Velvollisuus velvoittaa

Kertoisin harjottelusta kaiken likaisia yksityiskohtia myöten mutta kun on tuo vaitiolovelvollisuus niin en kerro mitään muuta kuin että mukavaa oli.

Nyt juna-asema, Jyväskylä ja linja-autossa Karstulaan. Hyvät viikonloput!

Humppa Soi: The Rain: Tie 316
Humpastalainattua: "Kilometri toisen perään vaihtuu."

Ei koulua

Heti aamusta sain pois alta tämän kevään viimeisen tentin (uusinnassa voin ehkä vielä tosin kesällä käydä) ja mielestäni meni ihan kohtalaisesti. Läpi nyt ainakin pitäisi mennä ja sehän ultimukselle riittääkin. Näyttökoe oli siinä puolen päivän aikaan ja sekin meni ihan hyvin. Yllättävän vähän oli sanomista. Pääsin myös näyttelemään Jormaa jolla on aamujäykkyyttä. Jollakin ollut hauskaa kun on keksinyt harjoituslähetteitä.

Tämän raskaan koulupäivän jälkeen pyörähdimme koulukavereideni kanssa naapuritalossa syömässä hampurilaisia. Samassa talossa jonne AC/DC ensi syksynä taitaa suunnistaa. Ainakin siellä on hyvät ja halvat ruoat, mutta sukupuolijakautuma ei ollut oikein minun mieleeni.

Sieltä suunnistimme tähän minun naapurini luokse josta tiemme johti kohti Nokiaa. Kävimme katsastamassa missä Nokian terveyskeskus on. Sinnehän minäkin syksyllä todennäköisesti menen harjoitteluun.

Sitten palasin kämpilleni tiskaamaan ja siivoamaan. Nyt on puhdasta. Kyllä nyt kelpaa. Mukavan vapauttavaa kun ei tarvitse enää koululla käydä vaan on pelkkää harjoittelua loppukevät. Ainoa mikä jäi harmittamaan on että tiukka korttiturnaus jäi nyt hieman kesken. Minulla oli siinä jopa hyvät mahdollisuudet voittoon. No ehkä sekin joskus tässä pelataan loppuun.

Koulussaopittua: "Jos potilaalla on oikea ranne kosketusarka ei ehkä kannata kätellä oikealla kädellä."
Humppa Soi: Viikate: Koulutie on hiljainen
Humpastalainattua: "Koulutien piennar on yhä hiljainen, ei painu sora alla pienten askelten"

Iltalenkki

Kävin kuin kävinkin sitten katsastamassa missä se Kaupin sairaala sijaitsee. Siinähän kävi tietenkin niin kuin arvatakin saattaa. Tiesin suurinpiirtein missä se sijaitsee, mutta aivan varma en ollut. Kävelin jonkun matkaa sinne suuntaan jossa oletin sen olevan. Aloin pohtimaan että ei se kyllä enää tuolla asti ole ja käännyin. Harhailin reilun puoli tuntia ja kiersin ympyrää. Mutta löysin sen. Joku vanhus nosti jopa kättä minulle siellä. En tiedä miksi. Ehkä johtuu siitä että olen tällainen patumagneetti. Kun lähdin sieltä sitten takaisin kämpille käppäilemään niin huomasin että jos en olisi kääntynyt menomatkalla siinä missä alkoi epäilyttämään niin olisin päässyt suoraan sairaalalle. On se vaan hienoa kun on niin luonnolahjakkuus suunnistamaan. No ei voi valittaa, kun ilta oli kaunis ja lämmin. Mukavaahan siellä oli tallustella.

Humppa Soi: NMB: Elinkautinen
Humpastalainattua: "Kuka päättää kuka saa ja kuka luovuttaa?"

Ei niin mitään

Nyt ei ole tapahtunut oikeastaan mitään uutta mistä voisin täällä jauhaa paskaa. Koulussa kävin ja tenttiin luen. Tai ainakin yritän lukea. Tämän lukuvuoden viimeinen tentti huomenna. Aurinko paistaa kuten eilenkin.

Humppa Soi: Helloween: Crazy Cat
Humpastalainattua: "He's looking for a trouble day by day"

Viimeinkin sain selvyyttä asioihin

Tänään siis sain tietää miten on uusintani mennyt ja että kaatuuko harjoitteluni siihen vai jatkanko vielä luokkani kanssa eteenpäin tätä röntgenuraa. Aamupäivä meni sähköpostia vähän väliä selaten että joko olisi tulokset tullut. Siinä puolenpäivän aikaan siellä sitten olikin vastaus mieltäni painavaan kysymykseen. Sain siitä... siis... miten sen nyt sanoisi... pitäisikö pitkittää vielä lisää... menikö läpi vai ei... No... Menihän se. Ykkönen siitä pätkähti, mutta joka tapauksessa läpi. Hilkulla oli. Jostain tehtävästä sain taas nollat, mutta lopputulokseksi kumminkin ykkösen arvoisen suorituksen tein. Hieman helpottaa tätä oloani. Onhan sitä tullut viime ajat pohdittua. Ainoa huono puoli on tietenkin se että luokkatoverini joutuvat minua vielä kestämään. Pyydän sitä anteeksi.

Torstaina sitten seuraava koe ja näyttökoe, mutta en usko että niissä suurempia ongelmia tulee. Perjantaina sitten Kaupin röntgeniin harjoitteluun.

Mitäs muuta. Mahtavat kelit ja elämä hymyilee. Tuosta poikamiesten blogilla olevasta Pikvin jutusta tuli mieleen että pistetäänkö pystyyn Vuoden Tyhmin Teko -kisa? Pikvi olisi aika vahvoilla. Minä en olekaan mitään tyhmää tänä vuonna vielä tehnyt, jollei sitten kivesten syömistä lasketa. Mutta vuosi on vasta alussa...

Koulussaopittua: "Koulu jatkuu"
Humppa Soi: Valion piimämainos laulu
Humppastalainattua: "Tosimiehen vierelleni, miehen riskin rinnalleni, rakastajan vatsalleni: PIIMÄ"

P.S. En edes pidä piimästä mutta tuo laulu on vaan niin hieno.

Kevät keikkuen tulevi

Onpa harvinaisen aurinkoinen päivä. Ulkona on oikein kuuma. Hienoa.

Koulussa jännitin koko päivän että milloin opettaja ilmoittaa uusinnasta jotain. Ei ilmoittanut. Jännistys tiivistyy. Vahvasti kyllä uskon että läpi on mennyt, mutta ei sitä koskaan tiedä. Niinhän luulin viimeksikin. Koulupäivässä ei mitään ihmeellistä. Yhden uuden korttipelin opin. Siinäpä tärkeimmät.

Koulun jälkeen suunnistelin sitten Prismaan ja oli hienoa kun pystyi kulkemaan lenkkareissa ja ilman takkia. Jäätelö maistui. Vaatteita hieman ostin ja siinä se.

