Ja kuusi jo haettiin kotomme pihaan. Se on niitä ensimmäisiä joulun ajan merkkejä. Ensimmäisenä adventtina sen yleensä teemme. Ja näin siis tänäkin vuonna. Joskus on lumi peittänyt maan niin että hädin tuskin pääsee kuusen juurelle kömpimään. Tänä vuonna ei sitä ongelmaa ollut. Oli kyllä joulutunnelma kaukana kun ei edes pienen pientä lumihiutaletta näkynyt. Mutta kivaa oli silti. Nuotio mehtään ja makkarat paistumaan, kuppi kuumaa kahvia ja hyvä seura. Mikäs sen parempaa. Näin siis meni Willen viikonloppu.
Huomenna kirjareferaatin esittäminen ja keskiviikkona on osanani toimia airueessa itsenäisyyspäivän juhlassa. Sen siitä saa kun ei osaa kieltäytyä kun kauniisti pyydetään.
Ja vaikka blogini on hiljaiseloa viettänyt viime aikoina pitkiäkin aikoja niin nyt pyrin julkaisemaan täällä päivittäin joulukalenteria. Toivottavasti jaksan ja ehdin.
Mutta se siis alkakoon huomenna.
maanantaina, marraskuuta 30, 2009
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
"Olen nähnyt rakkauden..."
Kaija Koo on nähnyt kuulemma rakkauden jos hänen lauluunsa on uskomista ja miksipäs tuota epäilemään. Olen minäkin nähnyt rakkauden. Ainakin uskon niin. Rakkautta on kyllä monenlaista sattunut tielleni. On isän ja äidin rakkautta. Veljesrakkautta. Pikkusiskon rakkautta isoveljeen ja toisinpäin. On ystävän rakkautta jota ei ääneen sanota kun miehiä ollaan. On myös menetettyä rakkautta, jonka uskon että kuului mennäkin niin. Viime vuonna menetin molemmat minulle rakkaat mummoni. Se sattui mutta luopuminenkin kuuluu elämään. Musiikkiakin voi rakastaa. Ja luontoa. Kauneutta. Sitten olen saanut kokea nyt jo jonkun aikaa sellaista rakkautta jota ei oikein voi käsittääkään. Sellaista rakkautta joka kestää niin arjen kuin juhlankin, eikä horju myrskyissä.
Huh huh. Mites tämä nyt tällaiseksi meni? Anteeksi. Yön pimeät tunnit saavat ajatuksen laukkaamaan.
Tänään oli koe. Ryhmäkoe. Oli vaikea aihe. Kokeen tekemiseen meni miltei kaksi ja puoli tuntia. Tuntui että sen urakan jälkeen oli imetty tästä miehestä kaikki mehut. Yleensä selviän kokeista puolessa tunnissa.
Viikonlopulle olisi tiedossa kokeisiin lukemista ja erilaisia tehtäviä, mm. kirjareferaatti. Menemme kuitenkin Keski-Suomeen katsomaan miten kotiväki voi. Ja huomenna on Gospel Rocks konsertti täällä Kokkolassa. Sinnekin olisi tarkoitus suunnistaa.
Nyt pitäisi mennä uinumaan, uinumaan lemmikkini. Hyviä öitä rakkaani.
Humppa Soi: Kaija Koo: Jotain häviää
Elämässäopittua: Antti Tuisku ei ole vakuuttava näyttelijänä(kään)
Huh huh. Mites tämä nyt tällaiseksi meni? Anteeksi. Yön pimeät tunnit saavat ajatuksen laukkaamaan.
Tänään oli koe. Ryhmäkoe. Oli vaikea aihe. Kokeen tekemiseen meni miltei kaksi ja puoli tuntia. Tuntui että sen urakan jälkeen oli imetty tästä miehestä kaikki mehut. Yleensä selviän kokeista puolessa tunnissa.
