Vuosi kohta lopuillaan...

... ja tänne kirjoittelen taas yhä harvemmin. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten kävin hammaslääkärissä ja minulta vedettiin hammas irti ja miten inhottava se hammaslääkäri oli. Olisin voinut kirjoittaa tänne miten tylsääkin tylsempi jouluaatto minulla oli kun olin sen töissä. Olisin voinut kirjoittaa siitä miten joulupäivänä avasin vasta lahjat ja mitä sieltä paketeista paljastui. Olisin voinut kirjoittaa miten kävin kotopuolessa pelaamassa Rappakaljaa ja Ubungoa. Olisin voinut kirjoittaa miten tylsä iltapäivä minulla on tänään ollut. Olisin voinut kirjoittaa vaikka novellin sinisestä kaktuksesta. Mutta enpä ole kirjoittanut. En ole saanut vaan aikaiseksi. Enkä saa muuten nytkään. Katsotaan joskus myöhemmin, jos löytäisin inspiraationi takaisin.

Sii ju leiter allikeiter.

Humppa Soi: Mikko Alatalo & Topi Sorsakoski - Kun se on ohi, se on ohi
Humpastalainattua: "Kun liekki on palanut loppuun, ei ole mitään mitä sytyttää.

Luukku 24

Ja viimeinen luukku auki. Kyllä muuten on kiva kun on mukavaa.



Joulunpelastaja Mikko Alatalo

Luukku 23

Bod Dylan - Must Be Santa

Luukku 22

Ja niin jäi sekin kesken kun tuli muita menoja. Nyt viimeinen yritys saada luukut loppuun ennen uutta vuotta.



Rudolf Med Röda Mulen

Luukku 21

Viikate - Lahja

Luukku 20

Ja viimeiset rykäykset myöhässä.



Apulanta - Joululaulu

Luukku 19

Nyt jotain oikeasti kaunista. Tästä tulee mieleen kun äiti tätä lauloi kun olin pieni. Hieno kappale.



Suvi Teräsniska - Tulkoon joulu

Luukustalainattua:
"Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan"

Luukku 18

Nyt ei varsinaisesti joululauluja luvassa mutta hauskaa silti.



Ismo Leikola

Luukku 17

Jarkko Martikainen - Joulu on juhlista pahin

Luukustalainattua:
"Ihminen on valmistettu hyvää tekemään.
Taivas meitä odottaa, kun täältä lähdetään...
Vaan jos painaa liika mammona
Niin kuin myllynkivi kaulassa,
Ei sen kanssa jaksa nousta taivaaseen."

Luukku 16

Taas vähän viiveellä asialla...



Kumikameli - Jorman joulu

Luukustalainattua:
"Jorman joulu on tavallinen, sai lahjoja rekka-autollisen."

Ja välillä muuta kuin luukkuja...

Kerrotaanpas nyt minun epäonnisesta mutta hauskasta viikonlopusta.

Alunperin minun piti mennä käymään Tampereella tiistaina 14.12 ja samalla nauttia Helloweenista ja Stratovariuksesta. Mutta tämä meni mönkään kun kaverini ei saanutkaan lippuja hommattua. Päätin kuitenkin käydä Tampereella ja kun kuulin että entinen luokkani järjestää pikkujoulut lauantaina niin ajattelin lyödä kärpäsiä samalla iskulla ja mennä silloin Tampereelle.

Perjantaina sitten lähdin töiden jälkeen juna-asemalle. Olin tarkastanut hyvissä ajoin että juna lähtee viideltä. Olin jo varttia vaille asemalla lippua ostamassa, mutta eihän se niin helposti käynytkään. Juna oli täynnä. Joten ei muuta kuin odottaa tunti seuraavaa. Ei siinä mitään.

Kun kolmen tunnin junassa istumisen jälkeen pääsin perille ja tapasin kaverini, niin hän kertoi että pikkujoulut on peruttu. Yhdelle jos toiselle oli tullut esteitä. Ei siinä mitään.

Niin ja tosiaan. Junassa laitoin serkulleni viestiä olisiko hän Tampereella. No eipä ollut. Ei siinä mitään.

Perjantai-ilta meni ihan mukavasti kaverin kanssa oleskellessa ja Rock Bandia pelatessa. Katsoimmepa siinä sivussa Fargonkin. On se vaan hieno elokuva.

Lauantaina lähdimme kaupungille ja päätimme mennä jalan. Syömässä kävimme Evinissä. Ehkä maailman parhaassa kebab-pitseriassa. Kaupungilta mukaani tarttui seitsemän levyä kun pyörähdimme Epesissä. Ja näimme yhden luokkakaverinkin ohimennen kun hän oli myyjänä Koskikeskuksessa. Pois kävely keskustasta olikin sitten kovempi juttu. Jalat meinasivat käydä vähän raskaiksi kun äkkiseltään tuli käveltyä niin paljon. Arvioilta varmaan 12 kilometriä. Ei siinä mitään.

Niin ja tarkoituksenamme oli myös ostaa Kummelin DVD-boksi jotta ilta sujuisi rattoisammin, mutta emme sitten löytäneet sitä. Ei siinä mitään.

Ilta kului kuitenkin hyvin ruotsalaisen vampyyrielokuvan parissa. Frostbiten. Oli karu.

Ja sunnuntaiaamuna huomasin sitten naamakirjasta että osa entisistä luokkalaisista oli kuitenkin lähteneet yksille, ja olivat pyytäneet meitäkin mukaan. Vähän oli jo myöhäistä. Ei siinä mitään.

Elokuvissa kävimme sunnuntaina katsomassa Macheten ja se osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. Viihdytti minua suunnattomasti. Sieltä sitten suoraan juna-asemalle ja kas juna onkin pari tuntia myöhässä. No orotteluksihan se taas meni. Ei siinä mitään.

Vihdoin kun pääsin junaan niin aluksi ajattelin että onpas ihanan lämmintä. Mutta totuus paljastui pian. Ihmiset ravasivat edestakaisin vaunujen väliä ja aina pääsi kylmää ilmaa sisään vaunuun ja minä meinasin paleltua. Ei siinäkään mitään.

Lopulta kuitenkin pääsin turvallisesti Kokkolaan ja maanantaiaamuna töihin. Ja heti perään pari vapaata ja olen saanut ostettua joululahjat jo melkeinpä kaikille.

Humppa Soi: Helloween: Who is Mr Madman?

Ja humpan kysymykseen vastaisin että Perfect Gentleman.

Luukku 15

Löytyipäs hauska biisi ja video.



The Killers - Don't Shoot Me Santa

Luukustalainattua:
"Hey Santa, why don't we talk about it, work it out?"

Luukku 14

Ja nyt jotain järkyttävää. Anteeksi lukijat.

Luukku 13

Vähän surullisempi tarina.



Tom Waits - Christmas Card From A Hooker In Minneapolis

Luukustalainattua:
"hey charlie for chrissakes
do you want to know the
truth of it?
i don't have a husband
he don't play the trombone
and i need to borrow money
to pay this lawyer
and charlie, hey
i'll be eligible for parole
come valentines day"

Luukku 12

On Tarjalla kaunis ääni. Sitä ei pidä kiistämän.



Tarja Turunen - Heinillä härkien kaukalon

Luukustalainattua:
"Ristillä, rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin."

Luukku 11

Klassikko tämäkin. Juicen muistoa kunnioittaen.



Juice Leskinen - Sika

Luukustalainattua:
"Isoveli veistänsä terottaa, ja luistansa porsaan erottaa."

Luukku 10

Näin tässä taas kävi että myöhässä luukkuja availen mutta ei anneta sen häiritä.



Twisted Sister - Oh Come All Ye Faithful

Luukustalainattua:
"What kind of a man are you anyway!"

Luukku 9

Tämä sen kunniaksi että ensi kesänä pääsen näkemään kyseisen herrasmiehen livenä kun hän lämmittelee yleisöä Iron Maidenille.



Alice Cooper - Santa Claws is coming to town

Luukku 8

Vähän taas raskaampaa joulua tällä kertaa.



Ville Tuomi - Petteri Punakuono

Luukustalainattua:
"Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään."

Luukku 7

Omistan tämän kihlattuni edesmenneelle (meni uuteen kotiin) kissalle. Tontulle.



Vesa-Matti Loiri - Tonttu

Luukustalainattua:
"Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa."

Luukku 6

Tämä ei ole joululaulu, mutta koska nyt on itsenäisyyspäivä niin omistan tämän veteraaneille, lotille, evakoille, Suomen kansalle.



Sanna-Mari Titov - Evakon laulu

Luukustalainattua:
"Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin."

Luukku 5

Konsta Jylhän Joululaulu

Luukku 4

Eläkeläiset - Humpaton joulu

Luukustalainattua: "Tänä vuonna et sitten unohda!"

Luukku 3

Eräänlainen joulutarina tämäkin.



The Pogues - Fairytale of New York

Luukustalainattua:
"You scumbag, you maggot,
You cheap, lousy faggot.
Happy christmas your arse I pray God it´s our last."

Download:

FLVMP43GP

Luukku 2

Toinen luukku aukeaa tutuissa merkeissä. Voi olla että tämän olen joskus aiemminkin tänne laittanut, mutta minkäs teet kun on niin hyvä biisi.



Aknestik - Oravan joulu

Luukustalainattua:
"Joulurauha vasta sitten metsään palasi,
Kun pakkasrouva oravalta hengen halasi."

Luukku 1

Ensimmäinen luukku tämän vuoden joulukalenterista. Ja tällä kertaa yritän pysyä edes jotenkin jouluaiheisena.



Kaija Koo - Sydän laulaa

Download:

FLVMP43GP

Luukustalainattua:
"Anna meille joulun rauha,
kateus, kauna, tomuksi ne jauha."

Harmitus

Harmittaa. Suunnattomasti. Helloweenin Tampereen keikan liput oli loppuunmyyty kun kaverini niitä meinasi meille hankkia. Ei sitten. Kyllä syö miestä kun on odottanut pitkään että pääsisi oikein kunnon keikalle ja sitten menee oman laiskuuden takia sivusuun. Saa nähdä tuleeko sitä nyt ollenkaan lähdettyä Tampereelle. Olisi kyllä kiva käydä siellä katselemassa millaiseksi se on muuttunut.

Töitä minulle onneksi on luultavammin luvassa koko joulukuun. Ja todennäköisesti jouluaattoillan olen töissä. No kokemushan sekin tietenkin on.

Ja tosiaan nyt on sitten joulukuu. Olisikohan se täälläkin taas joulukalenterin paikka. Voisihan sitä jotain kehitellä. Laitetaanpas kuitenkin oikein erilliseksi postaukseksi eikä ängetä tähän loppuun.

Humppa Soi: TheCity Of Prague Philharmonic Orchestra - Drag Me To Hell (End titles)

Maailma tarvitsee sankareita, minulle riittää vapaapäivä silloin tällöin

Viikonloppu on vapaa! Aion ottaa sen laiskasti. Aloitin jo katsomalla kaksi elokuvaa. Spiritin ja Steven Seagalin ohjaaman elokuvan. Spirit oli ihan hauska katsottava ja komeakin vaikkei Sin Cityn tasolle lähellekään yllä. Vaarallisella alueella, vai mikä sen Seagalin leffan nimi olikaan, oli huono niin kuin odotinkin. Välillä leffan huonous kuitenkin meni sen verran yli että aiheutti minussa naurun pyrähdyksiä. Kannatti siis katsoa.

Muuta en sitten olekaan oikein ehtinyt/jaksanut tänään tehdä. Mitä nyt töissä olin aamupäivän.

Ja nyt odottelen kihlattuani että hänen iltavuoronsa loppuisi. Viime aikoina on kyllä vuorot menneet inhottavasti ristiin ja muutamaan viikkoon ei ole ollut yhtään yhteistä vapaapäivää. Eikä ole tiedossakaan. On tämä vuorotyöläisen arki ihanaa.

Humppa Soi: Teräsbetoni: Metalliolut
Humpastalainattua: "Tunnet musiikin, se herkistää jokaisen aistin."

Elokuvastalainattua:
"You could drop this guy off at the Arctic Circle wearing a pair of bikini underwear, without his toothbrush, and tomorrow afternoon he's going to show up at your pool side with a million dollar smile and fist full of pesos." (Näin sanottiin Steven Seagalin hahmosta. Vaatimatonta vai mitä?)

