Eipä ole enää pitkästi häihin. Hieman reilu viikko. Kohta alkaa jo jännittää. Myönnän että hieman nyt jo kutkuttaa, kun nehän on jo ensi viikolla. Huh huh. Eipä olisi tämän blogin aktiiviaikoina uskonut, että minäkin joskus pääsen avioon. Ja vaikka jännittää, niin ei kyllä yhtään epäilytä että kannattaako avioon mennä ja kestääkö se. Tuntuu kyllä niin oikealta kuin voi tuntua.
Hääjärjestelyt on kai ihan hyvässä jamassa vaikka hieman vastoinkäymisiäkin on tullut. Pastori jonka halusimme hääjuhlaan puhumaan ei pääse ollenkaan häihin, säestäjää ei meinattu saada mistään, kaikki jäänyt viime tippaan...
Eilen onneksi saimme sovittua vihdoin hääkakusta ja viimeisteltyä menun. Muutenkin selkeni moni asia hääpaikan suhteen. Hääpuvut on hommattu. Hääyöpaikka on hommattu. Hääkuvaus on sovittu. Kuulutukset ja virallinen puoli on hoidettu. Ohjelma on pitkälti suunniteltu.
Hääauto puutuu vielä, mutta tuskin edes hommataan mitään kovin erikoista. Kukat on vielä sopimatta. Parturi on ensi viikolla. Mitähän kaikkea tässä vielä onkaan.
Tulevalla vaimollani tosin loppuu työt tämän viikon jälkeen ja minulla on ensi viikolla vain kaksi yövuoroa, niin ehditään hyvin järjestellä kaikkea mitä ollaan unohdettu. Muuttokin pitäisi ennen häitä tehdä, niin saa luovuttaa avaimet ennen kuin lähdemme häämatkalle Kuusamoon.
On tässä monenlaista. Mutta nyt vielä neljän päivän työrupeama ja sitten vain ne pari yötä niin saa onneksi hieman edes hengähtää töiden puolesta.
Humppa Soi: M.A. Numminen - Nuoren aviomiehen on syytä muistaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti