tiistaina, huhtikuuta 17, 2012

Asiat etenee

Eilen jäi kirjoittamatta, kun oli jotenkin hässäkkäpäivä ja meni illalla niin myöhään. Paljon asioita onkin saatu eteenpäin tässä parin päivän sisällä.

Eilen oli töissä aivan järkyttävä päivä. Kiirettä ja kaaosta pukkas. Olin töiden jälkein aivan rätti ja kuitti. Asiaa ei hirveästi piristänyt postissa tulleet verolaput joissa ilmoitettiin 400 euron mätkyistä. Jippii, sanoin minä.

Iltaa myöten kuitenkin olo kirkastui ja kun pääsi omaan saunaan saunomaan kaikessa rauhassa vaimon kanssa, niin tuntui että kaikki on taas elämässä kohdallaan.

Tänään aamusta heti tuli vanhempani ja kävimme pankissa hieman laina-asioita laittamassa eteenpäin. Ensi viikolla viimeistään saadaan rahat ja talo maksettua.

Ja sähkö-, vesi- ja nettiasiatkin on nyt hoidettu. Kodinkoneetkin on nyt tilattu ja ne tulee viimeistään ensi viikolla. Tänään kävimme myös keittiöstä vähän höpöttelemässä alan liikkeessä. Että kyllä sekin siitä. Ja kunhan keittiön saa kuntoon niin sitten loput rempat saa tehtyä omalla tahdilla.

Tänään kylläkin iski pahemman luokan ahdistus päälle, kun kasasin ostamaamme pystynaulakkoa. Enkös vääntänyt yläosaa kiinni hieman liian kovasti ja hajotin koko paskan. Ja kun muutenkin väsytti niin muuta ei tarvittu kamelin selän katkaisemiseki. Kirosin jo koko talokaupat ja ryveskelin itsesäälissä, kun olen niin poropeukalo enkä osaa mitään tehdä. En kyllä oikeastikaan osaa yhtään mitään remontti- tai rakennushommia, mutta kyllä kai niistä jotenkin muiden avulla selviää.

Postikin yllätti iloisesti päivällä kun kolahti postiluukusta paketti. Se oli vaimoni nimellä ja ehdin jo ihmetelläkin, että mitähän sitä olet taas tilannut. No sieltähän paljastuikin minun tilaamani Jukka Takalon uusi levy ja c-kasetti. Vielä en kylläkään ole ehtinyt levyyn tutustua ja voikin olla että säästän sen huomiseen. Nyt nimittäin väsyttää niin paljon etten oikein jaksa keskittyä.

Huomenna töihin. Ei jaksaisi, eikä huvittaisi.

Humppa Soi: Axxis - Father, Father
Humpastalainattua:
"Hey you seen men of evil?
Why are you scared at night?
Leave your head beneath your pillow
Shh, don't make a sound."

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012

Blogini pysyy vielä pinnalla

En jaksa kirjottaa, mutta kirjoitan silti. Enhän minä ole sen ennenkään antanut estää.

Aamulla olimme taas laiskoja niin kuin aina kun on iltavuoroon lähtö. Ei sitä saa aamulla kyllä mitään järkevää aikaiseksi. No sain minä pari laatikkoa taas täytettyä talolle vietäväksi.

Töissä meni ihan mukavasti, vaikka ei niin kiva ilta ollutkaan kuin eilen. Sekin tietenkin ärsyttää kun joutuu huomenna menemään aamuvuoroon. Ei kai kukaan voi väittää tykkäävänsä iltavuoron jälkeen lähteä aamuvuoroon. Yö jää niin typerän lyhkäseksi. Pitäisi lähteä heti nukkumaan, vaikka ei kyllä kannata koska jos sitä heti hyökkää vällyjen alle niin ajatukset on vielä niin töissä ettei unen päästä saa kiinni. Olipas jotenkin vaikea lause tuo äskeinen. En jaksa korjata asiaa. Töissä kirjatessa joutuu ihan tarpeeksi miettimään lauseiden muodostusta. Täällä olen lomalla ja kirjoitan vaikka välillä ranskalaisen lauseen muiden tekstien sekaan. Je suis fatiguée. Ja niin sen pitääkin olla. Sehän tästä hauskaa tekeekin. Nyt vähän tuntuukin siltä että alkaisin saada pitkästä aikaa sitä innostusta takaisin tähän paskan jauhamiseen. Anteeksi kun sanoin sanan paska. Oho. Nythän se lipsahti uudestaan. Voi paska. Ja taas. Nyt lopetan.

En lopettanutkaan. Täytyy nimittäin mainita että huomiselle on paljon tekemistä ja asioiden hoitamista. Pankkiin pitäisi soittaa. Ja sähkölaitokselle. Ja vesilaitoksella. Ja kai sitä pitäisi jonnekin jätekuljetusjuttuunkin ettei uuden talomme piha täyty saastasta. Ja kodinkoneita voisi käydä ostelemassa. Jääkaappi nyt ainakin. Ja pakastin. Ja ehkä tiskikone ja pyykinpesukone. Ja ja ja. Muuttokuormia vois viedä ja sitten illalla tietenkin saunoa. Hymiö tähän perään. :)

Huomenna sitten yritän vuodatella tänne mitä olemme saaneet aikaiseksi. Tuskin mitään.

Humppa Soi: Megadeth  - The Conjuring
Humpasta en nyt jaksa alkaa kaivelemaan mitään kuolemattomia lauseita.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Vesi ja lumi vuorottelevat

Tänään aamulla meillä oli tarkoitus lähteä uudelle kodille, kun molemmilla sattuu olemaan iltavuoro. Laiskuus kuitenkin iski, emmekä jaksaneet lähteä minnekään. Yhden muuttolaatikon kuitenkin sain täytettyä. On muuten hyvä, kun on hoitoalalla töissä niin saa muuttolaatikoita töistä. Nimittäin tyhjät vaippalaatikot on erinomaisia muuttolaatikoiksi.

Aamulla vaimoni katsoi CSI:tä ja minä kuuntelin musiikkia. Painia ja Mob Rulesia. Tein siinä sivussa meille tämän ja huomisen päivän ruoan. Riisiä ja kanaa, johon sekaan kaadoin pippurikerman lopun sekä juustokermaa. Hyviä nuo valmiiksi maustetut kermat. Suosittelen.

Kahdeksi lähdin töihin. Menin jalan. Vettä satoi. Kun pääsin töihin niin satoi lunta. Töissä oli kivaa. Jotenkin oli helppo ilta. Hommat sujui ja oli kiva työpari. Kyllä se vaan vaikuttaa paljon työpäivän viihtyvyyteen kenen kanssa on vuorossa. Oikeastaan kaikki työkaverit on kyllä mukavia, mutta ainahan sieltä löytyy ne omat suosikit ja vastaavasti ei niin mukavat. Sitten on tietenkin ne lukuisat sijaiset ja opiskelijat, joiden kanssa monesti on vähän hankalampi olla töissä, kun ei vielä tunne toisen työtapoja ja joutuu paljon opastamaan.

Työt loppui puoli kymmeneltä ja vaimoni olikin minua jo auton kanssa odottamassa. Mietimme että kävisimmekö vielä talolla, mutta taas se laiskuus iski. Ja nälkä.

Nyt on iltapala syöty. Kahvia ja leipää. Ja leivän päällä meetvurstia ja hyvää juustoa. Nyt minä kirjoitan tänne ja vaimoni kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Ihan sellaista perinteistä käsin kirjoitettavaa. Yritämmekin nyt kannustaa toisiamme päivittäin kirjoittamaan omiin päiväkirjoihimme. Minä kyllä tykkään tänne kirjoittaa mieluummin, kuin ihan oikeaan päiväkirjaan. Vaikka ehkä sellaiseen pystyisi avoimemmin kirjoittamaan aivoituksiaan. Täällä sitä kuitenkin jonkun verran sensuroi tekstiään, kun tietää että tätä joku joskus saattaa vahingossa lukeakin. Tämä on hyvä tapa minulle.

