisteluun osallistuneita. Kiva kun teitäkin vielä on. Viikatehan sen voitti jos ei enää muutoksia ilmaannu.

Tämä viikko on enää koulua ja sitten alkaa harjoittelu. Nuorisopsykiatrinen osasto kutsuu minua biljardia pelaamaan. Kaksi koetta tällä viikolla tosin on. Tänään oli ensimmäinen. Aiheena oli vuorovaikutussuhteet, masennus ja skitsofrenia. Ihan hyvin tuntui menevän, ainakin kirjoitin paljon ja tuntui että siinä jotain tolkkuakin oli. Huomenna on vuorossa toinen koe. Lakijutuista. Ei mikään lempiaiheeni ja en ole lukenut juurikaan lainkaan ollenkaan hyvin vähän. Onneksi se on ryhmäkoe. On aina helpompaa kun saa lyödä kaksi viisasta päätä, tai tyhmää päätä, tai tyhmän ja viisaan pään, yhteen. Ja huomenna pistellään vähän piikkiä pakaroihin. Ai niin. Tänään meinasin ensimmäistä kertaa hajota koulujuttuihin tänä lukukautena. Puhuttiin opinnäytetyöstä ja ei oikein tuntunut keksivän mitään miten ja mistä sen tekisi. Ei hajoaminen onneksi kauaa kestänyt. Eipä tuo opinnäytetyö täällä nyt mitenkään ylitsepääsemättömän laaja tarvitse olla.

Perjantai onkin sitten vapaa ja silloin suunnistaan pitkästä pitkästä pitkästä pitkästä pitksästä pistkästä piskätsä pistäkä pikätsä aikaa keikalle. Seinäjoelle suunnistan katsomaan ja kuuntelemaan Ensiferumia ja Metsatölliä. Yöpyminen tapahtuu erään nimeltämainitsemattoman Thundercatin luona nimeltämainitseman Mannisen kera. Voi tulla mukava reissu. Tai ei nyt mukava mutta reissu nyt kuitenkin. Ei olekaan pitkään aikaan tullut vanhojen huonojen aikojen kavereiden kanssa tehtyä mitään.

Mutta nyt pidemmittä puheitta lueskelemaan ja jossain vaiheessa nukkumaan. Ihanuutta on kun saa aamulla nukkua yhdeksään asti kun koulu alkaa vasta kymmeneltä.

Hetki sitten humppa soi: Pink: Fingers
Humpastalainattua: En lainaa kun vaikuttaa niin hävyttömiltä nuo sanat jos olen oikein ymmärtänyt.

Elämässäopittua:
"Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä."

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Rahaa menee mutta menköön kun on kyseessä musiikki

Tämän viikon levysaldo alkaa olla täynnä. Toki mieleni lisää hamuaisi kuten aina. Kuu kaakon yllä oli mahtava levy ja hyvä kun LP:n mukana tuli latauslippu niin sai biisit mp3-muodossakin niin saa soittimeen. Mielestäni toimiva ratkaisu. Jos joskus niin hassusti käy kuin uumoillaan että musiikki siirtyy netistä lataamiseen niin toivottavasti LP:t säilyvät musiikinharrastajien ilona. Niissä levyn kannet pääsevät parhaiten esille eikä musiikin laatu ole yhtään huonompaa kuin cd:ssä. Ainoa miinus on niiden hankala esillelaitto. Levyt pysyvät hyllyssä selkeässä järjestyksessä mutta LP:itä ei saa oikein mitenkään hienosti esille. No nämä ovat paljon myöskin makuasioita. Toivottavasti säilyy LP:t ja CD:t molemmat. Mutta joku siinä on että Viikatteen musiikin ostan LP:inä. Minusta se kuuluu asiaan.

Jaakko Tepon tribuutti oli myöskin hauska tuttavuus. Mielenkiintoisia ja mukavan erilaisia versioita ja vaikka paljon oli esittäjiä joita en tuntenut niin kaikki paitsi yksi biiseistä (Rapped Youthin vetämä Pörsänmäen tango) oli hyviä eikä haitannut vaikka en ole aikaisemmin Jaakko Tepon materiaaliin paljoa tutustunut.

Sonata Arctican uusi levy oli synkempi kuin aikaisempi materiaali. Erittäin hyvää sekin ja komeat kannet. Tämä julkaisu pääsi tietoisuuteeni kuin varkain. En osannut odottaa että Sonatalta tulisi uutta levyä. Onneksi tajusin ajoissa ja tilasin sen ennakkoon ja sain sen pari päivää ennen virallista julkaisupäivää jo postissa. On se hienoa kuunnella vanhan tutun bändin uutta materiaalia.

Ei musiikkitörsäämiseni suinkaan tähän loppunut. Tilasin jo ennakkoon liput minulle ja Manniselle Metsatölliä ja Ensiferumia katsomaan. Itseäni kiinnostaa erityisesti Ensiferum koska sitä en ole aiemmin nähnyt. Viikon päästä perjantaina olen taas yhtä keikkakokemusta rikkaampi ja näen vastaako yhtään odotuksiani.

Tänään pitääkin sitten lähteä töihin jotta saa katettua kulut. Laitetaanpas pitkästä aikaa tähän biisitaistelu vaikka en tiedä käykö täällä blogilla miten enää porukkaa kun olen tippunut blogimaailman seuraamisesta pois. Laittakaa nämä paremmuusjärjestykseen musiikkimakunne perusteella:



Viikate - Eräs kaunis päivä



Sonata Arctica - Flag In The Ground



Nightwish - Hilma ja Onni (Jaakko Teppo-cover)

Levyiltälainattua:

Viikate sanoo: "Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen, kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen."

Sonata Arctica sanoo: "My life is fine, so why would I care... Because it's not my ass, per se, on the line."

Jaakko Teppo sanoo Sössölandian kultakurkkujen äänellä: "Pirkko ainoa on tyttö, silti rakkautem on rehtiä, näin tutuille vuan tiios että pirusti on mehtiä."

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

"Ja Tapani Kansa laulaa..."

Kotopuolessa käyty. Serkku saatu onnellisesti kihloihin. Saunottu. Nyt koulu jatkuu.

Levyjä ostettu. Ennakkotilattu Viikatteen Kuu kaakon yllä LP, Sonata Arctican Days of Grays sekä Jaakko Tepon tribuutti. Suoraan kaupan hyllystä ostettu Northern Kings ja Ismo Alanko Säätiö.

Keitto keitetty. Mansikkarahka jääkaapissa.

Tyttö lapsia hoitamass.a.

Rattus soittimessa.

Wille laiskottelee.

Humppa Soi: Rattus: Rattus on rautaa
Humpastalainattua: "Me ollaan viisaita, eikä suinkaan tyhmiä, me ei aiota ansaita tällä musiikilla."

tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Ilon aiheet sen kun jatkuu

Tilasin toissapäivänä Viikatteen uusimman LP:n ennakkoon (ilmestyy LP:nä vasta oliko se nyt 16.9) ja tottakai piti kyytipojaksi tilata myös Mikko Alatalon LP. Luulin että ne tulevat samassa paketissa mutta lähettivät Alatalon heti minulle. Tänään tuli postissa. Mahtavaa. Upeaa. Ikävän karkoitus on LP:n nimi ja se pitää paikkansa. Laskin tuossa äsken Mikko Alatalon LP:t ja CD:t yhteen ja huomasin ilokseni että niitä on jo yli 20. Pikku hiljaa kokoelmani siis karttuu.

Ja sitten päivän toiseen aiheiseen. Pelkoihin. Tai oikeastaan minun yhteen pelkooni. Koulussa olemme pariin otteeseenkin puhuneet peloista ja jännittämisestä. Minä olen tajunnut että yksi sellainen tilanne jota pelkään tai ainakin jännitän kovasti on liikkuminen. Kyllä minä yksin tykkään liikkua jonkun verran (lue: todella vähän) ja oikein lähestein ihmisten kanssa. Mutta anna olla kun pitäisi vähänkään vieraassa tai uudessa seurassa harrastaa jotain liikkumista niin johan menee Willeltä Vemmelsääri pöksyyn. Varsinkin jos siihen liittyy kilpailua, oli sitten miten leikkimielistä tahansa. Koulun urheilupäivät tai muut vastaavat ovat myös minun mustalla listallani. Ajatuskin jo kauhistuttaa.

Mistähän tämä johtuu? Olen sitä miettinyt viime aikoina kovasti. Lapsuudessa meillä kotona veljen kanssa kun leikimme niin tuskin koskaan kisailimme mistään ja silloin vielä tykkäsinkin liikkua. Koulussa mukaan tuli sitten kilpailu ja arviointi. Ja minähän se olin aina se viimeinen. Ei se minua haitannut. Tyydyin rooliini enkä edes yrittänyt parastani. Sitten kun siirryin yläasteelle niin alkoi jo tapahtumista lintsaaminen. Jos oli liikunnassa esim. jotain testejä niin oli enemmän sääntö kuin poikkeus ettei tätä poikaa siellä näkynyt. Lukio meni samalla kaavalla. Siellä saikin karsittua liikunnan tosi vähäiseksi josta olin tyytyväinen. Armeijassa ei ollut mitään hätää kun pääsin huonoimpaan kuntoryhmään jossa olimme kaikki yhtä laiskoja. Tämän jälkeen ei asiaa olekaan tarvinnut edes miettiä. Ennen kuin nyt asia tuli taas mieleen ja kun huomenna olisi koulumme liikuntapäivä. Nimeäni ei listoilla näy ja en ole siihen osallistumassa vaikka tiedän että siitä opettajat urputtavat jälkeenpäin.

Ei tuollaiset tilanteet niinkään haittaa mutta kun tämä kammoni iskee myös jos kaveriporukassa (varsinkin uusien kavereiden kanssa) pitäisi harrastaa jotain liikuntaa esim. koripalloa, lentopalloa, jalkapalloa, pyöräilyä... lista on miltei loputon. Se on typerää kun pitää aina kieltäytyä kun pyydetään jonnekin missä liikutaan. Ja asiaa melkein pahentaa se jos sanoo ettei tykkää liikkua ja että se on arka paikkani. Silloin ihmiset alkavat säälimään ja yllyttämään että ei se mitään ja tunnen itseni vielä huonommaksi ihmiseksi.

Tässä vielä yksi esimerkki elävästä elämästä:

Meidän piti tyttöni kanssa tavata pari hänen kaveriaan (oikeastaan voin jo sanoa heidän olevan minunkin kavereita) ja yhden ulkomaalaisen vaihtoppilaan jota en ollut vielä tavannutkaan. ABC:lle ajattelimme mennä kahvittelemaan. Sovimme kuitenkin että tapaamme lukion pihassa kun he olivat siellä ja siitä sitten menisimme yhtä matkaa. Kuinkas ollakaan heillä oli mukana koripallo ja heittelivät siellä koreja. Heti kun näin sen niin iski ahdistus. Teki mieli poistua paikalta ettei vaan joudu pelaamaan koripalloa. Hyvin tilanteen selvitin, ei siinä mitään. Mutta se tunne mikä iski ei ollut mikään mukava.

Ehkä minä joskus vielä uskallan liikkua niin kuin muutkin mutta nyt ei ole sen aika. Tiedän että pakenen tilanteita ja asia vaan pahenee mutta niin. Minä olen minä.

Menipäs tämä nyt pois alkuperäisestä suunnitelmasta ja tuskin tästä kukaan mitään tolkkua saa mutta olipas mukava kun juttu luisti pitkästä aikaa.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ihminen on selviytyjä
Humpastalainattua: "Pakko on itsensä hyväksyä vaikka toiset ei hyväksykään"

Oho, menipäs herkäksi, enkä edes anteeksi pyydä

Aikaa ei ehkä olisi nyt kirjoittaa kun kouluun pitäisi jaksaa lähteä. Mielelläni sinne kyllä menen ei siinä mutta olisi kiva kun aamulla saisi nukkua pitkään. Miksi tänne sitten eksyin kirjoittamaan? Meinasi vetää herkäksi kun luin S:n kommentin joten ajattelin paneutua tuohon aiheeseen hieman tarkemmin.

Vanhoja blogitekstejä kun lukee ei voi olla huomaamatta sitä miten vahvasti niissä on mukana ahdistus ja maassa laahaava mieli. Toki niissä on sitä pilkettä silmäkulmassakin mutta yleisilme on alavireinen. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Kyllähän se kovasti koski se synttärilahja jonka silloin pari vuotta sitten sain. Mutta nyt on asiat toisin. Pääsin asiasta yli ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa. Ja niin kuin sitä silloin mietti ettei koskaan voi löytyä ketään jonka kanssa uskaltaa olla ilman että koko ajan pelkää yksinjäämistä. Ja sellaista jonka kanssa voi olla oma itsensä. Että tosiaan se riittää. Ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Saa olla vain tällainen. Minusta tykätään sellaisena kuin olen. Ei pelkästään tykätä. Minua rakastetaan. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Vimpelin Väinämöinenkin sen sanoo hyvin: "Se on kaikista suurin kysymys mitä elämässä, mitä elämässä, ihmisen elämässä, on saada rakastaa ja saada tuntea olevansa rakastettu." Herkäksi menee mutta ei anneta sen häiritä (parvekkeen remontointi häiritsee kun pora jauhaa kuin viimeistä päivää sekoittaen ajatukset).

Nyt karkasi ajatus. Mutta tärkein pointti tässä kai oli se että minä olen tyytyväinen elämääni ja enemmän kuin tyytyväinen parisuhteeseeni. Kiitos tyttöni mun. Minä rakastan sinua.

Humppa Soi: Jukka Takalo: Opeta mut puhumaan
Humpastalainattua:
"Opeta mut puhumaan, kerro miten sanotaan, että rakastaa.
Opeta mut puhumaan, kerro mitä tarkoittaa, että rakastaa."

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Jos ei viina ja terva ja hauta auta?

Viinaa en juo. Tervasta keuhkoni eivät täyty. Hautakin saa odottaa. Mutta enpä minä apua nyt tarvitsekaan. Tyytyväinen olen elooni täällä päällä maan. Maalla oli mukavaa vaikka mitään ei oikein tehtykään tai ehkä juuri siksi. Ruokaa, saunaa, Aliasta (on kyllä hauska peli, nauraa saa), Dexteriä... Huomenna vielä vapaa päivä ja silloin pitäisi tehdä kouluhommia ettei taas ala kerääntymään tekemättömiä töitä. Nyt nautin kuitenkin hyvästä musiikista Viikatteen sinkun muodossa.


Humppa Soi: Viikate: Humppalaki (Eläkeläiset coveri)

Humpastalainattua:

"Humppalaki täällä on se laki mahtavin"

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Maalle matkaamme

Kotopuolessa käymään pitkästä aikaa. Katsastamaan mitä sinne kuuluu. Kouluviikko se taas hujahti kuin huomaamatta ohitse. Eikä vieläkään ole ahistanut koulunkäynti vaikka välillä tunnilla saattaa väsymyksen oireita mielessä käydäkin. Ollaan puhutti lisää masennuksesta ja päihteistä. Ja peloista. Mielenkiintoista on. Koulutusohjelman valinta tuntuu oikealta.

Ei tässä nyt muuta. Kohta jos lähtis opintotukien tulemisen kunniaksi pitsalle ja kaupungille ja sieltä sitten linja-autolla Keski-Suomeen.

Humppa Soi: Iron Maiden: The Reincarnation of Benjamin Breeg

Elämässäopittua: Mustasukkaisuuteenkin on olemassa lääke.

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Mieleni minun tekevi...

...muutella blogini ulkoasua mutta luovuus ei riittänyt joten jatketaan tällaisella tylsällä linjalla. Kuvakin pitäisi vaihtaa koska en minä enää niin paljon tuon hirttoköyden kanssa aikaani vietä. Herra Itsesäälikään ei ole pitkään aikaan kunnolla käynyt kylässä. Saattanut ehkä joskus hieman piipahtaa ohimennen kahvilla. Nyt istun tyttöni koneella jolla nettikin pyörii paremmin kuin omallani. Tyttöni (tätä nimeä aloin nyt käyttämään hänestä) istuu lattialla lankarullien keskelle ja kutoo tai virkkaa tai mitä nyt tekeekään. Tämän päivän oppitunnitkin peruttiin mutta aivan täysillä en vapaapäivästä voi nauttia kun kolmelta olen sopinut meneväni nuorisopsykiatriselle osastolle haastatteluun että voinko mennä sinne sitten harjoitteluun vai ottavatkohan suoraan hoitoon. Olen kyllä jo yli-ikäinen sinne asiakkaaksi. Koulun käynti sujuu paremmin kuin tanssi koska olen kuin Anssi. Tietenkään vielä ei koulussa ole tänä lukuvuonna paljon mitään tarvinnut vielä tehdäkkään joten ei ole ehtinyt hajoilemaankaan. Aika paljon me siellä vain keskustellaan. Ja tosiaan välillä kuuntelemme oppilaiden tuomaa musiikkia josta jo aikaisemmin mainitsinkin. Ollaan nyt jo kuunnelty Nukkejen lisäksi Hectoria, Elastista (karvat nousi pystyyn kun lähti soimaan) ja Nightwishiä.

Eilen minua ja paria muuta oppilasta haastateltiin johonkin mielenterveysalan lehteen. Kuvatkin otettiin. Olin varmaan todella fiksu ja filmaattinen kuten aina.

Mitäs muuta? Musiikkia tekisi mieli ostaa lisää. Ikuinen toiveeni. Lisää, lisää, lisää... Ainakin pitäisi ostaa Sonata Arctican uusin kun se tässä kuussa julkaistaan. Ja Viikatteen. Ja Megadethin. Ja jos se Jaakko Teppo tribuuttikin joskus tässä ilmestyy. Paljon ostettavaa. Ja kuitenkin pitäisi yrittää pitää järki rahojen tuhlailun kanssa. Ayreoniakin haluaisin lisää. Ja tietenkin Mikko Alataloa. En ole sitä unohtanut. En tietenkään. Niin ja Ensiferum ja Metsatöll on 25.9 Seinäjoelle. Sinne vois mennä. Livemusiikin kaipuu on valtava.

