"Mä en pelkää mitään"

Viikonloppuna kävin kotona (tämä kämppäni on kämppä ja kotini on se missä lapsuuteni päivät olen kirmannut alastonna niityllä). Siellä oli ihan mukavaa vaikka meinasikin iskeä loma-ahdistus kun alkoi tuntua että pitää revetä joka suuntaan ja aikaa on vain reilu viikko. Lauantaina keräsimme kiviä pois pellolta ja satoi vettä. Kastuin aivan läpimäräksi. Tykkään kesällä kastua lämpöisestä sateesta. Sunnuntaina palasin jo takaisin Kokkolaan ja Manninenkin pyörähti täällä. Sain vihdoin Mikko Alatalon Puutarha levyn. Legendaarinen levy. Ensimmäinen Mikon tekemä levy hänen vaimonsa itsemurhan jälkeen. Kauniita kappaleita. Herkkiä.

Maanantaina eli eilen olin töissä. Aamuvuorossa. Iltapäivällä paistoimme tyttöni (kutsun häntä tytöksi koska tyttöystävä on niin pitkä sana ja nimeltä en viitsi kirjoittaa) kanssa lettuja ja nautimme niitä jäätelön kanssa. Oli hyvää. Ilta ei ihan niin hyvin sitten mennytkään. En meinannut saada millään unta ja sitten alkoi ärsyttämään se kun aamulla pitää nousta aikaisin. No kyllä minä sitten lopulta nukahdin ja töissäkin jaksoin ihan hyvin.

Tänään on ollut väsynyt mutta onnellinen olo. On ollut mukavaa. Teimme riisiä ja kanaa ja rakensimme tuhannen palan palapeliä. Pienistä asioista sen ilon voikin nyhjästä.

Kohta kömmin nukkumaan...

Humppa Soi: Antti Kleemola: Kriisi
Humpastalainattua:
"Yksi tietää: poikaystävä pian romahtaa.
Toinen miettii kuka alakerran tytön saa.
Kolmas parvekkeelle sammuu niin kuin eilenkin.
Ja minä mietin että Hector sanois tän paremmin."

Elämässäopittua: Kyllä maalla on mukavaa. (Katso kuva)

Olisitpa täällä

Poika: "Olenko koskaan sanonut ettö olet kaunis, siis ihan oikeasti sanonut?"
Tyttö: "Eh"
Poika: Eikun ihan tosissaan, oikeasti. Olet tämän vuoden kaunein tyttö."

Näin siis keskusteli kliseisen näköinen trendikäs pari joka käveli vastaani kun töistä palasin. Tyttö oli kyllä kaunis en sitä kiellä mutta miksi sitä pakkelia pitää olla enemmän kuin elopainoa? Asiahan ei minulle kuulu eikä se minua oikeasti häiritse. Mietin vain.

Töissä on ollut ihan mukavaa ja kun olen saanut nyt pari yötä nukkua kunnolla niin sitä jaksaakin paremmin. Tänään piti Mannisen tulla luokseni yöksi matkalla Ouluun mutta kuten Manniselle on tapana niin hän istui väärään linja-autoon ja löysi tiensä Jyväskylään. Jotenkin kai sieltä kuitenkin hän tiensä perille löytää. Parempi vaan ettei tarvitse nähdä mutta se sattuu syvälle sydämeen kun hänellä on minulle Mikko Alatalon levy enkä sitä nyt vieläkaan saa.

Kohta voisin kömpiä nukkumaan kun aamulla taas aikaisin työmaalle ja huomenna kotiseudullenikin ajattelin mennä savusaunomaan.

Humppa Soi: Olli Lindholm: Satukirjan sankari
Humpastalainattua: "Lohikäärmeitä ei."

Henkäisen ja kerään voimani

Ja kirjoitan blogille. Henkäisy tulee tässä: Huohhh. Ja voimien keräys tässä: Ynhgnhh. Ja sitten kirjoitus:

Hyvää päivää blogini. En ole käynytkään täällä toviin. Paljon on tapahtunut. Viime kerran päätteeksi menin viikonlopuksi töihin ja siellä meni ihan mukavan rauhallisesti. Ja tyttöystäväni palasi leiriltä. Se oli mukavaa. Vaikka molemmat olimme väsyneitä. Hän leiristä ja minä töistä. Viikonloput nimittäin verottavat jonkun verran kun silloin saa juosta edestakaisin ja siihen päälle se kun on vastuussa koko paikasta.

Tämän kyseisen viikonlopun jälkeen kävimme uimassa. Hallissa tosin. Kokkolassa on ihan hyvä uimahalli ja nyt olen käynyt täällä uimassa jo kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella (siellä kävin kerran). Sitten olikin taas töitä pari päivää ja torstaina porukat tulivat katsastamaan miniän. Kaikkia tilanne jännitti mutta kukaan ei saanut ainakaan fyysisiä vammoja. Ja jääkaappini täyttyi siinä samalla mansikoista kun eihän äiti malttanut olla mitään tuomatta. Tuli muuten hyvä mansikkarahka. Paljon kermavaahtoa sekaan. Nam.

Sitten olikin jo viikonloppu ja taas töitä. Ja taas meni ihan kivuttomasti vaikka sen jälkeen iskikin väsymys ja sunnuntaina suuntasin illalla vielä kotiin ja sieltä maanantaiaamuna Tampereelle. Puolelta päivin oli Tampereen kämppäni luovutus. Vihdoin pääsin siitä eroon. Kehoitus: Älkää koskaan tehkö 3 vuoden määräaikaista sopimusta. No nyt se on kunnossa ja yksi stressi vähemmän. Harmi kun piti kiitää Tampereelta heti takaisin Kokkolaan kun tänään oli aamuvuoro. Ehdin minä kuitenkin levykaupassa käydä ja ostaa 3 levyä. Kaksi Poguessin ja yhden Mustan Joutsenen. Ja syömässä kävin jossakin ulkomaalaisten pitämässä ruokapaikassa jossa myytiin perinteisten pizzojen lisäksi jotain ihme aterioita. Tyydyin pitsaan kun olin arka. Ja oli muuten hyvät myyjät. Sanoivat aina jotain kun kävelivät ohitse ja kun lähdin niin kyselivät vielä mitä tykkäsin ja hetken juttelimme. Kätteli vielä lopuksi ja toivotti hyvää matkaa kun sanoin että menen Kokkolaan.

Juna-asemalla odottelin junaa Vesa Vierikon kanssa ja kun kuulutettiin että meidän junamme lähtee laiturista kaksi vaikka juna ei ollut vielä edes saapunut niin Vierikko kohautti olkapäitään minulle ja taisin jotain sanoa siihen takaisin. Junamatka meni musiikkia kuunnellen ja Lapinlahden Linnuista kertovaa kirjaa lukien.

Kun pääsin takaisin Kokkolaan niin illalla vielä katsoimme tyttöni ja hänen kaverinsa kanssa Kala nimeltä Wandan. On se kyllä hauska leffa.

Tänään töissä väsytti välillä ihan kiitettävästi mutta selvisin ihan ehjin nahoin. Nyt ajattelinkin vain laiskotella tämän illan. Musiikkia jos kuuntelis ja vaikka tuhannen palan palapeliä rakentelis.

Humppa Soi: Musta Joutsen lopetti juuri laulamisen.
Levystäopittua: Elämä on velvettiä.

Elämässäopittua: Levykauppoja arvostaa vielä enemmän kun asuu paikkakunnalla jossa niitä ei ole.

P.S. Tulikohan kirjoitusvirheitä. Korjaamaan en ala.

Kaksi kissaa parvekkeella ja kolmas ruokittu

Ovat ne uteliaita. Naapurin kaksi kissaa siis. Tuolla ne nyt parvekkeellani seikkailevat. Olivat viisaita naapureita kun kysyivät minulta luvan että haittaako jos kissat siellä joskus pyörivät. Eihän minulla siellä kyllä mitään muuta olekaan kuin pari räsymattoa joten kyllä sinne pari karvapalloa sopii. Pitänyt tietenkin hommata sinne parveketuolit ja pöytä ja kukkia parvekelaatikoihin mutta arvaatte varmaan olenko saanut aikaiseksi. No kohtahan on kesä mennyt niin eipä sillä niin väliä.

Eilinen ilta meni kyllä leffoja katsellessa kun oli niin mahdottoman tylsää. Leffat olivat: American Crime, Koston aika, Armour Of God ja toisella silmällä aina välillä Child's Play 3:sta kun ei meinannut uni tulla silmään. American Crimen jälkeen tuli kyllä mieleen että miten julmaa elämä tosiaan voi olla. Hyvä leffa, pisti ajattelemaan. Suosittelen.

Tänään kävin aamulla ruokkimassa tyttöystäväni... hmm... ei oikein sovi kieleeni vielä tuo sana... tyttöystävä... minun tyttöystäväni... millähän nimellä alkaisin häntä täällä kutsua? Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään voinko käyttää oikeaa nimeä. Yritän olla blogillani varovainen etten käytä muista ihmisistä oikeaa nimeä elleivät he itse anna siihen lupaa. Joka tapauksessa jatketaan turinointia. Ruokin siis tyttöystäväni kissan (en tyttöystävääni koska hän on edelleen leirillä) ja kaupan kautta palasin takaisin kämpilleni. Siivosin ja söin eilisen kinkkukiusauksen loppuun. Nyt voisin keittää kahvit ja tiskata. Kahdelta alkaa työt mutta lähden sinnepäin suunnistamaan varmaan jo ennen puolta kahta koska siellä on ihan hyvä olla vähän etuajassa ja matkaan täytyy varata puoli tuntia. Ei siinä nyt ihan niin kauan ehkä mene mutta tykkään kun ei ole kiirettä.

Vielä kun jaksaisin tämän kuun töissä niin sitten olisi vähän lomaa ja jatkuisi koulu. Töissä on mukavaa mutta ei haittaa vaikka koulukin alkaa. Voi olla mielenkiintoinen vuosi luvassa.

Humppa Soi: Nordman: Och Regnet Föll

Hieman vaihdoin väriä

Koska elämässäni nyt on uusi ajanjakso menossa niin pitäähän sitä blogiakin vähän muokata. Kuvanikin voisin vaihtaa mutta en jaksa nyt alkaa väsertämään. Täällä minä nyt istun rakkaani luona. Tosin hän itse on lastenleirillä mutta on täällä hänen ihana kissansa seuranani. Äsken juuri hän muistutti olemassa olollaan vääntämällä tortut kylpyhuoneen lattialle ja vaikka olen vannonut että muuten kyllä siedän kissaa mutta sen sotkuja en ala siivoamaan niin pakkohan se oli siivota pois haisemasta. Meillä on tämän kissan kanssa sellainen viha - rakkaus suhde. Joskus menee ihan hyvin ja se on suloinen kun kömpii syliin kehräämään mutta joskus tekisi mieli heittää se parvekkeelta alas.

Tänään minulla on siis vapaapäivä ja viikonlopuksi menen sitten töihin. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden kännykän ja sitä olen nyt sitten yrittänyt opetella käyttämään. Ja koulutehtäviä olen tänään tehnyt. Pari tehtävää sainkin tehtyä mutta vielä niitä pari jäi. Sen siitä saa kun siirtää aina huomiseen sen mikä pitäisi tehdä jo tänään. Viimeinen deadline on elokuun alussa joskus joten kyllä tässä vielä ehtii ja pakko olis koska muuten siirtyy valmistuminen ja sitä en halua.

Ja huomasin muuten itsekin saman minkä Hehku tuosta eilisesta postauksesta että sehän oli varsin aneeminen. Mistähän se muuten johtuu että silloin kun minulla on asiat jokseenkin hanskassa niin tekstiä ei meinaa syntyä mutta silloin kun kaikki kaatuu päälle niin inspiraationi syttyy. No ei sitäkään toki yleistää voi.

Nyt on nälkä. Pitäisi jaksaa raahautua kauppaan etsimään jotain murua rintojen alle. Ja näin tuli kissa suoraan näytön eteen ja nuolemaan sormiani. Kiitos katti. Lopetaan tältä kerralta näihin karvaisiin tunnelmiin. Ai haluatko sinäkin sanoa jotain? No sano vaaan. Eikö? No ei sitte.

Humppa Soi: Emiliana Torrini: Jungle Drum ( Jää muuten soimaan päähän ärsyttävästi.)
Humpastalainattua:"Mai haart is biiting laik ö zankol dram"

Kissan kirjoittamaa: +++++++++++++ (Positiivinen kaveri)

Niinpä niin.

Vaikeaa. Kirjoittaa. Blogille.

Outoa. Mutta ihanaa. Elämäni.

Niinhän siinä siis sitten pääsi käymään että en ole enää poikamies vaan askelen lähempänä ukkomiehisyyttä. Miten siinä sitten niin kävi? Tässäpä teille sen nyt kerron.

Syksyllä alkoi koulu.
Koulussa oli yksi tyttö joka vaikutti kivemmalta kuin muut.
Tutustuin häneen.
Erinäisten mutkien kautta päästiin tilanteeseen että viihdyimme toistemme seurassa paremmin kuin hyvin.
Rakastuimme.
Aloimme seurustelemaan.

Kaikkeen tähän kului siis yli puoli vuotta mutta täytyy sanoa että en kadu päivääkään. Tottakai sekaan mahtuu myös huonoja päiviä, sehän on selvä. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.

Onpas nyt vaikea kirjoittaa. Ei tunnu järkevää lausetta syntymän. Toivon kuitenkin että tämä kirjoittaminen säilyisi harrastuksena vaikka välillä tekstiä ei meinaakaan syntyä.

Jatketaan myöhemmin. Nyt olen sitäpaitsi väsynytkin.

Elämässäopittua: Ahnesoppa = kesäkeitto

Nyt kävi näin

Tarkempaa selontekoa ehkä myöhemmin mutta kerrottakoon että voisin alkaa susien kesyttäjäksi.

Päässä soi humppa: Mikko Alatalo: Tyttö Pohjanmaan
Humpastalainattua: "Helpompi susi kesyttää kuin tyttö Pohjanmaan"