On katkeruus jäänyt taa

Mitä siitä kertoisin... kysyjille vastaisin... No ei ole kysyjiä, ei siis tarvitse vastata. Toisaalta jos kysyn itse.

Wille: Mites meni viikonloppu?
Wille: Ihan hyvin.
Wille: Tapahtuiko mitään karua?
Wille: Ei tietääkseni. Jotain hassuja hedelmiä kyllä söin.
Wille: Mitä hedelmiä?
Wille: Oisko ollut listejä tai litsejä tai nihilistejä?
Wille: Jaa.. Kävitkö edes saunassa viikonloppuna?
Wille: Kävin oikein savusaunassa.
Wille: Oi joi. Voi itsekin joskus pääsisi oikein savusaunaan.
Wille: Tule ihmeessä joskus meille saunomaan.
Wille: Täytyypä tulla. Jos vaikka kesällä.
Wille: Se on sitten sovittu. Ai niin, katsoin minä yhden hyvän elokuvan tänään.
Wille: Minkä? Kerro lisää.
Wille: Gyglin. Se on Karu Productionin ensimmäinen täyspitkä elokuvaspektaakkeli.
Wille: Ketä näyttelijöitä siinä on?
Wille: Aikamme kuningas näyttelijäohjaaja Manninen ja hänen kurja itsesäälissä ennen rypenyt kaverinsa Wille.
Wille: Vai että oikein Wille. Se on kyllä hassu heppu.
Wille: On joo. Sillä joskus karkaa jutut hieman käsistä.
Wille: Niin mutta onhan se ihan kätevää.
Wille: Ei nyt sentään vaivuta Gyglin käsijuttujen tasolle.
Wille: Niin, antaa käräjätuomareiden hoitaa se. Voisi varmaan lopettaa tämän haistattelun.
Wille: Niin, vois alkaa vaikka lukemaan jotain. Jos ei muuta niin toisten blogeja.
Wille: Niinpä. Näkemiin. Oli kiva haistatella.
Wille: Ei nyt kiva mutta kumminkin.

Ehkä typerin juttuni koko blogini lyhyessä mutta turhassa historiassa. Antakaa anteeksi ystävät hyvät ja pahat ja rumat.

Humppa Soi: Viikate: Taisto vainaan valssi (Eikä ole kyllä edes itsesääli kylässä)