perjantaina, lokakuuta 30, 2009

Huomenta...

Peittoni peitteli minut hyvin. Tyynyni taas ei ole pitkään aikaan toiminut kyyneleideni kuivaajana. Ulkona satoi hieman lunta hetki sitten ja kieltämättä lumi saa kaiken näyttämään ehkä hitusen vanhalta.

Parturikampaamo Lissu ei ole hiuksiani leikannut. Sen homman hoisi (toivottavasti) tuleva anoppini viikko sitten. Ennen kuin häntä voin virallisesti anopiksi kutsua täytyisi seisahtaa kultasepän liikkeen eteen. No sen aika ei ole vielä kuitenkaan. Ja aasinsillan johdattama ilmoitan että huomenna on kihlajaiset (ei meidän) ja sinne pitäisi löytää tänään jotain päällepantavaa.

Show vaan jatkaa kulkuaan. Harjoitteluni on nyt ohi ja se meni hyvin. Sain arvosanaksi kolmosen. (Asteikko on 1-3)

Nyt on alkanut syysloma ja suunnitelmissa olisi lähteä sinne missä nauraa saa. Kotipuoleen karjalanpiirakoita maistelemaan, Ouluun ihan muuten vaan ja Tampereelle Dreamtalea ja Stratovariusta katsomaan.

Kestän siis täällä hyvin ja toivottavasti palaan pian takaisin.

Hyvää syksyä kaikille!

Humppa Soi: Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra: Autiotalo
Humpastalainattua: "Sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien"

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

"Tell Me Now"

Mitä peliä se tämä tämmöinen on tuumasi Wille kun huomasi bloginsa olevan tekstejä vailla. Laiskuusko lienee iskenyt vai tylsyys vai sanoittelun unohtaminen? Vai onko nuoriso-osaston humu vienyt miehen mennessään?

Ehkä kaikki nämä tai sitten ei mikään näistä ole syynä sille miksi tyhjyys paistaa läpi blogin vihreän kuosin. Nyt olen kuitenkin pitkästä aikaa asiattomuuden eli pastan jauhannan äärellä. Dingon tribuuttilevy jonka 4 eurolla Anttilasta mukaani rohmusin soi taustalla ja sisuaski pöydällä tyhjenee uhkaavasti.

Aikani alkaa osastolla vähenevän. Maanantaina on loppuarviointi ja viimeisen viikon ensimmäinen päivä. Lyhyitä päiviä luvassa ja perjantai vapaa. Ei haittaa lainkaan tällainen asetelma. Mukavaa on ollut, sitä kiistä en. Paljon uutta asiaa tullut vastaan. Päällimmäisenä ehkä se ettei teinit (13-18 vuotiaat) psykiatrisella osastolla ole lainkaan hassumpaa seuraa. Heidän kanssaan on mukava pelata skip-boa, rummikubbia tai vaikka biljardia. Tai sitten ihan vaan olla ja jutustella. Huumorin kukatkin välillä pääsevät nostamaan päätään varsinkin sitten hoitajien seurassa. Toki välillä vähän ahdistaa kun tuntuu että pitäisi osata jo niin paljon esim. lääkkeistä sun muista ja kun samalla osastolla oleva sairaanhoitajaopiskelija tuntuu osavan kaiken. En jaksa kuitenkaan ressata. Enhän minä harjoittelulta kuuta taivaalta tavoittakaan vaan lähinnä sen että näen millaista on olla psykiatrisella osastolla töissä.

Eilen meinasi iskeä ärtyisyyskohtaus. Joka minut tuntee niin tietää mihin minulta eniten menee hermot. Tekniikkaan. Tieto sellaiseen. Aloin kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa kun huomasin että ulkoinen kiintolevyni ei päästä pihaustakaan. Sinne meni koko neljän viikon päiväkirjani. Epäilen kuitenkin että siinä on vain johto vioittunut ja jos uuden sellaisen jostain löytäisin niin saattaisin pelastaa tärkeät tietoni. No ei siellä mitään kovin tärkeää onneksi ollutkaan. Musiikkia toki paljon mutta sitä saa aina lisää ja kun eniten kuitenkin kuuntelen ostamiani levyjä.

Eilen kävin illalla katsomassa The Roadin ilmaiskonserttia. The Roadhan on vanha gospelrockbändi ja tykkäsin kuulemastani.

Tänään olisi suunnitelmissa mennä lauleskelemaan ehkä singstaria ja pelaamaan vaikka jotain lautapeliä.

Mitäs muuta rustaisin. Elämässäni ei mitään kovin uutta ole tapahtunut. Siinä se rullaa eteenpäin ja olen siihen tyytyväinen.

Sitten loppuun kysymys lukijoiltani jos sellaisia vielä löytyy.

Kuinka monta musiikkitallennetta minulla on? Jos lasketaan mukaan CD:t, Singlet, LP:t, DVD:t.

Humppa Soi: Lordi: The House
Humpastalainattua:
"I had to pick it back
Carried you inside
You looked like something evil
As the house give you life"

Elämässäopittua: Rummikub, Skip-bo

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Osastolla oleskelua

Harjoittelua on kulunut nyt jo pari viikkoa. Tosin ensimmäisellä viikolla vain kolme ja tällä toisella viikolla neljä päivää. Aluksi olin aivan pihalla kaikesta niin kuin nyt yleensäkin uudessa paikassa. Henkilökuntaa on paljon ja vaihtelee tiuhaan ja olen huomannut että minun on vaikea avata suutani jos paikalla on vähänkään enemmän ihmisiä. Silloin kun olen kahdestaan tai pienessä ryhmässä niin juttelen ja tulen toimeen mielestäni ihan hyvin ihmisten kanssa. Aluksi ahdisti olla harjoittelussa kovastikin kun tuntui ettei osaa mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin alan pääsemään kärryille ja nyt sain jo oman potilaan jonka kanssa tulisi viettää aikaa enemmän kuin muiden ja seurata hänen hoitoaan.

Mutta siis erittäin mielenkiintoinen paikka tuo nuorisopsykiatria on olla harjoittelussa. Näkee sellaisen maailman mistä ei muuten ole oikein mitään kuvaa. On vaikka minkä näköistä potilasta. Osa enemmän ja osa vähemmän sairaita. Olisi mukava löpistä niistä enemmänkin mutta on se vaitiolovelvollisuus. En halua että kukaan tunnistaisi esim. omaa sukulaistaan minun blogipuheiden perusteella.

Muuten elämässä ei oikein mitään uutta ole tapahtunut. Harjoittelu tuntuu vievän kaiken ajan. Huomenna pitäisi kyllä veljen kanssa lähteä kotosalla käymään. Niin ja olenhan minä vanhentunutkin tässä viime kerrasta. 24 vuotta pyörähti täyteen. Sain rakkaaltani itse tehdyt lapaset, vyön ja lahjakortin Anttilaan. Olin erittäin otettu, varsinkin lapasista. On aina mahtavaa saada jotain itsetehtyä toiselta. Varsinkin kun itse en osaa tehdä käsilläni mitään.

Ei kai tässä tämän kummempaa. Taas se jää tämä kirjoittelu. Miten tuntuu ettei riitä aikaa vaikka kyllähän sitä riittäisi kun laittaisi riittämään.

Humppa Soi: Ensiferum: Heathen Throne
generated by sloganizer.net