O sole mio

Elämäni ensimmäiset venetsialaiset on nyt vietelty. Perjantaina ruokaa kaupasta ja saareen. Lauantaina pari pommia räjäyteltiin ja kokko poltettiin sekä tulia laitettiin ulos tuomaan valoa. Pienimuotoisesti vain. Mutta viihdyin kyllä. Mökillä on niin rauhallista ja rentouttavaa olla kun ei ole kiire mihinkään. Unoa tuli pelattua ja naurettua. Molempia paljon. Ja grillailtua. Ja saunottua. Onko nämä viikonloppuni yksitoikkoisia kun aina vaan kerron kuinka olen syönyt ja saunonut.
Ja kirjoittaminenkin ollut jo pitkään vaikeaa. Typerää kun se on niitä harvoja harrastuksiani. Musiikin kuuntelemisen lisäksi.

No jospa tämä tästä joskus taas saisi paremmin tuulta purjeisiin...

Aggressiivisuutta ja päihteitä

Eilen oli ihan leppoinen päivä taas koulussa. Aloitimme jo puhumaan opinnäytetyöstä. Teemme sen tyttöni kanssa kahdestaan ja aihe on vielä vähän hakusessa mutta luultavammin jotain seurakunnan ja uskon vaikutuksesta päihdekuntoutuksessa. Ei sen mitenkään kovin laaja tarvitse onneksi olla kun ollaan ammattikoulussa. Voi tulla ihan mielenkiintoinen projekti.

Tänään sitten oli vuorossa aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta pari tuntia ja siinä se päivä sitten olikin. Torstaina harjoittelemme liikkeitä joilla pääsee vapaaksi kuristuksista sun muista.

Päihteistä etsimme eilen tietoa ja huomenna on ryhmäkeskustelu kahvilassa omasta päihteiden käytöstä. Odotan sitä innolla. Pääsee taas yllättämään porukan juomattomuudellani vaikka kyllä varmaan osa ainakin jo tietääkin siitä.

Nyt jos vaikka katsois Dexteriä.

Humppa Soi: Brother Firetribe: Devil's Daughter
Humpastalainattua:
"She's a mystery and wonder and she will hurt you"

Elämässäopittua: Suomessa kuolee vuosittain yli 400 ihmistä alkoholimyrkytykseen.

Kokkolan saaressa pikkuinen torppa

Ei se nyt niin kauhean pieni kyllä ole. Ihan sopivan kokoinen mökki ja erillinen saunarakennus. Ja nukkumamökki. Ja puulato. Ja ulkohuussi jossa on hämähäkkejä. Puhun nyt siis tyttöystäväni vanhempien saaresta jossa heillä nuo kaikki yllämainitut on. Tiemme kulki taas perjantaina sinne. Veneellä menimme. Appiukko vei. Lauantai-iltapäivään asti olimme tyttöni kanssa siellä kahdestaan ja sitten sinne tulikin tyttöni isä, äiti, sisko ja sen veli. Teimme pitsaa ja saunoimme. Ja makkaraa tietenkin paistoimme. Kävimme myös appiukon kanssa merelle viemässä verkot ja sunnuntaina aamulla haimme ne sitten takaisin. Vähän isomman mittaluokan verkkoja kuin mihin olen meidän perällä tottunut. Yksikin verkko oli kilometrin pituinen. Kyllä niitä kaloja tulikin ihan mukavasti. Hyviä silakat olivat kyllä. Nyt ajatukset ei pysy kasassa. Lopetan tämän ennen kuin edes kunnolla ehdin aloittaa. Palataan myöhemmin paremmalla inspiraatiolla.

Humppa Soi: En kehtaa edes myöntää.

Ja niin koitti aika kun Wille taas blogille kirjoitti

En näköjään ole loman jälkeen tänne kirjoitellutkaan. No ei siinä mitään. Nyt kirjoitan. Alkuun hieman palataan ajassa takaisin siihen kun loma alkoi. Alkuun menimme tyttöni kanssa hänen vanhempiensa mökille ja siellä lomailimme sillä parhaalla mahdollisella tavalla eli ei oltiin vaan. Grillattiin, saunottiin, löhöiltiin... Oli mukavaa ja rentouttavaa. Sieltä sitten parin päivän jälkeen suunnistimme Keski-Suomeen. Oli edessä minun kotipaikkani esittely. Lämmitettiin savusauna ja oleskeltiin. Ja pääsipäs siinä tyttö vähän tutustumaan lisää minun porukoihin. Hyvin tulivat juttuun keskenään.

