torstaina, helmikuuta 22, 2007

Blogi vaikenee ylläpitäjän osalta

Loma se kolkuttelee ovella, mutta vielä lähempänä on tentti. Tiedän että se ei tule hyvin menemään, mutta täytyy sitä silti käydä yrittämässä. Tentin jälkeen anatomian kokeen palautus ja sen jälkeen hiihtolomalle. Hiihtää en kylläkään aio.

Viime ilta ja yö sitten meni hieman vittutuneissa tunnelmissa, kuten varmaan tuosta edellisestä jutustani huomasitte. Ja halusin sen jonnekin purkaa, enkä halunnut ystäviäni vaivata soittamalla. Nyt on olo kumminkin jo parempi. Ulkonakin aurinko paistaa.

Ja nyt sitten kun minulla alkaa loma ja luonnollisesti se tarkoittaa minun tapauksessa myös sitä että blogilleni koittaa hiljaisuuden hetki, niin annankin teille rakkaat lukijat (ja Krooniset Poikamiehet) tehtävän. Koska en ole pitkään aikaan mitään pöperöä tehnyt niin tällä kertaa ruoka-aineet saatte valita te. Homman nimi on siis seuraava. Sinä joka tätä paskaa blogiani luet, laitat kommentteihin kolme eri ruoka-ainetta. Siis jokainen lukija laittaa kolme. Minä sitten loman jälkeen valitsen jokaisen ehdotuksista yhden ja yritän loihtia niistä kasaan jonkunmoisen gourmet aterian. Ehtona myöskin on se että niiden on oltava sellaisia joita yleensä kaupasta saa. Ei mitään kiveksiä, tällä kertaa. Ja älkää hirveän kalliita aineita keksikö, etten ihan konkurssiin tämän idean johdosta mene. Toivottavasti ymmärsitte homman nimen.

Nyt vaan kaikille oikein hyvää hiihtolomaa jotka sellaisen omistavat. Jos ette niin hyvää mitä ikinä teettekin.

Humppa Soi: Megadeth: The World Needs A Hero

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

En ole menettänyt tilittämisen taitoani

Nyt se taas iski. Ei sille mitään voi. Kovasti yritin vältetellä sitä mutta ei. Sieltä se tuli taas ihan nurkan takaa. Herra Itsesääli. Welcome back. En kaivannut sinua mutta löysit sittenkin takaisin luokseni. Kauan olitkin poissa. Listataanpas asioita jotka saivat sinut takaisin elämääni.

-Huomenna natiivitutkimusten tentti.
-En ole lukenut paljon mitään
-Ei ole kirjaa mistä lukea
-Jos ei mene läpi niin ei pääse harjoitteluun
-Eli joutuu varmaan sitten aloittamaan koko koulun alusta
-Rahatilanne on erittäin kehno
-Pari kurssia hylättyinä
-Eikä oikein uusinnoissakaan näytä onnistuvan
-Arvosanat läpimennäistä kursseista huonoja
-Mikrobiologian työ
-Johdatus tutkivaan työotteeseen
-Loman jälkeen ainakin 3 tenttiä
-Harjoittelupaikka kaukana
-Olenko oikealla alalla?
-Mikä sitten olisi?
-Kesäksi ei ole oikein töitä tiedossa
-Viikot yksin
-Motivaatio kouluun: nolla
-Motivaatio kaikkeen täällä: nolla
-Pitkät matkat Karstulaan
-Ei pakastelokeroa
-Ei tuolia jolla istua koneen ääressä
-Liian paljon koneen ääressä ja ylipäätään neljän seinän sisällä
-DVD-soitin ei äsken näyttänyt toimivan
-Videoeditointi ei onnistu
-Ei rahaa uuteen musiikkiin
-Liian vähän kahdenkeskistä aikaa Anitan kanssa

Tässä oli siis asioita jotka painavat mieltäni.

Sitten asioita joista olen tyytyväinen.

-Huomenna alkaa loma.
-Aamulla saa nukkua.
-Musiikki
-Kaverit (myös Krooniset Poikamiehet)
-Luokkamme
-Blogini lukijat
-Kohta on kesä

On kai noita enemmänkin mutta ei nyt tule mieleen. Sitten täytyy vielä mainita että mikä minua eniten tässä elämässä piristää ja jaksaa eteenpäin työntää. Jotain josta en halua luopua koskaan. Jotain josta kiitän mielessäni joka päivä. Jotain sellaista mistä en osaa tarpeeksi kauniisti täällä edes puhua.

-Anita

Meni kyllä taas niin herkäksi että melkein jopa pelottaa laittaa tätä blogille. Ehkä olen vain niin väsynyt. Toivottavasti lomalla saan kerätyksi voimia.

Humppa Soi: Led Zeppelin: Stairway To Heaven

Muistoja menneestä Osa 2:Hirveetä


Tässä kun tylsää on ja kuvia selailen niin kirjoitetaanpas novelli hurjasta illasta viime keväänä:

On ilta. Istun kioskin nurkassa ja lasken päivän kassaa. Kaikki niin kuin pitääkin. Rahat oikeaan paikkaan säilöön ja koneet kiinni. Kassakone, lottokone, jääkaapin valot, tietokone, valot... Kaikki sammutettu. Painan ulko-oven lukkoon ja astelen pikku pakkaseen. Kioskin pihassa tuttu Opel jo odottaakin. Ratin takana istuu veljeni Matti.
Astun kyytiin ja vaihdamme kuulumiset. Saan valita levyn jota kuuntelemme. Valitsen Stratovariuksen. Pidän siitä vaikkei muut siitä paljon välitäkään. Mattia ei onneksi häiritse musiikkivalinta. Ulkona on pimeää.

Olemme matkalla katsomaan mummoamme naapurikuntaan. Matka kuluu hyvin ja juttelemme niitä ja näitä. Lähinnä murehdimme naisettomuuttamme. Kroonisia Poikamiehiä molemmat.
Auton kaiuttimet räväyttävät ilmoille kappaleen Will The Sun Rise? Emme tajuakaan miten ajankohtainen biisi on.
Auto allamme nousee mäen päälle ja sitten se on siinä suoraan edessämme. Keskellä tietä. Hirvi.

