Töissä oli melko rauhallista. Niin kuin yleensäkin. Paljon siellä tulee aikaa vietettyä työkaverin kanssa, kun asiakkailla on omia menoja ja tekemisiä. Ja sehän on vain hyvä asia mitä vähemmän ohjaajia tarvitsevat. Työkaverin kanssa tullaan hyvin toimeen ja ollaan vähän nähty vapaa-ajallakin. Onneksi sattui noin mukava tyyppi, kun kuitenkin neljänä iltana viikossa ollaan suurimmaksi osaksi kahdestaan töissä. Olisi kurjaa olla sellaisen kanssa, jonka kanssa ei keksi puhuttavaa. Välillä sitä tuntuu että enemmän töissä on työkaverin kanssa kahden keskistä aikaa kuin kotona vaimon kanssa. Nuo lapset aika hyvin minimoi tuon kahden keskisen ajan. Ne on ne lyhyet hetket iltaisin, kun lapset on saanut nukkumaan. Ja tänäänkin tyttö ei suostunut nukahtamaan helpolla ja on vieläkin varmaan hereillä, kun vaimo lähti uudestaan yrittämään nukuttamista. Huoh.
On lasten jälkeen kyllä muutenkin osannut arvostaa niitä hetkiä kun saa ihan vaan olla kahdestaan. Ne on valitettvan vähäisiä. Joskus sentään saamme lapset hoitoon niin että päästään vaikka kahdestaan kauppaan tai mikä parempaa niin vaikka syömään kahdestaan. Varmaan yhden käden sormilla pystyykin sitten laskemaan ne kerrat mitä ollaan saatu olla kahdestaan yötä jossain. Viimeksi viime kesänä oltiin yksi yö, kun käytiin kaverin häissä. Ja vaikka niin vähän lapsia hoitoon yritetään saadakin niin silti joka kerta on sellainen olo ettei haluaisi häiritä muiden elämää.
No se on sellaista ja koko ajanhan tämä helpottaa, kun lapset kasvaa. Välillä jotkut vihjaavat että meinataanko kolmatta lasta yrittää, niin voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että ei. Kaksi sopii vallan mainiosti. Eihän kolmea lasta saatais millään kenellekään hoitoon.
Elämässäopittua: Kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti