Saa olla kyllä viimeinen kerta kun tänne kirjoitan

Siis tänä vuonna. Ensi vuonna kyllä kirjoittelen lisää. Voin vaikka uudenvuoden lupauksena luvata, että kirjoitan ensi vuonna ainakin kerran tänne. Toivottavasti enemmänkin, mutta ei aseteta rimaa liian korkealle.

Ja taas tekisi mieli laittaa vuoden alusta listaa elokuvista, musiikista, keikoista sun muusta mistä vuoden aikana pääsen nauttimaan. Harmikseni ne aina jää kesken. Mutta haittaneeko tuo. Jos tarpeeksi monesti sen aloittaa niin voihan olla että joskus pääsee vuoden loppuun asti.

Ja näin vuoden lopussa tietenkin voisi muistella mennyttä vuotta. No tehdään vaikka samalla kaavalla kuin joskus aiemminkin:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Ostin talon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?Yhtenä lupauksen tapaisena taisi olla kitaran soiton opettelu, mutta eipä se hedelmää kantanut. Edelleen soitan kitaraa yhtä hyvin kuin muitakin soittimia. Ensi vuodelle voisin luvata, että saisin levyhyllyt viimein asennettua seinälle asti.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?Hmm. Ei kukaan kovin läheinen. Muutama sukulainen ja tuttava kylläkin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?Töissä kyllä joutui kohtaamaan kuolemaan useaankin kertaan, mutta muuten en ainakaan muista.

5. Missä maissa kävit?Mistä aloitetaan? Suomessa. Mihin lopetetaan? Suomeen.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012?

Lottovoiton. 

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?Mitään ei kyllä tule mieleen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? 

Oma koti.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Blogin elvyttäminen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Eääh.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Siihenkin voisin vastata että tämä omakotitalo.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Oma ja vaimoni.

13. Kenen käytös masensi?
Ei saa puhua pahaa toisista.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Taloremppaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Kaikesta taloon liittyvästä.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Jukka Poika - Älä tyri nyt

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Ehkä lihavampi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ainakin velkaisempi

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Retkeilyä

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Laiskottelua

20. Kuinka vietit joulua?

Lapsuuden kodissa aaton ja muuten täällä Kokkolassa.

22. Rakastuitko vuonna 2012?
Aina vaan uudelleen ja uudelleen.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei kiitos.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Kimmo oli hyvä ja Elokuvan tarina sekä Hyvät ja huonot uutiset.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En nyt suoranaisesti vihaa, mutta Jesse Kaikuranta ärsyttää.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuure Kilpeläinen

28. Mitä halusit ja sait? 

Puusaunan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Lottovoitto.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Skyfall tai Expendables 2

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Käytiin vaimon kanssa kylpylässä. 27 vuotta täyttelin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Taloremontin valmistuminen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012?
Pitkälti vaimon valitsemaa vaatetta.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Vaimoni. Huumorintaju. Vaimoni huumorintaju.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Presidentin vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Kavereita jotka ovat hajaantuneet maailman turuille ja miksei toreillekin.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?Uudet työkaverit.

Olipas siinä kysymyksiä ja vähän tylsää vastailua, mutta jotain kuitenkin. Ensi vuoteen..

Humppa Soi: Rytmirotat - Tahdon Olla Alatalo

Ehkä paras joululahja ikinä

Jouluaaton vietimme kotopuolessa. Kaava meni jotenkin näin: Nukuttiin pitkään, aamupala, lumiukko, joulurauhanjulistus, riisipuuro, haudoille, saunaan, hyvää ruokaa, lahjailua, yötä myöten takaisin Kokkolaan.

Ja nyt on aivan pakko mainita tänne yhdestä joululahjastani. Vaimoni osti minulle partaveitsen ja kaiken muun mitä parran ajamiseen veitsellä tarvitsee. Olin kyllä todella iloisesti yllättynyt lahjasta. Aivan mahtava. Olin joskus nimittäin vain maininnut että olisi hienoa ajaa partaa oikein partaveitsellä. Nyt on edessä vain sen käytön opettelu. Äsken tuossa yritin jo hieman. Naama hieman punoittaa, mutta en nyt tiedä lyhenikö sänki yhtään. Suuremmilta haavoilta kylläkin vältyttiin.

Nyt pakko syödä jotain.

Heippahei.

Humppa Soi: Gamma Ray - Razorblade sigh

"Pakkasyö on ja..."