Kiinalais-japanilaismusiikin tahdissa kirjoittelua

Laitoin cd-soittimesta soimaan kiinalaista/japanilaista musiikkia kun tuli tuossa päivällä parilla eurolla ostettua sellainen levy. Ehkä vähän erikoista taustamusiikkia suomalaimiehen blogiteksteille. Mutta erikoinenhan minä taidan vähän muutenkin olla. Ainakin musiikkimaun ja juttujeni perusteella. Välillä sitä oikein ihmettelee että miten olen voinut löytää vierelleni ihmisen joka kestää minua. Ja vielä omasta vapaasta tahdosta viihtyy seurassani.

Nyt kun kihlattuni meni kuoroharjoituksiin ja on siellä varmaan parisen tuntia niin minä voisinkin vaikka keskittyä mietiskelemään ja pohtimaan asioita. Esimerkiksi blogille kirjoittamistani.

Jännää miten se on muuttunut vuosien varrella. Blogille kirjoittelu alkoi kettuiluna Kroonisille Poikamiehille (joka taitaa olla aika kuollut kerho nykyään) ja vähitellen se muuttui enemmän ja enemmän päiväkirjamaiseksi. Yhteen aikaan tekstiä syntyi valtavasti ja miltei jatkuvalla syötöllä. Mutta se johtui varmaankin siitä että silloin olin yksikseni Tampereella ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Vaikka silloinen seurusteluni oli etäsuhteilua joten se yhteinen aika sijoittui lähinnä vain viikonloppuihin. Sitten kun siinä kävin miten kävi ja minulle jäi entistä enemmän vain aikaa ja oloni oli kurja niin blogille tuli vuodatettua paljon asioita jotka ahdistivat mieltäni.

Sitten kun Kokkolaan muutin ja elämäni muutenkin muuttui täysin niin blogille kirjoittaminen jäi kovinkin taka-alalle ja melkein tyystin unohdin sen välillä. Ja nyt se kulkee aaltoliikkeillä, joskus kirjoitan paljonkin ja joskus vähän. Ja mieltä painavista asioista kirjoitan nykyisin paljon vähemmän, ihan ymmärrettävästi koska nyt jaan kaikki asiat kihlattuni kanssa. Ei oikeastaan jää mitään ruikutettavaa tänne. Olen enemmän nykyisin kiinni ns. "oikeassa elämässä" kuin tässä virtuaalielämässä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on. Mutta kivaa kun tämäkään ei ole tyystin jäänyt.

No niin. Nyt riittää taas tältä kertaa. Huomenna sitten pitääkin töihin...

Humppa Soi: Clive Bell - Sansashigure

"Laitoin soimaan musiikin"

Ihanaa. Minulla on huomenna vapaapäivä. Olen nyt ollut töissä viisi aamuvuoro peräkkäin ja nyt kaipaan jo sitä että saa nukkua. Ja torstaina menen vasta iltaan. Ja perjantaina aamuvuoron jälkeen onkin sitten viikonloppu vapaa. On tämä työttömän arki vaan aika työntäyteistä. En valita. Mukavaa kun saa olla töissä ja siellä on ihan kivaa. Varsinkin nyt kun enemmän on ollut niin alkaa hommat menemään vähän niin kuin "rutiinilla", eihän hoitotyö kuitenkaan koskaan aivan rutiiniksi mene tai ainakaan saisi mennä.

Typeränä kylläkin tuli vakuutusyhtiön kanssa sovittua että menen huomenna sinne juttelutuokioon. Ei oikein kiinnostaisi, mutta kai siellä täytyy käydä. Kotivakuutukseni ei taida olla ihan ajan tasalla, joten jos sen nyt ainakin saisi kuntoon. Työkkärissäkin pitäisi käydä. Torstaille olisi aika mutta jos yhdistäisi kaksi kärppää samalla minkinloukulla ja kävisi huomenna sielläkin. En vaan oikein tykkää asioida missään virastoissa. Jotenkin se vaan ahdistaa.

Edellinen postauskin meinasi vähän, jos ei nyt ahdistaa niin jännittää. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin itsestäni ylpeä että sen kirjoitin. Jotenkin muutenkin viime aikoina on tullut mietittyä ihan liikaa sitä mitä tänne kirjottaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta. Pitäisi vaan uskaltaa kaiken tulla jos on tullakseen.

Nyt on makaronilaatikko uunissa ja silmäni meinaavat ummistua. Töissäkin väsytti tänään ankarasti. Haukottelin varmaan jonkun ennätyksen rikki. Ehkä sitä jo antoi vähän etukäteen itselleen luvan olla väsynyt kun tiesi että huominen on vapaa.

Jos painuis pehkuihin Soundin kanssa. Hyvä lehti. Suosittelen.

Humppa Soi: Miika Partala: Hääkellot

Aihe joka on tabu blogillani vaikka ei pitäisi olla

Nyt myllertää mieleni. Ajattelin vihdoin ottaa härkää sarvesta ja nostaa kissan pöydälle ja olla katsomatta koiraa karvoihin ja tekemättä kärpäsestä härkästä. Mutta aluksi lopetan nämä mauttomat eläinsananparret. Näin.

Aiheena tänään siis on aihe jota olen joskus sivunnut täällä, mutta josta olen vannonut itselleni etten koskaan siitä täällä puhu. Ja ei. En tarkoita seksiä. Siitäkään en täällä puhu ja turha odottaa että jatkossakaan puhuisin. Aihe jota tässä kiertelen kaartelen on seuraavanlainen:

Minä ja usko

Vaikea aihe. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta. Ja anteeksi jos vähän hyppii aiheesta toiseen, kirjoitan vain mitä mieleen tulee.

Minä synnyin ja kasvoin luterilaisessa, uskovassa perheessä. Iltarukoukset tulivat tutuiksi jo pienestä ja pyhäkoulussa kävin. Kirkossa kävimme muutaman kerran vuodessa ja varsinkin joulukirkko oli tärkeä. Olen lapsesta asti kyllä uskonut Jumalaan, mutta jotenkin se ei koskaan ole ollut näkyvää minussa. Rippileirin kävin niin kuin muutkin ja veljeni mukana kävin usein gospelkonserteissa ja tapahtumissa. Tykkäsin kovasti kyllä siitä tunnelmasta mikä henkii gospeltapahtumissa, mutta jotenkin aina minulla on kuitenkin ollut sellainen ulkopuolinen olo siellä. Jotenkin sellainen etten minä kuulu sinne. En ole tarpeeksi hyvä tai jotain vastaavaa. En oikein tiedä mitä.

Ehkä siinä lukioaikana ja sen jälkeen minun uskoni entisestään hiipui. Uskoin kyllä mutta jotenkin en tiennyt että miten uskoisin, mihin uskon. Aina olen kuitenkin pitänyt päivänselvänä asiana että Jumala kyllä on olemassa ja Raamattu on totta. Jätin kuitenkin uskonajatukset aina jotenkin taka-alalle.

Tampereella kun olin ja kun sitten tuli ero silloisesta kihlatustani, niin minä olin kyllä pitkään alla päin ja muistaakseni silloin muutamaan otteeseen itkiessäni yritin rukoillakin mutta se vaan turhautti entisestään kun tuntui etten osaa.
Kun asiat siitä sitten kuitenkin alkoi jotenkin lutviutua ja lopulta hain ja satuin pääsemään Kokkolaan, oli mieleni korkealla. Uusi kaupunki, uusi koulu, uudet ihmiset, uusi elämä. Ja niinhän siinä sitten kävi kuten ehkä tiedättekin, että ihastuin luokkakaveriin. Ensimmäisiä asioita joka sai minut häkeltymään oli se kun kesken tunnin tuli jotenkin puheeksi juominen ja hän sanoi ettei juo. Menin ihan sanattomaksi ja hehkutin etten minäkään juo. Sitä hän ei kyllä meinannut aluksi uskoa. Aloimme viihtyä enemmän toistemme seurassa ja lopulta näemme mukamas ihan viattomasti kavereina myös vapaa-aikoina. Ja me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kevyistä aiheista ja raskaista aiheista. Ei ollut mitään aihetta mistä emme olisi voineet puhua. Ja tässä tietenkin paljastui se että hän oli uskovainen. Hieman arasti hän sen sanoi, mutta minua se tieto vain lämmitti. Mieleni teki kovasti sanoa että niin olen minäkin, mutta kaartelin ja kiertelin että no olen minä tavallaan tai niin tai no olen tai niin uskon minä joo omalla tavallani. Minua hävetti kun en ollut samalla lailla itsevarma asiasta kuin hän.

Yhtenä kertana hän sitten pyysi minua mukaansa heidän seurakunnan kokoukseen (babtistiseurakunnan kokoukset ovat vähän niin kuin luterilaisesn seurakunnan jumalanpalvelukset). Minähän tietenkin lähin mukaan. Siellä oli lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Kukaan ei tullut tyrkyttämään mitään tai kysymään mitään vaikeita kysymyksiä. Tuntui että kaikki olivat vain sellaisia kuin olivat. Omia itsejään. Istuin penkkiin ja sitten kokous alkoi. Tuli puhetta ja laulua ja ihmisest kertoivat miten olivat tulleet uskoon. Yleensä seuroissa tai jossain tapahtumissa joissa puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, minua alkaa aina väsyttämään enkä jaksa kuunnella. Mulla tällä kertaa ei. Minä kuuntelin tarkasti ja seurasin kokouksen kulkua. Aluksi vähän pisti korvaan kun osa seurakuntalaisista niin avoimesti ylistivät Jeesusta ja huusivat hallelujaa, mutta siihenkin tottui. Eikä minun tarvinnut niin tehdä. Minä sain olla oma itseni ja istua hiljaa penkissä mietteliäänä.

Se ensimmäinen kokouksessa käynti ei vielä mitenkään kuitenkaan mullistanut elämääni. Mutta sitten aloimme käymään vähän useammin kokouksissa ja huomasin todella viihtyväni siellä ja saavan sieltä paljon ajatuksia elämääni. Todellista herätystä ei kuitenkaan vielä ollut tapahtunut.

Mutta sitten eräänä iltana. Olimme puhuneet uskosta tyttöystäväni kanssa (silloin hän taisi jo olla tyttöystäväni, ainakin epävirallisesti) ja minulle tuli kurja olo. Taas sellainen olo että, en minä osaa olla uskossa vaikka haluankin. Aloimme nukkumaan. Käänsin selkäni ja olin vähän allapäin, mutta yritin tietenkin olla näyttämättä sitä hänelle. Sitten hän laittoi kätensä minun ympärilleni ja kysyi että saako hän rukoilla minun puolestani. Minä nyökkäsin ja vastasin hiljaa myöntyvästi. Sen rukoilun muistan ikuisesti. Minulla vain valui kyyneleet, enkä pystynyt sanomaan mitään. Vihdoin tuntui siltä että minäkin todella kelpaan Herralle. Tällaisena kuin olen. Ja minusta tuntuu että siinä hetkessä minä tulin uskoon. Ihan oikeasti. Olo sen jälkeen oli kuin olisi tipahtanut valtava taakka pois sydämeltä. Oli helppo olla.

Siitä lähtien usko on tullut osaksi elämääni. Välillä tunnen olevani vahvasti uskossa, välillä taas olen hyvinkin heikko. Nytkin on pitkään mennyt ettei ole tullut Raamattua avattua eikä kokouksissa käytyä. Jotenkin olen työntänyt asiat taas taka-alalle. Mutta eiköhän se tästä taas. Ei Jumala hylkää kunhan vain uskaltaa kääntyä Hänen puoleen.

No nyt alkaakin sitten jo kirjoittaminen väsyttää. En tiedä vielä uskallanko tätä julkaista vaikka tiedän ettei siinä ole mitään pelättävää. Jotenkin vain pelkään sitä että mitä ihmiset ajattelevat sitten minusta. Mutta eihän sillä ole oikeasti mitään väliä.

Tällainen vähän erilainen tilitys tällä kertaa. Ja vaikka vihdoin purin uskoani ulos blogilleni niin ei tästä varmaan tapaa tule. Eiköhän blogin taso pysy kuitenkin tasaisen sekavana edelleen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi, eikä vanha koira uusia temppuja opi. Aaargh. Taas eläinparsia.




"What will people think
When they hear that I'm a Jesus freak
What will people do when they find that it's true"

Töitä, vapaata, Helloweenia, Kaija Koota

Heti jää tänne kirjoittelu kun olen ollut taas töissä. Miten sitä muka ei aika silloin riitä? No nyt olen eilisen ja tämän päivän ollut vapaalla ja kyllä onkin maistunut. Töissä ollut jotenkin raskasta vaikka ei oikeastaan edes ole ollut. Ensi viikonloppukin menee taas töissä.

Eikä nytkään lauseet lennä...

