perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Ilon vai surun kyyneliä? Päättäkää itse



Ensiksi eilisestä. Kuten huomasitte varmaan tein eilen hienon ja ennen kaikkea romanttisen illallisen minulle ja AC/DC:lle. Ja vielä ihan syötävääkin tuli. Kysykää vaikka AC/DC:ltä. Muuten ilta meni oikeastaan samalla kaavalla kuin yleensäkin. Paskaa tuli jauhettua netissä ja sen jälkeen vielä muuten vaan aina tuonne aamuyön tunneille asti. Ja mistäpä muusta entinen ja nykyinen Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja osaisikaan jauhaa kuin naisista ja naisettomuudesta.

Parin tunnin yöunen ja aamun hätäisen kokeeseen kertauksen jälkeen sitä sitten innolla koetta väsäämään. Siitä miten se meni voidaan olla montaa mieltä. Tuntui että voi jopa läpikin mennä. Ei nyt sentään vielä maalata enkeleitä seinälle. No entäs sitten näyttökoe. Noh. Siis. Eli. Läpi se ainakin meni. Ehkä säälistä. Kaksikymmentä minuuttia siellä koetin ymmärtää miten koneet toimivat ja mitä pitäisi tehdä. Taisin tehdä luokkamme pohjanoteerauksen. Jollekinhan sekin osa lankeaa. Kymmenen minuuttiahan oli kokeen maksimiaika. Näköjään siitä voidaan joissain tapauksissa poiketa.

Ilmottauduin myös uusintaan. Aina yhtä ihanaan Lääketieteen perusteisiin. Neljä taisi siihen uusintaan päästä eli joutua. Olen siis yksi neljästä onnellisesta. Sitouduin myös sellaiseen reissuun josta varmaan juttua riittää koko ensi vuodeksi blogillani. Tammikuun lopulla sitten luokkatovereideni kanssa Tallinnan laivalle. Vähän kyllä pelottaa.

Seuraavaksi sitten suunnistamme kohti Jyväskylää. Viimeiselle tunnillekaan kun ei jaksanut mennä. Tulkoon paskaa niskaan. Sitä tulee muutenkin ihan tarpeeksi. Jyväskylästä sitten Karstulaan ja ansaitun joululoman viettoon. Kolmeen viikkoon ei tarvitse ajatellakaan koulunkäyntiä. Tätä on odotettu. Koko pitkä syksy.

Eli kuten olen jo aikaisemmin mainunnut taitaa blogillenikin koittaa joululoma, ainakin minun osaltani. Tokihan voitte edelleen rakkaat lukijat käydä vittui... siis kommentoimassa, luen ne sitten viimeistään kun takaisin Tampereelle kerkeän. Tai eihän sitä tiedä jos jossain netin ääreen ehin aikaisemminkin. Kotona tuskin ainakaan kerkeän. Ja jos oikeasti luokkatoverini joskus tätä paskaani luette niin kommentoikaa ihmeessä. Ja rohkeasti vaan ystäväkirjaan kirjautumaan.

Hyvää Joulua:
Anita, Jonna, Jööti, Heinä, Elean, Akkiki, Tyttö, Kuutamolla, Johanna, Zina, Neiti Ongelma, Maria, Kala, Misa, Caelith, Kaesmae, luokkamme tytöt, kaverieni tyttöystävät ja muut kauniimman sukupuolen edustajat.

Ei niinkään Hyvää Joulua mutta jotain nyt kumminkin:
Miespuoliset tuttuni ja ystäväni.

Paskaa Joulua:
Krooniset Poikamiehet

Koulussaopittua: "10 minuutin näyttökoe voi venyä myös 20 minuutiksi, jos on vaan tarpeeksi paska"

Humppa Soi: Haddaway: What Is Love

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Willen Keittiö Osa 4


Vihoviimeinen Kiusaus

180 g Katkarapuja
3 kpl Kananmunia
3,3 dl Ruokakermaa

300 g Kebablastuja
250 g Kinkkusuikalei
ta
n. 63,5 g Savunmakuista Kipparijuustoa
500g Perunasipulisekoitusta
5 kpl Lihapullia
Mausteet:
Valkosipuli & Yrtti

Mustapippuri

Levitä perunasipulisekoitus, kebabit, kinkut ja katkaravut uunivuokaan. Sekoita kanamunat, mausteet ja kerma sekaisin. Kaada seos vuoan päälle. Ripottele juusto päällä ja koristele lihapullilla. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista uunissa noin tunti.

Tarjoile kynttilöiden loisteessa, klassisen musiikin tahdissa ja Mustikka-Aronia-Tee -mehun kanssa.

Piikkinä lihassa

Tänään oli todella hienoa koulussa. Päästiin tositoimiin. Vuoronperään käytiin pareittain sänkyyn ja opettaja seurasi vierestä touhuja. Pantiin oikein kunnolla piikkejä toisiimme. Vedettiin mm. käteen ja perseeseen. Ja vielä miehen kanssa. Ihanaa.

Tässä nyt odottelen Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajaa, jos vaikka innostuis lähtemään hänen kanssaan jouluostoksille. Jotain ruokaa pitäisi ainakin käydä ostamassa.

Ja kun täällä aina innostun kiittämään eri blogien kirjoittajia mitä erinäisimmistä syistä niin nyt vuorossa olisi Akkiki. Innostuin sivujesi kautta tarkastamaan mikä bändi tuo Wolfhorde oikein on. Kuulostaa todella lupaavalta. Kiitos.

Kiitetään nyt vielä myös ystäväkirjaani kirjoittaneita. Teitähän on yllättävän paljon. Ja yllättävän positiivisia vastauksia, johtuuko kenties siitä että joulu on tulossa? (Alastonkuvia, vaikka onkin kaivattu, niin tuskin tullaan täällä blogilla näkemään)

Itsekin voisin virittäytyä joulun tunnelmaan pikkuhiljaa. Jos sais vaikka aikaiseksi ostaa sen uuden Raskaanpaa joulua -levyn.

Palataan vielä huomenna ennen blogitauolle siirtymistäni.

Koulussaopittua: "Minulla ei ole piikkikammoa"
Humppa Soi: Wolfhorde: Slaughterhouse Effect

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Olenko iloisella päällä?

Tänään elämääni kuuluu yllättävän paljon positiivisia asioita. Joten aloitetaan niistä negatiivisista. En edelleenkään onnistu kommentoimaan kaikilla blogeilla. Johtuu nähtävästi tuosta että jotkut blogit ovat beta blogger -sivuja. Muilla sivuilla tätä ongelmaa ei ole. Vaikka ennen se ei vaikuttanut. Ota näistä selvää.

Iloiseksi minut tänään sai tieto että olen saanut englannista kolmosen ja ensiavusta nelosen. En siis olekaan välttämättä täysin paska. Koulussa oli myös hauskaa, kun kuvailtiin. Löysin myös hienon peruukin, joka päässä sitten oli hieno ottaa röntgenkuvia. Harmi että se kuului harjoitusnukelle, enkä voinut ottaa sitä mukaan.

Tuo ystäväkirjahässäkkä sai myös hyvälle tuulelle, kun sinne on ihan mukavasti käyty kirjoittamassa. Uskaltautukaa loputkin lukijat. Vaikka onhan se hävettävää myöntää että olisi ystäväni.

Huomenna sitten pitäisi vielä arkkivihollisjärjestön eli Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajan tulla luokseni. Millainen tappelu siitäkin sitten syntyy ja perjantain tenttiinkin pitäisi jossain välissä jaksaa lukea.

Ja loppuun vielä erityisesti Manniselle suunnattu kysymys. Kuka on sanonut musiikistaan että "eihän meillä ole mitään uskonnollista sanomaa, paitsi just se että elämä on ihanaa"? Niin helppo etten anna edes palkintoa oikeasta arvauksesta. Korkeintaan maininnan blogillani.

Koulussaopittua: "Tunti kuluu mukavasti peruukki päässä"
Humppa Soi: Helloween: You Always Walk Alone

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Viheliäinen varas iski taas

Tällä kertaa varastin ystäväkirjaidean. Anteeksi. Ja Eleanille pitää mainita että en onnistunut kommentoimaan juttujasi. Vika oli varmaan minussa. Yritän jatkossa onnistua. Onneksi sentään lukeminen onnistuu.

Ja Poikamiehet ja muut "kaverit". Haukkukaa ystäväkirjaani tässä niin ei tarvitse siellä haukkua. Kiitos.

Humppa Soi: Harvinaista. Ei soi mikään.

Final Countdown

Niinhän se on että tämäkin puolivuotinen täällä Tampereella alkaa olla loppusuoraa vaille valmis. Pitkän viikonlopun jälkeen olo on hieman eksynyt. Tuntuu jotenkin vieraalta istua yksinäni koneen ääressä.

Mitä siis sain aikaan noin pitkänä viikonloppuna. Moni sitä varmaan ihmetteleekin. No mitäs minä. Uimassa kävin sunnuntaina. Muuta ihmeellistä ei oikein tapahtunutkaan. Lauantaina kylläkin kävin katsomassa miten Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja voi. Siellähän se vaappuja väsäs yksinään pimeässä kellarissa eli aika vahvalta näyttää.

Ja Kroonisissa Poikamiehissä näyttäisi tapahtuneen vaikka mitä. Manninen on blondi. Sitä en helpolla sulata. Ja baariin yrittää päästä koko ajan. Mikä bilehirmu siitä on tullut siellä opistolla. Sehän on pahempi kuin Paajalan Kingi aikoinaan. Ihme touhua.
Ja Tuomaksesta tullut uusi blogijäsen. Onneksi olkoon vaan. Siinä on pojille kova haastaja ensi vuoden pystikisaan.

Ja mitäs seuraavaksi vuorossa. Koulunkäyntiä. Perjantaina tentti. Sitten luultavasti Jyväskylän kautta takaisin Karstulaan. Ja sitten vasta ensi vuonna Tampereelle takaisin. On jo loman aikakin.

Niin joo. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ VELI! Lahja odottaa Karstulassa. Ei pitäisi olla edes paska.

Humppa Soi: Viikate:Ah ahtaita aikoja

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Muistinpas laittaa otsikon

Kohta Karstulaan.
Koulussa harjoiteltiin katetrointia.
Nukella tosin.
Ensi viikolla pistetään.
Toisiamme.
Vielä vähän vituttaa koulunkäynti.
Toivottavasti viikonloppu auttaa.
Kohta on joulu.
Lunta sais tulla.
Tiistaina palaan Tampereelle.
Viimeistä kertaa tänä vuonna.
Ja blogilleni.
Tuskin kotona jaksan kirjoitella.
Sen näkee sitten.
Hyvää viikonloppua!

Koulussaopittua: "Opettajan nimen muistaminen on vaikeata."
Humppa Soi: Electric Six: Pink Flamingos

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Lisäys


Pakko lisätä yksi hieno linkki tähän joka kertoo niin hyvin tämän hetken tunteistani. Kiitos Matille tästä. Tämmöstä

Ja kuvakin kertoo hyvin olosta, vaikka ei kyllä enää ihan noin paljoa vituta. Kyllä se tästä.

Loppuviikon piristysruiske

No niin. Nyt suoraan sanottuna vituttaa. Olen siis oikeasti paska koulunkäynnissä. Ei se ole vain kuvitelmaa että koulussa menisi huonosti. Laitetaan vaan suoraan linkki määritelmälle kirosana niin ei tarvitse täällä niitä toistella. Kirosanat

Eli siis, aamu lähti käyntiin todella pirteästi. Kun sain puoli yhdeksältä kokeen eteeni niin ei oikeasti tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. 4 tehtävää ja aiheet olivat sellaisia joista en muistanut edes lukeneeni. Vartissa olin saanut kokeeseen kaiken mitä keksin. Ei tosiaankaan paljoa. Muut siellä kirjoittivat jo romaaneja. Siinä alko jo vähän ottamaan päähän. Toiset viisitoista minuuttia katselin muiden pähkäilemistä ja mietin kuka puuttuu kokeesta. Lopulta sen keksin. Kokeeseen en sitten keksinyt mitään. Lähdinkin sitten pois. Ensimmäisenä ja vähäisimpänä.

Loppupäivän tunnit sujuivat ihan jees. Opintokäynnilläkin onnistuin olemaan nukahtamatta. Mutta sitten kun pääsin kämpilleni ja ajattelin että pitäisi varmaan alkaa tekemään ensiavun tehtäviä niin sitten se iski. Kaveri lähetti tiedon että Lääketieteen perusteiden tentin tulokset ovat tulleet. No minä kävin katsomassa ja niinhän siinä kävi että NOLLA siellä paistoi. Ihanaa. Kaksi vittumaisinta tenttiä siis uusimaan keväällä. Ei paljon naurata. Jos harrastaisin edes vähän ryyppäämistä, niin hukuttaisin murheeni siihen. Mikähän tässä piristäisi. Ei kyllä tule mieleen mitään.