Nyt olen hieman lueskellut radiologiaa ja istunut koneella. Aurinko tuolta ikkunasta mukavasti lämmittää. Tällaisilla keleillä sitä toivoisi omistavansa parvekkeen. Siellä olisi niin hienoa istua ja nauttia keväästä.

Koulussaopittua: "Koira"
Humppa Soi: Maija Vilkkumaa: Ingalsin Laura
Humpastalainattua: "Vielä mä nousen ja maailmalle nauran"

Ei mitään uutta

Tunnin lyhyempi viikonloppu taakse jäänyttä elämää. Kahvia juon ja puolen hinnan tomaatti twistejä syön. Mietin mitä viikonloppuisesta kertoilisin.

Perjantaina koulun jälkeen jäimme hieman pidemmäksi aikaa koululle kavereideni kanssa. Pitihän meidän saada Shangai päätökseen. Ja minä voitin. Tietenkin. Eihän luokkatovereista ole vastusta suurelle ja mahtavalle ultimukselle.

Linkillä Karstulaan ja siinä matkalla ilmeni myös että suunnittelemattomiin viikonloppusuunnitelmiin tuli muutos. Vein Anitan illalla mummonsa luokse, josta hän sitten aamulla lähti mummonsa kanssa baanalle. Samana iltana sain huonon mutta toteuttamisen arvoisen idean lähteä Saarijärvelle poikamiesserkkujeni mökille yöksi. Oli siinä pojilla yllätys kun neljän aikaan sinne kömpivät Jyväskylän säpinäntäytteisestä yöelämästä ja vastassa olikin puolialaston ukkomies.

Seuraavana päivänä sieltä Manninen heitettettyämme ensin Äänekoskelle suunnistimme veljeni kanssa kotio. Anitankin sinne jossain välissä hain ja vietimme iltaa kuten muinakin lauantai-iltoina.

Tänään sitä perinteistä sunnuntailaiskottelua ja linkissä istumista. Oli se vaan mukava palata takaisin Tampereelle kun velipojan unohtama roskapussi oli haisevana vastassa. Kiitos Veli!

Eikä muuten vieläkään ole selvinnyt tulevaisuuteni kouluasioissa. Ehkä sitten huomenna...

Humppa Soi: Maija Vilkkumaa:Auta mua
Humpastalainattua: "Auta mua, täällä vain idiootit neuvoo mua"

Loppuuhan se tämäkin viikko

Huomenna sitten vihdoin loppuu tämä viikko täällä Tampereella. On tuntunut taas ennätyspitkältä tämä viikko, vaikka koulussa ihan hauskaa on ollutkin. Huomenna luultavasti selviää myös tulevaisuuteni, mutta siitä lisää kun siitä lisää kuulen.

Tänään meni ihan nappiin kun lähdin veljeäni vastaan juna-asemalle. Ensimmäinen askel ovesta ulos niin taitoin hieman nilkkaani ja joudun vieläkin vähän nilkuttamaan. Ja S-Marketissa oli kylmän kahvin tarjoilu. Ja ei edes hyvää kakkua ollut.
Täällä sitä ollaan veljen kanssa sitten vietetty tylsää iltaa. Telkkaria, nettiä ja musiikkia. Ranskalaisia ja makkaraa. Tällaista se varmaan on elämä täällä jos ensi syksynä käy niin kurjasti että joudun AC/DC:n kanssa asustamaan.

Huomenna sitten kouluun pelaamaan kort... siis harjoittelemaan röntgenkuvien ottamista. Toivottavasti vaan ei ole viimeinen kerta tänä vuonna. Menis nyt se natiivi läpi.

Humppa Soi: Thy Majestie: Biisiä en muista, enkä jaksa tarkastaa

P.S. Tienasin tänään kahvit Nightwishtietämyksellä. Vieläkö väitätte ettei musiikkia kannata harrastaa?

Elämme jännittäviä aikoja

Uusinta takana. Ei osaa sanoa yhtään miten meni. Nyt hieman jännittää. Riippuuhan siitä hieman tulevaisuuteni. Jos ei mene läpi täytyy oikeastaan aloittaa koko koulu syksyllä alusta. Ei silti vielä aleta piruja maalailemaan seinälle, vaikka se onkin ainoata mitä osaan maalata. Tietenkin joskus myös osaan mustamaalatakin, mutta harvemmin. Sovittiin myös että vaikka en läpi sitä pääsisi niin silti kävisin koululla kavereideni kanssa pelaamassa korttia. Jäi niin pahasti pelit kesken.

Toinen asiani on että päätiiin siirtää tuon eilen illalla keksimäni levyidean omalle blogille, siellä voi sitten vapaasti keskustella levyistäni. Sinne blogille ei siis muuta tekstiä tule, kuin pieniä katsauksia levyistäni. Mihinkään paremmuusjärjestykseen levyt eivät siis sinne tule. Se olisi liian vaikeaa. Pahoittelen myös blogin kehnoa ulkoasua, se tulee siitä selkeentymään kun jaksan paremmin keskittyä siihen. Nyt väsyttää ja pitää lähteä veljeäni vastaan juna-asemalle.

Koulussaopittua: "Shanghai"
Humppa Soi: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Minun oikeus
Humpastalainattua: "Silloin ystäväsi tulee sinut maahan tallaamaan"

Ei se vaihtamalla parane

Vaihdoin sitten kuvankin hieman asiallisempaan. Tällaista meillä koulussa. Ja se on peruukki, vaikka tuollaiset hiukset minulla muutenkin välillä on.

Rakkaat lapseni eli levyni

Ehkä typerin idea blogini historiassa on syntynyt. Alan lisäämään tähän listaa levyistäni jotka omistan. Yhden per päivä. (Tai siis ne päivät jolloin olen netin ääressä, tai muuten jaksan ja viitsin) Kirjoitan samalla jotain kyseisestä levystä. Saa arvostella. Lähinnä teen tätä silti itseäni varten.

1. Nightwish: Once.
En ala arvostella erikseen mikä on paras Nightwishin levy sillä mielestäni ne kaikki ovat aivan mahtavia, en voi laittaa muutenkaan levyjä paremmuusjärjestykseen. Muistan kuinka tätä levyä odotin kuin kuuta nousevaa. Ainoa levy jonka olen tilannut ennakkoon. Levyn heikoin lenkki on mielestäni Nemo. Liialla radio soitolla voidaan pilata hyväkin biisi. Joskus sitä toivoo että Nightwish ei olisi menestynyt niin olisi helpompaa päästä keikoille. Levystähän minun piti jauhaa. No mahtavaa orkesterin käyttöä, komeaa laulua ja hienoja melodioita. Mahtipontisuutta ainakin löytyy. Ja voiko enää hienommin levy alkaa.
Levyltälainattua: "Once I had a dream and this is it"
Tiesitkö: Levyllä huutaa intiaanin lisäksi myös Hynynen. Aaargghh by Hynynen.

