Saa olla kyllä viimeinen kerta kun tänne kirjoitan

Siis tänä vuonna. Ensi vuonna kyllä kirjoittelen lisää. Voin vaikka uudenvuoden lupauksena luvata, että kirjoitan ensi vuonna ainakin kerran tänne. Toivottavasti enemmänkin, mutta ei aseteta rimaa liian korkealle.

Ja taas tekisi mieli laittaa vuoden alusta listaa elokuvista, musiikista, keikoista sun muusta mistä vuoden aikana pääsen nauttimaan. Harmikseni ne aina jää kesken. Mutta haittaneeko tuo. Jos tarpeeksi monesti sen aloittaa niin voihan olla että joskus pääsee vuoden loppuun asti.

Ja näin vuoden lopussa tietenkin voisi muistella mennyttä vuotta. No tehdään vaikka samalla kaavalla kuin joskus aiemminkin:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Ostin talon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?Yhtenä lupauksen tapaisena taisi olla kitaran soiton opettelu, mutta eipä se hedelmää kantanut. Edelleen soitan kitaraa yhtä hyvin kuin muitakin soittimia. Ensi vuodelle voisin luvata, että saisin levyhyllyt viimein asennettua seinälle asti.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?Hmm. Ei kukaan kovin läheinen. Muutama sukulainen ja tuttava kylläkin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?Töissä kyllä joutui kohtaamaan kuolemaan useaankin kertaan, mutta muuten en ainakaan muista.

5. Missä maissa kävit?Mistä aloitetaan? Suomessa. Mihin lopetetaan? Suomeen.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?

Lottovoiton. 

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?Mitään ei kyllä tule mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? 

Oma koti.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Blogin elvyttäminen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Eääh.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Siihenkin voisin vastata että tämä omakotitalo.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Oma ja vaimoni.

13. Kenen käytös masensi?
Ei saa puhua pahaa toisista.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Taloremppaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Kaikesta taloon liittyvästä.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Jukka Poika - Älä tyri nyt

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Ehkä lihavampi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ainakin velkaisempi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Retkeilyä

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Laiskottelua

20. Kuinka vietit joulua?

Lapsuuden kodissa aaton ja muuten täällä Kokkolassa.

22. Rakastuitko vuonna 2012?
Aina vaan uudelleen ja uudelleen.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei kiitos.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Kimmo oli hyvä ja Elokuvan tarina sekä Hyvät ja huonot uutiset.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En nyt suoranaisesti vihaa, mutta Jesse Kaikuranta ärsyttää.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuure Kilpeläinen

28. Mitä halusit ja sait? 

Puusaunan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Lottovoitto.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Skyfall tai Expendables 2

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Käytiin vaimon kanssa kylpylässä. 27 vuotta täyttelin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Taloremontin valmistuminen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012?
Pitkälti vaimon valitsemaa vaatetta.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Vaimoni. Huumorintaju. Vaimoni huumorintaju.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Presidentin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Kavereita jotka ovat hajaantuneet maailman turuille ja miksei toreillekin.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?Uudet työkaverit.

Olipas siinä kysymyksiä ja vähän tylsää vastailua, mutta jotain kuitenkin. Ensi vuoteen..

Humppa Soi: Rytmirotat - Tahdon Olla Alatalo

Ehkä paras joululahja ikinä

Jouluaaton vietimme kotopuolessa. Kaava meni jotenkin näin: Nukuttiin pitkään, aamupala, lumiukko, joulurauhanjulistus, riisipuuro, haudoille, saunaan, hyvää ruokaa, lahjailua, yötä myöten takaisin Kokkolaan.

Ja nyt on aivan pakko mainita tänne yhdestä joululahjastani. Vaimoni osti minulle partaveitsen ja kaiken muun mitä parran ajamiseen veitsellä tarvitsee. Olin kyllä todella iloisesti yllättynyt lahjasta. Aivan mahtava. Olin joskus nimittäin vain maininnut että olisi hienoa ajaa partaa oikein partaveitsellä. Nyt on edessä vain sen käytön opettelu. Äsken tuossa yritin jo hieman. Naama hieman punoittaa, mutta en nyt tiedä lyhenikö sänki yhtään. Suuremmilta haavoilta kylläkin vältyttiin.

Nyt pakko syödä jotain.

Heippahei.

Humppa Soi: Gamma Ray - Razorblade sigh

"Pakkasyö on ja..."

Torstaina oli raskas työpäivä. Meni tunnin ylitöiksikin. Mahdotonta hässäkkää. Olin aivan rikkipoikkihajalla.

Eilen oli kans hulinaa töissä. Tuntu että hommat ei edisty yhtään. Mutta mieli oli parempi ja onneksi työkaverinakin oli sellainen jonka kanssa pystyi ottamaan huumorilla asiat. Ja kun kello löi puoli kolme niin työaikani loppui ja minulla alkoi joululoma. Ruhtinaalliset 5 päivää vapaata. Koko joulu. Kyllä kelpaa minulle.

Töiden jälkeen suunnistinkin sitten kaupungille ja luovutin. Verta. Vaimoni pikkusiskon kanssa. Tämä oli minulle jo yhdeksäs kerta. Ensi kerralla siis ensimmäinen kymppi menee rikki. Vielä on matkaa sataseen.

Illalla osallstuin ensimmäistä kertaa Jukka Takalon nettipikkujouluihin. Siellä oli suorana live-esityksiä ja muuta mukavaa. Jukka Takalo itsekin soitteli ja lauleli muutaman uuden biisin. Hyvältä kuulosti. Muutenkin tuo tapahtuma oli hauska vaikka harmikseni iski väsymys jo siinä yhdentoista pintaan ja antauduin nukkumatin armoille. Jos ens vuonna yrittäisi pidempään.

Tänään olikin vuorossa siivoamista. Pistin tavarat järjestykseen, kannoin matot ulos, imuroin, pesin kylpyhuoneen lattian. Vaimoni pyyhki pölyt ja pesi lattiat. Aamupäivästä yritin laittaa pihalle joulukuusta pystyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Oksat siinä vain napsahteli poikki. Lopulta kuusi löysi paikkansa puuliiterin nurkalta, jonne se jäi odottamaan sahaamista polttopuiksi. Hermothan siinä kuusen kanssa painiessa meinasi mennä. Onneksi kun vaimoni sitten tuli töistä niin vedettiin roikalla valot pihan perällä olevaan kuuseen ja siitähän tuli oikein hieno. Edestä piti tosin sahata pienempi kuusi pois ja sen kannoin sisälle.

Ulkona se kuusi näytti vielä suhteellisen hyvältä, mutta kun sen tupaan sain niin kylläpä se onkin harva ja kiero. Koristeetkaan ei paljon auttanut, mutta onpahan ainakin oikea kuusi. Ja omasta metästä!

Kinkkukin laitettiin uuniin. Mittari tosin ei toiminutkaan. No ei se niin tarkkaa ole. Kello soi kahdelta jolloin sen pitäisi olla valmista. Pääsee huomenna vielä maistamaan sitä ennen kuin lähdemme Keski-Suomeen herkuttelemaan jouluruoilla.

Nyt minun silmäni painuvat väkisin umpeen, mutta yritän jakssaa vielä hetken niin saan laitettua pyykit kuivumaan.

On ollut työntäyteinen päivä, mutta on se vaan ihanaa kun nyt alkaa olla valmista ja saa alkaa rauhoittumaan joulun viettoon.

Elämässäopittua: Maustepippuri ei välttämättä kuulu munakkaan maustamiseen.

Fast as a shark

Nopeasti vain pyörähdän täällä kertomassa että oli mukava päivä: Oli mukava päivä.

Uninen päivä päättymässä

Viime yö ei oikein nappiin mennyt. Joskus kolmen jälkeen vasta nukahdin alakerran sohvalle. Ja kello soikin sitten kuudelta. Pirteänä siitä sitten töihin. Kyllä muuten väsytti. Tai ihan suoraan sanottuna nukutti. Onneksi työkaverit oli ymmärtäväisiä ja meillä oli yksi ylimääräinen käsipari, kun sairaanhoitajalla oli opiskelija ohjattavana.

