Dumle suklaanapit oli pettymys

Ihmiset on mielenkiintoisia otuksia. Ja ihmisten käyttäytyminen varsinkin. Töissä se vaan korostuu. On vaikka minkälaista hiihtäjää. On hiljaista, puheliasta, äkkipikaista, helposti loukkaantuvaa, hauskoja, vähän tosikkomaisia, miehiä, naisia... Ja sitten minä ehkä sieltä oudoimmasta päästä. Tosin olen kyllä enimmäkseen sellainen seuraaja tyyppi työyhteisössä. Sellainen tasainen kaveri joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Ja sitten kun näkee niitä työkavereita jossain muualla kuin työpaikalla, niin sitten ollaan taas vähän erilaisempia. Toiset on rennompia, toiset taas selvästi jännittyneitä. Minä kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen joukkoon. Odotankin innolla kun kohta on taas paikallinen leikkimeilinen juoksutempaus johon lähdemme työporukan kanssa. Ollaan suunniteltu sille illalle myös jotain syömässä käymistä ja saunailtaa tai jotain muutakin illanviettoa lisäksi. Tykkään erilaisista tempauksista vaikka aina jännittääkin suunnattomasti sitten kun sinne pitää lähteä.

No niin. Taas oli mukamas paljon asioita mielessä ja niin ne katosivat kaikki kun aloin kirjoittamaan. Pointtina oli joka tapauksessa kai se että pidän ihmisistä ja siitä kun kaikki ovat erilaisia. Harvassa on ihmiset joista en pidä lainkaan. Muutama sellainenkin kyllä löytyy. 

Silmäni painuvat kiinni, tai ainakin yrittävät kovasti. En anna kuitenkaan lupaa vielä. Päiväunet olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa. Jos sitä pelailis vaikka jotain hetken ja lähtis sitten tankkaamaan autoa ja hakemaan vaimoa töistä.

Humppa Soi: Nightwish - End of All Hope


P.S.Otsikko taas ehkä hieman irrallaan varsinaisesta teksistä.

Aihe josta liian usein vaikeinen

Usko. Enkä todellakaan tarkoita sitä putouksen rasittavaakin rasittavampaa Eevertti Luttista. Aku Hirviniemi tuntuu menevän aina siitä mistä aita on matalin eli kaksimielisyyksillä. Myönnän kyllä itsekin monesti nauravan kaksimielisyyksille, mutta parasta huumoria on se kun ei tarvitse mennä sinne navan alapuolelle ja silti naurattaa. Mutta tästä minä nyt en varsinaisesti tänne tullut avautumaan.

Miksi minä en uskalla edelleenkään tunnustaa uskoani riittävän rohkeasti? Miksi vaikenen kun ihmiset puhuvat uskovaisista pahaa? Miksi en puolusta? Sano omaa mielipidettäni. En minä riidellä halua uskon asioista. En todellakaan. Jokainen uskoo siihen mihin uskoo ja minä suon sen kaikille. Minua häiritsee se kun pelkään tunnustaa omaa uskoani. En tarkoita että haluaisin koko ajan ja kaikille kertoa uskostani, "Hei minä olen Wille ja olen uskovainen." Ääh. En minä tiedä mitä minä haluan.

Tai no tiedän minä. Haluaisin taas alkaa käymään seurakunnassa ja lukemaan Raamattua ahkerammin ja rukoilla enemmän. Haluaisin että uskovaisuuteni näkyisi elämässäni. Haluaisin. Mutta pelkään. Vaikka ei tarvitsisi. En ole käynyt seurakunnassa varmasti yli vuoteen. Ja kynnys mennä sinne on suuri. En tiedä miksi. Jotenkin vaan ei uskalla. Vaikka sinne nimenomaan pitäisi olla hyvä mennä. Ja itsensä vuoksihan sinne haluaisin mennä. Ei minua kiinnosta mitä muut seurakuntalaiset minusta ajattelevat. Haluaisin mennä sinne että saisin lisää rohkaisua tähän omaan uskooni.

Raamattua luen kyllä aina ajoittain ja rukoilenkin silloin tällöin. Sekin tuntuu kyllä välillä todella raskaalta aloittaa. Ei ole uskon tie niin helppoa. Eikä pidä ollakaan. Ei kukaan väitäkään että se olisi ainaista ruusuilla tanhuamista.

Jotenkin nyt kyllä todella sekavia ajatuksia päässäni eikä ne muutuu yhtään selkeämmiksi vaikka kuinka yritän kirjoittaa niitä ylös. Ehkä minä halusin vain taas kertoa täällä että olen edelleen uskovainen mies vaikkakin tunnen itseni siinä suhteessa heikoksi. Mutta saan olla heikko mies, niin kuin Kleemolan Anttikin laulaa.

Toivottavasti en aiheuttanut kenelläkään suuria traumoja tällä sekavalla uskovaisen miehen ajatuksien sillisalaatilla.

Kuunnelkaa ystävät (ja vihamiehet/-naiset) tämä kappale niin tiedätte vähän mitä pyörii mielesssäni:

Jokohan pyykkikone on pyöriny...

Pitkästä aikaa kahden päivän vapaa. Ja vielä viikonloppuna. Ikäväkseni kyllä vaimoni on iltavuoroissa. Mitään järisyttävää en suunnittele viikonlopulle. Lepäilen ja kerään voimia, että jaksaa taas töissä. Näinhän se menee.

Eilen kävimme vaimon kanssa kavereiden luona kylässä ja kyllä heidän pikkuinen tyttö valloitti taas kerran sydämeni. Vaikka kyseinen reilun vuoden vanha prinsessa ujostelkini minua alussa niin olin kyllä myytyä miestä. Sitä saattaa pian itselleenkin iskeä vauvakuume. No ei ehkä ihan vielä kuitenkaan. Saisi nyt ensiksi olla välillä edes vaimon kanssa. Vuorot menee taas niin ristiin, ettei montaa tuntia päivässä ehdi toista nähdä. Se syö miestä. Ja naista.

Huomenna tuleekin sitten veljeni ja hänen tuleva vaimonsa käymään luonamme aamupäivästä. Kiva heitäkin nähdä pitkästä aikaa. Ja siinä saa taas yhden hyvän syyn syödä jotain hyvää kahvillä. Pitäähän vieraille tarjota herkkuja.

Ei muuten olekaan pitkään aikaan täällä näkynyt Willen keittiön luomuksia. Se asiaa täytyy joskus korjata. Tykkään ruoanlaitosta silloin kun jaksan vain aloittaa ja ei ole kiire mihinkään.

Humppa Soi: Rammstein - Mein Herzt Brennt

Kun kissa on poissa...

Mitä sitä tekisi kun vaimo lähti yövuoroon? Itselläni on huomenna iltavuoro, joten kiire ei ole koisimaan. Katsoisinko elokuvan? Sellaisen joita vaimoni ei tykkää katsella. Esimerkiksi kauhua. Tai sitten voisin katsoa Mustaa Kyytä, jonka juuri ostin. Tai voisin pelata jotain. Vaikka sitä missä mätkitään zombeja. Tai voisin kuunnella musiikkia. Raskasta tai outoa musiikkia. Voisin myös yrittää opetella taas kitaran soittoa, joka ei kyllä oikein mallikkaasti ole vielä lähtenyt soljumaan. Voisin syödä karkkia ja lukea Dexteriä tai Soundia. Voisin istua koneella ja häärätä facebookissa.

Tai sitten vain kirjoitan tänne jotain turhaa ja tapan aikaa kunnes luovutan ja painun nukkumaan.

Sitten jotain muuta todella mielenkiintoista ja tärkeää asiaa: Olen tässä viime aikoina siirtänyt musiikkia levyhyllystäni ulkoiselle kiintolevylle. Tällä hetkellä biisejä on melkein 8000. Ja vielä on paljon siirrettävää jäljellä. Ei pitäisi ihan heti siis loppua kuunneltava.On siinä muuten aika moinen sillisalaatti. On rockia, iskelmää, humppaa, kansanmusiikkia, heavya, huumoria, poppia, klassista, elokuvamusiikkia, suomea, englantia, ruotsia, viroa, saksaa, perua, ranskaa, instrumentaalimusiikkia, uutta, vanhaa, lainattua, yksinkertaista, mahtipontista, kaunista, rumaa, karua, herkkää, aggressiivista... Kaikkea mahdollista. Enkä halua luopua yhdestäkään levystä. En edes siitä ainoasta räppilevystäni, jonka sain joskus pikkujoululahjaksi. Sitä en voi sietää, mutta silti se kuuluu levykokoelmaani. Levyihini liittyy isolta osalta nimittäin se muisto miten ja mistä sen on hankkinut ja mikä elämäntilanne on silloin ollut.

Viikatteen Marraskuun lauluja 2:sta kuuntelin Tampereella silloisen parisuhteen jälkirypemisissä. Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin tutustuttiin yhdessä vaimoni kanssa. No Man's Bandia kuunneltiin nuorena kun vastakkainen sukupuoli oli vielä isompi mysteeri kuin nykyään. Paradisiota kuuntelin kun pelasin Duke Nukem 3D:tä. J.M.K.E yllätti livenä Tampereella, samoin kuin Axxis. Alice Cooperinkin löysin sattumalta, kun vaimoni osti huvikseen minulle alelaarista yhden sen levyistä. Nightwish oli ensimmäinen ja rakkain bändi johon hurahdin totaalisesti. Mikko Alatalo on jo elämää suurempaa. Vaikka mitä tapahtuisi niin musiikin kuuntelusta en luovu koskaan. Älkää te muutkaan.

Humppa Soi: Mikko Alatalo - Jäähän meille musiikki
Humpastalainattua:
"Sä olet aina minun melodiani.
Mä seuraan sua aina soinnuissasi.
Jäähän, jäähän meille musiikki."

Viestin otsikko

Elämä se rullaa taas arkisesti eteenpäin. Kuten totuttua niin asiat joita pitäisi tehdä niin siirtyvät ja siirtyvät kohti tulevaisuutta. Pitäisi nimittäin lähettää ne kiitoskortit jotka on lojuneet huoneen nurkassa jo jokusen kuukauden. Olemme kyllä vaimoni kanssa erittäin huonoja hoitamaan asioita. Töissä käyminen vielä sujuu ilman suurempia ongelmia, vaikka sinnekään harvoin oikein mieleni minun tekeevi. Viihdyn kyllä töissä yleensä ottaen kun sinne pääsen.

Toinen asia joka on jo pitkään ollut hoitamattomien asioiden listalla on oman asunnon etsiminen. Kyllähän niitä asuntoja on netti pullollaan ja ihan miellyttävän näköisiäkin, mutta kun pitäisi ensiksi käydä kyselemässä pankeilta, että miten sitä rahaa sieltä irtoaisi. Mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Asiaa vaikeuttaa sekin, ettei tiedä pankki- ja laina-asioista hölkäsen pöläystä. Siellä ne kuitenkin kysyy vaikeita kysymyksiä liittyen euriboreihin tai muihin vaikeisiin sanoihin. Miksei suoraan voisi hypätä siihen vaiheeseen, että talo olisi jo ostettu ja sinne pääsisi muuttamaan?

Ja nyt tekisi mieli lomaillakin. Lähteä jonnekin vaimon kanssa vaikka viikoksi. Mutta ei auta. Kesää täytyy orotella. Silloin kyllä pakko lähteä jonnekin ettei aivan mätäne kasaan tänne Kokkolaan.

Keikkoja toki on taas tiedossa elämääni piristämään. Maaliskuussa Nightwish, toukokuussa Metallica.  Huhtikuussa ehkä Viikate.

Nyt pitää iltavuoroon. En jaksaisi.

Vaaleista

Eipä niistä muuta asiaa kuin että olen pettynyt tulokseen. Ei kumpikaan toisen kierroksen ehdokas ole mieleeni. No aina ei voi voittaa, ei edes koskaan.

Humppana soi Cranberriesin joku kappale, en tiedä mikä. Pitäisi kuunnella enemmän, kun pari levyä hyllystä löytyy sitäkin.

Avautumisen jano

Iltaa arvon lukijaiseni. Mistä tänään puhuttaisiin?

Tyhjää lyö mieleni taas kerran. Onkohan asian laita tosiaan niin, että näin aviollisena minun blogille avautumisen tarve on tyystin kadonnut? Voipi olla. Ensinnäkään minulla ei ole niin paljon sellaista luppoaikaa kuin silloin blogini kulta-aikana. Silloinhan minulle ei ollutkaan juuri muuta elämää.

Toinen syy on kenties se, että nyt minulla on joku jonka kanssa pohdin ja höpöttelen lähes kaiken mitä mieleeni tulee. En tarkoita pelkästään niitä vakavia asioita vaan myös niitä hölmöjä juttuja mistä ennen ehkä kirjoittelin blogille. Jos nyt minulle tapahtuu jotain hassua, josta halajan kertoa jollekin niin kerron sen luonnollisesti vaimolleni. Näin ollen en oikein osaa jakaa näitä tapahtumia sitten vielä uudestaan blogilla.