Kädet eteen. Rysähtää. Hirvi tuulilasilla. Onpas se iso. Auto pysähtyy.

Avaan silmät ja veljeni siinä vieressä kysyy että sattuiko. Hämmästelen itsekin ettei kipua tunnu missään. Sama veljellä. Tuulilasi on kasassa, mutta kesti silti. Ei turvatyynyt lauennut, eikä edes vyöt mennyt lukkoon. Miten tämä on mahdollista? En ymmärrä. Kumpaankaan ei tullut naarmun naarmua.

Nousemme autosta ja veljeni soittaa poliiseille ja minä käyn viemässä varokolmion paikalleen. Soitan kotiin ja kerron tilanteen. Hieman olivat hädissään, mutta hyvillään ettei mitään sattunut meille. Autoja saa uusia.

Odottelemme apua paikalle ja selittelemme ohiajajille jotka pysähtyvät kyselemään, että miten asiat ovat. Siitä se tilanne sitten selviintyy, kun poliisit tulevat paikalle ja pian myös iskä ja hinausauto. Joku metsästäjäkin siihen sitten tulee ja painuu metsästämään kadonnutta hirveä.

Mitäs muuta tästä enää kertoisin. Eiköhän siinä tärkeimmät ollut. Painajaisia en tapahtuneesta nähnyt. Tapahtumapaikan ohi ajaessa pitkään kyllä muistuu mieleen se ilta. Joskus sitä tulee kyllä mietittyä että on ollut aika lähellä hengen lähtö. Olisin sitten lähtenyt poikamiehenä pois tästä maailmasta.

Tulipas sitä taas muisteltua kerrakseen. Ulkonakin alkoi hämärtämään. Täytyy nyt kyllä alkaa vaikka kuuntelemaan jotain iloista. The Pogues saa aina hyvälle tuulelle.

Humppa Soi: Stratovarius: Will The Sun Rise?

"Hän kuuntelee hiljaisuuttaan"

Asiata ei paljon tänne taaskaan ole mutta kirjoitetaan silti jotain. Aamulla heräsin ja yritin lukea kokeeseen. Ei oikein luistanu lukeminen. Siivosin kämppäni. Yritin uudestaan lukea kokeeseen. Postiluukusta tipahti Soundi, joten luin sitä. Menin naapuriin lukemaan kokeeseen. Juotiin kahvit ja katsottiin Simpsonit. Luettiin todella vähän. Käytiin Evinissä syömässä ja törmäsin matkalla serkkuuni joka asuu lähellä, mutten paljon häntä nää. Pizza oli hyvää ja nyt olen taas kämpälläni ja mietin lukemisen aloittamista taasen kerran. Onneksi huomenna alkaa hiihtoloma ja kestää yli viikon. Ei teidänkään rakkaat (en tarkoita Kroonisia Poikamiehiä) lukijat tarvitse lueskella näitä minun tilityksiäni.

Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Hän lähtee

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Luovutin kahdesti

Alotetaanpas taas ihan aamusta tämän päivän tarina.

Heräsin ennen kahdeksaa kun puoli yhdeksältä alkoi koulu. Ulkona oli hieman pakkaista. Kaunis aamu kyllä muuten. Koulussa aamupäivän tunnit menivät taas ihan ohi. Ei onneksi siitä ole tenttiä. Munkkikahvit sain kuten kaverini oli luvannut sen ansioista että sain uusinnasta hylätyn. Kyllä maistui. Jotain hyötyä siitäkin ettei osaa mitään.

Luovutus Nro 1:
Ruokailun jälkeen sitten luovutin taas. Tällä kertaa ei tarvinnut edes yksin luovuttaa, ja hyvät kahvit ja kahvileivät sai siitäkin ilosta. Veriryhmänkin sain tietää. A+. Ja luovutuskortinkin saan tässä joskus.

Luovuttamisen jälkeen oli tunti jossa puhuttiin harjottelusta ja sen jälkeen menimme työsuojelumuseon tapaiseen. Ihan hassu paikka. Tapani mukaan leikin jollain laitteella ja puotin peltipöntön lattialla. Lähti ihan kiitettävä ääni. On se hienoa että minutkin huomataan. Leikin myös sellaisella speden spelien nopeustesti hässäkällä ja sain tulokseksi että olen nopea. Tarkoittaa varmaan että järkeni juoksee niin nopeasti etten pysy itsekään perässä.

Luovutus Nro 2:
Sieltä sitten siirryin ruokakaupan kautta naapurini luokse harjoittelemaan torstain tenttiä varten. Pari tuntia siinä vierähti ja sitten luovutin ja löysin vanhan kunnon vitutukseni takaisin.
Lähdin kämpilleni. Väsytti ja vitutti.

Vitutuksissani soitin sitten Manniselle ja kuin ihmeen kaupalla hän sai jopa piristettyä minua vaikka ei sitä varmaan edes yrittänyt tietoisesti. Piristi tosin Anitakin kun meseen ilmaantui. Nyt ei sitten enää edes niin paljoa vituta. Jos sitä huomenna vaikka saisi aikaan hieman enemmän keskittyä siihen kokeeseen lukuun. Ja siivottua. Miten tämmösessä tunkiossa joku voi edes elää?

Koulussaopittua: "Olen nopea"
Humppa Soi: Helloween: Windmill

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Menestys on yliarvostettua

Mikähän nyt on. Viimeisen viikon masennusko tässä meinaa iskeä, kun ei oikein jaksa tehdä yhtään mitään. Koulussa sentään kävin ja anatomian tenttikin taisi ihan hyvin mennä. Ja saatiin naapurin kanssa hieman kouluhommiakin tehtyä. Ja kiitos vaan pullakahveista.

Mitään muuta tänään en olekaan sitten tehnyt. Mistä sitten kirjoittaisin. No pohditaan vaikka jotain turhaa. Tulkitaan vaikka millainen ihminen olen kouluarvosanojeni perusteella.

Matematiikasta ja fysiikasta ensimmäisestä kurssista 4 ja toisesta 2, eli matemaattinen lahjakkuuteni on tippunut puoleen.

Anatomia on hallussa kolmosen arvossa. Tiedän siis suhteellisen hyvin millainen sisimmältäni olen.