Muutama sana musiikista

Olen tässä viime aikoina pohtinut musiikkimakuani ja miten siitä on sellainen tullut. Vastausta siihen ei varmaan löydy mutta kuljetaanpas hieman ajassa taakse päin ja katsastellaan mitä olen kuunnellut vuosien varrella.

Synnyin vuonna -85, kauan on aikaa siis...
Lapsuudesta en muista musiikista oikeastaan paljoakaan. Jotain lastenlauluja kai kuuntelin. En kyllä niitäkään paljon. Hämärä muistikuva on jossain vaiheessa biiseistä Rebell Yell ja Final Countdown.
Ja Smurffit soivat jo silloin. Ainakin muistan Nörttismurffi ja Pattismurffi biisit.

CD-soittimen (vieläkin sama) sain joskus ala-asteella ollessani. Ensimmäisiä levyjäni olivat Aqua ja Paradisio, josta tulee vieläkin mieleen Duke Nukem 3D kun sitä pelatessa sitä kuuntelin. Rednexin muistan myös noilta ajoilta. Wish You Were Here iski jo silloin. Ja tietenkin myös ne menevämmät rallit. Vielä yksi artisti pitää lapsuudesta mainita. Princessa. Nauhoitin sen serkun levyltä kasetille ja pidin siitä kovasti vaikka niin rauhallista olikin. Juontaako täältä asti kiinnostukseni myös kauniiseen naisääneen?

Yläasteaikanakaan en musiikkia kovasti kuunnellut. Jotain mitä mp3 tiedostoina kavereilta sain. Levyjä en paljon ostellut. Taitaa kyllä Frederikin, Irwinin Dingon ja Yön kokoelmat tuolta ajalta. Dingon kuuntelemisesta jäi mieleen se kun jäin yksin kotiin kun muut lähtivät sukulaisen johonkin juhlaan ja olin juuri saanut sen levyn ja kuuntelin sitä todella paljon. Rippikoulusta muistan Daruden Sandstormin. Oli juuri silloin noussut hitiksi. Rippileiriltä käytiin myös jossain tapahtumassa missä soitti The Rain. Sen biisit jäivät myös mieleen. Yllätti miten hyvää myös gospelmusiikki voi olla. "Sun salaisissa haaveissa, joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu."

Yhdeksännellä luokalla ollessani kuulin ensimmäistä kertaa Nighwishiä. Kiinnosti sen verran että sain veljeni hankkimaan kyseistä bändiä mp3:sina minulle. Kuuntelin sitä todella paljon ja jäin koukkuun. Ensimmäinen todellinen levyhankinta olikin Nightwishin 4 cd:n kokoelma. Rakastuin bändiin heti. Siitä sitten alkoi muutenkin musiikin kuuntelu kiinnostamaan enemmän. Tutustuin Sonata Arcticaan ja Stratovariukseenkin. Sonata Arctican Tony Kakon ääni viehätti kovasti. Miten joku mies voi laulaa niin kauniisti.

Sonata Arctican keikka Viitasaarella olikin ensimmäinen keikka jonne menin ihan pelkästään bändin vuoksi. Jossain gospelkeikoilla olin veljeni siivellä käynyt, lähinnä seuraksi. Vettä satoi ja bändi oli myöhässä. Silti aivan uskomaton kokemus. Muistan vieläkin kuinka siellä järven rannassa Tony Kakko lauloi hyräillen Salaisien Kansioiden tunnaria. Olin märkä ja onnellinen.

Lukiossa kuunneltiin kavereideni kanssa kaikkea mahdollista karua musiikkia, kun autolla lenkkiä heitimme. Kikkaa, Eläkeläisiä, iskelmää... Lauloimme myös kovasti tuohon aikaan.

Tämän jälkeen musiikin kuuntelu alkoi yhä enemmän ja enemmän kiinnostamaan. Myös muut kuin heavybändit. Maija Vilkkumaa, Kaija Koo, Indica...

Ruisrock oli ensimmäinen iso festari jolla käytiin. Ja mikä parasta (Eläkeläisten lisäksi) pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Nightwishin livenä. Aivan mahtavaa.

Nykyisin ostan levyjä melkein kerran tai pari kuussa, rahatilanteesta riippuen. Keikoilla tykkään käydä ja huomaan aina löytäväni uusia bändejä mistä kiinnostua. Kuten nyt viime viikolla ostamani Battlelore. Ihan mukavalta vaikutti.

Enempää en jaksa nyt kirjoittaa. Ei tämä ketään varmaan edes kiinnosta. Tässähän menisi ikä ja terveys kun alkaisi kunnolla muistelemaan. Joskus kyllä voisin laittaa sen listan levyistäni tänne. Tietäisipä itsekin mitä kaikkea sitä on vuosien varrella hyllyyn kertynyt. Suurin osa oudommista levyistä on kyllä tullut saatua lahjaksi tai ostettua halvalla kirpparilta jonkun yllyttämänä, mutta hieno levyhylly minulla silti on. Siitä olen ylpeä.

Koulussaopittua: "Vanhapiika/varas"
Humppa Soi: Pricessa: Try To Say I'm Sorry
Humpastalainattua: "Should I apologise or forgive you
There is still a melody inside of me"

Ultimuksen tilittelyä

Mitä tänään olen sitten tehnyt. Vaikka mitä ja en mitään. Koulussa harjoiteltiin kuvausprojektioita, jauhettiin pastaa ja luin ehkä siinä sivussa uusintaankin. Sain kaverilta lainaan kirjankin sitä varten. Koulun jälkeen luin hieman enemmän uusintaan ja kävin naapurissa kahvilla ja lainaamassa ensi viikon tenttiä varten kirjan. Siinä se on päivä mennyt jos ei nyt mukavasti niin ihan kivasti kumminkin. Eilisen vitutuspuuskan jälkeen olo on taas parempi, vaikka onhan se niinkin että pessimisti ei pety koskaan.

Poikamiesten Jäähyblogilla AC/DC opastaa lukijoita Oraakkelin luokse. Itsekin innostuin käymään siellä kun oli koulussa luppoaikaa ja muistan ainakin kysyneeni että meneekö natiivi läpi ja että tuleeko minusta hyvä röntgenhoitaja. Vastaukset olivat kumpaankin negatiiviset. Saa nähdä onko Oraakkeli oikeassa. Ja tuohon meinaa jäädä koukkuun tuohon kyselemiseen. "Kannattaako itsesäälissä rypeä?" ja oraakkeli vastaa: "Kyllä, mitään pelkäämättä"
En silti jaksa nyt rypeä. Olen sitä liikaakin jo harrastanut. Pyydän sitä anteeksi.