Sieltä sitten heitin tyttöni takaisin Kokkolaan ja lähdin itse poikien kanssaKärnään. Tarkoitus oli lähteä torstaina ja olla sunnuntaihin asti saaressa erämeiningillä. No lähdettiin perjantaina ja nukuttiin kyllä teltassa vaikka saareen asti ei päästykään. Willen kesäkeittiökin siellä kuvattiin ja saa nähdä tuleeko siitä joskus jotain julkaisemisen kelpoista editoitua. Tuskin. Oli niin järkyttävät kireät violetit housut että heikoimpia heikottaa. Ihan karu reissu oli. Kärnä ei koskaan petä ystäväänsä.

Siinähän se loma pian menikin ja palasin Kokkolaan. Koulu alkoi keskiviikkona (viikko sitten) ja heti alusta asti olen viihtynyt enemmän kuin osasin unelmoidakaan. Todella mukavaa. Aiheet on mielenkiintoisia. Masennusta, skitsofreniaa, päihteitä, huumeita, kriisejä, ahdistusta, pakko-oireita, mielenhäiriöitä... Mielenkiintoista. Ei mitään kevyitä aiheita mutta mielenkiintoisia. Ja tässä vuoden aikana varmaan oppii itsestäänkin paljon uutta. Kasvaa ihmisenä sanoisi Pasila.

Viime viikonlopun olin töissä ja siellä oli todella rauhallista. Nyt sitten ei enää lisää töitä ole ainakaan sovittu. Ei haittaa. Kyllä tässä nyt vähän aikaa pärjäilee.

Tämäkin kouluviikko mennyt mukavasti ja tänään sain opoltakin kuulla että viime vuoden kaikki kurssit ovat kunnossa. Ei siis mitään hätää. Eilen käytiin ryhmäytymässä Kälviällä. Syötiin (koulu maksoi), kiipeiltiin (minäkin kävin muutaman metrin kokeilemassa ennen kuin alkoi huippaamaan), valkoisessa huoneessa rentouduttiin (nukahdinkin hetkeksi) ja lopuksi vielä paisteltiin makkaraa ja vaan juteltiin luokan kesken. Mukava luokka tänäkin vuonna vaikka vähän nuoria ovatkin (hädin tuskin täysi-ikäisiä). Ai niin ja minut ja tyttöni valittiin luokan emännäksi ja isännäksi. Luokka on meidän käsissä. Ei hyvä asia mutta ei voinut oikein vastaan sanoa kun meidät siihen tehtävään melkein pakotettiin.

Huh huh kun tulee tekstiä. Pitäisi kirjoittaa useammin niin muistaisi paremmin mitä on tapahtunut.

Tänään oli vain pari tuntia ja alkoi uusi käytäntö pyörimään erään opettajan tunneilla. Kuunnellaan aina tunnin aluksi jonkun oppilaan tuomaa musiikkia. Tänään kuulimme Nuket yhtyettä. Tykkäsin. Hauskaa kuunnella muiden mielipiteitä musiikista ja kuulla uutta musiikkia.
Biisien olisi hyvä jotenkin liittyä mielenterveyteen tai muuten alaamme joten ihan vapaita käsiä ei anneta valintojen suhteen. Odotan jo innolla omaa vuoroani.

Nyt pitäisi kasata Manniselle levyä. Hitaasti se valmistuu mutta varmasti.

Hyvä viikonloppua!

Humppa Soi: Eläkeläiset: Humppapuoskari
Humpastalainattua:
"Jos roppa alkaa rampata ja syyke olla kuraa.
Jos kesken kinkereiden ukko nyyhkytykseen sulaa."

Elämässäopittua: Koulussa voi oikeasti viihtyä.

