keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

TÄRKEÄÄ

Nyt se sitten tapahtui, mitä olen jo kauan pelännyt. En olekaan kummajainen. Olen ehkä sittenkin ihminen. Jos haluatte tietää enemmän niin lukekaa seuraava tarina:

Oli rauhallinen lääkelaskujen tunti ja minä istuin luokan perällä luokkakavereideni kanssa. Opettaja jakoi meille lapullisen lääkelaskuja. Aikamme niitä tuhertaessamme mieleeni tuli eräs numeroita koskeva asia. Kysyin siinä puolihuolimattomasti vierustoveriltani että miten sinä kirjoitat yhdeksäisen ja vastoin kaikkia odotuksiani hän vastasi että alhaalta ylöspäin. Siis alhaalta ylöspäin. Voiko tämä olla todellista. Onko olemassa muitakin ihmisiä kuin minä jotka kirjoittavat numeron yhdeksän alhaalta ylöspäin?

Mitä tästä siis opimme.

Emme mitään.

Viikonlopun suunnitelmia

No niin pikkuhiljaa alkaa taas viikonlopun suunnitelmat selkiintyä, on Kroonisten Poikamiesten kokouksessa kuokkimista, on kuvauksia, on synttärit, on Maj Karma, on sitä ja on tätä. Mutta joka tapauksessa jätän Tampereen (ja blogini) taas kerran elämään omaa elämää viikonlopun ajaksi. Kuten aiemminkin niin lähden myöskin tällä viikolla jo torstaina Karstulaan. Kroonisten Poikamiesten puheenjohtaja kun ei kerran halunnut tulla Ruoskaa katsomaan. Eihän siinä mitään, kun ensi viikolla olisi kumminkin astetta kovempaa mättöä luvassa. Kumikameli. Vapise Manninen. Pääsen näkemään Kumikamelin ennen sinua. Ole sinä vaan siellä Haapavedellä.

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Pysy sitten poissa

Jonde ei sitten halunnutkaan blogilleni. En minä tänne ketään pakota. Voi sitä elää ukkomiehenä ilman blogiakin. Parempi sekin kuin poikamiehenä. Olen siis taas yksin oman blogini herra. Oikea ylijumala. Kaikkivaltias. Ja tiedän jo teidän kommentit asiasta. "Ei se saa ees jäseniä pysymään blogillaan", tai jotain vastaavaa. No minuahan se ei haittaa, kommentoikaa ihan vapaasti. Minulla on silti valta ja voima ja kunnia (ja nainen), iankaikkisesti. Amor.

Tilastotietoa

Kävin katsomassa huvikseni tuota blogilistaa ja huomasin että vaikka blogini on alemmalla tasolla kuin Kroonisten Poikamiesten, niin on mulla silti enemmän lukijoita ja kuumempikin blogini on.

Paluu todellisuuteen

Jos eilen hehkutin tisseistä niin tänään päästiin jo aivan toisentyyppisten asioiden pariin. Opin muun muassa mitä peräsuoli on latinaksi. Opin myös miten masticatiossa liukastuksella on tärkeä osa, eihän se muuten niin helposti liikkuisi sisään.

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Hoitsuja ja tissejä

Tämmöistä se on meikäläisen elämä. Koulutyönä tehdään esitelmää tisseistä ja hoitsuopiskelijakin kävi meikäläisen luona. Kuulostais varmaan ihan hienolta jos kyseessä ei olisi minä. Jos vähän tarkentais asiaa. Se esitelmä koskee mammografiatutkimuksia, joten ei varmaan kovin hehkeää. Ja se hoitsukin oli äijä joten se siitäkin sitten, vaikka mikäs minä olen valittamaan. Toista se olis jos joutuis olemaan poikamies. Nehän nyt ei muuta osaa tehdäkään kuin valittaa.

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Taas Tampereella ja haasteet kehiin

Nyt on viikonloppu taas ohi. Keskustelimme viikonloppuna Kroonisten Poikamiesten (tuon kurjan ja iljettävän kerhon) puheenjohtajan kanssa hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja huomasimme semmoisen kauhukuvan että jos hän saa töitä Tampereelta niin hän luultavasti asuu minun orjanani kämpässäni. Olisi se hurjaa. Eipä tarvitse sitten blogilla tapella. No turha sitä on vielä maalailla piruja seinille. Työhaastattelussahan voidaan kysyä että oletko poikamies ja myöntävän vastauksen kuultuaan ne tuumaavat että eihän tuommoisesta miehestä ole mihinkään jolla ei edes naista ole.

Kävin myös uimassa lauantaina ja haastankin täten Krooniset Poikamiehet uimakisaan. Se joka ui viimeisenä ennen jäiden tuloa voittaa. Avantouintia eikä uimahallia tai muuta allasta lasketa vaan sen pitää olla sula järvi. Ei muuta kuin järveen pojat. Haluaisin myös varmistaa että eikös kaatokisa alakin taas kun lumet tulevat?

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Pikaviesti

Täytyypä ilmoitella että blogillani voi olla hiljaista viikonlopun aikana koska olen täysin ymmärrettävistä syistä Karstulassa. Palaillaan huonojen juttujen merkeissä taas sunnuntaina.

Muistoja menneestä

Kylläpäs palasi lapsuus mieleen, kun katsoin aikahypyn telkkarista. Eikä aika ollut edes turmellut ohjelman vetovoimaa. Ensi yönä en varmaan saa nukuttua ollenkaan kun mielessäni soi ohjelman mahtava tunnari. Tämän kun sais DVD:nä. Ehkä joskus sen vielä saakin. Siihen asti pitää aina keskiviikkoisin valvoa kahteen, tai hommata videot.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Maailma on totta

Nousen koneen äärestä ja suuntaan kohti ulko-ovea. Ovea ulkomaailmaan. Ovea ulos virtuaalielämästä. Avaan oven ja astun hämärään rappukäytävään. Painan oven kiinni ja naksahdus kertoo sen painuneen lukkoon. Puntaroin hetken pienessä mielessäni kumman valitsen portaat vai hissin. Päädyin portaisiin jos vaikka tulis sillä tavalla edes vahingossa liikuttua. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa saada itsestä niin paljon aikaiseksi että alkaisi harrastamaan jotain liikuntaa.

Ulko-oven takaa paljastuu taas mieleeni missä olen. Tampereella. Mustanmakkaran kaupunki. Enkä edes pidä mustasta makkarasta. Miksi olen täällä? Ai niin opiskeleminen. Röntgenhoitaja. Kuulostaa ihan hienolta, mutta mitenköhän sitten oikeasti. Kuvailla kaiken maailman vaivoja eri ihmisiltä ja eri paikoista. Eikä palkkakaan ole mikään päätä huimaava. Töitä nyt kumminkin pitäis olla tarjolla ihan hyvin.

Havahdun seisovani liikennevaloissa ja huomaan niiden jo vaihtuneen vihreiksi. Jatkan matkaani. Kohta huomaankin jo Maskun kattomainokset. Samalla hetkellä joku kaunis pyöräilijätyttö ajaa ohitseni ja katseemme kohtaavat. Tyttö hymyilee minulle. Oli varmaan jäänyt suupieleen jotain ruoantähteitä. Ei minulle muuten paljon hymyillä.
Mutta se siitä.

Ennen Maskua näen vielä kirpputorin mainoksen. Enhän minä voi sitä vastustaa vaan huomaan jo kohta selailevani sekalaisia pöytiä tietämättä oikein itsekään mitä etsin.
Sitten huomaan sen lepäävän melkein tyhjän pöydän päällä. Kaija Koon levy joka minulta vielä puuttuu ja vain 5 euroa. Maksan ostokseni ja myyjä laskee hintaa vielä puoleen. En laita vastaan.

Kun sitten vihdoin ja viimein pääsen Maskuun niin enhän minä sieltä löydä sitä kaipaamaani yöpöytää. Tottakai siellä on menossa joku älytön loppuunmyyntihässäkkä ja porukkaa virtaa kuin vettä Niilissä. Poistun kaupasta ostamatta mitään ja palaan kämpilleni samaa tietä. Matkalla tosin pyörähdän vielä ruokakaupassa ostamassa lihapiirakoita iltapalaksi, eli se siitä laihtumisesta.