Illalla voisin vielä kirjoittaa tarinan minun musiikkimaustani, mutta en lupaa vielä mitään. Jos pian iskee laiskuus kirjoittamiseen. Ei sitä koskaan tiedä.

Koulussaopittua: "Olen ultimus"
Humppa Soi: Kaupunginorkesteri: Tavallisia ihmisiä
Humpastalainattua: "Hän on mies aivan tavallinen, aivan täysin tavallinen, uskoo melkein kaikkeen paitsi siihen mihin ei."

Ei tosiaankaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa

Minä tässä jo meinasin elätellä toivoa, että voisin tällä viikolla ottaa hieman rennommin. Koulussa vain harjoittelua. Ei siis kotiläksyjä. Kolmen jälkeen voi siis vapaasti katsella elokuvia, pelailla koneella, käydä vaikka kaupungilla... Mutta ei. Ei tietenkään. Torstaille nalli napsahti. Natiivin uusintakokeen uusintakoe vai miksi sitä pitäisi sanoa. Onneksi ei mitään paineita. Jos ei mene läpi niin se on sitten siinä tämä koulu. Joutuu aloittamaan alusta oikeastaan koko koulun. Ei pääse nimittäin harjoitteluun ja kurssi uusiksi. No onneksi näitä kokeen asioita sivutaan hieman noissa koululla käydyissä harjoitteluissa joten kokeesta tulee vaikeampi koska eihän se olisi muuten reilua muita kohtaan, että minä saan käydä asioita enemmän läpi.
Nyt on siis pakko saada itseään taas niskavilloista kiinni ja alettava lukemaan. Ei vaan hirveästi jaksa sillä näin äkkiä lyhyen matematiikan oppimäärällä laskien syysloman jälkeen on ollut kokonaista 4 viikkoa jolloin ei ole ollut vähintään yhtä tenttiä (jos lomia ei lasketa), ja silloinkin ollut erilaisia kirjallisien töiden väsäämistä. Tässä alkaa pikkuhiljaa olla hieman kypsä tentteihin. Ja tällä hetkellä vaikuttaisi olevan 5 tenttiä hylättynä (kahdesta ei ole tullut tuloksia, mutta kyllä tiedän miten ne on mennyt) ja ainakin yksi kurssi menossa uusintaan. Elämä on ihanaa.

Pyydän teitä poikamiehet:
Vittuilkaa taasen kerran opiskelustani.

Koulussaopittua:"Siinä meni unelma tentittömästä viikosta"
Humppa Soi: Ruoska: Perkeleet
Humpastalainattua: "Samat on ne perkeleet, olkapäillä istuneet"

Uusin eväin uuteen viikkoon

Näin se mennä tupsahti nopeasti, liian nopeasti taas yksi viikonloppu Karstulassa.

Perjantaina koulussa kun olimme kahdeksasta kolmeen leikkineet röntgenlaitteilla ja jauhettu kaksimielistä läppää, siirryin junalla häjyjen luokse Seinäjoelle. Yksi häjy (K.P.P.J) tulikin minua vastaan asemalle. Siitä toisen häjyn (ukkomies sellainen) kanssa sitten pizzalle paikalliseen häjy pizzeriaan. Siitä pesukonetta raahaamaan autoon ja isäukon kyydillä kotio.

Lauantaina poikamiehiä vilisti järven täydeltä. Pilkkimistä kisasivat. Itse tyydyttiin katsomaan sisältä kiikareilla heidän jäätymistä ja veikkailtiin Anitan kanssa onko jo joku jäihin pudonnut. Valitettavasti kaikki jään väärällä (ylä) puolella pysyivät. Heille sitten nuotio käytiin väsäämässä ja ihmettelemässä yllättävänkin suurta kalasaalista. Makkarat paistettiin ja yritettiin kestää poikamiesten seuraa. Illalla saunan jälkeen suunnistimme kokoonpanolla Anita, Minä, Matti ja Manninen oikein ulkomaille eli Pylkönmäelle. Siellä kahvia ja makkaraa ja häjyn ukkomiehen kestämistä.

Tänään sunnuntaina suvun sekaan tätini synttäreille. Siellä kahvit syliin ja pokan pitämistä kun mummo alkoi puhumaan Lerssistä. (Se on oikeasti yhden edesmenneen miehen nimi)
Äänestys ja Tampereelle.

Perjantaina ostin vielä Battleloren levyn ja Alivaltiosihteerin DVD:n. Niiden parissa viikko sitten meneekin.

Humppa Soi: Battlelore: Trollshaws
Humpastalainattua: "You can pray, you can run, For us it's more fun."

Enää en mainitse valoista enkä tunneleista

Edellisestä tekstistäni tänne on nyt kulunut 14 ja puoli tuntia. Silloin kun sitä kirjoitin minua ehkä hieman otti päähän tämä opiskelu. Onko tässä ajassa sitten tapahtunut muutosta asialle? Ehkä hieman. Ainakin nyt olen saanut port-folion tehtyä ja alan vaihtokaan ei tunnu nyt ajankohtaiselta. Sisulla vaan vaikka läpi harmaan kiven. Tällä periaatteella olen nyt liikenteessä.

Huomenna intensiivilabroihin eli koululle harjoittelemaan kuvaamista. Sen jälkeen Seinäjoen kautta Karstulaan. Viikonlopusta en tiedä mitä teen, mutta ainakin aion nyt huokaista hieman helpotuksesta, kun tämän lukuvuoden teoriaopetus on takana päin.

Ja vastaukset aikaisemmin täällä esittämiin kysymyksiini ovat:
DVD-boksi josta haaveilen on tietenkin Kotikadun ensimmäinen tuotantokausi ja erään otsikon alkuperä on Reilu kaurapalapussin kyljestä.

Hyvää viikonloppua lukijoille ja muillekin!

Humppa Soi: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Te ette tarvitse minua
Humpastalainattua: "Kaiken tiedät, teet ja osaat minua paremmin."

Valo tunnelin päässä olikin vain vastaan tulevan junan valot

Näin siinä taas kävi. Parempi olisi kun ei lukisi sähköpostia ollenkaan. Ainakaan jos liittyy kouluasioihin. Aamulla kävin farmakologian tentissä ja vaikka se ei läpi menekään niin olin hyvällä tuulella. Mainitsin siinä jopa Ace of spadesin ja Ace High:n sekä tietenkin Ace Of Basen. Kysyttiin nimittäin ACE-estäjien ja jonkun toisen eroja. Kirjoitin että ACE-estäjistä on tehty biisejä.

Sitten luokkakaverini vielä tarjosi pullakahvit ja päätettiin ensi syksyn harjoittelupaikasta. En kyllä enää muista mihin minut laitettiin.