Ensiapu 4. Osaan muka auttaa onnettomuustilanteissa. Vähän silti epäilen.

Englanti 3 ja 2. Ulkomailla ei pitäisi heti olla pulassa. I can at least told that: "I don't speak."

Viestintätaidot 2. Osaan kommunikoida melko kehnosti toisten kanssa.

Lääkehoito ja lääkelaskut 1. Luottaisitteko minun säännöstelemään lääkeannokseen?

Informaatiotekniikka 1. ATK taidot hallussa. No se riittää että blogille osaan kirjoittaa paskaa.

Kuvantamisen tekniikka 1. Hienoja röntgenkuvia syntyy.

Ammattiin kasvu 1. Kylläpä minusta hyvä röntgenhoitaja on kasvamassa.

Lääketieteen perusteet. 0 kolme kertaa ja kurssi uusiksi. Ja sitten arpaonnella 3. Miten hyvän lääkärin minussa maailma menettääkään, kun en lääkikseen pyrkinyt.

Sisätaudit ja kirurgia 0 kolmesti ja uusiksi kurssin käytyä 1. Ei tule kirurgia minusta.

Natiivitutkimukset 1. Aina vaan paranee röntgenhoitajan lahjani. Mutta läpi meni.

Kirjoitusviestintä 3. Osaan jotenkin edes kirjoittaa, vaikkei blogin perusteella uskoisi.

Johdatus tutkivaan työtteeseen 3. No arvosana oli yhteinen luokkakaverin kanssa. Minun osuus todennäköisesti 0 ja hänen 5. Keskiarvo siis 3.

Tiedonhankinta 2. Näin hyvin siis osaan tietoa etsiä. Vielä kun sen osaisi jotenkin hyödyntää.

Mikrobiologia 3. Pienissä asioissa olen sentään kohtalainen.

Farmakologia 0 kolmesti. Tässä lääketuntemustasoni.

Potilaan hoito 0 ja toisella kerralla 2. Potilaat turvallisissa käsissäni.

Topografinen anatomia 3. Kolmiulotteista hahmotuskykyä ja arpaonnea kokeessa.

Natiiviröntgentutkimukset 0 ensimmäinen kerta, 0 toinen kerta, 0 kolmas kerta, 1 neljäs kerta.

Säteilysuojelu 0 ja 0 ja 1. Turvallista sädettämistä.

Säteilybiologia 3. Pitäisikö minun muka tietää miten säteily vaikuttaa ihmiseen?

Läpivalaisututkimukset 1. No läpi meni valaisututkimukset kumminkin.

Ruotsi 2. Hej på dig.

Tietokonetomografia 0. Näillä taidoilla ei paljon viipalekuvia oteta.

Ultraääni 0. Pikemminkin ultimusääni.

Tilastotiede 2. Tilastoja osaan ainakin tehdä siitä miten koulunkäyntini sujuu. Laskujohteisesti.

Kliininen fysiikka ja laiteoppi 1. Laitteiden tekniikka siis hallussa.

Röntgentutkimusten tekninen laadunvarmistus 3. Tätä ihmettelen. En minä oikeasti osaa näin hyvin tehdä jotain ihme laadunvarmistus testejä.

Isotoopit ja Sädehoito. En päässyt kursseille.

Kasvatustiede. Jätin kurssin väliin kun en jaksanut tehdä vaikeita kirjallisia töitä ja kun ei muutenkaan enää kiinnosta koko koulu.

Verisuonitutkimukset ja toimenpiteet 3. Osaan ehkä avustaa kun työnnetään vaijeria suoneen.

Jatkan listaa kun lisää arvosanoja saan. (Toim. huom. Ei taida enää tulla arvosanoja.)

Koulussaopittua: "Tunti voi mennä niin ohitse että ei muista yhtään lausetta mitä opettaja on sanonut."
Humppa Soi: Mamba: Älä jätä minua

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

"I want to love by the Blue Lagoon"

No niin, aloitetaanpas taas tämä kirjoittaminen. Tässä minä siemailen halvinta kahvia mitä kaupasta löysin ja iltapalaksi syön puoleen hintaan olevia kaurapuikuloita ja puolen hinnan leikkelemakkaraa. Kirjoitukselleni antaa rytmin taustalla soiva Phil Collins. Viikonlopusta olisi tarkoitus hieman jotain kertoa. Aloitetaan siis alusta.

Torstaina kiirehdin koulun jälkeen Jyväskylän junaan. Siinä sitten junassa istuessani huomasin miten kello rientää mutta juna ei liiku. No joku toinen juna oli myöhässä joten sitä jouduimme odottamaan. Ei siinä muuten mitään mutta tämän ansiosta myöhästyin Karstulaan menevästä linja-autosta ja seuraavaa ei sinä iltana sinnepäin enää mennyt. Mitäs sitten tein? No serkkupoikani tuli uudella autollaan minun kanssani aikaa tappamaan, sillä klo 20.20 lähti linkki Saarijärvelle. Siitä en sentään myöhästynyt ja iskä tuli hakemaan minut sieltä. Siinä illassa ei sen ihmeempää.

Perjantai meni ihan kivasti kotona anatomiaa opiskellessa. Taisi siinä käydä kahvilla joku nimeltämainitsematon ukkomies jonka piti olla tällä blogilla minun kanssani mutta joka ei kehdannut, arka kun on. No sainpahan blogin itselleni. Ei paljon haittaa muita kuin ehkä lukijoita.

Lauantaina sitten tapahtui kaikkea uutta ja ihmeellistä. Aamupäivän luin taas anatomiaa. Illalla pääsin Anitan ja Jonnan kanssa tutustumaan Karstulan ihmeelliseen yöelämään. Kävimme alkuillasta Kestituopissa ja siellä soi ainakin hyvä musiikki. Mm. Peer Gynt ja Billy Idol. En ollut sielläkään aikaisemmin käynyt kun joskus päivällä yläasteajoilla. Tämän jälkeen sitten hieman pörräiltyämme tein sen mitä en olisi uskonut tekeväni.

