sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Maallahan minä

Vasten tapojani kirjoittelen nyt täältä kotopuolestani, maaseudun rauhassa. Alkuun kiitän teitä onnitteluista. Kiitos. (Ja Manninen, et sinä hämää anonyymiydellä.)

Perjantaina aloitin aamuni hakemalla hoitsupukuni pois koululta. Tiistaina oli aluksi suunnitteilla sen hakeminen mutta laiska kun olen niin jätin tämänkin viime tippaan. Ja eikös ne ollut jo ehtineet evätä minun sähköisestä avainkortista kulkuluvan joten en päässyt kaapilleni. Ei muuta kuin neuvontaan kysymään neuvoa. Siitä ohjasivat minut jonkun naisen luokse joka vastaa avaimista. Törmäsin myös ensimmäistä kertaa koulumme opoon ja hän siinä kyselikin kaikkea kun sai kuulla että olen koulun lopettanut. Avainvastaavan luota sain sitten toimivan avainkortin käyttööni ja pääsin pukuni hakemaan pois. Samalla sain palautettua avaimet ja yllätyin että avainpantti oli 20 euroa. Muistin että se olisi ollut siinä 5 euron pintaan.

Kun olin katkaissut kaikki siteeni vanhaan kouluun niin aloin odottelemaan soittoa Kokkolasta. Soittoa ei kuulunut joten soitin itse sinne. Eivät vastanneet ensimmäisellä eikä toisellakaan soitolla vaan vasta kolmannella. Melkein nolasin itseni jo esittelyvaiheessa kun meinasin sanoa olevani gallupista. Viime hetkellä tajusin korjata tilanteen ja kyselin miten sen kouluun pääsyn suhteen on käynyt. Aikansa lappuja siellä selattuaan ilmoittivat sitten että minut on valittu lähihoitajakoulutukseen. ja että koulu alkaa maanantaina kello kymmenen.

Puhelun jälkeen kiiruhdin gallupille irtisanomaan itseni. Vettä satoi ja kastuin. Sieltä palattuani aloin pakkaamaan autoon tavaraa niin paljon kuin sinne helposti sopi. (Täytyy lopullinen muuttokuorma sitten tehdä kun on kärry mukana.) Kastuin uudestaan ja ajelin tänne maalle.

Eilen eli lauantaina suunnistin illalla Keskiselle Miljoonarockiin. Siellä oli tarkoitus tavata kaverini ja kun olin auton saanut parkkiin niin soitinkin kaverilleni. Hän ei vastannut ja lähdin kävelemään kauppaan päin jos hän olisi vaikka jossain siellä. Muutaman askeleen otettuani huomasinkin kaverini kävelevän minua vastaan. Hän oli parkkeerannut oman autonsa minun autoni eteen. Siitä sitten yhdessä käppäilimme tapahtuma-alueelle.

Ensimmäisenä esiintyi Jani Wickholm. (Toim. huom. Jani Wickholm on Willen yksi suurimmista inhokeista.) Ihmisiä oli paikalla kourallinen ja samalla kun Jani asteli lavalle tiesin että en tule pitämään tästä showsta. Olisi tietenkin kiva sanoa että yllätyin positiivisesti ja että Jani onkin ihan hyvä livenä mutta ei. Joku siinä miehessä ärsyttää. Livenä näköjään vielä enemmän kuin muuten. Välillä tosin inhon lisäksi kävi jopa sääliksi Wickholmia. Siellä se innoissaan selitti miten aamulla herätessään päässä soi biisin kertosäkeen sanat ja että miten hyvät ne on. "Rakkaus on ainoo mikä merkitsee" No onpas nyt todella omaperäiset sanat. Ei Jania kokonaan kestänyt katsella ja poistuimme autolle kahville. Kaverini oli varautunut ja ottanut termospulloon kahvia mukaan. Siinä sitten mustikkapiirakkaa ja kahvia nautiskelimme sen aikaa että Jani sai soitot soitettua ja laulut laulettua.

Toisena esiintyjänä olikin sitten Movetron. No mitä siitä nyt sanoisi. Se oli sellaista kuin osasin odottaakin. Päivi Lepistö keikkui lavalla taustanauhan soidessa ja kahden miehen jotain laitteita räpeltäessä. Olihan se ihan karua kuulla vanhat hitit Romeo ja Julia, Ristinolla ja Mitä mielessä liikkuu sekä uudemmat Ei kenenkään maa ja Cubido. Yleisö ei kuitenkaan kovasti lämmennyt Movetronille vaikka osa toki lauloikin mukana. Movetronin jälkeen toiset kahvit että jaksoi sitten loputkin bändit kuunnella.