Kämpille kun pääsin niin tein alussa mainitsemani emämokan. Avasin koulun sähköpostin. Otsikkona oli että: "Harjoittelupaikasta" ja ensimmäiset rivit kuulostivatkin mukavilta. Naamani kääntyi hymyyn kun luin että pääsen vaihtamaan harjoittelupaikkani tuohon viereen. Äkkiä hymyni kumminkin hyytyi kun luin viestin loppuun. Olivat nimittäin katsoneet jo eilisen uusinnan. Tietoni olivat kuulemma erittäin puutteelliset ja pääsen taas uusimaan. Pisti muuten vähän vituttamaan. Harjoitteluun voin silti kyllä päästä.

No nyt ei muuta kuin portfoliota väsäämään ja tarinoimaan miksi olen tälle alalle pyrkinyt ja mitkä ovat vahvuuteni ja 20 saavutusta (meinasin jo laittaa siihen että sain natiivin läpi mutta enhän ole sitä saanutkaan) ja....

Koulussaopittua:"Voi kun oppisinkin joskus siellä jotain oikeasti"
Humppa Soi: Children Of Bodom: Hate Me!
Humpastalainattua: " I dont give a fuck if you Hate Me!"

On sitä valoa tunnelin päässä mutta niin pirun kaukana

No nythän minä taas yllätin itseni. Natiivitutkimusten uusinta meni ihan kohtalaisesti, eli mahdollisuudet on päästä jopa läpi. Ja jos oikein hyvin käy voin jopa saada vaihdetuksi Oriveden harjoittelupaikan Kauppiin, joten pääsisin hieman lähemmäksi. Siinähän on sitten vaarana se että itsesäälissä rypeminen jäisi blogillani vähemmälle. Tietenkin nyt voisin ahdistua sillä että huomenna on tentti ja port-folio pitää tehdä, mutta ei jaksa niistä murehtia. Ja menihän se Lääketieteen perusteidenkin uusinta aivan pieleen. Vastasin ensimmäiseen kahteen tehtävään jotenkin ja sitten luovutin ja kirjoitin vaan opettajalle viestin että ensi vuoden kurssilla nähdään. Ei siitäkään jaksa alkaa stressaamaan.

Ja ihan Tiinan ja Akkikin kiusaksi kuuntelen Kaija Koota. Se on oikeasti hyvää. Säälisin teitä jotka ette sitä ymmärrä, mutta kun en tunne muuta sääliä kuin itsesääliä.

Humppa Soi: Kaija Koo: Minun tuulessa soi
Humpastalainattua: "Sinä teit minun eteeni sen sileän tien"

Onko sitä valoa tunnelin päässä?

Viime yö oli aika veikeä. Loppuillasta alkoi pienoinen vitutus iskeä. Siitä sitten kun jossain vaiheessa annoin itselleni luvan luovuttaa ja painua pehkuihin, niin alkoi taas ajatukset piinaamaan pientä mieltäni. Pyörin ja hyörin yksinäni sängyssä. Kuuntelin välillä Kaija Koota ja jatkoin unen etsimistä. Viimein sain kuin sainkin unen päästä kiinni, mutta heräsin jo ennen yhdeksää ja kymmeneen asti siinä vitkuttelin ennen kuin suostuin nousemaan. Oloni oli yllättävän pirteä ja tässä päivän mittaan oloni on vaan parantunut.

Olen jopa saanut luettua uusintoihin. Söin hieman eilistä pöperöäni ja vieläkin se maistui hyvältä. Neljältä koittaisi sitten tuomion hetki. Kaksi uusintakoetta, joista toinen olisi saatava siis läpi että pääsee harjoitteluun ja toisen taas jos mokaan niin menee kyseinen kurssi uusiksi. Mutta silti nyt on sellainen tunne että kyllä minä tällä alalla vielä jatkan matkaani, jos en muuten niin luokkatovereideni kiusaksi, kun joutuvat kestämään seuraani.

Huomasin muuten eilen prismassa asioidessani ja ruoka-aineita etsiessäni, että on tullut DVD-boksi joka on pakkohankinta minulle. Vielä vaan turhan kallis. Arvaatteko mitä tarkoitan?

Ja vielä siitä voin olla tyytyväinen että vaikka minun koulumenestykseni on vähän niin ja näin, niin en pilaa sentään muiden arvosanoja. Nimittäin näistä kahdesta ryhmätöistä jotka teimme saimme kolmoset. Hätäisesti hutaisemalla hyvää tulee.

Humppa Soi: Aknestik: Jossain Pohjanmaalla
Humpastalainattua: "Minä toivon että tanssitaan mun hautajaisissa ja lesket, neidit, rouvat ovat minihameissa."

Willen Keittiö Osa 12

Sitä saa mitä tilaa

Tässä lukijoideni avulla loihdittu ruoka. Aineksethan siis olivat: (Määrät saa jokainen itse keksiä oman maun mukaan)

Omenasiideri
Tomaatti
Salaatti
Sipuli
Punainen paprika
Hunajamarinoitua broileria
Omena
Pekoni
Lenkkimakkara
Kananmuna
Riisi
Chilipaprika
Lihapulla
Ugli
Persikka
Makaroni
Aurajuusto
Ruokakerma

Pääruoka:
Keitä riisi. Keitä makaroni. Paista hunajamarinoidut broileriviipaleet pannulla. Lisää sekaan pekoni, sipuli, paprika, chilipaprikaa (ei tarvitse kovin paljoa), aurajuustoa, makkara ja lihapullat. Sekoita kerma, kananmuna ja loraus siideriä. Kaada seos pannulle muiden sotkujen sekaan. Lisää mausteet.

Salaatti:
Pilko salaatti, persikat, paprika, ugli ja omena. Kaikki sekaisin ja vähäksi aikaa jääkaappiin.

Plussaa: Yksinkertaista, suhteellisen nopeaa ja hyvää.
Miinusta: Ugli on järkyttävää. Keittiö on sen näköinen että siellä on jotain tehty.

P.S. Mielestäni ehkä parhaiten onnistunut ruokani tähän mennessä.

Aikainen lintu uglin ostaa (ja vähän muutakin einestä)

Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kävin ostamassa ainekset herkkuruokaa varten. Aineiden valitseminen oli yllättävän vaikeata, mutta selvisin siitä kunnialla. Ostin myös itselleni kokkiveitsen että jos se ruoanlaitto onnistuisi sillä paremmin. Tässä lista aineista ja keneltä ne on:

Omenasiideri (Anita ja Jonna)
Tomaatti (Romu)
Salaatti (Manninen)
Sipuli (Misa)
Punainen paprika (Jensku)
Hunajamarinoitua broileria (Adalmiina)
Omena (Kuutis)
Pekoni (Emeritus)
Lenkkimakkara (Carpaccio)
Kananmuna (Jööti)
Riisi (Heinä)
Chilipaprika (AC/DC)
Lihapulla (Pikvi)
Ugli (Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja)
Persikka (Elean)
Makaroni ja aurajuusto (Akkiki)

Itse valitsin omalta osaltani joukkoon mukaan ruokakerman. Ja nyt muuten tulikin mieleen että mitenkäs Tiinaa ei ole listalla ollenkaa. Muistanko oikein että Tiina heitti ne ruokaaineet jossain kommenttiosiossa omalla sivullaan? Pahoittelen unohdusta. Korjaa Tiina asia, käyn vaikka lähisiwasta hakemassa.

