perjantaina, marraskuuta 25, 2011

Aviomiehen tilitystä

No ei tässä kummenpia tilityksiä ole. Avioliitto on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Ei moittimista. Mutta näköjään tämä blogin pitäminen ei oikein enää suju. Jätetään tämä nyt kuitenkin vielä henkiin, jos sitä joskus palailisin tännekin.

Luontoblogikin on jäänyt päivityksiä vaille. Siihen yritän nyt keskittyä enemmän. Ja nyt kaverin kanssa on suunnitteilla aloittaa uusi musiikkiaiheinen blogi. Vähän  samaan tyyliin kuin oli muinoin meillä se missä kävimme jonkun äänestyksen mukaan parhaita suomibiisejä läpi. Se ikävä kyllä hiipui, eikä siihen ole innostusta jatkaa. Mutta nyt siis uutta kehiin. Näinköhän käy että sekin hiipuu, mutta mitäpä tuo haittaa. Kyllä nettiin turhuutta mahtuu.

Yksi ongelma kuitenkin on. Nimittäin haluamme laittaa facebookista linkin sinne ja nyt pelkäänkin että sieltä joku eksyy sitten tänne. En ehkä kuitenkaan halua, että kaikki ystävät ja sukulaiset tätäkään lukevat, vaikka ei täällä mitään kovin salaista ja intiimiä olekaan. Ääh. Ehkä annan asian vain olla ja jos joku tänne eksyy sieltä kautta niin eksyköön.

Mutta siis nyt palaan suunnittelemaan sitä uutta blogia.

Humppa Soi: Aknestik: Kartta kalsareihin
Humpastalainattu: "Mä mistä löytäisin kartan sun kalsareihin ja tien myös sun sydämeen."


perjantaina, syyskuuta 23, 2011

Huominen meille synkältä aina näyttää


Mutta ei tällä kertaa. Nimittäin huomenna se päivä koittaa, kun vastaan papin kysymykseen myöntävästi. Hyvin valvotun yön jälkeen ei nyt kyllä ajatus lennä. Toivottavasti huomenna olisin sen verran hereillä etten pahemmin mokailisi. No turhaa sitä on ressata. Sen näkee sitten.

Palaan tänne sitten joskus kesälomani jälkeen kertomaan miten meni.


torstaina, syyskuuta 15, 2011

Viimeisiä viedään

Eipä ole enää pitkästi häihin. Hieman reilu viikko. Kohta alkaa jo jännittää. Myönnän että hieman nyt jo kutkuttaa, kun nehän on jo ensi viikolla. Huh huh. Eipä olisi tämän blogin aktiiviaikoina uskonut, että minäkin joskus pääsen avioon. Ja vaikka jännittää, niin ei kyllä yhtään epäilytä että kannattaako avioon mennä ja kestääkö se. Tuntuu kyllä niin oikealta kuin voi tuntua.

Hääjärjestelyt on kai ihan hyvässä jamassa vaikka hieman vastoinkäymisiäkin on tullut. Pastori jonka halusimme hääjuhlaan puhumaan ei pääse ollenkaan häihin, säestäjää ei meinattu saada mistään, kaikki jäänyt viime tippaan...

Eilen onneksi saimme sovittua vihdoin hääkakusta ja viimeisteltyä menun. Muutenkin selkeni moni asia hääpaikan suhteen. Hääpuvut on hommattu. Hääyöpaikka on hommattu. Hääkuvaus on sovittu. Kuulutukset ja virallinen puoli on hoidettu. Ohjelma on pitkälti suunniteltu.

Hääauto puutuu vielä, mutta tuskin edes hommataan mitään kovin erikoista. Kukat on vielä sopimatta. Parturi on ensi viikolla. Mitähän kaikkea tässä vielä onkaan.

Tulevalla vaimollani tosin loppuu työt tämän viikon jälkeen ja minulla on ensi viikolla vain kaksi yövuoroa, niin ehditään hyvin järjestellä kaikkea mitä ollaan unohdettu. Muuttokin pitäisi ennen häitä tehdä, niin saa luovuttaa avaimet ennen kuin lähdemme häämatkalle Kuusamoon.

On tässä monenlaista. Mutta nyt vielä neljän päivän työrupeama ja sitten vain ne pari yötä niin saa onneksi hieman edes hengähtää töiden puolesta.

Humppa Soi: M.A. Numminen - Nuoren aviomiehen on syytä muistaa

perjantaina, elokuuta 26, 2011

Sisältäni naisen löysin

En ole vieläkään täysin hiljentynyt blogimaailmasta jos sitä toivoitte. Ja miksikäs ette olisi toivoneet? Viime viikonloppuna minulla oli pitkästä aikaa vapaata koko viikonloppu. Tätä juhlistin sillä että Manninen tuli perjantaina luokseni ja katsoimme kasan huonoja elokuvia. Tosin aloitimme katsomalla kaksi hyvää elokuvaa. Mutta ne kaksi muuta olikin sitten jotain uskomatonta huonoudessaan.Tässä kyseisen illan saldo:

1.Machete. Tampereella kävin tämän leffoissa katsomassa ja rakastuin. Nyt dvd:ltä katsottuna edelleen erittäin hyvä kieli poskessa tehty toiminta leffa. Katsokaa ja ihastukaa.

2.Tucker and Dale vd Evil. Hauskaa splatteria ja kerrankin jotain uutta näkökulmaa kauhugenreen. Hassuja väärinkäsityksiä.

3. Yön saalistajat. Kotimainen jännäri kai tämä pitäisi olla. Aivan järkyttävä elokuva. No ainakin sai nauraa vedet silmissä uskomattomille toimintakohtauksille ja hienoille dialogeille. Huh huh.