Nyt kohta pitäisi jotain ruokaakin ehkä tehdä.

Humppa Soi: Marco Hietala: Nahkatakkinen tyttö

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

O sole mio

Elämäni ensimmäiset venetsialaiset on nyt vietelty. Perjantaina ruokaa kaupasta ja saareen. Lauantaina pari pommia räjäyteltiin ja kokko poltettiin sekä tulia laitettiin ulos tuomaan valoa. Pienimuotoisesti vain. Mutta viihdyin kyllä. Mökillä on niin rauhallista ja rentouttavaa olla kun ei ole kiire mihinkään. Unoa tuli pelattua ja naurettua. Molempia paljon. Ja grillailtua. Ja saunottua. Onko nämä viikonloppuni yksitoikkoisia kun aina vaan kerron kuinka olen syönyt ja saunonut.
Ja kirjoittaminenkin ollut jo pitkään vaikeaa. Typerää kun se on niitä harvoja harrastuksiani. Musiikin kuuntelemisen lisäksi.

No jospa tämä tästä joskus taas saisi paremmin tuulta purjeisiin...

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Aggressiivisuutta ja päihteitä

Eilen oli ihan leppoinen päivä taas koulussa. Aloitimme jo puhumaan opinnäytetyöstä. Teemme sen tyttöni kanssa kahdestaan ja aihe on vielä vähän hakusessa mutta luultavammin jotain seurakunnan ja uskon vaikutuksesta päihdekuntoutuksessa. Ei sen mitenkään kovin laaja tarvitse onneksi olla kun ollaan ammattikoulussa. Voi tulla ihan mielenkiintoinen projekti.

Tänään sitten oli vuorossa aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta pari tuntia ja siinä se päivä sitten olikin. Torstaina harjoittelemme liikkeitä joilla pääsee vapaaksi kuristuksista sun muista.

Päihteistä etsimme eilen tietoa ja huomenna on ryhmäkeskustelu kahvilassa omasta päihteiden käytöstä. Odotan sitä innolla. Pääsee taas yllättämään porukan juomattomuudellani vaikka kyllä varmaan osa ainakin jo tietääkin siitä.

Nyt jos vaikka katsois Dexteriä.

Humppa Soi: Brother Firetribe: Devil's Daughter
Humpastalainattua:
"She's a mystery and wonder and she will hurt you"

Elämässäopittua: Suomessa kuolee vuosittain yli 400 ihmistä alkoholimyrkytykseen.

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Kokkolan saaressa pikkuinen torppa

Ei se nyt niin kauhean pieni kyllä ole. Ihan sopivan kokoinen mökki ja erillinen saunarakennus. Ja nukkumamökki. Ja puulato. Ja ulkohuussi jossa on hämähäkkejä. Puhun nyt siis tyttöystäväni vanhempien saaresta jossa heillä nuo kaikki yllämainitut on. Tiemme kulki taas perjantaina sinne. Veneellä menimme. Appiukko vei. Lauantai-iltapäivään asti olimme tyttöni kanssa siellä kahdestaan ja sitten sinne tulikin tyttöni isä, äiti, sisko ja sen veli. Teimme pitsaa ja saunoimme. Ja makkaraa tietenkin paistoimme. Kävimme myös appiukon kanssa merelle viemässä verkot ja sunnuntaina aamulla haimme ne sitten takaisin. Vähän isomman mittaluokan verkkoja kuin mihin olen meidän perällä tottunut. Yksikin verkko oli kilometrin pituinen. Kyllä niitä kaloja tulikin ihan mukavasti. Hyviä silakat olivat kyllä. Nyt ajatukset ei pysy kasassa. Lopetan tämän ennen kuin edes kunnolla ehdin aloittaa. Palataan myöhemmin paremmalla inspiraatiolla.

Humppa Soi: En kehtaa edes myöntää.

perjantaina, elokuuta 21, 2009

Ja niin koitti aika kun Wille taas blogille kirjoitti

En näköjään ole loman jälkeen tänne kirjoitellutkaan. No ei siinä mitään. Nyt kirjoitan. Alkuun hieman palataan ajassa takaisin siihen kun loma alkoi. Alkuun menimme tyttöni kanssa hänen vanhempiensa mökille ja siellä lomailimme sillä parhaalla mahdollisella tavalla eli ei oltiin vaan. Grillattiin, saunottiin, löhöiltiin... Oli mukavaa ja rentouttavaa. Sieltä sitten parin päivän jälkeen suunnistimme Keski-Suomeen. Oli edessä minun kotipaikkani esittely. Lämmitettiin savusauna ja oleskeltiin. Ja pääsipäs siinä tyttö vähän tutustumaan lisää minun porukoihin. Hyvin tulivat juttuun keskenään.

Sieltä sitten heitin tyttöni takaisin Kokkolaan ja lähdin itse poikien kanssaKärnään. Tarkoitus oli lähteä torstaina ja olla sunnuntaihin asti saaressa erämeiningillä. No lähdettiin perjantaina ja nukuttiin kyllä teltassa vaikka saareen asti ei päästykään. Willen kesäkeittiökin siellä kuvattiin ja saa nähdä tuleeko siitä joskus jotain julkaisemisen kelpoista editoitua. Tuskin. Oli niin järkyttävät kireät violetit housut että heikoimpia heikottaa. Ihan karu reissu oli. Kärnä ei koskaan petä ystäväänsä.

Siinähän se loma pian menikin ja palasin Kokkolaan. Koulu alkoi keskiviikkona (viikko sitten) ja heti alusta asti olen viihtynyt enemmän kuin osasin unelmoidakaan. Todella mukavaa. Aiheet on mielenkiintoisia. Masennusta, skitsofreniaa, päihteitä, huumeita, kriisejä, ahdistusta, pakko-oireita, mielenhäiriöitä... Mielenkiintoista. Ei mitään kevyitä aiheita mutta mielenkiintoisia. Ja tässä vuoden aikana varmaan oppii itsestäänkin paljon uutta. Kasvaa ihmisenä sanoisi Pasila.

Viime viikonlopun olin töissä ja siellä oli todella rauhallista. Nyt sitten ei enää lisää töitä ole ainakaan sovittu. Ei haittaa. Kyllä tässä nyt vähän aikaa pärjäilee.

Tämäkin kouluviikko mennyt mukavasti ja tänään sain opoltakin kuulla että viime vuoden kaikki kurssit ovat kunnossa. Ei siis mitään hätää. Eilen käytiin ryhmäytymässä Kälviällä. Syötiin (koulu maksoi), kiipeiltiin (minäkin kävin muutaman metrin kokeilemassa ennen kuin alkoi huippaamaan), valkoisessa huoneessa rentouduttiin (nukahdinkin hetkeksi) ja lopuksi vielä paisteltiin makkaraa ja vaan juteltiin luokan kesken. Mukava luokka tänäkin vuonna vaikka vähän nuoria ovatkin (hädin tuskin täysi-ikäisiä). Ai niin ja minut ja tyttöni valittiin luokan emännäksi ja isännäksi. Luokka on meidän käsissä. Ei hyvä asia mutta ei voinut oikein vastaan sanoa kun meidät siihen tehtävään melkein pakotettiin.

Huh huh kun tulee tekstiä. Pitäisi kirjoittaa useammin niin muistaisi paremmin mitä on tapahtunut.

Tänään oli vain pari tuntia ja alkoi uusi käytäntö pyörimään erään opettajan tunneilla. Kuunnellaan aina tunnin aluksi jonkun oppilaan tuomaa musiikkia. Tänään kuulimme Nuket yhtyettä. Tykkäsin. Hauskaa kuunnella muiden mielipiteitä musiikista ja kuulla uutta musiikkia.
Biisien olisi hyvä jotenkin liittyä mielenterveyteen tai muuten alaamme joten ihan vapaita käsiä ei anneta valintojen suhteen. Odotan jo innolla omaa vuoroani.

Nyt pitäisi kasata Manniselle levyä. Hitaasti se valmistuu mutta varmasti.

Hyvä viikonloppua!

Humppa Soi: Eläkeläiset: Humppapuoskari
Humpastalainattua:
"Jos roppa alkaa rampata ja syyke olla kuraa.
Jos kesken kinkereiden ukko nyyhkytykseen sulaa."

Elämässäopittua: Koulussa voi oikeasti viihtyä.

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Aurinko paistaa, vettä sataa, Willellä alkaa loma!

Mies on hikinen. Mies on märkä. Mies on väsynyt. Miehellä on nälkä. Mies on äärimmäisen onnellinen. Miehellä loppui kesätyöt. Miehellä alkoi loma. Mies lähtee illalla rakkaansa kanssa mökille. Mies käy suihkussa. Mies kuuntelee hyvää musiikkia. Mies kirjoittaa blogille. Ja sen jälkeen mies syö.

Mies olen minä. Kenestä muustakaan tänne kirjoittelisin? Ihanaa kun vihdoin loppui työt ja alkoi loma. Vaikka se ei kestä kuin reilun viikon niin kyllä tuntuu ihanalta. Mutta kyllä se vähän haikealtakin tuntui sieltä lähteä kun sinne jäi vanhukset kaipaamaan. Mukavaa kun ovat tykänneet. Tunne on molemmin puolinen. Välillä työt kyllä väsytti paljonkin vaikka fyysisesti ei rankkaa olekaan. Mutta olen minä paljon kesän aikana oppinutkin. Tiedän ainakin että tämä on se minun alani. Tykkään tästä työstä.

Nyt ajatukset ei kasassa pysy lain joten lopettelen vain.

Humppa Soi: Edguy: Rocket Ride
Humpastalainattua: "Uu-woo-oooo-oo"

Elämässäopittua: Maatalousnäyttelyissä käy paljon ihmisiä.

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

"Mä en pelkää mitään"

Viikonloppuna kävin kotona (tämä kämppäni on kämppä ja kotini on se missä lapsuuteni päivät olen kirmannut alastonna niityllä). Siellä oli ihan mukavaa vaikka meinasikin iskeä loma-ahdistus kun alkoi tuntua että pitää revetä joka suuntaan ja aikaa on vain reilu viikko. Lauantaina keräsimme kiviä pois pellolta ja satoi vettä. Kastuin aivan läpimäräksi. Tykkään kesällä kastua lämpöisestä sateesta. Sunnuntaina palasin jo takaisin Kokkolaan ja Manninenkin pyörähti täällä. Sain vihdoin Mikko Alatalon Puutarha levyn. Legendaarinen levy. Ensimmäinen Mikon tekemä levy hänen vaimonsa itsemurhan jälkeen. Kauniita kappaleita. Herkkiä.

Maanantaina eli eilen olin töissä. Aamuvuorossa. Iltapäivällä paistoimme tyttöni (kutsun häntä tytöksi koska tyttöystävä on niin pitkä sana ja nimeltä en viitsi kirjoittaa) kanssa lettuja ja nautimme niitä jäätelön kanssa. Oli hyvää. Ilta ei ihan niin hyvin sitten mennytkään. En meinannut saada millään unta ja sitten alkoi ärsyttämään se kun aamulla pitää nousta aikaisin. No kyllä minä sitten lopulta nukahdin ja töissäkin jaksoin ihan hyvin.

Tänään on ollut väsynyt mutta onnellinen olo. On ollut mukavaa. Teimme riisiä ja kanaa ja rakensimme tuhannen palan palapeliä. Pienistä asioista sen ilon voikin nyhjästä.

Kohta kömmin nukkumaan...

Humppa Soi: Antti Kleemola: Kriisi
Humpastalainattua:
"Yksi tietää: poikaystävä pian romahtaa.
Toinen miettii kuka alakerran tytön saa.
Kolmas parvekkeelle sammuu niin kuin eilenkin.
Ja minä mietin että Hector sanois tän paremmin."

Elämässäopittua: Kyllä maalla on mukavaa. (Katso kuva)

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

Olisitpa täällä

Poika: "Olenko koskaan sanonut ettö olet kaunis, siis ihan oikeasti sanonut?"
Tyttö: "Eh"
Poika: Eikun ihan tosissaan, oikeasti. Olet tämän vuoden kaunein tyttö."

Näin siis keskusteli kliseisen näköinen trendikäs pari joka käveli vastaani kun töistä palasin. Tyttö oli kyllä kaunis en sitä kiellä mutta miksi sitä pakkelia pitää olla enemmän kuin elopainoa? Asiahan ei minulle kuulu eikä se minua oikeasti häiritse. Mietin vain.

Töissä on ollut ihan mukavaa ja kun olen saanut nyt pari yötä nukkua kunnolla niin sitä jaksaakin paremmin. Tänään piti Mannisen tulla luokseni yöksi matkalla Ouluun mutta kuten Manniselle on tapana niin hän istui väärään linja-autoon ja löysi tiensä Jyväskylään. Jotenkin kai sieltä kuitenkin hän tiensä perille löytää. Parempi vaan ettei tarvitse nähdä mutta se sattuu syvälle sydämeen kun hänellä on minulle Mikko Alatalon levy enkä sitä nyt vieläkaan saa.

Kohta voisin kömpiä nukkumaan kun aamulla taas aikaisin työmaalle ja huomenna kotiseudullenikin ajattelin mennä savusaunomaan.

Humppa Soi: Olli Lindholm: Satukirjan sankari
Humpastalainattua: "Lohikäärmeitä ei."

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Henkäisen ja kerään voimani

Ja kirjoitan blogille. Henkäisy tulee tässä: Huohhh. Ja voimien keräys tässä: Ynhgnhh. Ja sitten kirjoitus:

Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.

Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.

Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.

Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.

Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.

Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.

Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.

Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.

P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

Kaksi kissaa parvekkeella ja kolmas ruokittu

Ovat ne uteliaita. Naapurin kaksi kissaa siis. Tuolla ne nyt parvekkeellani seikkailevat. Olivat viisaita naapureita kun kysyivät minulta luvan että haittaako jos kissat siellä joskus pyörivät. Eihän minulla siellä kyllä mitään muuta olekaan kuin pari räsymattoa joten kyllä sinne pari karvapalloa sopii. Pitänyt tietenkin hommata sinne parveketuolit ja pöytä ja kukkia parvekelaatikoihin mutta arvaatte varmaan olenko saanut aikaiseksi. No kohtahan on kesä mennyt niin eipä sillä niin väliä.

Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.

Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.

Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.

Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll

torstaina, heinäkuuta 09, 2009

Hieman vaihdoin väriä

Koska elämässäni nyt on uusi ajanjakso menossa niin pitäähän sitä blogiakin vähän muokata. Kuvanikin voisin vaihtaa mutta en jaksa nyt alkaa väsertämään. Täällä minä nyt istun rakkaani luona. Tosin hän itse on lastenleirillä mutta on täällä hänen ihana kissansa seuranani. Äsken juuri hän muistutti olemassa olollaan vääntämällä tortut kylpyhuoneen lattialle ja vaikka olen vannonut että muuten kyllä siedän kissaa mutta sen sotkuja en ala siivoamaan niin pakkohan se oli siivota pois haisemasta. Meillä on tämän kissan kanssa sellainen viha - rakkaus suhde. Joskus menee ihan hyvin ja se on suloinen kun kömpii syliin kehräämään mutta joskus tekisi mieli heittää se parvekkeelta alas.

Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.

Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.

Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.

Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"

Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Niinpä niin.

Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.

Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.

Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.

Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.

Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.

Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.

Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.

Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Nyt kävi näin

Tarkempaa selontekoa ehkä myöhemmin mutta kerrottakoon että voisin alkaa susien kesyttäjäksi.

Päässä soi humppa: Mikko Alatalo: Tyttö Pohjanmaan
Humpastalainattua: "Helpompi susi kesyttää kuin tyttö Pohjanmaan"

torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Yhdet häät ja niin no eipä muuta

Töissä mennyt mukavasti vaikka välillä onkin väsyttänyt. Ei voi kuitenkaan valittaa koska tuollaiset työpaikat jossa viihtyy noin hyvin on kiven alla. Nyt sitten tuli nämä helteet joita koko talven ihmiset odottivat ja nyt kun ne ovat päällänsä niin valitetaan että on liian kuuma. Koskaan ei ole hyvin tai vastaavasti jos osaa elää positiivisella elämänasenteella niin koskaan ei ole huonosti. Kaikki riippuu tai roikkuu siitä mistä vinkkelistä sitä katsastelee. Asenne ratkaisee, sanotaan ja uskonkin että pitkälti näin onkin, se miten sen asenteen osaisi löytää onkin sitten eri asia. Olenpas minä filosofinen. En ole oikeasti. Olen vain väsynyt ja tylsä lähihoitajaopiskelija joka kesätyöpäivän jälkeen osti jäätelön ja ranskiksia ja viettää kuumaakin kuumemman iltapäivän ja illan neljän seinän sisällä yksinäisyydestä nauttien. Tai ei nyt yksinäisyydestä vaan pikemminkin yksinolosta, ne kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

Huomenna sitten nokkani suuntaa Keskipohjanmaalta Keski-Suomeen. Hikinen hetki linja-autossa kutsukoon karkeloon. Jospa illalla pääsis vaikka pitkästä aikaa savusaunaan. Ja lauantaina serkkutytön häihin. Tykkään. Häät on mukavia. Olen tainnut joskus täällä mainitakin että tykkään kovasti siitä kun häämarssi kajahtaa uruista. Vetää hiljaiseksi. Olenkohan joskus kävelemässä itse alttarille. Sitä ei tiedä. Olishan se kivaa mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää. Tyydyn siis sukulaisten ja tuttavien häissä nauttimaan häämarsseista. Ja hyvästä ruoasta tietenkin.

Kuuma. Hiki. Kuuma. Ranskikset valmiita. Syömään.