Humppa Soi: Viikate: Karmiini Juhlasali
Humpastalainattua: "Tiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa"

Yöllä sitä kaikkea tuleekin mietittyä

Kun en nyt kerran unta tahdo saada niin jauhetaan tänne lisää sitä itseään. Onneksi huomenna saa nukkua myöhään. Mistäs sitten jauhaisin. No tänään kun söin aamupalaa niin lueskelin samalla Tehyn (sellaiseenkin olen liittynyt) lehteä ja huomasin sieltä mielenkiintoisen jutun. Siinä puhuttiin siitä miten työpaikalla ei todellisuudessa juurikaan kuunnella toisien huolia. Ei se niinkään minua kiinnostanut vaan artikkelin yhteydessä ollut lista jossa listattiin niin sanotut pahat lauseet eli lauseet joilla pyritään kannustamaan toista mutta yleensä saadaan aikaan päinvastainen reaktio. Olen itsekin pannut saman merkille. Lohduttaminen ei ole helppoa. Tässä muutamia pahoja lauseita:
"No älä nyt..."
"Otappa nyt itseäsi niskasta kiinni..."
"Ajattele nyt järjellä..."
"Ota pari kaljaa niin kyllä se siitä..."

Mitenköhän sitten pitäisi oikeasti auttaa toista. Pelkästään hiljaa kuuntelemallako? Yrittämmällä ymmärtää? Entäs sitten blogillani jos herkistyn jostain oikeasti tilittämään niin auttaako "kavereideni" vittuilu asiaa? En minä vaan tiedä. On ne vaikeita asoita. Miksi sitä edes mietin näin yömyöhään? Ja samalla tässä lohdutin itseäni tilaamalla pari levyä CDONista. Koittakaa arvata minkä kahden bändin?

Humppa Soi: Juliet Jonesin Sydän: Täällä minä en mitään tee
Humpastalainattua: "On paskanjauhamisesta huuleni turvonneet"

Edellisen otsikon alkuperää ette saa ehkä koskaan tietää

Maanantai, tuo viikonpäivistä ihanin. Aina yhtä innoissaan saa palata koulunpenkille istumaan ja oppimaan kaikenlaista kivaa. Aamun tuutortunnilla alkoi jo hieman ahdistamaan kun sai tietää että se ei vielä riitä että joutuu Orivedelle asti harjoitteluun (jos siis pääsisin tentin eka läpi) vaan että harjoittelun aikana pitää kirjoitella kaikenlaista pas... rakentavaa harjoittelusta. Aloin taas miettimään että miksi minä tällä alalla taas olenkaan. En keksinyt vastausta vieläkään. En kyllä vieläkään ole valmis luovuttamaan ja vaihtamaan alaa, kun siinä sotii vastaan se etten tiedä muutakaan alaa. Oikein kun alkaa miettimään niin minulla ei ole koskaan ole ollut mitään unelma-ammattia mielessäni. Mikään ei ole kiinnostanut.

Meinaapas taas livahtaa ruikuttamisen puolelle. Ei anneta sen nyt kumminkaan tapahtua. Keskitytään iloisiin asioihin. Kuten ihanaan loppukoulupäivääni. 4 tuntia farmakologiaa. Hetkinen. Ei se ole iloista vaan masentavaa ja tylsää ja vaikeaa ja opettajaa jonka tenttejä en pääse varmaan koskaan läpi.

No se ainakin on iloista että koulusta päästyäni oli mukavan valoisaa ulkona ja kun luokkakaverit menivät tutustumaan Valkeakoskeen niin minä sain mennä lukemaan uusintaan.
Hei mutta, eihän tämäkään ole hauskaa.

No mutta se oli oikeasti mukavaa kun sai taas mesessä keskustella Anitan kanssa. Mutta sekin katkesi sähkökatkokseen siellä päässä.

No koneella pelasin sentään vähän aikaa ja se oli ihan kivaa.

Koulussaopittua:"Toisten tauteja ei tarvitse koskaan syödä"
Humppa Soi: Juliet Jonesin Sydän: Helppo Elämä
Humpastalainattua: "Oo oo ooo. On niin saatanan mukavaa"

Purista minua!

Jos tänne Tampereelle palaamisesta pitäisi jotain positiivista keksiä, niin se on ehdottomasti "asiallisten palautteiden" lukeminen. Olen huomannut niissä sen veikeän piirteen että melkeinpä mitä läheisempi palautteen kirjoittaja minulle on niin sitä enemmän siitä aistii pienoista vittuilua. Mutta niinhän se on minullakin. Enitenhän minä juuri "kavereilleni" vittuilen. Tai sitten itselleni.

Ja miten sitten viikonloppuni joka alkoi jo keskiviikkona sitten meni. Tässä lyhyt saldo tapahtuneesta:
2 kertaa teimme Anitan kanssa ruokaa anopin luona.
Yhden kerran meillä.
Vihdoin ja viimein anopin koira oppi puremaan minua.
Kerran kukkia voi kaunis kotimaa
Useammankin kerran hieman kettuilin AC/DC:lle. Ja syystä.
Kerran yritimme siivota aittaa. Miten niin paljon tavaraa saa mahtumaan pieneen aittaan?
Muutaman kerran luin uusintaan.
Useamman kerran yritin lukea uusintaan.
Elin lapsuuttani uudelleen pelaamalla Segaa.
Pelasin Flatout 2 -autopeliä huonommin kuin anoppi.
Jouduin kestämään isäni uskomatonta tulkintaa kappaleesta "Tuulen suojaan". Mahtava koreografia ja mikä ääni.

Siinäpä sitä taas olikin. Seuraavaksi ensi viikon sää... korjaan, ensi viikon suunnitelmat:
MA: Farmakologiaa, tuutortunti, uusintaan lueksintaa...
TI: Uusintaa lueksintaa, lupaamani ruoka...
KE: Uusinta, kokeeseen lueksintaa
TO: Koe, jotain muutakin koulua, portfolion väsääminen...
PE: Koululla jotain röntgenrassausta, portfolion palautus, Karstulaan paluu...
LA: Ei mitään hajua...
SU: Takaisin Tampereelle...

Viikonlopussaopittua: "Voileipäkakku on ihan hyvää"
Humppa Soi: Helloween: Mrs. God
Humpastalainattua: "This would state and explain why men are sometimes stumbling "

P.S. Arvaatteko mistä otsikko on repäisty?