4. 000 ja kuoleman kurvit. Lisää Visa Mäkistä. Vielä huonompi kuin edellinen. Jos se nyt on edes mahdollista. Bondparodiaa, erittäin huonoa bondparodiaa. Älkää katsoko! Onneksi ei löytynyt edes traileria.

Näin siis meni perjantai.

Lauantaina menimme Seinäjoelle ja siellä minulla oli polttarit. Ja kuten meidän porukkaan kuuluu niin mitään ei tietenkään oltu suunniteltu vaan mentiin improvisoiden eteenpäin. Syömässä kävimme kiinalaisintialaisjapanilaistaijotainsinnepäin ravintolassa. Hyvää ja kallista oli.

Sitten kirpputorilta löytöjä eli minulle naisten vaatteet. Ne sitten päällä kaverini luona ja hetki rock bandin pelaamista. Sitten abc:lta makkaraa ja laavulle grillaamaan. Hieman siellä lapsiperheet ja marjastajat varmaan ihmettelivät kun hame päällä vastaan kävelin. Hieman siellä kivikossa petankkia pelatessa pyörinkin että sain kunnon polttarinaarmut.

Illan päätimme gospelkonserttiin, mutta sinne en enää kehdannut naisten vaatteissa mennä. Jotenkin se olisi tuntunut väärältä. Dust Eater Dogs soitti kyllä hyvin ja sen jälkeen olikin hyvä Mikko Alatalon autossa soidessa ajella takaisin Kokkolaan.

Sunnuntai menikin sitten levätessä ja maanantaina takaisin töihin.

Töissä se on sitten tämä viikko mennyt. Tänään vapaa ja huomenna taas töihin. Venetsialaisetkin täällä vietettäisiin viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko sitä mitenkään itse huomioitua. Makkaran voisi tietenkin syödä. Tai nakin. Kylmänä. Se on hyvää.

Humppa Soi: Lasse Eriksson - Kåtongfields


keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

"Laukkanen ja syksy saa"

Se on kohta täällä taas. Nimittäin syksy. Tänään kun töistä kävelin pois ja kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä niin sen huomasin. Oli jo hämärää. Vähän sateista ja koleaa. Monien mielestä se on varmasti kurjaa, kun tulee syksy. Sehän tarkoittaa sitä että kesä ja auringonpaiste on ohitse. Minua se ei ainakaan tällä kertaa harmita. Oli jotenkin mukavan sellaista vähän alakuloista kulkea halki hiljaisen kaupungin. Sitä pitää varmaan kohta kaivaa levyhyllystä Viikatteen LP:t soimaan ja istua hämärässä kuunnellen alakuloisia sävelmiä ja vinyylin rahinaa. Siinä on tunnelmaa. Syksyssä nimenomaan on tunnelmaa.

Tänään asiaa tietenkin helpottaa sekin kun rakkaani on yövuorossa. Kahdestaan kun olemme niin siitä puuttuu se alakuloisuus tai haikeus tai miksi sitä nyt sanoisin. Mutta kahdestaankin on kyllä tunnelmaa. Laittaa vaikka kynttilät tuomaan vähän valoa ja olla vaan. Ehkä viltin alla lämpimässä lähekkäin. Ja silloin voisimme Viikatteen sijasta kuunnella nimenomaan Sir Elwoodia. Siitä kun molemmat pidämme kovasti.

Syksyn mukavuuteen liittyy tänä vuonna vielä lisäksi meidän häät. Ei niihin enää kauan olekaan. Tänään lähti ihan vihoviimeiset kutsut postiin ja kampaaja lyötiin lukkoon hääaamuksi. Hääpuku morsiammella jo on. Minulla ei vielä. Maanantaina yritämme päästä käymään seurakunnassa juttelemassa tarkemmin häiden kulusta. Kaikki alkaa olla edes jonkinlaisessa hanskassa. Ehkä me tosiaan saadaan ne häät järjestettyä.

Polttareita tuskin minulle tulee. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Mutta asiaa tietenkin rajoittaa se että neljä häitä edeltävää viikonloppua olen töissä. Ja kaverini ovat kaukana toisistaan.

Mutta nyt siirryn tunnelmoimaan kahvin pariin ja vaikka katsomaan aivan mahtavaa uutta löytöä. Terapiassa. Siinä on todella hyvä sarja. Katsokaa ja koukuttukaa.

Hei hei heija!

maanantaina, elokuuta 08, 2011

Hieman haikeutta, kirjoittamisen vaikeutta

Yli kahdeksansataa blogitekstiä takana ja joko peräti 5 vuotta? Jos kerran 2006 vuonna tämän aloitin. Aluksi mentiin hyvin kepeillä aiheilla ja lähinnä vitsillä. Sitten Tampereella yksinäisyydessäni blogin sisältö siirtyi päiväkirjamaisemmaksi ja enemmän rypemiseksi. Välillä hyvin vakavaksi elämäni pohdinnaksi. Tietty silmäkulman pilke ainakin omasta mielestäni on kuitenkin säilynyt.

Kolme vuotta tulee nyt täyteen täällä Kokkolassa ja sinä aikana blogini on hiipunut, mutta kuitenkin jotenkin kärvistellyt eteenpäin. Elämäni suunta, kun on hyvinkin paljon selkeytynyt Tampere-ajoista.

Nyt taistelen töiden parissa, ajelen omalla autolla ja toivon yhteisiä vapaita kihlattuni kanssa. Ikäväksemme sattui nyt menemään työvuorot aivan ristiin. Kuuteen viikkoon ei mahdu yhtään yhteistä vapaapäivää. Ikävähän tässä tulee, kun aina toinen on lähdössä töihin.

Nytkin kun itselläni on vapaata niin sitä ei oikein saa mitään tehdyksi. Tuntuu että vapaat menee ihan hukkaan. Sama melkein kun olis töissä. Vaikka toisaalta välillä tykkäänkin olla ihan vaan omissa oloissani. Mutta liika on liikaa. Ei kuitenkaan pitäisi valittaman, kun on niitäkin aikoja saanut ihan tarpeeksi viettää, kun ei ollut ketään jonka kanssa elämää jakaa.

Häihin on enää vajaa pari kuukautta. Kutsut on postissa. Paitsi bestmanin, kun hänen osoitteen sain myöhemmin ja sitten se kutsu on vain pyörinyt enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä laatikkoon. No eihän sillä kiirettä olekaan, kun bestman (worstman) tulee kuitenkin häihin. Siihen ei kutsua tarvita.

Seuraavaksi pitäisi ainakin käydä puku ostamassa. Niin ja muutenkin suunnitella mitä kaikkea häihin nyt tarvitaan. Hääautokin vielä puuttuu. Voi kun olemme saamattomia. Työkaveri joka myös on menossa syyskuussa naimisiin, on suunnitellut kaiken jo monta kuukautta ennen. No meitä on moneksi.

Nyt on jotenki sellainen vähän surkea olo. Tai ei nyt varsinaisesti surkea. Pikemminkin haikea. Tai jotain sinnepäin. Kunpa osaisin vain kalastaa sen ulos päästäni, että mistä se johtuu. Ehkä kaipaan taas kavereitani.

Humppa Soi: Senni Eskelinen: Pikapuu agentti

tiistaina, elokuuta 02, 2011

Kämppämessut

Nyt se on sitten koettu sekin ihme, että tuli käytyä asuntomessuilla. En minä muuten, mutta kun sattui olemaan tänä vuonna täällä Kokkobyssä. Ja kun kaverikin Tammerforssista tuli seurakseni. No millaista siellä sitten oli? No taloja siellä oli. Uusia taloja. Hienojahan uudet asunnot aina on. Mitä niistä nyt sanoa osaisi. Ei me montaa taloa jaksettu kiertää, kun alkoi jo tökkimään. Tietää ainakin ettei ole niin välttämätöntä enää toista kertaa lähteä messuille. Ei ole minun paikkani se.

Oli siellä kuitenkin yksi asia mihin suorastaan rakastuin. Nimittäin tynnyrisauna. Sellainen puun värinen. Aivan upea. Sellainen on pakko joskus saada. Tietenkin oma tontti pitäisi ensiksi hankkia.

Muuten viikonloppu kaverini kanssa meni lähinnä töllöä katsoen.

Nyt oli pari päivää töitä ja taas yksi vapaa. Sitten onkin yksi aamuvuoro ja pari yötä.

Ja loppuun vaikka tällaista, älkää kysykö miksi.

torstaina, heinäkuuta 21, 2011

Automies ole en

Rakas siskoni oli täällä luonamme kylässä pari päivää. Tiistaina hän saapui tänne muun perheen kanssa. Kävimme isän kanssa autokaupoissa ja koeajoimme paria autoa, mutta ne ei oikein vakuuttaneet minua. Illalla kävimme lintutornilla, mutta siellä ei näkynyt oikein mitään. Kun muut perheenjäsenet olivat lähteneet takaisin kotiin, niin vietimme laatuaikaa siskon kanssa. Katsoimme Perjantai 13. päivän. Ihan ok leffa.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona teimme hyvää ruokaa, nanchogratiinia. Tai pikkusiskoni oli kyllä päävastuussa. Iltapäivällä isäni tuli setäni ja serkkuni kanssa näyttämään yhtä autoa. Siinä se iltapäivä menikin kun odottelimme milloin he tulevat. Auto osottautui ihan kelpo peliksi ja kaupathan siitä tuli. Toyota Corolla. Neljä rengasta ja ratti. Älkää kysykö muuta. En tiedä autoista mitään.

Illalla katsoimme Buriedin ja se oli jännittävä, mutta pienoinen pettymys loppujen lopuksi. Rakkaani lähti yövuoroon ja siskon kanssa kävimme vuokraamassa lisää kauhua. Päädyimme paljon kehuttuun Paranormal Activityyn. Luulin että se olisi huono, kun kaikki sitä kehuvat, mutta yllätyksekseni se olikin todella hyvä leffa. Tunnelmallista kauhua. Sellaista kauhun pitää ollakin. Suosittelen.

Katsoimme vielä loppukevennyksi Faijan ja se oli mukavan lämmin komedia.

Tänään veljeni hakini siskoni, mutta sitä ennen ehdimme kokkailla. Teimme jauhelihamuffinseja ja salaattia johon tuli mm. rambutania. Lisäksi jälkiruoaksi mehusta tein kiisseliä. Ihan ok ateria. Hieman erikoinen kylläkin. Pitää joskus laittaa Willen keittiöön resepti.

Nyt siskoni on takaisin kotona ja rakkaani on yövuorossa ja minä tapan aikaa.

Ai niin. Tein sitten taas uuden blogin. Nimittäin tästä luontoharrastuksestamme. Käykää lukemassa jos kiinnostaa.

Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Uutettu

perjantaina, heinäkuuta 15, 2011

"Minä sulle kihlat ostan"

Ostin. Vuosi sitten. Hyvin on vuosi vierähtänyt sormus nimettömässä. Ei suuria riitoja, sitäkin enemmän kauniita muistoja. Olen kyllä onnellinen elämänkumppanistani. Miten jonkun kanssa voikin elämä olla niin helppoa vaikka välillä olisikin vaikeaa. Suurin ärsytyksen aihe onkin se kun työvuoromme menevät usein niin ristiin, että tuntuu ettei toista näe ollenkaan. Vaikka toisaalta tykkään kyllä edelleen olla itseksenikin. Vaikka olen kai sosiaalinen tai sellainen joka tulee toimeen miltei kaikkien kanssa, niin tulen kyllä hyvin toimeen myös itseni kanssa. Olenkohan siis ns. sinut itseni kanssa? Kaivellaan vähän itsetuntoani. Olen ehkä joskus aiemminkin tätä pohtinut, mutta kertausharjoitukset ovat opinnäytetyön äitipuoli vai miten se sanonta meni.

Ulkonäkööni olen tyytyväinen. Ainakin noin suurin piirtein. Tietenkin kiloja saisi karistaa jonkun verran pois. Oikeastaan sellainen 6-7 kiloa, niin sitten olisin painooni täysin tyytyväinen. Yksi asia ulkonäössäni kuitenkin vaivaa. Nimittäin ryhti. Minulla on erittäin huono ryhti. Ja tämä yhdistettynä huonoihin työasentoihin takaavat sen että vanhemmiten selkäni sanoo sopimuksen irti. En tiedä oikein miten saisin ryhtini paremmaksi. Pitäisi kai harrastaa ratsastusta. Ei kiitos kuitenkaan. Hevoiset on peloittavia.

Ikääni olen myös tyytyväinen. Tietenkin olen vielä nuori ja niin tulen sanomaan varmaan vielä kahdeksankymppisenä. Toki sitä huomaa, että nyt alkaa elämä ns. muuttumaan aikuisten elämäksi. On töitä ja kohta vaimo ja mahdollisesti lapsiakin jossain vaiheessa. Auton osto on mielessä, samoin oma tupa ja perunamaa. Tai ei ehkä perunamaata. Jännää. Miten tämä yhtäkkiä näin on mennyt? Heh. Olenkohan kymmenen vuoden päästä katkera kadotetun nuoruuden perään ruikuttaja. Toivottavasti en.

Luonteeni on ihan kiva. Tai ainakaan siitä ei ole kovasti valituksia kuulunut. Tulen ihmisten kanssa toimeen, niin kuin jo mainitsinkin. Olen iloinen luonne, vaikka sitä itse aina en huomaa. Olen hieman ujo. Arastan uusia tilanteita, vaikka toisaalta nautin niistä sitten kuitenkin. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää kovasti. Onneksi se menee äkkiä ohitse. Ja suuressa porukassa vetäydyn usein taka-alalle. Jos ei sitten ole oikein tuttu porukka.

Huumorintajustani en voi puhua, koska kaikki kai pitävät omaa huumorintajuaan hyvänä. (No sen verran voin sanoa, että huumorintajuni on paska.)

Liian usein vieläkin meinaan sortua itsesääliin. En kuitenkaan niin pahasti kuin jokunen vuosi sitten. Onneksi rakkaani kanssa voimme puhua kaikki mieltä painavat asiat pois. Välillä se on kyllä todella vaikeaa saada niitä sanoja suusta ulos, vaikka toinen näkee selvästi että jokin nyt vaivaa mieltä.

Uskon asiat tällä hetkellä kalvavat mieltä, kun ei oikein meinaa saada otetta omasta uskostani. En osaa selittää asiaa, joten en selitä.

En jaksa enempää kaivella itseäni. Voisin vähän yrittää siivota tätä rakkaani kämppää ennen kuin hän pääsee töistä. Sitten menemme ulos syömään, enkä tarkoita parveketta.

Humppa Soi: Berliin Boom Orchestra - Fanfare Boom

torstaina, heinäkuuta 14, 2011

Työviikon ensimmäinen osa ohitse.

Neljä päivää töitä takana. Ilta-aamu, ilta-aamu. Nyt yksi vapaa. Sitten aamu ja kaksi yötä. Tällaista se on vuorotyöläisen arki.

Viikonlopusta en jaksa nyt kirjoittaa sen enempää kuin että Iron Maiden ja Alice Cooper eivät pettäneet ja siskon rippijuhlista on maha vieläkin täynnä.

Nyt silmät meinaa painua umpeen. Haluan kuitenkin vielä mainostaa teillekin uutta blogituttavuutta. Tämä blogi tulee seurantaan. Halusit sitä Campbelllee tai et.

Humppa Soi: Avril Lavigne - I'm with you
Humpastalainattua:
"It's a damn cold night!"

tiistaina, heinäkuuta 05, 2011

Nyt kutsuu mua Kuusamo

Tai oikeastaan siis meitä. Häitten jälkeen. Varasimme eilen nimittäin kelohonkamökin Kuusamosta viikoksi. Lappi meillä oli aluksi mielessä, mutta päädyimme kuitenkin vähän lähemmäksi. Ehtona oli kuitenkin että jonnekin luonnon rauhaan. Molemmat kun rakastamme Suomen luontoa.

Humppa Soi: Amorphis - Kuusamo
Humpastalainattua: "Mielenrauhan menetin, mutta sen kai saan takaisin."

