Mitä sitä tekisi kun vaimo lähti yövuoroon? Itselläni on huomenna iltavuoro, joten kiire ei ole koisimaan. Katsoisinko elokuvan? Sellaisen joita vaimoni ei tykkää katsella. Esimerkiksi kauhua. Tai sitten voisin katsoa Mustaa Kyytä, jonka juuri ostin. Tai voisin pelata jotain. Vaikka sitä missä mätkitään zombeja. Tai voisin kuunnella musiikkia. Raskasta tai outoa musiikkia. Voisin myös yrittää opetella taas kitaran soittoa, joka ei kyllä oikein mallikkaasti ole vielä lähtenyt soljumaan. Voisin syödä karkkia ja lukea Dexteriä tai Soundia. Voisin istua koneella ja häärätä facebookissa.
Tai sitten vain kirjoitan tänne jotain turhaa ja tapan aikaa kunnes luovutan ja painun nukkumaan.
Sitten jotain muuta todella mielenkiintoista ja tärkeää asiaa: Olen tässä viime aikoina siirtänyt musiikkia levyhyllystäni ulkoiselle kiintolevylle. Tällä hetkellä biisejä on melkein 8000. Ja vielä on paljon siirrettävää jäljellä. Ei pitäisi ihan heti siis loppua kuunneltava.On siinä muuten aika moinen sillisalaatti. On rockia, iskelmää, humppaa, kansanmusiikkia, heavya, huumoria, poppia, klassista, elokuvamusiikkia, suomea, englantia, ruotsia, viroa, saksaa, perua, ranskaa, instrumentaalimusiikkia, uutta, vanhaa, lainattua, yksinkertaista, mahtipontista, kaunista, rumaa, karua, herkkää, aggressiivista... Kaikkea mahdollista. Enkä halua luopua yhdestäkään levystä. En edes siitä ainoasta räppilevystäni, jonka sain joskus pikkujoululahjaksi. Sitä en voi sietää, mutta silti se kuuluu levykokoelmaani. Levyihini liittyy isolta osalta nimittäin se muisto miten ja mistä sen on hankkinut ja mikä elämäntilanne on silloin ollut.
Viikatteen Marraskuun lauluja 2:sta kuuntelin Tampereella silloisen parisuhteen jälkirypemisissä. Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin tutustuttiin yhdessä vaimoni kanssa. No Man's Bandia kuunneltiin nuorena kun vastakkainen sukupuoli oli vielä isompi mysteeri kuin nykyään. Paradisiota kuuntelin kun pelasin Duke Nukem 3D:tä. J.M.K.E yllätti livenä Tampereella, samoin kuin Axxis. Alice Cooperinkin löysin sattumalta, kun vaimoni osti huvikseen minulle alelaarista yhden sen levyistä. Nightwish oli ensimmäinen ja rakkain bändi johon hurahdin totaalisesti. Mikko Alatalo on jo elämää suurempaa. Vaikka mitä tapahtuisi niin musiikin kuuntelusta en luovu koskaan. Älkää te muutkaan.
Humppa Soi: Mikko Alatalo - Jäähän meille musiikki
Humpastalainattua:
"Sä olet aina minun melodiani.
Mä seuraan sua aina soinnuissasi.
Jäähän, jäähän meille musiikki."
2 kommenttia:
En minäkään, paitsi jos menee kuulo.
Sitten kun olemme vanhainkodissa niin siellä muuten raikaa musiikki ja kovaa, kun kaikilla on menny kuulo :)
Lähetä kommentti