Kaboom

Viikonloppuna kävin kotiseudullani ja pääsin puutarhahommiin. Ja lettuja paistamaan. Ja makkaraa paistamaan. Ja saunaan. Siinä tärkeimmät viikonlopusta.

Matkakuume tosin meinasi iskeä kun katseltiin veljen Berliinistä ottamia kuvia. Olishan se kivaa seikkailla jossain uusissa maisemissa. No ehkä joskus. Sain minä onneksi hyvää musiikkia tuliaisiksi. Berlin Boom Orchestra. Aika karua. Sopii täydellisesti levyhyllyyni.

Harjoittelussa on ollut taas sitä samaa tylsyyttä. Välillä tuntuu ettei kello etene yhtään, ainakaan oikeaan suuntaan. Tämä ja ens viikko onneksi enää. Pitäisi kirjalliset työtkin saattaa ajantasalle kun kaiken pitää olla syksyllä valmista kun siirrymme koulutusohjelmiin. No onhan tässä kesä aikaa. Onneksi kokeet on kaikki läpi.

Ei siis ihmeitä Willen arkeen kuulu. Juopotkin tarjosivat aamuryyppyä kun töihin kävelin mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Humppa Soi: Berlin Boom Orchestra: Jericho Rock
Humpastalainattua: "Weil du dich selber zu viel liebst!" (Voisiko joku suomentaa?)

Jag går till landet

Viikko vihdoin takana ja enää kaksi viikkoa harjoittelua. Kyllä se siitä. Tällä viikolla tein jotain sellaistakin siellä mitä en ole aikaisemmin paljon harrastanut. Minä nimittäin ratsastin. Kaikkeen sitä joutuukin. Olihan sieltä konin selästä komia katsoa maailmaa mutta pakarathan siinä helläksi tulee jos pitempään harrastaa.

Nyt lähdenkin viikonlopuksi maalle vähän puutarhatöihin. Ja saunaan. Sitä olen taas kaivannut.

Ei tässä tämän ihmeempiä taaskaan. Ihastunutkin olen. Jollen vallan rakastunut. Kehtaanko edes kertoa mihin. Kerron silti. Nordmaniin. Aivan mahtavaa musiikkia. Kaksi levyäkin laitoin jo tilaukseen. No kuunnelkaa itse. Ja jos tätä joku nyt jaksaa vielä lueskella niin kertokoon kumpi biisi parempi ja miksi.



Vandraren



På mossen

Elämässäopittua: Korpiklaanilta tulee taas uusi levy. En pysy perässä.

Ja ahdistuskin kävi kylässä

Eilen iski mahdoton ahdistus päälle. Pitkästä aikaa oikein sellainen että tuntui tekevän jo fyysisestikin kipeää. Näin se tapahtui:

Lähdin töihin seitsemäksi. Aamusta tein vähän muistiinpanoja kirjallista näyttötehtävää varten. Yhdeksältä lähdin kotikäynnille mukaan. Käytiin asiakkaan kanssa kaupassa. Siinä päivän mittaan tein kaikenlaista, mm. hoidin paljon yhtä pyörätuolissa olevaa vaikeasti kehitysvammaista ja vohveleitakin paistelelimme. Kahdelta sitten alkoi erään asiakkaan palvelusuunnitelman tekeminen jota pääsin seuraamaan. Sehän sitten venähtikin puol viiteen. Kyllä muuten väsytti. No ei auttanut muuta kuin alkaa väsäämään sitä näyttötehtävää puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut. En osannut yhtään vaikka oli selvät ohjeet. Ei vaan ajatus luistanut ja tieto että se pitää sen päivän aikana saada valmiiksi ei helpottanut yhtään oloani. Kaadoinpa maitopurkinkin vielä lattialle niin että ainakin puoli litraa ehti valua ulos. Ahdisti. Ahdisti. Ja vielä kerran ahdisti. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Tuntui että käy niin kuin Tampereen koulun kanssa. Pelotti että menetän taas kaiken.