Koulussaopittua:"Olen paska"
Humppa Soi: NMB: Tänään

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Ja otsikkoakaan en keksi

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan blogini lukijoillekin. Tänään on päivä mennyt kyllä melko tylsästi. Kokeeseen olen yrittänyt lukea. No ruokaa onnistuin sentään tekemään. Reseptin innostuin laittamaan taas tänne. Hyvää oli. Kokeilkaa ihmeessä.
Kävin minä myös opiskelijakollegani luona kahvilla kun itseltäni meinaa kahvi loppua ja pitää aamuksi säästää ettei vaan aamukahvit jää väliin. Se olisi jo kauheaa.
Luin myös aikani kuluksi blogini vanhoja juttuja. Kommenteissa aistin välillä hieman vittuilua. Hauskaa luettavaa joka tapauksessa.
Pienoiseksi piristyksekseni huomasin myös että tämän hetkinen kurssieni keskiarvo on 2,333... eikä varmaan ole kyllä ainakaan nousemassa. Voimme siis päätellä että olen paska myös koulussa. Miksei minulla ole alaa mistä innostuisin ja pärjäisin hyvin? No ei anneta sen häiritä. Satais edes lunta niin voisi pikkuhiljaa tulla sitä niin sanottua joulumieltä. Joululahjojen ja synttärilahjojen ostokin olisi edessä. Ens viikolla jos sais aikaiseksi. Onneksi enää ensi viikko täällä ja sitten pääsee viettämään lomaa ja kun kerran tässä näin iloiseksi ollaan heittäydytty niin täytyypä mainita että loman jälkeen heti ensimmäisellä viikolla on taas tentti. Olenpa taas masentuneella päällä.

Humppa Soi: Vennaskond: Igayhele oma

Willen Keittiö Osa 3


Riisivuokahässäkkä

n. 2 dl pitkiä riisejä
1 pss Herne-Maissi-Paprikaa
400 g Jauhelihaa
2 Kananmunaa
3,3 dl Ruokakermaa
Juustoraastetta
Ripaus mustapippuria

Keitä riisit ja ruskista jauheliha. Sekoita munat, kerma ja mustapippuri. Levitä riisi, herne-maissi-paprika ja jauheliha tasaisesti uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja kaada lopuksi muna-kerma seos koko hässäkän päälle. Uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi ja eikun nauttimaan.
Helppoa ja hyvää.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

"Ympärilläni avautuu lottovoittajien maa"

Koulussa väsytti ihan liikaa, vaikka oli verenpaineen mittaamisen harjoitteleminen ihan hauskaa. Koulun jälkeen sain aikaiseksi viedä tyhjät (limsa)pullot kauppaan ja ostamassa huomiseksi evästä, kun ei taida huomenna olla kaupatkaan auki. Saa nähdä millaista ruokaa saan aikaan. Jos tulee jotain hauskaa voin laittaa reseptin taas tänne. Tarkastin myös loton ja tein uuden. Ei taaskaan mitään. Kohta kaksi vuotta Mannisen kanssa meillä on ollut sama rivi, eikä ole tullut kuin kerran neljä oikein. Mutta jos sitä joskus. Lupaan tarjota kaikille blogini aktiivisille lukijoilleni kahvit jos joskus voitan oikein kunnon potin lotosta.

Huomenna olisi sitten itsenäisyyspäivä. Taitaa mennä mukavasti sisätauteja ja kirurgiaa lukiessa. Ei muuten ole liian hauskaa. No siihen se kumminkin päätyy että päivä menee netissä pyöriessä linnan juhlia toisella silmällä katsoen.

Ai niin. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ HEINÄ!! Lahjaa en ole vielä miettinyt mutta enköhän jotain keksi.

Koulussaopittua: "Kahvilla voi käydä vaikka kesken tunnin"
Humppa Soi: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Juoksevan veden aika

Aamulenkki

Olen minä vaan viisas ihminen. Aamulla heräsin jo aikaisin, ettei tarvitse kiireellä lähteä kouluun. Manailin itsekseni kun kelloni soi ja mietin miten ihanaa olisi ollut jäädä nukkumaan. No ei siinä mikään auttanut. Lähdin kävelemään pimeään ja sateiseen ilmaan. Koululla olin n. klo 08.20. Katsoin missä tuntimme pidetään. Kävelin luokan eteen, kunnes muistin kuin flashbackina luokkatoverini eiliset sanat: "huomenna sitten alkaa vasta kymmeneltä koulu". Sitä tunnetta minkä koin ei voi sanoin kuvata. Olin sitten herännyt turhaan niin aikaisin ja mikä pahinta vielä ehtinyt kävellä koululle asti ennen kuin muistin sen. No ei siinä mitään. Takaisin kämpille ja blogille tilittämään. Ja ehtiihän tässä vielä vaikka ottaa torkut. Hyvinhän tämä päivä taas alkoi.

Koulussaopittua: "Jos koulu alkaa kymmeneltä ei kannata mennä sinne puoli yhdeksäksi."
Humppa Soi: Maj Karma: Vielä yksi asia

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Nuudeleiden kuningas ja veden ruhtinas

Viikonloppu meni muilta osin ihan normaali meiningeissä paitsi tämä surullisen kuuluisa lauantai-ilta. Ideana oli siis valmistaa AC/DC:lle ja Jonnalle illallinen kun he sitä niin kauan olivat toivoneet. No eihän se mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ruoka oli... siis se oli... no sanotaan että... No ainakin koira söi sitä mielellään. Koska ilta oli niin tylsän tuntuinen niin päätin piristää illan kulkua kaatamalla puolet nuudeliseoksesta suoraan syliini ja siitä lattialle. Onneksi kukaan ei tajunnut ottaa tilanteesta kuvaa. Ilmeet olivat varmaan aika huvittavia. Sekä minun että muiden. No siitä saan varmaan kuulla jatkossa jopa salaattilautasta enemmän.

Mutta ei ilta muutenkaan turha ollut. Kävimme AC/DC:n kanssa uimassa. Siis oikein järvessä. Enpä ole ennen käynyt joulukuussa uimassa. Vesi oli lämmintä ja viihdyimme siellä jos ei nyt ihan tuntikausia niin ainakin sekuntikausia.

No nyt olen taas täällä yksinäisyydessä. Koulunkäynti kiinnostaa taas ihan mielettömästi. Vielä kun tämän viikon jaksaisi niin sitten viimeinen viikko olisikin jo helpompaa.

Humppa Soi: Nightwish: Creek Mary's Blood

Willen Keittiö Osa 2

Paulin Nuudelit Willen Munilla

½ pss Aasialaista nuudelia kasviksilla (tai jotain sinnepäin)
½ pss Savukinkkusuikaleita
1 pss Currynuudeleita
1 kpl Kananmuna
Hyppysellinen punaista currytahnaa

Paista aasialaiset nuudelit ja kasvikset pannulla. Ei tarvitse käyttää rasvaa. Palaa paremmin pohjaan ilman. Lisää joukkoon kinkkusuikaleet. Keitä vesi metallisessa koiranruokakupissa. Lisää veteen currynuudelit ja currytahnaa mausteeksi. Anna nuudeleiden kiehua ja lisää sekaan pannun ainekset. Kiehauta vähän aikaa ja kruunaa seos kananmunalla. Kaada vesi pois ja ruoka on valmista nautittavaksi joko lautaselta, sylistä tai suoraan koiralle.

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Elvyttämään ja takaisin Keski-Suomeen

No niin, se on viikko taas lusittu. Kyllä on ollutkin pitkä viikko. No kouluhommia sai ainakin vähäsen tehtyä pois alta. Vielä ensiviikon kun jaksais niin sitten ei olisi kuin yksi vajaa viikko jäljellä. Niin se joululoma sieltä vaan lähenee. Tänään sain jo aukaista ensimmäisen luukun joulukalenterista. Tosin se oli vain sellainen Aamulehden ilmaisjakelukalenteri. Suklaakalenteri sitten odottaa kotona, ellei sitä kukaan ole jo ehtinyt syödä.

Kouluun pitäisi hetken päästä suunnistaa. Luvassa olisi pari-kolme tuntia elvytysharjoittelua ja jotain muutakin ensiapuun liittyvää. Sitä olen kyllä saanut jonkun verran harjoitella jo armeijassa, mutta onhan ne ohjeet taas hieman muuttuneet, eikä kertaus ole pahitteeksi. En tiedä sitten jos joskus joutuisi oikeasti sitä antamaan, että miten siinä onnistuisin. Toivottavasti sellaista tilannetta ei tule vastaan.

Palailen blogilleni taas sunnuntaina.

Humppa Soi: Nightwish: The Pharaoh Sails To Orion

torstaina, marraskuuta 30, 2006

Hyvää nimipäivää AC/DC!

Luovutin

Näin tein. Aamupäivän lueskelin englantia sisätautien ja kirurgian tunnilla. Syönnin jälkeen käväisin väsäisemässä kokeen pois kuleksimasta. Ei kyllä kovin vaikealta vaikuttanut.
Kokeen jälkeen se sitten iski. Hetken mielijohteesta röntgenhierojahoitsun kanssa astelimme luovutuspaikalle. Muutamat laput täytettyämme päästiin itse asiaan. No kuka pääsi kuka ei. Hieroja ei päässyt. On varmaan niin sairas ihminen.
Kävin makaamaan sängyntapaiselle ja hoitaja tuli viereeni ja työnsi ison kovan neulan läpi vasemman käteni, verta lensi ja kaikki huusivat kuin tuomiopäivänä (Hieman ehkä liioittelen). Sieltä sitä sitten alkoi pulputa pussiin. Katselin ja ihmettelin vereni kulkemista suonesta pussiin.

Noin 15 minuutin päästä koko tapahtuma oli ohi ja huomasin jo odottavani seuraavan tunnin alkua. Mitä tästä tapahtumasta hyödyin. En tiedä. Sain ainakin jotain rihkamaa. Ja kokemus se on tuokin.

No seuraava tunti vasta ihana olikin. Katsoimme uskomattoman opetuselokuvan kuinka virtsakatetri asetetaan. Opettavaista. Lopputunnista siirryimme myös ulosteen ihmeelliseen maailmaan. Opin paljon uusia sanoja. Defekaatiosta seuraava faeces ei saisi olla meleenaa vaikka koprostaasikaan ei ole suotavaa. Flatukset voivat aiheuttaa joissain ihmisissä emesista tai jopa vomitusta.

Vielä yksi tärkeä asia. Jo pitkään epäilemäni teoria että "lohi-ilme" ja ysin kirjoittamisen välillä oleva yhteys sai varmennuksen. Jo aikaisemmin mainitsemani hieroja osaa lohi-ilmeen ja kirjoittaa ysin samalla lailla kuin minä. Näiden välillä siis on oltava jokin yhteys.

Koulussaopittua: "naiset, ummetus ?????"
Humppa Soi: Sonata Arctica: Don't Say A Word

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Blogisota vaatii uhrinsa

Ensiksi haluan onnitella Heinää joka pienellä käytännön pilalla sai aikaan Mannisen eroamisen Kroonisista Poikamiehistä. Vaikka putoaminen tuskin on pitkäaikaista, niin hyvät naurut saatiin sillä silti aikaan. Onneksi olkoon Heinä. Vaikka Manninen kuinka yrittäisi tuota kostaa, niin tuskin hän yhtä mehukkaasti siinä tulee koskaan onnistumaan.

Takaisin omaan elämääni. Yhtä tylsiähän nämä päiväni täällä Tampereella tuntuvat olevan kuin ennenkin. Koulunkäyntiä ja kämpillä laiskottelua. Englantia pitäisi lukea. Huomenna koe. Ei kyllä paljon kiinnostais, mutta pakko kai sitä olisi. On niin paljon uusia alan sanoja.

Koulussaopittua: "Virtsan tulisi olla viljan keltaista ja aromaattisen hajuista."
Humppa Soi: The Pogues: Dark Streets of London

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Olen terve (fyysisesti)

Kävin sitten tänään terveydentarkastuksessa kun kerran rakas opinahjoni sellaisen tilaisuuden tarjosi. Ja sainpahan edes jonkinlaisen syyn olla poissa tunnilta. Yllätyin oikein itsekin kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään valittamisen aihetta terveydestäni. Verenpaine ihan hyvä, hyvä hemoglobiini, ei sairauksia, ei allergioita, en polta, en juo, en käytä huumeita, ja mikä ihmeellisintä hän jopa kehui painoani. Ensimmäistä kertaa elämässäni joku kehuu että olen ihan hyvän painoinen. Ei edes lievää ylipainoa. Kummasti se piristi päivääni.

Matkalla terveydenhoitajalle ja takaisin ihmettelin kun poliiseja vilisi joka puolella ja sitten vasta koulussa sain luokkatoveriltani tietää että täällä on menossa jokin kokous jonka takia poliiseja on niin paljon liikenteessä. Mutta olo oli kuin jollakin rikollisella kun poliiseja pyöri joka puolella. Tuntui että kohta ne tulevat ottamaan minut kiinni.