Viikonlopulle olisi tiedossa kokeisiin lukemista ja erilaisia tehtäviä, mm. kirjareferaatti. Menemme kuitenkin Keski-Suomeen katsomaan miten kotiväki voi. Ja huomenna on Gospel Rocks konsertti täällä Kokkolassa. Sinnekin olisi tarkoitus suunnistaa.
Nyt pitäisi mennä uinumaan, uinumaan lemmikkini. Hyviä öitä rakkaani.
Humppa Soi: Kaija Koo: Jotain häviää
Elämässäopittua: Antti Tuisku ei ole vakuuttava näyttelijänä(kään)
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
maanantaina, marraskuuta 23, 2009
Melkein hävettää...
... kun siitä on kulunut taas niin kauan kun viimeksi tänne olen kirjoittanut. Ei vaan ole ollut mukamas aikaa vaikka eihän tässä kauaa kestä kun jotain vähän väkertää. Luin tänään vuoden 2005 syksyllä koneelle kirjoittamaani päiväkirjaa. Se oli sellainen noin kuukauden kestänyt ensimmäinen kokeilu päiväkirjan kirjoittamiseen. Kyllä siitä huomasi ainaki sen miten tylsää elämäni silloin oli. Olin juuri tullut häntä koipien välissä maitojunalla Oulusta kotiin ja päivät kuluivat tietokoneella istuen ja musiikkia kuunnellen. Ja tietenkin porukoita töissä auttaen. Helppoa mutta tylsää oli elämäni silloin. Tuntui että olin yksin vaikka olikin läheinen perhe ja kaverit mutta kuitenkin. Paljon on siitä asiat muuttuneet ja paljon tullut nähtyä ja koettua.
Takaisin tähän päivään. Viikonlopun olin töissä ja siellä oli jotenkin hassua olla. Jonkun verran oli työtehtävät muuttuneet mutta paljon oli tuttua. Lauantaina kävimme erään brasilialaisen vaihto-oppilaan synttäreillä ja siellä oli suomalainen ujo mies ihan pulassa kun kaikki puhuivat ja ilakoivat yhteen ääneen. Oli vähän orpo olo ja väsynytkin olin töiden jälkeen. Oli kuitenkin ihan kivaa.
Tänään koulussa oli tappopäivä. Aamusta kaksi tuntia ravitsemusta ja erittäin tiukkapipoista opettajaa. Hyvä että uskalti hengittää. Ja sen jälkeen kuusi tuntia samaa opettajaa. Eikä edes mitään maailman mukavinta. Powerponttia toisensa perään. Käsi kipeänä sain vääntää muistiinpanoja. Loppupäivästä hän tosin heltyi ja katsoimme vähän elokuvaa. Kun mies tapaa naisen oli rainan nimi. Se kertoi alkoholismista. En tykännyt. Oli jotenkin kovin pinnallisen oloinne elokuva vaikka aihe olikin vakava. Tai sitten en vain ymmärrä elokuvien päälle.
Huomenna ja keskiviikkona ensiapua ja torstaina koe päihtehuollosta. Ei huvittaisi kumpaakaan.
Muuten kyllä olen tyytyväinen elämääni.
Humppa Soi: Marko Haavisto ja Poutahaukat: Paha vaanii
Humpastalainattua:
"Luoja auta, pidä kurissa.
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista.
Luoja auta, vaikka tukista.
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."
Elämässäopittua: "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa."
Takaisin tähän päivään. Viikonlopun olin töissä ja siellä oli jotenkin hassua olla. Jonkun verran oli työtehtävät muuttuneet mutta paljon oli tuttua. Lauantaina kävimme erään brasilialaisen vaihto-oppilaan synttäreillä ja siellä oli suomalainen ujo mies ihan pulassa kun kaikki puhuivat ja ilakoivat yhteen ääneen. Oli vähän orpo olo ja väsynytkin olin töiden jälkeen. Oli kuitenkin ihan kivaa.