No nyt on vähän parempi olo. Ehkä se tästä taas. Pikkuhiljaa. Olen muuten edelleen aika helposti vajoava itsesääliin vaikka kyllä siihen parannusta on tullut. Huomaahan sen siitäkin miten ei tännekään ehdi kirjoitella.

Huomisen jos vielä jaksais niin sitten olisi onneksi torstai vapaa.

Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Tavallisia ihmisiä
Humpastalainattua:
"Joka ilta näkee unta mies kun vihdoin nukahtaa,
että juoksee naisen luokse ja pyytää etkö vois
viedä minut täältä pois?"

Elämässäopittua: Nenäkin voi olla kipeä monta päivää.

Kiitos Eltonin Ben

Wille: Luin juuri kirjasi loppuun Ben.
Ben Elton: Vai niin. Minkä niistä kaikista upeista teoksistani?
Wille: Vauvahorkan. Luulin aluksi että se on jotain lässyn lässyn nyyh nyyh -tavaraa mutta minähän tykkäsin vaikka sellaistahan se olikin. Kiitos hyvästä lukunautinnosta.
Ben: Oleppas hyvä vaan. Minä osaan kyllä koskettaa kirjoituksillani. Ja naurattaa. Naurattaa ja koskettaa yhtä aikaa. Vai mitä?
Wille: Kyllä. Nimenomaan. Ei luulisi että lapsettomuudesta kertova kirja olisi uponnut tällaiseen vanhaan poikaan viiksettömään, mutta niin vain kävi.
Ben: Mitenkäs sinä nuori ja sivistymätön pojan kloppi sitten onnistuit keksimään kyseisen kirjan lukunautinnoksi?
Wille: No minä innostuin aluksi sinun kirjoista Popcorn ja Tappavan kuuluisa. Ajattelin sitten lukea loputkin kirjasi mitä kirjastosta löysin. Vielä olisi Eedenistä vikaan jäljellä.
Ben: Hyvä poika. Niin sitä pitää. Mutta jotta blogisi lukijat (joita on säälittävä määrä verrattuna minun kirjojen lukijoihin) eivät minua aivan itserakkaana pitäisi niin kerrohan sinä Wille jotain päivästäsi.
Wille: Mitäs minä nyt. Töissä olin. Tai siis harjoittelussa. Kasteltiin dokumentti telkkarista jossa oli harjoittelupaikain joitain asukkaita potkimassa palloa. Muuta en sitten oikein tehnytkään. Siellä sitä vaan aikaa tapetaan.
Ben: Etkö oikein tykkää olla siellä?
Wille: No jaa. En oikein. Asiakkaat ovat todella mukavia ja ei henkilökunnassakaan oikein vikaa ole. Jotenkin vaan tuntuu turhalta tämä harjoittelu. Tuntuu ettei opi mitään. Vaikka tänään minä teinkin jotain sellaista mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Ben: Ai jaa. Mitä teit?
Wille: En kehtaa kertoa.
Ben: Kertoisit nyt vaan. Ei tarvitse hävetä.
Wille: No hyvä on. Et sitten naura.
Ben: En tietenkään. (Et sinä saa ihmisiä nauramaan niin kuin minä)
Wille: Lakkasin kahden asiakkaan sormenkynnet.
Ben: Hahahhaahahahahhahahaah. NEITI! Hahahahaaha......
Wille: No kaikkea pitää kokeilla. Ainakin melkein kaikkea. Tai no jotain ainakin kannattaa kokeilla. Tai no ihan sama. Kokeilkoon kukin mitä tykkää.
Ben: Minua väsyttää keskustella sivistymättömien kynsien lakkaajien kanssa. Menen paikalliseen pubiin oluelle. Moikka. Älä ala kirjailiksi. Sinä et sitä hallitse niin kuin minä.
Wille: Hei hei Ben. En ala. Vaikka joskus kyllä yhden kirjan omaksi ilokseni kirjoitan. Se on haaveeni. Ei sillä ole väliä lukeeko sitä kukaan. Itseni vuoksi sen tekisin. Haastaisin itseni. Mutta ei vielä. Joskus sitten.