Torstaina oli raskas työpäivä. Meni tunnin ylitöiksikin. Mahdotonta hässäkkää. Olin aivan rikkipoikkihajalla.

Eilen oli kans hulinaa töissä. Tuntu että hommat ei edisty yhtään. Mutta mieli oli parempi ja onneksi työkaverinakin oli sellainen jonka kanssa pystyi ottamaan huumorilla asiat. Ja kun kello löi puoli kolme niin työaikani loppui ja minulla alkoi joululoma. Ruhtinaalliset 5 päivää vapaata. Koko joulu. Kyllä kelpaa minulle.

Töiden jälkeen suunnistinkin sitten kaupungille ja luovutin. Verta. Vaimoni pikkusiskon kanssa. Tämä oli minulle jo yhdeksäs kerta. Ensi kerralla siis ensimmäinen kymppi menee rikki. Vielä on matkaa sataseen.

Illalla osallstuin ensimmäistä kertaa Jukka Takalon nettipikkujouluihin. Siellä oli suorana live-esityksiä ja muuta mukavaa. Jukka Takalo itsekin soitteli ja lauleli muutaman uuden biisin. Hyvältä kuulosti. Muutenkin tuo tapahtuma oli hauska vaikka harmikseni iski väsymys jo siinä yhdentoista pintaan ja antauduin nukkumatin armoille. Jos ens vuonna yrittäisi pidempään.

Tänään olikin vuorossa siivoamista. Pistin tavarat järjestykseen, kannoin matot ulos, imuroin, pesin kylpyhuoneen lattian. Vaimoni pyyhki pölyt ja pesi lattiat. Aamupäivästä yritin laittaa pihalle joulukuusta pystyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Oksat siinä vain napsahteli poikki. Lopulta kuusi löysi paikkansa puuliiterin nurkalta, jonne se jäi odottamaan sahaamista polttopuiksi. Hermothan siinä kuusen kanssa painiessa meinasi mennä. Onneksi kun vaimoni sitten tuli töistä niin vedettiin roikalla valot pihan perällä olevaan kuuseen ja siitähän tuli oikein hieno. Edestä piti tosin sahata pienempi kuusi pois ja sen kannoin sisälle.

Ulkona se kuusi näytti vielä suhteellisen hyvältä, mutta kun sen tupaan sain niin kylläpä se onkin harva ja kiero. Koristeetkaan ei paljon auttanut, mutta onpahan ainakin oikea kuusi. Ja omasta metästä!

Kinkkukin laitettiin uuniin. Mittari tosin ei toiminutkaan. No ei se niin tarkkaa ole. Kello soi kahdelta jolloin sen pitäisi olla valmista. Pääsee huomenna vielä maistamaan sitä ennen kuin lähdemme Keski-Suomeen herkuttelemaan jouluruoilla.

Nyt minun silmäni painuvat väkisin umpeen, mutta yritän jakssaa vielä hetken niin saan laitettua pyykit kuivumaan.

On ollut työntäyteinen päivä, mutta on se vaan ihanaa kun nyt alkaa olla valmista ja saa alkaa rauhoittumaan joulun viettoon.

Elämässäopittua: Maustepippuri ei välttämättä kuulu munakkaan maustamiseen.

Fast as a shark

Nopeasti vain pyörähdän täällä kertomassa että oli mukava päivä: Oli mukava päivä.

Uninen päivä päättymässä

Viime yö ei oikein nappiin mennyt. Joskus kolmen jälkeen vasta nukahdin alakerran sohvalle. Ja kello soikin sitten kuudelta. Pirteänä siitä sitten töihin. Kyllä muuten väsytti. Tai ihan suoraan sanottuna nukutti. Onneksi työkaverit oli ymmärtäväisiä ja meillä oli yksi ylimääräinen käsipari, kun sairaanhoitajalla oli opiskelija ohjattavana.

Töiden jälkeen hain pizzat ja siellä näin yhtä entistä työkaveria, jonka pitäisi saada jo tämän kuun lopulla esikoinen. Siinä sitten vaihdettiin sanasia raskaudesta ja muutenkin elämästä. Oli kivaa jutella, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Vähän tuli ikäväkin sitä, kun hän oli meillä töissä. Sai ainakin nauraa kovasti. No onneksi siellä on vieläkin suurin osa työkavereista sellaisia että voi ottaa sopivasti huumorin kannalta.

Pizzan jälkeen olikin pakko hetkeksi ummistaa silmät. Vain puoleksi tunniksi kuitenkin. En oikein osaa pitkiä päiväunia nukkua. Ihan hyvä tietenkin.

Illalla kävimme vielä anopin luona kylässä ja katseltiin pitkästä aikaa "Ihmisten puoluetta". Ja naurettiin vedet silmissä.

Nyt voisikin sitten painua jo pehkuihin ja huomenna on onneksi vapaapäivä niin saa uinua.

Valvotaan sitten

On tämä kummallista. Uni ei tuu. Ei sitten millään. Eipä se väkisin makaaminenkaan auta. Kirjoitellaan sitten vaikka tänne.

Nyt on varmaan jo kolmas kerta elämäni aikana, kun kärsin unettomasta yöstä. Onkohan se jotenkin työstä johtuvaa stressiä. Kun tietää että aamulla pitäisi jaksaa töissä. Tyhmää tämä kyllä on. Väsyttää kauheasti, mutta ei auta. Mitähän sitä tekis tässä aamua odotellessa? Seitsemältä alkaa vasta työt. Pitäisköhän mennä jo nyt tekemään sinne aamupesuja ja syöttämään aamupalaa?

Katsois vaikka töllöä tai jotain...

"Kauneinta musiikkia"

Iltavuoron alkua odottelen. Ei kiinnostaisi. Siellä on tänään joku puurojuhla ja pari uutta asukastakin, joten hässäkkää piisaa. Onneksi kuitenkin kivojen työkavereiden kanssa saa olla.

Eilen saatiin vaimon kanssa aikaiseksi tehdä vähän pihatöitä. Piha kolattiin, linnuille jyviä, kuusi haettiin talon nurkalle. Sitä ei tosin saatu pystyyn, kun ei ole rautakankea. Valot siihen olis tarkoitus asentaa, mutta ulkojohtokin puuttuu.

Nyt on talossa hiljaista. Koira nukkuu kylpyhuoneessa. Vaimo on töissä. Kello vain raksuttaa seinällä. Musiikkikaan ei tällä hetkellä pauhaa. Kiva välillä nauttia ihan hiljaisuudesta.

Jos sitä kohta söis eilen tehtyä lasagnea.

Hohhoijaa.

Ultimus Tylsimys

Yövuorot takana päin. Ne on ihan kivoja nykyään kun on kaksi yökköä. Ei tarvitse yksin valvoskella. Ja nyt oli vielä opiskelijatyttönenkin kaverina. Sitähän melkein alkoi tuntemaan itsensä vanhaksi, kun se opiskelija sanoi syntyneensä vuonna -95. Siis kymmenen vuotta nuorempi kuin minä. Tässähän voisi alkaa murehtimaan enemmänkin iäkkyyttä ja vuosien vierimistä, mutta turhaahan sellainen touhu on.

Nyt vaimo on iltavuorossa ja minä istun koneella tylsistyen. On minulla anopin koira seurana, mutta ei sen kanssa oikein jaksa höpötellä. Tylsää seuraa olemme kumpikin toisillemme. Sipsejä söin äsken kun katsoin elokuvaa ja nyt on huono olo. Sehän herkkujen mättämisen tarkoitus kai onkin, että tulee morkkis ja huono olo.

Saunan vois vielä lämmittää.

Ajatus ei lennä.

Stratovarius soittelee ja laulaa taustalla.

Facebook on auki, mutta sieltäkään ei minulle törkeyksiä kukaan huutele.

Vaimo tekstaa whatsappissa.

Tylsää.

Humppa Soi: Stratovarius - Blind

Elämässäopittua: Kakkupohjaan laitetaan kolmea kananmunaa kohti 2 lasillista sokeria ja 2 lasillista jauhoja.

"Prässit sirkkelin terinä soi"

Tai oikeastaan kyllä itse sirkkeli se täällä taustalla soi. Vaimo on töissä ja appiukko tuli laittamaan yläkerran toisen makuuhuoneen kattolistoja. Joten mitäs minä muuta tekisin kuin kirjoittelisin blogia? En oikein osaa appiukkoa auttaa tuossa hommassa, joten uskoisin että enemmän on apua siitä kun pysyn poissa jaloista. Kattolistat alkaa kohta olla paikoillaan ja sitten lattialistat. Ja sen jälkeen lattian hiominen ja maalaus. Hiomiseen palkattiin vaimoni pikkuveli. Saa sekin köyhä lukiolainen vähän taskurahaa. Maalauksen sentään vois tehdä itse ettei aivan käytetä vaimon sukua hyväksi.