Tänään koulussa oli tappopäivä. Aamusta kaksi tuntia ravitsemusta ja erittäin tiukkapipoista opettajaa. Hyvä että uskalti hengittää. Ja sen jälkeen kuusi tuntia samaa opettajaa. Eikä edes mitään maailman mukavinta. Powerponttia toisensa perään. Käsi kipeänä sain vääntää muistiinpanoja. Loppupäivästä hän tosin heltyi ja katsoimme vähän elokuvaa. Kun mies tapaa naisen oli rainan nimi. Se kertoi alkoholismista. En tykännyt. Oli jotenkin kovin pinnallisen oloinne elokuva vaikka aihe olikin vakava. Tai sitten en vain ymmärrä elokuvien päälle.
Huomenna ja keskiviikkona ensiapua ja torstaina koe päihtehuollosta. Ei huvittaisi kumpaakaan.
Muuten kyllä olen tyytyväinen elämääni.
Humppa Soi: Marko Haavisto ja Poutahaukat: Paha vaanii
Humpastalainattua:
"Luoja auta, pidä kurissa.
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista.
Luoja auta, vaikka tukista.
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."
Elämässäopittua: "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa."
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
"Kiitos elämän lahjasta"
No niin. Tästä on aikaa taas kulunut tovi jos toinenkin. Syysloma vierähti nopeasti. Tässä siitä hieman lyhykäisesti:
Kotiseudullani kävimme karjalanpiirakoita paistelmassa ja kyllä tulikin hyviä. Mikään ei vedä vertoja tuoreille itsetehdyille karjalanpiirakoille. Rypyttäminen vaan on hieman vaikeaa minulle. Mutta onneksi ulkonäkö ei makuun vaikuta. Muuten kotona tuli saunottua ja vaan oleskeltua. Eli mukavaa oli.
Torstaina (viikko sitten) kävimme Oulussa. Ihan vaan päiväseltään vähän lomailemassa. Seikkailimme pitkin ja poikin Oulun keskustaa. Kävimme syömässä ja muutamaan kertaan kahveella. Mukaan reissusta tarttui The Poguessin DVD, Epican levy, Stephen Kingin Musta Torni sarjan kolmas osa ja kävelystä kipeät jalat.
Perjantaina rakkaani kotikotona kahvittelimme hieman hänen synttäreiden johdosta (jotka oli kylläkin jo reilu viikko sitten) ja oli mukava nähdä kerrankin koko heidän perhe yhtäaikaa koolla. Ja mukavaa kun tuntee että itse kuuluu siihen porukkaan eikä ole sellainen ulkopuolinen olo.
Lauantaina hyppäsin aamulla junaan Pave Maijasen kanssa (hän kylläkin nousi eri vaunuun kuin minä) ja suuntasin Tampereelle. Vietin päivän kaverini kanssa rock bandia ja Call of the dutya pelaillen. Muistojakin kävimme verestämässä Evinissä. Tampereen parhaassa pitseriassa. Illalla oli sitten reissun kohokohta. Menimme pakkahuoneelle. Siellä ensiksi yleisöä lämmitti Dreamtale. Tällä kertaa oli yleisöä vähän enemmän kuin viime kerralla. Hyvin Dreamtale soitti vaikka taaskin jäi Secret Door uupumaan ja setti oli muutenkin lyhyt. Illan pääesiintyjä ei myöskään tuottanut pettymystä. Stratovarius esiintyi varmalla ja energisellä otteella. Vaikka Matias Kupiainen ei Tolkkia voitakaan niin hyvin häneltä taittui soolot sun muut kitaran vinguttelut. Ja Porran basson soitto oli myös hienoa seurattavaa. Soittivat sopivasti vanhoja hittejä ja pari uuttakin biisiä. Hyvä keitos kaiken kaikkiaan. Alkaakohan vaan vanhuus iskeä kun tuntui jaloissa jo muutaman hassun tunnin seisoskelu. Pitäisi käydä siis useammin keikoilla että jaksaa paremmin.
Sunnuntaina palasin sitten takaisin Kokkolaan. Alunperin minun piti tavata Tampereella enemmänkin vanhoja koulukavereita mutta ne yritykset kariutuivat. Eivät ehkä vaan halunneet nähdä minua. Tällaista takin kääntäjää. Hekin valmistuvat jo tuossa joulun alla ja on jotenkin outoa ajatella että jos kaikki olisi aikoinaan mennyt niin kuin suunnittelin niin nyt minäkin valmistuisin röntgenhoitajaksi. En kuitenkaan kadu missään nimessä koulun vaihtamista ja Kokkolaaan muuttamista. Nyt tuntuu elämällä olevan vähän parempi suunta kuin silloin kun Tampereella hajosin ja ryveskelin blogille.
Maanantai oli vielä vapaa ja se kului ihan totaalisesti laiskotellen. Leffassa kävimme illalla katsomassa miten tyttö leikki tulella. Hyvin leikki vaikka ei naisia vihaavien miehien tasoinen ollutkaan.
Tiistaina oli pitkästä aikaa koulua ja olikin heti täysi päivä. Kahdeksasta neljään. Pääsimme kylläkin vähän aikaisemmin pois. Illalla meinasin sitten hajota kun kirjoitin harjoittelusta oppimispäiväkirjan uudestaan ulkoisen kiintolevyn hajoamisen vuoksi.
Keskiviikkona eli tänään kävin koulussa ja oleskelin kämpillä. Ei oikein muuta. Sovimme rakkaani kanssa että vietämme tällä viikolla pihin viikon. Kumpikin saa käyttää koko viikon aikana vain 20 euroa. Tällä hetkellä minulla on jäljellä vielä vähän rapiat 4 euroa. Hyvinhän tämä sujuu. Ei olekaan kuin 4 päivää jäljellä. Euro per päivä.
Ja sitten siitä levykokoelmasta tietoa kun siitä jokunen aika veikkailin että paljonko minulla musiikkitallenteita on. Minulla oli tarkka lista mutta sekin meni kiintolevyn mukana. Ja kun ei ketään muuta paitsi Tiiaa se näyttänyt kiinnostavankaan niin kerrotaan nyt sellainen sinnepäin arvio. Niitä löytyy reilut 400. Ihan muutamaa kymppiä päälle. Ihan hyvä kokoelma on siis jo kertynyt. Ja tuntuu ettei silti ole tarpeeksi kuunneltavaa. Haluaa lisää. Lisää. Lisää. Varsinkin Mikko Alataloa.
Eipä tässä nyt tämän ihmeempää. Palailen taas tuonnempana.
Humppa ei soi. Kuuluu vain kuinka kissa nakertaa naksujaan.
Kotiseudullani kävimme karjalanpiirakoita paistelmassa ja kyllä tulikin hyviä. Mikään ei vedä vertoja tuoreille itsetehdyille karjalanpiirakoille. Rypyttäminen vaan on hieman vaikeaa minulle. Mutta onneksi ulkonäkö ei makuun vaikuta. Muuten kotona tuli saunottua ja vaan oleskeltua. Eli mukavaa oli.
Torstaina (viikko sitten) kävimme Oulussa. Ihan vaan päiväseltään vähän lomailemassa. Seikkailimme pitkin ja poikin Oulun keskustaa. Kävimme syömässä ja muutamaan kertaan kahveella. Mukaan reissusta tarttui The Poguessin DVD, Epican levy, Stephen Kingin Musta Torni sarjan kolmas osa ja kävelystä kipeät jalat.
Perjantaina rakkaani kotikotona kahvittelimme hieman hänen synttäreiden johdosta (jotka oli kylläkin jo reilu viikko sitten) ja oli mukava nähdä kerrankin koko heidän perhe yhtäaikaa koolla. Ja mukavaa kun tuntee että itse kuuluu siihen porukkaan eikä ole sellainen ulkopuolinen olo.
