tiistaina, syyskuuta 15, 2015

Viestin otsikko

Niinhän sitten päätin tehdä ja irtisanouduin kokonaan vanhasta työpaikasta. Tyhmäähän se ehkä oli, mutta nytpähän ei ainakaan ole pelkoa että jämähtäisin sellaiseen työhön josta en niin kauheasti pidä. Ja tammikuun loppuunhan nyt ainakin on töitä. Ja sittenhän siitä parin viikon päästä meille pitäisi syntyä toinen lapsi. Vaikka kevään epävarma työllisyystilanne ja pienen vauvan arkeen tuomat yövalvomiset pelottavatkin niin eiköhän siitä jotenkin selviä. Yhtenä syynä irtisanomiseen olikin nimenomaan tuo tuleva pienokainen. Pakko saada jotain vähemmän kuluttavaa työtä kuin tuo vanha työ. No toivotaan että nykyinen työ jatkuu. Tai että löytyy joku muu mielenterveyspuolen työpaikka. Vaikka onhan se työ tietenkin välillä henkisesti aika raskasta.

Ja nyt kun sosiaalinen ja muukin media on pullollaan pakolais- ja hallituksen leikkaus keskusteluja niin pakko tunnustaa, että minä en jaksa miettiä. Tulee ähky kun joka puolelta niitä tuputetaan ja valitetaan puolin jos toisinkin. Tärkeitä asioitahan ne tietenkin on, ymmärtäähän sen, mutta rajansa kaikella.

No ehkä viidentoista päivän päästä, kun rikon kolmenkymmenen vuoden rajapyykin, niin alan sitten ottamaan itsekin aktiivisesti kantaa päivän politiikkaan. Tai sitten en. Luultavasti facebook -tilini jatkuu samanlaisena Mikko Alatalon ylistyspaikkana kuin ennenkin ja instagramiin laitan jatkossakin hassuja kuvia tai kuvia pojastani tai hassuja kuvia pojastani.

Ja tämä blogini säilyy tämmöisenä epämääräisten kirjoitusten sekamelskana.

Nyt tässä kävi taas niin kuin aina, että silmäni alkavat painamaan lyijyä ja pää lyömään tyhjää...

Kai se ois nukkumaan mentävä, kun aamulla töihin. Mitähän sitä työpäivä tuokaan tullessaan?

Pojan suusta: "Ei tiiäkkään."

P.S. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit kuuluu syksyyn. Kuunnelkaahan.

lauantaina, heinäkuuta 18, 2015

Näin.

Heipä hei. Aika on vierinyt ja onpahan tässä kaikkea tapahtunutkin. Päällimmäisenä nyt varmaan työpaikan vaihto. Huhtikuussa vaihdoin viimeisen kerran vaipat tummuille ja jäin pariksi viikoksi "kesälomalle", jonka jälkeen aloitin työt nuorten mielenterveyskuntoutujien parissa. Ja nyt tarkistin vanhoista teksteistä että näköjään edellisen kerran kirjoitin tänne juurikin silloin kun lopetin työt vanhassa työssä.


Uusi työ on ollut kuin lottovoitto. Tai ainakin 6 ja lisänumero. Päävoitto olisi se että tämä olisi vakituinen työpaikka. Joka tapauksessa olen siis viihtynyt todella hyvin. Nuorten kanssa tulen hyvin toimeen vaikka välillä toki tuleekin hetkiä jolloin ei keksi miten toimia. Kaikesta olen kuitenkin jotenkin ainakin selvinnyt.
Paljon teemme erilaisia retkiä Kokkolassa ja vähän kauempanakin nuorten kanssa. Aika kuluu lentäen ja nyt on hassua kun työpäivän jälkeen ei olekaan aivan poikki ja monesti on ihan mukavakin lähteä töihin. Vielä ei ole kunnon kesäloman menetyskään haitannut. Nyt vain toivon että työt jatkuisivat pitkään. No tammikuun loppuun on ainakin jatkumassa. Kovasti houkuttelis irtisanoa kokonaan vanhasta työstä ja hakeutua pysyvästi mielenterveystyön pariin. No pitää kattoa sitten jos paluu vanhaan alka näyttää ajankohtaiselta.


Yksityiselämäkin menee ihan hyvin. Poika välillä vähän uhmailee, mutta on se vaan niin rakas. Ja ihana kun puhuu jo niin hyvin. Ja huumorintajuakin löytyy. Joka päivä saa jollekin sen hölmöilylle nauraa.
Musiikkirintamallekin kuuluu hyvää. Nightwish-risteily oli ja meni paremmin kuin hyvin. Meet and greet bändin kanssa ja muuta kivaa. Ja tulossa olis vielä Ratinan keikka parin viikon päästä. Lämppäritkin kiinnostaa, Children of Bodom ja Sonata Arctica. Huh huh. Tulee mahtava ilta aivan varmasti.


Ja nyt lopettelen kun töissä kirjoitan ja kohta yökkö tulee päästämään mut kotiin. En sano että palaillaan kun ei sitä koskaan tiedä.


Pojan suusta: "Atshii. Aivustuspöpö." (Kenties liikaa Zack & Quackia?"


Elämässäopittua: Työpaikan vaihto kannattaa.

perjantaina, maaliskuuta 27, 2015

Nyt saa jo väsyttääkin

Olipas se päivä. Yön olin töissä ja sen jaksoin hyvin. Kokki oli tehnyt minulle yöpalaksi lautasen kokoisen cookien ja lisäksi toinen työkaveri oli tuonut minulle suklaa levyn. Täytyy tunnustaa etten kyllä yön aikana jaksanut tuhota molempia.

Aamulla nukuin noin kolme ja puoli tuntia. Sitten meninkin takaisin työpaikalle tarkoituksena valvoa meidän filippiiniläisten työntekijöiden suomen kielen koetta. No sitä ennen kuitenkin siinä kahviteltiin työkavereiden kanssa ja vietettiin vähän niin kuin minun läksiäisiä. Ja sain kukkiakin. Ja suklaasydämiä ja valtavasti halauksia. Tuntuihan se oudolta olla siinä kaikkien keskipisteenä ja tajuta että tosiaan en enää ainakaan ennen syksyä tule työn merkeissä työkavereitani näkemään. Haikeaa. Mutta silti mukavaa. Olen kyllä innoissani tästä työpaikan vaihdosta.

Kokeen siinä sitten kuitenkin valvoin ja se oli kyllä raskasta. Väsytti meinaan aikalailla. Pysyin kuitenkin hereillä. Kiitos älypuhelimen.

Kotia päästyäni postilaatikossa odotti se mitä pitikin. Nightwishin uusin levy. En kuitenkaan heti päässyt sitä kuuntelemaan kun kauppaan piti lähteä.

Lopulta kuitenkin pääsin sohvalle ja vaimon ja poikani sain häädettyä anoppilaan. Levy oli mahtava. Ja vaikka ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei vielä osaa paljoa sanoa niin tiedän että tulen rakastamaan tätäkin Nightwishin levyä mitä enemmän sitä kuuntelen.

Nyt poikani nukkuu ja vaimoni lähti kaverinsa luokse. Voisin itsekin ottaa pojasta mallia ja painua peiton alle. Unta ei tarvitse kauan odottaa. Olen väsynyt ja onnellinen.

Humppa Soi: Hetki sitten soi Nightwish.

Pojan suusta: "Iso intu, asa intu."
Suomennos: Iso lintu. Fasaani lintu. (Keittiön ikkunasta nähtyä)

perjantaina, maaliskuuta 20, 2015

Loppusuora häämöttää

Vapaa päivä vierähti mukavasti. Aamupäivästä kävimme ulkoilemassa ja iltapäivästä kaupungilla. Kyllä se on tullut todettua moneen kertaan, että pojan kanssa pääsee kaikista helpoimmalla kun lähtee jonnekin. On se vaan aina yhtä hämmästyttävää nähdä miten tuollaisen pienen pojan maailmassa onkin paljon ihmeteltävää. Ja miten äkkiä aika menee. Kohta poika on jo kaksi vuotta.

Huomenna iltavuoroon. Sitten kolme aamuvuoroa ja päälle kaksi yövuoroa niin olis homma pulkassa tuolla paikassa. Ainakin tosiaan sinne syksyyn asti. On se vaan hassua. Vaikka muutokset kyllä hirvittää kovasti niin kyllä ne vaan kannattaa. Ehkä siksi pidän vuorotyöstäkin. Ei tule arjesta liian rutiininomaista, kun vuorot ja vapaapäivät vaihtelee.

Ja viikon päästä tähän aikaan luultavasti kuuntelen Nightwishin uusinta levyä. Sitä on taas odotettu ja muutakin mukavaa odotettavaa Nightwish-rintamalta on. Kesäkuussa Nightwish-risteily ja heinäkuussa Ratinalla keikka, jossa lämppärinäkin kovia nimiä, Sonata Arctica ja Children of Bodom. Eli odotettavaa on ja niin pitääkin. Vaikka odottavan aika on pitkä niin sen voimalla jaksaa arkiset aherrukset.