Humppa Soi: Ensiferum: Battery (Metallica coveri)
Humpastalainattua:
"Smashing through the boundaries
lunacy has found me
cannot stop the Battery"

Elämässäopittua: Töissä voi jopa viihtyä

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Keskikesän juhla mennyttä aikaa

Siinähän se juhannus meni mukavasti töissä. Perjantaina 07.00-15.00 ja launtaina sekä sunnuntaina 07.00-15.30. Onneksi oli illat vapaata sentään. Perjantai-iltana eli juhannusaattona pääsin kuokkimaan kaverini mökille. Siellä vietimme sellaisen mukavan rauhallisen mökki-illan. Savusiikaa, makkaraa, pihviä, lohkoperunoita ja kaikkea muuta makoisaa syötävää. Ja tietenkin saunomista. Ja vihdoin viimein kävin uimassakin. En varmaan koskaan ole näin myöhään pitänyt talviturkkia päälläni. Mukavaa oli. Ei mennytkään juhannus niin kuin aluksi suunnittelin että vain nyhjötän ja mökötän yksinäni kämpässä ja syön mikrossa lämmitettyjä makkaroita. Tosin se huono puoli tässä oli että yöunet jäivät hieman vähäisiksi. Ja töitä jännitin sen verran että kun nukkumaan pääsi niin uni ei meinannut tulla millään. Yleensä en menetä yöunia helposti mutta nyt huomasin miten rasittavaa unettomuus tosiaan on. Onneksi töissä meni hyvin ja eivät ainakaan vielä ole perään soittaneet että olisin jotain tehnyt väärin tai unohtanut tehdä. Olin nimittäin yksin töissä ja vastuu on melkoisen suuri.

Muutama yö on mennyt siis lyhyillä yöunilla joten nyt väsyttää. En taida tänään tehdä mitään...

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Tomppa Odottaa

Viettelen tässä ansaittuja vapaapäiviä. Eilinen oli vapaa ja vielä huominen on vapaa. Kyllä maistuu. Olen laiskotellut oikein urakalla. Musiikkia kuunnellut, leffoja katellut. Eilen käytiin luokkakavereiden kanssa syömässä Pedrinaksessa. Hyvää oli ruoka ja seura. Ja parina iltana olen pyörinyt kaverini kanssa luonnon armoilla. Olemme käyneet meren rannalla ja vähän metässä käppäilemässä. Tykkään olla ulkona.

Kirppareillakin on tullut kierreltyä ja mukaan tarttui tänäänkin Tom Waitsia, Stratovariusta ja vanhoja Soundin levyjä. No pitäähän sitä täydentää kun kerrankin on levyhyllyssä tilaa uusille levyille kun ostin eilen uuden cd-tornin. Kyllä sitä hyvää musiikkia onkin paljon.

Mitähän sitä sitten tekisi. Jos vaikka laiskottelis lisää.

Humppa Soi: Tom Waits: Whistlin' Past The Graveyard

tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

Sydän täynnä tulta, superpallo ja 69 silmää

Siinä ostokseni kun Anttilassa kävin. Tarkoitus oli ostaa kaksi levyä. Ja toisen piti olla Nordman. Nordmania ei kuitenkaan löytynyt joten ostin Maija Vilkkumaan Superpallon ja Brother Firetriben Heart Full Of Firen. Ja sitten heräteostona vajaalla 12 eurolla The 69 Eyesin kolmen cd:n ja yhden DVD:n paketin. En oikein tiedä miksi sen ostin mutta kun sitä olen kuunnellut niin pakko kai sitä on tunnustaa tykkäävänsä siitä.

Harjoittelukin on nyt ohitse. Vihdoinkin. Viimeinen viikko meni ihan mukavasti ja sain jopa nelosen siitä arvosanaksi. Viikonloppuna kävin kotopuolessa festarikesä avaamassa. Metecorock. No. Oli se ihan karua meinikiä ja viimeinen esiintyjä oli jopa melkein kuin oikea bändi. Ja uusi pitseriakin piti käydä testaamassa. Siinäkään ei valittamista. Ja lauantaina illalla tuli mahtava sarja telkkarista. Ihmebantu. Se on studio Julmahuvin tekijoiden uusin ja meillä Mannisen kanssa ainakin oli hauskaa sitä katsellessa.

Eilen alkoikin sitten arki. Aloitin kesätyöt. Ihan mukavasti on alkanut. Helppo olla töissä kun on tuttu paikka harjottelusta. Tänään tosin väsytti kun pari viime yötä on jotenkin jäänyt kauhian lyhyenlänniksi. No huomenna on iltavuoro joten saa nukkua aamulla.

Siinäpä tällä kertaa kaikki. Paitsi että ostin uuden imurin. On vähän hiljaisempi.

Palaillaan.

Pidä Wille itsesi miehenä. Poikamiehenä

Humppa Soi: Brother Firetribe: Game they call love
Humpastalainattua:
"Finally I realise
I'm losing this game they call love
I'm always one step behind
I'm losing this game they call love."

maanantaina, kesäkuuta 01, 2009

Kesäkatu polttaa miestä ja miksei naistakin

Ja niin on taas vierähtänyt muutama helteinen päivä siitä kun tänne viimeksi jotain rustailin. Viikonloppu meni mukavasti. Oli hauskaa. Launtaina kävimme kaverini ja hänen porukoittensa kanssa heidän mökillään saaressa. On se meri vaan komea. Heitimme tikkaa (voitin munkkikahvit), saunoimme, paistoimme makkaraa, mönkijän kyydissäkin vähän pyörähdin ja aurinkoa kalliolla otin. Mukavan kesäistä meininkiä. Ei kiirettä mihinkään.

Sunnuntaina kävimme isommalla kaveriporukalla piknikillä jonne minä tein kinkkupiirakan joka tosin meinasi mennä kasaan kun yritin sitä paloitella. Oli pari muutakin ihmistä keksinyt saman idean lähteä ulos auringosta näyttimään. Tuuli sopivasti niin ettei ollut edes liian kuuma. Enkä onnistunut edes polttamaan itseäni. Harvinaista.

Tänään lähti käyntiin viimeinen viikko harjoittelusta. Onneksi. Ei oikein jaksaisikaan enää.

Jos humppa soisi niin sieltä kuuluisi Nordman mutta nyt ei soi mikään.

Elämässäopittua: Tiiralla on pieni muna.

P.S. Ostin Mikko Alatalon LP:n.

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Kaboom

Viikonloppuna kävin kotiseudullani ja pääsin puutarhahommiin. Ja lettuja paistamaan. Ja makkaraa paistamaan. Ja saunaan. Siinä tärkeimmät viikonlopusta.

Matkakuume tosin meinasi iskeä kun katseltiin veljen Berliinistä ottamia kuvia. Olishan se kivaa seikkailla jossain uusissa maisemissa. No ehkä joskus. Sain minä onneksi hyvää musiikkia tuliaisiksi. Berlin Boom Orchestra. Aika karua. Sopii täydellisesti levyhyllyyni.

Harjoittelussa on ollut taas sitä samaa tylsyyttä. Välillä tuntuu ettei kello etene yhtään, ainakaan oikeaan suuntaan. Tämä ja ens viikko onneksi enää. Pitäisi kirjalliset työtkin saattaa ajantasalle kun kaiken pitää olla syksyllä valmista kun siirrymme koulutusohjelmiin. No onhan tässä kesä aikaa. Onneksi kokeet on kaikki läpi.

Ei siis ihmeitä Willen arkeen kuulu. Juopotkin tarjosivat aamuryyppyä kun töihin kävelin mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Humppa Soi: Berlin Boom Orchestra: Jericho Rock
Humpastalainattua: "Weil du dich selber zu viel liebst!" (Voisiko joku suomentaa?)

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Jag går till landet

Viikko vihdoin takana ja enää kaksi viikkoa harjoittelua. Kyllä se siitä. Tällä viikolla tein jotain sellaistakin siellä mitä en ole aikaisemmin paljon harrastanut. Minä nimittäin ratsastin. Kaikkeen sitä joutuukin. Olihan sieltä konin selästä komia katsoa maailmaa mutta pakarathan siinä helläksi tulee jos pitempään harrastaa.

Nyt lähdenkin viikonlopuksi maalle vähän puutarhatöihin. Ja saunaan. Sitä olen taas kaivannut.

Ei tässä tämän ihmeempiä taaskaan. Ihastunutkin olen. Jollen vallan rakastunut. Kehtaanko edes kertoa mihin. Kerron silti. Nordmaniin. Aivan mahtavaa musiikkia. Kaksi levyäkin laitoin jo tilaukseen. No kuunnelkaa itse. Ja jos tätä joku nyt jaksaa vielä lueskella niin kertokoon kumpi biisi parempi ja miksi.



