Anteeksi. Mainitsen joulun.

Joulu lähestyy. Vielä olen onneksi välttynyt ahdistumista kauppojen joulun tyrkyttämiseen. Yleensä marraskuun puolessa välissä jo tympäsee koko joulu, kun sitä joka paikassa mainostetaan. Olen sitä mieltä, että vasta joulukuussa saisi mainita sanan joulu. Ehtisi aivan hyvin. Nyt kyllä itse sodin tätä sääntöäni vastaan, kun puhun joulusta.

Tänä vuonna joulussa on se mukava puoli, että olen vapaalla. Pari viime joulua olen ollut töissä aattoillan ja joulupäiväaamun. Silloin menee koko joulu jotenkin kokonaan ohi. Nyt olen peräti viisi päivää vapaalla joulun aikaan. Pari päivää ennen joulua ja koko joulu. Sitten kun vielä vaimoni saisi vapaata niin kyllä kelpaisi. Ja vielä kun on tämä oma kotikin, jonne voisi käydä kaatamassa pihan perältä oikean joulukuusen.

Pikkujoulutkin olisi kuun alusta. Työpaikan sellaiset. Saa nähdä millaista tulee olemaan. Viime vuonna oli vähän vaisut, eikä oikein jatkoillekaan lähdetty kun piti töihin seuraavana päivänä.

Pitäisiköhän tänä vuonna laittaa youtube joulukalenteri facebookiin? On niin hauskaa, kun työkaverit ihmettelee mistä niitä biisejä ja artisteja oikein löydän. Viimeksi kun levyhyllyäni sinne raottelin niin yksikin sanoi, että Rautavaara oli ainoa jonka tunnisti. Tunnen suurta nautintoa, kun ihmiset pyörittelee päätään musiikkimakuni suhteen.

Kohta voisin alkaa siivoamaan ja yllättää vaimoni kun hän herää. Välillä on mukavaa pienillä asioilla piristää toisen mieltä.

Morjens.

Humppa Soi: Vilperin Perikunta - Rakkaustarina
Humpastalainattua:
"Kun sä lähdit, mulle hymyilit, sanoit yhden sanan: shit. Mä en silloin tiennyt mitä sillä tarkoitit. Mut mä katsoin sanakirjastani. Sä puhuit lakanoista, voi kultaseni, jos oisin silloin tiennyt mihin vihjailit."

Elämässäopittua: "Dr Horrible's Sing-along Blog on hieno elokuva."

"Hän sanoi älä itseäs pelkää"

Nyt kun taustalla soi Ekkedien tanssi, kello lähestyy puoltayötä ja vaimokin on töissä niin on aika kirjoittaa blogille.

Kirjoittaa ja paljastaa jotain suurta. Tai oikeastaan pientä. Arvaattekin varmaan mistä on kyse? Ensiksi tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin, sitten mentiin kihloihin ja naimisiin, ostettiin talo, saatiin vakituiset työpaikat ja ensi keväänä pieni perheemme kasvaa kolmeksi. Toukokuun lopulla on laskettu aika. Tällä hetkellä taitaa olla viikkoja takana 13. Nyt uskaltaa asiasta jo puhua muillekin kuin lähimmäisille. Ei kuitenkaan vielä facebookissa. Mukavampi kertoa naamatusten ihmisille.

On kyllä jännää aikaa. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Minusta tulee isä. Vaikeaa sitä on käsittää. Näin se elämä vaan asettuu uomaansa vaikka täälläkin vielä hetki sitten valitin kun elämälläni ei ole suuntaa. Hassua.

 Humppa Soi: Tabula Rasa - Omantunnon rukous
Humpastalainattua löytyy otsikosta.

Elämässäopittua: Meidän ei kannata tilata lehteä, kun sitä ei muista hakea laatikosta.

"Kerran miulla oli unelma ja tämä se on"

Kömpelö otsikko, mutta mahtava viikonloppu.

