tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Luovutin kahdesti

Alotetaanpas taas ihan aamusta tämän päivän tarina.

Heräsin ennen kahdeksaa kun puoli yhdeksältä alkoi koulu. Ulkona oli hieman pakkaista. Kaunis aamu kyllä muuten. Koulussa aamupäivän tunnit menivät taas ihan ohi. Ei onneksi siitä ole tenttiä. Munkkikahvit sain kuten kaverini oli luvannut sen ansioista että sain uusinnasta hylätyn. Kyllä maistui. Jotain hyötyä siitäkin ettei osaa mitään.

Luovutus Nro 1:
Ruokailun jälkeen sitten luovutin taas. Tällä kertaa ei tarvinnut edes yksin luovuttaa, ja hyvät kahvit ja kahvileivät sai siitäkin ilosta. Veriryhmänkin sain tietää. A+. Ja luovutuskortinkin saan tässä joskus.

Luovuttamisen jälkeen oli tunti jossa puhuttiin harjottelusta ja sen jälkeen menimme työsuojelumuseon tapaiseen. Ihan hassu paikka. Tapani mukaan leikin jollain laitteella ja puotin peltipöntön lattialla. Lähti ihan kiitettävä ääni. On se hienoa että minutkin huomataan. Leikin myös sellaisella speden spelien nopeustesti hässäkällä ja sain tulokseksi että olen nopea. Tarkoittaa varmaan että järkeni juoksee niin nopeasti etten pysy itsekään perässä.

Luovutus Nro 2:
Sieltä sitten siirryin ruokakaupan kautta naapurini luokse harjoittelemaan torstain tenttiä varten. Pari tuntia siinä vierähti ja sitten luovutin ja löysin vanhan kunnon vitutukseni takaisin.
Lähdin kämpilleni. Väsytti ja vitutti.

Vitutuksissani soitin sitten Manniselle ja kuin ihmeen kaupalla hän sai jopa piristettyä minua vaikka ei sitä varmaan edes yrittänyt tietoisesti. Piristi tosin Anitakin kun meseen ilmaantui. Nyt ei sitten enää edes niin paljoa vituta. Jos sitä huomenna vaikka saisi aikaan hieman enemmän keskittyä siihen kokeeseen lukuun. Ja siivottua. Miten tämmösessä tunkiossa joku voi edes elää?

Koulussaopittua: "Olen nopea"
Humppa Soi: Helloween: Windmill

5 kommenttia:

Akkiki kirjoitti...

Siitäpä tulikin mieleeni, etten tiedä omaa veriryhmääni. Vaikka onko sen nyt niin väliä...

Wille kirjoitti...

Eipä sillä tiedolla paljoa tee, mutta tietääpähän vähän enemmän taas sisimmästään.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en tiedä omaa veriryhmääni, vaikka olen jopa saanut joskus luovutettua verta. Siis en ole luovuttanut, vaan minuun on tungettu jonkun toisen verta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota yhden sortin luovutusta pitäisi itsekin mennä harrastamaan, tulis hyvä partiolaismieli ja sais vielä voikkaritkin hyvästä työstä :)

Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla, eikös sulla ala loma ihan näillä näppäimillä? Silloin voi kaikki tyhmät opiskelujutut kipata kaapinpohjalle odottamaan uusia pettymyksiä ;) Hyvää mieltä nyt vaan sinne!

manninen kirjoitti...

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä sanoisi Kaarle Viikate tässä välissä. Sain muuten tietää että Viikatteen Surut pois ja kukka rintaan albumin nimi on otettu Kulkuri ja Joutsen elokuvasta...Siistiä

generated by sloganizer.net