Koulussa oli tänään lyhyt päivä. Katselimme vain pari ensiapu videota. Mahtavia näyttelijä suorituksia muuten. Jos tällä kertaa laittaisi tuohon koulussaopittua osioon jotain oikeasti tärkeää.

Koulussaopittua: "30 painallusta, 2 puhallusta"
Humppa Soi: David Bowie: Fame

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

On se opiskelu ihanaa

Tänään alkoi taas tuntumaan siltä että miksi ei voisi olla jo loma. Miten koulunkäynti voikaan joskus tökkiä noin paljon. Kyllähän siellä vielä käy, mutta ei jaksais vapaa-aikaa tuhlata koulutöihin. No sain minä tänään jo hieman kirjoitusviestintää aloitettua. Tosi vähän. Jos listais tähän mitä kouluhommia vielä olis, jos niiden vähyys vaikka piristäisi.

Kirjoitusviestintä
Englannin koe
Ensiavun koe
Ensiavun kirjalliset tehtävät 2 kpl
Sisätaudit ja kirurgia koe
Kuvantamisen tekniikka kirjallinen koe
Kuvantamisen tekniikka näyttökoe
Tiedonhankinta ainakin 2 harjoitusta

Ei se piristänyt.

Koulussaopittua:"Röllin leikkiminen lapsen kanssa on hauskaa"
Humppa Soi: Korpiklaani: Spirit Of The Forest

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Takaisin tylsyyteen

Perjantaina suunnistettuani Seinäjoelle alkoi niin sanottu poikamiesten ilta. Kaikki entiset ja nykyiset Krooniset olivat koolla. Aluksi menimme Mannista vastaan juna-asemalle ja pitihän meillä olla oikein kyltti että Manninen löytää oikean porukan. Olihan asemalla meidän lisäksi ehkä vajaa 20 ihmistä. Sitten kävimme NMB:tä katselemassa ja kuuntelemassa. Sieltä suuntasimme kauppaan (minä peräkontissa) ja sieltä Matin luo saunomaan. Poikamiehet pitivät jonkin tyyppisen kokouksenkin. Kävimmehän me sitten myös testaamassa paikallisen Onnelan. Se baari-ilta meni hieman rauhallisimmissa merkeissä kuin edellinen. En tanssinut kuin Mannisen kanssa pöydällä.

Launtaina juoksimme Mannisen kanssa Kyyjärven linja-autoon, ehdimmekin vielä. Kyyjärveltä kotiin pääsin Anitan kyydissä. Ensimmäistä kertaa hänen kyydissä. Ensiksi pelotti, mutta sitten hävetti kun huomasin että paremminhan hän ajaa kuin minä. Ilta naapurissa lastenvahtina. Kyllä lapsen nukkumaan saaminen voikin olla vaikeaa. Ei edes minun tylsä seurani tuntunut auttavan.

Tänään takaisin tänne Tampereelle. Ja taas on yksi viikonloppu ohitse ja kouluviikko edessä. Onneksi enää kolme viikkoa ja taitaa sitten koittaa blogillekin joululoma minun myötäni, sillä tuskin jaksan kotona kirjoitella.

Humppa Soi: Sonata Arctica: FullMoon (Live)

Elean, suuri taiteilija

Lupasin tämän sinulle, joten tässä tulee. En osaa kirjoittaa kauniisti, mutta ajatus on tärkein.

Elean oi Elean, olet mahtava taiteilija. Töitäsi katsellessa mieleni täyttyy väreistä ja mielikuvista. Kuvasi kertovat katselijoille enemmän kuin tuhat sanaa. Elämäsi tuntuu blogiasi seuraamalla rullaavan ihan hyvillä raiteilla. Terveet elämäntavat ja iloinen mieli. Näillä eväillä toivotan teille kaikkea hyvää.

Tulipa imelää tekstiä. Anteeksi.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Ennen joulua ja pikkuisten joulujen jälkeen

Pikkujoulut menivät ihan hyvin, oikeastaan tosi hyvin. Aloittelimme iltaa luokkatoverini luona ja alkuilta meni hauskan kitarapelin kanssa. Ensiksi me pojat hakkasimme sitä ihan tosissamme ja yritimme päteä taidoillamme, mutta sitten kun luovutimme vehkeen tytöille niin saimme huomata että niiltähän se onnistui paljon paremmin. Ei sen niin pitänyt mennä. No onneksi vaihdoimme peliä ennen kuin enemmän olisi alkanut hävettämään taidottomuutemme. Seuraavaksi oli vuorossa tanssipeli ja siinähän minä olin virtuoosi, vaikka luokkamme poikamies voittikin minut. Vähän pelottaa millaisia kuvia porukka räpsi siellä, minä tanssimaton päällä keikkuloimassa. Sitten jaoimme lahjat toisillemme, itse olin kyllä paketoinut omani todella hienosti wc-paperilla. Minä sain ehdottomasti illan parhaan lahjan, mutta ei siitä sen enempää.

Jatkoimme sitten illanviettoa baarissa, tosin kaikki eivät sinne lähteneet. Baariksi valitsimme Onnelan, koska sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Täytyy myöntää että Onnelan alakerta on kyllä sellainen paikka jossa jopa minä viihdyn. Kerrankin paikka jossa soi hyvä musiikki. Porukkaa oli baari tulvillaan ja ilta sujui ihan mukavasti. Yllätyksekseni myös minä innostuin tanssilattian pyörteisiin. Ei se varmaan kaunista katseltavaa ollut. No hauskaa oli, sehän oli kai tarkoituskin.

Sieltä sitten valomerkin jälkeen suunnistin takaisin kämpälleni. Kello oli 5, kun viimein kaaduin väsyneenä sänkyyn. Mutta on se vaan aina hienoa mennä baari-illan jälkeen nukkumaan ja vielä kun tietää ettei aamulla ole krapulaa.

Mutta sitten siitä vedosta minkä asetin teille rakkaat lukijani. Tuli vaivaiset kaksi ihmettelyä. Yllätyin itsekin. Sen lisäksi tuli myös yksi vittuilukysymys mikset juo, sellaiselta jonka kanssa olin jo aikaisemmin keskustellut aiheesta. Myös yksi kannustus, että on se hienoa kun lähdit baariin mukaan vaikket juokaan. Ehkä kysymysten vähäisyys johtuu siitä että kukaan ei varmaan tajunnut että olen selvin päin. Mutta näin on veikkailut taas veikkailtu. Voittajaksi siis julistan Eleanin. Onneksi olkoon. Osoitan seuraavan kirjoitukseni teille. Valitettavasti en vielä tänään jouda, voi olla että se siirtyy sunnuntai-iltaan, mutta ei vielä kannata huokaista helpotuksesta. Se on kyllä tulossa.

Seuraavaksi suunnistan Seinäjoelle. No Man's Band in my mind.

Humppa Soi: Ruoska: Kesä tulla saa

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Ennen joulua ja hieman ennen pikkuisia jouluja

Tänään sitten pitäisi lähteä juhlimaan luokkamme kanssa pikkujoulua. Lahjakin kait pitäisi hommata. Saa nyt nähdä mitä keksin. Hieman kyllä jännittää että millaiset juhlat on tulossa. Porukka on varmaan niin päissään että tällaista kuivakurkkua oikein hirvittää. Täytyypä laskea monta etkö sinä juo/mikset juo? kysymystä kuulen illan aikana. Voitaisiin laittaa veikkaukset pystyyn. Lähimmäksi arvanneelle omistan oman kirjoituksen. Eli mainetta on luvassa. Itse veikkaisin 5 kysymystä. Noihin kysymyksiin muuten on aina yhtä ahdistavaa vastata. Ei oikein voi vastata että se johtuisi mistään traumaattisesta kokemuksesta tai mistään sen tapaisesta, kun näin ei ole. No ei sitä kukaan ymmärrä kuitenkaan joten aivan sama mitä vastaan. Ja eiköhän tyhmyyksien tekeminen onnistu minulta ilman alkoholiakin, se on kyllä vuosien varrella huomattu.

Koulussaopittua: "Pieni pätkä ruokatorvea voidaan korvata paksusuolella"
Humppa Soi: Children Of Bodom: Hate Me!

Humppaava Simo Frangen

Vielä kerran täytyy palata tähän samaan aiheeseen. Keikka on siis heitetty. En voi sanoin kuvailla keikan mahtavuutta, mutta nyt ymmärrän miksi Mannista vituttaa ettei päässyt sinne.
Kun menin Klubiin sisälle en voinut kuin ihmetellä ihmispaljoutta. Eihän nyt Eläkeläisten keikalla voi olla noin paljon porukkaa. Odotellessani keikan alkua huomasin erilaisia asioita. Ensiksikin sen että minä taisin olla koko paikan ainoa ihminen jolla ei ollut tuoppia tai pulloa kädessä. Toisekseen sen miten paljon eri musiikin kuuntelijoita paikalla on. Tämän johtopäätöksen tein bändipaitojen lukuisasta kirjosta. Oli Viikatetta, Ramonessia, Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajaa (AC/DC), System of A Downia... ja tietenkin ylitse muiden humppavaatetusta.
Siinä aikani jakkaralla istuttuani luokseni tuli kaksi naispuolista henkilöä, joista toinen kysyi minulta onko viereiset tuolit vapaita ja heti perään että entäs miten on minun laita, olenko vapaa. No jotain sopersin että tuolit on vapaita mutta minä en ja siihen se keskustelu jäikin. Sitten jäin kuuntelemaan vieressä olevan porukan keskusteluja. He olivat saksalaisia ja siihen tulikin heti yksi suomalaisuros avaamaan kulttuurien välistä jännitettä. Sen verran sain selvää että hän yritti opettaa ulkomaalaisille mitä on runkkaaminen (anteeksi ruma sana).
Sittenhän jo näin että Onni Varishan se siellä yleisön seassa häärää ja melko pian sen huomattuani alkoikin jo lavalta kuulua ah niin tuttu sirkusmusiikki. Ja siellähän ne olivatkin jo lavalla kaikki muut orkesterin jäsenet. Onakin sen taisi huomata ja kapusi heidän joukkoon. Siirryin hieman lähemmäksi katsomaan esitystä ja huomasin että vieressäni musiikin annista nauttii Simo Frangen, näköjään hänkin ymmärtää hyvän musiikin päälle.
Ensimmäisen biisin aikana tuli hieman teknisiä ongelmia, eikä sen jälkeen kumpikaan uruista oikein tahtonut pelata. Siinä muiden jatkaessa soittoa saatiin kummkinki Petteri Halosen urut kuntoon, mutta Onnin ei. Välillä onnille tuotiin sellaiset pattereilla toimivat leikkiurut, mutta niistä ei lähtenyt pihaustakaan joten palasiksihan ne oli lyötävä. No sai hän kumminkin jostain käsiin marakassit ja jonkin sortin helistimen. Keikka sujui melko normaaleissa humppamerkeissä. Välillä lavalla kävi kaksikin puolialastonta miestä ja Onnikin välillä innostui hyppimään yleisöön ja pääsin oikein koskemaan kyseiseen musiikin monitaitajaan.
Siinä taisi olla tärkeimmät. Loppuun vielä muistin virkistämiseksi lista muutamista biiseistä joista saimme nauttia.
Humppaava Jeesus
Humppapappa
En saa millään humpatuksi
Syksy
Humppasonni
Ranttaliksi
Humpataan ja tanssataan
Vihaan humppaa
Hullun jenkka
Hapankaalihumppa
Humppakonehumppa
Jukolan humppa
Humppaidiootti
Lauantaitanssit
Ja monia muita, 1,5 tuntiin mahtuu monta humppaa.

Nyt nukkumaan ja aamulla pirteänä harjoittelemaan röntgenkuvien ottamista.

keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006

Kylläpäs innostuin

Täytyy sitten oikein kirjoittaa toinen viesti heti perään, kun tuo edellinen keskittyi niin Mannisen hyvyyteen. Eli kirjoitetaanpas jotain päivästäni.

Aamulla heräsin, tein aamutoimet ja join kahvit. Kuuntelin hieman NMB:tä ja painelin kouluun. Tein informaatiotekniikan näyttökokeen. Kyllä se kai ihan hyvin meni, pienestä hapuilusta huolimatta. Palasin kämpilleni nukkumaan. Kuuntelin Megadethiä. Söin eilistä pyttipannua. Takaisin koululle. Hoitsupuku päälle. Käsienpesua, hanskojen laittoa, sänkyjen petaamista jne. Sitten Siwaan ja sieltä naapurihoitsun luokse kahville. Emme edes keittäneet kahvia kun hänen piti lähteä viemään koiraansa Jyväskylään, koska naapurit olivat valittaneet että se huutaa. Koira ei naapurini. Kämpälle. Kone auki. Netin syövereihin. Kahvia. Siinä tämä ilta sitten varmaan meneekin, aina keikkaan asti.

Koulussaopittua: "Käsidesiä pitää käyttää joka välissä"
Humppa Soi: Electric Six: The Band in Hell

Ei humppa haavaa tee

No tänäänhän se sitten koittaisi. En viitsi enää edes mainita mikä. Alkaa käymään Mannista sääli. Siksipä ajattelinkin tähän heti alkuun kehua Mannista että sille tulisi parempi mieli. Tässä lista osasta Mannisen hyvistä puolista, niitähän on niin paljon ettei blogille muuta mahtuiskaan, jos ne kaikki tähän kirjoittaisin.

1.Manninen on komea
2.Mannisella on hyvä huumorintaju
3.Manninen tietää paljon elokuvista
4.Manninen osaa tehdä hyviä elokuvia
5.Manninen on hyvä laulamaan
6.Mannisella on parta
7.Manninen on kirjoittanut ruotsin
8.Manninen on suorittanut ruotsin abikurssin
9.Manninen on päässyt KaLun kunnialla läpi
10.Mannisen ansiosta pääsemme kesäisin Kärnään
11.Manninen on opettanut minulle elokuvantekemisen hauskuuden
12.Manninen on avartanut hyvien elokuvien katsomistani
13.Karaoken laulaminen ei olisi mitään ilman Mannista
14.Manninen on löytänyt oikean alan
15.Manninen on luotettava
16.Manninen on rehellinen
17.Manninen saa kaikki aina hyvälle mielelle
18.Manninen on aina valmis lähtemään minne vaan
19.Mannisen kanssa voi vammailla
20.Manninen on Manninen

Mielellään jos muutkin kommentoisivat Mannisen hyviä puolia. Muistakaa ilman Mannista olisimme hukassa.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Koko päivä koulussa

Tänään tein jotain sellaista, mitä en olekaan kokenut pitkään aikaan. Kävin kaikilla tunneilla. Ja kaikki tunnit olivat vielä teoriaopetusta. Ja vielä täysi koulupäivä. Olen ylpeä itsestäni. No en ole. Laiska minä olen. Mutta olen minä ahkerakin ollut, tein äsken huomiseen informaatiotekniikan näyttökokeeseen vietävät tehtävät valmiiksi.

Siivotakin pitäisi, en muista milloin olisin viimeksi edes nähnyt imuriani. Onkohan minulla edes imuria. Muistaakseni pitäisi olla.
Ruokaa sentään sain aikaiseksi tehdä. Pyttipannua ja makkaraa. Ei taaskaan kovin eksoottista. Mutta hinta-laatu-nopeus-laiskuus-suhde ratkaisee suurimmaksi osaksi ainakin tämän "opiskelijan" ruokatottumuksia. No syön ainakin kerran päivässä niin sanottua oikeaa ruokaa koulussa. Se saa riittää.

Ja maltan olla mainitsematta Eläkeläisten keikasta, ettei Manniselle tule paha mieli.

Koulussaopittua: "18. päivä ja 28. päivä syntyneiden sairaalatiedot ja muutkin tiedot säilytetään ikuisesti."
Humppa Soi: Morgana Lefay: A Final Farewell

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Väsyttää, nukuttaa, onneksi ei sentään vituta (normaalia enempää)

Kylläpäs taas väsyttää, teoriatunteja koko päivä. No sain sentään juustokakkua, vaikka pitäisi varmaan moittia sitä ihan paskaksi ettei kukaan tule mustasukkaiseksi kun sain sitä naiselta. Sen on huomannut että enää kun ei ole poikamies niin on helpompi puhua naisille. Ehkä se johtuu siitä että ei ole taustalla kummittelemassa ajatus sen iskemisestä. Tai sitten se johtuu vain siitä että nyt on sellaisessa paikassa jossa väkisin joutuu keskustelemaan naisten kanssa. Mene ja tiedä sitten.

Mitähän sitä tänään saisi vielä aikaiseksi. Tuskin taas yhtään mitään. Epämääräistä musiikin kuuntelua/TV:n katsomista/blogeilla palloilua/mesekeskusteluja. Niinhän ne arkipäivät tuntuvat menevän. Koulutöitä tosin voisi jo tänään taas miettiä, mutta kun ei jaksais millään. Kyllä se joululoma saisi sieltä jo pikkuhiljaa koittaa.

No jotain piristävää onneksi koitti kun saavuin kämpilleni (hieman etuajassa kylläkin, ei sitä kaikilla tunneilla sentään käydä). Tilaamani Kaija Koon levy oli tipahtanut postiluukusta, sitähän tässä ollaankin kuunneltu jo jonkin aikaa. On se vaan hyvä artisti.

Koulussaopittua: "Jos piste tulee sulkujen jälkeen, lainaus koskee vain yhtä lausetta."
Humppa soi: Kaija Koo: Läpinäkyvää

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Lisää ilkeyksiä

Ja taas varkaissa kävin. Poikamiehiltä varastin idean laittaa linkki lukijakyselyyn.
Tätä en edes pyydä anteeksi. Haukkukaa vaan paskaksi. Ei tunnu missään. Ja laitoinpa reseptillekin oman linkin. Jos jatkossa tulis vaikka lisää.

Humppa soi: The Pogues: Drunken Boat

Niljakas varas

Niinpä niin. Tänne sitä taas tultiin Tampereelle opiskelemaan ja blogille juttuja vääntämään. Opiskelu varmaan jää enemmän taas taka-alalle. Olen myös innostunut lueskelemaan toisten blogeja. Mikähän siinäkin kiehtoo, kommentoida vieraiden ihmisten elämää. Mutta onhan se itsestänikin mukavaa lueskella toisten kommentteja omista aivoituksista. Ja olen kaiken lisäksi iljettävä ja röyhkeä varas kun vien toisten blogien ideoita, tosta noin vaan potematta huonoa omatuntoa, tai eihän sitä tiedä jos sitä herää keskellä yötä ja alkaa murehtimaan omaa ilkeyttään. Ja takaisin asiaan, vein siis tuon idean ilmoittaa aina biisi mitä kuuntelee kirjoittamis hetkellä. Saavat muut sitten nauraa minun musiikkimaulleni. Tämän osion taidan lisätä koulussaopittua-osioni jälkeen. Uuden osion nimeksi tulee: Humppa soi.

Koulussaopittua (Pe): "Pienet rinnat tutkitaan ultraäänen avulla."
Humppa soi: The Pogues: I'm A Man You Don't Meet Every Day

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Röntgensäteitä ja shoppailua

Tänään pääsimme sitten oikein painelemaan jo mystisen röntgenlaitteen nappuloita. Oli se hienoa. Kehityslaitteellakin leikimme. Tämmöstä enemmän, kiitos. Enemmän sitä käytännössä oppii kuin tylsillä teoriatunneilla. Ja olihan se hienoa käydä valkoinen takki päällä kahvilla.

Sitten päivän toiseen aiheeseen. Shoppailuun. Kävin sitten pitkästä aikaa oikein shoppailemassa. No olihan minulla huono tekosyykin sille, piti etsiä iskälle synttärilahja. Löysinkin sen vielä. Itselleni jäi käteen (sen lisäksi että melkein törmäsin Heikki Kinnuseen) kokonaista neljä levyä ja yksi lippu keikalle. Levythän olivat siis:
Megadeth: The World Needs A Hero (Nyt on jo neljä levyä Megadethiä, kyllä se siitä karttuu)
The Pogues: Dirty Old Town (Pitäähän tätä nyt olla joku levy oikein ostettunakin)
Tom Waits: Blood Money (Mies ja ääni)
Thy Majestie: Hastings 1066 (En ollut kuullut bändistä mitään, ihan hyvältä ritariheavyltä kuulostaa, taitaa olla Italiasta kotoisin)
Eivät ne kyllä paljoa maksaneetkaan.

Ja sitten siihen lippuun. Kyllähän arvaattekin minne keikalle se on. Kyllä Manninen. Se on Eläkeläisten keikalle ensi keskiviikolle. Mutta en viitsi enempää partaveikkoa kiusata kyseisellä asialla. Ai niin muista Manninen vesimelooni ja AC/DC tonnikalapurkki, en se aina minä ole joka vetoja häviää.

Huomenna sitten taas kotio. Pääsen vielä luultavasti KaLun porukan kyydillä Jyväskylästä Karstulaan. Kiitokset opolle.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Winner takes it all

Onneksi olkoon Manninen. Voitit juuri mandariinin. Oikea vastaushan siis oli Lemmy, tuo Motörheadin herrasmies, oikealta nimeltään Ian Kilmister. Tekstin olin lainannut uusimmasta Soundista. Arvelinkin Mannisen arvaavan sen oikein. Ihmeen kauan siinä vaan meni.

Itsellänikin on tietynlainen voittajafiilis. Sain englannin esitelmän esitettyä ja lääkelaskujen uusinnan tehtyä. Molemmat menivät ihan hyvin. Lääkelaskut menivät luultavasti jopa läpi. Koe alkoi klo 16.05 ja n. klo 16.16 olin saanut sen tehtyä ja kokeesta sai poistua klo 17.05. Oli muuten hieman pitkä aika vain istuskella ja odotella.

Viikkokin on jo puolessa välissä. Huomenna hoitsupuku päällä pelleilyä koko koulupäivä ja perjantaina mammografiaesitelmä. Sitten arkiviikko on takana ja viikonloppu edessä.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

HUOMIO!

Anita ei olekaan jääräpää. (Ei Elastista, eihän)

Aika järkyttävää

Manninen mainitsi jossain kommentissaan vanhan kunnon KaLun. Iso ja kova KaLuhan siis on lyhenne sanoista Karstulan Lukio. Siellä minäkin vietin hulvatonta poikamieselämääni. No oikeastaan hulvattomuus oli siitä kaukana. Ammuttiin Kinderpalloilla toisiamme perseille, pelasimme liikaa paskaa, rötväsimme, harrastimme matologiaa... Opettajat olivat ihania (löivät kirjoilla päähän), ruoka hyvää (hintaansa nähden), oppilaat tulivat keskenään hyvin toimeen (eivät liikaa toisilleen suuta avanneet), työt arvioitiin oikein (äidinkielen esitelmästä 10)...

Mutta asiattomuuteen. Kävin siis kyseisen koulun sivuilla ja mitä sieltä löysinkään. Oppilaat osiosta, oppilastöiden äidinkielen tunnelin kohdalta. Minun ja Mannisen jutut. Miksi ihmeessä siellä ne ovat? Ei ne nyt ainakan mitään hyviä ole. Sieltä löytyy myös jotain kuviksen töitä, miksiköhän siellä ei meikäläisen töitä näy. Ai niin, eihän ne kelpaa edes luonnoksiksi.

Osoite koulun sivuille on: http://www.karstula.fi/koulut/lukio/
Siitä eteenpäin saatte itse pärjätä.

Anteeksi jos järkytin teitä rakkaat lukijat.

Turhaan valitin torstaina

Pyydä vilpittömästi anteeksi torstaista valittamistani fysiikan tentistä. Se oli turhaa, typerää ja lapsellista. Anteeksi. Sain tänään tietää miten se meni. Kakkonen tuli. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Seuraavaksi saa sitten jännittää Lääketieteen perusteiden tenttiä. Toivottavasti menisi yhtä hyvin.

Koulussa pyörähdin tänään. Eilen illalla ja vähän vielä tänä aamuna tein joitain tehtäviä netin kautta. Alkaa varmaan pikkuhiljaa helpottamaan. Enää yksi iso esitelmä tekemättä. Huomenna pääsisi taas laskemaan lääkelaskuja, jos vaikka tällä kertaa sais laskettua oikein.

Koulussaopittua: "Rektaaliputki on normaalijätettä"

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Yksi tentti takana, liikaa edessä

Lääketieteen perusteet pitäisi olla hallussa, tai no sen näkee sitten kun tentin tulokset tulevat. Saa taas vähän jännätä meneekö läpi vai ei. Mammografia saatiin kumminkin tehtyä, tuli komea. Englannin esitelmäkin on esittämistä vaille valmis. Voisi jopa luulla että olen ollut ahkera. No en nyt ihan, jäi englannin tuntikin väliin kun paikallinen pizzakuski oli niin myöhässä, että piti jäädä sitä odottamaan. Mutta hyvää oli.
Muutenkin ihan hyvin menee, enää vajaa viisi viikkoa joululomaan ja ensi viikolla Eläkeläiset, pikkujoulut ja NMB. Kyllä se tästä taas helpottaa. Pikkuhiljaa.

Koulussaopittua: "Ei lateksia lapsille"

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Sepsis, bulla, pneumonia ja kaverit

Otsikosta voittekin päätellä mikä minua huomenna odottaa. Lääketieteen perusteiden tentti. Lukenut olen ihan mukavasti, mutta mitään ei ole päähän jäänyt.

Viikonloppu meni taas liian nopeasti. Perjantaina pelasimme poikamiehien kanssa petanqueta Karstulan suuressa keskustassa keskellä yötä. Myönnän tappion. Onneksi olkoon Matti. Mutta voitin minäkin jotain, nimittäin TriBond -tietokilpailupelin entisen poikamiehen luona.