Töiden jälkeen hain pizzat ja siellä näin yhtä entistä työkaveria, jonka pitäisi saada jo tämän kuun lopulla esikoinen. Siinä sitten vaihdettiin sanasia raskaudesta ja muutenkin elämästä. Oli kivaa jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Vähän tuli ikäväkin sitä, kun hän oli meillä töissä. Sai ainakin nauraa kovasti. No onneksi siellä on vieläkin suurin osa työkavereista sellaisia että voi ottaa sopivasti huumorin kannalta.

Pizzan jälkeen olikin pakko hetkeksi ummistaa silmät. Vain puoleksi tunniksi kuitenkin. En oikein osaa pitkiä päiväunia nukkua. Ihan hyvä tietenkin.

Illalla kävimme vielä anopin luona kylässä ja katseltiin pitkästä aikaa "Ihmisten puoluetta". Ja naurettiin vedet silmissä.

Nyt voisikin sitten painua jo pehkuihin ja huomenna on onneksi vapaapäivä niin saa uinua.

Valvotaan sitten

On tämä kummallista. Uni ei tuu. Ei sitten millään. Eipä se väkisin makaaminenkaan auta. Kirjoitellaan sitten vaikka tänne.

Nyt on varmaan jo kolmas kerta elämäni aikana, kun kärsin unettomasta yöstä. Onkohan se jotenkin työstä johtuvaa stressiä. Kun tietää että aamulla pitäisi jaksaa töissä. Tyhmää tämä kyllä on. Väsyttää kauheasti, mutta ei auta. Mitähän sitä tekis tässä aamua odotellessa? Seitsemältä alkaa vasta työt. Pitäisköhän mennä jo nyt tekemään sinne aamupesuja ja syöttämään aamupalaa?

Katsois vaikka töllöä tai jotain...

"Kauneinta musiikkia"

Iltavuoron alkua odottelen. Ei kiinnostaisi. Siellä on tänään joku puurojuhla ja pari uutta asukastakin, joten hässäkkää piisaa. Onneksi kuitenkin kivojen työkavereiden kanssa saa olla.

Eilen saatiin vaimon kanssa aikaiseksi tehdä vähän pihatöitä. Piha kolattiin, linnuille jyviä, kuusi haettiin talon nurkalle. Sitä ei tosin saatu pystyyn, kun ei ole rautakankea. Valot siihen olis tarkoitus asentaa, mutta ulkojohtokin puuttuu.

Nyt on talossa hiljaista. Koira nukkuu kylpyhuoneessa. Vaimo on töissä. Kello vain raksuttaa seinällä. Musiikkikaan ei tällä hetkellä pauhaa. Kiva välillä nauttia ihan hiljaisuudesta.

Jos sitä kohta söis eilen tehtyä lasagnea.

Hohhoijaa.

Ultimus Tylsimys

Yövuorot takana päin. Ne on ihan kivoja nykyään kun on kaksi yökköä. Ei tarvitse yksin valvoskella. Ja nyt oli vielä opiskelijatyttönenkin kaverina. Sitähän melkein alkoi tuntemaan itsensä vanhaksi, kun se opiskelija sanoi syntyneensä vuonna -95. Siis kymmenen vuotta nuorempi kuin minä. Tässähän voisi alkaa murehtimaan enemmänkin iäkkyyttä ja vuosien vierimistä, mutta turhaahan sellainen touhu on.

Nyt vaimo on iltavuorossa ja minä istun koneella tylsistyen. On minulla anopin koira seurana, mutta ei sen kanssa oikein jaksa höpötellä. Tylsää seuraa olemme kumpikin toisillemme. Sipsejä söin äsken kun katsoin elokuvaa ja nyt on huono olo. Sehän herkkujen mättämisen tarkoitus kai onkin, että tulee morkkis ja huono olo.

Saunan vois vielä lämmittää.

Ajatus ei lennä.

Stratovarius soittelee ja laulaa taustalla.

Facebook on auki, mutta sieltäkään ei minulle törkeyksiä kukaan huutele.