Söin siis sanani, taasen kerran. Menimme nimittäin Blue Lagooniin. Vaikka nimenomaan alaikäisenä sinne pyrkiessäni uhosin etten mene koskaan sinne, koska eivät minua sisään silloin päästäneet. No miten ilta siellä sitten meni? Heti aluksi tutustuimme perholaisiin poikamiehiin. Illan mittaan tutustuin muutenkiin moneen uuteen ihmiseen. Iskin siinä ohi mennen yhden blondinkin. (No en iskeny, se oli vanha luokkatoveri, jolle juttelin hetken). Mutta aivan ilman iskemistä iltani ei sentään mennyt. Iskin nimittäin miehen. Sain oikein puhelinnumeron ja kaikkea. Mökillekin pyysi viereen nukkumaan. Vähän kyllä houkutteli mutta Anita vei pitemmän korren.
Ja tein jotain muutakin sellaista mitä en ole ikinä elämässäni tehnyt. Tanssin hitaita. Ei, en tanssinut sen miehen kanssa, vaan Anitan. Ei valittamista.

Kaikkein yllättävintä koko reissussa oli se että se ei mennyt niin kuin aluksi kuvittelin, että istua nyhjäisin vaan jossain baarin nurkassa ja katselisin kun muilla on hauskaa. Minulla oli siellä oikeasti hauskaa ja juttu/tanssi/miesseuraa oli koko ajan. Alankohan minä pikkuhiljaa ymmärtämään mikä siinä baareissa käymisessä viehättää? No juomaan en silti ala koskaan. Sitä pelkoa ei ole, mutta enää baarit eivät tunnu niin vierailta paikoilta.

Melkein kyllä ajoin Anitan päälle kyseisellä reissulla, mutta ei siitä sen enempää. Anteeksi Anita.

Sunnuntai eli siis tämä päivä kuluikin sitten lähinnä löhöillessä. Käytiin sentään laskiaisen kunniaksi yhden kerran laskemassa mäki alas ja vietiin säälittäville poikamiehille kahvia kun ne onnettomat yrittivät pilkkiä. Ja oikein nuotiokin heille väsättiin, että pojat jostain saisivat lämpöä osakseen.

Paluu tänne oli taas perseestä kuten aina, vaikka linkkimatkan kuuntelinkin Poguessia.

Ja lukijoille helppo pähkinä purtavaksi. Mistä biisistä otsikko?

Baarissaopittua: "Osaan iskeä miehiä"
Humppa Soi: Phil Collins: Take Me Home

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Muistoja menneestä Osa 1: Penkkarit

Tänään on taas se aika vuodesta että abiturientit pukeutuvat hassuihin vaatteisiin ja riehuvat koululla viimeistä päivää. Onkin hyvä hetki hieman muistella omia penkkareita. Niistäkin on jo kolmisen vuotta aikaa. Äkkiä se aika vaan kuluu.

Olin silloin vielä poikamies ja täysin tietämätön että kolmen vuoden päästä olen kihloissa ja opiskelemassa röntgenhoitajaksi ja vielä että kirjoitan omaa blogia, omasta elämästäni. Ja että jotkut vielä lukevat sitä. Ei voi käsittää. Mutta takaisin aiheeseen. Penkkareihin.

Edellisen yön vietimme paria tuntia lukuun ottamatta Mannisen kanssa KaLussa. Tarkoituksena ainakin oli järjestellä koulua penkkareita varten. Teemana oli vankila-aihe. Olimme kaikki pukeutuneet vangin asuihin, osa tosin vanginvartijoiksi. Heti aamusta aloimme heittelemään karkeilla alempia oppilaita ja kastelemaan niitä. Armotonta vittuilua siitä että meillä loppuukin koulu. Päivä kului nopsaan ja itse penkkarijuhlan laulujen ja muun huonon huumorin ohjelman viimeisenä numerona olikin sitten päivän kohokohta. Laulu rehtorille. Ketkäs muutkaan sitä laulamaan pääsivätkään kuin minä ja Manninen. Olimme itse jopa sanoittaneet laulun. Tietenkin sitä oli tytöt hieman sensuroineet. Lauloimme silti niin kuin olimme alun perin suunnitelleet. Duetto oli jotain aivan uskomattoman kaunista. Kaksi ujoa poikamiestä mikrofonit kädessä rääkkymässä. Pahaksi onneksemme tämä on vielä nauhalla. Nyt siis on viimeistään korkea aika pyytää anteeksi kuuntelijoilta. Anteeksi.

Muuta kerrottavaa niistä en keksikään. Jatkoille en tietenkään lähtenyt. Mitä tällainen ujo ja arka poikamies siellä olisi osannutkaan tehdä. Istua yksikseen jossain nurkassa ja kuunnellen toisten vittuilua siitä etten juo. Ei kiitos. Kotona taisin nyhjätä senkin illan. Ehkä joskus palaan tunnustamaan muutakin tästä hurjasta nuoruudestani ja aikuistumisen ensi vaiheista. Ja paskat minä koskaan ole aikuistunut.

Kohta koululle. Sieltä kiiruhdan junalle ja Jyväskylän kautta taasen kerran Karstulaan ja kyselemään miten on penkkarit siellä sujunut.

Blogi hiljenee taas viikonlopun viettoon minun osaltani.

Humppa Soi: Nightwish: Feel For You

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Valoisaa kun lähdin, pimeää kun palasin

Kävellessäni uusinnan jälkeen prismaan mieli niin maassa, että lähes leukani viistää kadulta tupakantumpit pieneen ja mitättömään parran sänkeeni, ajattelin miten kiva olisi kämpälle päästyäni kirjoittaa blogille että uusinta meni hyvin ja että elämä hymyilee minulle. Niin ei kuitenkaan pysty tänne kirjoittaa koska se ei mennyt taaskaan aivan nappiin se minun uusintakokeeni. Onkohan tämä jotain kohtalon pilaa että kun luen kerrankin tenttiin oikein viikkokaupalla ja ajatuksen kanssa niin käy taas näin. Tosin pienen pienen pienen pieni mahdollisuushan on että se meneekin läpi, mutta en oikein jaksa siihenkään luottaa.

Että Hyvää Ystävänpäivää vaan kaikille. Itse en olekaan vielä toivottanut sitä kuin tekstiviestillä sille kaikkein tärkeimmälle ystävälleni. Olisihan se ollut kiva laittaa oikein postikortilla ystävänpäivätoivotukset mutta en saanut sitäkään aikaiseksi. Ajatushan se on silti tärkein.