Aurinko paistaa, vettä sataa, Willellä alkaa loma!

Mies on hikinen. Mies on märkä. Mies on väsynyt. Miehellä on nälkä. Mies on äärimmäisen onnellinen. Miehellä loppui kesätyöt. Miehellä alkoi loma. Mies lähtee illalla rakkaansa kanssa mökille. Mies käy suihkussa. Mies kuuntelee hyvää musiikkia. Mies kirjoittaa blogille. Ja sen jälkeen mies syö.

Mies olen minä. Kenestä muustakaan tänne kirjoittelisin? Ihanaa kun vihdoin loppui työt ja alkoi loma. Vaikka se ei kestä kuin reilun viikon niin kyllä tuntuu ihanalta. Mutta kyllä se vähän haikealtakin tuntui sieltä lähteä kun sinne jäi vanhukset kaipaamaan. Mukavaa kun ovat tykänneet. Tunne on molemmin puolinen. Välillä työt kyllä väsytti paljonkin vaikka fyysisesti ei rankkaa olekaan. Mutta olen minä paljon kesän aikana oppinutkin. Tiedän ainakin että tämä on se minun alani. Tykkään tästä työstä.

Nyt ajatukset ei kasassa pysy lain joten lopettelen vain.

Humppa Soi: Edguy: Rocket Ride
Humpastalainattua: "Uu-woo-oooo-oo"

Elämässäopittua: Maatalousnäyttelyissä käy paljon ihmisiä.

"Mä en pelkää mitään"

Viikonloppuna kävin kotona (tämä kämppäni on kämppä ja kotini on se missä lapsuuteni päivät olen kirmannut alastonna niityllä). Siellä oli ihan mukavaa vaikka meinasikin iskeä loma-ahdistus kun alkoi tuntua että pitää revetä joka suuntaan ja aikaa on vain reilu viikko. Lauantaina keräsimme kiviä pois pellolta ja satoi vettä. Kastuin aivan läpimäräksi. Tykkään kesällä kastua lämpöisestä sateesta. Sunnuntaina palasin jo takaisin Kokkolaan ja Manninenkin pyörähti täällä. Sain vihdoin Mikko Alatalon Puutarha levyn. Legendaarinen levy. Ensimmäinen Mikon tekemä levy hänen vaimonsa itsemurhan jälkeen. Kauniita kappaleita. Herkkiä.

Maanantaina eli eilen olin töissä. Aamuvuorossa. Iltapäivällä paistoimme tyttöni (kutsun häntä tytöksi koska tyttöystävä on niin pitkä sana ja nimeltä en viitsi kirjoittaa) kanssa lettuja ja nautimme niitä jäätelön kanssa. Oli hyvää. Ilta ei ihan niin hyvin sitten mennytkään. En meinannut saada millään unta ja sitten alkoi ärsyttämään se kun aamulla pitää nousta aikaisin. No kyllä minä sitten lopulta nukahdin ja töissäkin jaksoin ihan hyvin.

Tänään on ollut väsynyt mutta onnellinen olo. On ollut mukavaa. Teimme riisiä ja kanaa ja rakensimme tuhannen palan palapeliä. Pienistä asioista sen ilon voikin nyhjästä.

Kohta kömmin nukkumaan...

Humppa Soi: Antti Kleemola: Kriisi
Humpastalainattua:
"Yksi tietää: poikaystävä pian romahtaa.
Toinen miettii kuka alakerran tytön saa.
Kolmas parvekkeelle sammuu niin kuin eilenkin.
Ja minä mietin että Hector sanois tän paremmin."

Elämässäopittua: Kyllä maalla on mukavaa. (Katso kuva)

Olisitpa täällä

Poika: "Olenko koskaan sanonut ettö olet kaunis, siis ihan oikeasti sanonut?"
Tyttö: "Eh"
Poika: Eikun ihan tosissaan, oikeasti. Olet tämän vuoden kaunein tyttö."

Näin siis keskusteli kliseisen näköinen trendikäs pari joka käveli vastaani kun töistä palasin. Tyttö oli kyllä kaunis en sitä kiellä mutta miksi sitä pakkelia pitää olla enemmän kuin elopainoa? Asiahan ei minulle kuulu eikä se minua oikeasti häiritse. Mietin vain.