Ai niin HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! Ei tätä kyllä ketkään isät lue mutta silti.

Siinäpä tärkeimmät tai turhimmat tai ihan mitkä vaan.

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Sain iloisuuteni takaisin

Olipas onnistuneet treffit. Siis täytyy sen verran vielä mainita että enhän toki naisen kanssa nyt treffeillä käynyt. Kävimme inttikaverini kanssa katsomassa elokuvan Borat. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta pettymään en joutunut. Harvoin olen nauranut elokuvissa noin paljon. Kannattaa katsoa. Olisi sitä huonommallakin elokuvalla voinut Tampereen elokuvateatterin korkata.

Toinen vielä suurempi ilon aiheeni (jotkut voivat olla kyllä eri mieltä) on kun löysin aivan sattumalta elokuvan jota olen haaveillut jo kauan. Kyllä. MAXIMUM OVERDRIVE. Ohjaaja siis STEPHEN KING. Ja hinta vain 7 €. Vapise Manninen. Ostin toisenkin Kingin leffan. Thinnerin.

Lopetan tilitykseni arvoitukseen. Kuka on sanonut rakkaudesta näin:
"Jos olet yksi miljoonasta, saatat päästä lähelle oikeaa rakkautta. Tuskinpa kuitenkaan olet."

Lupaan ostaa oikein arvaajalle mandariinin.

Treffeille

Lähdenpä tästä treffeille. Ei sitten kerrota Anitalle, ettei vaan suutu.

Olis jo joululoma


Eilenkös minä olin iloisella päällä ja selitin miten elämä on ihanaa. Nyt on vastapainoksi Herra Opiskeluvitutus tullut taasen kerran kylään. Ymmärrätte varmaan miten tyytyväinen olen aamun fysiikan tenttiin. No kai sitä voivat vielä ammattikorkeassakin säälistä päästää läpi. Tuollaisissa kokeissa ollessa sitä oikein tajuaakin olevansa oikealla alalla. Kaikki sujuu kuin tanssi. Ja viikonloppunakin pitää lukea tenttiin. Opiskeluelämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Käykääpä nyt lukijat vittuilemassa jos löytäisin kadotetun Itsesäälin uudestaan.

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Kysely 2

Onko Anita jääräpää?

Kun tarkemmin ajattelee niin elämä hymyilee

Siis pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että eihän tässä olekaan mitään hätää. Sain taas yhden tentin läpi. Lääkehoitoko se oli tai joku lääkejuttu kumminkin. Ykkönen tuli että paukahti. Piti oikein juhlia munkkikahveilla. (siis yleensähän en koulun kahvitunneilla munkkikahveja harrasta [tuota ei usko kyllä kukaan] {voikohan sulkujen sisällä edes olla toisia sulkuja, mene ja tiedä}). Menipä taas hankalaksi tämä kirjoittaminen.
Takaisin niin sanottuun asiaan. Koulutöiden määräkään ei enää huoleta. Tänään fysiikan lukua. Huomisesta sunnuntaihin lääketieteen perusteita. Maanantaina ja tiistaina englannin esitelmää kuumeesta. Tiistaina ehkä myös vähän lääkelaskujen muistelua. Jossain välissä ensiviikon perjantaina palautettava mammografiatyö. Sitten vaan kaikki loput.
Ja ensiviikonlopun suunnitelmatkin muuttuivat. Enhän minä nyt tänne jaksa jäädä yksinäni tenttiin lueskelemaan. Perjantaina Karstulaan ja illalla jos suunnitelmat onnistuvat niin Pylkönmäelle tapaamaan entistä poikamiestä (ei-kroonista). Lauantaina ehkä myös jotain kivaa.
Tänään koin myös mukavan yllätyksen postin suunnalta. Luukusta ei tippunutkaan tällä kerralla pelkkiä mainoksia ja laskuja vaan ihan oikea lehti. Siis olen tilannut itselleni lehden. No myönnetään se on Soundi, en minä nyt mitään Aamulehteä jaksaisikaan lukea (no ehkä sarjakuvat).
Päivän ateriankin sain valmistettua itselleni. Ei mitään kovin erikoista. Makaronia ja jauhelihaa. Halpa ja hyvä.
Nyt viimeistä päivää tänä vuonna perehtymään fysiikkaan, ainakin toivottavasti.
Persikoita ja reseptejä.

Koulussaopittua: "insuliinishokkiseksi"

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Ei sitten yhtään mitään taaskaan

Eipä tässä taas mitään asiaa ole.
Koulupäivä oli ehkä kaikkien aikojen turhin, pari tuntia kuunnella jotain eri luonneitsijoita, jotka eivät edes liittyneet alaan. Jotain eri järjestöjen heppuja siellä jotain koettivat selittää. Eikä oikein kunnolla viitsinyt nukkua kun olisin kumminkin alkanut kuorsaamaan.
No saimme kumminkin käytyä vihdoin ostamassa ne kengät mitä jo eilen epätoivoisesti etsimme. Eipä tarvinnut kauan pohtia mitkä ostan kun hintahaitari oli 20€:sta aina 50€:n. Otin tietenkin halvimmat. Samalla reissulla ostin myös Final Destination 3:sen. Justiinsa sain senkin katsottua. Yllättävän katottava.
Seuraavaksi pitäisi varmaankin lukea taas fysiikkaa. No mikäs siinä.

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Tällaista tasaista tallustelua taasen kerran

Olen positiivisesti yllättynyt lukijakyselyn vastauksista. Tasokkaita näyttävät olevan, niin kuin on kyselykin.
Tänään ei ole taaskaan tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Kävimme hoitsujen kanssa ostamassa työkenkiä ja kuten arvata tietenkin saattaa, niin tyhjin käsin siltä reissulta palasimme.
Nyt olenkin taas kämpillä yksinäni keskittymässä kerma-alatuloihin ja muihin fysiikan ihmeellisiin saloihin. "Kermanopeus on kerman muutos aikayksikköä kohti". Ota tuostakin nyt sitte selvää. Säteilyfysiikkaa pitäis kait olla.
Onneksi tämä koulunkäynti on helppoa, kun ei jätä töitä viime tippaan. Ensiviikolla mammografia esitelmän palautus, Lääketieteen perusteiden tentti, englannin esitelmän palautus, lääkelaskujen uusintatentti ja kaiken maailman kirjoitusviestinnän, tiedonhankinnan ja tietotekniikan tehtäviä. Mutta onneksi Dingo tietää milloin elämä on helppoo.

Koulussaopittua: "History Of Fuck" (Ei varsinaisesti liittynyt tunnin aiheeseen)

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Lukijakysely (erotetaan jyvät akanoista)

Koska minua alkoi kiinnostamaan Poikamiesten blogille vahingossa eksyessäni, että mitenkähän on minun lukijoideni laita. Onko niitä yhtään? Kirjoitanko vain itselleni? No tässä olisi kysely jolla sen pyrin selvittämään:

1. Kuka olet?
2. Miksi sinä luet tätä pas... öh siis blogia?
3. Pidätkö Kaija Koosta?
4. Onko elämä elämisen arvoista?
5. Mikä on elämän tarkoitus?
6. Lempisienesi?
7. Pesetkö hampaat aamuin illoin?
9. Onko yöpöytä turha?
10. Mikä eläin olisit?
11. Olenko komea?
12. Kehu minua?
13. Itsesäälin osuus elämässäsi?
14. Karkasiko kysely käsistä?
15. Luke, I am your father?
16. Peruna?
17. Siili?
18. Anteeksi

Hän on täällä tänään

Niin se taas vierähti viikonloppu liian nopeasti, mutta sain sentään kolme levyä Poguessiä lisää. Ei mikään turha reissu. Ensi viikonlopusta täytyykin jo varoittaa. Vietän sen siis todennäköisesti (yksin) täällä Tampereella perehtyen lääketieteen perusteiden saloihin. Voi tulla pitkä viikonloppu. No huomenna täytyy perehtyä kerman saloihin ja uskokaa tai älkää tarkoitan sillä fysiikan lukemista.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Karvan kasvua kuunneellaan

Onpas taas harhaan johtava otsikko, mutta en malttanut olla laittamatta sitä. Viisaimmat varmaan tietävätkin minkä bändin oivalluksia kyseinen virke on.
Olikohan mulla mitään asiaa edes tänne. No ei se ole ennenkään estänyt kirjoittamista. Tänään on ohjelmassa taas lyhyt mutta fysiikan täytteinen koulupäivä. No ei sitä ole kuin 4 oppituntia eli 3 tuntia. Se onkin sitten viimeinen kerta fysiikkaa tänä vuonna. Vähän tulee kyllä ikävä.
Koulupäivän jälkeen kiiruhdan junalle. Tarkoitus olisi suunnistaa Jyväskylän kautta Karstulaan. Jos kuuntelisi koko matkan Poguessia niin matka menisi joutuisammin.

Päätän kirjoituksen Electric Sixin loistavaan lyriikkaan:

"Now the devil, he plays guitar
And Hitler plays the drums
I'm the man on the microphone
This is what I've become"

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Uudet tuulet

Jouduin sitten muuttamaan blogini ulkonäön hieman olotilaani paremmin kuvaavaksi. Onhan minun masennus ja itsesääli aikani kaukana takanapäin. Blogillani vallitsee siis tästä lähin iloisuus entistä vahvempana, antaa noiden poikamiesten vaipua synkkyyden syvään suohon. Nautitaan me muut sillä aikaa elämän pienistä ja suurista ilon hetkistä. Tämähän sopii muutenkin hyvin sillä samalla lailla kuten eilen alkanut lumisade on uudistanut Tampereen aivan toisennäköiseksi, niin myös tämän blogin ilmeen oli syytä vaihtua.
Yhtenä iloisena asiana tähän täytyy mainita musiikin ihmeellinen maailma. Olen taas löytänyt uuden bändin, josta ei voi olla pitämättä. The Pogues. Kyseessä on tietääkseni Irlantilaisia juomalauluja soittava punkbändi josta todellakin tulee aina hyvälle mielelle kun sitä kuuntelee. Tutustuin kyseiseen bändiin anoppini kautta. Kiitokset siis hänelle.

Koulussaopittua: "Läpistä on hauska läpistä."

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Myrsky repii puita...

Ohhoh, kylläpä on kaunis syksyinen keli pihalla. Lunta tulee melkein tupaan asti, ambulanssit ja paloautot vipeltävät pillit vinkuen, naama jäätyy heti kun ovea pikkuisen raottaa. Tälläisenä päivänä sitä haluaa vain olla sisällä ja käpertyä lämpöisen viltin alle, mutta ei minä olen sen verran viisas mies että lähen etsimään kahvinkeittimen pannua anopilleni Gigantista, eikä sitä edes saanut sieltä. No tulipahan kerrankin tavallista kylmempi kauppareissu.
Koulunkäyntikään ei oikein maistunut tänään(kään), vaikka ei ne nyt niin kovin tylsiä aineita olleet. Jotenkin ei vaan jaksanu. Ehkä sitten huomenna.

Koulussaopittua: "Potilas on asiakas tai potilas, riippuen eri tilanteista."

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Asiaa Manniselle (ei koske Eläkeläisten Tampereen keikkaa)

Aloitetaanpa kerrankin asialla joka kiinnostaa Mannista. Menen katsomaan Eläkeläis... ei kun siis katsoin The Broodin. Täytyy sanoa että hieman olen Cronenbergiin pettynyt, ei se mikään sairas leffa ollut. Ihan hyvä kumminkin.
Päivä on muuten mennyt ihan normaalin kaavan mukaan. Kouluun, fysiikkaa, fysiikkaa, ruokailu, fysiikkaa, fysiikkaa, kahvia, englantia, kämpille, kahvia, koneelle, elokuva, koneelle, kahvia....
Mitäs sitten seuraavaksi. Mene ja tiedä.

Koulussaopittua: "Chicken Pox = Vesirokko"

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Huhuista totta

Täytyy kai se tännekin nyt viimein tunnustaa että niin se vaan tämäkin mies sitten kihlautui. 19.10 se sitten tapahtui, eli tässä ollaan oltu jo yli viikko onnellisesti sormus sormessa. En aikaisemmin sitä täällä viitsinyt paljastaa, sillä halusimme sen tulevan yllätyksenä. Taisimme onnistua sillä meillä kotona ei kenelläkään ollut perjantaihin mennessä ollut hajuakaan asiasta. Reaktioita on ollut jos jonkin näköisiä. Suurin osa porukasta kumminkin suhtautui asiaan tyynesti. Poikkeuksena täytyy mainita eräs Karu Productionin luottonaisnäyttelijä. Hänen reaktionsa olivat hauskaa kuunneltavaa, melkein veti jo vertoja kesän Elemon kommentteihin.
Mutta huomenna alkaa taas uusi kouluviikko.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Loppuihan se tämäkin kouluviikko

Tänään se koittaa. Haikea luopuminen Mannisen seurasta. Mitenköhän selviän tästä eteenpäin koulunkäynnin kanssa, kun kukaan ei jää nukkumaan kämpille kun aamulla pirteänä kirmaan opintielle. Kukaan ei ole katsomassa elokuvia kun tulen takaisin koulusta. Kukaan ei käy kanssani kaupassa ja anna hyviä ostosvinkkejä. Kenen kanssa nyt juon Katkeroa. Tarkoittaako tämä sitä että voin jopa jaksaa opiskella. Tuskin mutta ainakin hauskempaa siitä tulee.
Viikonlopuksi siis suunnaksi Karstula. Ja ehkä Jyväskylässä käynti. Saa nyt nähdä millainen viikonloppu tulee. Palaan blogille taas sunnuntaina jos jaksan.

