maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Ei se koulu edelleenkään maistu

Oli se taas niin hienoa istua koulupenkillä ja kuunnella opettajan selityksiä. Eihän sitä ollut kuin neljä tuntia mutta yhtä hitaasti se aika siellä tänäkin vuonna matelee kuin viimekin vuonna. Mikään ei ollut muuttunut. Kyllä vielä nämä uudet asiat jotenkin voisi jaksaa opiskella mutta ne mitä on jäänyt roikkumaan viime vuodelta hieman ärsyttää pienen opiskelijan elämää. Lähinnä joku taulukko hommeli mistä ei oikein tiedä mitä edes pitäisi tehdä. Niin ja sitten pitäisi joku opetustilanne suunnitella. Ihmeen äkkiä sitä oppii takaisin tähän opiskeluvitutukseen. Kauanhan siihen menikin.

Muuten on päivä mennyt koneella istuen, mitä nyt kaupassa pyörähdin.

Eikä saa mitään mielekästä kirjoitettua tännekään. Pää on tyhjä. Hiukset vaan kasvaa.

Humppa Soi: Sonata Arctica: My Land
Humpastalainattua:
"Keep in mind what you have heard today
You might find that you're not so brave.
Are you man enough, carry the load all alone.
When others have your own."

Koulussaopittua: "Lääkärit saa, röntgenhoitajat ei"

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuuluisa punainen lanka ja sen etsimisen ilo ovat edelleen kadoksissa :( Jos lohduttaa, täältä löytyy yksi joka painii saman asian kanssa (vieläpä flunssaisena).

Wille kirjoitti...

On se kumma miten niinkin värikäs kuin punainen lanka voi olla aina hukassa.

Parane Ina pian flunssasta. Ja ehkä tässä vähän odotellaan sitäkin jatkatko blogisi pitämistä.

Mimmu kirjoitti...

Vaikka pää tyhjä onkin, niin toivottavasti se tukka ulkopuolelle kuitenkin kasvaa. :)

Wille kirjoitti...

Parempi ehkä olisi jos kasvais sisäpuolelle. Aika järkyttävää MacGyver/Ridge yhdistelmää alkaa pääni jo muistuttaa.

Henna Riikka kirjoitti...

sympatiat opiskeluvitutukseen, samassa jamassa täällä vaikka koulu alkaa vasta huomenna. Onkohan meillä samat lähikaupat, tartteeko olla kärppänä ruokaostoksilla (ei sillä että sinua tunnistaisin..)?

Tiina kirjoitti...

Koska saadaan kuvaa fledasta?

Wille kirjoitti...

Riikka: Kiitos sympatiasta. Voi muuten hyvinkin olla että kuljemme joskus toistemme ohi kun kerran samalla suunnalla asumme. Älä silti pelkää, en minäkään sinua tunnistaisi.

Tiina: Täytyy nyt miettiä kehtaako tästä enää kuvaa ottaakaan. Haluaisin jo päästä tästä eroon.

generated by sloganizer.net