Vaimo tekstaa whatsappissa.

Tylsää.

Humppa Soi: Stratovarius - Blind

Elämässäopittua: Kakkupohjaan laitetaan kolmea kananmunaa kohti 2 lasillista sokeria ja 2 lasillista jauhoja.

"Prässit sirkkelin terinä soi"

Tai oikeastaan kyllä itse sirkkeli se täällä taustalla soi. Vaimo on töissä ja appiukko tuli laittamaan yläkerran toisen makuuhuoneen kattolistoja. Joten mitäs minä muuta tekisin kuin kirjoittelisin blogia? En oikein osaa appiukkoa auttaa tuossa hommassa, joten uskoisin että enemmän on apua siitä kun pysyn poissa jaloista. Kattolistat alkaa kohta olla paikoillaan ja sitten lattialistat. Ja sen jälkeen lattian hiominen ja maalaus. Hiomiseen palkattiin vaimoni pikkuveli. Saa sekin köyhä lukiolainen vähän taskurahaa. Maalauksen sentään vois tehdä itse ettei aivan käytetä vaimon sukua hyväksi.

Sitten vain sähkömies paikalle laittamaan pistorasiat ja patterit sun muut. Sitten seuraakin se hetki jota olen odottanut talon ostosta asti. Nimittäin levyhyllyjen paikalleen laitto. Mikä onkaan mukavampaa kuin järjestellä levyjä haluamaansa järjestykseen. Yleensä lajittelen levyt musiikkityylin mukaan, mutta nyt voisi tietenkin laittaa vaikka aakkosjärjestykseen. Ja Mikko Alatalon tuotannolle pitää tietenkin keksiä joku oma vitriini tai jotain.

Ja sitten asiasta toiseen tai ehkä kolmanteen. Toissapäivänä se taisi olla, kun illalla jumituin lukemaan blogitekstejäni ajasta kun muutin tänne Kokkolaan. Kylläpäs on asiat muuttunut kovasti niistä ajoista. Aivan käsittämätöntä miten muutamassa vuodessa voi tapahtua niin paljon. Olen mennyt naimisiin, valmistunut ammattiin, saanut vakituisen työpaikan, ostanut auton ja talon, ja keväällä vielä tulossa isäksi. Huh huh.

Elämässäopittua: Piparkakkulinnunpöntön epäonnistuessa syntyy mörölle koti.

Missäs sitä muualla huutelis kuin täällä

Talon sain siivottua. Tai siis raivattua ja imuroitua. On se vaan kivaa kun on puhdasta, vaikka eipä se kauan kestäkään. Ja on kiva yllättää vaimo siivoamalla.

Vaimo kun on iltavuorossa niin tämä mies katselee leffoja ja kuuntelee musiikkia. Tänään katsoin elokuvan "Parents". Oli positiivinen yllätys. Kauhukomedia pojasta jonka vanhemmat ovat ihmissyöjiä. Yllättävän tunnelmallinen elokuva.

Sitten katselin "Breaking Baddia". Siinä on kans hyvä sarja. Netflixistä on hyvä katsella just sarjoja. "Pikku-britannian" sieltä sain jo katsottua. Ja "Peepshow" on myös hyvä sarja. Ja tietenkin "Hiuskarvan varassa". Bear Grylls on hieno mies. Harvoin herää niin kovia inhoreaktioita kun sen pätemistä katsoo. Suosittelen. Tahatonta komiikkaa parhaimmillaan.

Tämän illan soundtrack taasen on pitänyt sisällään Apulantaa ja Metallicaa. Hienoa kuunnelle S/M levyä kunnon äänentoistolla.

Aamulla kävimme neuvolassa. Siellä kuuntelimme sydänääniä. Hyvin kuului. Hassua.

Neuvolan jälkeen kävimme hakemassa pizzat. Juuri meitä ennen oli 40 pizzan tilaus, joten aikamoista hässäkkää oli Kotipizzassa. Polttivat hieman pizzaanikin. Pahoittelivat kovasti, mutta minua se ei häirinnyt. Harvoin minulle on liian palanutta ruoka. No sitten myyjä huomasi vielä että siitä puuttuu sipuli, joten teki kuitenkin uuden pizzan. Korvauksena antoi vielä pari ylimääräistä leimaa pizzapassiin. Eipä tuollaiset vahingot haittaa, kun myyjät olivat niin mukavia. Naureskeltiin vaan. Kyllä hyvä asiakaspalvelu vaan saa hyvälle mielelle. Harvoin sitä enää kohtaa. Monesti se on sellaista jäykkää ja vakavaa tai teennäistä. Sellaista että hymyillään nyt kun se kuuluu työhön.

Töissä sattuu ja tapahtuu, mutta niistä en tänne kirjoita.

Nyt saunaan ja takkaan tuli, kun anoppi ja vaimoni sisko tulevat ehkä saunomaan.

Humppa Soi: Metallica - Wherever I may  roam
Humpastalainattua: "I'm free to speak my mind anywhere"

Elämässäopittua: Tosi harvoin sitä nykyään keksii mitään mitä olisi päivän aikana oppinut.

Joulut pienet vietetty on

Eilen oli sitten työpaikan pikkujoulut. Kivaa oli. Meille oli vuokrattu mukava paikka jossa ensiksi söimme mahamme täyteen jouluruokaa. No minä en kyllä laatikoista ja rosolleista välitä, mutta onneksi oli ihan perunoitakin. Ja kinkkua. Ja hyvää sallaaddia. Maha tuli täyteen. Kahvit päälle ja sitten oli pienimuotoista ohjelmaakin. Bingoa pelattiin ja hassuteltiin. Pukkikin käväisi tyhjentämässä kassejaan. Vekkuli oli pukki jouluinen.

Loppuilta sitten menikin karaokea laulellen ja tanssilattialla pyörien. Minutkin sinne yritettiin välillä vetää mukaan ja sain taas todeta ettei tämä lantio kyllä taivu millään musiikin tahtiin.

Suurin osa taisi lähteä vielä jatkoillekin, mutta minä tyydyin vain heittämään porukan kaupunkiin ja tylsästi lähdin kotio. Kaiken kaikkiaan illasta jäi erittäin positiivinen maku suuhun. Viime vuoteen verrattuna meininkin oli huomattavasti rennompaa ja vapaampaa. Ei sellaista ahdistavaa jäykkyyttä. Ja kyllä siellä taas porukka kehui humalapäissään työporukkaa. No tottahan se kyllä onkin, että meillä on erittäin hyvä työporukka. Monenikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Eipä tuota työtä kyllä jaksaisi tehdäkään jos ei olisi niin mukavia työkavereita.

Ja tänä vuonna ei tänne blogille joulukalenteria muuten tulekaan, kun laitan sen naamaiseen kirjaan.

Kohta vaimoa hakemaan työmaalta ja anopin luokse ehkä kahville.

Humppa Soi: EdGuy -  The Pharaoh

Pikkujoulussaopittua: "Villellä on aina niin outoa musiikkia." (Tokaisi työkaverini kun istui autooni ja siellä soi Electric Six)

Anteeksi. Mainitsen joulun.

Joulu lähestyy. Vielä olen onneksi välttynyt ahdistumista kauppojen joulun tyrkyttämiseen. Yleensä marraskuun puolessa välissä jo tympäsee koko joulu, kun sitä joka paikassa mainostetaan. Olen sitä mieltä, että vasta joulukuussa saisi mainita sanan joulu. Ehtisi aivan hyvin. Nyt kyllä itse sodin tätä sääntöäni vastaan, kun puhun joulusta.

Tänä vuonna joulussa on se mukava puoli, että olen vapaalla. Pari viime joulua olen ollut töissä aattoillan ja joulupäiväaamun. Silloin menee koko joulu jotenkin kokonaan ohi. Nyt olen peräti viisi päivää vapaalla joulun aikaan. Pari päivää ennen joulua ja koko joulu. Sitten kun vielä vaimoni saisi vapaata niin kyllä kelpaisi. Ja vielä kun on tämä oma kotikin, jonne voisi käydä kaatamassa pihan perältä oikean joulukuusen.

Pikkujoulutkin olisi kuun alusta. Työpaikan sellaiset. Saa nähdä millaista tulee olemaan. Viime vuonna oli vähän vaisut, eikä oikein jatkoillekaan lähdetty kun piti töihin seuraavana päivänä.

Pitäisiköhän tänä vuonna laittaa youtube joulukalenteri facebookiin? On niin hauskaa, kun työkaverit ihmettelee mistä niitä biisejä ja artisteja oikein löydän. Viimeksi kun levyhyllyäni sinne raottelin niin yksikin sanoi, että Rautavaara oli ainoa jonka tunnisti. Tunnen suurta nautintoa, kun ihmiset pyörittelee päätään musiikkimakuni suhteen.

Kohta voisin alkaa siivoamaan ja yllättää vaimoni kun hän herää. Välillä on mukavaa pienillä asioilla piristää toisen mieltä.

Morjens.

Humppa Soi: Vilperin Perikunta - Rakkaustarina
Humpastalainattua:
"Kun sä lähdit, mulle hymyilit, sanoit yhden sanan: shit. Mä en silloin tiennyt mitä sillä tarkoitit. Mut mä katsoin sanakirjastani. Sä puhuit lakanoista, voi kultaseni, jos oisin silloin tiennyt mihin vihjailit."

Elämässäopittua: "Dr Horrible's Sing-along Blog on hieno elokuva."

"Hän sanoi älä itseäs pelkää"

Nyt kun taustalla soi Ekkedien tanssi, kello lähestyy puoltayötä ja vaimokin on töissä niin on aika kirjoittaa blogille.

Kirjoittaa ja paljastaa jotain suurta. Tai oikeastaan pientä. Arvaattekin varmaan mistä on kyse? Ensiksi tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin, sitten mentiin kihloihin ja naimisiin, ostettiin talo, saatiin vakituiset työpaikat ja ensi keväänä pieni perheemme kasvaa kolmeksi. Toukokuun lopulla on laskettu aika. Tällä hetkellä taitaa olla viikkoja takana 13. Nyt uskaltaa asiasta jo puhua muillekin kuin lähimmäisille. Ei kuitenkaan vielä facebookissa. Mukavampi kertoa naamatusten ihmisille.

On kyllä jännää aikaa. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Minusta tulee isä. Vaikeaa sitä on käsittää. Näin se elämä vaan asettuu uomaansa vaikka täälläkin vielä hetki sitten valitin kun elämälläni ei ole suuntaa. Hassua.

 Humppa Soi: Tabula Rasa - Omantunnon rukous
Humpastalainattua löytyy otsikosta.

Elämässäopittua: Meidän ei kannata tilata lehteä, kun sitä ei muista hakea laatikosta.

"Kerran miulla oli unelma ja tämä se on"

Kömpelö otsikko, mutta mahtava viikonloppu.

Perjantaina kuudelta istuin valtion rautateiden kyytiin kohti Tamperetta. Perjantai-ilta kului kaverin luona elokuvia katsellen Netflixistä.

Lauantaina herättyäni alkoi illan odotus. Kebabbia syöden ja Breaking Baddia katsellen tapoimme aikaa, kunnes oli aika lähteä ajelemaan Helsinkiin päin. Navigaattori ohjasi meidät helposti Hartwall areenan parkkihalliin. Jokunen muukin ihminen oli paikalle saapunut.

Tavoille uskollisina joimme yhdet ja vain yhdet lonkerot ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa katsomosta. Helpostihan sekin löytyi ja saimme taas odotella. Sitähän se keikkailu paljolti onkin. Onneksi taustalla pyöri rasittavia mainoksia Robinin elokuvasta. (Taitaa Robinilla olla vakavakin sairaus, kun sydämestä palanen puuttuu.)

Odotus lopulta palkittiin kun halli alkoi olla täynnä ja kello lyödä kahdeksaa. Tutun lakanan taakse heijastui kuva Hietalan Marcosta keinutuolissa ja Taikatalven sävelet alkoi soida. Kun lopulta lakana tippui alas paljastaen koko bändin niin aivan kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin.