Perjantaina kuudelta istuin valtion rautateiden kyytiin kohti Tamperetta. Perjantai-ilta kului kaverin luona elokuvia katsellen Netflixistä.

Lauantaina herättyäni alkoi illan odotus. Kebabbia syöden ja Breaking Baddia katsellen tapoimme aikaa, kunnes oli aika lähteä ajelemaan Helsinkiin päin. Navigaattori ohjasi meidät helposti Hartwall areenan parkkihalliin. Jokunen muukin ihminen oli paikalle saapunut.

Tavoille uskollisina joimme yhdet ja vain yhdet lonkerot ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa katsomosta. Helpostihan sekin löytyi ja saimme taas odotella. Sitähän se keikkailu paljolti onkin. Onneksi taustalla pyöri rasittavia mainoksia Robinin elokuvasta. (Taitaa Robinilla olla vakavakin sairaus, kun sydämestä palanen puuttuu.)

Odotus lopulta palkittiin kun halli alkoi olla täynnä ja kello lyödä kahdeksaa. Tutun lakanan taakse heijastui kuva Hietalan Marcosta keinutuolissa ja Taikatalven sävelet alkoi soida. Kun lopulta lakana tippui alas paljastaen koko bändin niin aivan kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin.

Hyvin otti yleisö vastaan uuden laulajan. Ja miksei olisi? Floor Jansen lauloi todella hyvin, sekä Anetten että Tarjan aikaisia lauluja. Nyt vain toivotaan, että Floor jäisi bändiin.

Illan keikka tarjosi paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Oli Pekka Kuusiston viulun soittoa, pyroja, tulitanssijoita ja ennen kaikkea menevää musiikkia. Uusia ja vanhoja biisejä sopivassa suhteessa. Puolitoistatuntinen vierähti taas todella nopeasti. Lisää jäin taas kaipaamaan, niin kuin aina Nightwishin keikan jälkeen. Vaikka suhteellisen paljon käyn keikoilla niin Nightwish on kuitenkin aina se kaikkein mieluisin.

Keikan jälkeen joutuikin sitten taas vähän odottelemaan, kun permannolle kannettiin tuoleja. Sitten alkoi illan erikoisuus. Nimittäin Imaginarium -elokuva. Holopainen ei ujona miehenä uskaltanut tulla elokuvaa esittelemään joten Hietala ja Stobe Harju hoitivat sen puolen.

No oliko elokuva sitten hyvä? No olihan se. Nightwishin näköinen. Unenomainen. Satumainen. En tiedä sitten miten elokuva uppoaa ihmisiin, jotka ei Nightwishiä niin tunne. Mutta minä pidin. Ja toivottavasti muutkin fanit.

Keikan ja elokuvan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Sunnuntaina sain sitten jo esimakua arjesta, kun jouduin odottelemaan junaa pari tuntia, kun ensimmäinen juna johon yritin oli täynnä.

Ja tänään todellinen arkeen paluu. Iltavuoroon töihin. Ei kyllä kiinnostaisi.

Humppa Soi: Nightwish - Ghost Love Score

Elämässäopittua: Minihameet tulivat muotiin 60-luvulla.

Viime hetken rykäisy

Nyt ei ole kauan aikaa kirjoittaa, mutta yritetään jotain nopeasti kuitenkin väkertää. Lähden nimittäin kohta Tampereelle röntgenkaverini luokse yöksi ja sieltä sitten huomenna suureen maailmaan Helsinkiin. Juna lähtöö kuudelta ja sitä ennen pitää käydä heittämässä (tai ehkä kuitenkin ajan) auto vaimolleni töihin ja makuunista voisi käydä ostamassa matkakarkkia.

Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.

Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.

Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.

Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day

Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.

Odotan...

... että pääsen hakemaan vaimoani töistä puoli kymmeneltä.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.

Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.

 Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.