Willen Keittiö Osa 34

Mungo Mango

½ Mango
1 prk Valkosuklaa-Lime rahkaa
1 prk Vispikermaa
1 prk Mangososetta (Piltti tai vastaava)
sokeria

Vatkaile kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja mangosose. Pilko noin puolikas mango ja heitä sekaan. Lisää sokeria makusi mukaan. Anna seoksen levätä hetki viileässä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Ja voin taata että hyvää on.





o

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011

24

00.00 Wille kiertää töissä osaston ja tekee tarvittavat käännöt ja kuivitukset.
01.00 Wille lojuu sohvalla ja katsoo televisiota eri kanavia surffaten.
02.00 Wille pesee pyykkiä.
03.00 Wille kiertää taas osaston.
04.00 Wille kirjaa yön tapahtumat.
05.00 Wille auttaa pari asukasta omiin huoneisiin.
06.00 Wille laittaa puuron uuniin.
07.00 Wille antaa aamuvuorolaisille raportin yöstä ja lähtee itse nukkumaan.
08.00 Wille on jo täydessä unessa.
09.00 Wille nukkuu.
10.00 Wille nukkuu.
11.00 Wille nukkuu.
11.30 Willen rakkain herättää hänet ja Wille juo aamukahvit.
12.00 Wille syö rakkainpansa kanssa pyttipannua.
13.00 Willen rakas lähtee töihin.
14.00 Wille tiskaa.
15.00 Wille katsoo Monty Python dokumenttia.
16.00 Wille käy kaupassa eikä keksi mitä pitäisi ostaa.
17.00 Wille kuuntelee musiikkia ja lepäilee vuoteella.
18.00 Wille kirjoittaa blogille.
...

Humppa Soi: J.Karjalainen: Doris
Humpastalainattua: "Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut."

lauantaina, heinäkuuta 02, 2011

Yötöitä ja laiskoja päiviä

Torstaina lähdimme rakkaani vanhempien mökille saareen. Ilta meni tietenkin makkaraa paistellen ja saunoen. Scrabbleakin vähän ehdimme pelaamaan. Seuraavana aamuna sitten lähdimme veneretkelle toiseen saareen. Mahtava paikka ja jäikin harmittamaan kun oli niin vähän aikaa kun ihmisten piti lähteä töihin. Itsekin lähdin yöksi.

Yö meni rauhallisesti vaikka ukkonenkin jyrähteli ja talonmies piti soittaa katsomaan kun joku laite hälytti. Se vain painoi yhtä nappia ja se oli sillä selvä.

Tämä päivä onkin sitten mennyt välillä torkkuen ja Monty Python dokumenttia katsoen. Vielä olis toinen yövuoro edessä ja sitten pari vapaata ja vapaiden jälkeen vain pari töitä ja sitten Helsinkiin Iron Maidenin ja Alice Cooperin houkuttelemana.

Humppa Soi: Flogging Molly: The Seven Deadly Sins

torstaina, kesäkuuta 30, 2011

Ylennys

Minut ylennettiin tänään näköjään sairaanhoitajaksi. Työpaikallemme nimittäin tulee Effica-kirjausjärjestelmä ja siihen tarvitsee tunnukset. Jokainen sai siis kirjekuoren jonka sisällä on tunnukset ja minun kuoressa luki komeasti että Sairaanhoitaja Wille Ultimus (nimi muutettu). Tästähän sitten riittikin iloa kahvipöytään. On se mukavaa kun on kivoja työkavereita vaikka työ onkin välillä vähän rasittavaa.

Eilen en ostanut Matti ja Teppoa. En ostanut eilen mitään. Paitsi ruokaa ruokakaupasta. Postissa oli tullut onneksi Axxiksen levy. Sitäkään en kyllä ehtinyt kuunnella kun lähdimme mökille saareen. Minä sitten pidän siitä paikasta. Harmi kun ei voinut jäädä yöksi kun piti aamulla olla seitsemältä töissä. Kyllä muuten väsytti nousta. Onneksi huomenna saan nukkua kun työt alkaa vasta 20.45. Yövuorot siis kutsuvat tätä kulkijaa.

Nyt Axxiksen pariin. Rakkaani on jossain kaupungilla kai tuhlailemassa palkkaansa.

Humppa Soi: Viikate: Mies ja kuusi kantajaa
Humpastalainattua:
"Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa"

keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2011

Viittisikö sitä enää kirjoittaakaan?

No viitsin kuitenkin. Vettä on virrannut Vantaa ja miksei muutkin joet. Ja näköjään kirjoittelen tänne nykyään pitkien taukojen ja valitan itsekseni sitä miksen kirjoittele enää kuin ennen. Turhaa ja typerää touhuahan siitä on valittaa. Olen ehkä liian itsekriittinen enkä uskalla enää kirjoittaa sitä mitä sylki suuhun tuo. Nyt kirjoitan:

Sylki tuo suuhun veden mukana ioneja, ureaa, amylaasia ja bakteereja torjuvia entsyymejä. (Lähteenä käytetty toimivaa, muttei virallisesti hyväksyttävää Wikipediaa.)

Sitten syljestä siirrymme elämääni. Häät siis ovat edelleen tulossa. Kutsut on vieläkin lähettämättä. Muuten ovat kyllä valmiit, mutta pitäisi vielä kirjoittaa koneella kutsuihin jotain ja pistää postiin. Paikka on onneksi varattu ja kirkko. Menuukin on jo suunniteltu. Tietenkin jotain muutoksia voi vielä tulla. Pappi puuttuu. Suunnittelemamme pappi kun ei pääsekään. Kai se pitäis jostain löytää, eikös häissä tapaa pappi olla?

Jotenkin vain työt tuntuu vievän mehut häiden suunnittelulta tai no oikeastaan olemme niin laiskoja ettemme saa mitään aikaiseksi. Olis jo syksy ja hääpäivä.

Nyt kolahti postiluukku. Käyn katsomassa..................................................................Tulin takaisin. Sieltä vain yritettiin taas että sortuisin mainoksien uhriksi. Jaa. Halpa-hallista saisi koristetarroja joilla voi tuunata roskiksen. Ja Lidlistä safarinugetteja eli tavallisia nugetteja jotka on muotoiltu eläinhahmoiksi. Hulvatonta. Kyllä nykyään löytyy kaupasta vaikka ja mitä. Tänään voisinkin muuten käydä pitkästä aikaa kirpputorilla. Nyt kun odotukset on että löytäisin jotain kivaa, niin todennäköisesti ei löydy mitään ja turhaannun ja ostan väkisin jotain. Vaikka Matin ja Tepon levyn.