Sitten vain sähkömies paikalle laittamaan pistorasiat ja patterit sun muut. Sitten seuraakin se hetki jota olen odottanut talon ostosta asti. Nimittäin levyhyllyjen paikalleen laitto. Mikä onkaan mukavampaa kuin järjestellä levyjä haluamaansa järjestykseen. Yleensä lajittelen levyt musiikkityylin mukaan, mutta nyt voisi tietenkin laittaa vaikka aakkosjärjestykseen. Ja Mikko Alatalon tuotannolle pitää tietenkin keksiä joku oma vitriini tai jotain.

Ja sitten asiasta toiseen tai ehkä kolmanteen. Toissapäivänä se taisi olla, kun illalla jumituin lukemaan blogitekstejäni ajasta kun muutin tänne Kokkolaan. Kylläpäs on asiat muuttunut kovasti niistä ajoista. Aivan käsittämätöntä miten muutamassa vuodessa voi tapahtua niin paljon. Olen mennyt naimisiin, valmistunut ammattiin, saanut vakituisen työpaikan, ostanut auton ja talon, ja keväällä vielä tulossa isäksi. Huh huh.

Elämässäopittua: Piparkakkulinnunpöntön epäonnistuessa syntyy mörölle koti.

Missäs sitä muualla huutelis kuin täällä

Talon sain siivottua. Tai siis raivattua ja imuroitua. On se vaan kivaa kun on puhdasta, vaikka eipä se kauan kestäkään. Ja on kiva yllättää vaimo siivoamalla.

Vaimo kun on iltavuorossa niin tämä mies katselee leffoja ja kuuntelee musiikkia. Tänään katsoin elokuvan "Parents". Oli positiivinen yllätys. Kauhukomedia pojasta jonka vanhemmat ovat ihmissyöjiä. Yllättävän tunnelmallinen elokuva.

Sitten katselin "Breaking Baddia". Siinä on kans hyvä sarja. Netflixistä on hyvä katsella just sarjoja. "Pikku-britannian" sieltä sain jo katsottua. Ja "Peepshow" on myös hyvä sarja. Ja tietenkin "Hiuskarvan varassa". Bear Grylls on hieno mies. Harvoin herää niin kovia inhoreaktioita kun sen pätemistä katsoo. Suosittelen. Tahatonta komiikkaa parhaimmillaan.

Tämän illan soundtrack taasen on pitänyt sisällään Apulantaa ja Metallicaa. Hienoa kuunnelle S/M levyä kunnon äänentoistolla.

Aamulla kävimme neuvolassa. Siellä kuuntelimme sydänääniä. Hyvin kuului. Hassua.

Neuvolan jälkeen kävimme hakemassa pizzat. Juuri meitä ennen oli 40 pizzan tilaus, joten aikamoista hässäkkää oli Kotipizzassa. Polttivat hieman pizzaanikin. Pahoittelivat kovasti, mutta minua se ei häirinnyt. Harvoin minulle on liian palanutta ruoka. No sitten myyjä huomasi vielä että siitä puuttuu sipuli, joten teki kuitenkin uuden pizzan. Korvauksena antoi vielä pari ylimääräistä leimaa pizzapassiin. Eipä tuollaiset vahingot haittaa, kun myyjät olivat niin mukavia. Naureskeltiin vaan. Kyllä hyvä asiakaspalvelu vaan saa hyvälle mielelle. Harvoin sitä enää kohtaa. Monesti se on sellaista jäykkää ja vakavaa tai teennäistä. Sellaista että hymyillään nyt kun se kuuluu työhön.

Töissä sattuu ja tapahtuu, mutta niistä en tänne kirjoita.

Nyt saunaan ja takkaan tuli, kun anoppi ja vaimoni sisko tulevat ehkä saunomaan.

Humppa Soi: Metallica - Wherever I may  roam
Humpastalainattua: "I'm free to speak my mind anywhere"

Elämässäopittua: Tosi harvoin sitä nykyään keksii mitään mitä olisi päivän aikana oppinut.