Töissä on ollut ihan mukavaa ja kun olen saanut nyt pari yötä nukkua kunnolla niin sitä jaksaakin paremmin. Tänään piti Mannisen tulla luokseni yöksi matkalla Ouluun mutta kuten Manniselle on tapana niin hän istui väärään linja-autoon ja löysi tiensä Jyväskylään. Jotenkin kai sieltä kuitenkin hän tiensä perille löytää. Parempi vaan ettei tarvitse nähdä mutta se sattuu syvälle sydämeen kun hänellä on minulle Mikko Alatalon levy enkä sitä nyt vieläkaan saa.

Kohta voisin kömpiä nukkumaan kun aamulla taas aikaisin työmaalle ja huomenna kotiseudullenikin ajattelin mennä savusaunomaan.

Humppa Soi: Olli Lindholm: Satukirjan sankari
Humpastalainattua: "Lohikäärmeitä ei."

Henkäisen ja kerään voimani

Ja kirjoitan blogille. Henkäisy tulee tässä: Huohhh. Ja voimien keräys tässä: Ynhgnhh. Ja sitten kirjoitus:

Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.

Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.

Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.

Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.

Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.

Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.

Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.

Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.

P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.

Kaksi kissaa parvekkeella ja kolmas ruokittu

Ovat ne uteliaita. Naapurin kaksi kissaa siis. Tuolla ne nyt parvekkeellani seikkailevat. Olivat viisaita naapureita kun kysyivät minulta luvan että haittaako jos kissat siellä joskus pyörivät. Eihän minulla siellä kyllä mitään muuta olekaan kuin pari räsymattoa joten kyllä sinne pari karvapalloa sopii. Pitänyt tietenkin hommata sinne parveketuolit ja pöytä ja kukkia parvekelaatikoihin mutta arvaatte varmaan olenko saanut aikaiseksi. No kohtahan on kesä mennyt niin eipä sillä niin väliä.

Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.

Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.

Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.

Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll

Hieman vaihdoin väriä

Koska elämässäni nyt on uusi ajanjakso menossa niin pitäähän sitä blogiakin vähän muokata. Kuvanikin voisin vaihtaa mutta en jaksa nyt alkaa väsertämään. Täällä minä nyt istun rakkaani luona. Tosin hän itse on lastenleirillä mutta on täällä hänen ihana kissansa seuranani. Äsken juuri hän muistutti olemassa olollaan vääntämällä tortut kylpyhuoneen lattialle ja vaikka olen vannonut että muuten kyllä siedän kissaa mutta sen sotkuja en ala siivoamaan niin pakkohan se oli siivota pois haisemasta. Meillä on tämän kissan kanssa sellainen viha - rakkaus suhde. Joskus menee ihan hyvin ja se on suloinen kun kömpii syliin kehräämään mutta joskus tekisi mieli heittää se parvekkeelta alas.

Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.

Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.

Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.

Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"

Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)

Niinpä niin.

Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.

Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.

Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.

Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.

Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.

Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.

Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.

Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto

Nyt kävi näin

Tarkempaa selontekoa ehkä myöhemmin mutta kerrottakoon että voisin alkaa susien kesyttäjäksi.

Päässä soi humppa: Mikko Alatalo: Tyttö Pohjanmaan
Humpastalainattua: "Helpompi susi kesyttää kuin tyttö Pohjanmaan"

Yhdet häät ja niin no eipä muuta

Töissä mennyt mukavasti vaikka välillä onkin väsyttänyt. Ei voi kuitenkaan valittaa koska tuollaiset työpaikat jossa viihtyy noin hyvin on kiven alla. Nyt sitten tuli nämä helteet joita koko talven ihmiset odottivat ja nyt kun ne ovat päällänsä niin valitetaan että on liian kuuma. Koskaan ei ole hyvin tai vastaavasti jos osaa elää positiivisella elämänasenteella niin koskaan ei ole huonosti. Kaikki riippuu tai roikkuu siitä mistä vinkkelistä sitä katsastelee. Asenne ratkaisee, sanotaan ja uskonkin että pitkälti näin onkin, se miten sen asenteen osaisi löytää onkin sitten eri asia. Olenpas minä filosofinen. En ole oikeasti. Olen vain väsynyt ja tylsä lähihoitajaopiskelija joka kesätyöpäivän jälkeen osti jäätelön ja ranskiksia ja viettää kuumaakin kuumemman iltapäivän ja illan neljän seinän sisällä yksinäisyydestä nauttien. Tai ei nyt yksinäisyydestä vaan pikemminkin yksinolosta, ne kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