Koulussaopittua: "Herpes voi tulla myös silmään"

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Willen keittiö Osa 1

Clavicularis

1 prk Chilipapuja
1 prk Säilykepaprikoita etikkaliemessä
400 g Jauhelihaa
2 siivua pekonia
4 siivua meetvurstia
Loraus ketsuppia
Nyrkillinen mustapippurisipsejä
Korkillinen sokeritonta Katkerojuomaa

Ruskista jauheliha ja pekoni ja lisää kaikki muut ainekset joukkoon ja sekoita.
Anna seoksen muhia vähän aikaa ja tarjoile kylmän Katkeron kera kynttilän valossa Vivaldin Neljän vuodenajan tahdissa.

Nautin elämästä

Ensiksi herään aamulla virkeänä edellisillan hurjista mesekeskusteluista ja pienimuotoisesta paljastuksesta. Kun sitten sain jättää Mannisen nukkumaan Crazy Frogin kainaloon niin oloni vain parani. Virkeän aamureippailun jälkeen pääsin itse asiaan. Lääkelaskujen pariin. Olo oli aivan mahtava. Kun sitten laskut oli laskettu niin pääsin iloisesti hyppelehtien takaisin kämpille ja sain kuulla että meillä onkin vielä koulua vartin päästä. Ei muuta kuin takaisin koululle ja englantia opiskelemaan. Kesken tunnin sitten sain tietää että en joudukaan ostamaan paskaa elokuvaa, sillä tenttini jäi yhestä laskusta kiinni. Uusintaan. Taitaa olla elämäni ensimmäinen kerta kun uusin jotain. Hernekeitot syötyäni kirmasin taas englannin tunnille ja pääsinkin selittämään pienryhmässä alias-tyyppisessä harjoituksessa sanan KUUMEMITTARI. Tiedätte kyllä miten. Tulin ymmärretyksi. Siinäpä tämän päivän kohokohdat. Tiedä mitä sitten vielä tässä illan mittaan tapahtuu.

Koulussaopittua: Kannattais kerrata jo laskettuja lääkelaskuja, ettei tekis virhettä täysin samassa laskussa minkä on jo aikaisemmin laskenut väärin. Ja vielä samallalailla.

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Alan käydä laiskaksi

En tiedä mistä se johtuu mutta, alan pikkuhiljaa laiskistua entisestäni. Tällä viikolla koulunkäynti ei ole kiinnostanut pätkääkään ja kaikeksi onneksi huomenna on vielä lääkelaskujen koe jossa ei saa olla yhtään virhettä. Veikkaan että jo että se että menen sinne tenttiin on virhe. Lupaan ostaa jonkun oikeasti paskan elokuvan jos se menee läpi. Helppo uhota kun ei ole vaaraa. Uusinta kutsuu, perkele! Loppuis jo tämä ikuisuudelta kestävä viikko. Kaiken tämän lisäksi pitää kestää tuollaista säälittävää, karvaista poikamiestä koko viikon ja viikonloppunakin menemme ehkä Jyväskylään. Täytyypä tähän loppuun mainita vielä että eikös Kroonisten Poikamiesten pitänyt tehdä retki Jämsään katsomaan Eläkeläisiä? Mites kävi? No onneksi minä voin aina mennä katsomaan sitä Klubille. Ja kouluunkin olisi tästä vielä raahauduttava. Kiinnostaa aika paljon.

Koulussaopittua: Tällä viikolla en ole oppinut mitään, enkä varmaan opikaan.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Niin se meni

Syysloma ohi.
Kone kunnossa.
Manninen riesana.
Anatomian tentti takana.
Lääkelaskujen tentti edessä.
Elämä jatkuu.

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Kohta se alkaa

Loma se jo kurkkii ovenraosta. Vain käynti koululla opettajan kanssa keskustelemassa ja sitten alkaa kauan odotettu syysloma. Taitaa blogillakin olla syysloma, mutta ehkä niin on parempi. Jos sitä syyslomalla sais hommattua kaikki mitä tarvitsen koneen kuntoon laittamiseksi ja jos sitten vielä syysloman jälkeen jaksais/osais rassata sen kuntoon, niin sittenhän tänne vasta alkaakin pas.. siis tasokasta juttua tulemaan. Paitsi tosiaan sitten alkaa armoton opiskelu. Tenttejä, esitelmiä, opiskelua ja näin ollen koulu vie kaiken aikani. No tuohon en kyllä usko itsekkään joten kyllä te joudutte minusta vielä kuulemaan. Ikävä kyllä.

Koulussaopittua: Ai niin, enhän ole vielä kouluun asti ehtinytkään.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

Ennen huomista mutta eilisen jälkeen kumminkin

Huomenna pitkälle lomalle. Kyllä maistuu. Justiin äsken väsäsin kuivan koulutyön tällä rakkaalla työkalullani. Ihmeen hyvin onnistui. Hiirikin toimi suhteellisen hyvin. Jos sitä syysloman jälkeen tyhjentäis koneen ihan täysin ja aloittais niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Saa nyt nähdä onnistunko siinä. Mutta silti huomenna lomille. Olo on kuin perjantaiaamuna armeijassa, siis silloin jos ei ollut ginestä.
Yritän vielä aamulla laittaa tänne jotain... (paskaa)

Koulussaopittua: "Marie Curien sarkofagi on Pariisissa"

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Alkais jo syysloma

Rakkauteni vain syvenee tätä ihanaa tietokonettani kohtaan. Aikani konetta rassattuani on tuloksena se että on kaksi windowsia. Toinen jossa kaikki toimii aikasta nihkeästi ja hiiri vielä huonommin, mutta jossa toimii netti. Ja toinen jossa netti ei toimi mutta kaikki muut toimii ihan hyvin. Voittaisin lotossa niin saisin heittää tämän paskan ikkunasta ulos ja käydä ostamassa uuden. Mutta tällä budjetilla täytyy tyytyä tähän tuomiopäivän masiinaan.

Oli tässä päivässä jotain iloistakin. Käytiin testaamassa paikallinen kebabpizzeria. Ihan hyvä ja lähellä kämppää.

Koulussaopittua: "Munuaiset liikkuu"

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Rakastan tietokoneita

Niinpä. Eiliset hurjat kommenttisessiot on takana ja uusi päivä valkenee tai on jo oikeastaan jo ehtoon puolella. Koulupäiväkin on taas ohitse ja saatin jo melkein aloitettua tissitutkimustamme. Keitin perunoita. Siinä tärkeimmät. Ai niin nyt näyttää hiirikin taas toimivan.
PERKELE!!!!!
Ei toimi sittenkään. SAATANA!! Nyt alkaa menemään hermot. Täytyy sitten varmaan opetellla elämään ilman hiirtä.

Koulussaopittua: "Anafylaksia tarkoittaa anafylaksiaa"

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Otsikoita on perseestä keksiä

Näin se viikko taas käynnistyy. Ostin DVD-soittimen, kun ei tällä koneella niitä leffoja jaksa katsella. (Eikä varmaan kohta pystykään, kun alkaa tuntumaan että tämä kone ei tykkää minusta)
Viikonloppukin oli ja meni. Ihan hieno viikonloppu. Huomasin myös karmean asian. Olen laihtunut viime joulusta noin 7 kiloa. Siis minä. Voitteko kuvitella. Tiedän kyllä mitä kommenttia saan, mutta ei siinä mitään. Taisin myös hävitä taas yhden salaattilautasen. Lyötiin vetoa kumpi pystyy kuuntelemaan pitempään Willen ja Jarin levyä nauramatta. Ei siinä kumpikaan kauaa pystynyt, minä ehkä aavistuksen lyhemmän aikaa.
Koulussa olikin tänään pelkästään mukavaa ainetta. Säteilyfysiikkaa. Ai että minä rakastan sitä.

Koulussaopittua: "Savolaiset harrastivat aikoinaan paljon sukurutsausta."

perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Punkin täyteinen ilta on päättymässä

Olipas siinä kulttuuria kerrakseen. Ensin Kumikameli veti aivan mahtavan keikan, josta päällimmäisenä jäi mieleen biisit "naapurit", "lemmikki" ja "teeskentelen tervettä". Manninen olisi ollut aivan haltioissaan, mutta ei viitsitä enää enempää kääntää veistä haavassa.

Illan toisena esiintyjänä oli Viron ramones: Villu Tamme ja JMKE. Aivan mahtavaa sekin. Siis miettikää. Punkkia viroksi. Mikä voisi olla parempaa. Ja vielä kun se veti Juicen Eesti on my mind -biisin coverina. Se tuli jo yllätyksenä.

Yllätyksenä tuli myös illan päättänyt bändi. Radiopuhelimet. En tiennyt bändistä mitään ennen tätä iltaa, mutta täytyy myöntää että oli se kyllä ihan hyvää punkkia sekin. Ja siinä vasta oli mies joka ei osaa pysyä aloillaan. Välillä oltiin laulamassa yleisön seassa ja välillä taas heitettiin mikrofoni suosiolla syrjään ja mentiin muuten vaan seikkailemaan yleisöön. Biisit olivat tietenkin vähän mitäänsanomattomia kun en ollut kuullut yhtään niitä ennakkoon, mutta yksi laulun pätkä jäi mieleen. Lause joka sopii mainiosti Kroonisille Poikamiehille: "alamäkeen on helppo taivaltaa".

Ja selvisin vielä hengissä takaisin kämpille. Nyt voinkin tyytyväisellä mielellä alkaa nukkumaan, hyvän musiikin pyöriessä mielessäni.

torstaina, lokakuuta 05, 2006

Kumikamelia, kumikamelia, kumikamelia ja vielä kerran kumikamelia

Tänään se päivä sitten koittaa. Illalla KUMIKAMELIN keikalle. Lähteeköhän Manninen mukaan? Ai niin joo se on Haapavedellä koulussa. No ei sitä ois varmaan kiinnostanutkaan. Mitäs muuta tähän päivään mahtuu. No eipä ihmeitä. Fysiikan koe takana ja uskoisin että läpi menee. Elämä hymyilee kunhan ei liika mieti tulevia kokoeita. Syyslomasta jouluun taitaa olla joka viikko joku koe. No ei se mitään. Jokos mainitsin että menen illalla katsomaan KUMIKAMELIA. En tainnut, joten mainitaan sitten että menen illalla katsomaan KUMIKAMELIA: menen illalla katsomaan KUMIKAMELIA. Siis KUMIKAMELIA. Jokohan Mannista vituttaa? KUMIKAMELI

Koulussaopittua: "Turvallisuuden kannalta tulee oleskeluetäisyyden mikroaaltouunista olla vähintään 50 cm."

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Sadetta ja fysiikan opiskelua

Huomenna fysiikan tentti (ja kumikameli). Tarkoittaako se sitä että minun pitäisi tänään lukea sitä? Ei. Kyllä se läpi menee. Jos alankin ottamaan tällaisen positiivisen asenteen tähän koulunkäyntiin. Eihän se nyt muutenkaan niin vakavaa ole.

Voisinkin laittaa joka päivä viestieni perään koulussaopittua osion, jossa kerron joka päivän kohdalla mitä kulloinkin olen koulussa oppinut.

Koulussaopittua: "Ihmisellä on seitsemän korvaa"

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Tietotekniikkaa ja ruoanlaittoa

Elämä tietotekniikan kanssa on sitten ihanaa. Tämä hiireni nyt ei oikein aina tahdo nauttivan olostaan minun kanssa. Olen aivan äimän käkenä. No nyt se toimii, joten ehkä se siitä sitten pikkuhiljaa.

Tänään kokeilin myös taas miten minua on siunattu mahtavilla ruoanlaittotaidoilla. Tein pitsaa. Aineet ostin kyllä kaikki, mutta kun aloin avaamaan tomaattimurskatölkkiä niin huomasin että eihän minulla ole tölkinavaajaa. No ei siinä mitään. Kävin äkkiä ostamassa sellaisen. No kun olin päässyt takaisin niin jo hetken päästä huomasin että eihän minulla ole myöskään leivinpaperia. Ja taas kauppaan. Loppu sujuikin sitten kuin tanssi (onko muuten kukaan Kroonisista Poikamiehistä tanssinut vanhojen tansseissa?).
Pitsasta tuli hyvää, tai ainakin syötävää.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Kakkua ja kuokkimista

Aloitetaanpas tärkeimmällä ilmoituksella: taskustani löytyy lippu Kumikamelin torstaiselle keikalle. Mitäs siihen sanot Manninen? "Teurastusta ja synkkää mieltä"

Sitten muihin asioihin. Olen nyt siis taas vuoden vanhempi. Ja kuten näyttää perinteeksi muodostua niin olin taaskin kuuntelemassa kaunista ja herkkää suomalaista musiikkia. Viime vuonna oli Viikate ja tänä vuonna oli vuorossa Maj Karma ja täytyy sanoa että ei ollut kyllä pettymys. Kyllä Herra Ylppö osaa lavalla keikkumisen.