Vandraren



På mossen

Elämässäopittua: Korpiklaanilta tulee taas uusi levy. En pysy perässä.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Ja ahdistuskin kävi kylässä

Eilen iski mahdoton ahdistus päälle. Pitkästä aikaa oikein sellainen että tuntui tekevän jo fyysisestikin kipeää. Näin se tapahtui:

Lähdin töihin seitsemäksi. Aamusta tein vähän muistiinpanoja kirjallista näyttötehtävää varten. Yhdeksältä lähdin kotikäynnille mukaan. Käytiin asiakkaan kanssa kaupassa. Siinä päivän mittaan tein kaikenlaista, mm. hoidin paljon yhtä pyörätuolissa olevaa vaikeasti kehitysvammaista ja vohveleitakin paistelelimme. Kahdelta sitten alkoi erään asiakkaan palvelusuunnitelman tekeminen jota pääsin seuraamaan. Sehän sitten venähtikin puol viiteen. Kyllä muuten väsytti. No ei auttanut muuta kuin alkaa väsäämään sitä näyttötehtävää puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut. En osannut yhtään vaikka oli selvät ohjeet. Ei vaan ajatus luistanut ja tieto että se pitää sen päivän aikana saada valmiiksi ei helpottanut yhtään oloani. Kaadoinpa maitopurkinkin vielä lattialle niin että ainakin puoli litraa ehti valua ulos. Ahdisti. Ahdisti. Ja vielä kerran ahdisti. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Tuntui että käy niin kuin Tampereen koulun kanssa. Pelotti että menetän taas kaiken.

No nyt on vähän parempi olo. Ehkä se tästä taas. Pikkuhiljaa. Olen muuten edelleen aika helposti vajoava itsesääliin vaikka kyllä siihen parannusta on tullut. Huomaahan sen siitäkin miten ei tännekään ehdi kirjoitella.

Huomisen jos vielä jaksais niin sitten olisi onneksi torstai vapaa.

Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Tavallisia ihmisiä
Humpastalainattua:
"Joka ilta näkee unta mies kun vihdoin nukahtaa,
että juoksee naisen luokse ja pyytää etkö vois
viedä minut täältä pois?"

Elämässäopittua: Nenäkin voi olla kipeä monta päivää.

torstaina, toukokuuta 14, 2009

Kiitos Eltonin Ben

Wille: Luin juuri kirjasi loppuun Ben.
Ben Elton: Vai niin. Minkä niistä kaikista upeista teoksistani?
Wille: Vauvahorkan. Luulin aluksi että se on jotain lässyn lässyn nyyh nyyh -tavaraa mutta minähän tykkäsin vaikka sellaistahan se olikin. Kiitos hyvästä lukunautinnosta.
Ben: Oleppas hyvä vaan. Minä osaan kyllä koskettaa kirjoituksillani. Ja naurattaa. Naurattaa ja koskettaa yhtä aikaa. Vai mitä?
Wille: Kyllä. Nimenomaan. Ei luulisi että lapsettomuudesta kertova kirja olisi uponnut tällaiseen vanhaan poikaan viiksettömään, mutta niin vain kävi.
Ben: Mitenkäs sinä nuori ja sivistymätön pojan kloppi sitten onnistuit keksimään kyseisen kirjan lukunautinnoksi?
Wille: No minä innostuin aluksi sinun kirjoista Popcorn ja Tappavan kuuluisa. Ajattelin sitten lukea loputkin kirjasi mitä kirjastosta löysin. Vielä olisi Eedenistä vikaan jäljellä.
Ben: Hyvä poika. Niin sitä pitää. Mutta jotta blogisi lukijat (joita on säälittävä määrä verrattuna minun kirjojen lukijoihin) eivät minua aivan itserakkaana pitäisi niin kerrohan sinä Wille jotain päivästäsi.
Wille: Mitäs minä nyt. Töissä olin. Tai siis harjoittelussa. Kasteltiin dokumentti telkkarista jossa oli harjoittelupaikain joitain asukkaita potkimassa palloa. Muuta en sitten oikein tehnytkään. Siellä sitä vaan aikaa tapetaan.
Ben: Etkö oikein tykkää olla siellä?
Wille: No jaa. En oikein. Asiakkaat ovat todella mukavia ja ei henkilökunnassakaan oikein vikaa ole. Jotenkin vaan tuntuu turhalta tämä harjoittelu. Tuntuu ettei opi mitään. Vaikka tänään minä teinkin jotain sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Ben: Ai jaa. Mitä teit?
Wille: En kehtaa kertoa.
Ben: Kertoisit nyt vaan. Ei tarvitse hävetä.
Wille: No hyvä on. Et sitten naura.
Ben: En tietenkään. (Et sinä saa ihmisiä nauramaan niin kuin minä)
Wille: Lakkasin kahden asiakkaan sormenkynnet.
Ben: Hahahhaahahahahhahahaah. NEITI! Hahahahaaha......
Wille: No kaikkea pitää kokeilla. Ainakin melkein kaikkea. Tai no jotain ainakin kannattaa kokeilla. Tai no ihan sama. Kokeilkoon kukin mitä tykkää.
Ben: Minua väsyttää keskustella sivistymättömien kynsien lakkaajien kanssa. Menen paikalliseen pubiin oluelle. Moikka. Älä ala kirjailiksi. Sinä et sitä hallitse niin kuin minä.
Wille: Hei hei Ben. En ala. Vaikka joskus kyllä yhden kirjan omaksi ilokseni kirjoitan. Se on haaveeni. Ei sillä ole väliä lukeeko sitä kukaan. Itseni vuoksi sen tekisin. Haastaisin itseni. Mutta ei vielä. Joskus sitten.

Humppa Soi: The Pogues: Once Upon A Time
Humpastalainattua:
"I remember the first time
I saw you on the street.
You look so pretty,
My heart skipped a beat."

Elämässäopittua: Jos lähtee ostamaan reppua niin se voi päätyä siihen että ostaa itselleen pari paitaa.

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Kissat on ihania

Eilen aloitin harjoittelussa oman asiakkaan seuraamisen niin kuin tämä viikko olisi tarkoituskin tehdä. Se meni ihan hyvin. Seurailin ja päivän päätteeksi kirjoittelin vähän miten on päivä mennyt. Mitään ihmeellistä ei muutenkaan eilen tapahtunut. Tänään sitten ei ihan niin hauskaa ole ollutkaan.

Oma asiakkaani oli kipeänä eikä tullut töihin. Selvittelin koko päivän sotkussa olevaa lankakerää. Välillä kävin lenkillä muutaman asiakkaan kanssa ja otin vastaan kuittailut naisettomuudestani. Kovasti siellä yrittivät minulle löytää naista mutta ei oikein sopivia ehdokkaita löytynyt tuosta kehitysvammaisten värikkäästä (mutta todella mukavasta) joukosta. Sitä paitsi ei minulla mikään haku ole muutenkaan päällä. Välihuomautus: Mahtavaa kitarointia Megadethin She-Wolf biisin lopussa. Muuten töissä meni ihan kivasti. Mitä nyt tylsyys vähän vaivaa. Töiden jälkeen vai pitäisikö tuota sanoa harjoitteluksi? No sanon sekaisin kumpaakin että menette varmasti sekaisin. Siis työharjoittelupäivän jälkeen menin kaverin luokse (aina joskus siellä käyn, hyvin harvoin oikeastaan) ja siellä söimme perunoita ja jauhelihakastiketta. Älkää peljätkö, en minä sitä tehnyt joten siitä tuli hyvää. Muutenkin olo jotenkin kamalan väsynyt ja ärsytti kun anatomiaakin olisi pitänyt lukea, niin eikös kaverini kissa päättäänyt piristää minua kusaisemalla repulleni. Siinä meni sekin sitten. Ei muuta kuin illan päätteeksi minimanista ostamaan uutta. No enhän minä siitä runsaasta valikoimasta (prinsessareppu vai pirates of caribbean reppu) osannut päättää joten nyt kuljen paikasta a paikkaan b kantaen tavaroitani muovipussissa.

Nyt väsyttää entistä enemmän. Menen kyllä aikaisin nukkumaan. Kuuntelis vaikka hetken Megadethia.

Humppa Soi: Megadeth: One Thing
Humpastalainattua: "Just the one thing, fix your attitude"

Elämässäopittua: Ei kissoja kiitos.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Willen Keittiö Osa 32

Äitienpäivän lounas

riisiä
2 grillimakkaraa
omenalimonadia


Lähde lähikauppaan (siwa, sale yms.) ostamaan ruokaa ja huomaa että on äitienpäivä ja kaupat on kiinni. Palaa takaisin kämpille. Laita edellisenä päivän jääneet riisin loput lautaselle. Lisää makkarat. Lämmitä mikrossa reilu pari minuuttia. Nauti muutaman päivän väljähtäneen omenalimonadin kanssa Lapinlahden lintuja katsellen.

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivä yksin

Heräsin. Nukahdin. Heräsin. Nukahdin. Heräsin lopullisesti. Taapersin keittiöön. Kahvit tippumaan. Pari voileipää. Päälle kurkkua ja jahtimakkaraa. Koneelle istumaan ja jotain säheltämään samalla aamupalaa nauttien. Puhelinsoitto äitille ja rupattelua. Sitten päivän toimintoihin. Aivan ensimmäiseksi Mikko Alatalo soimaan. Sitten tiskaamaan. Tiskien jälkeen kämpän siivoaminen, imurointi ja lattioiden luuttuaminen. Nyt kämppä on raikas ja puhdas. Seuraavaksi pitäisi tehdä koulutehtäviä ja jossain välissä käydä kaupasta jotain ruokaa hakemassa. Muuten ei tälle päivälle suunnitelmia olekaan.