Huomenna sitten nokkani suuntaa Keskipohjanmaalta Keski-Suomeen. Hikinen hetki linja-autossa kutsukoon karkeloon. Jospa illalla pääsis vaikka pitkästä aikaa savusaunaan. Ja lauantaina serkkutytön häihin. Tykkään. Häät on mukavia. Olen tainnut joskus täällä mainitakin että tykkään kovasti siitä kun häämarssi kajahtaa uruista. Vetää hiljaiseksi. Olenkohan joskus kävelemässä itse alttarille. Sitä ei tiedä. Olishan se kivaa mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää. Tyydyn siis sukulaisten ja tuttavien häissä nauttimaan häämarsseista. Ja hyvästä ruoasta tietenkin.

Kuuma. Hiki. Kuuma. Ranskikset valmiita. Syömään.

Humppa Soi: Ensiferum: Battery (Metallica coveri)
Humpastalainattua:
"Smashing through the boundaries
lunacy has found me
cannot stop the Battery"

Elämässäopittua: Töissä voi jopa viihtyä

Keskikesän juhla mennyttä aikaa

Siinähän se juhannus meni mukavasti töissä. Perjantaina 07.00-15.00 ja launtaina sekä sunnuntaina 07.00-15.30. Onneksi oli illat vapaata sentään. Perjantai-iltana eli juhannusaattona pääsin kuokkimaan kaverini mökille. Siellä vietimme sellaisen mukavan rauhallisen mökki-illan. Savusiikaa, makkaraa, pihviä, lohkoperunoita ja kaikkea muuta makoisaa syötävää. Ja tietenkin saunomista. Ja vihdoin viimein kävin uimassakin. En varmaan koskaan ole näin myöhään pitänyt talviturkkia päälläni. Mukavaa oli. Ei mennytkään juhannus niin kuin aluksi suunnittelin että vain nyhjötän ja mökötän yksinäni kämpässä ja syön mikrossa lämmitettyjä makkaroita. Tosin se huono puoli tässä oli että yöunet jäivät hieman vähäisiksi. Ja töitä jännitin sen verran että kun nukkumaan pääsi niin uni ei meinannut tulla millään. Yleensä en menetä yöunia helposti mutta nyt huomasin miten rasittavaa unettomuus tosiaan on. Onneksi töissä meni hyvin ja eivät ainakaan vielä ole perään soittaneet että olisin jotain tehnyt väärin tai unohtanut tehdä. Olin nimittäin yksin töissä ja vastuu on melkoisen suuri.

Muutama yö on mennyt siis lyhyillä yöunilla joten nyt väsyttää. En taida tänään tehdä mitään...

Tomppa Odottaa

Viettelen tässä ansaittuja vapaapäiviä. Eilinen oli vapaa ja vielä huominen on vapaa. Kyllä maistuu. Olen laiskotellut oikein urakalla. Musiikkia kuunnellut, leffoja katellut. Eilen käytiin luokkakavereiden kanssa syömässä Pedrinaksessa. Hyvää oli ruoka ja seura. Ja parina iltana olen pyörinyt kaverini kanssa luonnon armoilla. Olemme käyneet meren rannalla ja vähän metässä käppäilemässä. Tykkään olla ulkona.

Kirppareillakin on tullut kierreltyä ja mukaan tarttui tänäänkin Tom Waitsia, Stratovariusta ja vanhoja Soundin levyjä. No pitäähän sitä täydentää kun kerrankin on levyhyllyssä tilaa uusille levyille kun ostin eilen uuden cd-tornin. Kyllä sitä hyvää musiikkia onkin paljon.

