Mushnik
400 g jauhelihaa
100 g palvikinkkusuikaleita
2 kourallista juustoraastetta
1 kananmuna
1,5 dl maitoa
2, 5 dl ruokakermaa
makaronia, spagettia ja nauhapastaa sen verran mitä kaapista sattuu löytymään
mausteita ihan miten vaan haluaa
Keitä makaronit, spagetti ja nauhapasta kattilassa. Ruskista jauheliha. Sekoita kananmuna, maito, kerma ja juustoraaste keskenään. Sitten vaan kaikki sekaisin uunivuokaan (unohtamatta kinkkusuikaleita) ja huomaa että kaikki ei sinne edes mahdu. Uuniin 225 asteeseen vajaaksi tunniksi ja siinä on taas yhden viikonlopun ateria valmis.
Ruoanlaiton ohessa on myös hyvä lukea pääsykokeisiin. Ikkuna kannattaa myös avata jotta ylimääräinen savu pääsee poistumaan, kun liian täydestä vuoasta uuniin valunut täyte alkaa käryämään. Ruokaa onkin sitten hyvä sulatella The Boondock Saintsin parissa.
27 kommenttia:
No voi jumpe... Ruokaa...
Ja mä en ole syönyt tänään (eli eilen) mitään.
Voisitko lähettää mulle vähän tuota? Vaikka sähköpostilla? Tai vaihtoehtoisesti ottaisin mielelläni vastaan annoksen ruuanlaittoinnostusta, sitäkään kun ei oikein ole. Saati osaamista.
Tiina: Olisit vaan tullu yöllä syömään. Etkös sinä aika hyvin varmaan ole osannut päätelläkin missä asustan.
Loviisa: Sähköpostin kautta lähetettynä ei varmaan nälkä lähtis. En minäkään mikään huippukokki kyllä ole. Sekoittelen vaan kaikkea sekaisin ja joskus jopa onnistun.
Äläpäs nyt aliarvioi itseäsi! Mun keitoksiin verrattuna kuka tahansa tekee parempaa ruokaa, joskaan se ei kenties ole paras mahdollinen vertailukohta.
Kävin vakoilemassa myös tuolla poikamiesblogissanne, mutta en tietenkään uskaltanut kommentoida mitään sinne, kun en tiennyt, onko täysin etiketin vastaista, että joku nainen tulee huutelemaan.
Mietiskelin tuota sinun sinkkuuttasi ja sitä, että mahdatko sinä olla liian ronkeli sen sijaan, että olisit pelkästään ujo? Tätäkin blogia lukiessani olen kyllä saanut sellaisen käsityksen, että ottajia olisi varmasti, jos vain antaisit mahdollisuuden. Sinä vaikutat harvinaisen huomaavaiselta, kiltiltä, sosiaalisesti älykkäältä ja mukavalta: tuskinpa ihan jokainen nainen sellaisesta seurasta kieltäytyy.
Paitsi, että en minä saarnaamaan tullut, tai viisastelemaan muutenkaan, enhän minä kuitenkaan sinua tunne. Olen kuitenkin lueskellut blogistasi valtaosan ja muodostanut käsitykseni sen perusteella, mitä olet kirjoitellut.
Ja toisaalta tämä blogi vetoaa minuun sillä(kin) tasolla, että kerrankin löytyi joku, jonka kanssa voi vertailla itsesäälikokemuksiaan, joten en minä nyt sittenkään tiedä, millaisen viestin tällä kommentillani halusin välittää.
Vaikea verrata kun en sinun pöperöitäsi ole maistanut. Uskoisin kuitenkin että osaat ihan hyvää ruokaa tehdä.
Saa siellä poikamiesten blogilla naiset huudella niin paljon kuin haluavat. Se olisi jopa suotavaa.
Liian ronkeli? Epäilen. Miten minä en niitä ottajia huomaa? Tai siis kyllähän täällä blogilla teitä naispuolisia edustajia on paljon mutta ei tosielämässä. Kauniisti kuitenkin sanottu. Ehkä minä piilotan live-elämässä ujouteni taakse nuo piirteet joita mainitsit.
Saarnata saa minulle kyllä ihan vapaasti. Eri asia on osaanko saarnasta ottaa opikseni.
Itsesääli on kyllä läsnä blogillani ajoittain ja koskaan ei tiedä milloin se seuraavan kerran iskee.
Mukavaa kun olet innostunut blogistani.
Mistäs tiedät, ettei bloginaiset olisi kiinnostuneita sinusta ihan oikeassakin elämässä, jollet ota riskiä ja kokeile?
Ehkä pelkään että sitten menetän nekin.
Höpöhöpö! Eihän se, jos kemiat ei mahdollisesti osukaan kohdilleen oikeassa elämässä, tarkoita sitä, etteikö sun blogista, kirjoituksista tai sinusta muussa mielessä voisi tykätä edelleenkin.
On se kyllä noinkin. Olisihan se ihan kiva joskus nähdä teitä blogini lukijoita ihan oikeassa elämässäkin.
Noniin, nyt alkaa kuulostaa paremmalta! Hyvähyvä, nopeasti opit.
Toteutus vaiheeseen asti onkin sitten vaikeampi päästä.
Kätevimmin onnistuu, kun ehdottaa jollekin jotakin. Niinku vaikka leffailtaa, sellainen ei edes paljon maksa. Eikä noista stressiä kannata ottaa, ainahan sitä saatat saada uusia ystäviä, jos ei parisuhdetta.
Niin ja olenhan minä jo luvannut sinutkin tavata. Eikös sekin ole jo jotain?
No on! Odotan jo kovasti.
Harmi kun et asu Tampereella.
Olen kuullut, että Jyväskylän ja Tampereen välillä kulkee junia... Voi olla tosin vain joku urbaani legenda.
Olen myös kuullut että Ultimus on äärimmäisen laiska lähtemään minnekkään vaikka olisikin hyvää seuraa luvassa.
No höh, sillehän minä en oikein mitään mahda. Olisi kyllä mukavaa, jos tulisit. Voitaisiin pitää vaikka itsesäälikilpailu.
Kyllä minä tässä joskus. Vapun jälkeen luultavasti menen kotopuolessa käymään mutta mennään varmaan Keuruun kautta. Täytyy miettiä että jos sitten palais Jyväskylän kautta takaisin.
No mullakin on varmaan kyllä tiedossa Tampereen reissuja, kun siellä päin asuu monta kaveria. Mutta ehkäpä me sovimme tarkemmin jossain muussa paikassa, jotta puoli internettiä ei tule kuokkimaan meidän treff... eh tuota... tapaamiseen.
Ei saa sanoa sitä pelottavaa sanaa. Poikamies pian pelästyy. Löytyyköhän profiilistani sähköpostiani?
Löytyi joo, laitan omasta meilistäni viestiä saman tien ettei unohdu.
Sitäpaitsi mähän väistin sen sanan kuitenkin viime tipassa.
Onneksi tajusit väistää.
Huh!
Kauan mietin että mistä toi Mushnik oikein tulee kunnes viimein tajusin. "Feed me! Feed me!" vai menikö se noin...
Aivan oikein meni. Kyllä sinuun voi luottaa että tunnistat nämä ehkä hieman harvinaisemmatkin leffaviittaukset.
Yritän parhani
Lähetä kommentti