Ihanaa. Minulla on huomenna vapaapäivä. Olen nyt ollut töissä viisi aamuvuoro peräkkäin ja nyt kaipaan jo sitä että saa nukkua. Ja torstaina menen vasta iltaan. Ja perjantaina aamuvuoron jälkeen onkin sitten viikonloppu vapaa. On tämä työttömän arki vaan aika työntäyteistä. En valita. Mukavaa kun saa olla töissä ja siellä on ihan kivaa. Varsinkin nyt kun enemmän on ollut niin alkaa hommat menemään vähän niin kuin "rutiinilla", eihän hoitotyö kuitenkaan koskaan aivan rutiiniksi mene tai ainakaan saisi mennä.
Typeränä kylläkin tuli vakuutusyhtiön kanssa sovittua että menen huomenna sinne juttelutuokioon. Ei oikein kiinnostaisi, mutta kai siellä täytyy käydä. Kotivakuutukseni ei taida olla ihan ajan tasalla, joten jos sen nyt ainakin saisi kuntoon. Työkkärissäkin pitäisi käydä. Torstaille olisi aika mutta jos yhdistäisi kaksi kärppää samalla minkinloukulla ja kävisi huomenna sielläkin. En vaan oikein tykkää asioida missään virastoissa. Jotenkin se vaan ahdistaa.
Edellinen postauskin meinasi vähän, jos ei nyt ahdistaa niin jännittää. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin itsestäni ylpeä että sen kirjoitin. Jotenkin muutenkin viime aikoina on tullut mietittyä ihan liikaa sitä mitä tänne kirjottaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta. Pitäisi vaan uskaltaa kaiken tulla jos on tullakseen.
Nyt on makaronilaatikko uunissa ja silmäni meinaavat ummistua. Töissäkin väsytti tänään ankarasti. Haukottelin varmaan jonkun ennätyksen rikki. Ehkä sitä jo antoi vähän etukäteen itselleen luvan olla väsynyt kun tiesi että huominen on vapaa.
Jos painuis pehkuihin Soundin kanssa. Hyvä lehti. Suosittelen.
Humppa Soi: Miika Partala: Hääkellot
3 kommenttia:
Blogissa itseään saattaa joskus tulla sensuroitua liikaakin. Toisaalta itse kirjoitan useimmiten niin ympäri pyöreistä asioista, ettei suuria mielipiteitä tule esille. Ehkä blogi on minulle enemmän rentoutumispaikka ja jätän isommat kysymykset muihin hetkiin, ihan jo silläkin, etten osaa vastata itsellenikään kaikkiin kysymyksiin.
Aivan. Ympäripyöreys on minullekin tuttua täällä :)
Tykkään kuitenkin blogilleni kirjoittamisessa siitä että välillä saatan puhua hyvinkin suoraan sydämestäni jostain asiasta ja seuraavalla kerralla kirjoitan jotain ihan puuta heinää missä ei ole järjen hiventäkään.
Sen varan kuitenkin yritän täällä pitää etten vahingossa loukkaisi ketään läheistäni. Etten alkaisi esim. haukkumaan työkavereita tai jonkun läheisen käytöstä.
Ja tottakai paljon on asioita joista ei todellakaan ole halua puhua täällä. Ja niin pitää ollakin. Ei kaikkia tarvitse kaikille kertoa. Vastuu on kuitenkin aina itsellään mitä haluaa itsestään kertoa ja mitä ei.
Blogimaailma on mielenkiintoinen, jokainen blogi on niin omanlaisensa. Kivaa kun aikoinani tähän innostuin.
Miespuolisia bloggaajia onkin varmasti vähemmän, joten blogiasi on mukava seurata, kun sen aiheet ovat jotain aivan muuta kuin monien muiden. Erilaisuus on rikkautta.
Minäkin olen jättänyt pahimmat angstaukset blogista pois. Joskus alkuaikoina niitä tuli kirjoiteltua silloin tällöin. Toisaalta ehkä sitä on löytänyt itseään enemmän ja elämäntilanne rauhoittunut sen verran, ettei angstaukselle ole aihettakaan samoissa määrin.
Lähetä kommentti