Humppa Soi: Itkevä Tyttö: Disco Erdös
Humpastalainattua: "Hän on yhtälö jota minä en osaa ratkaista"

P.S. Helloweenin ja Kaijo Koon uudet levyt on hankittu ja todettu hyviksi. Kaija Koon levyn mukana tuli nimmareilla varustettu kuvakin.

Kihlajaiset x 2

Torstaina kävimme vaateostoksilla kihlajaisia varten. Kihlattuni löysi kyllä erittäin kauniin mekon itselleen. Meillä oli kyllä kihlattuni pikkusisko makuoppaana ja ilman häntä tuskin olisimme onnistuneetkaan. Kiitos hänelle. Minullekin löytyi kauluspaita ja kravatti ja ensimmäistä kertaa elämässäni tein illalla kravattisolmun netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Kai siitä jonkunlainen tuli, ei ainakaan kukaan moittinut.

Perjantaina kun rakkaani pääsi töistä, tuli isäni hakemaan meitä Keski-Suomeen. Siellä meitä odotti kakkujen koristelu ja pieni varaslähtö täytyi otta karjalanpiirakoiden syömisessä. Kolme kakkua koristelimme, tai no minä en uskaltanut kyllä koskea vaan olin lähinnä virallisena valvojana.

Lauantaina aamulla paikkojen viimeistelyä ja puku päälle. Yhden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat ja siitä eteenpäin pitkin iltaa. Viimeisenä saapui ainoa kaverini joka pääsi paikalle, muut kun olivat pitkin maapalloa, kuka Japanissa kuka Lapissa. Seitsemän jälkeen juhlat olikin sitten juhlittu ja pääsi vähän hengähtämään. Kahdeksalta varastimme veljeni auton ja suunnistimme kohti Kokkolaa.

Sunnuntaina oli kihlajaiste toinen osa Kokkolassa. Tällä kertaa oli vieraita enemmän ja osa minulle täysin vieraita. Iso mutta mukava suku rakkaallani. Hälinää riitti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja illalla vähän meinasi väsyttää.

Lahjoja saimme paljon. Kuppeja, pyyhkeitä, lakanoita, seinäkello, varvastyynyt ja vaikka mitä. Eikä oikeastaan tullut mitään sellaista mitä olisi jo ollut tai josta emme olisi pitäneet.

Ruoat riitti ja niitä oli tarpeeksi. Meidän päässä oli karjalanpiirakoita, ylikypsääkinkkua, kakkua, kinuskikakkua, keksejä... Ja Kokkolan päässä oli voileipäkakkua, piirakkaa, kakkuja, keksejä... Herkkukiintiö kyllä tuli täyteen viikonlopun aikana. Mutta se sallitaan. Kerranhan sitä vain kihloihin mennään. Tai no. Toisen kerran. Edellisellä kerralla ei kuitenkaan ollut varsinaisia kihlajaisia. Nyt oli ja kyllä kannatti. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti molempien meidän vanhemmille ja sisaruksille jotka auttoivat kovasti järjestämisessä.

Seuraavaksi sitten häät. Huh huh. Siinä sitä onkin järjestelemistä.

Ja nyt muihin aiheisiin. Eilen aloitin työt ja ne jatkuu nyt ainakin pari viikkoa. Ihan hyvä kyllä vaikka tympäsi eilen aamulla herätä siihen kun puhelin soi ja pyydettiin iltavuoroon. Olin ehtinyt asennoitua siihen että loikoilen vaan koko päivän. Mutta sitä se on tämä keikkatyöläisen elämä.

Humppa Soi: Frederik: Sheikki Ali Hassan

"Minä en tiedä mitään"

Viikatteen DVD on katsottu ja todettu hyvinkin toimivaksi. Mielenkiintoiset oli kyllä väliaikanumerot. Erityisen kiitoksen saakoon dokumentti En Coresta.

Huomenna onkin sitten kihlajaisten aika. Vihdoin ja viimein. Ja kun juhlimisen makuun pääsee niin juhlitaan vielä sunnuntaikin. Huomenna Keski-Suomessa ja sunnuntaina Keskipohjanmaalla. Käki istui keskellä keskimmäistä keskioksaa, ainakin jonkun lorun mukaan, mutta se ei liity mitenkään minun elämääni.

Tänä aamuna minun elämäni on kulunut musiikkia kuunnellen ja Kingin kirjan loppuun lukiessa. Kyseessä oli teos nimeltä "Tapahtumapaikkana Duma Key". Hyvä kirjahan se oli. Ei mitenkään erikoista Kingiä, mutta hyvä kuitenkin. Seuraavaksi lukuvuoron saa Liseyn tarina.

Ja innostuinpa tänä aamuna tässä kun rakkaani on töissä ja minulla on tylsää niin kirjoitin vähän matkaa suurta ja mahtavaa romaaniani. Kyllä siitä jotain muovautuu. Mielenkiintoista itsekin nähdä mihin se johtaa.

Seuraavalla kerralla raporttia kihlajaisista. Ehkä. Tai sitten jotain ihan muuta.

Humppa Soi: Tuiran Miliisi: Jänkämaisema
Humpastalainattua: " Aivot palaa, hehkuen hekumasta, liekki kohoaa ylös jänkämaisemasta"

Salainen Ovi

Lauantaiaamu. Olen ollut kihlattuni luona yötä ja herään kun hän lähtee seitsemäksi töihin. Pistän vähän jälkeen seitsemän pyykkikoneen pyörimään ja painun vielä hetkeksi pehkuihin. Yhdeksän jälkeen kun pyykit ovat pyöriskelleet ja aamukahvit olen saanut juotua, niin suunnistan omalle kämpälleni. Siivoan. Imuroin. Pesen lattiat. Sitä kellarikämppäni tosiaan kaipasikin. Tapan vielä yhden valtavan lukin seinältä ja rentoudun katsomaan kauhuelokuvaa. The Descent on tällä kertaa vuorossa. Ihan viihdyttävä vaikka loppua kohden vähän lössähtikin.

Elokuvan jälkeen soitan kaverilleni joka on Tampereelta tulossa luokseni. Emme ole nähneet varmasti yli vuoteen ja odotan kyllä tapaamista. Hänellä kestää vielä monta tuntia. Kihlattuni tulee töiden jälkeen hetkeksi luokseni kunnes lähtee vanhempiensa luokse leipomaan kihlajaisia varten . (Aivan. Kihlajaisemme on vasta nyt vaikka heinäkuussa menimme jo kihloihin.) Jään taas hetkeksi yksin ja päätän katsoa nyt vuorostaan yhden jakson The Officea. Ehdin sitä puoleen väliin kun kaverini jo soittaakin että on luultavasti nyt aika lähellä kämppääni. Menen ulos neuvomaan ja hän onkin tien toisella puolella kämppääni vastapäätä. Tervehdimme ja astumme matalaan majaani.

Katsomme yhdessä Officen jakson loppuun ja siinä sitten ilta vierähtääkin Officea katsoen ja välillä kahvia juoden ja saunoen. Kun kello alkaa lähestyä kymmentä niin lähdemme kohti paikallista rokkibaaria. En ole aikaisemmin siellä käynytkään joten vähän jännittää. Paikka osoittautuu kuitenkin viihtyisäksi. Kylläpäs onkin mukavaa kun enää ei baareissa polteta sisällä. Siellä sitten rupattelemme parisen tuntia kunnes alkaa lavalla tapahtua jotain. Siirrymme lavan eteen ja pian show alkaa.

Dreamtale astuu lauteille ja se kourallinen yleisöä joka on paikan päälle vaivautunut on innoissaan. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka. Monia hittejä soittivat ja muutaman uudenkin biisin. Secret Door tuli heti alkuun ja puolessa välissä The Dawn (alias Hummel Gets The Rockets). Itsekin pääsin siinä lavan edessä omalta osaltani osallistumaan mylvintään huutamalla mikrofoniin: "I Can Take What The Heavens Create!" Keikka oli todella hyvä ja bändin ja yleisön vuorovaikutus toimi. Keikan jälkeen innostuin hurmiossani ostamaan pari levyäkin joilla on sama laulaja kuin Dreamtalella. KYPCK ja Tuiran miliisi. Hyviä ostoksia olivat kumpainenkin.

Yöllä kun kämpille pääsimme ja kellot siirsimme talviaikaan, katsoimme vielä pari Officea. Aamulla jatkoimme samoissa merkeissä ja huomasimme katsoneemme kaikki jaksot, jouluspesiaalia myöten. On se vaan hyvä sarja.

Sitten kaverini jo lähtikin köröttelemään takaisin ja sovimme näkevämme viimeistään Helloweenin keikalla Tampereella joulukuussa, jos sinne liput saamme.

Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut. Harmi kun "vanhat" kaverit ovat niin kaukana että tällaiset hetket ovat harvinaista herkkua. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että mikään ei ollut muuttunut.

Maanantain ja tiistain olenkin ollut töissä ja vapaa-ajat viettänyt kihlattuni kanssa. Mukavaa elämää tämäkin.

Nyt odotan huomista, että tuleeko tilaamani Viikatteen DVD :)

Humppa Soi: Senni Eskelinen: Fastwood Agent

Sauna herkistää

Huomenna töihin. Aamuvuoroon. Viikonlopusta kieltäydyin vaikka rahallisesti olisikin kannattanut. Mutta minulla on hyvä syy. Kaverini tulee Tampereelta ja menemme katsastamaan Dreamtalen keikkakunnon paikallisessa rokkibaarissa. Osaankohan enää baariin mennäkään kun edellisestä kerrasta on kulunut varmaan parisen vuotta? Mutta arvatkaa tekeekö mieleni keikalle?

Nyt sitten kuuntelen Dreamtalea ja odottelen lauantai-iltaa. Maanantai ja tiistai onkin sitten taas töitä, ehkä, luultavasti, todennäköisesti.

Nyt on kuuma kirjoittaa joten jätän tilittämisen toiseen kertaan.

En voikaan vielä lähteä. Pitää mainostaa Miesten vuoroa. Kävimme eilen kaverin kanssa katsomassa sen. Odotukset oli toisaalta kovat mutta toisaalta vähän sellaiset että onkohan se nyt kaiken sen hypetyksen arvoinen dokumentti. Oli se. Kerran jos toisenkin meinasi tulla tippa linssiin ja vähän kyllä kostuikin silmäkulmat. Dokumentti elävästä elämästä. Yksinkertaista mutta niin kaunista. Käykää katsomassa tai vuokratkaa se. Minä ainakin ostan sen joskus DVD:lle.

Humppa Soi: Dreamtale: Heart's Desire

Typerä ihmiskunta

Pitkästä pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Ja pitkästä pitkästä aikaa minua tänään otti päähän eli ärsytti suunnattomasti. Meinasin jopa saada kiinni itsesäälin herrasta että tulisi luonani käymähän. Ja mikähän tähän syynä sitten oli? Mikäpä muu kuin paperisota. Kelalta tuli kieltävä päätös työttömyystuesta. Piti vähän lähettää lisätietoja. Ja samalla sitten huomasin että työttömyyskassa asiani ovat päin persettä. Ovat kyllä ottaneet Superin maksun palkoistani, mutta tieto työttömyyskassan jäsenyydestä ei ole mennyt sinne asti. Kävin palkkatoimistossa tiedustelemassa asiaa ja sieltä sain kopion jostain ihmeen valtakirjasta ja senhän Super nimenomaan halusikin. Ajattelin että sillä asia hoituu kunnes pääsin kämpille ja huomasin että työpaikan osuus puuttuu siitä. Huomenna siis uudestaan palkkatoimistoon. Ai että minä sitten inhoan paperisotaa.

Töihinkin olin tässä taas hakenut. Oikein omalle alalleni. Mielenterveystyöhön. No enhän tietenkään sitä työpaikkaa saanut kun ei ole alalta riittävästi työkokemusta. Se siitäkin sitten. No ollaan sitten työttömänä paskana ja kuunnellaan päivästä toiseen, kun ihmiset puhuvat miten hoitajille kyllä riittää töitä ja varsinkin jos on miespuolinen. Miespuoliset hoitajat kuulemma viedään suorastaan käsistä. Minä vain en ole niihin käsiin päässyt mistä minut vietäisiin.

Suututtaa.

Myönnän kyllä että olen laiska hakemaankin töitä. Ja niiden vietävän työhakemusten kirjoittelu. Se on myös rasittavaa puuhaa. "Olen keväällä 2010 valmistunut lähihoitaja joka on ollut kesän töissä ja silloin tällöin tehnyt keikkaa ja olen paska ja laiska työntekijä. Ottakaa minut edes säälistä."

Onneksi musiikki piristää minua. Helloweenilta tulee uusi levy. Samoin Kaija Koolta. Ja Jukka Takalolta. Ja Viikatteen DVD on ennakkotilattu. Ja Helloweenin keikalle mieleni tekisi kun vain rahat riittäisi.

