maanantaina, tammikuuta 02, 2012

Päivät, kuukaudet, vuodet vierii...

Taas vaihtui vuosi. Joulukin siinä kai sivussa meni. Sitä en juurikaan huomannut kun olin töissä ja siellä juhlapäivät eroaa lähinnä vain siinä, että työntekijöitä on vähemmän kuin arkena. Työt ovat miltei samat. No hyvinhän työt kuitenkin menee, vaikka välillä tuntuu että se vie kaikki mehut miehestä. Tai ehkä olen vain pohjimmiltani niin laiska että oikea työnteko ottaa voimille? No töistä ei sen enempää. En halua puhua työstäni täällä, etten vahingossa möläytä jotain sellaista mitä ei pitäisi ja kun kuitenkin olen ihan tyytyväinen työhöni. Ja varsinkin työkavereihini. Ja sehän on tietenkin plussaa, kun nyt vihdoin minut vakinaistettiin. Ihan virallisesti vakinainen työsuhteeni alkaa huomenna. Se kyllä kelpaa, kun tietää miten vaikeaa se hoitoalalla on.

Ja nyt on siis uusi vuosi ja uudet kujeet, joka on muuten typerä ilmaisu. Tai ei ehkä typerä mutta niin loppuunkäytetty. Olen huomannut muutenkin, että minua ärsyttää "elämänkliseet". Mitäkö tällä tarkoitan? No sitä sellaista etukäteen arvattavaa small talkia. Että kun joulun jälkeen menee töihin niin kysytään että: "No olitko ollut kiltti?" tai kun viikonlopun jälkeen sattuu olemaan väsynyt niin kysytään: "Tais olla rankka viikonloppu?"  Ja pahimpia on ehkä ne sukulaisten kysymykset, jotka etenevät suurinpiirtein näin: "No onkos ollut naisia?" -> "No jokos kohta vietetään kihlajaisia?" -> "Millonkas ne häät on?" -> "Joko kohta tulee perheenlisäystä? -> "Tuleeko pian pikkuiselle leikkikaveri?" -> "Ei kahta ilman kolmatta?"

En tiedä sitten jatkuuko se tuosta pidemmälle. Ja välissä tietenkin on te tokaisut, että nyt on sitten yksi etappi elämässä saavutettu. Ääh. Ei minua tuo oikeastaan haittaa, lähinnä vain huvittaa. Itse kyllä yritän välttää "elämänkliseitä", mutta kieltämättä se on joskus vaikeaa.


Alkaapas nyt vuoden blogikirjoitukset iloisesti. Yleensä tässä kohden tekee mieli listata edellisen vuoden tapahtumia, mutta jätän tällä kertaa väliin. Samoin suunnitelmat tälle vuodelle.

Kohta vaimoni pääsee töistä ja käymme kaupassa ja teemme ruokaa ja sitten ehkä uutta Holmesia katsomaan. Huomenna onkin sitten yhteinen vapaapäivä ja sitä juhlistamme shoppailemalla. Saa nähdä tarrautuuko mukaani musiikkia tai elokuvia.

Ai niin. Vielä sellainen asia, että vaimoni osti minulle joululahjaksi akustisen kitaran. Tai oikeastaan ei ole vielä ostanut, kun oli joulua ennen päässyt loppumaan kaupasta. Mutta siis ostaa sen kyllä. En osaa soittaa kitaraa yhtään, mutta nyt täytyy kyllä alkaa oikein opettelemaan. Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään, kun kaikki harrastukseni tuppaavat aina jäämään. Paitsi levyjen osto. No ainakin kitara näyttää hienolta levyhyllyä vasten.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ei me ollaan mittään mettäläisiä
Humpastalainattua:
"On joka ilta nakkikioskilla, aivan mannermainen tunnnelma,
tarjolla nakit, viina, sinappi ja kuolema."

Ei kommentteja:

generated by sloganizer.net