Toki haluaisin tänne avautua erinäisistä asioista, mutta sitten kun istun koneen ääreen ja avaan bloggerin niin ajatukset katoavat päästäni. Sitä ei oikein olekaan mitään sanottavaa. Toisaalta. Eihän minulla useastikaan tänne mitään asiaa ole ollut. Olen vain kirjoittanut mitä päähän pälkähtää ja nyt kun ei pälkähtele niin kirjoitan siitä kun ei pälkähdä. Sekavaa, eikö totta? Pälkähtää on hauska sana. Tykkään hauskoista sanoista ja niillä kikkailulla. Onneksi myös vaimoni tykkää siitä, muuten hänen elämänsä olisi varmasti yhtä tuskaa, kun koko ajan  höpöttelen jotain ihmeellisiä assosiaatioitani.

Tämä sanoilla kikkailu viehättää minua myös musiikissa. Kaija Koon biiseissä on hauskoja sanoa ja lauseita kuten moottorilinnuntie ja unihiekkamyrskylyhtypylväs. Samoin Jukka Takalolla. Ja Viikatteella.

Nähdään taas.

Humppa Soi: NMB - Kaukana poissa
Humpastalainattua: "No minä tässä, tuhlaajapoika."

Ei ihan vielä aivan Yngwie Malmsteen...

Postista pätkähti se akustinen kitara. Tänään sitten kävin kirjastosta jonkun sortin kitaran soiton alkeet vihkosen lainaamassa. Hyvä opas, mutta huono oppija. Olen yrittänyt nyt soittaa yhdellä kielellä jotain harjoitusta ja sekin tuntuu vaikealta. No. Ei kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. Ehkä kymmenen vuoden päästä osaan jo soittaa toistakin kieltä.

Eilen tein myös isomman sortin heräteostoksen. Ostin nimittäin kotiteatteripaketin. Sitä kasatessa huomasin taas miten hifi-ihminen olen. Kauan sain pähkäillä että miten ne johdot tulee ja minne mikäkin kauitin. No kai ne nyt jotenkin päin on kun ainakin leffakokemukset oli hienoja. Ja musiikinkuuntelu. Ai että kun kuulostaa ihan toiselta kuunnella musiikkia hyvillä vehkeillä, eikä jollain halvalla soittimella jota pitää lyödä että se suostuu pitämään levyn sisällä. Kyllä nyt Willen kelpaa. On uusia leluja ja vielä vapaapäivä. Huomenna menen yövuoroon. Vasta tein yhden ylimääräisen yön viikonloppuna. Saa nähdä miten menee rytmi sekaisin kun taas valvon.

Viikonloppuna sitten veljeni kihlajaisiin...

Humppa Soi: Euge Valovirta - Hellbilly

Maailmanlopun vuosi 2012

Levyt:

1. Wäinötär - Wäinötär
2. Maria Lund ja Mikko Rantaniva - Lähtöpiste...
3. Nerf Herder - Nerf Herder
4. Firesampler #2
5. Vilperin Perikunta - Gloria Vilperum
6. Vilperin Perikunta - Vapauttakaa Johnny
7. The 69 Eyes - Angels
8. The 69 Eyes - Devils
9. Anssi Kela - Rakkaus on murha
10. Anssi Kela - Suuria kuvioita
11. Big Brother and the Holding Company - Cheap Thrills
12. Janis Joplin - Pearl
13. Narnia - Course of a Generation
14. HB - The Jesus Metal Explosion
15. Alivaltiosihteeri - Valtakunnan arkisto (2CD
16. Nightwish - Made In Hong Kong
17. Metallica - Ride The Lightning
18. Aknestik - Unohtumattomat Takapuolet (2CD)
19. Haloo Helsinki! - III
20. Viikate - Sysiässä 7"
21. Metallica - Metallica
22. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Pyhää Kamaa
23. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Sattuman kauppa
24. Axxis - Doom Of Destiny
25. Nightwish - The Crow, The Owl And The Dove (SINGLE)
26. Kilpi - IV
27. Eläkeläiset - Humppasheikkailu
28. Apocalyptica -Apocalyptica
29. YUP - Normaalien maihinnousu
30. YUP - Lauluja metsästä
31. Children Of Bodom - Relentless Reckless Forever
32. The Sounds - Something To Die For
33. Amorphis - Far From The Sun
34. Viikate - Petäjäveräjät LP
35. Kosmikud - Ei roosid
36. Kosmikud - Pulmad ja matused
37. Kosmikud - Ainus, mis jääb, on BEAT
38. Kosmikud - Öö ei lase magada
39. Pain - Cynic Paradise
40. Freedom Call - Crystal Empire
41. Mob Rules - Savage Land
42. Kuuradio - Oisko susta seikkailijaksi?
43. Jukka Takalo - Kahden hengen disko CD + C-kasetti
44. Skillet - Comatose
45. Skillet - Collide
46. Tuula Amberla - Siniset kyyneleet
47. Haloo Helsinki! - Haloo Helsinki!
48. Alice Cooper - Constrictor
49. Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani - Erämaa
50. Tuomari Nurmio - Hullu Puutarhuri
51. Zambian Vocal Collection - Tiyende!
52. Metallica - Kill Em All
53. Metallica - Reload
54. Tabula Rasa - Tabula Rasa
55. The Shamrock Singers - Irish Singalong
56. Sonata Arctica - Stones Grow Her Name
57. Metallica - Master Of Puppets
58. Metallica - ...And Justice For All
59. Metallica - St. Anger
60. Metallica - Reload
61. Metallica - Kill 'Em All
62. Metallica - Death Magnetic
63. Shining Testicles - Honor is gone but reputation is growing
64. Alice Cooper - Dada
65. Charon - Songs For The Sinners
66. Anssi Kela - Aukio
67. Blind Guardian - Imaginations From The Other Side
68. Blind Guardian - Somewhere Far Beyond
69. Aknestik - Aallonmurtaja
70. Jukka Takalo - Jos annat kesän SINGLE
71. Apocalyptica - 7th Symphony
72. No Man's Band - 1+1=2 2CD
73. No Man's Band - Kymmenen vuotta, päätä seinään 2CD
74. No Man's Band - Helmiä sioille
75. No Man's Band - Onnellinen pessimisti
76. No Man's Band - Sielunvoittaja
77. No Man's Band - Viattomuuden aika
79. Tera -Uusi veri
80. Tuula Amberla - Siniset kyyneleet
81. Ensiferum - Unsung Heroes
82. Punk ja yäk 4 CD
83. Miettinen - pieni rockhistoria 4 CD
84. Freeman - Freeman 4
85.Menneisyyden vangit - Tähdet näyttää tien

Katsotut elokuvat:

1. Sherlock Holmes - Game Of Shadows
2. Survival Of The Dead
3. Transformers - Kuun pimeä puoli
4. Kova kuin kivi
5. Kuningas Arthur
6. The Long Kiss Goodnight
7. Thor
8. Big Lebowski
9. Menestyksen tuoksu
10. Virran viemää
11. X-Paroni
12. Millipilleri
13. The Mechanist
14. Lilo & Stich
15. Shoot Em' Up
16. Tie El Doradoon
17. Trespass
18. Painajainen Elm Streetillä (2010)
19. Rec
20. Doghouse
21. The Silent House
22. Musta noita
23. Noidan oppipoika
24. Cubic
25. Scott Pilgrim Vs Maailma
26. Not Another Teen Movie
27. Ghostbusters
28. Memento
29. Critters
30. Saw
31. Saw 2
32. Critters 2
33. Saw 3
34. Hohto
35. Australia
36. Saw 4
37. Saw 5
38. Saw 6
39. Saw 3D
40. Easy A
41. Crittes 3
42. Pähkähullu Suomi
43. Noin 7 veljestä
44. Night Of The Living Dead 3D
45. Mega Shark vs Giant Octopus
46. Men In Black
47. Men In Black 2
48. Critters 4
49. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta
50. Wallander: Kylähullu
51. Max Payne
52. Tappava Ase
53. Men In Black 3
54. Sin City
55. Punahilkka ja metsästäjä
56. Prometheus
57. Friday the 13th (2009)
58. 28 päivää myöhemmin
59. Yön Ritarin paluu
60. Piranha 3DD
61. Tuholaiset
62. Long Weekend
63. Mamma Mia
64. Toy Story 3
65. Ghostbusters 2
66. Likakasvoiset enkelit
67. Napoleon Dynamite
68. Rec 2
69. Headhunters

Luetut kirjat:

1. Harri Nykänen - Ariel
2. Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
3. Sara Gruen - Vettä elefanteille
4. Jeff Lindsay - Dexterin Pimeät Unet
5. Jeff Lindsay - Dexterin Kolkko Kutsumus
6. Jeff Lindsay - Dexter Vailla Varjoaan
7. Sandra Brown - Nopeita leikkauksia
8. Anssi Kela - Kesä Kalevi Sorsan kanssa
9. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
10. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
11. Miika Nousiainen - Metsäjätti



Keikat:

1. Nightwish + Poisonblack (Hakametsän jäähalli, Tampere, 11.3.2012)
2. Viikate + Kosmikud (Rytmikorjaamo, Seinäjoki, 6.4.2012)
3. Jesse Kaikuranta (Kokkola City Run 11.5.2012)
4. Metallica + Machine Head + Amorphis + Ghost + Gojira + Hardcore Superstar (Sonisphere, Helsinki, 4.6.2012)

Taas yritän...

En tiedä käykö yhtä huonosti kuin viimeksi, mutta yritän kuitenkin listata vähän tämän vuoden hankintoja ja tapahtumia sitä mukaan kun niitä kertyy. Lista ainakin alkaa komeasti kun Arimanista tilasin hieman käytettyjä levyjä. Tiistain shoppailuista ei muuten tarttunut mukaan muuta kuin Playstation Move ja siihen Heavy Rain -peli. Tai no ostin minä Watchmenin kun se on pitänyt pitkään hommata.

Nyt olin pari päivää töissä ja huomenna olis taas vapaa. Ei haittaa. Se kyllä kostaantuu kun nyt on paljon vapaita niin työvuorolistan loppuun ei sitten paljon vapaita riitäkään. No nautitaan nyt ja purnataan sitten.

Mutta nyt siis itse asiaan ja listaa synnyttämään. Taidankin laittaa sen omaksi tekstiksi. Joten palataan pian.

Humppa Soi: Wäinötär: Kihlaus
Humpastalainattua: "Sulosormus sormeheni, kultakihla käteheni."

Päivät, kuukaudet, vuodet vierii...

Taas vaihtui vuosi. Joulukin siinä kai sivussa meni. Sitä en juurikaan huomannut kun olin töissä ja siellä juhlapäivät eroaa lähinnä vain siinä, että työntekijöitä on vähemmän kuin arkena. Työt ovat miltei samat. No hyvinhän työt kuitenkin menee, vaikka välillä tuntuu että se vie kaikki mehut miehestä. Tai ehkä olen vain pohjimmiltani niin laiska että oikea työnteko ottaa voimille? No töistä ei sen enempää. En halua puhua työstäni täällä, etten vahingossa möläytä jotain sellaista mitä ei pitäisi ja kun kuitenkin olen ihan tyytyväinen työhöni. Ja varsinkin työkavereihini. Ja sehän on tietenkin plussaa, kun nyt vihdoin minut vakinaistettiin. Ihan virallisesti vakinainen työsuhteeni alkaa huomenna. Se kyllä kelpaa, kun tietää miten vaikeaa se hoitoalalla on.

Ja nyt on siis uusi vuosi ja uudet kujeet, joka on muuten typerä ilmaisu. Tai ei ehkä typerä mutta niin loppuunkäytetty. Olen huomannut muutenkin, että minua ärsyttää "elämänkliseet". Mitäkö tällä tarkoitan? No sitä sellaista etukäteen arvattavaa small talkia. Että kun joulun jälkeen menee töihin niin kysytään että: "No olitko ollut kiltti?" tai kun viikonlopun jälkeen sattuu olemaan väsynyt niin kysytään: "Tais olla rankka viikonloppu?"  Ja pahimpia on ehkä ne sukulaisten kysymykset, jotka etenevät suurinpiirtein näin: "No onkos ollut naisia?" -> "No jokos kohta vietetään kihlajaisia?" -> "Millonkas ne häät on?" -> "Joko kohta tulee perheenlisäystä? -> "Tuleeko pian pikkuiselle leikkikaveri?" -> "Ei kahta ilman kolmatta?"

En tiedä sitten jatkuuko se tuosta pidemmälle. Ja välissä tietenkin on te tokaisut, että nyt on sitten yksi etappi elämässä saavutettu. Ääh. Ei minua tuo oikeastaan haittaa, lähinnä vain huvittaa. Itse kyllä yritän välttää "elämänkliseitä", mutta kieltämättä se on joskus vaikeaa.


Alkaapas nyt vuoden blogikirjoitukset iloisesti. Yleensä tässä kohden tekee mieli listata edellisen vuoden tapahtumia, mutta jätän tällä kertaa väliin. Samoin suunnitelmat tälle vuodelle.

Kohta vaimoni pääsee töistä ja käymme kaupassa ja teemme ruokaa ja sitten ehkä uutta Holmesia katsomaan. Huomenna onkin sitten yhteinen vapaapäivä ja sitä juhlistamme shoppailemalla. Saa nähdä tarrautuuko mukaani musiikkia tai elokuvia.

Ai niin. Vielä sellainen asia, että vaimoni osti minulle joululahjaksi akustisen kitaran. Tai oikeastaan ei ole vielä ostanut, kun oli joulua ennen päässyt loppumaan kaupasta. Mutta siis ostaa sen kyllä. En osaa soittaa kitaraa yhtään, mutta nyt täytyy kyllä alkaa oikein opettelemaan. Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään, kun kaikki harrastukseni tuppaavat aina jäämään. Paitsi levyjen osto. No ainakin kitara näyttää hienolta levyhyllyä vasten.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ei me ollaan mittään mettäläisiä
Humpastalainattua:
"On joka ilta nakkikioskilla, aivan mannermainen tunnnelma,
tarjolla nakit, viina, sinappi ja kuolema."

Aviomiehen tilitystä

No ei tässä kummenpia tilityksiä ole. Avioliitto on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Ei moittimista. Mutta näköjään tämä blogin pitäminen ei oikein enää suju. Jätetään tämä nyt kuitenkin vielä henkiin, jos sitä joskus palailisin tännekin.

Luontoblogikin on jäänyt päivityksiä vaille. Siihen yritän nyt keskittyä enemmän. Ja nyt kaverin kanssa on suunnitteilla aloittaa uusi musiikkiaiheinen blogi. Vähän  samaan tyyliin kuin oli muinoin meillä se missä kävimme jonkun äänestyksen mukaan parhaita suomibiisejä läpi. Se ikävä kyllä hiipui, eikä siihen ole innostusta jatkaa. Mutta nyt siis uutta kehiin. Näinköhän käy että sekin hiipuu, mutta mitäpä tuo haittaa. Kyllä nettiin turhuutta mahtuu.

Yksi ongelma kuitenkin on. Nimittäin haluamme laittaa facebookista linkin sinne ja nyt pelkäänkin että sieltä joku eksyy sitten tänne. En ehkä kuitenkaan halua, että kaikki ystävät ja sukulaiset tätäkään lukevat, vaikka ei täällä mitään kovin salaista ja intiimiä olekaan. Ääh. Ehkä annan asian vain olla ja jos joku tänne eksyy sieltä kautta niin eksyköön.

Mutta siis nyt palaan suunnittelemaan sitä uutta blogia.

Humppa Soi: Aknestik: Kartta kalsareihin
Humpastalainattu: "Mä mistä löytäisin kartan sun kalsareihin ja tien myös sun sydämeen."

Huominen meille synkältä aina näyttää

Mutta ei tällä kertaa. Nimittäin huomenna se päivä koittaa, kun vastaan papin kysymykseen myöntävästi. Hyvin valvotun yön jälkeen ei nyt kyllä ajatus lennä. Toivottavasti huomenna olisin sen verran hereillä etten pahemmin mokailisi. No turhaa sitä on ressata. Sen näkee sitten.

Palaan tänne sitten joskus kesälomani jälkeen kertomaan miten meni.

Viimeisiä viedään

Eipä ole enää pitkästi häihin. Hieman reilu viikko. Kohta alkaa jo jännittää. Myönnän että hieman nyt jo kutkuttaa, kun nehän on jo ensi viikolla. Huh huh. Eipä olisi tämän blogin aktiiviaikoina uskonut, että minäkin joskus pääsen avioon. Ja vaikka jännittää, niin ei kyllä yhtään epäilytä että kannattaako avioon mennä ja kestääkö se. Tuntuu kyllä niin oikealta kuin voi tuntua.

Hääjärjestelyt on kai ihan hyvässä jamassa vaikka hieman vastoinkäymisiäkin on tullut. Pastori jonka halusimme hääjuhlaan puhumaan ei pääse ollenkaan häihin, säestäjää ei meinattu saada mistään, kaikki jäänyt viime tippaan...

Eilen onneksi saimme sovittua vihdoin hääkakusta ja viimeisteltyä menun. Muutenkin selkeni moni asia hääpaikan suhteen. Hääpuvut on hommattu. Hääyöpaikka on hommattu. Hääkuvaus on sovittu. Kuulutukset ja virallinen puoli on hoidettu. Ohjelma on pitkälti suunniteltu.

Hääauto puutuu vielä, mutta tuskin edes hommataan mitään kovin erikoista. Kukat on vielä sopimatta. Parturi on ensi viikolla. Mitähän kaikkea tässä vielä onkaan.

Tulevalla vaimollani tosin loppuu työt tämän viikon jälkeen ja minulla on ensi viikolla vain kaksi yövuoroa, niin ehditään hyvin järjestellä kaikkea mitä ollaan unohdettu. Muuttokin pitäisi ennen häitä tehdä, niin saa luovuttaa avaimet ennen kuin lähdemme häämatkalle Kuusamoon.

On tässä monenlaista. Mutta nyt vielä neljän päivän työrupeama ja sitten vain ne pari yötä niin saa onneksi hieman edes hengähtää töiden puolesta.

Humppa Soi: M.A. Numminen - Nuoren aviomiehen on syytä muistaa

Sisältäni naisen löysin

En ole vieläkään täysin hiljentynyt blogimaailmasta jos sitä toivoitte. Ja miksikäs ette olisi toivoneet? Viime viikonloppuna minulla oli pitkästä aikaa vapaata koko viikonloppu. Tätä juhlistin sillä että Manninen tuli perjantaina luokseni ja katsoimme kasan huonoja elokuvia. Tosin aloitimme katsomalla kaksi hyvää elokuvaa. Mutta ne kaksi muuta olikin sitten jotain uskomatonta huonoudessaan.Tässä kyseisen illan saldo:

1.Machete. Tampereella kävin tämän leffoissa katsomassa ja rakastuin. Nyt dvd:ltä katsottuna edelleen erittäin hyvä kieli poskessa tehty toiminta leffa. Katsokaa ja ihastukaa.

2.Tucker and Dale vd Evil. Hauskaa splatteria ja kerrankin jotain uutta näkökulmaa kauhugenreen. Hassuja väärinkäsityksiä.

3. Yön saalistajat. Kotimainen jännäri kai tämä pitäisi olla. Aivan järkyttävä elokuva. No ainakin sai nauraa vedet silmissä uskomattomille toimintakohtauksille ja hienoille dialogeille. Huh huh.

4. 000 ja kuoleman kurvit. Lisää Visa Mäkistä. Vielä huonompi kuin edellinen. Jos se nyt on edes mahdollista. Bondparodiaa, erittäin huonoa bondparodiaa. Älkää katsoko! Onneksi ei löytynyt edes traileria.

Näin siis meni perjantai.

Lauantaina menimme Seinäjoelle ja siellä minulla oli polttarit. Ja kuten meidän porukkaan kuuluu niin mitään ei tietenkään oltu suunniteltu vaan mentiin improvisoiden eteenpäin. Syömässä kävimme kiinalaisintialaisjapanilaistaijotainsinnepäin ravintolassa. Hyvää ja kallista oli.

Sitten kirpputorilta löytöjä eli minulle naisten vaatteet. Ne sitten päällä kaverini luona ja hetki rock bandin pelaamista. Sitten abc:lta makkaraa ja laavulle grillaamaan. Hieman siellä lapsiperheet ja marjastajat varmaan ihmettelivät kun hame päällä vastaan kävelin. Hieman siellä kivikossa petankkia pelatessa pyörinkin että sain kunnon polttarinaarmut.

Illan päätimme gospelkonserttiin, mutta sinne en enää kehdannut naisten vaatteissa mennä. Jotenkin se olisi tuntunut väärältä. Dust Eater Dogs soitti kyllä hyvin ja sen jälkeen olikin hyvä Mikko Alatalon autossa soidessa ajella takaisin Kokkolaan.

Sunnuntai menikin sitten levätessä ja maanantaina takaisin töihin.

Töissä se on sitten tämä viikko mennyt. Tänään vapaa ja huomenna taas töihin. Venetsialaisetkin täällä vietettäisiin viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko sitä mitenkään itse huomioitua. Makkaran voisi tietenkin syödä. Tai nakin. Kylmänä. Se on hyvää.

Humppa Soi: Lasse Eriksson - Kåtongfields

"Laukkanen ja syksy saa"

Se on kohta täällä taas. Nimittäin syksy. Tänään kun töistä kävelin pois ja kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä niin sen huomasin. Oli jo hämärää. Vähän sateista ja koleaa. Monien mielestä se on varmasti kurjaa, kun tulee syksy. Sehän tarkoittaa sitä että kesä ja auringonpaiste on ohitse. Minua se ei ainakaan tällä kertaa harmita. Oli jotenkin mukavan sellaista vähän alakuloista kulkea halki hiljaisen kaupungin. Sitä pitää varmaan kohta kaivaa levyhyllystä Viikatteen LP:t soimaan ja istua hämärässä kuunnellen alakuloisia sävelmiä ja vinyylin rahinaa. Siinä on tunnelmaa. Syksyssä nimenomaan on tunnelmaa.

Tänään asiaa tietenkin helpottaa sekin kun rakkaani on yövuorossa. Kahdestaan kun olemme niin siitä puuttuu se alakuloisuus tai haikeus tai miksi sitä nyt sanoisin. Mutta kahdestaankin on kyllä tunnelmaa. Laittaa vaikka kynttilät tuomaan vähän valoa ja olla vaan. Ehkä viltin alla lämpimässä lähekkäin. Ja silloin voisimme Viikatteen sijasta kuunnella nimenomaan Sir Elwoodia. Siitä kun molemmat pidämme kovasti.

Syksyn mukavuuteen liittyy tänä vuonna vielä lisäksi meidän häät. Ei niihin enää kauan olekaan. Tänään lähti ihan vihoviimeiset kutsut postiin ja kampaaja lyötiin lukkoon hääaamuksi. Hääpuku morsiammella jo on. Minulla ei vielä. Maanantaina yritämme päästä käymään seurakunnassa juttelemassa tarkemmin häiden kulusta. Kaikki alkaa olla edes jonkinlaisessa hanskassa. Ehkä me tosiaan saadaan ne häät järjestettyä.

Polttareita tuskin minulle tulee. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Mutta asiaa tietenkin rajoittaa se että neljä häitä edeltävää viikonloppua olen töissä. Ja kaverini ovat kaukana toisistaan.

Mutta nyt siirryn tunnelmoimaan kahvin pariin ja vaikka katsomaan aivan mahtavaa uutta löytöä. Terapiassa. Siinä on todella hyvä sarja. Katsokaa ja koukuttukaa.

Hei hei heija!

Hieman haikeutta, kirjoittamisen vaikeutta

Yli kahdeksansataa blogitekstiä takana ja joko peräti 5 vuotta? Jos kerran 2006 vuonna tämän aloitin. Aluksi mentiin hyvin kepeillä aiheilla ja lähinnä vitsillä. Sitten Tampereella yksinäisyydessäni blogin sisältö siirtyi päiväkirjamaisemmaksi ja enemmän rypemiseksi. Välillä hyvin vakavaksi elämäni pohdinnaksi. Tietty silmäkulman pilke ainakin omasta mielestäni on kuitenkin säilynyt.

Kolme vuotta tulee nyt täyteen täällä Kokkolassa ja sinä aikana blogini on hiipunut, mutta kuitenkin jotenkin kärvistellyt eteenpäin. Elämäni suunta, kun on hyvinkin paljon selkeytynyt Tampere-ajoista.

Nyt taistelen töiden parissa, ajelen omalla autolla ja toivon yhteisiä vapaita kihlattuni kanssa. Ikäväksemme sattui nyt menemään työvuorot aivan ristiin. Kuuteen viikkoon ei mahdu yhtään yhteistä vapaapäivää. Ikävähän tässä tulee, kun aina toinen on lähdössä töihin.

Nytkin kun itselläni on vapaata niin sitä ei oikein saa mitään tehdyksi. Tuntuu että vapaat menee ihan hukkaan. Sama melkein kun olis töissä. Vaikka toisaalta välillä tykkäänkin olla ihan vaan omissa oloissani. Mutta liika on liikaa. Ei kuitenkaan pitäisi valittaman, kun on niitäkin aikoja saanut ihan tarpeeksi viettää, kun ei ollut ketään jonka kanssa elämää jakaa.

Häihin on enää vajaa pari kuukautta. Kutsut on postissa. Paitsi bestmanin, kun hänen osoitteen sain myöhemmin ja sitten se kutsu on vain pyörinyt enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä laatikkoon. No eihän sillä kiirettä olekaan, kun bestman (worstman) tulee kuitenkin häihin. Siihen ei kutsua tarvita.

Seuraavaksi pitäisi ainakin käydä puku ostamassa. Niin ja muutenkin suunnitella mitä kaikkea häihin nyt tarvitaan. Hääautokin vielä puuttuu. Voi kun olemme saamattomia. Työkaveri joka myös on menossa syyskuussa naimisiin, on suunnitellut kaiken jo monta kuukautta ennen. No meitä on moneksi.

Nyt on jotenki sellainen vähän surkea olo. Tai ei nyt varsinaisesti surkea. Pikemminkin haikea. Tai jotain sinnepäin. Kunpa osaisin vain kalastaa sen ulos päästäni, että mistä se johtuu. Ehkä kaipaan taas kavereitani.

Humppa Soi: Senni Eskelinen: Pikapuu agentti

Kämppämessut

Nyt se on sitten koettu sekin ihme, että tuli käytyä asuntomessuilla. En minä muuten, mutta kun sattui olemaan tänä vuonna täällä Kokkobyssä. Ja kun kaverikin Tammerforssista tuli seurakseni. No millaista siellä sitten oli? No taloja siellä oli. Uusia taloja. Hienojahan uudet asunnot aina on. Mitä niistä nyt sanoa osaisi. Ei me montaa taloa jaksettu kiertää, kun alkoi jo tökkimään. Tietää ainakin ettei ole niin välttämätöntä enää toista kertaa lähteä messuille. Ei ole minun paikkani se.

Oli siellä kuitenkin yksi asia mihin suorastaan rakastuin. Nimittäin tynnyrisauna. Sellainen puun värinen. Aivan upea. Sellainen on pakko joskus saada. Tietenkin oma tontti pitäisi ensiksi hankkia.

Muuten viikonloppu kaverini kanssa meni lähinnä töllöä katsoen.

Nyt oli pari päivää töitä ja taas yksi vapaa. Sitten onkin yksi aamuvuoro ja pari yötä.

Ja loppuun vaikka tällaista, älkää kysykö miksi.

Automies ole en

Rakas siskoni oli täällä luonamme kylässä pari päivää. Tiistaina hän saapui tänne muun perheen kanssa. Kävimme isän kanssa autokaupoissa ja koeajoimme paria autoa, mutta ne ei oikein vakuuttaneet minua. Illalla kävimme lintutornilla, mutta siellä ei näkynyt oikein mitään. Kun muut perheenjäsenet olivat lähteneet takaisin kotiin, niin vietimme laatuaikaa siskon kanssa. Katsoimme Perjantai 13. päivän. Ihan ok leffa.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona teimme hyvää ruokaa, nanchogratiinia. Tai pikkusiskoni oli kyllä päävastuussa. Iltapäivällä isäni tuli setäni ja serkkuni kanssa näyttämään yhtä autoa. Siinä se iltapäivä menikin kun odottelimme milloin he tulevat. Auto osottautui ihan kelpo peliksi ja kaupathan siitä tuli. Toyota Corolla. Neljä rengasta ja ratti. Älkää kysykö muuta. En tiedä autoista mitään.

Illalla katsoimme Buriedin ja se oli jännittävä, mutta pienoinen pettymys loppujen lopuksi. Rakkaani lähti yövuoroon ja siskon kanssa kävimme vuokraamassa lisää kauhua. Päädyimme paljon kehuttuun Paranormal Activityyn. Luulin että se olisi huono, kun kaikki sitä kehuvat, mutta yllätyksekseni se olikin todella hyvä leffa. Tunnelmallista kauhua. Sellaista kauhun pitää ollakin. Suosittelen.

Katsoimme vielä loppukevennyksi Faijan ja se oli mukavan lämmin komedia.

Tänään veljeni hakini siskoni, mutta sitä ennen ehdimme kokkailla. Teimme jauhelihamuffinseja ja salaattia johon tuli mm. rambutania. Lisäksi jälkiruoaksi mehusta tein kiisseliä. Ihan ok ateria. Hieman erikoinen kylläkin. Pitää joskus laittaa Willen keittiöön resepti.

Nyt siskoni on takaisin kotona ja rakkaani on yövuorossa ja minä tapan aikaa.

Ai niin. Tein sitten taas uuden blogin. Nimittäin tästä luontoharrastuksestamme. Käykää lukemassa jos kiinnostaa.

Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Uutettu

"Minä sulle kihlat ostan"

Ostin. Vuosi sitten. Hyvin on vuosi vierähtänyt sormus nimettömässä. Ei suuria riitoja, sitäkin enemmän kauniita muistoja. Olen kyllä onnellinen elämänkumppanistani. Miten jonkun kanssa voikin elämä olla niin helppoa vaikka välillä olisikin vaikeaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin se kun työvuoromme menevät usein niin ristiin, että tuntuu ettei toista näe ollenkaan. Vaikka toisaalta tykkään kyllä edelleen olla itseksenikin. Vaikka olen kai sosiaalinen tai sellainen joka tulee toimeen miltei kaikkien kanssa, niin tulen kyllä hyvin toimeen myös itseni kanssa. Olenkohan siis ns. sinut itseni kanssa? Kaivellaan vähän itsetuntoani. Olen ehkä joskus aiemminkin tätä pohtinut, mutta kertausharjoitukset ovat opinnäytetyön äitipuoli vai miten se sanonta meni.

Ulkonäkööni olen tyytyväinen. Ainakin noin suurin piirtein. Tietenkin kiloja saisi karistaa jonkun verran pois. Oikeastaan sellainen 6-7 kiloa, niin sitten olisin painooni täysin tyytyväinen. Yksi asia ulkonäössäni kuitenkin vaivaa. Nimittäin ryhti. Minulla on erittäin huono ryhti. Ja tämä yhdistettynä huonoihin työasentoihin takaavat sen että vanhemmiten selkäni sanoo sopimuksen irti. En tiedä oikein miten saisin ryhtini paremmaksi. Pitäisi kai harrastaa ratsastusta. Ei kiitos kuitenkaan. Hevoiset on peloittavia.

Ikääni olen myös tyytyväinen. Tietenkin olen vielä nuori ja niin tulen sanomaan varmaan vielä kahdeksankymppisenä. Toki sitä huomaa, että nyt alkaa elämä ns. muuttumaan aikuisten elämäksi. On töitä ja kohta vaimo ja mahdollisesti lapsiakin jossain vaiheessa. Auton osto on mielessä, samoin oma tupa ja perunamaa. Tai ei ehkä perunamaata. Jännää. Miten tämä yhtäkkiä näin on mennyt? Heh. Olenkohan kymmenen vuoden päästä katkera kadotetun nuoruuden perään ruikuttaja. Toivottavasti en.

Luonteeni on ihan kiva. Tai ainakaan siitä ei ole kovasti valituksia kuulunut. Tulen ihmisten kanssa toimeen, niin kuin jo mainitsinkin. Olen iloinen luonne, vaikka sitä itse aina en huomaa. Olen hieman ujo. Arastan uusia tilanteita, vaikka toisaalta nautin niistä sitten kuitenkin. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää kovasti. Onneksi se menee äkkiä ohitse. Ja suuressa porukassa vetäydyn usein taka-alalle. Jos ei sitten ole oikein tuttu porukka.

Huumorintajustani en voi puhua, koska kaikki kai pitävät omaa huumorintajuaan hyvänä. (No sen verran voin sanoa, että huumorintajuni on paska.)

Liian usein vieläkin meinaan sortua itsesääliin. En kuitenkaan niin pahasti kuin jokunen vuosi sitten. Onneksi rakkaani kanssa voimme puhua kaikki mieltä painavat asiat pois. Välillä se on kyllä todella vaikeaa saada niitä sanoja suusta ulos, vaikka toinen näkee selvästi että jokin nyt vaivaa mieltä.

Uskon asiat tällä hetkellä kalvavat mieltä, kun ei oikein meinaa saada otetta omasta uskostani. En osaa selittää asiaa, joten en selitä.

En jaksa enempää kaivella itseäni. Voisin vähän yrittää siivota tätä rakkaani kämppää ennen kuin hän pääsee töistä. Sitten menemme ulos syömään, enkä tarkoita parveketta.

Humppa Soi: Berliin Boom Orchestra - Fanfare Boom

Työviikon ensimmäinen osa ohitse.

Neljä päivää töitä takana. Ilta-aamu, ilta-aamu. Nyt yksi vapaa. Sitten aamu ja kaksi yötä. Tällaista se on vuorotyöläisen arki.

Viikonlopusta en jaksa nyt kirjoittaa sen enempää kuin että Iron Maiden ja Alice Cooper eivät pettäneet ja siskon rippijuhlista on maha vieläkin täynnä.

Nyt silmät meinaa painua umpeen. Haluan kuitenkin vielä mainostaa teillekin uutta blogituttavuutta. Tämä blogi tulee seurantaan. Halusit sitä Campbelllee tai et.

Humppa Soi: Avril Lavigne - I'm with you
Humpastalainattua:
"It's a damn cold night!"

Nyt kutsuu mua Kuusamo

Tai oikeastaan siis meitä. Häitten jälkeen. Varasimme eilen nimittäin kelohonkamökin Kuusamosta viikoksi. Lappi meillä oli aluksi mielessä, mutta päädyimme kuitenkin vähän lähemmäksi. Ehtona oli kuitenkin että jonnekin luonnon rauhaan. Molemmat kun rakastamme Suomen luontoa.

Humppa Soi: Amorphis - Kuusamo
Humpastalainattua: "Mielenrauhan menetin, mutta sen kai saan takaisin."

Willen Keittiö Osa 34

Mungo Mango

½ Mango
1 prk Valkosuklaa-Lime rahkaa
1 prk Vispikermaa
1 prk Mangososetta (Piltti tai vastaava)
sokeria

Vatkaile kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja mangosose. Pilko noin puolikas mango ja heitä sekaan. Lisää sokeria makusi mukaan. Anna seoksen levätä hetki viileässä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Ja voin taata että hyvää on.





o

24

00.00 Wille kiertää töissä osaston ja tekee tarvittavat käännöt ja kuivitukset.
01.00 Wille lojuu sohvalla ja katsoo televisiota eri kanavia surffaten.
02.00 Wille pesee pyykkiä.
03.00 Wille kiertää taas osaston.
04.00 Wille kirjaa yön tapahtumat.
05.00 Wille auttaa pari asukasta omiin huoneisiin.
06.00 Wille laittaa puuron uuniin.
07.00 Wille antaa aamuvuorolaisille raportin yöstä ja lähtee itse nukkumaan.
08.00 Wille on jo täydessä unessa.
09.00 Wille nukkuu.
10.00 Wille nukkuu.
11.00 Wille nukkuu.
11.30 Willen rakkain herättää hänet ja Wille juo aamukahvit.
12.00 Wille syö rakkainpansa kanssa pyttipannua.
13.00 Willen rakas lähtee töihin.
14.00 Wille tiskaa.
15.00 Wille katsoo Monty Python dokumenttia.
16.00 Wille käy kaupassa eikä keksi mitä pitäisi ostaa.
17.00 Wille kuuntelee musiikkia ja lepäilee vuoteella.
18.00 Wille kirjoittaa blogille.
...

Humppa Soi: J.Karjalainen: Doris
Humpastalainattua: "Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut."

Yötöitä ja laiskoja päiviä

Torstaina lähdimme rakkaani vanhempien mökille saareen. Ilta meni tietenkin makkaraa paistellen ja saunoen. Scrabbleakin vähän ehdimme pelaamaan. Seuraavana aamuna sitten lähdimme veneretkelle toiseen saareen. Mahtava paikka ja jäikin harmittamaan kun oli niin vähän aikaa kun ihmisten piti lähteä töihin. Itsekin lähdin yöksi.

Yö meni rauhallisesti vaikka ukkonenkin jyrähteli ja talonmies piti soittaa katsomaan kun joku laite hälytti. Se vain painoi yhtä nappia ja se oli sillä selvä.

Tämä päivä onkin sitten mennyt välillä torkkuen ja Monty Python dokumenttia katsoen. Vielä olis toinen yövuoro edessä ja sitten pari vapaata ja vapaiden jälkeen vain pari töitä ja sitten Helsinkiin Iron Maidenin ja Alice Cooperin houkuttelemana.

Humppa Soi: Flogging Molly: The Seven Deadly Sins

Ylennys

Minut ylennettiin tänään näköjään sairaanhoitajaksi. Työpaikallemme nimittäin tulee Effica-kirjausjärjestelmä ja siihen tarvitsee tunnukset. Jokainen sai siis kirjekuoren jonka sisällä on tunnukset ja minun kuoressa luki komeasti että Sairaanhoitaja Wille Ultimus (nimi muutettu). Tästähän sitten riittikin iloa kahvipöytään. On se mukavaa kun on kivoja työkavereita vaikka työ onkin välillä vähän rasittavaa.

Eilen en ostanut Matti ja Teppoa. En ostanut eilen mitään. Paitsi ruokaa ruokakaupasta. Postissa oli tullut onneksi Axxiksen levy. Sitäkään en kyllä ehtinyt kuunnella kun lähdimme mökille saareen. Minä sitten pidän siitä paikasta. Harmi kun ei voinut jäädä yöksi kun piti aamulla olla seitsemältä töissä. Kyllä muuten väsytti nousta. Onneksi huomenna saan nukkua kun työt alkaa vasta 20.45. Yövuorot siis kutsuvat tätä kulkijaa.

Nyt Axxiksen pariin. Rakkaani on jossain kaupungilla kai tuhlailemassa palkkaansa.

Humppa Soi: Viikate: Mies ja kuusi kantajaa
Humpastalainattua:
"Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa"

Viittisikö sitä enää kirjoittaakaan?

No viitsin kuitenkin. Vettä on virrannut Vantaa ja miksei muutkin joet. Ja näköjään kirjoittelen tänne nykyään pitkien taukojen ja valitan itsekseni sitä miksen kirjoittele enää kuin ennen. Turhaa ja typerää touhuahan siitä on valittaa. Olen ehkä liian itsekriittinen enkä uskalla enää kirjoittaa sitä mitä sylki suuhun tuo. Nyt kirjoitan:

Sylki tuo suuhun veden mukana ioneja, ureaa, amylaasia ja bakteereja torjuvia entsyymejä. (Lähteenä käytetty toimivaa, muttei virallisesti hyväksyttävää Wikipediaa.)

Sitten syljestä siirrymme elämääni. Häät siis ovat edelleen tulossa. Kutsut on vieläkin lähettämättä. Muuten ovat kyllä valmiit, mutta pitäisi vielä kirjoittaa koneella kutsuihin jotain ja pistää postiin. Paikka on onneksi varattu ja kirkko. Menuukin on jo suunniteltu. Tietenkin jotain muutoksia voi vielä tulla. Pappi puuttuu. Suunnittelemamme pappi kun ei pääsekään. Kai se pitäis jostain löytää, eikös häissä tapaa pappi olla?

Jotenkin vain työt tuntuu vievän mehut häiden suunnittelulta tai no oikeastaan olemme niin laiskoja ettemme saa mitään aikaiseksi. Olis jo syksy ja hääpäivä.

Nyt kolahti postiluukku. Käyn katsomassa..................................................................Tulin takaisin. Sieltä vain yritettiin taas että sortuisin mainoksien uhriksi. Jaa. Halpa-hallista saisi koristetarroja joilla voi tuunata roskiksen. Ja Lidlistä safarinugetteja eli tavallisia nugetteja jotka on muotoiltu eläinhahmoiksi. Hulvatonta. Kyllä nykyään löytyy kaupasta vaikka ja mitä. Tänään voisinkin muuten käydä pitkästä aikaa kirpputorilla. Nyt kun odotukset on että löytäisin jotain kivaa, niin todennäköisesti ei löydy mitään ja turhaannun ja ostan väkisin jotain. Vaikka Matin ja Tepon levyn.

Nythän olen niin kuin melkein aina rakkaani luona, hän tosin on töissä. Voisin ennen kirpparille lähtöä käydä vielä katsomassa onko omaan postilaatikkooni tipahtanut Axxiksen levyä.

Selkä vähän kipeä. Pitäisi opetella töissä työskentelemään ergonoomisemmin.

Nyt käyn lämmittämässä itselleni mannapuuroa.

Hei hei.

Humppa Soi: Electric Six: Countdown to the countdown
Humpastalainattua:
"85 seconds till the countdown starts,
25 seconds till the countdown starts,
94 seconds till the countdown starts,
It's the countdown to the countdown!"

Ergo

Vapaapäivää olen tänään viettänyt. Aamu meni rakkaani kanssa laiskotellen ja katsoen Die Hard nelosen. Kun rakkaani lähti iltavuoroon, minä samalla tallustelin kirpparille. Sieltä en löytänyt mitään joten menin citymarkettiin. Ostin ruokaa ja M.A. Nummisen levyn.

Tulin takaisin kämpille (siis tyttöystäväni kämpille, omallani kun ei ole edes nettiä) ja peseskelin pyykkiä, tiskasin ja vähän siivosin muutenkin. Pelasin Half-Life kakkosta ja kuuntelin musiikkia. Seikkailin netissä ja tapoin aikaa. Ja sitä teen edelleen.

Vajaan tunnin päästä rakkaani saapuu töistä ja juomme iltakahvit parvekkeella.

Että siis sellaista tänään.

Huomenna töihin. Samoin torstaina ja perjantaina. Viikonloppuna juhlia. Rakkaani pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja äitin viiskymppiset.

Humppa Soi: Euthanasia: Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko
Humpastalainattua:
"Äiti pohkeesta ruuan laittoi sanoen:
“Hyvä, että maittoi!”
Isä kehui: “Herkullista olet aikaanssaanut
Robinsonista.”

Tappavaa tasaisuutta

Turhauttaa. Tympäsee.

Töitä, arkea, vapaapäiviäkin siinä sivussa.

Ei kiinnosta. Ei oikein mikään.

No joo.

Töissä on ihan mukavaa. Työkaverit on kivoja. Työvuorot kulkevat mukavasti. Aina tietenkin tympäsee lähteä töihin, mutta se helpottaa heti kun pääsee työpaikan ovesta sisälle.

Parisuhteessammekaan (pitkä sana muuten) ei valittamista. Hyvin tulemme toimeen ja edelleen höpöttelemme paljon ja nauramme paljon.

Musiikista pidän edelleen kovasti ja levyjä ostelen paljon.

Yksi seikka kuitenkin vaivaa.

Nimittäin. Karuuden puute.

Minulla ei ole täällä Kokkolassa ketään sellaista kaveria, jonka kanssa tekisin mitään karua. Tiedättekö, sellaista Kärnä-karua. Kaipaan sellaista. Ääh... Kai minulla on vain ikävä kavereitani. Ympäri Suomen ovat hajaantuneet ja tulee nähtyä aivan liian harvoin.

Blogin hengissä kituuttelukin taitaa olla turhaa.

Humppa Soi: Axxis - Fire & Ice

Odotus palkitaan

Tänään on se päivä. Päivä jota on odotettu enemmän kuin nousevaa kuuta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, mutta kerrataan vielä.

Tämän päivän juuret alkavat jo kuudenkymmenen vuoden takaa. Tarkalleen 1.5.1951. Silloin Kuivaniemessä syntyi lapsi, joka tulee mullistamaan koko maailman. Lapsuutensa tämä poika vietti maalaispoikana Kiimingissä. Ratkaisevinta kuitenkin oli kun tämä nero muutti opiskelemaan Tampereelle ja tutustui kahteen muuhun nuoreen mieheen. Siitä alkoi tämän silloin vielä hiomattoman timantin musiikkiura. Loppu onkin sitten legendaa. Lasten lauluja, kotiseutulauluja, herkkiä lauluja, vakavia lauluja, hauskoja lauluja, kantaaottavia lauluja, poppia, rokkia, iskelmää, kantria, Syksyn sävel -voittoja, yli 600 levytettyä biisiä, yli 40 levyä, useita kiertueita, tv-juontajuutta, kansan laulattamista Tammerkosken sillalla, sanoittajapalkintoja, kansanedustajana nyt jo kolmatta kautta...

Mutta miten tämä siis liittyy tähän päivään. No kun tämä mestari täytti pari päivää sitten kuusikymmentä vuotta niin oli jo korkea aika järjestää juhlakonsertti miehen kunniaksi. Tänään klo 19.00 minä ja monet muut istuvat Tamperetalon penkeille nauttimaan musiikista jonka takana on mies vailla virheitä.

Hail To The Alatalo!

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kohta on kivaa
Humpastalainattua: "Kohta on kivaa, ilta on onnen odotusta tulvillaan."

Hiipuu hiipuu, hyytyy hyytyy

Blogini nimittäin. Ei voi mitään. Ei kuitenkaan ainakaan vielä kuopata tätä ihan lopullisesti.

Tuntuu että kaikki aikani kuluu töissä ja sitten kun on vapaata niin ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Sitä vain olla möllöttelee. Toivottavasti koko ajan lähestyvä kesä saisi minuunkin vähän liikettä. Tuppaan niin helposti jäämään neljän seinän sisälle.

Hääsuunnitelmat eivät ole edenneet kovinkaan paljoa. Paikkakin on vielä vähän auki. Pari vaihtoehtoa on ja jos kaikki menee hyvin niin reilun viikon päästä lyödään sitten lopullisesti se lukkoon ja päästään vihdoin kutsukorttien tekoon.

Ääh. Ei tule mitään. Miksi olen niin saamaton?

Humppa Soi: Arttu Wiskari: Mökkitie

Yöt työtä ja päivät kuin unta vaan

Minulla on juuri takana elämäni ensimmäiset ihan oikeat yövuorot. Harjoitteluissa olen kyllä pari vuoroa tehny mutta se ei ole sama asia. Jännitti kyllä kun yövuorossa ollaan yksin kahdenkymmenenseitsemän vanhuksen kanssa. Turhaan jännitin. Hyvi meni yöt. Ei väsyttänytkään oikein missään välissä. Sopivasti oli vaihtelevaa pientä tekemistä koko ajan. Nyt onkin sitten ansaitut kaksi vapaata ja tämä päivähän oli nukkumapäivä. En kyllä nukkunut kuin ihan muutaman tunnin.

Mitähän sitä vapaapäivinä tekisi. En ainakaan lähde minnekään, kun viikonloppuna kävin kotopuolessa ja ensi viikolla suuntaan Helsinkiin. Jos sitä vaikka kävisi huomenna kirpputorilla ja tekisi jotain hyvää ruokaa.

Tänään olen kuunnellut musiikkia, pelaillut, katsonut ja nyt sauna on lämpiämässä. Ollut kiva laiskottelupäivä.

Humppa Soi: Children Of Bodom - Shovel Knockout (Levykauppa Äxästä voi kuunnella tämän viikon ilmaiseksi koko uuden levyn.)

Paluu kirjoittamiseen...

Aika tarkalleen kuukausi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen sanaista arkkuani tänne raottanut. Nyt päätin ottaa vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vähän kuulumisiani. Musiikki soimaan ja sormet sauhuamaan näppäimistölle.

Parisuhde:

Hyvin menee. Yhteisiä vapaita ei molempien vuorotyöstä johtuen paljon ole. Tänä vuonna taitaa jäädä peräti yhteen yhteiseen kokonaiseen vapaapäivään. Inhottavaa, mutta siihen on opittava. Häiden suunnittelu on edennyt sen verran että laskettiin että vieraita tulee noin 130 ja hääpaikkaa on mietitty ja mielessä onkin yksi. Mitään ei ole vielä kuitenkaan varattu. Kiire olisi jo. Tiedämme sen. Olemme ehkä kaikkein laiskimpia häiden suunnittelijoita.

Työ:

Vaihdoin tosiaan työpaikkaa kuukausi sitten. Vuodeosastoksi se sitten paljastui ja vaikka olen aina ajatellut etten sellaista työtä tule tekemään, niin yllätteän olen viihtynyt ihan kohtuullisesti. Työkaverit on mukavia ja kivaa kun vuorossa on aina vähintään kaksi niin ei tarvitse yksin olla. Yövuorossa kylläkin ollaan yksin ja ne alkavat minulla viikon päästä. Vähän jännittää miten tulen pärjäämään kun en yövuoroja ole koskaan tehnyt muuten kuin harjoittelussa. Välillä työ vähän rasittaa hermoja kun on kiire ja menee monesti ylitöiksikin, mutta ainakin työvuorot menevät nopeasti kun on tekemistä. Ja oppii paljon.

Vapaa-aika:

Vapaa-aika menee lähinnä koneella pelatessa tai netissä seikkaillen tai vastaavasti musiikkia kuunnellen. Parit keikat on tulevaisuuden suunniitelmissa, mutta ihan liikaa tulee vain oltua neljän seinän sisällä ja laiskoteltua. Sarjoja olen innostunut katsomaan DVD:ltä. Isänmaan toivot, Firma, Kovan onnen kundi, Ruuvit löysällä, House...

Musiikki:

Keikoilla en ole vielä päässyt käymään mutta muutaman viikon päästä on Megadeth/Slayer Helsingissä. Musiikkia on tullut kyllä ostettua ihan kiitettävästi ja muutenkin kuunneltua paljon.
Ja aina vaan tekee mieli lisää. Ei siis hiipumista musiikki-innostuksessani.


Ja niin kuin aina, niin nytkin toivon että kirjoittamiseni jatkuisi tulevaisuudessa vähän tiuhemmin. Kohta töihin. Iltavuoroihin on kyllä tympeä lähteä. Ja varsinkin kun tietää että huomenna aamuvuoro niin jää yö niin lyhyeksi.

Humppa Soi: The Dubliners - Nancy Whiskey

Pahoitteluni

Blogi ei kukoista. On ollut työpaikanvaihtoressiä niin on jäänyt kirjoottelut. Palailen kun jaksailen.

Humppa Soi: Chisu - Anttilan keväthuumaus

Karun kaverin kohtaaminen

Mies pohjoisesta kävi luonani. En ollut häntä nähnyt puoleen vuoteen, mutta mikään ei ollut muuttunut. Meininki oli enemmän tuttua, vähemmän turvallista. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä, kaupassa ja katsoimme elokuvia. Seuraavana päivänä katsoimme elokuvia, kävimme syömässä sekä kaupassa ja kirpparilla. Illalla toteutimme pitkäaikaisen unelmamme. Kävimme saunassa ja sen jälkeen katsoimme kynttilän valossa Brokeback Mountainin ilman paitaa, syöden viinirypäleitä ja suklaata. Tunnelmaan olimme itsemme nostattaneet sitä ennen kuuntelemalla Phil Collinsia. Nyt on sekin elokuva sitten katsottu pois kuleksimasta. Kyllä sen nyt ihan katsoi jos rehellisiä ollaan, mutta ei se mikään erikoinen ollut.