Olenkohan koskaan muuten lopettanut kirjoittamista tänne kesken lau...

Humppa Soi: Helloween: You Stupid Mankind

ZZZ...

Minua väsyttää. Kohta menenkin nukkumaan. Ennen sitä kuitenkin kirjaan tänne jotain. Ainakin sen että nyt loppui työt. Taas. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Aika näyttää.

Musiikkia tekevi taas mieleni. Ayreonia haluaisin hommata lisää ja Arjen Lucassenin muitakin tuotoksia. Hieno musiikin tekijä Hollannista on hän.

Ja täytyy vielä mainita että töissä kun oli tylsää niin kaivelin työpaikan kirjahyllystä luettavaa ja käteeni osui sellainen kirja kuin Muurahaisten kapina. Ja sehän osottautui erittäin hauskaksi tapaukseksi. Tuli vähän mielen Douglas Adamsin kirjat. Yhtä kieroutunutta huumoria. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu kun kääntää seuraavan sivun. Pitää kyllä hommata kirja jostain käsiin ja lukea se loppuun. Parisataa sivua sitä jo ehdin lukaista.

Nyt silmät lurpsahtaa... Nukkumaan...

Humppa Soi: Guilt Machine: Green and Cream
Humpastalainattua: "Pelkään kuolemaa, en itseni takia vaan muitten. Pelkään että minun kuolemani aiheuttaa surua ja tuskaa rakkailleni"

Keikkaa pukkaa...

Nimittäin töitä. Eilen olin iltavuorossa, tänään toinen samanmoinen. Huomenna ehkä vapaa ja sitten perjantaista maanantaihin töitä. Saa tässä kai sen verran taas tienattua että pystyy vuokran maksamaan. Oli kyllä eilen kivaa olla taas töissä, vaikka vähän ahdistikin lähteä sinne. Niinhän se aina vähän on.

Mutta nyt aion olla hurjaakin hurjempi ja päivittää vähän blogini sisältöä. Käyn linkkilistan läpi ja poistan sieltä sellaiset mitä ei enää löydy.

Huh huh. Olipas siinä hommaa. Paljon oli ehtinyt muuttua ja paljon oli myös säilynyt ennallaan. Se vähän mitä tuossa samalla lueskelin blogeja niin tuntui mukavan tutulta lukea blogeja joita ennen tuli seurattua hyvinkin aktiivisesti. Mahtavia tyyppejä kaikki. Terveisiä kaikille. Omistan seuraavan tarinan teille:



Tarina ei ole omakohtainen.

Tässä samalla olen toisella korvalla [toista korvaani olen käyttänyt kymmensormijärjestelmän apuna (en oikeasti)] kuunnellut Levykauppa äxän sivuilta ennakkokuuntelussa olevaa Minä ja Ville Ahosta. Ei mitään hajua mikä tämä on, enkä oikein kovasti ole tykännytkään kuulemastani. Välillä kyllä hymyn sain huulilleni. Kuunnelkaa Eno biisi.

Humppa Soi: Minä ja Ville Ahonen: Eno
Humpastalainattua: "Ahdistunut yksinäinen vanhapoikaeno"

Vanheneminen vie hampaatkin suusta

Syntymäpäiväni (torstai) alkoi hyvin. Kävimme kihlattuni kanssa syömässä Pedrinaksessa. Oli muuten hyvää ruokaa ja täyteen tulin. Ja vielä kun ei tarvinnut itse maksaa. Kihlattuni oli ostanut minulle ruoan lisäksi Roope Ankan Elämä ja Teot kakkosen. Nyt se on jo luettu. Minä tykkään valtavasti Don Rosan tarinoista. Saa nauraa ja ihmetellä kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia.

Illalla lähdimme sitten linja-autolla Keski-Suomeen. Ja pitihän sitä herkutella ja ostaa iso pussi karkkia matkalle. Siinä sitten karkeista ja hyvästä musiikista kuulokkeiden välityksellä nauttien matka vaikutti sujuvan leppoisasti. Otin Dumlen suuhun ja nautin sen ihanasta toffeen mausta. Ihmettelinpä siinä että mikähän kova palanen on Dumlen sekaan joutunut. Otin palasen suusta ja ihmettelin sitä. Onpa tosiaan kova toffeen palanen. Sitten tajusin kokeilla kielellä hampaitani ja kuinkas ollakkaan alavasemmalle oli ilmaantunut valtava aukko. Olin sitten puraissut paikan irti. Pahinta kaikessa oli se että tiesin nyt joutuvani oikeasti hammaslääkäriin.

Onneksi kotona oli äitin tekemää kakkua, joka on muuten maailman parasta. Onneksi hampaani ei kuitenkaan ollut kipeä missään vaiheessa. Hieman vain hidasti syömistä kun koko ajan jotain jäi hampaankoloon.

Perjantaina teimme karjalanpiirakoita. Ei varmaan tarvitse edes mainostaa miten hyviä ne olivat.

Veljenikin pyörähti ja toi minulle Serj Tankianin uuden levyn. Ihan ok levy näin ensi kuulemalta mutta pienoinen pettymys kun edellinen levy oli niin hyvä. Ehkä biisit aukeaa paremmin useamman kuuntelun jälkeen.

Lauantaina vanhempani toivat meidät takaisin Kokkolaan ja illala katsoimme vielä Officesta, Housesta ja Monty Pythonista yhdet jaksot. Loistavia sarjoja kaikki.

Sunnuntaina kävimme anopin ja kihlattuni pikkusiskon kanssa retkellä ja paistamassa makkaraa. Vähän tutkimme myös eri paikkoja missä voisi häät pitää. Yksi meillä on nyt mielessä mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Tänään aamupäivästä kävimme pizzalla ja minä kävin Kelalle viemässä lappusen. Sitten katsoin Drag Me To Hellin ja tyttöystäväni lähti töihin. Tässä se ilta onkin sitten kulkenut Alone In The Darkia pelaillen (Kiitos Thundercat!) ja musiikkia kuunnellen.

Ja tein jotain sellaista mitä ei minusta heti uskoisi. Poljin puoli tuntia kuntopyörällä, jonka anastin veljeltäni. Meinasin kuolla. Kuntoni on äärimmäisen rapistunut. Pyydän sitä anteeksi itseltäni. En lupaa mitään mutta yritän vähän parantaa nyt tapojani.

Ja huominen aamupäivä meneekin sitten jännittäen että pääsenkö/joudunko huomenna iltavuoroon töihin tuttuun paikkaan.

Humppa Soi: Serj Tankian: Baby

Suurenmoista Mikon päivää kaikille

Mikäs tämän päivän aiheena voisi olla? Elämässäni kun ei ole suuria muutoksia eilisen jälkeen tapahtunut. Yhden elokuvan olen ehtinyt tässä välissä katsoa. Yöjunan. Suomalainen jännäri. Ihan katsottava.

Huomenna on synttärit ja sen kunniaksi lähdemme kihlattuni kanssa maalle. Joten muutamaan päivään ei blogi minusta kaveria saa. Palaan kuitenkin sitten jossain vaiheessa.

Mitenkäs juhlistaisin täällä blogilla tätä 25 vuotista taivaltani? Hmm. Musiikin avulla. Haa. Pitkästä aikaa jos pistäisi biisitaiston pystyyn. Aiheena vuosi 1985. Eli kaikki seuraavat biisit ovat peräisin vuodelta 1985 kuten minäkin. Mikä miellyttää eniten?



Helloween - Starlight (Alun hiljaisuudesta nousevat heräämisen ja radion äänet ovat mielestäni mainio aloitus levylle.)




Megadeth - Killing Is My Business... And Business Is Good



Tom Waits - Cemetery Polka



Dingo - Nahkatakkinen tyttö


Ei muuta kuin korvat kuuntelemaan hienoja biisejä...

Sähköinen Kuutonen varastelee luita

Hyvää päivää rakkaat lukijani. Aikaa on kulunut taasen siitä kun viimeksi tänne kunnolla kirjoitin. Tiedän ettei siitä pitäisi olla pahoillaan, mutta olen silti. Viime viikon flunssailun jälkimainingeissa mennään. Eilen kävin työvoimatoimistossa ja sain kuulla etten ole enää nuori. Nuorille on nimittäin olemassa sellainen joku sanssikortti jolla työllistyvät ehkä paremmin, mutta minua tämä ei enää koske koska täytän torstaina 25 vuotta. Neljännesvuosisadan. Mihin ne vuodet kaksikymppisestä tähän on kuluneet? Ihmeellistä. Onhan tässä kyllä paljon elämää tullutkin nähtyä, mutta silti. Itsestäni tuntuu etten ole muuttunut yhtään, mutta kai sitä vähän on jotain oppinutkin. Mutta sen olen ilollani (ja muut säälillä) huomannut, että huonon huumorin harrastaminen ei ole kadonnut. Onneksi kihlattuni kestää hajoiluani ja aivan käsittämättömän huonoja ja mauttomia juttujani. Tästä tulikin mieleen, että missähän minun puujalkakisassa voittamani halko on. Meillä oli nimittäin veljeni ja Mannisen kanssa muutama vuosi sitten Ruotsissa seikkaillessamme kisa, että se joka laukoo eniten puujalkoja saa palkinnoksi halon. Voitin ylivoimaisesti.

Ja arvaatteko mitä olen tehnyt näinä työttöminä päivinäni. Aivan oikein. Kuunnellut musiikkia ja pöllöillyt koneellani. Viimeisin innostukseni on ollut seikkailupelit. Pitkään aikaan en ollutkaan pelaillut mitään ja nyt se tuntuu taas kivalta. Sanitariumia olen pelannut ja sitten olen jo viidennessä osassa Ben Jordan Case pelisarjaa. Mukavaa ajanvietettä.

Sitten puhukaamme hääblogista. Kai tämä jollain tavalla sellaiseksikin muovautuu, jos intoni riittää kirjoitteluun. Voisin laittaa vaikka tunnisteisiin häämerkinnän aina kun niistä on puhetta. Tällä hetkellä tilanne on siis seuraava:
-Kirkko on varattu
-Papista, kanttorista ja muusta ei vielä tietoa, eikä kiire olekaan.
-Hääpaikasta ei tietoa, mutta jossakin täällä Kokkolassa.
-Ruokalistalta on ehdottomasti löydyttävä karjalanpiirakoita.
-Häävieraista ei aleta kovasti tinkimään. Mitään ihan kissan serkun koiran kaiman velipuolia ei sentään kutsuta.
-Musiikkia pitää olla mielellään paljon.
-Bestman on ollut selvillä jo monta vuotta.

Sellaista nyt ainakin tällä hetkellä tuli mieleeni. Sitten vielä täytyy avautua yhdestä asiasta joka on mieltäni jos ei nyt painanut niin ainakin pikkuisen hipaissut. Nimittäin kaverit. Ei siis sillä että niissä mitään vikaa olisi, älkää käsittäkö väärin. Sitä vaan että nyt kun asustelen täällä Kokkolassa ja kaikki vanhat kaverini ovat ympäri Suomea levittäytyneet niin niitähän tulee... En halua sanoa sitä sanaa koska sitten leimaatte minut herkäksi, säälittäväksi raukaksi... Sanon silti. Ikävä. Ikävä tulee. Ei niinkään seksuaalisella tavalla, vaan ihan heteromaisesti. Kärnässä oli niin hienoa pitkästä aikaa olla vanhan jengin kanssa. Pitäisi osata ottaa aikaa ja pitää enemmän yhteyttä. Tampereella pitäisi käydä, ja Seinäjoella, ja Vaasassa, ja Keski-Suomessa ja pohjoisen karjua katsomassa. Myönnän. Olen helposti mökkihöperöityvää tyyppiä. Lähteminen on minulle aina vaikeaa, vaikka tiedän että hauskaa on luvassa.

Sitten kirjoittelusta vielä. Nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa. Vielä kun uskaltaisin taas enemmän antaa itsestäni irti. Ja olen aloittanut ihan omaksi huvikseni kirjoittaa, jos en nyt ihan romaania niin ainakin novellia tai jotain. Itsekään en tiedä mitä siitä vielä tulee. Ehkä joskus sen vaikka tänne läväytän jos ei muuta.

Tänään tällaisia ajatuksia, huomenna ehkä muunlaisia tuumauksia.