Viimein reissuni on ohi ja uppoudun taas tietokoneen ääreen. Onko tämä muka elämää? Sitten kuulen eläkeläistyyppisen aloitus rummutuksen ja tajuan että sehän merkitsee että joku on lähettänyt minulle viestiä messengeriin. Sehän onkin eräs kauniimman sukupuolen edustaja Karstulasta päin ja tajuan taas että miten onnellisessa asemassa olenkin verrattuna poikamiehiin. Ei tarvitse yksin yrittää selvitä tästä elämästä.

Kiitos!

Eipä tässä paljon taas asiaa ole

Kylläpäs täällä blogilla on taas meininkiä. Taitaa poikamiesten touhu tosiaan hieman karata käsistä. Mahtaa olla pojille kova pala sitten kun putoavat kerhosta ja eivätkä enää voi haukkua meitä oikeata elämää nauttivia tantereen tömistäjiä ja perusjuurten höristäjiä. Tekisi mieli ottaa kyllä tuo emeritus tänne blogille mutta se taitaa sotia hieman blogin periaatetta vastaan. Blogihan on niille jotka ovat (onneksi) tippuneet Kroonista Poikamiehistä, eikä Emeritus koskaan päässyt Kroonisten Poikamiesten viralliseksi jäseneksi. Toisaalta olihan Emeritus poikamiestenkin blogilla jo ennen liittymistä kerhoon, joten sitä täytyy vielä miettiä.

Kommenteita lukiessa tuli vielä ilmi, että haluttaisiin että antaisin parisuhdepelini Manniselle. Näin ei tule käymään. Oli se Mannisen ilme niin hieno kun hän sen minulle ylpeänä lahjoitti. Katsotaan sitten kun Mannisella on parisuhde (mielellään naisen kanssa). Enkä hyväksy sellaista hetkittäistä kihloihinmenoa joka ei näyttänyt edes häiritsevän poikamiehiä. Heti kun olet ulkona kerhosta saat parisuhdepelin takaisin, eli nyt opistolla vaan joukolla etsimään Manniselle naista.

Koulussa oli taas hieno päivä. Puhuttiin AC/DC:stä ja U2:sta. Valitettavasti kyseessä oli fysiikan neloistunti, eikä kyse ollut bändeistä (tai edes hulttioryhmän puheenjohtajasta) vaan jostain kaavoista ja sähköstä ja resistanssista ja mua ei kiinnosta fysiikka. Onneksi pari viikon päästä on fysiikan tentti ja sen jälkeen alkaa taas uusi fysiikan kurssi.

No huomenna saan taas hetken hengähdysaikaa blogille kirjoittamisesta, kun suunnistan kohti Karstulaa. Eihän sitä nyt perjantaisin saa koulua olla, sehän kävisi jo opiskelemisesta.

Haluaisin vielä kerran huomauttaa Maximum Overdriven kohtalosta. En siis onnistunut tilaamaan sitä ja nyt sen on joku laatuelokuvien ystävä käynyt ostamassa sen, joten säästyipä taas nekin rahat.

Mutta nyt täytyy kyllä lähteä ostamaan jo kauan suunnitelmissa ollut yöpöytä. Maskussa näyttää olevan varastontyhjennys joten ei tarvitse käydä Sotkassa vaikka poikamiehet niin ehkä toivoisivatkin. Täytyypä kirjoitella sitten reissusta jonkinlainen novelli että miten onnistuin.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Tasaista torvensoittoa

No on se nyt kumma. Näköjään joku ylempi taho ei halua minun saavan Maximum Overdrivea, sillä ei se tilaus oikein näytä onnistuvan. Muuten päivä on mennyt ihan hyvin, sain jopa aikaiseksi käydä ruokakaupassa ja koulupäiväkin oli ihan rento. Opiskeltiin ihmisten välistä vuorovaikutusta. Siinä ois poikamiehillä kyllä paljon opittavaa. Taitavat poikamiehet luottaa liikaa sanattomaan ja elettömään kommunikointiin.