Joulut pienet vietetty on

Eilen oli sitten työpaikan pikkujoulut. Kivaa oli. Meille oli vuokrattu mukava paikka jossa ensiksi söimme mahamme täyteen jouluruokaa. No minä en kyllä laatikoista ja rosolleista välitä, mutta onneksi oli ihan perunoitakin. Ja kinkkua. Ja hyvää sallaaddia. Maha tuli täyteen. Kahvit päälle ja sitten oli pienimuotoista ohjelmaakin. Bingoa pelattiin ja hassuteltiin. Pukkikin käväisi tyhjentämässä kassejaan. Vekkuli oli pukki jouluinen.

Loppuilta sitten menikin karaokea laulellen ja tanssilattialla pyörien. Minutkin sinne yritettiin välillä vetää mukaan ja sain taas todeta ettei tämä lantio kyllä taivu millään musiikin tahtiin.

Suurin osa taisi lähteä vielä jatkoillekin, mutta minä tyydyin vain heittämään porukan kaupunkiin ja tylsästi lähdin kotio. Kaiken kaikkiaan illasta jäi erittäin positiivinen maku suuhun. Viime vuoteen verrattuna meininkin oli huomattavasti rennompaa ja vapaampaa. Ei sellaista ahdistavaa jäykkyyttä. Ja kyllä siellä taas porukka kehui humalapäissään työporukkaa. No tottahan se kyllä onkin, että meillä on erittäin hyvä työporukka. Monenikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Eipä tuota työtä kyllä jaksaisi tehdäkään jos ei olisi niin mukavia työkavereita.

Ja tänä vuonna ei tänne blogille joulukalenteria muuten tulekaan, kun laitan sen naamaiseen kirjaan.

Kohta vaimoa hakemaan työmaalta ja anopin luokse ehkä kahville.

Humppa Soi: EdGuy -  The Pharaoh

Pikkujoulussaopittua: "Villellä on aina niin outoa musiikkia." (Tokaisi työkaverini kun istui autooni ja siellä soi Electric Six)

Anteeksi. Mainitsen joulun.

Joulu lähestyy. Vielä olen onneksi välttynyt ahdistumista kauppojen joulun tyrkyttämiseen. Yleensä marraskuun puolessa välissä jo tympäsee koko joulu, kun sitä joka paikassa mainostetaan. Olen sitä mieltä, että vasta joulukuussa saisi mainita sanan joulu. Ehtisi aivan hyvin. Nyt kyllä itse sodin tätä sääntöäni vastaan, kun puhun joulusta.

Tänä vuonna joulussa on se mukava puoli, että olen vapaalla. Pari viime joulua olen ollut töissä aattoillan ja joulupäiväaamun. Silloin menee koko joulu jotenkin kokonaan ohi. Nyt olen peräti viisi päivää vapaalla joulun aikaan. Pari päivää ennen joulua ja koko joulu. Sitten kun vielä vaimoni saisi vapaata niin kyllä kelpaisi. Ja vielä kun on tämä oma kotikin, jonne voisi käydä kaatamassa pihan perältä oikean joulukuusen.

Pikkujoulutkin olisi kuun alusta. Työpaikan sellaiset. Saa nähdä millaista tulee olemaan. Viime vuonna oli vähän vaisut, eikä oikein jatkoillekaan lähdetty kun piti töihin seuraavana päivänä.

Pitäisiköhän tänä vuonna laittaa youtube joulukalenteri facebookiin? On niin hauskaa, kun työkaverit ihmettelee mistä niitä biisejä ja artisteja oikein löydän. Viimeksi kun levyhyllyäni sinne raottelin niin yksikin sanoi, että Rautavaara oli ainoa jonka tunnisti. Tunnen suurta nautintoa, kun ihmiset pyörittelee päätään musiikkimakuni suhteen.

Kohta voisin alkaa siivoamaan ja yllättää vaimoni kun hän herää. Välillä on mukavaa pienillä asioilla piristää toisen mieltä.

Morjens.

Humppa Soi: Vilperin Perikunta - Rakkaustarina
Humpastalainattua:
"Kun sä lähdit, mulle hymyilit, sanoit yhden sanan: shit. Mä en silloin tiennyt mitä sillä tarkoitit. Mut mä katsoin sanakirjastani. Sä puhuit lakanoista, voi kultaseni, jos oisin silloin tiennyt mihin vihjailit."

Elämässäopittua: "Dr Horrible's Sing-along Blog on hieno elokuva."

"Hän sanoi älä itseäs pelkää"

Nyt kun taustalla soi Ekkedien tanssi, kello lähestyy puoltayötä ja vaimokin on töissä niin on aika kirjoittaa blogille.

Kirjoittaa ja paljastaa jotain suurta. Tai oikeastaan pientä. Arvaattekin varmaan mistä on kyse? Ensiksi tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin, sitten mentiin kihloihin ja naimisiin, ostettiin talo, saatiin vakituiset työpaikat ja ensi keväänä pieni perheemme kasvaa kolmeksi. Toukokuun lopulla on laskettu aika. Tällä hetkellä taitaa olla viikkoja takana 13. Nyt uskaltaa asiasta jo puhua muillekin kuin lähimmäisille. Ei kuitenkaan vielä facebookissa. Mukavampi kertoa naamatusten ihmisille.

On kyllä jännää aikaa. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Minusta tulee isä. Vaikeaa sitä on käsittää. Näin se elämä vaan asettuu uomaansa vaikka täälläkin vielä hetki sitten valitin kun elämälläni ei ole suuntaa. Hassua.

 Humppa Soi: Tabula Rasa - Omantunnon rukous
Humpastalainattua löytyy otsikosta.

Elämässäopittua: Meidän ei kannata tilata lehteä, kun sitä ei muista hakea laatikosta.

"Kerran miulla oli unelma ja tämä se on"

Kömpelö otsikko, mutta mahtava viikonloppu.

Perjantaina kuudelta istuin valtion rautateiden kyytiin kohti Tamperetta. Perjantai-ilta kului kaverin luona elokuvia katsellen Netflixistä.

Lauantaina herättyäni alkoi illan odotus. Kebabbia syöden ja Breaking Baddia katsellen tapoimme aikaa, kunnes oli aika lähteä ajelemaan Helsinkiin päin. Navigaattori ohjasi meidät helposti Hartwall areenan parkkihalliin. Jokunen muukin ihminen oli paikalle saapunut.

Tavoille uskollisina joimme yhdet ja vain yhdet lonkerot ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa katsomosta. Helpostihan sekin löytyi ja saimme taas odotella. Sitähän se keikkailu paljolti onkin. Onneksi taustalla pyöri rasittavia mainoksia Robinin elokuvasta. (Taitaa Robinilla olla vakavakin sairaus, kun sydämestä palanen puuttuu.)

Odotus lopulta palkittiin kun halli alkoi olla täynnä ja kello lyödä kahdeksaa. Tutun lakanan taakse heijastui kuva Hietalan Marcosta keinutuolissa ja Taikatalven sävelet alkoi soida. Kun lopulta lakana tippui alas paljastaen koko bändin niin aivan kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin.

Hyvin otti yleisö vastaan uuden laulajan. Ja miksei olisi? Floor Jansen lauloi todella hyvin, sekä Anetten että Tarjan aikaisia lauluja. Nyt vain toivotaan, että Floor jäisi bändiin.

Illan keikka tarjosi paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Oli Pekka Kuusiston viulun soittoa, pyroja, tulitanssijoita ja ennen kaikkea menevää musiikkia. Uusia ja vanhoja biisejä sopivassa suhteessa. Puolitoistatuntinen vierähti taas todella nopeasti. Lisää jäin taas kaipaamaan, niin kuin aina Nightwishin keikan jälkeen. Vaikka suhteellisen paljon käyn keikoilla niin Nightwish on kuitenkin aina se kaikkein mieluisin.

Keikan jälkeen joutuikin sitten taas vähän odottelemaan, kun permannolle kannettiin tuoleja. Sitten alkoi illan erikoisuus. Nimittäin Imaginarium -elokuva. Holopainen ei ujona miehenä uskaltanut tulla elokuvaa esittelemään joten Hietala ja Stobe Harju hoitivat sen puolen.

No oliko elokuva sitten hyvä? No olihan se. Nightwishin näköinen. Unenomainen. Satumainen. En tiedä sitten miten elokuva uppoaa ihmisiin, jotka ei Nightwishiä niin tunne. Mutta minä pidin. Ja toivottavasti muutkin fanit.

Keikan ja elokuvan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Sunnuntaina sain sitten jo esimakua arjesta, kun jouduin odottelemaan junaa pari tuntia, kun ensimmäinen juna johon yritin oli täynnä.

Ja tänään todellinen arkeen paluu. Iltavuoroon töihin. Ei kyllä kiinnostaisi.