Hyvin otti yleisö vastaan uuden laulajan. Ja miksei olisi? Floor Jansen lauloi todella hyvin, sekä Anetten että Tarjan aikaisia lauluja. Nyt vain toivotaan, että Floor jäisi bändiin.

Illan keikka tarjosi paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Oli Pekka Kuusiston viulun soittoa, pyroja, tulitanssijoita ja ennen kaikkea menevää musiikkia. Uusia ja vanhoja biisejä sopivassa suhteessa. Puolitoistatuntinen vierähti taas todella nopeasti. Lisää jäin taas kaipaamaan, niin kuin aina Nightwishin keikan jälkeen. Vaikka suhteellisen paljon käyn keikoilla niin Nightwish on kuitenkin aina se kaikkein mieluisin.

Keikan jälkeen joutuikin sitten taas vähän odottelemaan, kun permannolle kannettiin tuoleja. Sitten alkoi illan erikoisuus. Nimittäin Imaginarium -elokuva. Holopainen ei ujona miehenä uskaltanut tulla elokuvaa esittelemään joten Hietala ja Stobe Harju hoitivat sen puolen.

No oliko elokuva sitten hyvä? No olihan se. Nightwishin näköinen. Unenomainen. Satumainen. En tiedä sitten miten elokuva uppoaa ihmisiin, jotka ei Nightwishiä niin tunne. Mutta minä pidin. Ja toivottavasti muutkin fanit.

Keikan ja elokuvan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Sunnuntaina sain sitten jo esimakua arjesta, kun jouduin odottelemaan junaa pari tuntia, kun ensimmäinen juna johon yritin oli täynnä.

Ja tänään todellinen arkeen paluu. Iltavuoroon töihin. Ei kyllä kiinnostaisi.

Humppa Soi: Nightwish - Ghost Love Score

Elämässäopittua: Minihameet tulivat muotiin 60-luvulla.

Viime hetken rykäisy

Nyt ei ole kauan aikaa kirjoittaa, mutta yritetään jotain nopeasti kuitenkin väkertää. Lähden nimittäin kohta Tampereelle röntgenkaverini luokse yöksi ja sieltä sitten huomenna suureen maailmaan Helsinkiin. Juna lähtöö kuudelta ja sitä ennen pitää käydä heittämässä (tai ehkä kuitenkin ajan) auto vaimolleni töihin ja makuunista voisi käydä ostamassa matkakarkkia.

Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.

Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.

Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.

Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day

Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.

Odotan...

... että pääsen hakemaan vaimoani töistä puoli kymmeneltä.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.

Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.

 Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.

Jazzia ja jaarittelua

Hei taas rakkaat ystävät ja vihamiehet. Nyt kun vihdoin ja viimein saimme ostettua tietokoneen ukkosen särkemän tilalle, niin on aika taas kerran elvytellä hieman tätä harrastustani. Musiikin lisäksi melkeinpä ainoaa harrastustani. Tokihan luonnossa käppäilyä ja geokätköilyäkin tulee välillä harrastettua, mutta nekin on jotenkin jääneet. Niin kuin kaikki. Remppa ei etene, ei sitten millään. Ei kiinnosta. Liikkuakin pitäisi ja syömistä rajoittaa, kun paino taas nousee. Mutta ei jaksa, huvita.

Töissä nyt sentään on pakko käydä ja siellä onkin ollut ihan mukavaa, tai niin mukavaa kuin nyt töissä voi oikeastaan olla. Ainahan työ on työtä ja mieluummin olisi vapaalla, mutta niin. Joo. Tällaista taas. Jaarittelua.

Ja jazzia. Kuuntelen ma nyt. Bill Evansia. Olen siis siirtynyt tuhannen ja yhden levyn operaatiossa jo 60-luvulle. Ja jazz vain jatkuu. Tylsää tämä edelleen on.

Vaalitkin oli ja meni ja ehdokkaani ei päässyt läpi. Eipä noihin vaaleihin oikein tullut edes perehdyttyä. Jotenkin ei sekään innostanu vaikka tärkeäähän se olisi kiinnostua yhteiskunnallisista asioista tai jostain. En minä tiedä.

