Ihmiset on mielenkiintoisia otuksia. Ja ihmisten käyttäytyminen varsinkin. Töissä se vaan korostuu. On vaikka minkälaista hiihtäjää. On hiljaista, puheliasta, äkkipikaista, helposti loukkaantuvaa, hauskoja, vähän tosikkomaisia, miehiä, naisia... Ja sitten minä ehkä sieltä oudoimmasta päästä. Tosin olen kyllä enimmäkseen sellainen seuraaja tyyppi työyhteisössä. Sellainen tasainen kaveri joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Ja sitten kun näkee niitä työkavereita jossain muualla kuin työpaikalla, niin sitten ollaan taas vähän erilaisempia. Toiset on rennompia, toiset taas selvästi jännittyneitä. Minä kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen joukkoon. Odotankin innolla kun kohta on taas paikallinen leikkimeilinen juoksutempaus johon lähdemme työporukan kanssa. Ollaan suunniteltu sille illalle myös jotain syömässä käymistä ja saunailtaa tai jotain muutakin illanviettoa lisäksi. Tykkään erilaisista tempauksista vaikka aina jännittääkin suunnattomasti sitten kun sinne pitää lähteä.
No niin. Taas oli mukamas paljon asioita mielessä ja niin ne katosivat kaikki kun aloin kirjoittamaan. Pointtina oli joka tapauksessa kai se että pidän ihmisistä ja siitä kun kaikki ovat erilaisia. Harvassa on ihmiset joista en pidä lainkaan. Muutama sellainenkin kyllä löytyy.
Silmäni painuvat kiinni, tai ainakin yrittävät kovasti. En anna kuitenkaan lupaa vielä. Päiväunet olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa. Jos sitä pelailis vaikka jotain hetken ja lähtis sitten tankkaamaan autoa ja hakemaan vaimoa töistä.
Humppa Soi: Nightwish - End of All Hope
P.S.Otsikko taas ehkä hieman irrallaan varsinaisesta teksistä.
2 kommenttia:
Minulla on sama homma. Olisi kiva olla mukana menoissa, mutta ne jännittää todella paljon. Varsinkin jos on paljon porukkaa joista kaikkia ei tunne kunnolla, vain näöltä ja on joskus moikannut. Yleensä käy niin, että jäänkin kotiin pelaamaan tai katselemaan jotain sarjoja. Muutenkin olen aika erakkona kämpillä kaiket ajat mitä en koulussa vielä.
Kannattaa kyllä ehdottomasti mennä.
Lähetä kommentti