Humppa Soi: The Pogues: Once Upon A Time
Humpastalainattua:
"I remember the first time
I saw you on the street.
You look so pretty,
My heart skipped a beat."

Elämässäopittua: Jos lähtee ostamaan reppua niin se voi päätyä siihen että ostaa itselleen pari paitaa.

Kissat on ihania

Eilen aloitin harjoittelussa oman asiakkaan seuraamisen niin kuin tämä viikko olisi tarkoituskin tehdä. Se meni ihan hyvin. Seurailin ja päivän päätteeksi kirjoittelin vähän miten on päivä mennyt. Mitään ihmeellistä ei muutenkaan eilen tapahtunut. Tänään sitten ei ihan niin hauskaa ole ollutkaan.

Oma asiakkaani oli kipeänä eikä tullut töihin. Selvittelin koko päivän sotkussa olevaa lankakerää. Välillä kävin lenkillä muutaman asiakkaan kanssa ja otin vastaan kuittailut naisettomuudestani. Kovasti siellä yrittivät minulle löytää naista mutta ei oikein sopivia ehdokkaita löytynyt tuosta kehitysvammaisten värikkäästä (mutta todella mukavasta) joukosta. Sitä paitsi ei minulla mikään haku ole muutenkaan päällä. Välihuomautus: Mahtavaa kitarointia Megadethin She-Wolf biisin lopussa. Muuten töissä meni ihan kivasti. Mitä nyt tylsyys vähän vaivaa. Töiden jälkeen vai pitäisikö tuota sanoa harjoitteluksi? No sanon sekaisin kumpaakin että menette varmasti sekaisin. Siis työharjoittelupäivän jälkeen menin kaverin luokse (aina joskus siellä käyn, hyvin harvoin oikeastaan) ja siellä söimme perunoita ja jauhelihakastiketta. Älkää peljätkö, en minä sitä tehnyt joten siitä tuli hyvää. Muutenkin olo jotenkin kamalan väsynyt ja ärsytti kun anatomiaakin olisi pitänyt lukea, niin eikös kaverini kissa päättäänyt piristää minua kusaisemalla repulleni. Siinä meni sekin sitten. Ei muuta kuin illan päätteeksi minimanista ostamaan uutta. No enhän minä siitä runsaasta valikoimasta (prinsessareppu vai pirates of caribbean reppu) osannut päättää joten nyt kuljen paikasta a paikkaan b kantaen tavaroitani muovipussissa.

Nyt väsyttää entistä enemmän. Menen kyllä aikaisin nukkumaan. Kuuntelis vaikka hetken Megadethia.

Humppa Soi: Megadeth: One Thing
Humpastalainattua: "Just the one thing, fix your attitude"

Elämässäopittua: Ei kissoja kiitos.

Willen Keittiö Osa 32

Äitienpäivän lounas

riisiä
2 grillimakkaraa
omenalimonadia


Lähde lähikauppaan (siwa, sale yms.) ostamaan ruokaa ja huomaa että on äitienpäivä ja kaupat on kiinni. Palaa takaisin kämpille. Laita edellisenä päivän jääneet riisin loput lautaselle. Lisää makkarat. Lämmitä mikrossa reilu pari minuuttia. Nauti muutaman päivän väljähtäneen omenalimonadin kanssa Lapinlahden lintuja katsellen.

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivä yksin

Heräsin. Nukahdin. Heräsin. Nukahdin. Heräsin lopullisesti. Taapersin keittiöön. Kahvit tippumaan. Pari voileipää. Päälle kurkkua ja jahtimakkaraa. Koneelle istumaan ja jotain säheltämään samalla aamupalaa nauttien. Puhelinsoitto äitille ja rupattelua. Sitten päivän toimintoihin. Aivan ensimmäiseksi Mikko Alatalo soimaan. Sitten tiskaamaan. Tiskien jälkeen kämpän siivoaminen, imurointi ja lattioiden luuttuaminen. Nyt kämppä on raikas ja puhdas. Seuraavaksi pitäisi tehdä koulutehtäviä ja jossain välissä käydä kaupasta jotain ruokaa hakemassa. Muuten ei tälle päivälle suunnitelmia olekaan.