Mitähän sitä sitten tekisi. Jos vaikka laiskottelis lisää.

Humppa Soi: Tom Waits: Whistlin' Past The Graveyard

Sydän täynnä tulta, superpallo ja 69 silmää

Siinä ostokseni kun Anttilassa kävin. Tarkoitus oli ostaa kaksi levyä. Ja toisen piti olla Nordman. Nordmania ei kuitenkaan löytynyt joten ostin Maija Vilkkumaan Superpallon ja Brother Firetriben Heart Full Of Firen. Ja sitten heräteostona vajaalla 12 eurolla The 69 Eyesin kolmen cd:n ja yhden DVD:n paketin. En oikein tiedä miksi sen ostin mutta kun sitä olen kuunnellut niin pakko kai sitä on tunnustaa tykkäävänsä siitä.

Harjoittelukin on nyt ohitse. Vihdoinkin. Viimeinen viikko meni ihan mukavasti ja sain jopa nelosen siitä arvosanaksi. Viikonloppuna kävin kotopuolessa festarikesä avaamassa. Metecorock. No. Oli se ihan karua meinikiä ja viimeinen esiintyjä oli jopa melkein kuin oikea bändi. Ja uusi pitseriakin piti käydä testaamassa. Siinäkään ei valittamista. Ja lauantaina illalla tuli mahtava sarja telkkarista. Ihmebantu. Se on studio Julmahuvin tekijoiden uusin ja meillä Mannisen kanssa ainakin oli hauskaa sitä katsellessa.

Eilen alkoikin sitten arki. Aloitin kesätyöt. Ihan mukavasti on alkanut. Helppo olla töissä kun on tuttu paikka harjottelusta. Tänään tosin väsytti kun pari viime yötä on jotenkin jäänyt kauhian lyhyenlänniksi. No huomenna on iltavuoro joten saa nukkua aamulla.

Siinäpä tällä kertaa kaikki. Paitsi että ostin uuden imurin. On vähän hiljaisempi.

Palaillaan.

Pidä Wille itsesi miehenä. Poikamiehenä

Humppa Soi: Brother Firetribe: Game they call love
Humpastalainattua:
"Finally I realise
I'm losing this game they call love
I'm always one step behind
I'm losing this game they call love."

Kesäkatu polttaa miestä ja miksei naistakin

Ja niin on taas vierähtänyt muutama helteinen päivä siitä kun tänne viimeksi jotain rustailin. Viikonloppu meni mukavasti. Oli hauskaa. Launtaina kävimme kaverini ja hänen porukoittensa kanssa heidän mökillään saaressa. On se meri vaan komea. Heitimme tikkaa (voitin munkkikahvit), saunoimme, paistoimme makkaraa, mönkijän kyydissäkin vähän pyörähdin ja aurinkoa kalliolla otin. Mukavan kesäistä meininkiä. Ei kiirettä mihinkään.

Sunnuntaina kävimme isommalla kaveriporukalla piknikillä jonne minä tein kinkkupiirakan joka tosin meinasi mennä kasaan kun yritin sitä paloitella. Oli pari muutakin ihmistä keksinyt saman idean lähteä ulos auringosta näyttimään. Tuuli sopivasti niin ettei ollut edes liian kuuma. Enkä onnistunut edes polttamaan itseäni. Harvinaista.

Tänään lähti käyntiin viimeinen viikko harjoittelusta. Onneksi. Ei oikein jaksaisikaan enää.

Jos humppa soisi niin sieltä kuuluisi Nordman mutta nyt ei soi mikään.

Elämässäopittua: Tiiralla on pieni muna.

P.S. Ostin Mikko Alatalon LP:n.

Kaboom

Viikonloppuna kävin kotiseudullani ja pääsin puutarhahommiin. Ja lettuja paistamaan. Ja makkaraa paistamaan. Ja saunaan. Siinä tärkeimmät viikonlopusta.

Matkakuume tosin meinasi iskeä kun katseltiin veljen Berliinistä ottamia kuvia. Olishan se kivaa seikkailla jossain uusissa maisemissa. No ehkä joskus. Sain minä onneksi hyvää musiikkia tuliaisiksi. Berlin Boom Orchestra. Aika karua. Sopii täydellisesti levyhyllyyni.