Seuraavana Dingo. Kyllä Neumann vielä laulaa osasi ihan hyvin vaikka muuten ehkä jo vaikutti liian vanhalta tuohon touhuun. Tämäkin oli taas sellainen joka oli ihan kiva päästä näkemään liveänä vaikka tietäähän se että tämä olisi pitänyt silloin nähdä kun olin vasta ihan pentu. Sinä ja minä, Nahkatakkinen tyttö, Autiotalo, Lähetyssaarnaaja... Olihan nuo kiva kuulla. Kyllä minä ihan pidän Dingon musiikista vaikka sitä ei kai pitäisi kehdata myöntääkään. Dingon jälkeen siirryimme jo eteenpäin tungoksessa ja pääsimmekin oikein hyville paikoille tarpeeksi lähelle lavaa seuraamaan illan pari viimeistä bändiä.

Toiseksi viimeisenä esiintyjänä oli Twisted Sister ja tämä kyllä yllätti. Tiesin että luvassa on kokenut kasariheavybändi mutta se esiintymisvarmuus ja into jolla Dee Snider kavereineen esiintyi oli kyllä aivan mahtavaa. Yksinkertaisia heavyralleja jotka upposivat kyllä meikäläiseen ja niin myös muuhun yleisöön. Vaikka en montaa biisiä etukäteen tuntenut niin ei haitannut kyllä yhtään. Mieleenpainuvimmat biisit olivat The Beast, The Price, I Wanna Rock, We're not gonna take it ja päätösbiisi SMF.

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä esiintyi Nightwish. Kyllä oli taas mukava nähdä se itselleen kaikkein rakkain bändi. Pyrot, pommit ja kaiken maailman härpäkkeetkin tuntuivat mahtavilta kun tuntee biisit ja niitä osataan käyttää oikein. Ja Marco Hietalan välispiikkejä on melkein yhtä hauska kuunnella kuin miehen upeaa lauluääntä. Bye Bye Beatiful, Dark Chest of Wonders, Dead To The World (omistettuna Zachary Hietalalle synttärien johdosta), Wishmaster, Sacrament of Wilderness (Moondanceakin oli kuulevinani jossain välissä tätä biisiä), The Siren (ei tosin Anette niin hyvin vetänyt kuin Tarja), Nemo, Ever Dream, The Poet And The Pendulum, Amaranth, Sahara, While Your Lips Are Still Red. Kun nämä oli kuultu niin vielä encorena 7 Days To The Wolves ja Wish I Had An Angel, jonka aikana Zachary Hietalakin tuli lavalle nauttimaan hyvästä musiikista. Loppuräjähdykset ja näyttävät ilotulitukset pimeälle taivaalle niin siinähän sitä oli taas nautintoa yhdelle illalle.

Tulipas siinä nyt pitkää pätkää (Tulikohan paljon kirjoitusvirheitä?) mutta ehkä tämä korvaa sen etten tiedä milloin taas palailen tänne kun ei ole vielä kämppääkään Kokkolasta eikä täällä oikein jaksa yleensä kirjoitella kun tähän haluaa sen oman rauhan ja sitä harvoin täällä on.

Humppa Soi: The Sounds: Tony The Beat

Elämässäopittua: Kyllä se on niin että minä nautin musiikkitapahtumista.

14 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Neumann osasi laulaa? Siis mitäh? Missä välissä se on sen oppinut... :D :D

Minun mielestäni Nightwish olisi sata kertaa parempi, jos Marco Hietala laulaisi ihan tyystin ilman sitä ruotsalaista europoppi-misua. En kyllä silti tykkäisi, mutta ehkä pystyisin jopa kuuntelemaan irvistelemättä.

Anonyymi kirjoitti...

While your lips etc. on hurmaava kappale! Aivan ihana <3. Ikinä en ole Nightwishia livenä nähnyt, enkä niin kaipaakaan sitä, kun levyllä kuulostaa kuitenkin paremmalta.

Hyvä että selvisit Wickholmista ilman pysyviä vaurioita. Itse olisin saattanut jopa tykätä siitä.

Annikki kirjoitti...

Niin just, ei Neumann osaa laulaa..

Keksin muuten ihan just, ketä julkkista muistutat! Jani Wickholmia!

sirenita kirjoitti...

Mä kyllä pienenä tyttönä tykkäsin Dingosta. En välttämättä nykyään haluaisi kuunnella livenä. Haluan säilyttää sen muistikuvan mikä minulla on nuoruusvuosilta.

Wickholmia en yksinkertaisesti siedä. En ollenkaan. Sietääkö sitä joku? Se on NIIN lässykin.