Koulupäivä/viikko puolessa välissä

Selvisin. En hypännyt rekan alle. En hypännyt sillalta alas. Parveketta ei ole josta hypätä ja ikkunan luukusta en varmaan edes mahtuisi. Keittiöveitset ovat niin tylsiä että ranteitani en saa auki. Köyttä ei ole, enkä osaisi hirttosolmua tehdäkään vaikka sitäkin on minulle yritetty opettaa, eikä kyllä ole kurkihirttäkään johon sen ripustaisi. Asetta ei ole ja vaikka olisikin niin ampumataitoni ovat niin hyvät että en osuisi varmaan edes itseeni. Kylpyamme on niin pieni ettei sinne voi hukuttautua. Lääkekaapista ei löydy kuin verenluovutuksesta saatuja rautatabletteja. Niillä ei varmaan henkeä saa lähtemään vaikka miten napsisi. Täytyy siis tyytyä vaan itsesääliin ja pään seinään lyömiseen, mutta siinäkin tietenkin käy niin että seinään tulee vaan reikä ja joudun korvaamaan sen kun vuokra-asunnossa asun.

Mikäs minut taas saa näin hilpeälle tuulelle palaamaan. No mikäs muukaan kuin koulunkäynti. Kävin nimittäin taas kokeilemassa yhtä tenttiä ja niinhän se näytti menevän kuin muutkin tentit. Kolme sivuinen tentti potilaan hoidosta. Viimeisellä sivulla oli lääkelasku joka ehkä meni jopa oikein. Keskimmäisellä sivulla oli neljä kysymystä joista osasin vastata... eikun siis enhän osannutkaan vastata yhteenkään. Ensimmäinen sivu meni sentään vähän vahvemmin. Siinä oli varmaan jotain 20 sanaa jotka piti selittää. Tiesin että ödeema tarkoittaa turvotusta. Veikkailen vaan että sillä tiedolla ei vielä taida läpi päästä.

On niin typerää aina valittaa tänne miten huono olen, mutta minkäs teet. Lupaan kehua itseäni sitten kun keksin jotain missä olen hyvä. Huomasin tänän taas sen että eihän minua oikeasti kiinnosta tämä ala yhtään, mutta eihän minua kyllä kiinnosta mikään ala joten täällä on oltava. Ja aloin oikeasti miettimään missä olen hyvä. Ei tullut yhtään mitään mieleen. Nyt tietenkin kohteliaimmat lukijat kirjoittavat että olethan sinä hyvä kirjoittamaan, mutta ei paljon lohduta kun ei sillä toimeen tulisi vaikka osaisinkin blogille paskaa jauhaa. Ja Manninen ja muut "kaverit" heittävät tietenkin jotain sellaista että olen hyvä kioskinpitäjä tai ruoanlaittaja tai syömään, mutta ei niistäkään lohdutuksen sanoista paljon iloa leviä elämääni, vittuiluhan se vaan on.

Ja mites sitten sellaiset hyvät lohdutukset että "kyllä se siitä", "luet vaan enemmän", "ota nyt vaan itseäsi niskasta kiinni". Ei paljon lohduta. Alkaa vaan ketuttamaan enemmän.

Nyt pitää lähteä koulukavereiden kanssa syömään joten että saa enempää ruikutustani lukea. Palaan vasta sunnuntai-iltana takaisin blogille. Keksikää sillä välin missä olen hyvä ja kertokaa kun en tiedä itse sitä.

Humppa Soi: System Of A Down: Kill Rock'n Roll
Humpastalainattua: "So I felt like a biggest asshole"

Outolintu (Ei se niin paska sarja ollut mitä Manninen väittää)

Onkohan se niin että kun ei ole pitkään aikaan tänne kirjoittanut niin pitää sitten korvata laatua määrällä. Eipä kyllä kovin tasokkaita juttuja koskaan ole tänne syntynyt. Tässä aloin sitten pohtimaan kaikenlaista. Mietin että vaikka suurin osa jutuista täällä on kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa niin silti välillä pulpahtaa pintaan myös vakavia asioita. Esimerkiksi kouluasioista masentuessani tulee sellaista itsesäälipaskaa ettei ole tosikaan. Mutta yksi asia täällä kumminkin on ollut alusta astien samaa. Valehdellut en ole kertaakaan. Harrastetaankohan valehtelemista muutenkaan blogeilla kovinkaan paljoa? Ja sekin on jännää että näin blogimaailmassa ollaan yleensä erittäin kohteliaita toisilleen (poikkeuksena Krooniset Poikamiehet minulle ja minä niille). Se on hienoa.

Mutta oli minulla muutakin. Ajattelin laittaa tähän outoja asioita/tapoja itsestäni, kun niitä niin monilla blogeilla tunnutaan listaavan. Enhän minä nyt voi huonommaksi jäädä. Ei tässä toki kaikkea varmaan edes ole.

1.Ryyppäämättömyys.
Tämä on kulkenut kanssani koko pienen ikäni. Ei ole vaan koskaan kiinnostanut. En tiedä miksi. Mukana voin olla, mutta ota en. Absolutisti en kumminkaan ole. Voi olla että asia ei muita niin paljoa häiritse kuin itseäni. Tuntuu välillä vaan niin vieraalta ja ulkopuoliselta kun ei juo.

2.Musiikkimakuni
Tämä on kyllä todella outo asia. Aivan ehdoton lempibändini on Nightwish ja kuuntelen paljon muutakin heavya: Sonata Arctica, Helloween, Megadeth, Gamma Ray, Stratovarius, Metsatöll, System Of A Down... Mutta sitten kolikon toinen puoli. Pidän aivan älyttömästi Kaija Koosta. En tiedä syytä mutta jotenkin sen biisit vaan iskee minuun. Pitääpä joskus laittaa tänne blogille lista levyistä jotka omistan. Niitä on ihan kivasti ja saatte paremman käsityksen kierosta musiikkimaustani.

3.Yllytys
Minua ei tosiaankaan ole vaikeata yllyttää mihinkään typerään. Mm. syömään kiveksiä, juoksemaan munasillaan suossa, avantoon... Muistuu mieleen lukioajoilta kuolematon lause jolla minut sai tekemään melkein mitä vain: "Ei ole miestä..."

4.Vedonlyönti tyhmillä palkinnoilla
Tämä on kaveripiirissäni kanssa muodostunut tavaksi. Lyödä vetoa mitä kummallisimmista asioista. Yhtenä esimerkkinä joka talvinen kaatokisa. Palkintoina on milloin nastapakettia, milloin kiiviä tai mandariinia.