Älkääkä pelätkö että alan täällä nyt sitten ruikuttamaan tämän vastoinkäymisen jälkeen. Yritän ainakin kaikin puolin päästä eroon tavasta valittaa asioista. Onhan minulla loppujen lopuksi asiat kuitenkin ihan hyvin.

Humppa Soi: Viikate: Koulutie on hiljainen

Kohta se selviää

Ei se oikeasti saa taas löytää tietä elämääni. En päästä sitä sisään. Pysy vaan siellä ulkopuolella. En halua enää nähdä sinua.

Puhun tietenkin herra Vitutuksesta. Nyt tuntuu siltä että se pikku hiljaa tunkeutuu elämääni takaisin. En tiedä mistä se taas johtuu. No muutaman tunnin päästä se joko iskee kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Nimittäin edessä on klo 16.00 alkava uusintakoe. Jos se menee huonosti niin on varmaa että Vitutuksen herra nostaa taas päätään. Jos taas koe menee hyvin niin sitten luulisin pääseväni hänestä eroon taas joksikin aikaa, varsinkin kun huomenna pääsen taas suunnistamaan Karstulaan. Siellä ei Herra Vitutusta ole näkynyt kyllä pitkään aikaan. Ei varmaan viime kevään jälkeen. Siloin se kyllä asusti luonani ja varsinkin sitä edellisen syksyn. Tiedätte kyllä syyn miksi se katosi elämästäni alkukesästä. Ei sitä tarvitse varmaankaan täällä toistaa.

Ja näin se ystävänpäivä sitten meneekin leppoisasti.

Humppa Soi: Children Of Bodom: If You Want Peace... Prepare For War

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

"Pull the tapeworm out of your ass"

Koulussa aseteltiin toisiamme röntgenkuvien ottamista varten. Ei tietenkään saatu itse kuvia ottaa vaan harjoiteltiinkin tuota asettelua. Ihan kivaa puuhaa. Toinen puoli koulupäivästä sitten harjoiteltiinkin potilaan hoitoa. Verestettiin vähän mitä oltiin opeteltu. Verenpaineen mittausta, infuusion antoa, potilaan siirtoja yms. Sekin olin ihan mukavaa. Eikä liian vakavaa.

Muuten päivä onkin menny uusintaan lukiessa ja koneella häsläyksessä. Naapurillekin tein hyvänteon ja lainasin hänelle uunivuokaani (peltinen pieni laatikko). Ihan hyvää ruokaa kuulemma sai sillä tehtyä. Johtui varmaan ihan pelkästään niin hyvästä vuoasta.

Täytyypä vielä mainita asia joka sai minut melkein jopa hämilleni tänään. Eräs luokkatoverini sanoi että minä muka olen söpö. Aika mielenvikainen pitää kyllä olla jos noin ajattelee. Asia kyllä sai korjauksen kun siitä alettiin tarkemmin puhua. Hänhän siis vain tarkoitti että en ole miehisellä tavalla komea vaan pikemminkin juuri söpö. Rivien välistä kun osaan hyvin lukea niin tulkitsin tuon että olen ruma. Ei vaan kehdannut päin naamaa sitä sanoa. Arvostan kyllä sitäkin. Tästä miehisyydestä nyt kun alettiin puhua niin aletaanpas jauhamaan oikein kunnolla.

Tiedän että ville on ranskaksi feminiinisukuinen sana joten ehkä se johtuu siitä että minusta ei mitään äijämäisyyksiä paljon löydy. En ryyppää, en rähjää, en tiedä autoista hevon persettä, enkä muistakaan koneista, pidän ruoanlaitosta, en tiedä HIFI jutuistakaan mitään, kuuntelenkin saatana jotain Kaija Koota ja Nightwishiä, tykkään kirjoittamisesta ja lukemisesta, mopollakaan en ole ikinä ajanut, partakaan ei paljon kasva. Mikähän friikki minäkin sitten olen? No ei siinä mitään jos kerran näinkin kelpaan niin mikäs siinä.

Tulipas tilitettyä.

En silti myönnä löytäneeni itsesääliä.

Koulussaopittua:"Ja Ville pois pöydältä"
Humppa Soi: System Of A Down: Kill Rock'n Roll

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Willen Keittiö Osa 10


Balls Of Meat and taste of the tonnikala

400 g jauhelihaa
sipulia
1 dl korppujauhoja
2 dl vettä
1 kananmuna
suolaa + mausteita
1 pss valkosipulilohkoperunoita
1 prk tonnikalaa
1 pss valmiskermakastiketta
(juustoraastetta)

Anna korppujauhojen turvota veden kanssa ja lisää sitten mausteet, jauheliha, tonnikala ja kananmuna. Sekoita hyvin ja pyörittele taikinasta lihapullia. Paista 200 asteisessa uunissa aluksi noin 15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon lohkoperunat. Paista toiset 15 minuuttia. Halutessasi ripottele päälle myös juustoraastetta.
Tee kermakastike pakkauksen ohjeen mukaan.
Ja ei muuta kuin syömään.

Järkeä vastaan

Kaiken ymmärrettävän järjen mukaan minua pitäisi nyt vituttaa.

Sain lääketieteen perusteiden uusinnasta hylätyn. Pääsee kolmannen kerran kokeilemaan onneaan. Huomiseksi tai viimeistään keskiviikoksi pitäisi tehdä kasa kerääntyneitä koulutehtäviä valmiiksi. Pitäisi lukea keskiviikon uusintaan. Pitäisi siivota kun kohta ei mahdu enää kulkemaan tämän kaiken paskan keskellä. Ensi viikon kahteen vaikeaan tenttiinkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan. Portfolio, mikrobiologia, johdatus tutkivaan työotteeseen. Rahat loppuvat. Lotosta ei taaskaan tullut mitään. Poikamiehen vuoden editoiminen ei onnistu. Kesäksi olisi kiva saada töitä. Kaikki nämä asiat pyörivät päässäni täällä yksinäisyydessä ollessani.

Mutta silti. Ei vitutusta. Ei itsesääliä. Ei mitään masennukseen viittaavaa. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Olenko oikeasti menettämässä kokonaan sitä pientä järkeäni joka pistää stressaamaan näistä edellä olevista asioista? Jauhoin kyllä muistaakseni tästä asiasta aikaisemminkin mutta minkäs teet kun se on niin ihmeellistä. Osaako kukaan selittää kyseistä ongelmaani?

Muihin tämän päivän asioihin:

Koulussa opeteltiin EKG:n käyttöä ja minä vapaaehtoisena pääsin esittelemään uskomattoman komeata ja lihaksikasta ylävartaloani koko luokalle. Ihme että naiset eivät pyörtyneet silkasta onnesta. Tästä hyvästä sain sitten muistoksi sydänkäyrän itsestäni. Enpä ole ennen sellaista nähnytkään. Kuulemma vielä ihan terveeltä vaikutti. Ei siis ole sydänsuruja. Ehkä siitä johtuu hyväntuulisuutenikin.

Koulun jälkeen kävin kaupassa ostamassa vähän aineksia päivällistäni varten. Ja yllätin itseni onnistumalla taas ruoanlaitossa. Resepti tulee blogille kun jaksan sen kirjoittaa.

Siinäpä se päivä onkin kulunut. Olen minä kyllä uusintaankin taas lueskellut hieman.

Koulussaopittua: "Sisuskalut voivat olla myös toisinpäin ns. peilikuvana."
Humppa Soi: Stratovarius: Will My Soul Ever Rest In Peace?

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Ei sitä itsesääliä vaan löydy

Viikonloppu meni taas nopeasti kuin rasvattu salama. Mukavaa oli vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Näitä lisää.

Linja-automatkalla kuuntelin To/Die/For:ia ja huomasin yhden biisin kertovan juuri viime juhannuksen aikaisesta putoamisestani Kroonisista Poikamiehistä. Biisin nimi on Sea Of Sin.
Siinä lauletaan näin (sin tarkoittaa tässä tapauksessa syntiä poikamiessääntöjä vastaan):

"I feel like I fall
Deeper and deeper into the sea of sin
I never believed this could happen
I never believed this could happen to me"

Ei tämän ihmeellisempää tällä kertaa. Saa nähdä mitä uusi viikko tuo tullessaan.

Humppa Soi: Nightwish: Once upon a troubadur

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Menikö se nyt taas niin kuin piti....

Pakko kirjoittaa vielä eilisestä hienosta pilailusta.

No, potilaanhoidostahan siis saimme kolmoset. Yksi luokkatoverimme ei ollut tunnilla joten saimme opettajan kertomaan hänen numeronsa meille jotta voimme välittää tiedon kyseiselle henkilölle. Fiksuina sitten kaverini kanssa saimme mielestämme hyvän käytännönpilan. Päätimme ilmoittaa eri numerot puuttuvalle toverillemme. Kaverini laittoi vitosen ja minä ykkösen. Siinä sitten tyytyväisinä odottelimme miten tähän reagoidaan. Vähän ihmettelimme kun ei minulle tullut minkään laista vastausta ja kaverini viesti, vähän epäillen kyllä, uskottiin. Miksi ei minun viestiäni noteerattu sitten ollenkaan? Tajusin sen itsekin vasta hieman ennen nukkumaanmenoa eilen illalla/yöllä. Sen siitä saa kun on serkulla ja luokkatoverilla sama nimi. Olin sitten laittanut viestin serkulleni. Se selittääkin kaiken. Saa nähdä millaista vittuilua saan osakseni kyseisestä mokasta tänään koulussa.

Nyt kouluun ja sieltä viikonlopusta nauttimaan.

Elämästäopittua: "Olen suuri ja mahtava pilailija"
Humppa Soi: Aknestik: Läskien taivas

torstaina, helmikuuta 08, 2007

20 Saavutustani elämässäni

Harvinaista. Koko päivän ollu jotenkin outoa kun on torstai enkä ole matkalla Karstulaan. Koulupäivä taas tuli ja meni. Saatiin potilaan hoidon kokeen tulokset ja niistä päätellen luokkamme takarivin oppilaiden taso on laskenut. Me kaikki saimme kolmoset. Siis kaikki takapenkkiläiset saivat saman kuin minä. Mahtoi niitä vituttaa. Minun tasolle ovat laskeutuneet.

Ja taas oli päivällä jotain mielessä mitä tänne kirjoittaisin mutta nyt ei taas tule mitään mieleen. Kirjoitetaan sitten vaikka jotain mikä liittyy kouluhommiin eli listataanpas portfolioon tarvittavat 20 saavutusta elämästäni.

1. Menin kihloihin
2. Hirvi selvisi kolarista (kiitos naapuri muistutuksesta)
3. Ylioppilaaksi vuonna 2004
4. Armeija I/05
5. Vuoden poikamies 2005
6. Pääsy opiskelemaan röntgenhoitajaksi
7. Ysiluokalla pääsin Strasbourgissa pyörähtämään
8. Ala-asteella taisin saada jopa stipendin
9. Minulla on ajokortti, myös kuorma-autokortti
10. En ole koskaan ryypännyt
11. En polttanut
12. Enkä todellakaan käyttänyt huumeita
13. Laihduin yli kymmenen kiloa
14. Sain natiivin uusinnan läpi
15.
16.
17.
18.
19.
20. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Söin pässin kiveksiä

Täytyy tuota sitten päivitellä kun keksin lisää.

Huomenna sitten Karstulaan ja viikonlopun viettohon. Sunnuntaihin asti saatte taas hengähtää paskan jauhamisestani.

Koulussaopittua: "Valkeakoskella on asuntoja harjoittelun ajaksi ja voimme viettää siellä hurjaa asuntolaelämää"
Humppa Soi: The Pogues: Worms

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Pitempää virttä, ei niin herkkää kumminkaan

Minä tässä pohdin tuota runoasiaa ja koska ei selvää voittajaa löytynyt niin päätin kirjoittaa kaikista jotka veikkasivat. Veikkauksia oli kyllä ihan kiitettävästi. Taisin lyödä jonkunmoisen blogiennätyksen kommenttien määrässä. Siis 98 kommenttia. Aivan mahtavaa. Yllätyin hieman noinkin runsaasta osallistumisesta.