Jotenkin tuntuu ihan kummalliselta, ettet sä enää muka asu Tampereella. Ei silti, en minä sinuun ikinä törmännyt, mutta silti.

Mutta mainiota Kokkolaa joka tapauksessa! :D

Wille kirjoitti...

Tiina: Osaa se laulaa. Sillä omalla tyylillään. Eikä Anettekaan huono ole vaikka ruotsalainen onkin.

Hehkuvainen: While your lips are still red (on kyllä pitkä kappaleen nimi) on yksi ihan parhaita rauhallisia kappaleita joita tiedän. Ja totta puhut siitä että Nightwish on enemmän sellainen bändi joka toimii levyllä paremmin. Silloin tulevat kaikki pienet yksityiskohdat kappaleissa paremmin esille. Tykkään kyllä livenäkin aina välillä nähdä vaikka turkasen kallistahan se nykyisin on kun bändistä on tullut niin suuri.

Saan kai olla silti siinä mielikuvassa että inhoat Wickholmia?

Annikki: Ei saa haukkua Neumannia. Ja nyt kyllä loukkaannuin kun väität että Wickholmia muistutan. Missä se köysi taas olikaan, en tiedä kestänkö tätä.

Wille kirjoitti...

Sirenita se väliin puikahti. Sinä puhut asiaa. Ei kannata Dingoa nykyään nähdäkään jos haluaa säilyttää nuoruuden muistikuvan bändistä.

Ihanaa kun haukut Wickholmia. Se on mannaa korvilleni.

Harmi kun ei törmäilty, mutta ehkä joskus vielä Tampereella käydessäni asia korjaantuu.

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai saat pitää sen mielikuvan, jos siitä tulee sinulle parempi mieli :D.

Ja Annikin kanssa olen kyllä aivan eri mieltä. Et näytä lainkaan Wickholmilta! Varmaan laulatkin paremmin.

Tiina kirjoitti...

Omalla tyylillään = nuotin vierestä. :D
Neumanni oli muuten kuulemma aivan tuhannen turvat vähän aikaa sitten jollain keikalla.

Jani Wickholm kyllä ON kamala, tästä olemme sentään Willen kanssa yhtä mieltä. :)
(Eli ei Wille sitä muistuta onneksi yhtään, huh huh.)

Jensku kirjoitti...

Mäki vihaan Wickholmia!! Hei tsemii Kokkobyhyn :)

Anonyymi kirjoitti...

Yh, YH, olemme janiwickholmsamiksia.

Onnea muuten kouluunpääsystä, jos en vielä ole muistanut onnitella :)

Annette Sinclair kirjoitti...

Konserttikokemuksesi kuulostaa, ööö, ikimuistettavalta :D

Mihin osoitteeseen sulle saa sitten lähettää outoa musiikkia sitten, kun karkaat uuteen kouluun ja kaikkea?? *hämmentyy ja huolestuu*

Anonyymi kirjoitti...

Itkuksi meinasin laittaa sun muuton takia!!! Mutta onnea kuitekin!! Mites mun opiskelujen sitten käy?? Kuka mun kans puurtaa röntgenin loppuun???? Itseasiassa mäkin oon kyllä suunnitellu muita opintoja!!!

Haleja!

-S-

Wille kirjoitti...

Vieläkään en ehdi tänne kirjoitella tämän pitempään mutta palaan kyllä kunhan saan netin pyörimään Kokkolassa. Asunnon jo löysinkin.

S: Tarkoitit varmaan ilosta itkemistä? Kyllä minä Tampereelle yritän yhteyttä pitää vaikka en siellä enää asustelekaan, kyllähän sinne paljon jäi tuttuja ja puolituttuja.

Muusikotar: Kerron sen osoitteen sitten kun sen itsekin muistan. Toivottavasti pian koska sitä levyä on jo odoteltu.

Niin ja sen verran vielä sanon että kun mietin keneltä näytän niin tänään koulussa sain kuulla keneltä näytän ja on minua ennenkin sanottu kyseisen henkilön näköiseksi. Nimittäin Zarkus Poussa, tosin vähän laihempana versiona.

Annikki kirjoitti...

Elähän nyt, se jani wickholm oli vain vitsi. Hyvin huono vitsi, mutta ei kai sitä kannata pähkäillä.

En ole kyllä yhtään vakuuttunut tuosta Zarkuksestakaan. Kerran kyllä näin telkkarissa jonkun ihan sun näköisen julkkiksen, mutta en muista nimeä enää. Tuli voicelta kuiteskii.

generated by sloganizer.net