Aikaa ei ehkä olisi nyt kirjoittaa kun kouluun pitäisi jaksaa lähteä. Mielelläni sinne kyllä menen ei siinä mutta olisi kiva kun aamulla saisi nukkua pitkään. Miksi tänne sitten eksyin kirjoittamaan? Meinasi vetää herkäksi kun luin S:n kommentin joten ajattelin paneutua tuohon aiheeseen hieman tarkemmin.
Vanhoja blogitekstejä kun lukee ei voi olla huomaamatta sitä miten vahvasti niissä on mukana ahdistus ja maassa laahaava mieli. Toki niissä on sitä pilkettä silmäkulmassakin mutta yleisilme on alavireinen. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Kyllähän se kovasti koski se synttärilahja jonka silloin pari vuotta sitten sain. Mutta nyt on asiat toisin. Pääsin asiasta yli ja nyt olen onnellisesti parisuhteessa. Ja niin kuin sitä silloin mietti ettei koskaan voi löytyä ketään jonka kanssa uskaltaa olla ilman että koko ajan pelkää yksinjäämistä. Ja sellaista jonka kanssa voi olla oma itsensä. Että tosiaan se riittää. Ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Saa olla vain tällainen. Minusta tykätään sellaisena kuin olen. Ei pelkästään tykätä. Minua rakastetaan. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Vimpelin Väinämöinenkin sen sanoo hyvin: "Se on kaikista suurin kysymys mitä elämässä, mitä elämässä, ihmisen elämässä, on saada rakastaa ja saada tuntea olevansa rakastettu." Herkäksi menee mutta ei anneta sen häiritä (parvekkeen remontointi häiritsee kun pora jauhaa kuin viimeistä päivää sekoittaen ajatukset).
Nyt karkasi ajatus. Mutta tärkein pointti tässä kai oli se että minä olen tyytyväinen elämääni ja enemmän kuin tyytyväinen parisuhteeseeni. Kiitos tyttöni mun. Minä rakastan sinua.
Humppa Soi: Jukka Takalo: Opeta mut puhumaan
Humpastalainattua:
"Opeta mut puhumaan, kerro miten sanotaan, että rakastaa.
Opeta mut puhumaan, kerro mitä tarkoittaa, että rakastaa."
8 kommenttia:
Sen kyllä tosiaan huomaa, että kirjoitat jotenkin paljon positiivisemmin nykyään. :) Kivaa, että olet löytänyt itsellesi noin ihanan ihmisen.
=) <3
-S-
Hei Wille, oon toooosi ilonen sun puolesta :).
Itsehän vielä pysyttelen siellä maan matosten joukoissa. Tai siis mieli pysyttelee. Toivottavasti mulleki kuitenki loppupeleissä käy, niinku sulle. Vielä on tosin ylitsepääsemättömän vaikee uskoo ja luottaa siihen.
Anyway, keep it going :)
:) <3 :)
Ne on ne pienet itsestäänselvät asiat, kuten toisen ihmisen läsnäolo elämässä, jotka kuitenkin ovat ne kaikkein ihmeellisimmät sitten loppupeleissä.
Kivaa, että olet onnellinen.
Oih. Tätikin on kovin iloinen puolestasi.
Kiitos kauniista sanoista. Te olette mahtavia ihmisiä.
Taidan aika täsmälleen tietää, mitä tarkoitat tässä kirjoituksessa. Liippailee läheltä. Tosi hieno juttu, että elämä hymyilee!
Aina ei vaan tajua miten se elämä tosiaan hymyileekin. Nyt tajuan ja nautin siitä.
Lähetä kommentti