Mistä tämä koko kivesjuttu sitten sai alkunsa. No niin kuin yleensäkin tempaukseni. Yhtenä kauniina päivänä luokkatoverini kertoi käyneensä Saludissa ja että sieltä saisi pässin kiveksiäkin. Minähän tietenkin uhosin syöväni niitä joskus ja näin tein.

Kuten arvata saatattekin koulupäiväni kului kivesläppiä heitellen ja iltaa odotellen. Seitsemäksi olimmen varanneet pöydän. Koulun jälkeen kävin vielä naapurini luona hieman kouluhommia tekemässä ja siitä lähdimme kohti Saludia. Taisi myyjä jo arvata mikä on homman nimi kun muut tilasivat vain jotain pientä ja minä sitten repäsin ja sanoin tilaavani pässin kiveksiä. Sitä sitten aikamme ooteltuamme kannettiinki pöytään. Mukana oli myös wokkivihanneksia. Hyväähän se oli (myös vihannekset) ja hieno ilmekuvakin saatiin. Voin lisätä sen tänne kun saan sen käsiini.

Kun olimme aterioinnin päättäneet ja lasku tuotiin niin yllätyin toden teolla. Myyjä kysyi nimeäni ja antoi minulle oikein kunniakirjan tapahtuman johdosta. Voin senkin joskus kun skannerin ääreen pääsen niin tänne laittaa. Siinä sanotaan mm näin:Tämä maineteko siivittäköön sankarin vaellusta sekä valaiskoon hänen ja hänen läheistensä arkea ja juhlaa aina kolmanteen polveen asti. Testiculos del carnero.

Eiköhän tämä jo riitä aiheesta tällä kertaa. Sitten siihen lupaamaani runoon.


Manninen tuo hassu partaveikko
Arvuutteli kuin heikko
Mitä minä tulen tekemään
Mutten koskaan häpeemään

Akkiki myös arvauksia laukoi
Ei pidellyt paljon taukoi
Kovasti yritit
Minä ehkä itseni ylitin

Ei AC/DC yhtään huonommaksi jäänyt
Arvaukset eivät yhteen jäänyt

Pikvikin mukana halusi hääriä
Kaikki veikkaukset tosin vääriä

Tässäkä veikkaajat olivat
Nämäkö runon omivat

Ei ei ei sentään
Ei hävetä tarvitse kenenkään

Olihan vielä Adalmiina
Ja tämä Tiina
Jonka blogilla tilhi
Kyllä se tulee kuvasta ilmi

Ja Johanna
Aina ei kolaha
Arvaus kohilleen
Se menee vaan silleen

Taisi olla seassa myös Heinä
Tuli ehkä liian nopeasti vastaan seinä

Ja Anitahan ei saanut osallistua
Ei se olisi ollut reilua
Sinähän sen kerran jo tiesit
Ja minä sen paljastamasta kielsin

Ja runosta tuli paska
Ei kukaan varmaan lukeakaan jaksa
Riimit ei edes rimmaa
Ei runosuoni sisälläni paljon jammaa


Tulipas taas kirjoiteltua. Mutta minkäs teet. Toivottavasti ei runosta ketään unohtunut. Yritin kyllä muistaa kaikki arvuuttelijat.

Humppa Soi: Kaija Koo: Partaalla rakkauden

Minähän en kiveksiä nuole...

....minä SYÖN niitä.

Aivan. Ettekä te edes arvanneet. Minähän tietenkin kävin syömässä pässin kiveksiä Saludissa.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Kiitos Anita!

Rakas kihlattuni Anita on siis mainostanut blogiani kuviksen työssään ja Kroonisia Poikamiehiä kanssa. Olemme siis Anitalle velkaa jos näille blogeille eksyy lisää lukijoita. Tästä syystä ehdotankin että palkitsemme häntä tästä hyväntekeväisyydestä. Jos ei muuten niin muutamalla kauniilla sanalla.
Ensiksi meinasin tehdä samanlaisen jutun kuin Mannisesta joskus, mutta olisi mennyt liian lällyksi.
Myönnettäköön myös etten ole Anitasta paljon blogillani kirjoittanut, mutta ehkä se on vain parempi niin.

Lyhyestä virsi kaunis ja näin kiteytän tunteeni kyseistä henkilöä kohtaan:

Kiitos ja anteeksi Anita. Rakastan sinua.

Huh hellettä ja soberismia

Koulupäivästä ei ole taas mitään sanottavaa mutta muuta asian tynkää silti löytyy.

Tässä kun lueskelin taas eri blogeja niin Jepen blogilla syntyi idea uuden kerhon, tai järjestön, tai miksi niitä nyt sanotaan, perustamisesta. Soberisteille oma järjestö. Soberistihan on siis henkilö joka ei juo alkoholia päihtymiseen asti. Erona absolutistille on että soberisti voi kyllä juoda esim. yhden saunakaljan silloin tällöin tai lasillisen punaviiniä ruoan kanssa.
Haluaisinkin nyt tietää ketkä olisivat kiinnostuneita kyseiseen järjestöön liittymään ja esim. jos joku osaisi/jaksaisi tehdä kotisivuja tai muuta vastaavaa niin ideoita otetaan vastaan. Tästä se lähtee.

Ja sitten muihin asioihin. Hyviä veikkauksia on huomisesta tullut mutta ei vieläkään oikein ole tärpännyt. Huomenna joskus klo 19.00 jälkeen sitten ilmoitan asian ratkaisun. Toivottavasti en vaan ala jänistämään, mutta ei ole kyllä ollut tapanakaan.

Koulumatkallaopittua: "Ulkona on hieman viileää"
Humppa Soi: The Pogues: I'm a man you don't meet every day

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Runebergiä en edes mainitse tekstissäni

Niin ne päivät lentää, ei ne lennä etelään, ne lentää maahan missä on ikirouta ja vastatuulet viiltää.
Siinä vähän Kaija Koota lukijoille. En ole kyllä varma menikö sanat ihan noin.