Eilen olin sosiaalinen. Kävin kaverini kanssa toisen luona tuoreita pullia syömässä ja singstaria laulamassa. Ääntä ei lähtenyt flunssan takia mutta mukavaa se silti oli. Sieltä kun lähdimme pois niin kävimme vielä isommalla porukalla ABC:llä kaakaolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Hauskaa oli.

Tekisi mieli kirjoitella tänne useammin ettei huonon kirjoittamisen taidot ruostuisi. Tuntuu vaan ettei aika riitä mihinkään. Tai aikaa varmaan olisi mutta ei saa mitään aikaiseksi.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Latinomies
Humpastalainattua:
"Mä voin olla sulle tänään latinomies, kannan intohimon soihtua otsa hies.
Mä lemmin sua lailla latinoin, sut rakkauden rasvassa gratinoin. "

perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Jeps, jeps, juu, juu

Viikko vierähtänyt vihdoin viikonlopun puolelle. Ollut kyllä pitkä viikko. Harjoittelussa ollut tylsää. Siellä on lähinnä vaan ollut eikä ole oikein osannut tehdä mitään. Ei siellä kyllä muutkaan tee paljon mitään. Suurin osa ajasta on vain istuskelua ja kun vielä ei ole niin tutuksi tullut henkilökunnan kanssa niin sitä tuntee itsensä ihan turhaksi. Täytyy kyllä myöntää ettei oikein ole kyllä motivaatiotakaan enää kun tälle keväälle jo kolmas harjottelu menossa ja tämän jälkeen loppuu koulu tältä keväältä. No jospa se siitä. Asiakkaat siellä ovat kuitenkin mukavia persoonia ja ainakin vielä olen tullut tosi hyvin niiden kanssa toimeen.

Flunssakin meinannut kiusata. Äitienpäivätkin jätän väliin etten vie lahjaksi kevätflunssaa.

Viikonloppuna jos sais edes jotain rästitöitä tehtyä niin pääsis niistäkin joskus eroon.

Väsyttää vähän.

Humppa Soi: Hannu Brelo: Issuin illalla kaivon kannella

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

"Karvaisen kiitoksen metsästäjä"

Viisaimmat arvaavat otsikosta minkä kolmen dvd:n laatikon minä eilen kaupasta mukaani nappasin. Muutenkin olen otsek... ostesk... ostkseksellu... ostanut paljon viime aikoina. Nostin nimittäin opintolainaa ja sain palkan. Nyt vaan pitäisi malttaa mieli ja elää säästeliäästi että selviää kesään asti.

Lauantaina aamulla saapui pikkusiskoni tänne Kokkolaan vierailemaan. Oli luonani yhden yön ja lähti sunnuntaina takaisin. Kävimme vähän ostoksilla ja söimme kevään ensimmäiset irtojäätelöt. Kirpputorilta löysin aivan mahtavan cd-telineen. Se on koiranmuotoinen ja ristin sen Tessuksi. Tessu sai täytteekseen Mikko Alatalon levyjä. Kyllä sen kelpaa. Ai niin. Vapusta haluatteko kuulla? Ettekö? No kerron silti. Vietin sen kaverini kanssa aluksi hänen luonaan neljän seinän sisällä, sitten minun luonani ja ilta muiden kavereidemme luona karkkia napostellen ja jääkiekkoa katsellen. Simaa join yhden lasin. Munkkeja en syönyt.

Tänään alkoi viimeinen harjoittelu tälle keväälle. Olen kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä. Ihan mukavasti siellä päivä meni mutta veikkaan että tylsää tulee vaikka tänäänkin leivoimme pasteijoita. No enää tämä viiden viikon harjoittelu ja sitten alkaakin kesätyöt. Kesäkuu ja heinäkuu töitä ja elokuussa ehkä pari viikkoa ihan lomailua.

Mutta nyt paistamaan lettuja. Siellä jo ensimmäinen kärisee.

Humppa ei soi. Harvinaista. Kuuluu vain ääniä rappukäytävästä kun joku siellä tallustelee.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Hiljaista eloisuutta blogilla

Kevätkiireet ovat vieneet aikani blogin ääreltä. Ai mitkä kiireet muka? No olen minä koulussa istuskellut ja kaiken maailman tehtäviä epätoivoisesti vääntänyt. Ja töissäkin olen välillä käynyt. Ja kotopuolessakin käväisin savusaunomassa ja pikkusiskoni uutta lemmikkikilpikonnaa kiusaamassa. Ihme mötkäle. (siis se kilpikonna, ei pikkusiskoni) Tampereellakin pyörähdin tuossa reilu viikko sitten ihan vaan päiväseltään koulun kanssa. Ihan kiva reissu oli. Mukava kaupunkihan Tampere on. Muut kun kävivät shoppailemassa tai päiväolusilla niin minä kävin kaverini kanssa Tampereen tuomiokirkossa. On muuten mahtava paikka. Vetää hiljaiseksi.

Muutenpa elämässäni ei olekaan mitään muutosta tapahtunut suuntaan jos toiseenkaan.

Palailen taas joskus, jos jaksan.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Työn raskaan raataja

Perjantai: Töitä
Lauantai: Töitä + sukulaisia
Sunnuntai: Töitä

Maanantai: Töitä
Tiistai: Itsenäistä työskentelyä (oikeastikin pitäisi)
Keskiviikko: Tampereelle opintokäynnille
Torstai: Koulua
Perjantai: Koulua
Lauantai: Töitä?
Sunnuntai: Töitä?
Maanantai: Koulua
Tiistai...

Humppa Soi: The Pogues: En muista biisiä
Humpastalainattua: Ei ole sanoja

Elämässäopittua: Sukulaiset täydentävät mukavasti jääkaappia

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Jos se tästä vielä muuttuisi vaikka iloksi, tai ainakin jotain sinnepäin

Sain pääsiäiseksi ja ehkä sitä seuraavaksi viikonlopuksi ja ehkä hyvällä tuurilla jopa kesäksi töitä Sotainvalidien palvelutalosta jossa harjoittelussakin olin. Olen enemmän kuin tyytyväinen vaikka pelottaakin että miten jaksan kun on paljon aikaisia aamuja eikä saa nukkua pitkään. Kiva kuitenkin jos saisi edes vähän rahaa niin voisi joskus vaikka käydä ruokakaupassa niin ettei tarvitsisi koko ajan miettiä mitä makaronia on varaa ostaa.

Koulu jatkui tänään ja siellä oli samanlaista kuin ennenkin. Ihan kivaa vaikka välillä silmäluomet tuntuivat raskailta ja kirjalliset työt alkoivat ahdistamaan.

Ei muuta. Luen hetken Douglas Adamsia ja alan sitten nukkumaan.

Humppa Soi: Freeman: Mystilliset kyynelet
Humpastalainattua: "Jotain mystillistä liittyy kyyneleihin, joita tahtomatta joutuu kasvollein."

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

En minä mitään Hakaniemen rantaa kulje

Vaikka kevät onkin. Mukavan aurinkoista ja lämmintä ulkona vaikka loskassa ei kovin mieltä ylentävää olekaan kulkea. Ei haittaa yhtään että kesä lähestyy. Harjoittelukin on nyt takana ja pari vapaapäivää ennenkuin maanantaina sitten takaisin kouluun. Harjoittelu meni tosi hyvin, tykkäsin olla ja ottivatpa tiedotkin ylös jos joskus tarvitsevat sijaista tai muuten ovat työvoimaa vailla. Ja kaikkein eniten yllätyin kun opettaja napsautti minulle numeroksi viitosen. Ja kun siihen sisältyy se terveyskeskusharjoittelukin. En minä niin hyvää numeroa odottanut. Kohta olisi palattava takaisin maan pinnalle ettei ihan kokonaan tuo Ultimuksen maineeni katoa.

Tässäpä tärkeimmät.

maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Kiitos Manninen!

Sain tänään postissa ensimmäisen levyn tästä uudesta levynvaihtoharrastuksestamme. Komean tarinan oli Manninen koonnut hienojen biisien ympärille. Oli ehkä havaittavissa jotain pientä vihlailuakin. En malta odottaa että pääsen vastaamaan.

Ei tässä muuta.

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

"Mitähän se mahtaisi olla niin?"

Kävin pikavisiitillä kotona. Eilen menin ja tänään palasin. Mitään ihmeellistä kerrottavaa käynnistäni kotoisissa maalaismaisemissa ei ole. Saunassa kävin. Niin ja karjalanpiirakoita söin. Kyllä maistui. Molemmat. Nyt olisi edessä vielä kolme päivää harjoittelussa ja torstaina arviointi ja sitten olisi taas yksi harjoittelu takana. Vaikka viihtynyt olenkin kovin niin on ihan mukava kohta taas koulunpenkkiä mennä kuluttamaan. Äkkiä siihen kyllä kyllästyy kun kaiken maailman tekemättömät työt alkavat päälle kaatua.

Voi veljekset kun ei nyt ajatuskaan lennä.