Humppa Soi: Electric Six: We Were Witchy Witchy White Woman
Humpastalainattua: "If witch marries witch, which witch am I"

Työtön, flunssainen ja laiskiainen

Viime viikon oli töissä ja tämä viikko taasen on kulunut flunssan parissa. Kuume ei ole noussut, mutta kurkku on ollut kipeä ja samoin lihakset (ne vähäiset mitä minulta muka löytyy). En ole jaksanut miettiä työasioita ollenkaan. Työkkärissä pitäisi käydä ja sitä ennen pitäisi saa työtodistus kesältä. Ei jaksa murehtia.

Jotakin kuitenkin olen saanut aikaan. Soitin kirkkoherranvirastoon ja nyt on kirkko varattu. Vuoden päästä olisi häät. Kaarlelan kirkossa. Vähän alkoi jännittämään kun se on nyt lyöty lukkoon. Sitähän ollaan oikeasti menossa naimisiin.

Tuleekohan tästä hääblogi?

Humppa Soi: Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi
Humpastalainattua: "En muista mik' orsi on, valoa morsion sisään kun saa hengittää"

Työttymyys jatkukoon...

Visiitti Keski-Suomessa on takana päin ja täytyy todeta että on se vähän turhaa käydä siellä noin pikaisesti. Ei sitä oikein osaa rentoutua kun tietää että kohta pitää palata takaisin. No jäi sieltä mukaan pussillinen herkullisia omenia.

Töihin en päässyt. Oli odotettavaa. Ei ole työkokemusta kovin paljoa kuitenkaan vielä. No sunnuntaina ja maanantaina pääsen taas tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan tuuraamaan sairaslomalaista.

Humppa Soi: Martti Servo & Napander - Tunneihminen
Humpastalainattua: "Turha mulle mussuttaa, olenhan vain rehellinen"

Elokuvastaopittua: "Tie naisen sydämeen on kivetty hyvillä päätöksillä ja päätetty hyvillä kiveksillä."

"Teurastus voidaan aloittaa..."

Näin hienon otsikon lainasin ylen sivuilta olevasta artikkelista jossa kerrotaan että Snellmannin uusi teurastamo Pietarsaaressa avataan vuonna 2011. Tämä ei liity mitenkään varsinaiseen postaukseeni. Itse asiassa varsinaista postausta ei taida tänään syntyä. Katson Iiro irti -ohjelmaa yle areenalta ja mieleni minun tekisi katsoa myös dokumenttia Monty Pythonista. Ruokaakin pitäisi tehdä jossain välissä ja illalla suunnistaa kotiseudulle.

Työttömyys jatkuu...

Taustalta kuuluu: Imurin ja pesukoneen ääni.

Työn ohella työttömyys jatkuu

Kaksi päivää sain olla töissä samassa tutussa palvelutalossa, kun siellä yksi työntekijöistä oli sairaana. Hakemastani työpaikasta ei ole kuulunut vieläkään mitään. Aamulla laitoin sähköpostia ja kyselin että milloin päättävät kenet valitsevat. Todennäköisesti vastaavat kohta että ovat jo saaneet paikan täytettyä. Työkkärissä pitäisi tänään käydä. Ei kiinnosta yhtään. Sieltä sitten soittelevat hanttihommiin vähän väliä. Huh huh. Olisipa vakituinen työ. Tai edes auto niin voisi kysellä vähän ympäri Kokkolaa työpaikkoja. Eipä oikein uskalla vaan autolainaa ottaa kun ei ole töistä tietoa. No eiköhän se tästä jotenkin selviä. Ihan lepposaa olla työttömänäkin vaikka ajan mittaa tätä menoa loppuu kyllä rahat kesken.

Muuta elämääni ei tällä hetkellä erityisemmin kuulukaan.

Humppa Soi: Alestorm - Keelhauled

"Mehän ei ollakkaan mittään"

Olen työtön. Eilen oli viimeinen työpäivä. Ruusu sieltä käteen jäi ja tietenkin paljon muistoja. Mukavia työkavereita ja vanhuksia siellä oli. Nyt etsimään seuraavaa paikkaa. Olen minä yhteen paikkaan jo hakenutkin. Vanhusten hoivakotiin. Se olisi vakituinen paikka. Hakuaikaa on vielä perjantaihin joten odottelen miten sen paikan kanssa käy ja jos ei nappaa niin alan tosissani etsimään jotain jobia.

Siihen asti nautin työttömän vapaudesta. Otan rennosti. Laiskottelen.

Humppa Soi: Pelle Miljoona: Olen työtön

"Oi jos sulle voisin jne..."

Eilen illalla juhlittiin Kokkolassa Venetsialaisia. Meren ja tulen juhlaa tai ainakin jotain siihen suuntaan. Viime vuonna olimme mökillä saaressa eikä paljon pommit ja raketit paukkuneet. Tuletkaan eivät tahtoneet syttyä.

Tänä vuonna olimme kaupungissa. Töistä pääsin kahdelta ja veljeni tuli iltapäivällä luokseni. Teimme hampurilaisia ja katsoimme Skeleton Crewn. Minä olin sen nähnyt kyllä aikaisemminkin mutta on niin karu leffa että sen voi katsoaa useaankin kertaan.

Siinä kymmenen aikoihin suuntasimme Kokkolan torille, jossa Venetsialaiset olivat käynnissä. Kun saavuimme paikalle niin lavalla soitettiin ja laulettiin brasilialaista musiikkia. Oli jopa pari tanssityttöäkin. Hyvin mies lauloi, mutta vierailijat Duo Haaska ei ollut haaska. Lauloivat seksuaalisesta häirinnästä ja siitä kuinka taivas lyöpi tulta.

Tämän jälkeen kahlekuningas, jonka nimi mieleeni ei jäänyt, sytytettiin tuleen kahleissa ja hän tietenkin vapautui niistä. Ei mitenkään sykähdyttänyt temppu vaikka varmaan aika vaativa olikin.

Sitten lavalle kapusikin The Agents. En ollutkaan kyseistä bändiä aikaisemmin livenä nähnyt. Hyvää rautalanka musiikkiahan se oli. Pulliainen ei ole mikään turha kitaran vinguttaja. Harmi vain kun ei ollu Kääriäinen laulamassa (eikä Sorsakoski, eikä Badding), vaikka ihan hyvin tämä nykyinenkin laulaja kyllä laulaa. Tuttujakin tapasimme keikan aikana muutamia.

Kahdeltatoista Anna Puu pyörähti lavalla mainostamassa, että soittaa kohta viereisessä tanssiravintolassa. Sitten paukahtikin kunnon tykitys taivaalle. Noin kymmenisen minuutin ilotulitus show venäläisen musiikin säestämänä oli kyllä mahtava. Erityisesti loppuhuipennus sai minut pyörittämään silmiä päässäni. Kannatti kyllä katsastaa. Tykkään ilotulitteista. Joskus tekisi mieli mennä katsomaan jotain ilotulituskisoja jonnekin.

Puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamulla seitsemäksi töihin. Töissä ei edes pahemmin väsyttänyt. Nyt kyllä väsyttää ja siirrynkin kohta petiin.

Pitkästä aikaa asiaa (asiattomuutta) musiikista

Arjessani ei ole tapahtunut mitään erikoista (ellei joku laske erikoiseksi sitä että siivosin kämppääni ja katsoin Monty Pythonia), joten kirjoitetaa musiikista. Musiikki on tärkeä osa elämääni. Ei, en laula. Ei, en soita. Kyllä, kyllä kuuntelen. Ja tykkään kasata levyjä. Mannisen kanssahan meillä on sellainen hieno sopimus että polttelemme toisillemme levyjä. Se on hauskaa. Nyt on minun levyntekovuoro ja levy onkin jo kasassa. Kannet pitäisi vielä tehdä. Sekin on hauskaa näpertämistä. Nyt sitä tosin vaikeuttaa se kun tarvitsisin tulostinta. No enköhän jotenkin pärjää ilmankin.

Mutta sitten toiseen musiikkiasiaan. Ajattelin listata seuraavaksi vähän levyjä jotka on hankinnassa.

Aknestik - Ojat on rajat
Aknestik - Valassaaret
Aknestik - Aallonmurtaja
Electric Six - Kill
Electric Six - Sexy Trash
Electric Six - Flashy
Electric Six - I Shall Exterminate Everything Around Me That Restricts Me from Being the
Master
Electric Six - Señor Smoke
Metsatöll - Äio
Helloween - Metal Jukebox
Gamma Ray - Land Of The Free II
Ensiferum - Dragonsheads EP
Ensiferum - Ensiferum
Korpiklaani - Karkelo
Korpiklaani - Korven kuningas
Korpiklaani - Tervaskanto
Shaman - Shamániac
Shaman - Idja
Megadeth - Endgame
Charon - Sorrowburn
Charon - Tearstained
Charon - Downhearted
Charon - Songs For The Sinners
Edguy - Tinnitus Sanctus
Edguy - Mandrake
Edguy - The Savage Poetry
Edguy - Theater Of Salvation
Edguy - Vain Glory Opera
Edguy - Kingdom Of Madness
Avantasia - The Scarecrow
Avantasia - The Wicked Symphony
Avantasia - Angel of Babylon
Ayreon - The Final Experiment
Ayreon - Actual Fantasy
Ayreon - Into The Electric Castle
Ayreon - Universal Migrator Part I: The Dream Sequencer
Ayreon - Universal Migrator Part II: Flight of the Migrator
Indica - A Way Away
Timo Rautiainen - En oo keittäny enkä myyny
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lopunajan merkit
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku pitkästä ilosta
Iron Maiden - Iron Maiden
Iron Maiden - Killers
Iron Maiden - Fear Of The Dark
Iron Maiden - The X Factor
Iron Maiden - Virtual XI
Iron Maiden - Brave New World
Iron Maiden - Dance Of Dead
Iron Maiden - The Final Frontier
Sentenced - North From Here
Sentenced - Shadows Of The Past
Sentenced - Amok
Sentenced - Frozen
Sentenced - Crimson
Sentenced - The Funeral Album
Warmen - Japanese Hospitality
Kotipelto - Waiting For The Dawn
Kotipelto - Serenity
Revolution Renaissance - New Era
Revolution Renaissance - Age of Aquarius
Revolution Renaissance - Trinity
Mob Rules - Among The Gods
Mob Rules - Hollowed Be Thy Name
Mob Rules - Savage Land


Vihreällä ne jotka olen saanut ostettua.

Ja näiden lisäksi tietenkin hankintalistalla on kaikki mikä vähänkään liittyy Mikko Alataloon. Ja Viikatetta haluaisin LP:nä.

Huhhuh. Ei tästä tule nyt mitään. Ei jaksa enempää listata. Jatkan myöhemmin...

Humppa Soi: No Man's Band: Puoli valtakuntaa
Humpastalainattua: "Anna mun jälleen rakastua, juurtua syliin sun, en tahdo lakastua"

Nopeapostaus

Viikonloppunakävimmekeskisuomessajasielläsaunoimmesavusaunassakävimmemustikassajasöimmetuoreitapullianiinjapelasimmelautapelejäjakatsoimmemuumionpaluunsunnuntainapalasimmejamaanantainamenimmetöihinjaminämenintunninliianmyöhäänolinkatsonutvuoronväärinmuttaeisehaitannuttänäänmenenoikeaanaikaanelikahdeltatoistanähdääntaas.

Humppasoimanumminengummidusgaugobudgi
Humpastalainattuagummiduksellaeiolevarsinaisestimitäänruumistakaan

"The Boys are back in town"

Eilinen oli täydellisesti onnistunut vapaapäivä. Näin se meni:

Aamulla pitkään nukkumista ja loikoilua.
Aamupala kiireettömästi nauttien.
Kauppaan ruokaostoksille. (Lista mukana niin ei tarvinnut edes takaisin pähkäillä.)
Ruoanlaittoa. Lohkoperunoita, lihaa, salaattia...
Jälkiruoaksi kahvit ja mansikkarahkaa.
Lisää laiskottelua.
Iltapäivällä "anoppilaan".
Karviaisia, mustaherukoita, tomaatteja, herneitä ja omenia suoraan puutarhasta.
Kahvit tietenkin.
Illalla elokuviin.
Ja nukkumaan.




The Expendables.

Mahtava elokuva. Todellista äijämeininkiä. Puhdasta toimintaa. Ei turhaa jaarittelua ja herkistelyä. Vaikka Mickey Rourken tilitys meinasi melkein pistää tipan silmään.
Yleisö oli ylättävän miesvoittoista. Kihlattuni oli niitä harvoja naisia jotka ymmärsivät hyvän päällä. Molemmat tykkäsimme elokuvasta ja siitä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Tänään arki jatkuu eli töihin iltavuoroon.

Viikonloppua odottelen kun silloin lähdemme maalle pitkästä pitkästä aikaa.

Humppa Soi: Shinedown - Diamond Eyes

Download:

FLVMP43GP

Hokkus pokkus

Eilen ja toissapäivänä mieleni minun tekevi kirjoitella blogille, mutta jotenkin en vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Aikaakin olisi ollut. En tiedä mikä siinä sitten tökki. Nyt taas on aikaa ja halua kirjoittaa, mutta pää lyö tyhjää. Ei mikään uusi tilanne kylläkään.

Elämästäni voisin tänne kirjoittaa, koska niinhän minulla on ollut tapana. Viikonloppu meni töissä ja eilinenkin. Tänään onkin sitten vapaapäivä. Eilen töissä työkaverit yllättivät. Olivat hommannet kihlalahjan. En osannut odottaa sitä. Muka yllätys. Lahjakortti johonkin liikkeeseen jonka nimeä en nyt muista ja joka ei sanonut minulle mitään kun sen ensi kerran näin. Kihlattuni sitten valaisi asiaa minulle ja totuus iski päin naamaa. Se on Marimekon liike. Aaargh. No ajatus on kuitenkin tärkein ja kai sieltä jotain minuakin miellyttävää voi löytyä.

Ja toissapäivänä sain vihdoin ja viimein päätökseen urotekoni, josta naamakirjassakin mainostin. Luin Nora Robertsin kirjan. Kihlattuni niistä tykkää joten halusin tutustua, että onko se sellaista soopaa kuin millaiset mielikuvat minulla oli. Oli se. Kirjan nimi oli Enkelten putous. Alku oli tylsä. Keksikohta oli rakkaushömppätylsyyttä, muutamilla seksikohtauksilla, joissa mies on vahva ja nainen kiihkeä ja kaikki täydellistä. Loppu oli vähän mielenkiintoisempi, mutta kliseinen. Kaikki sai toisensa ja paha palkkansa. Imelää. Siirappista.

Toiste en tähän urakkaan ryhdy. Seuraavaksi täytyy tutustua johonkin muuhun kirjailijaan. Sitä ennen kuitenkin voisi lukea Stieg Larssonin trilogian kaksi viimeistä osaa. Harmi kun olen niin hidas lukemaan. Haluaisin lukea enemmän.

Nyt nauttimaan vapaapäivästä. Kauppaan. Hyvää ruokaa. Ehkä illalla elokuviin.

Humppa Soi: Helloween: A Game We Shouldn't Play
Humpastalainattua:
"He loves you
Alarms you
Of a game we shouldn't play
He tells your heart
To stay apart
From a game we shouldn't play"

Elämässäopittua: Minussa on sen verran kuitenkin miestä, etten tykkää Nora Robertsista.

"En mä rohkea oo, enkä kuolematon."

Kärnä takana. Hieno reissu. Tässä tiivistelmää noista tuokioista tovereiden kanssa:

Torstaina (viikko sitten) veljeni leijonanmieli tai ei nyt leijonanmieli mutta veli kuitenkin tuli hakemaan minua Kokkolasta. Kihlattuni teki meille ruoan ja oli hyvää. Riisiä ja kanaa. Maha täynnä suunnistimme aluksi Biltemaan ostamaan retkikeitintä. Tämän jälkeen ajelimme pitkin Keskipohjanmaata kohti Viitasaarea.

Kärnässä meitä odottikin jo miehistä miehisin eli Manninen. Ilta sujui rattoisasti saunoen ja höpötellen. Kävimmepä siinä noin puoli neljän aikaan aamuyöstä Mannisen kanssa uimassakin. Oli taas niitä hetkiä kun tajuaa että nyt sitä on Kärnässä, kun kävelee munasillaan usvaisella pellolla kohti järveä, jonka rannalta ei kunnolla edes pääse uimaan. Kamera taltioi kaiken.

Perjantaina aamupäivästä kävimme Viitasaaren keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui Frederikin LP, Bolivia Mantan CD, hienot vaatteet Willen keittiötä varten sekä Stephen Kingin kirja. Niin ja tärkeimpänä Mikko Alatalon kokoelma lastenlauluja. "Kanikanikanikanikanikanikani kaa..."

Willen Keittiö oli vauhdissa ja valmisti vatkulia sekä jotain piirakkaa. Onnistui yllättävänkin hyvin ja savuefektit oli tietenkin mukana. Kamera taltioi kaiken.

Iltapäivällä paikalle sitten saapuikin loput Kärnään osallistujat. Yhteensä meitä oli kuusi, joista kaksi oli oikeita miehiä ja neljä poikamiehiä. Perjantai-ilta meni saunoessa ja kävimme taas vaihteeksi kokeilemassa pääsemistä saaren laavulle yöksi. Vene oli täynnä porukkaa ja tavaraa ja yksi meistä huusi soututahtia niin lujaa kuin kurkustaan sai irti. Sitten huomasimme että laavulla olikin jo porukkaan. Ja sanoivat olevansa siellä yötä, joten se siitä. Grillailimme sitten ihan perinteisellä grillipaikalla ja olipa siinä Demolition Man taas vauhdissa kun kokeilin retkikeitintä. Leikkejä pimenevässä illassa. Kamera taltioi kaiken.

Lauantaina kävimme syömässä ja ostamassa kaupungilta kirjekuoria, paperia, kyniä sekä tietenkin terveyssiteitä. Kärnässä sitten askartelimme 20 aivan mahtavaa kirjettä yhdelle kavereistamme joka ei päässyt Kärnään kun oli "tyttöystävän synttärit". Tekosyitä. No saimmepa aiheen ainakin tehdä vähän kirjeitä. Siinä oli ihan perinteisiä rakkauskirjeitä, eroottisia runoja, satu ja kaikkea muuta pientä kivaa. Nyt tuli deja vu blogille kirjoittamisesta... Hassua. No palataan asiaan. Niin kirjeitä kirjoittelimme ja täytyy sanoa että olimme kyllä luovia. Kamera taltioi kaiken.

Lauantaina illalla kävimme uimassa ja sinne jäi järven pohjaan muisto meistä. Nimittäin yhdet silmälasit. Niin siinä käy kun hyppii lasit päässä järveen. No sainpahan ainakin ajaa ilmastoidulla uudella autolla koska kaveri ei nähnyt ajaa.

Ja tietenkin pelasimme myös Marco Bjurström aliasta sekä mölkkyä munasillaan. Ja bangia.

Sunnuntaina haikein mielin sitten palasimme kukin tahoilleen. Ensi vuonna uudestaan.

Kokkolaan palasin sunnuntaina ja maanantaista keskiviikkoon olin töissä ja tänään vapaalla. Kihlattunikin sai töitä. Yllättävää kyllä vielä sattuu vuorot menemään tosi paljon yksiin. Ja kohtahan minulla työt loppuukin ja alkaa työttömän arki. Pitäisi kai vaivata päätä työnhaulla mutta ei jaksa pitää kiirettä.

Humppa Soi: Axxis - Touch the rainbow

Elämässäopittua: "Sitä on kuin pakana, jos ei ole aamupaska takana."

Kohtalon koura tarjoaa Kärnää

Ylihuomenna eli torstaina 5.8.2010 se taas koittelee karuimpiakin karjuja. Nimittäin edessä on Kärnä. Tämä jokavuotinen perinne toteutuu nyt jo ties kuinka monennen kerran. Tänään tai huomenna pitäisi vielä laittaa kasaan selviytymispakkaus eli poltella musiikkia mukaan.

Töissä on ollut ihan mukavaa vaikka väsyttää kun on ollut niin paljon vain yhden päivän vapaita. Ja tulevaisuus vähän huolettaa kun kuun loppuun asti vain on sopimusta. Saa nähdä miten sitten äijän käy.

Muuton uuten kämppäänkin sain hoidettua. Kiire meinasi tulla mutta onneksi kaveri auttoi. Kiitos hänelle. Kämppä on erikoinen mutta hieno. Siellä on nyt jo hieman viileä joten vähän talvi pelottaa. Toivottavasti patterit toimivat hyvin. Ja saunankin eilen testasin. Aivan järkyttävässä kunnossa se oli ja vähän sitä kuurasin ennen kuin kehtasin sinne mennä. Ihan ok se on mutta pitäisi vielä kunnolla pestä se.

Mutta nyt Kärnä kutkuttaa mieltä niin paljon ettei kirjoittaminen luonnistu...

Humppa Soi: Gasoline Girls & Petrol Boys - Kiltti sängyssä

Kuuma ja väsy, mutta tyytyväinen

Tänään seitsemäksi töihin ja siellä tuli jo lämmin. Kolmelta pääsin töistä ja vähän neljän jälkeen aloitimme jo muuttokuorman teon. Nyt puoli yhdeksältä saimme sen lopetettua ja nyt suihkun kautta vuoteeseen. Postissakin tuli Mikko Alatalon levy joten jos mestari tuudittaisi minut uneen ihanimpaan...

Humppa Ei Soi Mutta Jos Soisi Niin Se Olisi: M.A. Numminen: Maggara ja ruumisarggu

Polvistun eteesi sun...

Tai itse asiassa polvistuin jo. Rakkainpani eteen ja vaimoksi pyysin. Olimme kuitenkin tylsiä ja asia oli jo ennalta sovittu. 15.7. kun vihdoin ja viimein sain kesän ensimmäisen tilin ja sattui olemaan vapaapäivä niin suunnistimme aamujunalla Ouluun. Siellä sitten heti kun kultasepän liike aukesi niin siellä seisoi tämä nuoripari hieman perhosia vatsassa valitsemassa sormuksia. Yhteisymmärrykseen pääsimme nopeasti ja kaiverruksetkin sai vielä samana päivänä. Nopeaa toimintaa. Pizzalapionkin saimme kaupan päälle. Ja kyllä luitte oikein. Ei hopeinen kakkulapio vaan hopeinen pizzalapio. Jotenkin hassua.

No nyt minulla on sitten sormus vasemmassa nimettömässä ollut jo reilun viikon. Alkaa jo vähitellen tottua siihen. Hassulta se alukis tuntui vaikka tokihan aikaisemminkin olen kihloissa ollut. Jotenkin nyt asia tuntuu vielä vakavemmalta kun suunnitellaan kihlajaisia ja häistäkin jo keskustellaan. Kaikki kuitenkin aikanaan.

Ja paluu polvistumiseen. Olin minä sen verran kuitenkin herrasmies että polvistuin sormusten kanssa ja kosin ihan virallisestikin. Tämä tapahtui Kokkolassa lintutornilla. Halusin että sormusten sormeenlaitto tapahtuu jotenkin luonnon lähellä. Tykkään luonnosta. Ja vaikka asia oli kuinka sovittu ja vastaus tiedossa niin oli siinä oma kutkutus kuitenkin.

Ystävät ja tuttavat ja sukulaiset ja työkaverit sun muut ovat ottaneet uutisen innolla vastaan ja sehän piristää mieltä. Kotopuoli ei ole vielä kuitenkaan nähnyt sormuksia, koska olen AINA töissä. Tai ainakin tuntuu siltä.

Ja ensi viikolla pitäisi muuttaakin. Ja vain yksi vapaapäivä. No kunhan siitä selviää jotenkuten edes hengissä niin pian on jo Kärnän aika. Odotan sitä kovasti. Siellä saa nollailtua ajatuksia vaikka selvin päin aina olemmekin. Onneksi.

Nyt nukkumaan. Tai ei vielä mutta kohta. Aamulla töihin.

Kovasti toivon taas vaihteeksi että saisin tämän kirjoitus harrastuksen elpymään. Tämä kun on meilkeinpä niitä ainoita harrastuksia, musiikin kuuntelun lisäksi.

Humppa Soi: Metallifonia - Carmina Burana

Päivitellen sotaan

No ei nyt sotaan kuitenkaan, ihan vain töihin matkaan tässä puolen päivän pintaan. Mutta blogin ulkoasu nyt vähän muuttui. Aluksi tällaiseen suuntaan ja sitten joskus jos intoa piisaa niin viilaan tämän kunnolla mieleisekseni.

Taas vaihteeksi on jäänyt tämä kirjoittelu tänne. Miten tähän ei muka aikaa ole?

Mitä kuuluu Willelle? Vieläkö sun ihanteena on Mikko Alatalo?

Hyvää kuuluu ja on tietysti.

Töissä kuluu aamupäivät jos on aamuvuoro ja illat jos on iltavuoro. Harvinaiset vapaapäivät kuluu aivan liian nopeasti.

Mitäs muuta kuin töitä? Asunnon irtisanoin ja hetken katselin uutta kämppää ja sitten osuikin kohdilleen sopiva. Ruman kaksikerroksisen kerrostalon kellarikerros. Ulkoapäin erittäin kolkon näköinen mutta sisältä mielenkiintoinen. Ja lähellä työpaikkaa. Ja halpa. Kuun lopulla saan muuttaa. Odottelen sitä innoissani.