Tänään pohjoisen mies palasi pohjoiseen ja minä arkeen eli tappamaan aikaa kun odottelen rakastani töistä.

Hyvää loppiaista!

Humppa Soi: Atmosphere Enterprise - Corral

Onpas muuten kaunista musiikkia. Kuunnelkaa Levykauppa Äxän sivuilta.

Vuosi 2011

Tilastoidaanpas tänäkin vuonna tekemisiäni. Yritän tällä kertaa pysyä paremmin ajan tasalla.

Elokuvat:

Tällä kertaa yritän myös vähän pisteyttää katsomiani elokuvia.

* Ei näin!
** No joo...
*** Ihan ok.
**** Oikeasti hyvä.
***** Brilliant!

1. I am legend: Maailmanlopunelokuva. Mies ja koira yksin New Yorkissa. Muut kuolleet vai ovatko? Olin kuullut että elokuva olisi huono joten odotukset oli matalat. Yllätyin että leffa olikin ihan viihdyttävä. Ei mikään erityisen nerokas, mutta sen parissa viihdyin. ***½

2. Huomisen tuska: Sama lähtökohta kuin I am legendissä. Scifi-klassikko. Hyvä sellainen. Ja erittäin hyvä miespääosan esittäjä. ****½

3. Killer Klowns From Outer Space: Kasarikulttikauhuklassikko. Pahoja pellejä avaruudesta. Karua. ***

4. Castle Freak: Kauhuleffa re-animatorin hengessä. Yllättävän hyvä. Kliseinen aihe ja kliseinen leffa mutta joku siinä vain kiehtoo. ****

5. Brutal: Tökerö sarjamurhaaja kauhuleffa. Ei oikeastaan muuta hyvää kuin Jeffrey Combs ja Michael Berryman. *½

6. Youth In Revolt: Hauska komedia nuoresta rakkaudesta. ****

7. Brokeback Mountain: Draama homoista vuorilla. Ei oikein iskenyt. Ledgeriä täytyy kuitenkin kehua näyttelysuorituksesta. Sen voimilla jaksoi elokuvan katsoa loppuun asti. **½

8. Paha poliisi: Hienon ohjaajan hieno uusinta filmatisointi. Elokuva poliisista, jonka käytös on hieman kyseenalaista. Cage on juuri täydellinen pahana poliisina. ****

9. Suljettu Saari: Scorsesen komea trilleri. Erittäin hyvin tehty ja koukuttava mielisairaalavankilaelokuva. *****

10. Prinsessa Mononoke: Hieman toimintatäyteisempää Miyazakia. Hienoja sikoja. Ja tietenkin kaunis muutenkin. ****

11. Superhero Movie: Erittäin huono parodia supersankarileffoista. Ainoa hyvä asia leffassa on Leslie Nielsen. Hieno mies. *½

12. Identity: Kymmenen pientä neekeripoikaa vähän erilaisena versiona. Viihdyttävä kauhujännäri. ****

13. Intruder: Elokuva jota mainostetaan kannessa Bruce Cambelilla, joka vilahtaa vain elokuvan lopussa. Huijausta! Mutta muuten elokuva oli karuudessa ihan hyvä b-luokan kauhuleffa. ***

14. Not The Messiah: Monty Pythonien juonellinen musiikkielämys. Täydellistä. *****

Levyt:

1. Antti Tuisku - Antti Tuisku
2. Antti Tuisku - New York
3. Antti Tuisku - Rovaniemi
4. Stratovarius - Elysium Collectors Edition CD + 7"
5. Soundi 2011
6. Them Bird Things - Fly Them Bird Things Fly
7. Jukka Takalo - Vastarannan laulut
8. Klamydia - Siittiöt sotapolulla
9. J.M.K.E. - Jasonit ei huvita
10. Ensiferum - Dragonheads EP


Pahoittelen. Lista jäi aika pahasti kesken. Tällaista se on kun ei muka kerkiä.

Ja taas saa opetella uuden vuosiluvun

Ja tämä päivä on siis ykkösiä täynnä. 1.1.11. Viime vuoden lopulla tein kaksi heräteostosta. Ensiksikin Tapio Rautavaaran koko tuotannon komeassa laatikossa, jossa tuli mukana myös kirja täynnä tietoa Tapsasta. 14 CD:tä olisi nyt kuunneltavana suomalaista musiikkia parhaimmillaan (tietetenkin Mikko Alatalon jälkeen). Toinen ostos oli uusi tietokone. Pitkään olin siitä haaveillut ja miettinyt ratkaisua mistä ostaisin vai kokoaisinko itse vai ostaisko läppärin. Sitten vuoden viimeisenä päivänä kun ruokakauppaan oli tarkoitus mennä niin pyörähdin Euronicsissä ja sieltä sitten ostin kannettavan. Eipähän tarvitse sitäkään asiaa enää haikailla. Ja ihan tyytyväinen olen ollut koneeseen näin vuorokauden käytön jälkeen.

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Kaupungin tulitukset katsoimme ja sitten hetken vietimme aikaa kavereiden kanssa.

Ja tänään on ollut vuorossa laiskottelupäivä. Huomenna taas töihin.

Humppa ei nyt soi, mutta jos soisi niin olisi se todennäköisesti Rautavaaraa.

Hyvää vuotta 2011 kaikille!

Vuosi kohta lopuillaan...

... ja tänne kirjoittelen taas yhä harvemmin. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten kävin hammaslääkärissä ja minulta vedettiin hammas irti ja miten inhottava se hammaslääkäri oli. Olisin voinut kirjoittaa tänne miten tylsääkin tylsempi jouluaatto minulla oli kun olin sen töissä. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten joulupäivänä avasin vasta lahjat ja mitä sieltä paketeista paljastui. Olisin voinut kirjoittaa miten kävin kotopuolessa pelaamassa Rappakaljaa ja Ubungoa. Olisin voinut kirjoittaa miten tylsä iltapäivä minulla on tänään ollut. Olisin voinut kirjoittaa vaikka novellin sinisestä kaktuksesta. Mutta enpä ole kirjoittanut. En ole saanut vaan aikaiseksi. Enkä saa muuten nytkään. Katsotaan joskus myöhemmin, jos löytäisin inspiraationi takaisin.

Sii ju leiter allikeiter.

Humppa Soi: Mikko Alatalo & Topi Sorsakoski - Kun se on ohi, se on ohi
Humpastalainattua: "Kun liekki on palanut loppuun, ei ole mitään mitä sytyttää.

Luukku 24

Ja viimeinen luukku auki. Kyllä muuten on kiva kun on mukavaa.



Joulunpelastaja Mikko Alatalo

Luukku 23

Bod Dylan - Must Be Santa

Luukku 22

Ja niin jäi sekin kesken kun tuli muita menoja. Nyt viimeinen yritys saada luukut loppuun ennen uutta vuotta.



Rudolf Med Röda Mulen

Luukku 21

Viikate - Lahja

Luukku 20

Ja viimeiset rykäykset myöhässä.



Apulanta - Joululaulu

Luukku 19

Nyt jotain oikeasti kaunista. Tästä tulee mieleen kun äiti tätä lauloi kun olin pieni. Hieno kappale.



Suvi Teräsniska - Tulkoon joulu

Luukustalainattua:
"Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan"

Luukku 18

Nyt ei varsinaisesti joululauluja luvassa mutta hauskaa silti.



Ismo Leikola

Luukku 17

Jarkko Martikainen - Joulu on juhlista pahin

Luukustalainattua:
"Ihminen on valmistettu hyvää tekemään.
Taivas meitä odottaa, kun täältä lähdetään...
Vaan jos painaa liika mammona
Niin kuin myllynkivi kaulassa,
Ei sen kanssa jaksa nousta taivaaseen."

Luukku 16

Taas vähän viiveellä asialla...



Kumikameli - Jorman joulu

Luukustalainattua:
"Jorman joulu on tavallinen, sai lahjoja rekka-autollisen."

Ja välillä muuta kuin luukkuja...

Kerrotaanpas nyt minun epäonnisesta mutta hauskasta viikonlopusta.

Alunperin minun piti mennä käymään Tampereella tiistaina 14.12 ja samalla nauttia Helloweenista ja Stratovariuksesta. Mutta tämä meni mönkään kun kaverini ei saanutkaan lippuja hommattua. Päätin kuitenkin käydä Tampereella ja kun kuulin että entinen luokkani järjestää pikkujoulut lauantaina niin ajattelin lyödä kärpäsiä samalla iskulla ja mennä silloin Tampereelle.

Perjantaina sitten lähdin töiden jälkeen juna-asemalle. Olin tarkastanut hyvissä ajoin että juna lähtee viideltä. Olin jo varttia vaille asemalla lippua ostamassa, mutta eihän se niin helposti käynytkään. Juna oli täynnä. Joten ei muuta kuin odottaa tunti seuraavaa. Ei siinä mitään.

Kun kolmen tunnin junassa istumisen jälkeen pääsin perille ja tapasin kaverini, niin hän kertoi että pikkujoulut on peruttu. Yhdelle jos toiselle oli tullut esteitä. Ei siinä mitään.

Niin ja tosiaan. Junassa laitoin serkulleni viestiä olisiko hän Tampereella. No eipä ollut. Ei siinä mitään.

Perjantai-ilta meni ihan mukavasti kaverin kanssa oleskellessa ja Rock Bandia pelatessa. Katsoimmepa siinä sivussa Fargonkin. On se vaan hieno elokuva.

Lauantaina lähdimme kaupungille ja päätimme mennä jalan. Syömässä kävimme Evinissä. Ehkä maailman parhaassa kebab-pitseriassa. Kaupungilta mukaani tarttui seitsemän levyä kun pyörähdimme Epesissä. Ja näimme yhden luokkakaverinkin ohimennen kun hän oli myyjänä Koskikeskuksessa. Pois kävely keskustasta olikin sitten kovempi juttu. Jalat meinasivat käydä vähän raskaiksi kun äkkiseltään tuli käveltyä niin paljon. Arvioilta varmaan 12 kilometriä. Ei siinä mitään.

Niin ja tarkoituksenamme oli myös ostaa Kummelin DVD-boksi jotta ilta sujuisi rattoisammin, mutta emme sitten löytäneet sitä. Ei siinä mitään.

Ilta kului kuitenkin hyvin ruotsalaisen vampyyrielokuvan parissa. Frostbiten. Oli karu.

Ja sunnuntaiaamuna huomasin sitten naamakirjasta että osa entisistä luokkalaisista oli kuitenkin lähteneet yksille, ja olivat pyytäneet meitäkin mukaan. Vähän oli jo myöhäistä. Ei siinä mitään.

Elokuvissa kävimme sunnuntaina katsomassa Macheten ja se osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. Viihdytti minua suunnattomasti. Sieltä sitten suoraan juna-asemalle ja kas juna onkin pari tuntia myöhässä. No orotteluksihan se taas meni. Ei siinä mitään.

Vihdoin kun pääsin junaan niin aluksi ajattelin että onpas ihanan lämmintä. Mutta totuus paljastui pian. Ihmiset ravasivat edestakaisin vaunujen väliä ja aina pääsi kylmää ilmaa sisään vaunuun ja minä meinasin paleltua. Ei siinäkään mitään.

Lopulta kuitenkin pääsin turvallisesti Kokkolaan ja maanantaiaamuna töihin. Ja heti perään pari vapaata ja olen saanut ostettua joululahjat jo melkeinpä kaikille.

Humppa Soi: Helloween: Who is Mr Madman?

Ja humpan kysymykseen vastaisin että Perfect Gentleman.

Luukku 15

Löytyipäs hauska biisi ja video.



The Killers - Don't Shoot Me Santa

Luukustalainattua:
"Hey Santa, why don't we talk about it, work it out?"

Luukku 14

Ja nyt jotain järkyttävää. Anteeksi lukijat.

Luukku 13

Vähän surullisempi tarina.



Tom Waits - Christmas Card From A Hooker In Minneapolis

Luukustalainattua:
"hey charlie for chrissakes
do you want to know the
truth of it?
i don't have a husband
he don't play the trombone
and i need to borrow money
to pay this lawyer
and charlie, hey
i'll be eligible for parole
come valentines day"

Luukku 12

On Tarjalla kaunis ääni. Sitä ei pidä kiistämän.



Tarja Turunen - Heinillä härkien kaukalon

Luukustalainattua:
"Ristillä, rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin."

Luukku 11

Klassikko tämäkin. Juicen muistoa kunnioittaen.



Juice Leskinen - Sika

Luukustalainattua:
"Isoveli veistänsä terottaa, ja luistansa porsaan erottaa."

Luukku 10

Näin tässä taas kävi että myöhässä luukkuja availen mutta ei anneta sen häiritä.



Twisted Sister - Oh Come All Ye Faithful

Luukustalainattua:
"What kind of a man are you anyway!"

Luukku 9

Tämä sen kunniaksi että ensi kesänä pääsen näkemään kyseisen herrasmiehen livenä kun hän lämmittelee yleisöä Iron Maidenille.



Alice Cooper - Santa Claws is coming to town

Luukku 8

Vähän taas raskaampaa joulua tällä kertaa.



Ville Tuomi - Petteri Punakuono

Luukustalainattua:
"Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään."

Luukku 7

Omistan tämän kihlattuni edesmenneelle (meni uuteen kotiin) kissalle. Tontulle.



Vesa-Matti Loiri - Tonttu

Luukustalainattua:
"Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa."

Luukku 6

Tämä ei ole joululaulu, mutta koska nyt on itsenäisyyspäivä niin omistan tämän veteraaneille, lotille, evakoille, Suomen kansalle.



Sanna-Mari Titov - Evakon laulu

Luukustalainattua:
"Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin."

Luukku 5

Konsta Jylhän Joululaulu

Luukku 4

Eläkeläiset - Humpaton joulu

Luukustalainattua: "Tänä vuonna et sitten unohda!"

Luukku 3

Eräänlainen joulutarina tämäkin.



The Pogues - Fairytale of New York

Luukustalainattua:
"You scumbag, you maggot,
You cheap, lousy faggot.
Happy christmas your arse I pray God it´s our last."

Download:

FLVMP43GP

Luukku 2

Toinen luukku aukeaa tutuissa merkeissä. Voi olla että tämän olen joskus aiemminkin tänne laittanut, mutta minkäs teet kun on niin hyvä biisi.



Aknestik - Oravan joulu

Luukustalainattua:
"Joulurauha vasta sitten metsään palasi,
Kun pakkasrouva oravalta hengen halasi."

Luukku 1

Ensimmäinen luukku tämän vuoden joulukalenterista. Ja tällä kertaa yritän pysyä edes jotenkin jouluaiheisena.



Kaija Koo - Sydän laulaa

Download:

FLVMP43GP

Luukustalainattua:
"Anna meille joulun rauha,
kateus, kauna, tomuksi ne jauha."

Harmitus

Harmittaa. Suunnattomasti. Helloweenin Tampereen keikan liput oli loppuunmyyty kun kaverini niitä meinasi meille hankkia. Ei sitten. Kyllä syö miestä kun on odottanut pitkään että pääsisi oikein kunnon keikalle ja sitten menee oman laiskuuden takia sivusuun. Saa nähdä tuleeko sitä nyt ollenkaan lähdettyä Tampereelle. Olisi kyllä kiva käydä siellä katselemassa millaiseksi se on muuttunut.

Töitä minulle onneksi on luultavammin luvassa koko joulukuun. Ja todennäköisesti jouluaattoillan olen töissä. No kokemushan sekin tietenkin on.

Ja tosiaan nyt on sitten joulukuu. Olisikohan se täälläkin taas joulukalenterin paikka. Voisihan sitä jotain kehitellä. Laitetaanpas kuitenkin oikein erilliseksi postaukseksi eikä ängetä tähän loppuun.

Humppa Soi: TheCity Of Prague Philharmonic Orchestra - Drag Me To Hell (End titles)

Maailma tarvitsee sankareita, minulle riittää vapaapäivä silloin tällöin

Viikonloppu on vapaa! Aion ottaa sen laiskasti. Aloitin jo katsomalla kaksi elokuvaa. Spiritin ja Steven Seagalin ohjaaman elokuvan. Spirit oli ihan hauska katsottava ja komeakin vaikkei Sin Cityn tasolle lähellekään yllä. Vaarallisella alueella, vai mikä sen Seagalin leffan nimi olikaan, oli huono niin kuin odotinkin. Välillä leffan huonous kuitenkin meni sen verran yli että aiheutti minussa naurun pyrähdyksiä. Kannatti siis katsoa.

Muuta en sitten olekaan oikein ehtinyt/jaksanut tänään tehdä. Mitä nyt töissä olin aamupäivän.

Ja nyt odottelen kihlattuani että hänen iltavuoronsa loppuisi. Viime aikoina on kyllä vuorot menneet inhottavasti ristiin ja muutamaan viikkoon ei ole ollut yhtään yhteistä vapaapäivää. Eikä ole tiedossakaan. On tämä vuorotyöläisen arki ihanaa.

Humppa Soi: Teräsbetoni: Metalliolut
Humpastalainattua: "Tunnet musiikin, se herkistää jokaisen aistin."

Elokuvastalainattua:
"You could drop this guy off at the Arctic Circle wearing a pair of bikini underwear, without his toothbrush, and tomorrow afternoon he's going to show up at your pool side with a million dollar smile and fist full of pesos." (Näin sanottiin Steven Seagalin hahmosta. Vaatimatonta vai mitä?)

Kiinalais-japanilaismusiikin tahdissa kirjoittelua

Laitoin cd-soittimesta soimaan kiinalaista/japanilaista musiikkia kun tuli tuossa päivällä parilla eurolla ostettua sellainen levy. Ehkä vähän erikoista taustamusiikkia suomalaimiehen blogiteksteille. Mutta erikoinenhan minä taidan vähän muutenkin olla. Ainakin musiikkimaun ja juttujeni perusteella. Välillä sitä oikein ihmettelee että miten olen voinut löytää vierelleni ihmisen joka kestää minua. Ja vielä omasta vapaasta tahdosta viihtyy seurassani.

Nyt kun kihlattuni meni kuoroharjoituksiin ja on siellä varmaan parisen tuntia niin minä voisinkin vaikka keskittyä mietiskelemään ja pohtimaan asioita. Esimerkiksi blogille kirjoittamistani.

Jännää miten se on muuttunut vuosien varrella. Blogille kirjoittelu alkoi kettuiluna Kroonisille Poikamiehille (joka taitaa olla aika kuollut kerho nykyään) ja vähitellen se muuttui enemmän ja enemmän päiväkirjamaiseksi. Yhteen aikaan tekstiä syntyi valtavasti ja miltei jatkuvalla syötöllä. Mutta se johtui varmaankin siitä että silloin olin yksikseni Tampereella ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Vaikka silloinen seurusteluni oli etäsuhteilua joten se yhteinen aika sijoittui lähinnä vain viikonloppuihin. Sitten kun siinä kävin miten kävi ja minulle jäi entistä enemmän vain aikaa ja oloni oli kurja niin blogille tuli vuodatettua paljon asioita jotka ahdistivat mieltäni.

Sitten kun Kokkolaan muutin ja elämäni muutenkin muuttui täysin niin blogille kirjoittaminen jäi kovinkin taka-alalle ja melkein tyystin unohdin sen välillä. Ja nyt se kulkee aaltoliikkeillä, joskus kirjoitan paljonkin ja joskus vähän. Ja mieltä painavista asioista kirjoitan nykyisin paljon vähemmän, ihan ymmärrettävästi koska nyt jaan kaikki asiat kihlattuni kanssa. Ei oikeastaan jää mitään ruikutettavaa tänne. Olen enemmän nykyisin kiinni ns. "oikeassa elämässä" kuin tässä virtuaalielämässä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on. Mutta kivaa kun tämäkään ei ole tyystin jäänyt.

No niin. Nyt riittää taas tältä kertaa. Huomenna sitten pitääkin töihin...

Humppa Soi: Clive Bell - Sansashigure

"Laitoin soimaan musiikin"

Ihanaa. Minulla on huomenna vapaapäivä. Olen nyt ollut töissä viisi aamuvuoro peräkkäin ja nyt kaipaan jo sitä että saa nukkua. Ja torstaina menen vasta iltaan. Ja perjantaina aamuvuoron jälkeen onkin sitten viikonloppu vapaa. On tämä työttömän arki vaan aika työntäyteistä. En valita. Mukavaa kun saa olla töissä ja siellä on ihan kivaa. Varsinkin nyt kun enemmän on ollut niin alkaa hommat menemään vähän niin kuin "rutiinilla", eihän hoitotyö kuitenkaan koskaan aivan rutiiniksi mene tai ainakaan saisi mennä.

Typeränä kylläkin tuli vakuutusyhtiön kanssa sovittua että menen huomenna sinne juttelutuokioon. Ei oikein kiinnostaisi, mutta kai siellä täytyy käydä. Kotivakuutukseni ei taida olla ihan ajan tasalla, joten jos sen nyt ainakin saisi kuntoon. Työkkärissäkin pitäisi käydä. Torstaille olisi aika mutta jos yhdistäisi kaksi kärppää samalla minkinloukulla ja kävisi huomenna sielläkin. En vaan oikein tykkää asioida missään virastoissa. Jotenkin se vaan ahdistaa.

Edellinen postauskin meinasi vähän, jos ei nyt ahdistaa niin jännittää. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin itsestäni ylpeä että sen kirjoitin. Jotenkin muutenkin viime aikoina on tullut mietittyä ihan liikaa sitä mitä tänne kirjottaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta. Pitäisi vaan uskaltaa kaiken tulla jos on tullakseen.

Nyt on makaronilaatikko uunissa ja silmäni meinaavat ummistua. Töissäkin väsytti tänään ankarasti. Haukottelin varmaan jonkun ennätyksen rikki. Ehkä sitä jo antoi vähän etukäteen itselleen luvan olla väsynyt kun tiesi että huominen on vapaa.

Jos painuis pehkuihin Soundin kanssa. Hyvä lehti. Suosittelen.

Humppa Soi: Miika Partala: Hääkellot

Aihe joka on tabu blogillani vaikka ei pitäisi olla

Nyt myllertää mieleni. Ajattelin vihdoin ottaa härkää sarvesta ja nostaa kissan pöydälle ja olla katsomatta koiraa karvoihin ja tekemättä kärpäsestä härkästä. Mutta aluksi lopetan nämä mauttomat eläinsananparret. Näin.

Aiheena tänään siis on aihe jota olen joskus sivunnut täällä, mutta josta olen vannonut itselleni etten koskaan siitä täällä puhu. Ja ei. En tarkoita seksiä. Siitäkään en täällä puhu ja turha odottaa että jatkossakaan puhuisin. Aihe jota tässä kiertelen kaartelen on seuraavanlainen:

Minä ja usko

Vaikea aihe. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta. Ja anteeksi jos vähän hyppii aiheesta toiseen, kirjoitan vain mitä mieleen tulee.

Minä synnyin ja kasvoin luterilaisessa, uskovassa perheessä. Iltarukoukset tulivat tutuiksi jo pienestä ja pyhäkoulussa kävin. Kirkossa kävimme muutaman kerran vuodessa ja varsinkin joulukirkko oli tärkeä. Olen lapsesta asti kyllä uskonut Jumalaan, mutta jotenkin se ei koskaan ole ollut näkyvää minussa. Rippileirin kävin niin kuin muutkin ja veljeni mukana kävin usein gospelkonserteissa ja tapahtumissa. Tykkäsin kovasti kyllä siitä tunnelmasta mikä henkii gospeltapahtumissa, mutta jotenkin aina minulla on kuitenkin ollut sellainen ulkopuolinen olo siellä. Jotenkin sellainen etten minä kuulu sinne. En ole tarpeeksi hyvä tai jotain vastaavaa. En oikein tiedä mitä.

Ehkä siinä lukioaikana ja sen jälkeen minun uskoni entisestään hiipui. Uskoin kyllä mutta jotenkin en tiennyt että miten uskoisin, mihin uskon. Aina olen kuitenkin pitänyt päivänselvänä asiana että Jumala kyllä on olemassa ja Raamattu on totta. Jätin kuitenkin uskonajatukset aina jotenkin taka-alalle.

Tampereella kun olin ja kun sitten tuli ero silloisesta kihlatustani, niin minä olin kyllä pitkään alla päin ja muistaakseni silloin muutamaan otteeseen itkiessäni yritin rukoillakin mutta se vaan turhautti entisestään kun tuntui etten osaa.
Kun asiat siitä sitten kuitenkin alkoi jotenkin lutviutua ja lopulta hain ja satuin pääsemään Kokkolaan, oli mieleni korkealla. Uusi kaupunki, uusi koulu, uudet ihmiset, uusi elämä. Ja niinhän siinä sitten kävi kuten ehkä tiedättekin, että ihastuin luokkakaveriin. Ensimmäisiä asioita joka sai minut häkeltymään oli se kun kesken tunnin tuli jotenkin puheeksi juominen ja hän sanoi ettei juo. Menin ihan sanattomaksi ja hehkutin etten minäkään juo. Sitä hän ei kyllä meinannut aluksi uskoa. Aloimme viihtyä enemmän toistemme seurassa ja lopulta näemme mukamas ihan viattomasti kavereina myös vapaa-aikoina. Ja me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kevyistä aiheista ja raskaista aiheista. Ei ollut mitään aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Ja tässä tietenkin paljastui se että hän oli uskovainen. Hieman arasti hän sen sanoi, mutta minua se tieto vain lämmitti. Mieleni teki kovasti sanoa että niin olen minäkin, mutta kaartelin ja kiertelin että no olen minä tavallaan tai niin tai no olen tai niin uskon minä joo omalla tavallani. Minua hävetti kun en ollut samalla lailla itsevarma asiasta kuin hän.