Lauantaina hyppäsin aamulla junaan Pave Maijasen kanssa (hän kylläkin nousi eri vaunuun kuin minä) ja suuntasin Tampereelle. Vietin päivän kaverini kanssa rock bandia ja Call of the dutya pelaillen. Muistojakin kävimme verestämässä Evinissä. Tampereen parhaassa pitseriassa. Illalla oli sitten reissun kohokohta. Menimme pakkahuoneelle. Siellä ensiksi yleisöä lämmitti Dreamtale. Tällä kertaa oli yleisöä vähän enemmän kuin viime kerralla. Hyvin Dreamtale soitti vaikka taaskin jäi Secret Door uupumaan ja setti oli muutenkin lyhyt. Illan pääesiintyjä ei myöskään tuottanut pettymystä. Stratovarius esiintyi varmalla ja energisellä otteella. Vaikka Matias Kupiainen ei Tolkkia voitakaan niin hyvin häneltä taittui soolot sun muut kitaran vinguttelut. Ja Porran basson soitto oli myös hienoa seurattavaa. Soittivat sopivasti vanhoja hittejä ja pari uuttakin biisiä. Hyvä keitos kaiken kaikkiaan. Alkaakohan vaan vanhuus iskeä kun tuntui jaloissa jo muutaman hassun tunnin seisoskelu. Pitäisi käydä siis useammin keikoilla että jaksaa paremmin.
Sunnuntaina palasin sitten takaisin Kokkolaan. Alunperin minun piti tavata Tampereella enemmänkin vanhoja koulukavereita mutta ne yritykset kariutuivat. Eivät ehkä vaan halunneet nähdä minua. Tällaista takin kääntäjää. Hekin valmistuvat jo tuossa joulun alla ja on jotenkin outoa ajatella että jos kaikki olisi aikoinaan mennyt niin kuin suunnittelin niin nyt minäkin valmistuisin röntgenhoitajaksi. En kuitenkaan kadu missään nimessä koulun vaihtamista ja Kokkolaaan muuttamista. Nyt tuntuu elämällä olevan vähän parempi suunta kuin silloin kun Tampereella hajosin ja ryveskelin blogille.
Maanantai oli vielä vapaa ja se kului ihan totaalisesti laiskotellen. Leffassa kävimme illalla katsomassa miten tyttö leikki tulella. Hyvin leikki vaikka ei naisia vihaavien miehien tasoinen ollutkaan.
Tiistaina oli pitkästä aikaa koulua ja olikin heti täysi päivä. Kahdeksasta neljään. Pääsimme kylläkin vähän aikaisemmin pois. Illalla meinasin sitten hajota kun kirjoitin harjoittelusta oppimispäiväkirjan uudestaan ulkoisen kiintolevyn hajoamisen vuoksi.
Keskiviikkona eli tänään kävin koulussa ja oleskelin kämpillä. Ei oikein muuta. Sovimme rakkaani kanssa että vietämme tällä viikolla pihin viikon. Kumpikin saa käyttää koko viikon aikana vain 20 euroa. Tällä hetkellä minulla on jäljellä vielä vähän rapiat 4 euroa. Hyvinhän tämä sujuu. Ei olekaan kuin 4 päivää jäljellä. Euro per päivä.
Ja sitten siitä levykokoelmasta tietoa kun siitä jokunen aika veikkailin että paljonko minulla musiikkitallenteita on. Minulla oli tarkka lista mutta sekin meni kiintolevyn mukana. Ja kun ei ketään muuta paitsi Tiiaa se näyttänyt kiinnostavankaan niin kerrotaan nyt sellainen sinnepäin arvio. Niitä löytyy reilut 400. Ihan muutamaa kymppiä päälle. Ihan hyvä kokoelma on siis jo kertynyt. Ja tuntuu ettei silti ole tarpeeksi kuunneltavaa. Haluaa lisää. Lisää. Lisää. Varsinkin Mikko Alataloa.
Eipä tässä nyt tämän ihmeempää. Palailen taas tuonnempana.
Humppa ei soi. Kuuluu vain kuinka kissa nakertaa naksujaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
