Harjoittelua on kulunut nyt jo pari viikkoa. Tosin ensimmäisellä viikolla vain kolme ja tällä toisella viikolla neljä päivää. Aluksi olin aivan pihalla kaikesta niin kuin nyt yleensäkin uudessa paikassa. Henkilökuntaa on paljon ja vaihtelee tiuhaan ja olen huomannut että minun on vaikea avata suutani jos paikalla on vähänkään enemmän ihmisiä. Silloin kun olen kahdestaan tai pienessä ryhmässä niin juttelen ja tulen toimeen mielestäni ihan hyvin ihmisten kanssa. Aluksi ahdisti olla harjoittelussa kovastikin kun tuntui ettei osaa mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin alan pääsemään kärryille ja nyt sain jo oman potilaan jonka kanssa tulisi viettää aikaa enemmän kuin muiden ja seurata hänen hoitoaan.
Mutta siis erittäin mielenkiintoinen paikka tuo nuorisopsykiatria on olla harjoittelussa. Näkee sellaisen maailman mistä ei muuten ole oikein mitään kuvaa. On vaikka minkä näköistä potilasta. Osa enemmän ja osa vähemmän sairaita. Olisi mukava löpistä niistä enemmänkin mutta on se vaitiolovelvollisuus. En halua että kukaan tunnistaisi esim. omaa sukulaistaan minun blogipuheiden perusteella.
Muuten elämässä ei oikein mitään uutta ole tapahtunut. Harjoittelu tuntuu vievän kaiken ajan. Huomenna pitäisi kyllä veljen kanssa lähteä kotosalla käymään. Niin ja olenhan minä vanhentunutkin tässä viime kerrasta. 24 vuotta pyörähti täyteen. Sain rakkaaltani itse tehdyt lapaset, vyön ja lahjakortin Anttilaan. Olin erittäin otettu, varsinkin lapasista. On aina mahtavaa saada jotain itsetehtyä toiselta. Varsinkin kun itse en osaa tehdä käsilläni mitään.
Ei kai tässä tämän kummempaa. Taas se jää tämä kirjoittelu. Miten tuntuu ettei riitä aikaa vaikka kyllähän sitä riittäisi kun laittaisi riittämään.
Humppa Soi: Ensiferum: Heathen Throne
3 kommenttia:
Wanha! :)
Huhhuh, luin ensin että itsetehdyt lapset!
T-T
Niin olen kun en tännekään jaksa kirjotella niin usein kuin nuoruusvuosinani.
Itsetehtyjä lapsia ei ole vielä kuitenkaan tulossa.
Lähetä kommentti