Olipa tossa launtai-iltana myös Kroonisten Poikamiesten kokous johon pääsin kuokkimaan. Paskaahan se kokous oli, onneksi en ole enää kerhossa. No pääsin ainakin uimaan Mannisen (muut poikamiehet olivat luusereita) kanssa. Pimeää ja kylmää, mutta minkäs teet kun tarpeeksi uhoaa.

Paluu Tampereelle oli taas yhtä tyhmää kuin aina, eikä hirveästi piristänyt kun avasin koneen ja huomasin että hiiri ei toimi. No en kironnut sitä kuin eilisillan ja tämän aamun. Mutta nyt se näyttää taas toimivan, en tiedä kyllä miksi.

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

TÄRKEÄÄ

Nyt se sitten tapahtui, mitä olen jo kauan pelännyt. En olekaan kummajainen. Olen ehkä sittenkin ihminen. Jos haluatte tietää enemmän niin lukekaa seuraava tarina:

Oli rauhallinen lääkelaskujen tunti ja minä istuin luokan perällä luokkakavereideni kanssa. Opettaja jakoi meille lapullisen lääkelaskuja. Aikamme niitä tuhertaessamme mieleeni tuli eräs numeroita koskeva asia. Kysyin siinä puolihuolimattomasti vierustoveriltani että miten sinä kirjoitat yhdeksäisen ja vastoin kaikkia odotuksiani hän vastasi että alhaalta ylöspäin. Siis alhaalta ylöspäin. Voiko tämä olla todellista. Onko olemassa muitakin ihmisiä kuin minä jotka kirjoittavat numeron yhdeksän alhaalta ylöspäin?

Mitä tästä siis opimme.

Emme mitään.

Viikonlopun suunnitelmia

No niin pikkuhiljaa alkaa taas viikonlopun suunnitelmat selkiintyä, on Kroonisten Poikamiesten kokouksessa kuokkimista, on kuvauksia, on synttärit, on Maj Karma, on sitä ja on tätä. Mutta joka tapauksessa jätän Tampereen (ja blogini) taas kerran elämään omaa elämää viikonlopun ajaksi. Kuten aiemminkin niin lähden myöskin tällä viikolla jo torstaina Karstulaan. Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja kun ei kerran halunnut tulla Ruoskaa katsomaan. Eihän siinä mitään, kun ensi viikolla olisi kumminkin astetta kovempaa mättöä luvassa. Kumikameli. Vapise Manninen. Pääsen näkemään Kumikamelin ennen sinua. Ole sinä vaan siellä Haapavedellä.

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Pysy sitten poissa

Jonde ei sitten halunnutkaan blogilleni. En minä tänne ketään pakota. Voi sitä elää ukkomiehenä ilman blogiakin. Parempi sekin kuin poikamiehenä. Olen siis taas yksin oman blogini herra. Oikea ylijumala. Kaikkivaltias. Ja tiedän jo teidän kommentit asiasta. "Ei se saa ees jäseniä pysymään blogillaan", tai jotain vastaavaa. No minuahan se ei haittaa, kommentoikaa ihan vapaasti. Minulla on silti valta ja voima ja kunnia (ja nainen), iankaikkisesti. Amor.

Tilastotietoa

Kävin katsomassa huvikseni tuota blogilistaa ja huomasin että vaikka blogini on alemmalla tasolla kuin Kroonisten Poikamiesten, niin on mulla silti enemmän lukijoita ja kuumempikin blogini on.

Paluu todellisuuteen

Jos eilen hehkutin tisseistä niin tänään päästiin jo aivan toisentyyppisten asioiden pariin. Opin muun muassa mitä peräsuoli on latinaksi. Opin myös miten masticatiossa liukastuksella on tärkeä osa, eihän se muuten niin helposti liikkuisi sisään.

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Hoitsuja ja tissejä

Tämmöistä se on meikäläisen elämä. Koulutyönä tehdään esitelmää tisseistä ja hoitsuopiskelijakin kävi meikäläisen luona. Kuulostais varmaan ihan hienolta jos kyseessä ei olisi minä. Jos vähän tarkentais asiaa. Se esitelmä koskee mammografiatutkimuksia, joten ei varmaan kovin hehkeää. Ja se hoitsukin oli äijä joten se siitäkin sitten, vaikka mikäs minä olen valittamaan. Toista se olis jos joutuis olemaan poikamies. Nehän nyt ei muuta osaa tehdäkään kuin valittaa.

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Taas Tampereella ja haasteet kehiin

Nyt on viikonloppu taas ohi. Keskustelimme viikonloppuna Kroonisten Poikamiesten (tuon kurjan ja iljettävän kerhon) puheenjohtajan kanssa hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja huomasimme semmoisen kauhukuvan että jos hän saa töitä Tampereelta niin hän luultavasti asuu minun orjanani kämpässäni. Olisi se hurjaa. Eipä tarvitse sitten blogilla tapella. No turha sitä on vielä maalailla piruja seinille. Työhaastattelussahan voidaan kysyä että oletko poikamies ja myöntävän vastauksen kuultuaan ne tuumaavat että eihän tuommoisesta miehestä ole mihinkään jolla ei edes naista ole.

Kävin myös uimassa lauantaina ja haastankin täten Krooniset Poikamiehet uimakisaan. Se joka ui viimeisenä ennen jäiden tuloa voittaa. Avantouintia eikä uimahallia tai muuta allasta lasketa vaan sen pitää olla sula järvi. Ei muuta kuin järveen pojat. Haluaisin myös varmistaa että eikös kaatokisa alakin taas kun lumet tulevat?

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Pikaviesti

Täytyypä ilmoitella että blogillani voi olla hiljaista viikonlopun aikana koska olen täysin ymmärrettävistä syistä Karstulassa. Palaillaan huonojen juttujen merkeissä taas sunnuntaina.

Muistoja menneestä

Kylläpäs palasi lapsuus mieleen, kun katsoin aikahypyn telkkarista. Eikä aika ollut edes turmellut ohjelman vetovoimaa. Ensi yönä en varmaan saa nukuttua ollenkaan kun mielessäni soi ohjelman mahtava tunnari. Tämän kun sais DVD:nä. Ehkä joskus sen vielä saakin. Siihen asti pitää aina keskiviikkoisin valvoa kahteen, tai hommata videot.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Maailma on totta

Nousen koneen äärestä ja suuntaan kohti ulko-ovea. Ovea ulkomaailmaan. Ovea ulos virtuaalielämästä. Avaan oven ja astun hämärään rappukäytävään. Painan oven kiinni ja naksahdus kertoo sen painuneen lukkoon. Puntaroin hetken pienessä mielessäni kumman valitsen portaat vai hissin. Päädyin portaisiin jos vaikka tulis sillä tavalla edes vahingossa liikuttua. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa saada itsestä niin paljon aikaiseksi että alkaisi harrastamaan jotain liikuntaa.

Ulko-oven takaa paljastuu taas mieleeni missä olen. Tampereella. Mustanmakkaran kaupunki. Enkä edes pidä mustasta makkarasta. Miksi olen täällä? Ai niin opiskeleminen. Röntgenhoitaja. Kuulostaa ihan hienolta, mutta mitenköhän sitten oikeasti. Kuvailla kaiken maailman vaivoja eri ihmisiltä ja eri paikoista. Eikä palkkakaan ole mikään päätä huimaava. Töitä nyt kumminkin pitäis olla tarjolla ihan hyvin.

Havahdun seisovani liikennevaloissa ja huomaan niiden jo vaihtuneen vihreiksi. Jatkan matkaani. Kohta huomaankin jo Maskun kattomainokset. Samalla hetkellä joku kaunis pyöräilijätyttö ajaa ohitseni ja katseemme kohtaavat. Tyttö hymyilee minulle. Oli varmaan jäänyt suupieleen jotain ruoantähteitä. Ei minulle muuten paljon hymyillä.
Mutta se siitä.

Ennen Maskua näen vielä kirpputorin mainoksen. Enhän minä voi sitä vastustaa vaan huomaan jo kohta selailevani sekalaisia pöytiä tietämättä oikein itsekään mitä etsin.
Sitten huomaan sen lepäävän melkein tyhjän pöydän päällä. Kaija Koon levy joka minulta vielä puuttuu ja vain 5 euroa. Maksan ostokseni ja myyjä laskee hintaa vielä puoleen. En laita vastaan.

Kun sitten vihdoin ja viimein pääsen Maskuun niin enhän minä sieltä löydä sitä kaipaamaani yöpöytää. Tottakai siellä on menossa joku älytön loppuunmyyntihässäkkä ja porukkaa virtaa kuin vettä Niilissä. Poistun kaupasta ostamatta mitään ja palaan kämpilleni samaa tietä. Matkalla tosin pyörähdän vielä ruokakaupassa ostamassa lihapiirakoita iltapalaksi, eli se siitä laihtumisesta.

Viimein reissuni on ohi ja uppoudun taas tietokoneen ääreen. Onko tämä muka elämää? Sitten kuulen eläkeläistyyppisen aloitus rummutuksen ja tajuan että sehän merkitsee että joku on lähettänyt minulle viestiä messengeriin. Sehän onkin eräs kauniimman sukupuolen edustaja Karstulasta päin ja tajuan taas että miten onnellisessa asemassa olenkin verrattuna poikamiehiin. Ei tarvitse yksin yrittää selvitä tästä elämästä.

Kiitos!

Eipä tässä paljon taas asiaa ole

Kylläpäs täällä blogilla on taas meininkiä. Taitaa poikamiesten touhu tosiaan hieman karata käsistä. Mahtaa olla pojille kova pala sitten kun putoavat kerhosta ja eivätkä enää voi haukkua meitä oikeata elämää nauttivia tantereen tömistäjiä ja perusjuurten höristäjiä. Tekisi mieli ottaa kyllä tuo emeritus tänne blogille mutta se taitaa sotia hieman blogin periaatetta vastaan. Blogihan on niille jotka ovat (onneksi) tippuneet Kroonista Poikamiehistä, eikä Emeritus koskaan päässyt Kroonisten Poikamiesten viralliseksi jäseneksi. Toisaalta olihan Emeritus poikamiestenkin blogilla jo ennen liittymistä kerhoon, joten sitä täytyy vielä miettiä.

Kommenteita lukiessa tuli vielä ilmi, että haluttaisiin että antaisin parisuhdepelini Manniselle. Näin ei tule käymään. Oli se Mannisen ilme niin hieno kun hän sen minulle ylpeänä lahjoitti. Katsotaan sitten kun Mannisella on parisuhde (mielellään naisen kanssa). Enkä hyväksy sellaista hetkittäistä kihloihinmenoa joka ei näyttänyt edes häiritsevän poikamiehiä. Heti kun olet ulkona kerhosta saat parisuhdepelin takaisin, eli nyt opistolla vaan joukolla etsimään Manniselle naista.

Koulussa oli taas hieno päivä. Puhuttiin AC/DC:stä ja U2:sta. Valitettavasti kyseessä oli fysiikan neloistunti, eikä kyse ollut bändeistä (tai edes hulttioryhmän puheenjohtajasta) vaan jostain kaavoista ja sähköstä ja resistanssista ja mua ei kiinnosta fysiikka. Onneksi pari viikon päästä on fysiikan tentti ja sen jälkeen alkaa taas uusi fysiikan kurssi.

No huomenna saan taas hetken hengähdysaikaa blogille kirjoittamisesta, kun suunnistan kohti Karstulaa. Eihän sitä nyt perjantaisin saa koulua olla, sehän kävisi jo opiskelemisesta.

Haluaisin vielä kerran huomauttaa Maximum Overdriven kohtalosta. En siis onnistunut tilaamaan sitä ja nyt sen on joku laatuelokuvien ystävä käynyt ostamassa sen, joten säästyipä taas nekin rahat.

Mutta nyt täytyy kyllä lähteä ostamaan jo kauan suunnitelmissa ollut yöpöytä. Maskussa näyttää olevan varastontyhjennys joten ei tarvitse käydä Sotkassa vaikka poikamiehet niin ehkä toivoisivatkin. Täytyypä kirjoitella sitten reissusta jonkinlainen novelli että miten onnistuin.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Tasaista torvensoittoa

No on se nyt kumma. Näköjään joku ylempi taho ei halua minun saavan Maximum Overdrivea, sillä ei se tilaus oikein näytä onnistuvan. Muuten päivä on mennyt ihan hyvin, sain jopa aikaiseksi käydä ruokakaupassa ja koulupäiväkin oli ihan rento. Opiskeltiin ihmisten välistä vuorovaikutusta. Siinä ois poikamiehillä kyllä paljon opittavaa. Taitavat poikamiehet luottaa liikaa sanattomaan ja elettömään kommunikointiin.

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Huomio Kansalaiset!

Katsokaapas kun sain taas synnytettyä uuden blogin. Karu Productionsin blogin. Osoite on luonnollisesti karuus.blogspot.com
Onnistuukohan Manninen löytämään sinne. Ei varmaankaan, kun nuo poikamiehet on vähän avuttomia.

Totuudet ilmi

Huomasin tänään koulussa hienon totuuden meidän luokan pojista. Ei taida olla kuin yksi jolla ei ole naista. Onko asian laita todella niin että jostain syystä poikamiehet kasaavat ympärilleen poikamieskavereita ja toisinpäin. Tämähän on mielenkiintoista.
Huomasin myös sellaisen asian että neljä tuntia fysiikka ei ole hauskaa. Varsinkin jos kaavojen ja muiden fysiikan lakien kirjoittamiseen kuluu yli kymmenen sivua. Mutta nytpä tästä täytyykin kokeilla jotain uutta ja ottaa Mannisen neuvosta vaarin ja käydä tilaamassa elokuvamaailman suurin klassikko Maximum Overdrive.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Piru on irti

No niin nyt on mullakin internetin ihanuus käsinkosketeltavana. Viikonloppu oli ja meni ja nyt olen taas yksin täällä Tampereella. Huomenna kouluun ja vielä oikean mittainen päivä: puol yhdeksästä neljään. Onneksi ens perjantai on taas vapaa, ettei tämä pian vaikka alkaisi tuntua oikealta koulunkäynniltä.

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Kohta helvetti pääsee valloilleen

No niin, eilen illalla tuli viesti että adsl-liittymäni on auennut. Odottakaapa kun pääsen Tampereelle, niin johan alkaa blogi saamaan säpinää. Voi kyllä olla etten osaa johtoja laittaa oikeaan järjestykseen ja saan tapella muutaman päivän ennen kuin saan sen netin toimimaan. Toivotaan parasta ja pelätään Mannista.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

En suostu kuolemaan

Olen siis vielä elossa, vaikkei minua täällä olekaan viime aikoina paljon näkynyt. Alkaa pikkuhiljaa rassaamaan tuo netittömyys, sais se jo aueta, niin pysyis vähän kärryillä näiden blogien tapahtumissa.
Näyttää siis todellakin siltä että minun blogini alkaa pikkuhiljaa houkuttelemaan porukkaa tuolta poikamiesten blogilta, aika huteralta näyttää kerhon kestäminen. Nyt siis jo puolet perustajajäsenistä ja yksi joka ei vielä ehtinyt edes täysvaltaiseksi jäseneksi on pudonnut kyydistä, mikä onkin ihan oikein.
Sitten muihin asioihin. Monet ovat varmaan miettineet mitä olen viime viikkoina siellä Tampereella touhunnut ja kenen kanssa. No täytyy myöntää, että olen käynyt jo kerran treffeillä, mutta se oli mies joten en minä kovin paljon noita naisia vedä puoleeni näin ukkomiehenäkään. Ehkä se onkin vain hyvä asia. Koulussa on ollut ihan hienoa, tosin turhan pitkiä ovat koulupäiväni olleet. On mulla yksi täysi päiväkin jo ollut. Anatomian tentinkin tuossa pyöräytin ohimennen, en tosin tiedä menikö läpi vai ei, mutta ei sitä kannata turhaan stressiä ottaa. Pääsimme myös vihdoin asiaan, eli keskustelemaan rektaalilämmöstä. Opettajalla oli väärää tietoa asiasta vaikka lääkäri olikin. Hän nimittäin meinasi että se mitataan kymmenen sentin syvyydestä. Onneksi korjasin asian ettei luokkatovereilleni jää vääristynyttä käsitystä asiasta.
Tampereeseen olen jo muutenkin pikkuhiljaa tutustunut. Olen löytänyt 4 kirpputoria, 4 levykauppaa ja ainakin 3 pornokauppaa.

Lopetan tilitykseni latinankieliseen nimeen musculus gluteus maximus, miettikääpä mitä se mahtaa tarkoittaa.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Yksinäisyys ei ole ikuista

Niinpä niin. Olen taas yksin. No en oikeastaan. Vain tämän aamupäivän, joten minulla riittää aikaa myös tänne blogilleni. Kuuntelen tässä NMB:tä ja yritän tappaa aikaa, iltäpäivällä olisi tarkoitus tehdä pizzaa. Saa nähä mitä siitäkin tulee. Aineita ainakin on miltei neitipizzaan. Pitäsiköhän tässä alkaa suunnittelemaan logoa tuohon paholaisen yhdistykselle. Ei ne ite kumminkaan osaa, mitäpä ne muutenkaan sais aikaan. Entinen puheenjohtaja oli sentään jotain.

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Myrskyä ennen tyyntä

Huomenna sitä lähtee suurin osa meikäläisestä Tampereelle. Nimittäin telkkari, tietokone, elokuvat, CD:t, ja huonekalut. Mitenköhän saan aikani kulumaan loppuviikosta. Jos olisin poikamies niin vaipuisin varmaan synkkyyden pimeään suohon, mutta kun en ole niin voin vain nauttia elämästä.
Näköjään yksi pahimmista blogivihollisistani Manninen on taas päästetty koneen ääreen ja viestiä lentää suuntaan jos toiseenkiin. Mitenköhän sitten kun itse muutan Tampereelle ja jos en saa nettiä vielä varmaan muutamaan viikkoon päälle. Manninenhan voi päästä hetkellisesti niskan päälle. Täytyy vaan hyökätä suuremmalla voimalla sitten kun saan sen netin. Älkää siis pelätkö että luovuttaisin.

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Nainen ja muut Kärnässä

Olipas taas reissu. On se vaan taas hieno tunne kun Kärnä on ohi. Reissu onnistui vähän liiankin hyvin, ainakin kuvausten osalta. Omien tunteittensa Janne Tulkki oli taas vauhdissa ja Manninen pääsi rypemään itsesäälissä. Pääsimme myös tutustumaan Mannisen kaksoispersoonaan NALLEEN. Kärnän ainoa nainenkaan ei säästynyt nallen raipalta. Kaikki tämä on ikävä kyllä nauhalla.
Itse yllätin kaikki ruoanlaittotaidoillani. Tein kuvausporukalle oikein gourmet-aterian. Tonnikalariisivuokaa, ja oikeasti sitä pystyi jopa syömään. Jos tonnikalaa olisi ollut enemmän sitä olisi syönyt ihan mielellään. Löysin myös kaupasta uuden mahtavan välipalaruoan: Knäckis-keksit. Aivan uskomattoman hyviä, vaikka epäilen kekseillä olleen jonkun sivuvaikutuksen, sillä jutut ja teot hurjistuivat ne syötyään.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Joillakin se alko taas koulu, itse saan kumminkin vielä nauttia kesästä parisen viikkoa.
Eilen kuvasimme erään poikamiehen kanssa hienoa elokuvaa. Oli siinä taas verta ja sitomista kerrakseen. Pitihän sitä illalla vielä käydä katsomassa miten Karstulan mahtavimmalla grillillä menee, mutta ei sekään ole enää kuin ennen. Patua ei näkynyt missään.
Illan päätteeksi näin vielä yhden poikamiehen (ehkä tulevaisuudessa myös Krooninen) ajavan maitoautoa. Kyllä noita poikamiehiä vaan piisaa täällä suruttomassa maailmassa ihan liikaa.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Likaista peliä rannalla

Vietettiinpä tässä Kroonisten Poikamiesten kanssa savusaunailta (ja kukas muu sen saunan osais lämmittää kuin ukkomies). Petanque ottelu sujui kuten oli odotettavissa. Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja hävisi kuin akat. Ehdotuksia seuraavaksi peliksi, jossa voin nöyryyttää poikamiehiä taidoillani?

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Ukkomiehiä ja poikamiehiä

Jyväskylän reissu heitetty. Pahaksi onneksi en tavannut kuin toisen ukkomiehistä, toisella oli nimittäin taas vaihteeksi jotkut pelit kesken. Lisämausteen reissuun toi kumminkin kun törmäsin kaupungilla Herra Erotiikkaan. Hänelläkin näytti olevan nainen kainalossa, joten kyllä meitä ukkomiehiäkin alkaa löytymään.

Reissu onnistui muutenkin yllättävän hyvin. Menomatkalla ei eksytty ollenkaan. Pois lähtö olikin sitten toinen juttu. Ei nyt voi sanoa että eksyimme. Ajoimme vain hieman eri reittiä pois. Onpahan nyt tullut käytyä Laukaassakin.

Tapasin myös arkkiviholliseni Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajan ja hänen veljensä joka voi myös olla tuleva Krooninen Poikamies. Minä tosin vähän epäilen sitä. Sillä vähän tuppaa olemaan taipumuksena tuo naisten iskeminen. Milloin pitää käydä katsomassa miesten pesäpalloa, milloin hakea vaatteita postilaatikosta.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Oho naisia liikkeellä


On se hienoa kun naisetkin osaavat löytää tiensä näille blogeille. Minun blogillehan se tuo vain mukavaa piristystä, mutta että Kroonisten Poikamiestenkin blogille. Ai ai ai. Mitähän puheenjohtaja tästä tuumaa. Laittakaa naiset vaan jatkossakin kommenttia poikamiehille, niin eivät pojat saa olla netissäkään rauhassa naisilta.

Huomenna on merkittävä päivä näin senaattorin asemasta. Tapaan nimittäin Jyväskylässä kaksi senaattoria. Saa nähdä saanko houkuteltua heidätkin blogilleni.

Täytyypä tässä vielä moittia Mannista. Tiesittekö poikamiehet, että Manninen on viettänyt kotonaan kiihkeän yön naisen kanssa, siitä on vieläpä kuvamateriaalia. Olin itse vielä todistamassa tapahtumaa. Että kyllä se Manninenkin on vaarassa tippua.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

10 tapaa erota poikamiehistä

1. Liiku kotisi ulkopuolella mahdollisimman vähän
2. Tervehdi naista, ainakin joskus.
3. Seuraa ympäristössäsi liikkuvia naisia.
4. Älä harrasta mitään, älä käy baareissa ellei siellä esiinny joku hyvä artisti. (Kaija Koo)
5. Pukeudu ihan normaalisti. Mm. Ruotsikalsarit
6. Parta tuo täitä ei naisia.
7. Älä karkaa jos nainen tulee juttusille.
8. Ei puhelinnumeroa tarvitse kysyä, nainen saa hoitaa tällaiset käytännön asiat.
9. Täytä sudokuja ja vittuile naiselle. Tai ylipäätään puhu naisille.
10. Hanki vihamiehiksi Kroonisia Poikamiehiä.

Epäonnea pelissä...

Pelasin mölökkyä Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajan kanssa, ja niinhän siinä kävi että puheenjohtajalla oli kotikenttäetu ja muutenkaan en oikein ole tottunut mölökkyä vaatteet päällä pelaamaan, niin häviöhän siitä seurasi. Mutta samana päivänä huomasin myös sen miten ukkomiesten ympärillä ne naiset todellakin pörräävät ahkerammin. Ei saa enää kaupassakaan käydä rauhassa, kun eräs nainen tuli juttusille. (Sama nainen muuten sai aikanaan nykyisen Kroonisten Poikamiesten puheenjohtajan pudottamaan kakkunsa syliin kun alkoi syntäreillä käydä puheenjohtajaan käsiksi. Onneksi olkoon!)

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Willen naisten iskuvihjeet Osa 1

Keksinpä tässä miten voisin erottaa Kroonisista Poikamiehistä lisää porukkaa, alan jakamaan erilaisia naisteniskuvihjeitä näillä sivuillani. Lukekaa ja ottakaa opiksenne.
Ensimmäinen vihje: Olkaa 20 vuotta kotona, niin kyllä se nainen tulee sinne. Mottoni on aina ollut että kun jaksaa tarpeeksi kauan odottaa niin kyllä se nainen tulee kotiin.
Vai mitä mieltä olet sinä Pylkönmäen ylpeys Kroonisille Poikamiehille? Lisää vihjeitä tulee jatkossa lisää (ehkä).

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

No niin pojat

Näinhän siinä sitten kävi. Jouduin oman blogin pystyttämään, kun Krooniset Poikamiehet eivät enää tällaista ukkomiestä hyväksy blogilleen. Mutta älkää pelätkö; tulen kyllä kommentoimaan teidän blogille aina kun joudan. Tästä se sota alkaa. Blogisodat ovat alkaneet. Olkaa varuillanne.
generated by sloganizer.net