Ja sitten pitää täälläkin mainostaa sitä kun kävimme tyttöystäväni kanssa lintutornilla. Oli mahtava reissu. Siellä lenteli kaksi kalasääskeä ja aina välillä ne nappailivat kaloja merestä. Komean näköistä. Tykkään luonnosta.

Tällaista tänään.

Humppa Soi: Ninni Martikainen: LE LE LE
Humpastalainattua:
"Lelle lelle lelle lelle le muutan aurinkorannalle
Lelle lelle lelle lelle le levätä saan."

Utopiaa se olikin

Kissa lähti iltapäivällä. Kissa palaa yömyöhällä. Enkä puhu nyt sellaisesta kivasta roihusta minkä tulitikuilla saa aikaan. Puhun palaamisesta.

Valoitetaan hiukan tarkemmin tätä asiaa.

Iltapäivällä tätini tuli hakemaan tyttökaverini kissaa tarkoituksena saada kissa maaseudulle nauttimaan elämästä. Kissa ei paljon edes laittanut vastaan ja matkankin oli nukkunut nätisti ja välillä katsellut kiltisti maisemia. Huokaisimme rakkaani kanssa helpotuksesta kun vihdoin pääsimme katista eroon. Ei siinä, kiva kissa se on. Kiltti ja ihmisrakas. Liiankin. Ja sitten se karvan määrä ja yölliset ovenraapimiset sekä hiusten syömiset. Ja kyllähän kissan kuuluu elää maalla tai ainakin niin että pääsee välillä ulos.

No ilta meni mukavasti. Saunan lämmitimme ja rakkaani paistoi erittäin hyviä sämpylöitä. Vaikka vähän ikävä kirpaisikin kun katti oli poissa niin nautimme elämästä ilman sitä. Sitten. Yksi puhelinsoitto. Tätini soitti että kissa ei ollut tykännyt toisista kissoista ja oli ottanut oikein kunnolla kuulemma yhteen ja tätinikin kimppuun käynyt. Joten he tulivat siellä siihen päätökseen että palauttavat kissan samantien. Eivät halua edes kokeilla paria päivää jos rauhoittuisi. Rasittaa. Emme halua sitä takaisin. Mutta ei auta. Pakko mikä pakko. Jos meinaa sukulaisiin välit pitää. Ja minä meinaan.

Joten kissa elelee vielä täällä kunnes keksimme minne saisimme sen lahjoitettua. Jos joku siis haluaa vajaa kolmevuotiaan leikatun ihmisrakkaan kollikissan niin ilmoittakaa minulle.

Ja huomenna töihin. Iltaan. Ja pari viikkoa mennään typerillä päivän vapailla. Juhannuskin töissä.

Humppa Soi: Axxis: She Got Nine Lifes
Humpastalainattua:
"She got a bad - sad - history
A really sick life wrapped in mystery"

Kesä jonka kerran elää saan

Kesä on koittanut ja Mannisen polttama kesäbiiseistä koottu CD pyörii soittimessa. Viikko on vierähtänyt töissä ja viikonloppu vapaalla. Eilen kahvittelimme kavereiden kanssa tyttöystäväni uudella kämpällä. Ja ei emme muuta yhteen. Sitten vasta kun pappi sanoo aamen. Rahallisesti olisi tietysti viisainta muuttaa yhteen, mutta ei kaikkea voi rahassa mitata. Periaatteet ennen kaikkea.

Kahvit siellä jo varmaan ovat tippuneet minua varten. Ja pyykitkin saa kohta ottaa pois koneesta. Tänne tekisi hirveästi mieli kirjoittaa, mutta ei nyt ehdi/jouda/jaksa/huvita.... Myöhemmin...

Humppa Soi: PMMP: Se biisi jossa lauletaan kesäkavereista.
Humpastalainattua: "...tulee kova nälkä..."

P.S. Kissa muuttaa huomenna maalle. Ketä minä sitten kiusaan?

Osaanko yhä?

Osaanko vielä kirjoittaa tänne? Vieläkö sanainen arkkuni aukeaa vai ovatko saranat jo ruostuneet umpeen? Sykkiikö lyyrikon sydän vielä rinnassa lähihoitajan? Näihin kaikkiin turhiin kysymyksiin saat vastauksen kun luet tekstin loppuun asti.

28.5. se tapahtui. Ultimus Tampereella nappasi itselleen ammatin Kokkolassa. Minusta leivottiin lähihoitaja. Eikä edes rimaa hipovilla papereilla vaan puhtaasti meni kaikki läpi. Jopa yhden ylimääräisen opintopisteen tein. Ja stipendinkin sain. Se määräytyi luokkamme äänestyksellä. Osasin siis nuoleskella hyvin kanssatovereitani enkä pelkästään opettajia.

Koululla pidetyn valmistujaistilaisuuden jälkeen katsoimme illan pikkusiskoni kanssa kauhuelokuvia. Lauantaina sitten olikin juhlat. Tyttöystäväni valmistui samaan ammattiin, samalta luokalta. Hänen juhlat oli lauantaina 29.5. ja siellä sai syödä mahan täyteen herkkuja. Siitä viikon päästä eli viime lauantaina pidimme minun juhlat kotoseudullani. Ja taas maha täyteen. Sunnuntaina vielä savusauna niin kyllähän sitä kelpasi.

Tähän väliin on pakko mainita muutama lahja jonka sain: alkoholiton viini, hippopeli, ensiapulaukku, Ihmebantu, astioita, vaatteita sun muuta... Mutta kaikista isoin kiitos kuuluu Manniselle joka pelasti lahjapöytäni. Sain häneltä Mikko Alatalon c-kasetin lastenlauluja sekä LP:n aikuistenlauluja! Kiitos! Tippa vierähtää silmäkulmaan...

Nyt ei liikutuksen kyyneliltä pysty enempää kirjoittamaan...

Lomaa vielä tämä viikko...

Maanantaina töihin...

Tyttöystävällä uusi kämppä...

Kissasta eroon...

Humppa Soi: Viikate: Viina, terva ja hauta

Anna vettä kuihtuneelle blogille

Blogini tuntuu kuivuvan kasaan. Kohta se on vain pieni kuiva koppura blogimaailman rehevässä puutarhassa. Jotenkin ei mukamas aikaa vaan tahdo löytyä tai riittävän tänne asti. Päivät ne vaan menee läpi korvien sunnuntait, maanantait, tiistait jne.

Koulu on loppusuoralla. Viimeinen koe takana ja opettaja lupasi että kaikki sen kyllä läpi pääsivät. Opinnäytetyö takana, ainoastaan toiminnallinen osuus siitä jäljellä ensi maanantaina. Pidämme rentoutushetken luokalle. Suoraan kopioimme siis ohjeet jostain ja hutasemme pois. Kaikki koulutehtävät on tehty. Harjoittelut takana.

Viikonloppuna pariksi vuoroksi töihin. Lauantaina ilta ja sunnuntaina aamu. Vähän jännittää kun siitä on melkein puoli vuotta kun siellä viimeksi töitä tein. Mutta eiköhän ne äkkiä mieleen muistu. Kesäksi aina syyskuuhun asti olisi siellä töitä tehtäväksi. Pari viikkoa pidän kuitenkin lomaa ennen töiden alkua.

Valmistujaisiakin olisi vaikka muille jakaa tai no ei nyt ihan niin paljon. Kahdet vain. Ensiksi täällä tyttöystäväni valmistujaisjuhlat ja sitten kotopuolessa minun. Ja siinä välissä pitäisi yksi muuttokuormakin hoitaa. Ei minun, vaikka tekisi jo mieli muuttaa.

Rahattomuus piinaa vieläkin vähän mutta eiköhän se siitä. Jos tänään vaikka antaisi itselleen luvan kympillä ostaa jotain kivaa kirpparilta tai muualta.

Tällaista täällä.

Kiitos.

Helmassa luonnon

Vappu meni munkkien parissa.

Tänään kävimme pienellä luontoretkellä (10 km).

Luontoretken saldo:

Kissa, varpunen, vihervarpunen, harakka, varis, ihmisiä (vanhoja, nuoria, miehiä,naisia), koiria (pieniä, isoja, karvaisia), lokkeja (nauru-, kala-, meri- ?), kuovi, joutsenia, sepelkyyhkyjä, muurahaisia, Punahilkka, jäniksen jälkiä, oravan pesä, linnun pesä, outo lintu, paljon linnunpönttöjä, eläimen jätöksiä (orava?), kiviä, ruostunut hylsy, vanha majakka, meri, lintutorni, hyvät eväät, kipeät jalat ja paljon paljon muuta...

Download:

FLVMP43GP

Marianneja syön

Enää tämä ja ensi viikko harjoittelua niin sitten tämä pitkä harjoittelu on ohi. Tänään on työvuoro. Iltavuoro jossa olen yksin kuntoutujien kanssa. Mannapuuroakin pitäisi osata heille keittää. Toivottavasti menee hyvin. Sitten huomenna olisi välivuoro (9.00-17.00) ja perjantai onkin sitten vapaa. Ja niin on maanantaikin. Pitkä viikonloppu. Aluksi oli tarkoituksena lähteä veljen kanssa Kouvolaan katsomaan NMB:tä ja muita hyviä bändejä mutta sekin suunnitelma romahti. Hieman kismittää. Toinen asia mikä kismittää on rahapula. Perjantaina tulee parin päivän palkka mutta taitaa mennä koko summa laskuihin. Ja minä kun odotin että vihdoin pääsisin ostamaan itselleni jonkun uuden levyn. Ei sitten. Kesään taidan joutua odottamaan.

Elämä rullailee muuten ihan mukavalla radalla. Ei mitään erikoista. Tasaista.

Humppa Soi: Uutta Maija Vilkkumaata Levykauppa Äxän sivuilta.

Hurjan nuoruuteni seuduilla tuli käytyä

Eli siis Tampereella. Seurakunnan kuoro meni sinne laulamaan ja mukana oli myös meitä kannustusjoukkoja. Lauantai meni miltei täysin kirkolla. Välillä oli kuunneltiin Herran sanaa ja hienoa laulua ja välillä syötiin tai juotiin kahvia. Oikein mukava päivä oli. Illalla menin serkulleni yöksi ja aamulla oli vielä yksi jumalanpalvelus jonka jälkeen sitten menimme "shoppailemaan". Rahatilanteeni oli ja on edelleen niin heikko että hyvä kun sain murua ostettua rinnan alle. Jäi siis kovin vähäiselle ostokseni. Kaiken kaikkeaan täytyy kyllä kehua että oli hieno reissu. Pidän kyllä muutenkin Tampereen kaupungista. Täytyy yrittää kesällä jossain välissä mennä siellä käymään oikein ajan kanssa.

Tänään takaisin arkeen ja harjoitteluun. Ei sitäkään enää oikein jaksaisi mutta täytyy nämä kolme viimeistä viikkoa jotenkin räpiköidä.

Humppa Soi: No Man's Band: Ruumiinvalvojaiset
Humpastalainattua:
"Uskothan vielä ihmeisiin vaikket näe, uskothan kuitenkin,
hauta tyhjä on, kuollut heräsi henkiin"

Nyt tulee tekstiä...

...eipäs tulekaan. Katsotaan joskus toiste uudestaan.

Humppa Soi: Simo Salminen: Suurena miehenä
Humpastalainattua:
"Pienenä poikana lissu sanoi että hän on vähän niin kuin Impi
no minä sanoin sille että kyllä se on Taka-Puotilan Impiä kaunihimpi.
Suurena miehenä tajusin mä sen että mulla oli aukkoja tiedoissa."

...ja rannoille hampparin

Kevät se on tullut tännekin. Kadut ja tiet ovat jo sulat. Lunta on vielä kuitenkin pihoilla aikasta paljon. Kevätmuutto on linnuilla alkanut. Outoa kun ulkona käyskennellessä kuulee lintujen laulua. Talven jälkeen se on musiikkia korville.

Musiikkia mielelle taas on se kun saimme esitettyä opinnäytetyömme. Vähän meinasi venähtää pitkäksi se esitys kun se oli lähinnä suoraan lukemista, mutta sen verran sanoivat että siinä hyvän tasolla se työ noin suurinpiirtein on. On yksi iso stressi nyt takana.