Intoa johonkin kaipaisin. En tiedä mihin, mutta johonkin. Vaikka tähän kirjoitteluun, kun on taas niin väkinäistä.

Vajoan jazziin...

Humppa Soi: Bill Evans - Solar

Katsaus

Töissä ollut ihan kivaa. Kiitos työkavereiden.

Vapaa-aika ollut tylsää yksin, mutta mukavaa vaimon kanssa.

Tänään on vapaata kokonainen päivä ja vaimolla yövuorot molemmin puolin päivää. Joten laiskottelen tänäänkin. Toissa yönä en saanut nukuttua kuin kolmisen tuntia niin viime yönä piti kerätä univelat takaisin. Nyt pitäisi jaksaa taas neljä työpäivää ja sitten taas yksi vapaa. On tämä vaan sellaista seuraavien vapaiden odottamista ja sitten kun on vapaa, niin mitään ei saa aikaiseksi.

No musiikkia olen kuunnellut mukavasti. Olen joskus ostanut kirjan 1001 Albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, ja olen nyt yrittänyt kuunnella niitä albumeja. Aluksi yritin löytää niitä kirjastosta, mutta heikosti tuntui sieltäkin löytyvän. Sitten latailin niitä netistä, mutta sekin oli liian vaikeaa. Lopulta tyydyin kuuntelemaan youtubesta. Sieltä löytyy hyvin biisi kuin biisi. Olen kuunnellut nyt 50-luvun levytyksiä ja lähinnä jazziahan se on ollut. Ei se oikein ole minun musiikkia. Raskasta kuunneltavaa. Ehkä siihenkin oppisi jos oikein paljon kuuntelisi, mutta ei minusta ainakaan vielä sellaiseen ole. Ehkä joskus vielä innostun oikein kunnolla, mutta siihen asti kuuntelen helpompaa musiikkia.

Nyt kohta voisin syödä eilistä riisiä ja kanaa. On muuten hyvää kun laittaa kolmen juuston kerman.

Humppa Soi: Miles Davis - Freddie Freeloader

Hukkaseen menee...

Siis. Aivan hukkaan menee vapaapäivät, kun vaimo on töissä. Ei saa niin mitään tehtyä. Sitä vaan katselee elokuvia ja kuuntelee musiikka ja pelailee. Eikä se edes ole niin hauskaa, kuin luulis. Silloin kun on töissä niin toivoo, että olis vapaata ja vois vaan olla ja laiskotella. Ja sitten kun on vapaalla ja laiskottelee, niin ahistaa kun tuntuu että aika menee ihan hukkaan. Oikein ei ole koskaan. Olen maailman laiskin ihminen lähtemään mihinkään ja varsinkaan yksin.

Ärsyttää vuorotyöläily. Vuorot menee taas enemmän ristiin kuin laki sallii. Kuuden viikon työvuorolistoissa ei taida olla yhtään kokonaista päivää yhteistä vapaata. Siinä se kesä sitten on mennytkin. Onneksi kesäkuu oli molemmilla lomaa. Seuraavaa odotellessa. Jos menee niin kuin pitäisi niin se on sitten ensi vuoden heinäkuussa. Enää noin 11 kuukautta. Ei paha.

Ja vietävän ukkonenkin meni ohi miltei huomaamattani. Aamulla kun vaimo lähti töihin niin rytisi ja vähän salamoi, mutta kun minua väsytti niin nukahdin uudestaan ja kun heräsin niin aurinko jo paisteli. Haluan ukkosta. En niitä tuhoja ja ikäviä asioita mitä se aiheuttaa, mutta sitä mahtavuutta kun luonto näyttää voimiaan. Salamat, jyrinä, vesisade. Minä pidän niistä.

Humppa Soi: Thelonious Monk - Bemsha Swing

Kituuttelen yhä

Vaikka minusta ei taaskaan täällä ole kuulunut pitkään aikaan, niin edelleen herättelen toivoa, että jaksaisin taas aloittaa säännöllisen bloggaamisen. Tuskin jaksan.