5.Ruokatavoista jotain pientä
Juusto aina leivällä päällimmäiseksi, ei koskaan alimmaiseksi. Ruispaloista yms. kansi pitää syödä viimeiseksi. Ja muutenkin parhaat ruoat aina viimeiseksi. Ja pikaruokaloissa yms. pitää ottaa melkein aina isoin annos mitä löytyy. Ja juon aina Dr. Pepperiä vaikken edes oikeastaan tykkää siitä. Juomaksi yleensäkin pahinta mitä löytyy.

6.Stephen King
Keräilen Stephen Kingin kirjoista tehtyjä elokuvia. Mutta kun ne elokuvat ovat vielä järestäin paskoja. Kyllä minä sentään niitä kirjojakin ostelen ja olen lukenutkin melkein kaikki mitä on suomeksi ilmestynyt. Miksi ihmeessä minä ostan niitä elokuvia?

7.Kotikatu
Seuraan oikeasti Kotikatua. Aivan mahtava sarja. Olen katsonut ihan pikkupojasta asti. Muita saippuaoopperoita en siedä, mutta tämä on saanut minut otteeseensa.

8.Blogi
Kirjoitan blogiani vaikkei asiaa olekaan. Jotenkin pitää vaan joka päivä kun täällä Tampereella olen saada jotain jutun tynkää blogilleni. Ja sitten muualla kun olen en edes kaipaa blogille kirjoittamista. Johtuu varmaan vaan siitä että olen täällä yksin ja haluan jotenkin tappaa aikaani. Ja olen aivan innoissani aina kun huomaan että on tullut uusi kommentti tai että kommenttiini jossain muualla on vastattu. Ja sitten jos joku vielä mainitsee nimeni itse bloginsa tekstissään niin voi sitä hyvänolon tunnettani. Olenko minä jotenkin vaan niin huomionkipeä?

Siinäpä tärkeimmät/turhimmat. Huomenna en tiedä joudanko edes blogilleni kirjoittamaan joten voipi olla että palaan sitten taas sunnuntaina astialle. Ja ensi viikolla teen sen ruoan mitä olen luvannut. Pitäähän miehellä olla periaatteet.

Koulussaopittua:"Munkkikahvit tienaa helposti"
Humppa Soi: Viikate: Varpunen jouluaamuna
Humpastalainattua: "Joulu on koditon, varpuseni onneton, tule tänne riemulla, ota siemen multa" (Miten tämä liittyy taas mihinkään? Ei mitenkään, mutta hienon uuden osion tästä loihdin.)

Willen Keittiö Osa 11

Uglia Haapaveden Tapaan

Pahoittelen jos en muista määriä oikein, mutta korjaan ne joskus myöhemmin sitten, kun tarkastan kuvanauhalta asian. Kyllä, tämä kokkaus on kuvattu.

1 pss Mustekalarenkaita
1 kg Ranskanperunoita
2 dl Tomaattipyrettä
1 prk Ananasmurskaa
7 Lihapiirakkaa
200 g Juustoraastetta
4 Lettua
6 Kananmunaa
200 g Kebablastuja
1 Ugli
Suolaa
1 Apukokki Manninen

Pukeudu härskiin essuun. Lainaa paistinpannua naapurikämpästä. Paista munat. Lainaa suola naapurikämpästä. Suolaa munat. Käske apukokin ottamaan kaikki tarvittavat ruoka-aineet esille. Asettele ranskalaiset ja mustekalarenkaat pellille ja pistä uuniin paistumaan.
Laita lihapiirakoiden väliin ainekset järjestyksessä:
1.Tomaattipyre
2.Kebablastut
3.Ananasmurska
4.Muna
5.Juusto

Anna apukokin tehdä pari että sille tulee hyvä mieli. Varaudu siihen että apukokki rikkoo veitsestä varren.
Asettele lihapiirakat pellille ja paista parin korttipelin ajan. Purista uglista herkulliset mehut koko luomuksen päälle. Tarjoile Kumikamelin bonuskusipääbiisin soidessa kaikille jotka haluavat ja suostuvat maistamaan.

Herra Vitutuskin elää vielä

Natiivitutkimusten kokeesta hylätty. Ihanaa saada näin loman jälkeen piristävä sähköposti jossa sanotaan kohteliaasti että olen aivan paska ja uusinta kutsuu. Nyt siellä on sitten jo parikin koetta. RAISK! PUTA!MERDE! No eipähän tarvii murehtia harjoittelusta kun sinne ei pääse jos tuota ei saa läpi. Yritä näissä fiiliksissä sitten lukea huomiseen potilaan hoidon kokeeseen...

Ja pahoittelen ruokahässäkkää. Teen sen vasta ensi viikolla kun nyt vituttaa niin paljon että ei kiinnosta ja pääseepähän vielä Matti Myöhäiset heittämään omat aineksensa joukkoon.

Humppa Soi: Viikate: Alakulotettuja tunnelmia
Humpastalainattua: "Ettei saavu ilo varkain"

"Elän vieläkin"

En ole kuollut, vaikka niin toivoisittekin. Tänään vasta tänne matkustin takaisin ja vielä naapurissa vietin illan kouluhommia tekemässä, joten näin myöhällä vasta kirjoittelemaan ehdin. Hienoja ruoka-aineita olette keksineet, saa nähdä jos huomenna niistä jotain väsäisin. Keskiviikkona sitten lähdenkin taas takaisin sinne "jumalan selän taakse, jossa ei ole intternettiä". Ettekä te oikeasti minua ole kaivanneet. Yritätte vain mielistellä. En kyllä tiedä miksi. Muilla blogeilla en ole vielä käynyt, joten iso urakka on eessä lueskella ne läpi. En siis nuku ensi yönä montaa tuntia. Onneksi huomenna saa nukkua pitkään.

No mitäs sitten lomalla tein:

Olla möllötin, kävin hammaslääkärillä, kävin Vastingilla katsomassa mitä eräälle nimeltä mainitsemattomalle henkilölle kuului, kävin katsomassa mummoani, kävin Saarijärvellä kebabilla ja munkkikahveilla, kävin Haapavedellä, katsoin tulevan elokuvamme, kävin Viikatetta katsomassa (perui kylläkin keikan viime metreillä, joten baarissa oli hiljaista), voitin säpinäkisan, sain selkääni naiselta, sain Maissilapset 666:n ja Ristiseiskan (paska ohjaaja), tein ruokaa, tein kotona ruokaa, kaadoin riisit lattialle, siivosin, saunoin, söin, nukuin, elin, olin, tein kaikkea muuta kivaa, luin uusintaan...

Ei jaksa kirjoittaa mitään isoa novellia lomasta. Kivaa oli, mutta ihan liian nopeasti se taas mennä sujahti.

Enkä muuten maininnut koko tekstissäni AC/DC:n erottamista poikamiesten blogilta.

Lomallaopittua: "Näytän vanhana Zarkus Poussalta"
Humppa Soi: Martti "Huuhaa" Innanen: Vessavenla