Nythän olen niin kuin melkein aina rakkaani luona, hän tosin on töissä. Voisin ennen kirpparille lähtöä käydä vielä katsomassa onko omaan postilaatikkooni tipahtanut Axxiksen levyä.

Selkä vähän kipeä. Pitäisi opetella töissä työskentelemään ergonoomisemmin.

Nyt käyn lämmittämässä itselleni mannapuuroa.

Hei hei.

Humppa Soi: Electric Six: Countdown to the countdown
Humpastalainattua:
"85 seconds till the countdown starts,
25 seconds till the countdown starts,
94 seconds till the countdown starts,
It's the countdown to the countdown!"

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Ergo

Vapaapäivää olen tänään viettänyt. Aamu meni rakkaani kanssa laiskotellen ja katsoen Die Hard nelosen. Kun rakkaani lähti iltavuoroon, minä samalla tallustelin kirpparille. Sieltä en löytänyt mitään joten menin citymarkettiin. Ostin ruokaa ja M.A. Nummisen levyn.

Tulin takaisin kämpille (siis tyttöystäväni kämpille, omallani kun ei ole edes nettiä) ja peseskelin pyykkiä, tiskasin ja vähän siivosin muutenkin. Pelasin Half-Life kakkosta ja kuuntelin musiikkia. Seikkailin netissä ja tapoin aikaa. Ja sitä teen edelleen.

Vajaan tunnin päästä rakkaani saapuu töistä ja juomme iltakahvit parvekkeella.

Että siis sellaista tänään.

Huomenna töihin. Samoin torstaina ja perjantaina. Viikonloppuna juhlia. Rakkaani pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja äitin viiskymppiset.

Humppa Soi: Euthanasia: Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko
Humpastalainattua:
"Äiti pohkeesta ruuan laittoi sanoen:
“Hyvä, että maittoi!”
Isä kehui: “Herkullista olet aikaanssaanut
Robinsonista.”

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Tappavaa tasaisuutta

Turhauttaa. Tympäsee.

Töitä, arkea, vapaapäiviäkin siinä sivussa.

Ei kiinnosta. Ei oikein mikään.

No joo.

Töissä on ihan mukavaa. Työkaverit on kivoja. Työvuorot kulkevat mukavasti. Aina tietenkin tympäsee lähteä töihin, mutta se helpottaa heti kun pääsee työpaikan ovesta sisälle.

Parisuhteessammekaan (pitkä sana muuten) ei valittamista. Hyvin tulemme toimeen ja edelleen höpöttelemme paljon ja nauramme paljon.

Musiikista pidän edelleen kovasti ja levyjä ostelen paljon.

Yksi seikka kuitenkin vaivaa.

Nimittäin. Karuuden puute.

Minulla ei ole täällä Kokkolassa ketään sellaista kaveria, jonka kanssa tekisin mitään karua. Tiedättekö, sellaista Kärnä-karua. Kaipaan sellaista. Ääh... Kai minulla on vain ikävä kavereitani. Ympäri Suomen ovat hajaantuneet ja tulee nähtyä aivan liian harvoin.

Blogin hengissä kituuttelukin taitaa olla turhaa.

Humppa Soi: Axxis - Fire & Ice

tiistaina, toukokuuta 03, 2011

Odotus palkitaan

Tänään on se päivä. Päivä jota on odotettu enemmän kuin nousevaa kuuta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, mutta kerrataan vielä.

Tämän päivän juuret alkavat jo kuudenkymmenen vuoden takaa. Tarkalleen 1.5.1951. Silloin Kuivaniemessä syntyi lapsi, joka tulee mullistamaan koko maailman. Lapsuutensa tämä poika vietti maalaispoikana Kiimingissä. Ratkaisevinta kuitenkin oli kun tämä nero muutti opiskelemaan Tampereelle ja tutustui kahteen muuhun nuoreen mieheen. Siitä alkoi tämän silloin vielä hiomattoman timantin musiikkiura. Loppu onkin sitten legendaa. Lasten lauluja, kotiseutulauluja, herkkiä lauluja, vakavia lauluja, hauskoja lauluja, kantaaottavia lauluja, poppia, rokkia, iskelmää, kantria, Syksyn sävel -voittoja, yli 600 levytettyä biisiä, yli 40 levyä, useita kiertueita, tv-juontajuutta, kansan laulattamista Tammerkosken sillalla, sanoittajapalkintoja, kansanedustajana nyt jo kolmatta kautta...

Mutta miten tämä siis liittyy tähän päivään. No kun tämä mestari täytti pari päivää sitten kuusikymmentä vuotta niin oli jo korkea aika järjestää juhlakonsertti miehen kunniaksi. Tänään klo 19.00 minä ja monet muut istuvat Tamperetalon penkeille nauttimaan musiikista jonka takana on mies vailla virheitä.

Hail To The Alatalo!

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Kohta on kivaa
Humpastalainattua: "Kohta on kivaa, ilta on onnen odotusta tulvillaan."

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Hiipuu hiipuu, hyytyy hyytyy

Blogini nimittäin. Ei voi mitään. Ei kuitenkaan ainakaan vielä kuopata tätä ihan lopullisesti.

Tuntuu että kaikki aikani kuluu töissä ja sitten kun on vapaata niin ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Sitä vain olla möllöttelee. Toivottavasti koko ajan lähestyvä kesä saisi minuunkin vähän liikettä. Tuppaan niin helposti jäämään neljän seinän sisälle.

Hääsuunnitelmat eivät ole edenneet kovinkaan paljoa. Paikkakin on vielä vähän auki. Pari vaihtoehtoa on ja jos kaikki menee hyvin niin reilun viikon päästä lyödään sitten lopullisesti se lukkoon ja päästään vihdoin kutsukorttien tekoon.

Ääh. Ei tule mitään. Miksi olen niin saamaton?

Humppa Soi: Arttu Wiskari: Mökkitie

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Yöt työtä ja päivät kuin unta vaan

Minulla on juuri takana elämäni ensimmäiset ihan oikeat yövuorot. Harjoitteluissa olen kyllä pari vuoroa tehny mutta se ei ole sama asia. Jännitti kyllä kun yövuorossa ollaan yksin kahdenkymmenenseitsemän vanhuksen kanssa. Turhaan jännitin. Hyvi meni yöt. Ei väsyttänytkään oikein missään välissä. Sopivasti oli vaihtelevaa pientä tekemistä koko ajan. Nyt onkin sitten ansaitut kaksi vapaata ja tämä päivähän oli nukkumapäivä. En kyllä nukkunut kuin ihan muutaman tunnin.

Mitähän sitä vapaapäivinä tekisi. En ainakaan lähde minnekään, kun viikonloppuna kävin kotopuolessa ja ensi viikolla suuntaan Helsinkiin. Jos sitä vaikka kävisi huomenna kirpputorilla ja tekisi jotain hyvää ruokaa.

Tänään olen kuunnellut musiikkia, pelaillut, katsonut ja nyt sauna on lämpiämässä. Ollut kiva laiskottelupäivä.

Humppa Soi: Children Of Bodom - Shovel Knockout (Levykauppa Äxästä voi kuunnella tämän viikon ilmaiseksi koko uuden levyn.)

maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Paluu kirjoittamiseen...

Aika tarkalleen kuukausi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen sanaista arkkuani tänne raottanut. Nyt päätin ottaa vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vähän kuulumisiani. Musiikki soimaan ja sormet sauhuamaan näppäimistölle.

Parisuhde:

Hyvin menee. Yhteisiä vapaita ei molempien vuorotyöstä johtuen paljon ole. Tänä vuonna taitaa jäädä peräti yhteen yhteiseen kokonaiseen vapaapäivään. Inhottavaa, mutta siihen on opittava. Häiden suunnittelu on edennyt sen verran että laskettiin että vieraita tulee noin 130 ja hääpaikkaa on mietitty ja mielessä onkin yksi. Mitään ei ole vielä kuitenkaan varattu. Kiire olisi jo. Tiedämme sen. Olemme ehkä kaikkein laiskimpia häiden suunnittelijoita.

Työ:

Vaihdoin tosiaan työpaikkaa kuukausi sitten. Vuodeosastoksi se sitten paljastui ja vaikka olen aina ajatellut etten sellaista työtä tule tekemään, niin yllätteän olen viihtynyt ihan kohtuullisesti. Työkaverit on mukavia ja kivaa kun vuorossa on aina vähintään kaksi niin ei tarvitse yksin olla. Yövuorossa kylläkin ollaan yksin ja ne alkavat minulla viikon päästä. Vähän jännittää miten tulen pärjäämään kun en yövuoroja ole koskaan tehnyt muuten kuin harjoittelussa. Välillä työ vähän rasittaa hermoja kun on kiire ja menee monesti ylitöiksikin, mutta ainakin työvuorot menevät nopeasti kun on tekemistä. Ja oppii paljon.

Vapaa-aika:

Vapaa-aika menee lähinnä koneella pelatessa tai netissä seikkaillen tai vastaavasti musiikkia kuunnellen. Parit keikat on tulevaisuuden suunniitelmissa, mutta ihan liikaa tulee vain oltua neljän seinän sisällä ja laiskoteltua. Sarjoja olen innostunut katsomaan DVD:ltä. Isänmaan toivot, Firma, Kovan onnen kundi, Ruuvit löysällä, House...

Musiikki:

Keikoilla en ole vielä päässyt käymään mutta muutaman viikon päästä on Megadeth/Slayer Helsingissä. Musiikkia on tullut kyllä ostettua ihan kiitettävästi ja muutenkin kuunneltua paljon.
Ja aina vaan tekee mieli lisää. Ei siis hiipumista musiikki-innostuksessani.


Ja niin kuin aina, niin nytkin toivon että kirjoittamiseni jatkuisi tulevaisuudessa vähän tiuhemmin. Kohta töihin. Iltavuoroihin on kyllä tympeä lähteä. Ja varsinkin kun tietää että huomenna aamuvuoro niin jää yö niin lyhyeksi.

Humppa Soi: The Dubliners - Nancy Whiskey

torstaina, tammikuuta 27, 2011

Pahoitteluni

Blogi ei kukoista. On ollut työpaikanvaihtoressiä niin on jäänyt kirjoottelut. Palailen kun jaksailen.

Humppa Soi: Chisu - Anttilan keväthuumaus

torstaina, tammikuuta 06, 2011

Karun kaverin kohtaaminen

Mies pohjoisesta kävi luonani. En ollut häntä nähnyt puoleen vuoteen, mutta mikään ei ollut muuttunut. Meininki oli enemmän tuttua, vähemmän turvallista. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä, kaupassa ja katsoimme elokuvia. Seuraavana päivänä katsoimme elokuvia, kävimme syömässä sekä kaupassa ja kirpparilla. Illalla toteutimme pitkäaikaisen unelmamme. Kävimme saunassa ja sen jälkeen katsoimme kynttilän valossa Brokeback Mountainin ilman paitaa, syöden viinirypäleitä ja suklaata. Tunnelmaan olimme itsemme nostattaneet sitä ennen kuuntelemalla Phil Collinsia. Nyt on sekin elokuva sitten katsottu pois kuleksimasta. Kyllä sen nyt ihan katsoi jos rehellisiä ollaan, mutta ei se mikään erikoinen ollut.