Humppa Soi: Nightwish - Ghost Love Score

Elämässäopittua: Minihameet tulivat muotiin 60-luvulla.

Viime hetken rykäisy

Nyt ei ole kauan aikaa kirjoittaa, mutta yritetään jotain nopeasti kuitenkin väkertää. Lähden nimittäin kohta Tampereelle röntgenkaverini luokse yöksi ja sieltä sitten huomenna suureen maailmaan Helsinkiin. Juna lähtöö kuudelta ja sitä ennen pitää käydä heittämässä (tai ehkä kuitenkin ajan) auto vaimolleni töihin ja makuunista voisi käydä ostamassa matkakarkkia.

Selailin tuossa äsken vanhoja tekstejäni, kun yritin etsiä löytyisikö sieltä tietoa eräästä musiikkikappaleesta. Siitä missä se mies lähtee iskemään naisia ja saakin oikein täyden kympin naisen ja sitten pikkupöksyt lentää patterin taa ja lopulta mies herää ja kaikki oli unta vaan. Hieno biisi, mutta kun ei millään muista mikä se oli. Tampereella ollessani sitä kuuntelin. Auttakaa jos muistatte miestä mäessä.

Samalla siinä iski pieni nostalgian kaipuu Tampereen aikoihin, vaikka silloin kaikki ahdisti ja ketutti ja masensikin välillä niin tämä blogille kirjoittelu oli silloin todella antoisaa. Tietenkin nyt itse elämä on antoisaa, niin kai se on ymmärrettävää että blogielämä sitten taas tahtoo hyytyä. Mielenkiintoista tämä elämä ja vanhojen muistelu.

Palaan viikonlopun jälkeen keikka/elokuvakokemusta rikkaampana ja saatanpa paljastaa jotain muutakin elämästäni. Tai sitten en. Palaa. Laisinkaan.

Humppa Soi: Nightwish - Last Ride of the Day

Elämässäopittua: Pitäisi ottaa taas käytäntöön elämässäopittua -osio.

Odotan...

... että pääsen hakemaan vaimoani töistä puoli kymmeneltä.
... että tuleekohan appiukko jatkamaan yläkerran toisen makuuhuoneen tapetoimista.
... että olisi aikaa katsoa joku elokuva netflixistä.
... että olisi perjantai ja olisin matkalla Tampereelle.
... ennenkaikkea sitä että olisi lauantai ja pääsisin näkemään Nightwishin keikan Floor Jansenin laulamana sekä sen kauan odotetun elokuvan.

Näitä odotellessa takka lämpiää ja katselen ylen areenalta dokumenttia elokuvan historiasta.

 Humppa ei soi, mutta kohta soi autossa suomipunkin kokoelma.

Jazzia ja jaarittelua

Hei taas rakkaat ystävät ja vihamiehet. Nyt kun vihdoin ja viimein saimme ostettua tietokoneen ukkosen särkemän tilalle, niin on aika taas kerran elvytellä hieman tätä harrastustani. Musiikin lisäksi melkeinpä ainoaa harrastustani. Tokihan luonnossa käppäilyä ja geokätköilyäkin tulee välillä harrastettua, mutta nekin on jotenkin jääneet. Niin kuin kaikki. Remppa ei etene, ei sitten millään. Ei kiinnosta. Liikkuakin pitäisi ja syömistä rajoittaa, kun paino taas nousee. Mutta ei jaksa, huvita.

Töissä nyt sentään on pakko käydä ja siellä onkin ollut ihan mukavaa, tai niin mukavaa kuin nyt töissä voi oikeastaan olla. Ainahan työ on työtä ja mieluummin olisi vapaalla, mutta niin. Joo. Tällaista taas. Jaarittelua.

Ja jazzia. Kuuntelen ma nyt. Bill Evansia. Olen siis siirtynyt tuhannen ja yhden levyn operaatiossa jo 60-luvulle. Ja jazz vain jatkuu. Tylsää tämä edelleen on.

Vaalitkin oli ja meni ja ehdokkaani ei päässyt läpi. Eipä noihin vaaleihin oikein tullut edes perehdyttyä. Jotenkin ei sekään innostanu vaikka tärkeäähän se olisi kiinnostua yhteiskunnallisista asioista tai jostain. En minä tiedä.

Intoa johonkin kaipaisin. En tiedä mihin, mutta johonkin. Vaikka tähän kirjoitteluun, kun on taas niin väkinäistä.