Harjoittelu on mennyt ihan mukavasti vaikka väliarvioinnissa aika paljon sainkin palautetta siitä että minun pitäisi olla aktiivisempi ja oma-aloitteisesti keksiä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Vähän meinasin alkaa siitä ressaamaan mutta sitten tuumasin että antaa olla. Menkööt miten menee. Kyllä se läpi menee jo ihan puhtaasti. Ei enää jaksaisi panostaa. Yksi iso koekin olisi vielä jäljellä ja pari rästitehtävää tekemättä. Mutta joka tapauksessa valmistuminen alkaa olla jo todella lähellä. Voi olla että vähän reilun kuukauden päästä olen valmis lähihoitaja.

Tänään menen iltapäivällä tutustumaan yhteen mielenterveyskuntoutujien päivätoiminta paikkaan ja huominen olisi vapaa. Tampereelle suuntaamme seurakunnan reissulla lauantaina ja olemme siellä yhden yön. Vähän jännittää kyseinen reissu vaikka uskoisinkin että siitä tulee mukava.

Humppa Soi: Agents: Tiikerihai
Humpastalainattua:
"Nyt on niin yksinäinen
Tyttö tuon nuorukaisen
Kun hän rintaansa murheen suuren sai
Tuotti sen tiikerihai"

Willen nimipäivää tänään vietetään

Arki jatkuu taas ja hyvissä merkeissä. Pahaenteinen aamuni alkoi seuraavalla seikkailulla.

Menin rakkaani kylpyhuoneeseen tarkoituksenani ajaa parta. Otin partakoneen käteeni ja aloin etsimään katseellani pistorasiaa. Löysin peilikaapista sellaisen kaiken maailman purkkien ja purnukoiden takaa. Aloin laittamaan töpseliä rasiaan kun tapahtui seuraavaa. Käteni siirsi hieman seuraavan näköistä hajuvesipulloa:



Pullo siirtyi hetki hetkeltä lähemmäksi reunaa kunnes väistämätön tapahtui. Pullo tippui. Suljin silmäni. Kuului kova paukaus. Avasin hitaasti silmäni ja katsoin vahinkoa. Eteeni avautui seuraava näkymä:



Olin rikkonut rakkaani lavuaarin. Tunnustan. Olen syyllinen. Anteeksi.

Näin siis alkoi tämä nimipäiväni. Nyt paistan itselleni perunoita ja hetken päästä pitääkin jo riennätä harjoitteluun. Iltavuoro ei anna armoa.

Humppa Soi: No Man's Band: Rakkauslaulu
Humpastalainattua:
"Mä vihaan sua, toivottavasti olet onnellinen
Mä vihaan sua, minä en ole, enkä koskaan tule
Mä vihaan sua, nuori ja kaunis ja niin petollinen
Mä vihaan sua, pinnalla kultaa, sisällä perkele.

"Kautta kivien ja kantojen"

Nyt kun opinnäytetyö on pois alta niin pitäisi keskittyä muihin koulutöihin. En kuitenkaan vielä jaksa panostaa mihinkään. Vietän pääsiäisloman miettimättä ja ressaamatta mitään ja sen jälkeen vasta alan keskittymään koulun loppusuoraan.

Harjoittelussa on mennyt hyvin ja ensi viikolla saan tehdä pari työvuoroa ihan oikeana työntekijänä. Tiedättekö, sellaisena joka saa palkkaa? Ja nyt kyllä joka sentti tuleekin tarpeeseen. On tässä aika moista kituuttamista taas ollut. Välillä jopa oltu tyttökaverini kanssa niin rahattomia että kun teki mieli tehdä lettuja niin ei voitu kun ei ollut rahaa ostaa maitoa. Nyt on kuitenkin sen verran että justiinsa ruokaan riittää.

Nyt kun rakkaani on aamuvuorossa (niin kuin aina) ja minä iltavuorossa niin tämän aamun pyhitän laiskuudelle ja netteilylle. Ja musiikille tietenkin.

Humppa Soi: Viikate: Korpi
Humpastalainattua:
"Miksi mielin silti olemaan
Kuin varjo tai kuollut haavanlehti konsaan
Miksi ovat vaihtoehdot koleasta koleaan
Vaikka yöpuu on lämmin ja syrjässä elämän"

P.S. No Man's Bandilta tulee tänä keväänä uusi levy joka on myspacen teaserin peruusteella erittäin hyvän kuuloinen.

Helpotus

Vihdoin saimme opinnäytetyön valmiiksi. Tosin se varmaan tulee vielä takaisin korjattavaksi mutta on ainakin ensimmäinen versio valmis. Iso on helpotus. Ja hyvä mieli.

Humppa Soi: Eric Clapton: Layla
Humpastalainattua:
"Please don't say we'll never find a way
And tell me all my love's in vain."

Tiedoite

Voikukkalajeja on yli 400.

Ikuisuusongelma

Iltavuoro edessä, opinnäytetyö vielä hieman kesken, viikonloppu häämöttää. Iltavuoroon vaatii enemmän motivaatiota lähteä kuin aamuvuoroon. Sen olen tässä taas todennut. Toisaalta kyllä ihanaa kun saa aamupalan nauttia rauhassa ja nukkua pitkään. Ja samoja aiheita täällä toistelen kuin aina ennenkin. Eikö minun elämässäni tapahdu mitään sellaista mistä tänne voisin kirjoitella? Parisuhde rullaa hyvin ja siitä en mitään kirjoittamista keksi. Harjoittelussa menee ihan hyvin. Rahaa ei ole. Ei ole mitään harrastustakaan mistä mitään keksisin kirjoittaa. On tämä välillä tällaista vähän väkisin vääntämistä. Pitäisi jostain saada potkua kirjoitteluun. Kuitenkin kun kerran tykkään kirjoittaa. Äh. En keksi mitään.

Iskelmä in my heart

Kyllä sitä ei saa mitään tehtyä kun iltavuoroon menee. Menee koko päivä hukkaan. Vaikka onhan se toisaalta kivaa kun saa nukkua myöhään. Yhdeltä pitäisi olla työpaikalla (tai jos virallisia ollaan niin harjoittelupaikalla). Olen kyllä viihtynyt harjoittelussa, mutta eipä hirveästi haittaisi että se olisi jo ohitse. Sen jälkeen kun ei ole kuin kolme viikkoa koulua ja sitten minun pitäisi olla valmis lähihoitaja. Opinnäytetyö on kuitenkin vielä kesken. On se kuitenkin ihan hyvällä mallilla. Ensi viikolla pitäisi lähettää se tarkastettavaksi.

Nyt kuitenkin keskityn tärkeään asiaan eli iskelmän kuuntelemiseen. Tykkään suomalaisesta iskelmästä, siis niistä vanhoista sellaisista. Ennen osattiin. Vanha holvikirkko, Rosvo-Roope, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kaikki paitsi purjehdus on turhaa... Lista on loputon. Puhumattakaan Mikko Alatalosta joka on jotain parempaa kuin mikään muu musiikki.

Humppa Soi: Eila Torvela: Hulivilityttö
Humpastalainattua: "Hulivili hui hai tyttö tää, elämässä aina selviää."

Otsikon keksimisen sietämätön keveys

Maanantaina oli opettajan kanssa alkukeskustelu. En haluaisi olla ilkeä ketään kohtaan tai sanoa pahasti kenestäkään, mutta kyseinen opettaja saa jotenkin karvani pystyyn. Keskustelun jälkeen jäi sellainen olo että olen ihan paska enkä osaa mitään. Ehkä sattui minullekin huono päivä tai jotain. Onneksi enää kaksi kertaa harjoittelun aikana tarvitsee opettajaa nähdä. En ehkä kestäisikään yhtään enempää.

Eilen tiistaina oli koululla työnohjausta. Meinasin nukahtaa sinne vaikka yleensä olen tykännyt niistä. Ja sieltä kun palasin takaisin työpaikalle niin iski kauhea olo. Alkoi tekemään pahaa, heikottaa ja pyörryttää. Ajattelin että nyt iski noro. Lähdin kesken päivän töistä pois. Olo oli heikko, en jaksanut muuta kuin heittäytyä sängyn päälle. Nukuin pari tuntia ja olo oli parempi. Illalla meinasi taas heikko olo yllättää mutta sekin meni lepäämällä ohi. Ja nyt on ollut ihan hyvä olo. Toivottavasti tämä tästä. Iltavuoro olisi tänään ja nyt ainakin näyttää siltä että sinne jaksan.

Ei kai tässä tänään muuta. Opinnäytetyö on edelleen pahasti kesken ja se ressaa. Parin viikon päästä deadline.

Humppa Soi: Klamydia: Mä oon tyhmä

"Siel ei nähty rauhaa"

Putoukset katsottu ja sivu tehty opinnäytetyöhön lisää. Seuraavaksi pitäisi tehdä tavoitteet harjoittelulle. En tykkää paperitöistä.

Viikonloppu edessä. Minä harjoittelussa. Lauantaina ilta, sunnuntaina aamu. Onneksi harjoittelupaikka on ihan vieressä, hyvä jos viisi minuuttia menee kävellessä.

Musiikkia tekee mieli...

Humppa Soi: Korpiklaani: Tapporauta

Vesi tippuu parvekkeen kaiteeseen

Aina se vaan meinaa jäädä tämä tänne kirjoittaminen. Täytyy kuitenkin yrittää vielä kirjoitella. On se kovasti laantunut niistä ajoista kun kirjoitin tänne joka päivä ja joskus parikin kertaa päivässä. Silloin tosin oli muu sosiaalinen elämä vähempää. En toki niitä aikoja takaisin haluakaan, mutta toivon vaan ettei tyystin tämä jää unholaan.

Harjoittelu alkoi maanantaina. Olen mielenterveykuntoutujien asumisyksikössä harjoittelussa seuraavat 9 viikkoa. Pitkä aika. Vielä muutaman päivän jälkeen ei osaa oikein sanoa tulenko viihtymään. Voi olla että siellä iskee välillä aika pitkäksi, kun tarkoitus olisi että jokainen kuntoutuja tekisi itse kaikki asiat ja konkreettista ohjaajan apua tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Asukkaat siellä on kyllä mukavia. Uskon että tulen heidän kanssaan kyllä viihtymään. Ensimmäinen päivä jo sen osoitti kun eräs asukkaista pyysi minua soittamaan kitaraa. Sanoin etten osaa ja kehoitin häntä itseään soittamaan. Hän innostui asiasta ja soitteli ja lauloi iskelmiä minulle. Minä sain valita aina kappaleen ja arvaattekin varmaan että käytin tilaisuutta hyväksi ja pyysin häntä soittamaan ja laulamaan Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo. Hienoja hetkiä tuollaiset. Tippa ihan silmäkulmaan nousee.

Tänään on ollut vapaapäivä ja se on mennyt ihan laiskotellessa. En ole tehnyt oikein mitään järkevää. Opinnäytetyötä on pitänyt tehdä mutta sekin on jäänyt ja olen vain netissä seikkaillut ja Putousta katsellut. Vielä olisi viimeinen jakso jäljellä. Yllättävän hyvä sarja vaikka kaikki sitä kehuvatkin.

Nyt odottelen että tyttöystäväni pääsee harjoittelusta ja sitten voisimme tehdä jotain murkinaa. Rahat meinaa vaan olla ihan lopussa. Joutuukohan sitä kohta ottamaan lisää opintolainaa. Saa nähdä. Makaronillla mennään... Olisi jo kesä ja töitä.

Humppa Soi: Airborne - Runnin' Wild

"Juuri nyt"

Juuri nyt kirjoitan blogille pitkästä aikaa. Tänään oli viimeinen päivä varsinaista koulua ennen toukokuuta. Ensi viikko on hiihtolomaa vai talvilomaksiko sitä pitää sanoa? Loman jälkeen alkaa 9 viikon harjoittelu mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä. Toivottavasti on mukava paikka.

Huomenna menemme koulusta Vaasaan tutustumaan vankilaan ja syömishäiriökeskukseen. Ja tietenkin käymme Raxissa syömässä ennen kuin menemme anoreksiasta kuulemaan. Me jäämme tyttöystäväni kanssa Vaasaan vielä viikonlopuksi. Hän menee serkkunsa ja minä veljeni luokse. Mukava päästä vähän reissuun, vaikka tili ammottaakin tyhjyyttä. Tietenkin töissä voisi käydä mutta kun pitäisi opinnäytetyötä tehdä ja lomakin tekee hyvää mielenrauhalle niin taidan kärvistellä köyhyysrajan alapuolella. Kesäksi onneksi on yksi työpaikka jo tiedossa ja hyvällä tuurilla sieltä lohkeaa pidempikin pesti. Minähän nimittäin valmistun toukokuun lopulla. Voitteko kuvitella? Ultimus saa ammatin. No ei pidä vielä nuolaista. Enköhän jotenkin tämänkin pilaa.

Mutta nyt on mentävä kahville. ABC kutsukoon...