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Huomio Kansalaiset!

Katsokaapas kun sain taas synnytettyä uuden blogin. Karu Productionsin blogin. Osoite on luonnollisesti karuus.blogspot.com
Onnistuukohan Manninen löytämään sinne. Ei varmaankaan, kun nuo poikamiehet on vähän avuttomia.

Totuudet ilmi

Huomasin tänään koulussa hienon totuuden meidän luokan pojista. Ei taida olla kuin yksi jolla ei ole naista. Onko asian laita todella niin että jostain syystä poikamiehet kasaavat ympärilleen poikamieskavereita ja toisinpäin. Tämähän on mielenkiintoista.
Huomasin myös sellaisen asian että neljä tuntia fysiikka ei ole hauskaa. Varsinkin jos kaavojen ja muiden fysiikan lakien kirjoittamiseen kuluu yli kymmenen sivua. Mutta nytpä tästä täytyykin kokeilla jotain uutta ja ottaa Mannisen neuvosta vaarin ja käydä tilaamassa elokuvamaailman suurin klassikko Maximum Overdrive.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Piru on irti

No niin nyt on mullakin internetin ihanuus käsinkosketeltavana. Viikonloppu oli ja meni ja nyt olen taas yksin täällä Tampereella. Huomenna kouluun ja vielä oikean mittainen päivä: puol yhdeksästä neljään. Onneksi ens perjantai on taas vapaa, ettei tämä pian vaikka alkaisi tuntua oikealta koulunkäynniltä.

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Kohta helvetti pääsee valloilleen

No niin, eilen illalla tuli viesti että adsl-liittymäni on auennut. Odottakaapa kun pääsen Tampereelle, niin johan alkaa blogi saamaan säpinää. Voi kyllä olla etten osaa johtoja laittaa oikeaan järjestykseen ja saan tapella muutaman päivän ennen kuin saan sen netin toimimaan. Toivotaan parasta ja pelätään Mannista.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

En suostu kuolemaan

Olen siis vielä elossa, vaikkei minua täällä olekaan viime aikoina paljon näkynyt. Alkaa pikkuhiljaa rassaamaan tuo netittömyys, sais se jo aueta, niin pysyis vähän kärryillä näiden blogien tapahtumissa.
Näyttää siis todellakin siltä että minun blogini alkaa pikkuhiljaa houkuttelemaan porukkaa tuolta poikamiesten blogilta, aika huteralta näyttää kerhon kestäminen. Nyt siis jo puolet perustajajäsenistä ja yksi joka ei vielä ehtinyt edes täysvaltaiseksi jäseneksi on pudonnut kyydistä, mikä onkin ihan oikein.
Sitten muihin asioihin. Monet ovat varmaan miettineet mitä olen viime viikkoina siellä Tampereella touhunnut ja kenen kanssa. No täytyy myöntää, että olen käynyt jo kerran treffeillä, mutta se oli mies joten en minä kovin paljon noita naisia vedä puoleeni näin ukkomiehenäkään. Ehkä se onkin vain hyvä asia. Koulussa on ollut ihan hienoa, tosin turhan pitkiä ovat koulupäiväni olleet. On mulla yksi täysi päiväkin jo ollut. Anatomian tentinkin tuossa pyöräytin ohimennen, en tosin tiedä menikö läpi vai ei, mutta ei sitä kannata turhaan stressiä ottaa. Pääsimme myös vihdoin asiaan, eli keskustelemaan rektaalilämmöstä. Opettajalla oli väärää tietoa asiasta vaikka lääkäri olikin. Hän nimittäin meinasi että se mitataan kymmenen sentin syvyydestä. Onneksi korjasin asian ettei luokkatovereilleni jää vääristynyttä käsitystä asiasta.
Tampereeseen olen jo muutenkin pikkuhiljaa tutustunut. Olen löytänyt 4 kirpputoria, 4 levykauppaa ja ainakin 3 pornokauppaa.

Lopetan tilitykseni latinankieliseen nimeen musculus gluteus maximus, miettikääpä mitä se mahtaa tarkoittaa.
generated by sloganizer.net