Humppa Soi: Ei vielä mitään, mutta kohta saatan laittaa Waltaria soimaan.

Elämässäopittua: Pienen pojan elämä on ihmeitä täynnä.

Pojan suusta: "Tuut-tuut, tuut-tuut, kakki tuut-tuut."
Suomennos:"Juna, juna, kaikki junat." (Poika ihmettelee junien määrää, kun ajamme juna-aseman ohitse.)

torstaina, maaliskuuta 19, 2015

Hieman uutta elämääni

Kolme kuukautta siinä vierähti kuin huomaamatta, kun viimeksi tänne raapustelin. Syitä en lähde erittelemään. Laiskuushan se vain. Ja kun kone on ollut vintillä niin ei iltaisin kun eniten on aikaa niin jaksa sinne kavuta. Nyt kuitenkin on ajat muuttuneet ja hommasimme ainakin nyt kokeiluun alas langattoman verkon ja jos tämä toimii niin hyvin kuin vaikuttaisi niin kone jäänee alas ja kynnys kirjoittaa on pienempi. Toivotaan näin.

On kyllä mukava kirjoitella oikein näppäimistöllä eikä älypuhelinta tökkimällä. Näin ajatus pääsee paremmin lentoon. Älypuhelimesta vielä sen verran että Lumiani ei halunnut aamulla herätä. No yritin siinä sitä buutata, mutta ei auttanut. Netistä katoin ohjeet johonkin perusteellisempaan buuttaukseen ja kas, siihenhän ilmestyi ruutuun tekstiä että pitäisi asettaa levy sisään. No sehän onkin helppo homma noin niin kuin puhelimeen. No päätin viedä puhelimen huoltoon ja siinähän oli takuutakin vielä jäljellä. Mies liikkeessä sanoi ettei ole kyllä aiemmin moista ongelmaa nähnyt. Puhelimeni lähti huoltoon ja minä sain varapuhelimen käyttöön. Nyt vain odotellaan. Harmi vaan kun meni kaikki kuvat ja yhteystiedot sun muut. Kun ei tietenkään osaa mitään varmuuskopioita käyttää.

Nyt olisi toisaalta mainio tilaisuus kokeilla olla ilman jatkuvaa puhelimen näpertelyä, mutta tuskinpa maltan. Jos nyt kuitenkin vähentäisi sitä joutavaa jatkuvaa selailua. Ihmeen koukuttava tullut tuosta puhelimesta.

Nyt on myös oiva hetki muutenkin elvyttää tätä bloggailua. Enkä tarkoita nyt tulevia vaaleja. Politiikkaa täällä en paljoa puhu. Elämässäni nimittäin on tapahtumassa muutos. Tai sanotaanko että työelämässäni. Vaihdan työpaikkaa. Ainakin hetkeksi. Lähden nuorten pariin tekemään työtä. Virkavapaata otin nykyisestä työstä elokuun loppuun asti. Sitten näkee miten siitä eteenpäin. Tuleva työ on kyllä täysin erilaista nykyisen kanssa. Onhan tässä mummoja ja vaareja tullutkin jo melkein viisi vuotta hoidettua, joten onhan se ihan tervettä lähteä välillä nuorten pariin.

En kyllä ollut suunnitellut mitään työpaikan vaihtoa, mutta kun eräs viikonloppu yksi tuttu mainitsi, että heillä olisi paikka auki ja se ei tule edes mihinkään julkiseen hakuun niin ajattelin kokeilla. Eräs tiistai sitten soitin sinne ja heti seuraavana päivänä oli työhaastattelu. Sitä hieman jännitin, kun en aikaisemmin ole oikeastaan edes ollut työhaastattelussa. Se meni kuitenkin ihan hyvin tai ainakin olin oma itseni. En uskonut kuitenkaan paikkaa saavani mutta jo seuraavana päivänä soittivat että saisin tulla heille töihin sitten kun pääsen ja jos vielä kiinnostaa.

Sain sovittua työpaikan kanssa virkavapaasta ja sain vielä pitää pari viikkoa lomaa ennen uuteen ja ihmeelliseen astumista. Kesälomanhan muuten menetin tai no lomapäiväthän jää tietenkin talteen. Eipä tuo kyllä haittaa kun saa kokeilla jotain uutta ja saa unohtaa vanhan työn ainakin hetkeksi aivan täysin.

Mutta nyt alkaa kädet jo väsyä tähänkin naputteluun joten lopettelen tällä erää tähän. Hei hei.

Humppa Soi: Tiski- ja pyykkikoneen äänet sekä autojen äänet ulkoa. Muuten on hiljaista.


generated by sloganizer.net