Eilen olin sosiaalinen. Kävin kaverini kanssa toisen luona tuoreita pullia syömässä ja singstaria laulamassa. Ääntä ei lähtenyt flunssan takia mutta mukavaa se silti oli. Sieltä kun lähdimme pois niin kävimme vielä isommalla porukalla ABC:llä kaakaolla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Hauskaa oli.

Tekisi mieli kirjoitella tänne useammin ettei huonon kirjoittamisen taidot ruostuisi. Tuntuu vaan ettei aika riitä mihinkään. Tai aikaa varmaan olisi mutta ei saa mitään aikaiseksi.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Latinomies
Humpastalainattua:
"Mä voin olla sulle tänään latinomies, kannan intohimon soihtua otsa hies.
Mä lemmin sua lailla latinoin, sut rakkauden rasvassa gratinoin. "

Jeps, jeps, juu, juu

Viikko vierähtänyt vihdoin viikonlopun puolelle. Ollut kyllä pitkä viikko. Harjoittelussa ollut tylsää. Siellä on lähinnä vaan ollut eikä ole oikein osannut tehdä mitään. Ei siellä kyllä muutkaan tee paljon mitään. Suurin osa ajasta on vain istuskelua ja kun vielä ei ole niin tutuksi tullut henkilökunnan kanssa niin sitä tuntee itsensä ihan turhaksi. Täytyy kyllä myöntää ettei oikein ole kyllä motivaatiotakaan enää kun tälle keväälle jo kolmas harjottelu menossa ja tämän jälkeen loppuu koulu tältä keväältä. No jospa se siitä. Asiakkaat siellä ovat kuitenkin mukavia persoonia ja ainakin vielä olen tullut tosi hyvin niiden kanssa toimeen.

Flunssakin meinannut kiusata. Äitienpäivätkin jätän väliin etten vie lahjaksi kevätflunssaa.

Viikonloppuna jos sais edes jotain rästitöitä tehtyä niin pääsis niistäkin joskus eroon.

Väsyttää vähän.

Humppa Soi: Hannu Brelo: Issuin illalla kaivon kannella

"Karvaisen kiitoksen metsästäjä"

Viisaimmat arvaavat otsikosta minkä kolmen dvd:n laatikon minä eilen kaupasta mukaani nappasin. Muutenkin olen otsek... ostesk... ostkseksellu... ostanut paljon viime aikoina. Nostin nimittäin opintolainaa ja sain palkan. Nyt vaan pitäisi malttaa mieli ja elää säästeliäästi että selviää kesään asti.

Lauantaina aamulla saapui pikkusiskoni tänne Kokkolaan vierailemaan. Oli luonani yhden yön ja lähti sunnuntaina takaisin. Kävimme vähän ostoksilla ja söimme kevään ensimmäiset irtojäätelöt. Kirpputorilta löysin aivan mahtavan cd-telineen. Se on koiranmuotoinen ja ristin sen Tessuksi. Tessu sai täytteekseen Mikko Alatalon levyjä. Kyllä sen kelpaa. Ai niin. Vapusta haluatteko kuulla? Ettekö? No kerron silti. Vietin sen kaverini kanssa aluksi hänen luonaan neljän seinän sisällä, sitten minun luonani ja ilta muiden kavereidemme luona karkkia napostellen ja jääkiekkoa katsellen. Simaa join yhden lasin. Munkkeja en syönyt.

Tänään alkoi viimeinen harjoittelu tälle keväälle. Olen kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä. Ihan mukavasti siellä päivä meni mutta veikkaan että tylsää tulee vaikka tänäänkin leivoimme pasteijoita. No enää tämä viiden viikon harjoittelu ja sitten alkaakin kesätyöt. Kesäkuu ja heinäkuu töitä ja elokuussa ehkä pari viikkoa ihan lomailua.

Mutta nyt paistamaan lettuja. Siellä jo ensimmäinen kärisee.

Humppa ei soi. Harvinaista. Kuuluu vain ääniä rappukäytävästä kun joku siellä tallustelee.