Yhtenä kertana hän sitten pyysi minua mukaansa heidän seurakunnan kokoukseen (babtistiseurakunnan kokoukset ovat vähän niin kuin luterilaisesn seurakunnan jumalanpalvelukset). Minähän tietenkin lähin mukaan. Siellä oli lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Kukaan ei tullut tyrkyttämään mitään tai kysymään mitään vaikeita kysymyksiä. Tuntui että kaikki olivat vain sellaisia kuin olivat. Omia itsejään. Istuin penkkiin ja sitten kokous alkoi. Tuli puhetta ja laulua ja ihmisest kertoivat miten olivat tulleet uskoon. Yleensä seuroissa tai jossain tapahtumissa joissa puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, minua alkaa aina väsyttämään enkä jaksa kuunnella. Mulla tällä kertaa ei. Minä kuuntelin tarkasti ja seurasin kokouksen kulkua. Aluksi vähän pisti korvaan kun osa seurakuntalaisista niin avoimesti ylistivät Jeesusta ja huusivat hallelujaa, mutta siihenkin tottui. Eikä minun tarvinnut niin tehdä. Minä sain olla oma itseni ja istua hiljaa penkissä mietteliäänä.

Se ensimmäinen kokouksessa käynti ei vielä mitenkään kuitenkaan mullistanut elämääni. Mutta sitten aloimme käymään vähän useammin kokouksissa ja huomasin todella viihtyväni siellä ja saavan sieltä paljon ajatuksia elämääni. Todellista herätystä ei kuitenkaan vielä ollut tapahtunut.

Mutta sitten eräänä iltana. Olimme puhuneet uskosta tyttöystäväni kanssa (silloin hän taisi jo olla tyttöystäväni, ainakin epävirallisesti) ja minulle tuli kurja olo. Taas sellainen olo että, en minä osaa olla uskossa vaikka haluankin. Aloimme nukkumaan. Käänsin selkäni ja olin vähän allapäin, mutta yritin tietenkin olla näyttämättä sitä hänelle. Sitten hän laittoi kätensä minun ympärilleni ja kysyi että saako hän rukoilla minun puolestani. Minä nyökkäsin ja vastasin hiljaa myöntyvästi. Sen rukoilun muistan ikuisesti. Minulla vain valui kyyneleet, enkä pystynyt sanomaan mitään. Vihdoin tuntui siltä että minäkin todella kelpaan Herralle. Tällaisena kuin olen. Ja minusta tuntuu että siinä hetkessä minä tulin uskoon. Ihan oikeasti. Olo sen jälkeen oli kuin olisi tipahtanut valtava taakka pois sydämeltä. Oli helppo olla.

Siitä lähtien usko on tullut osaksi elämääni. Välillä tunnen olevani vahvasti uskossa, välillä taas olen hyvinkin heikko. Nytkin on pitkään mennyt ettei ole tullut Raamattua avattua eikä kokouksissa käytyä. Jotenkin olen työntänyt asiat taas taka-alalle. Mutta eiköhän se tästä taas. Ei Jumala hylkää kunhan vain uskaltaa kääntyä Hänen puoleen.

No nyt alkaakin sitten jo kirjoittaminen väsyttää. En tiedä vielä uskallanko tätä julkaista vaikka tiedän ettei siinä ole mitään pelättävää. Jotenkin vain pelkään sitä että mitä ihmiset ajattelevat sitten minusta. Mutta eihän sillä ole oikeasti mitään väliä.

Tällainen vähän erilainen tilitys tällä kertaa. Ja vaikka vihdoin purin uskoani ulos blogilleni niin ei tästä varmaan tapaa tule. Eiköhän blogin taso pysy kuitenkin tasaisen sekavana edelleen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi, eikä vanha koira uusia temppuja opi. Aaargh. Taas eläinparsia.




"What will people think
When they hear that I'm a Jesus freak
What will people do when they find that it's true"

Töitä, vapaata, Helloweenia, Kaija Koota

Heti jää tänne kirjoittelu kun olen ollut taas töissä. Miten sitä muka ei aika silloin riitä? No nyt olen eilisen ja tämän päivän ollut vapaalla ja kyllä onkin maistunut. Töissä ollut jotenkin raskasta vaikka ei oikeastaan edes ole ollut. Ensi viikonloppukin menee taas töissä.

Eikä nytkään lauseet lennä...

Humppa Soi: Itkevä Tyttö: Disco Erdös
Humpastalainattua: "Hän on yhtälö jota minä en osaa ratkaista"

P.S. Helloweenin ja Kaijo Koon uudet levyt on hankittu ja todettu hyviksi. Kaija Koon levyn mukana tuli nimmareilla varustettu kuvakin.

Kihlajaiset x 2

Torstaina kävimme vaateostoksilla kihlajaisia varten. Kihlattuni löysi kyllä erittäin kauniin mekon itselleen. Meillä oli kyllä kihlattuni pikkusisko makuoppaana ja ilman häntä tuskin olisimme onnistuneetkaan. Kiitos hänelle. Minullekin löytyi kauluspaita ja kravatti ja ensimmäistä kertaa elämässäni tein illalla kravattisolmun netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Kai siitä jonkunlainen tuli, ei ainakaan kukaan moittinut.

Perjantaina kun rakkaani pääsi töistä, tuli isäni hakemaan meitä Keski-Suomeen. Siellä meitä odotti kakkujen koristelu ja pieni varaslähtö täytyi otta karjalanpiirakoiden syömisessä. Kolme kakkua koristelimme, tai no minä en uskaltanut kyllä koskea vaan olin lähinnä virallisena valvojana.

Lauantaina aamulla paikkojen viimeistelyä ja puku päälle. Yhden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat ja siitä eteenpäin pitkin iltaa. Viimeisenä saapui ainoa kaverini joka pääsi paikalle, muut kun olivat pitkin maapalloa, kuka Japanissa kuka Lapissa. Seitsemän jälkeen juhlat olikin sitten juhlittu ja pääsi vähän hengähtämään. Kahdeksalta varastimme veljeni auton ja suunnistimme kohti Kokkolaa.

Sunnuntaina oli kihlajaiste toinen osa Kokkolassa. Tällä kertaa oli vieraita enemmän ja osa minulle täysin vieraita. Iso mutta mukava suku rakkaallani. Hälinää riitti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja illalla vähän meinasi väsyttää.

Lahjoja saimme paljon. Kuppeja, pyyhkeitä, lakanoita, seinäkello, varvastyynyt ja vaikka mitä. Eikä oikeastaan tullut mitään sellaista mitä olisi jo ollut tai josta emme olisi pitäneet.

Ruoat riitti ja niitä oli tarpeeksi. Meidän päässä oli karjalanpiirakoita, ylikypsääkinkkua, kakkua, kinuskikakkua, keksejä... Ja Kokkolan päässä oli voileipäkakkua, piirakkaa, kakkuja, keksejä... Herkkukiintiö kyllä tuli täyteen viikonlopun aikana. Mutta se sallitaan. Kerranhan sitä vain kihloihin mennään. Tai no. Toisen kerran. Edellisellä kerralla ei kuitenkaan ollut varsinaisia kihlajaisia. Nyt oli ja kyllä kannatti. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti molempien meidän vanhemmille ja sisaruksille jotka auttoivat kovasti järjestämisessä.

Seuraavaksi sitten häät. Huh huh. Siinä sitä onkin järjestelemistä.

Ja nyt muihin aiheisiin. Eilen aloitin työt ja ne jatkuu nyt ainakin pari viikkoa. Ihan hyvä kyllä vaikka tympäsi eilen aamulla herätä siihen kun puhelin soi ja pyydettiin iltavuoroon. Olin ehtinyt asennoitua siihen että loikoilen vaan koko päivän. Mutta sitä se on tämä keikkatyöläisen elämä.

Humppa Soi: Frederik: Sheikki Ali Hassan

"Minä en tiedä mitään"

Viikatteen DVD on katsottu ja todettu hyvinkin toimivaksi. Mielenkiintoiset oli kyllä väliaikanumerot. Erityisen kiitoksen saakoon dokumentti En Coresta.

Huomenna onkin sitten kihlajaisten aika. Vihdoin ja viimein. Ja kun juhlimisen makuun pääsee niin juhlitaan vielä sunnuntaikin. Huomenna Keski-Suomessa ja sunnuntaina Keskipohjanmaalla. Käki istui keskellä keskimmäistä keskioksaa, ainakin jonkun lorun mukaan, mutta se ei liity mitenkään minun elämääni.

Tänä aamuna minun elämäni on kulunut musiikkia kuunnellen ja Kingin kirjan loppuun lukiessa. Kyseessä oli teos nimeltä "Tapahtumapaikkana Duma Key". Hyvä kirjahan se oli. Ei mitenkään erikoista Kingiä, mutta hyvä kuitenkin. Seuraavaksi lukuvuoron saa Liseyn tarina.

Ja innostuinpa tänä aamuna tässä kun rakkaani on töissä ja minulla on tylsää niin kirjoitin vähän matkaa suurta ja mahtavaa romaaniani. Kyllä siitä jotain muovautuu. Mielenkiintoista itsekin nähdä mihin se johtaa.

Seuraavalla kerralla raporttia kihlajaisista. Ehkä. Tai sitten jotain ihan muuta.

Humppa Soi: Tuiran Miliisi: Jänkämaisema
Humpastalainattua: " Aivot palaa, hehkuen hekumasta, liekki kohoaa ylös jänkämaisemasta"

Salainen Ovi

Lauantaiaamu. Olen ollut kihlattuni luona yötä ja herään kun hän lähtee seitsemäksi töihin. Pistän vähän jälkeen seitsemän pyykkikoneen pyörimään ja painun vielä hetkeksi pehkuihin. Yhdeksän jälkeen kun pyykit ovat pyöriskelleet ja aamukahvit olen saanut juotua, niin suunnistan omalle kämpälleni. Siivoan. Imuroin. Pesen lattiat. Sitä kellarikämppäni tosiaan kaipasikin. Tapan vielä yhden valtavan lukin seinältä ja rentoudun katsomaan kauhuelokuvaa. The Descent on tällä kertaa vuorossa. Ihan viihdyttävä vaikka loppua kohden vähän lössähtikin.

Elokuvan jälkeen soitan kaverilleni joka on Tampereelta tulossa luokseni. Emme ole nähneet varmasti yli vuoteen ja odotan kyllä tapaamista. Hänellä kestää vielä monta tuntia. Kihlattuni tulee töiden jälkeen hetkeksi luokseni kunnes lähtee vanhempiensa luokse leipomaan kihlajaisia varten . (Aivan. Kihlajaisemme on vasta nyt vaikka heinäkuussa menimme jo kihloihin.) Jään taas hetkeksi yksin ja päätän katsoa nyt vuorostaan yhden jakson The Officea. Ehdin sitä puoleen väliin kun kaverini jo soittaakin että on luultavasti nyt aika lähellä kämppääni. Menen ulos neuvomaan ja hän onkin tien toisella puolella kämppääni vastapäätä. Tervehdimme ja astumme matalaan majaani.

Katsomme yhdessä Officen jakson loppuun ja siinä sitten ilta vierähtääkin Officea katsoen ja välillä kahvia juoden ja saunoen. Kun kello alkaa lähestyä kymmentä niin lähdemme kohti paikallista rokkibaaria. En ole aikaisemmin siellä käynytkään joten vähän jännittää. Paikka osoittautuu kuitenkin viihtyisäksi. Kylläpäs onkin mukavaa kun enää ei baareissa polteta sisällä. Siellä sitten rupattelemme parisen tuntia kunnes alkaa lavalla tapahtua jotain. Siirrymme lavan eteen ja pian show alkaa.

Dreamtale astuu lauteille ja se kourallinen yleisöä joka on paikan päälle vaivautunut on innoissaan. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka. Monia hittejä soittivat ja muutaman uudenkin biisin. Secret Door tuli heti alkuun ja puolessa välissä The Dawn (alias Hummel Gets The Rockets). Itsekin pääsin siinä lavan edessä omalta osaltani osallistumaan mylvintään huutamalla mikrofoniin: "I Can Take What The Heavens Create!" Keikka oli todella hyvä ja bändin ja yleisön vuorovaikutus toimi. Keikan jälkeen innostuin hurmiossani ostamaan pari levyäkin joilla on sama laulaja kuin Dreamtalella. KYPCK ja Tuiran miliisi. Hyviä ostoksia olivat kumpainenkin.

Yöllä kun kämpille pääsimme ja kellot siirsimme talviaikaan, katsoimme vielä pari Officea. Aamulla jatkoimme samoissa merkeissä ja huomasimme katsoneemme kaikki jaksot, jouluspesiaalia myöten. On se vaan hyvä sarja.

Sitten kaverini jo lähtikin köröttelemään takaisin ja sovimme näkevämme viimeistään Helloweenin keikalla Tampereella joulukuussa, jos sinne liput saamme.

Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut. Harmi kun "vanhat" kaverit ovat niin kaukana että tällaiset hetket ovat harvinaista herkkua. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että mikään ei ollut muuttunut.

Maanantain ja tiistain olenkin ollut töissä ja vapaa-ajat viettänyt kihlattuni kanssa. Mukavaa elämää tämäkin.

Nyt odotan huomista, että tuleeko tilaamani Viikatteen DVD :)

Humppa Soi: Senni Eskelinen: Fastwood Agent