Tällä hetkellä luen Anssi Kelan kirjaa Kesä Kalevi Sorsan kanssa ja ihmettelen miten nopeasti olen kirjaa lukenut. Aloitin sen toissapäivänä ja nyt olen jo loppusuoralla. Yleensähän minulla on kirja kesken monta kuukautta ennen kuin saan sen luettua. Tuo kirja on kyllä mielenkiintoinen. Sellainen ajatuksia herättävä. Pistää miettimään syntyjä syviä. Ja hauskakin se on.

Humppa Soi: Kaija Koo - Rukoilen
Humpastalainattua: "Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä."

perjantaina, huhtikuuta 13, 2012

Viimeinkin...

...laulaa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja nyt voin itsekin todeta samoin. Nimittäin. Tänään aamulla juuri kun olimme suunnittelemassa lähtöä ruokakauppaan, soitettiin että nyt saamme talon avaimet. Puoli viideksi sovimme treffit talolle ja oli muuten mukavan kutkuttavaa odotella kellon vierimistä.

Avaimet saimme ja tutkimme taloa ja pihapiiriä innokkaina ja jotenkin epätodelliselta se tuntui että tosiaan se on nyt meidän koti. Pientä paniikkia meinasi kyllä iskeä, että mitä kaikkea tässä nyt pitää tehdä ja miten ja milloin, mutta onneksi appiukko osasi neuvoa hyvin remonttiasioissa. Ensiksi laitamme keittiön uusiksi ja sitten makuuhuoneen jossa aiomme nukkua ja sitten pikkuhiljaa suunnittelemme ja remppaamme muita huoneita. Ei mitää isoa remonttia onneksi tosiaan tarvitse tehdäkään. Kattoa pitää kylläkin uusia, mutta sen voi sitten kesällä ja siinäkin appiukko osaa neuvoa ja auttaa. On se kivaa kun on joku joka ymmärtää talojen päälle.

Ja tottakai testasimme tänään jo tulevan kotimme saunan ja takan. Löylyt oli makoisat ja makkara paistui kivasti takassa. Äkkiä se ilta siellä talolla sitten sujahtikin, niin että vasta hetki sitten tulimme takaisin kämpille.

Huomenna pitäisikin sitten takaisin töihin. Onneksi meillä on nyt monta yhteistä vuoroa niin pääsemme kaikki vapaa-ajat sitten muuttoa tekemään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa vielä aikaa.

Humppa jos soisi, niin se olla voisi vaikka Leevi & The Leavingsin Vasara ja nauloja.

tiistaina, huhtikuuta 03, 2012

Pitkähän se odottavan aika on

Vieläkään ei ole kuulunut maistraalilta lupaa talokaupan vahvistamiseksi. Arvatkaa vaan tekiskö jo mieli päästä omaa taloa tutkimaan? Tällä viikolla pitäisi luvan tulla, mutta miten minulla on sellainen pessimistin epäilys että pääsiäinen sotkee aikataulut ja se venähtää ensi viikolle. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, että puhelin soisi nyt. Siis NYT. Kuuletteko? Maistraatti. NYT. Soittakaa. No ei sitten...

Ja odottamista on muutenkin ilmassa. Nimittäin ensi perjantaita odotan innolla myös. Silloin pääsen pitkästä, pitkästä aikaa Viikatteen keikalle. Viime kerrasta onkin jo aivan liian pitkästi aikaa. Viikatteen uusi levy on nyt ollut tehokuuntelussa ja ihan kelpo lättyhän se on. Ehkä kuitenkin hieman huonompi kuin odotin. Toivottavasti se ajanmyötä paranee, niin kuin useat hyvät levyt tekevät.

Nyt jatkan odottamista.

Humppa Soi: Viikate - Kaitselmus
Humpastalainattua: "Vie minut kotiin..."
generated by sloganizer.net