Harjoittelussa on ollut taas sitä samaa tylsyyttä. Välillä tuntuu ettei kello etene yhtään, ainakaan oikeaan suuntaan. Tämä ja ens viikko onneksi enää. Pitäisi kirjalliset työtkin saattaa ajantasalle kun kaiken pitää olla syksyllä valmista kun siirrymme koulutusohjelmiin. No onhan tässä kesä aikaa. Onneksi kokeet on kaikki läpi.

Ei siis ihmeitä Willen arkeen kuulu. Juopotkin tarjosivat aamuryyppyä kun töihin kävelin mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Humppa Soi: Berlin Boom Orchestra: Jericho Rock
Humpastalainattua: "Weil du dich selber zu viel liebst!" (Voisiko joku suomentaa?)

Jag går till landet

Viikko vihdoin takana ja enää kaksi viikkoa harjoittelua. Kyllä se siitä. Tällä viikolla tein jotain sellaistakin siellä mitä en ole aikaisemmin paljon harrastanut. Minä nimittäin ratsastin. Kaikkeen sitä joutuukin. Olihan sieltä konin selästä komia katsoa maailmaa mutta pakarathan siinä helläksi tulee jos pitempään harrastaa.

Nyt lähdenkin viikonlopuksi maalle vähän puutarhatöihin. Ja saunaan. Sitä olen taas kaivannut.

Ei tässä tämän ihmeempiä taaskaan. Ihastunutkin olen. Jollen vallan rakastunut. Kehtaanko edes kertoa mihin. Kerron silti. Nordmaniin. Aivan mahtavaa musiikkia. Kaksi levyäkin laitoin jo tilaukseen. No kuunnelkaa itse. Ja jos tätä joku nyt jaksaa vielä lueskella niin kertokoon kumpi biisi parempi ja miksi.



Vandraren



På mossen

Elämässäopittua: Korpiklaanilta tulee taas uusi levy. En pysy perässä.

Ja ahdistuskin kävi kylässä

Eilen iski mahdoton ahdistus päälle. Pitkästä aikaa oikein sellainen että tuntui tekevän jo fyysisestikin kipeää. Näin se tapahtui:

Lähdin töihin seitsemäksi. Aamusta tein vähän muistiinpanoja kirjallista näyttötehtävää varten. Yhdeksältä lähdin kotikäynnille mukaan. Käytiin asiakkaan kanssa kaupassa. Siinä päivän mittaan tein kaikenlaista, mm. hoidin paljon yhtä pyörätuolissa olevaa vaikeasti kehitysvammaista ja vohveleitakin paistelelimme. Kahdelta sitten alkoi erään asiakkaan palvelusuunnitelman tekeminen jota pääsin seuraamaan. Sehän sitten venähtikin puol viiteen. Kyllä muuten väsytti. No ei auttanut muuta kuin alkaa väsäämään sitä näyttötehtävää puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut. En osannut yhtään vaikka oli selvät ohjeet. Ei vaan ajatus luistanut ja tieto että se pitää sen päivän aikana saada valmiiksi ei helpottanut yhtään oloani. Kaadoinpa maitopurkinkin vielä lattialle niin että ainakin puoli litraa ehti valua ulos. Ahdisti. Ahdisti. Ja vielä kerran ahdisti. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Tuntui että käy niin kuin Tampereen koulun kanssa. Pelotti että menetän taas kaiken.

No nyt on vähän parempi olo. Ehkä se tästä taas. Pikkuhiljaa. Olen muuten edelleen aika helposti vajoava itsesääliin vaikka kyllä siihen parannusta on tullut. Huomaahan sen siitäkin miten ei tännekään ehdi kirjoitella.

Huomisen jos vielä jaksais niin sitten olisi onneksi torstai vapaa.

Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Tavallisia ihmisiä
Humpastalainattua:
"Joka ilta näkee unta mies kun vihdoin nukahtaa,
että juoksee naisen luokse ja pyytää etkö vois
viedä minut täältä pois?"

Elämässäopittua: Nenäkin voi olla kipeä monta päivää.