Kuuntelen Mikko Alataloa.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Jodlei, naista ei
Humpastalainattua:
"Meikä kademielin katsoo napakympin juontajaa
Kun ilman neiti X:ää täällä laulan vaan."

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Rahaongelmaani ratkaisu

Tosin se ratkaisu ei ole hyvä ratkaisu. Joudun nimittäin maksamaan sen reilun 1200 euroa. Ei auta itkut markkinoilla. No onneksi tänään tuli ilmoitus että saan nostaa tälle keväälle 900 euroa opintolainaa. Ja sitten jos kesätöillä maksaisi loput. Eiku. Eihän minulla olekaan kesätöitä. En kai minä nyt sellaisia saa aikaiseksi etsiä. No. Pakko jotenkin kärvistellä. Säästölinjalla porskutetaan. Ei paljon juhlita ei.

Sitten iloisempiin aiheisiin.

Eilen tein ruokaa yhdelle mummelille koska se kuuluu näyttää harjoittelun aikana että senkin osaa. Enkä voinut edes etukäteen harjoitella ja suunnitella sitä koska mummo osti ruoka-aineet vasta samanpäivän aamuna enkä tiennyt yhtään mitä tuleman pitää. Siinä sitten oli pöydällä naudan sisäfilee ja siitä täytyi ruoka loihtia. Onneksi "tummu" (täälläpäin ihmiset sanovat mummoja tummuiksi) auttoi ja opasti sanallisesti minua koko ajan. Keitin perunat, heitin lihan uuniin, tein valmiskastikkeen, salaatin väänsin ja vielä jälkiruoaksi mustikkapiirakan. Niitä sitten tuli syömään lisäksi ohjaajani ja paikan pomo. Hyvin ruoka maistui meille kaikille ja kovasti sain kehuja. Ihan kiitettävän tasoista kuulemma oli. Ja kehuivatpa vielä että kyllä näillä ruoanlaittotaidoilla vielä vaimon saa. Toivotaan että ovat oikeassa. Epäilen kyllä.

Tänään vielä iltavuoroon ja sitten onkin viikonloppu vapaa. Voipi olla että huomenna pyörähdän taas kotosalla, riippuu siitä jaksaako veljeni ajaa tätä kautta. Linja-autoon minulla ei ole varaa.

Humppa Soi: Dingo: Bussipysäkki
Humpastalainattua: "Taas yksi päivä jää penkille, tahtoisimme jo päästä perille."

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Kaiken päälle kaatuminen jatkuu...

Eilen tuntui siltä että mistään ei tule mitään ja että kaikki kaatuu päälle. Illalla olo kuitenkin vähän helpotti ja tänään aamulla oli jo ihan hyvä olla. Mutta kuten tiedämme, silloin kun kaikki alkaa kaatumaan niin ne myös kaatuu. Nyt puhun rahasta. En ala yksityiskohtaisesti selittämään mistä on kyse mutta jos asiat menee niin kuin pahimmassa tapauksessa voi mennä niin minun täytyy jostain saada nykäistyä reilu 1200 euroa. Ja vain sen takia että olen ollut tyhmä.

Kuka hullu on keksinyt rahan? Siitä ei ole mitään muuta kuin harmia.

No ihminenhän sen on keksinyt. Ja ihmiset on tyhmiä. Ainakin minä olen.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Ärsytys

Vaikka minulla on pitkin talvea ollut hyvä olo niin kyllä minunkin joskus on paha olla. Nyt on sellainen hetki. Minähän olen luvannut että en valita jos seurustelen mutta minähän en seurustele joten voin valittaa. Tämä on yksi asia joka minua ärsyttää. Kaikki luulevat että minä seurustelen. Että minulla on tyttöystävä. Että hirviö on löytänyt kaunottaren. Asiahan ei näin kuitenkaan ole. Ihan sama mitä te luulette. Tottakai minä mielelläni ja ylpeästi sanoisin jos asian laita olisi näin. Mutta kun se ei ole. Vietän toki paljon aikaa yhden naispuolisen kaverini kanssa ja koska tulemme hyvin toimeen niin en ihmettele vaikka ihmiset luulevat yhtä jos toistakin. Ja en minä sitäkään kiellä etteikö siitä nyt joskus jotain voisi tullakin. Ehkä minä vain typerästi niin toivon ja elän haavemaailmoissa mutta tiputaanpahan sitten ainakin taas vaihteeksi korkealta kun todellisuus iskee kasvoille. Ääh. En minä tiedä. MINÄ EN TIEDÄ! Jättäkää minut rauhaan.

No ärsyttää minua muutkin asiat. Esim. rahattomuus. Ikivanha ketutuksen aiheuttaja. Ja kohta minä olen sitten entistä velkaisampi mies kun eilen pistin Kelalle hakemusta jos vaikka opintolainaa saisin nostaa. Hihhei. No saanpahan sitten ainakin maksettua nykyiset velat ehkä pois kavereille.

Sitten ärsyttää näyttösuunnitelma. Kaiken maailman perusteluja pitäisi taas keksiä miksi teen niin kuin teen harjoittelussa. Miten perustelen sen että pesen mummon pyykit? Miten huolehdin turvallisuudestani? Miten osoitan käyttäväni hoitotyönperiaatteita hoitotyössä? Miten? Miksi? Blaa blaa blaa... Ei jaksais. Mennä edes koko harjotteluun enää. Mukavaa siellä on mutta kun ei saisi olla kun siellä pitäisi olla oppimassa.

Sitten ärstyttää tämä nettikin. Eihän se vieläkään toimi niin kuin pitäisi. Aina silloin tällöin toimii mutta suurimmaksi osaksi takkuilee. Siksi pidänkin koneen usein kiinni. En jaksa tapella.

Ja tekemättömät koulutyötkin ärsyttää.

Ja se kun Pluto ei ole planeetta.

Väsyttää.
Ärsyttää.
En jaksais.
Haluaisin vain olla.
Olla olematta.
Olla miettimättä.
Vain olla.
Möllöttää.

Anteeksi.
Olen vain tällainen.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella!

Otsikko on hämäystä. En ala nyt Jumalasta puhumaan, enkä uskosta. Vaikka se tärkeä aihe onkin niin en ala täällä siitä puhumaan. Usko ja seksi ovat edelleenkin aiheet joista en täällä puhu. On kyllä muitakin aiheita joista en puhu, esim. formulat, jalkapallo, autot, ryyppyreissut. En siis puhu täällä mistään miehisistä aiheista. Paitsi ehkä Vimpelin Väinämöisestä. Hieno mies. Hiljainen hetki hänelle.

Näin meni hiljainen hetki. Nyt voidaan puhuakin jostain muusta. Vaikka pyykinpesusta. Silittäminen on mielenkiintoista. Joskus se sujuu hyvin ja joskus taas ei onnistu millään. Housujen prässääminen ainakaan ei minulta oikein suju. Mutta mankelointi. Se onnistui hyvin kun sitä ensimmäistä kertaa eilen kokeilin. Pitää vaan olla varmat otteet ja luottaa että se onnistuu niin kyllä se siitä, pätee muuten moneen muuhunin asiaan kuin pyykkihuoltoon. Kylläpäs nyt puhun nössöjä asioita. Jos osaisin hävetä niin häpeäisin. Punastua kyllä osaan.

Nyt puhun arjestani. Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja väänsin näyttösuunnitelman valmiiksi. Viikonlopun olin töissä. Lauantaina kävin HB:n keikalla. Oli kyllä aivan mahtavaa pitkästä aikaa käydä kuuntelemassa elävää musiikkia. Että minä rakastankin sitä. En minä yleensä paljon ulkoisesti sitä näytä mutta sisältäni olen aivan ekstaasissa kun pääsen näkemään ja kuulemaan hyvää musiikkia. Keikan jälkeen ajeltiin hieman ja muutenkin vieteltiin aikaa kavereideni kanssa. Kirkossakin kävimme nuorten messulla ja ehtoollisella. Ilta päättyi kuinkas muutenkaan kuin ABC:lle. Siellä tuli kyllä eilenkin pyörähdettyä. Olemme varmaan aika lailla kanta-asiakkaita siellä. Tosin viime aikoina en ole edes ostanut sieltä mitään kun ei ollut rahaa. Nyt soi muuten taustalla Soundi 2008 levyltä Ironica. Tulee mieleen Twilightning. Hmm. Tämähän on hyvää. Antti Kleemolakin on hyvää. Ja Pahat Agentit. Ja Klamydia. Niin ja tietenkin Nightwish ja Sonata Arctica. Niin ja Helloween. Ja Gamma Ray. Eläkeläiset. The Pogues. Kaija Koo. Tarot. Metsatöll. Megadeth. MIKKO ALATALO. AAAHHH. IHANAA. No niin. Meinaa taas karata joten jalat takaisin maahan ja lopetan kirjoittamisen tällä kertaa tähän. Olenkohan koskaan lopettanut kirjoittamista kesken lau

Humppa Soi: Ironica: All That I Drain

Elämässäopittua: Ehkä kauneinta mitä minulle on nainen sanonut: "Sinä tulet mieleeni aina kun kuulen mainittavan Mikko Alatalon."
generated by sloganizer.net