Tänään pohjoisen mies palasi pohjoiseen ja minä arkeen eli tappamaan aikaa kun odottelen rakastani töistä.

Hyvää loppiaista!

Humppa Soi: Atmosphere Enterprise - Corral

Onpas muuten kaunista musiikkia. Kuunnelkaa Levykauppa Äxän sivuilta.

lauantaina, tammikuuta 01, 2011

Vuosi 2011

Tilastoidaanpas tänäkin vuonna tekemisiäni. Yritän tällä kertaa pysyä paremmin ajan tasalla.

Elokuvat:

Tällä kertaa yritän myös vähän pisteyttää katsomiani elokuvia.

* Ei näin!
** No joo...
*** Ihan ok.
**** Oikeasti hyvä.
***** Brilliant!

1. I am legend: Maailmanlopunelokuva. Mies ja koira yksin New Yorkissa. Muut kuolleet vai ovatko? Olin kuullut että elokuva olisi huono joten odotukset oli matalat. Yllätyin että leffa olikin ihan viihdyttävä. Ei mikään erityisen nerokas, mutta sen parissa viihdyin. ***½

2. Huomisen tuska: Sama lähtökohta kuin I am legendissä. Scifi-klassikko. Hyvä sellainen. Ja erittäin hyvä miespääosan esittäjä. ****½

3. Killer Klowns From Outer Space: Kasarikulttikauhuklassikko. Pahoja pellejä avaruudesta. Karua. ***

4. Castle Freak: Kauhuleffa re-animatorin hengessä. Yllättävän hyvä. Kliseinen aihe ja kliseinen leffa mutta joku siinä vain kiehtoo. ****

5. Brutal: Tökerö sarjamurhaaja kauhuleffa. Ei oikeastaan muuta hyvää kuin Jeffrey Combs ja Michael Berryman. *½

6. Youth In Revolt: Hauska komedia nuoresta rakkaudesta. ****

7. Brokeback Mountain: Draama homoista vuorilla. Ei oikein iskenyt. Ledgeriä täytyy kuitenkin kehua näyttelysuorituksesta. Sen voimilla jaksoi elokuvan katsoa loppuun asti. **½

8. Paha poliisi: Hienon ohjaajan hieno uusinta filmatisointi. Elokuva poliisista, jonka käytös on hieman kyseenalaista. Cage on juuri täydellinen pahana poliisina. ****

9. Suljettu Saari: Scorsesen komea trilleri. Erittäin hyvin tehty ja koukuttava mielisairaalavankilaelokuva. *****

10. Prinsessa Mononoke: Hieman toimintatäyteisempää Miyazakia. Hienoja sikoja. Ja tietenkin kaunis muutenkin. ****

11. Superhero Movie: Erittäin huono parodia supersankarileffoista. Ainoa hyvä asia leffassa on Leslie Nielsen. Hieno mies. *½

12. Identity: Kymmenen pientä neekeripoikaa vähän erilaisena versiona. Viihdyttävä kauhujännäri. ****

13. Intruder: Elokuva jota mainostetaan kannessa Bruce Cambelilla, joka vilahtaa vain elokuvan lopussa. Huijausta! Mutta muuten elokuva oli karuudessa ihan hyvä b-luokan kauhuleffa. ***

14. Not The Messiah: Monty Pythonien juonellinen musiikkielämys. Täydellistä. *****

Levyt:

1. Antti Tuisku - Antti Tuisku
2. Antti Tuisku - New York
3. Antti Tuisku - Rovaniemi
4. Stratovarius - Elysium Collectors Edition CD + 7"
5. Soundi 2011
6. Them Bird Things - Fly Them Bird Things Fly
7. Jukka Takalo - Vastarannan laulut
8. Klamydia - Siittiöt sotapolulla
9. J.M.K.E. - Jasonit ei huvita
10. Ensiferum - Dragonheads EP


Pahoittelen. Lista jäi aika pahasti kesken. Tällaista se on kun ei muka kerkiä.

Ja taas saa opetella uuden vuosiluvun

Ja tämä päivä on siis ykkösiä täynnä. 1.1.11. Viime vuoden lopulla tein kaksi heräteostosta. Ensiksikin Tapio Rautavaaran koko tuotannon komeassa laatikossa, jossa tuli mukana myös kirja täynnä tietoa Tapsasta. 14 CD:tä olisi nyt kuunneltavana suomalaista musiikkia parhaimmillaan (tietetenkin Mikko Alatalon jälkeen). Toinen ostos oli uusi tietokone. Pitkään olin siitä haaveillut ja miettinyt ratkaisua mistä ostaisin vai kokoaisinko itse vai ostaisko läppärin. Sitten vuoden viimeisenä päivänä kun ruokakauppaan oli tarkoitus mennä niin pyörähdin Euronicsissä ja sieltä sitten ostin kannettavan. Eipähän tarvitse sitäkään asiaa enää haikailla. Ja ihan tyytyväinen olen ollut koneeseen näin vuorokauden käytön jälkeen.

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Kaupungin tulitukset katsoimme ja sitten hetken vietimme aikaa kavereiden kanssa.

Ja tänään on ollut vuorossa laiskottelupäivä. Huomenna taas töihin.

Humppa ei nyt soi, mutta jos soisi niin olisi se todennäköisesti Rautavaaraa.

Hyvää vuotta 2011 kaikille!
generated by sloganizer.net