Sitten päivän polttaviin puheen aiheisiin jotka koskevat elämääni. No ei niitä kyllä ole. Päiväni kului samaan vanhaan rataan. Koulussa ei tapahtunut mitään ihmeitä. Kävin kaupassa. Tein taas uutta ruokaa. Tällä kertaa tuli kyllä tosi hyvää, vaikkette lukijat sitä uskokaan. Sain myös luettua kunnolla ensi viikon uusintaan. Saisi kyllä nyt luvan mennä läpi. Elämäni oikeastaan taas hymyilee minulle. Tylsäähän täällä välillä tuppaa tietenkin olemaan, mutta mikäs siinä. Siihenkin tottuu. Musiikkia olen taas innostunut kuuntelemaan ja aloitin jopa kirjan lukemisen. Stephen Kingiä tietenkin.

Huomenna saa taas nukkua pitkään joten ei tässä ole kiirettä eikä hoppua painua edes pehkuihin.

Ja laitetaan tähän loppuun pieni veikkaus pystyyn. Arvatkaapas mitä meinaan mennä keskiviikkoiltana tekemään? Ne jotka tietävät (luokkatoverini ja Anita) eivät saa vastata. Ei saa pilata muilta yllätystä. Jos joku rehellisesti arvaa niin kirjoitan hänestä runon tänne.

Humppa Soi: Metallica: Die die my darling (Ei liity mitenkään kyllä tunteisiini, on vaan niin mahtava biisi)
Koulussaopittua:"Viagra keksittiin vahingossa sydänlääkettä kehiteltäessä"

Willen Keittiö Osa 9

Perunasipulijauhelihaletut Meet Wurst

Lettutaikina:
5 dl Maitoa
2 kananmunaa
2½ dl vehnäjauhoja
ripaus öljyä
ripaus suolaa

Täyte:
200 g Nauta-sika jauhelihaa
200 g Perunasipulisekoitusta
Mausteet

Koristelu:
Meetvurstia ja juustoraastetta


Sekoita taikinan ainekset kunnolla sekaisin ja anna hieman turvota. Paista letut.
Paista täyte pannulla ja mausta oman maun mukaan.
Laita täyte lettujen päälle ja rullaa letut kauniiksi rulliksi.
Asettele rullat vuokaan. Laita päälle meetvurstiviipaleita ja juustoraastetta. Käytä 225 asteisessa uunissa sen aikaa että juusto sulaa.

Herkuttele!

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

On katkeruus jäänyt taa

Mitä siitä kertoisin... kysyjille vastaisin... No ei ole kysyjiä, ei siis tarvitse vastata. Toisaalta jos kysyn itse.

Wille: Mites meni viikonloppu?
Wille: Ihan hyvin.
Wille: Tapahtuiko mitään karua?
Wille: Ei tietääkseni. Jotain hassuja hedelmiä kyllä söin.
Wille: Mitä hedelmiä?
Wille: Oisko ollut listejä tai litsejä tai nihilistejä?
Wille: Jaa.. Kävitkö edes saunassa viikonloppuna?
Wille: Kävin oikein savusaunassa.
Wille: Oi joi. Voi itsekin joskus pääsisi oikein savusaunaan.
Wille: Tule ihmeessä joskus meille saunomaan.
Wille: Täytyypä tulla. Jos vaikka kesällä.
Wille: Se on sitten sovittu. Ai niin, katsoin minä yhden hyvän elokuvan tänään.
Wille: Minkä? Kerro lisää.
Wille: Gyglin. Se on Karu Productionin ensimmäinen täyspitkä elokuvaspektaakkeli.
Wille: Ketä näyttelijöitä siinä on?
Wille: Aikamme kuningas näyttelijäohjaaja Manninen ja hänen kurja itsesäälissä ennen rypenyt kaverinsa Wille.
Wille: Vai että oikein Wille. Se on kyllä hassu heppu.
Wille: On joo. Sillä joskus karkaa jutut hieman käsistä.
Wille: Niin mutta onhan se ihan kätevää.
Wille: Ei nyt sentään vaivuta Gyglin käsijuttujen tasolle.
Wille: Niin, antaa käräjätuomareiden hoitaa se. Voisi varmaan lopettaa tämän haistattelun.
Wille: Niin, vois alkaa vaikka lukemaan jotain. Jos ei muuta niin toisten blogeja.
Wille: Niinpä. Näkemiin. Oli kiva haistatella.
Wille: Ei nyt kiva mutta kumminkin.

Ehkä typerin juttuni koko blogini lyhyessä mutta turhassa historiassa. Antakaa anteeksi ystävät hyvät ja pahat ja rumat.

Humppa Soi: Viikate: Taisto vainaan valssi (Eikä ole kyllä edes itsesääli kylässä)

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Ei teurastusta, ei synkkää mieltä

Vielä vaan olen hyvällä päällä. Koulussakin luokkatoverini sitä ihmetteli. Johtuu varmaankin siitä että se flunssa mikä oli aluillaan ja näyttää nyt olevan poistuneen, on muuttanut minua henkisesti. Illallakin menen jo ennen kahtatoista nukkumaan. Olen varmaan sairas.

Koulussa päivä meni aika hitaasti silti. Anatomian tuntikin oli yllättävän tylsä vaikka lisääntymisestä puhuttiinkin. Mutta johdatuksessa tutkivaan työotteeseen meidän luokka onnistui saamaan opettajan ymmälleen. Emme maininneet nimittäin ollenkaan sitä että opettaja unohti laittaa jonkun eteen seuraamaan vuorovaikutusta. Me olimme tietenkin asiasta hiljaa. Vähän opettaja manasi kun vasta tunnin lopussa huomasi asian. Yritti kyllä meitä syyttää siitä. Kehui meitä ilkeiksi ihmisiksi.

Koulun jälkeen tulin tänne kämpälleni ja söin jääkaappini tyhjäksi ettei jää viikonlopuksi pilaantumaan. Ei siellä kyllä paljon mitään ollutkaan. Kohta pitäisi suunnistaa junalle ja kohti Keski-Suomea.

Sen verran vielä pitää mainitä että on se hienoa kun täällä blogillani uskaltaa ja kehtaa muutkin kommentoida kuin poikamiehet vittuilumielessä. Jatkakaa vaan samaan malliin.

Koulussaopittua:"Turvavöiden käyttöpakko vähensi elinluovutusten määrää"
Humppa Soi: Ismo Alanko Säätiö: Lumous katoaa
generated by sloganizer.net