Vajoan jazziin...

Humppa Soi: Bill Evans - Solar

Katsaus

Töissä ollut ihan kivaa. Kiitos työkavereiden.

Vapaa-aika ollut tylsää yksin, mutta mukavaa vaimon kanssa.

Tänään on vapaata kokonainen päivä ja vaimolla yövuorot molemmin puolin päivää. Joten laiskottelen tänäänkin. Toissa yönä en saanut nukuttua kuin kolmisen tuntia niin viime yönä piti kerätä univelat takaisin. Nyt pitäisi jaksaa taas neljä työpäivää ja sitten taas yksi vapaa. On tämä vaan sellaista seuraavien vapaiden odottamista ja sitten kun on vapaa, niin mitään ei saa aikaiseksi.

No musiikkia olen kuunnellut mukavasti. Olen joskus ostanut kirjan 1001 Albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, ja olen nyt yrittänyt kuunnella niitä albumeja. Aluksi yritin löytää niitä kirjastosta, mutta heikosti tuntui sieltäkin löytyvän. Sitten latailin niitä netistä, mutta sekin oli liian vaikeaa. Lopulta tyydyin kuuntelemaan youtubesta. Sieltä löytyy hyvin biisi kuin biisi. Olen kuunnellut nyt 50-luvun levytyksiä ja lähinnä jazziahan se on ollut. Ei se oikein ole minun musiikkia. Raskasta kuunneltavaa. Ehkä siihenkin oppisi jos oikein paljon kuuntelisi, mutta ei minusta ainakaan vielä sellaiseen ole. Ehkä joskus vielä innostun oikein kunnolla, mutta siihen asti kuuntelen helpompaa musiikkia.

Nyt kohta voisin syödä eilistä riisiä ja kanaa. On muuten hyvää kun laittaa kolmen juuston kerman.

Humppa Soi: Miles Davis - Freddie Freeloader

Hukkaseen menee...

Siis. Aivan hukkaan menee vapaapäivät, kun vaimo on töissä. Ei saa niin mitään tehtyä. Sitä vaan katselee elokuvia ja kuuntelee musiikka ja pelailee. Eikä se edes ole niin hauskaa, kuin luulis. Silloin kun on töissä niin toivoo, että olis vapaata ja vois vaan olla ja laiskotella. Ja sitten kun on vapaalla ja laiskottelee, niin ahistaa kun tuntuu että aika menee ihan hukkaan. Oikein ei ole koskaan. Olen maailman laiskin ihminen lähtemään mihinkään ja varsinkaan yksin.

Ärsyttää vuorotyöläily. Vuorot menee taas enemmän ristiin kuin laki sallii. Kuuden viikon työvuorolistoissa ei taida olla yhtään kokonaista päivää yhteistä vapaata. Siinä se kesä sitten on mennytkin. Onneksi kesäkuu oli molemmilla lomaa. Seuraavaa odotellessa. Jos menee niin kuin pitäisi niin se on sitten ensi vuoden heinäkuussa. Enää noin 11 kuukautta. Ei paha.

Ja vietävän ukkonenkin meni ohi miltei huomaamattani. Aamulla kun vaimo lähti töihin niin rytisi ja vähän salamoi, mutta kun minua väsytti niin nukahdin uudestaan ja kun heräsin niin aurinko jo paisteli. Haluan ukkosta. En niitä tuhoja ja ikäviä asioita mitä se aiheuttaa, mutta sitä mahtavuutta kun luonto näyttää voimiaan. Salamat, jyrinä, vesisade. Minä pidän niistä.

Humppa Soi: Thelonious Monk - Bemsha Swing

Kituuttelen yhä

Vaikka minusta ei taaskaan täällä ole kuulunut pitkään aikaan, niin edelleen herättelen toivoa, että jaksaisin taas aloittaa säännöllisen bloggaamisen. Tuskin jaksan.

"Ja kaikki oli ihanasti rempallaan..."

Netti oli poikki reilun viikon ja yllättävän hyvin opin tulemaan toimeen ilmankin. Nyt netti kuitenkin on tehnyt comebackin elämääni ja jos sitä yrittäis taas kirjoitella tännekin hieman säännöllisemmin.

Olemme nyt asuneet kohta parisen viikkoa uudessa talossamme ja kyllä tämä on heti alusta asti tuntunut kodilta. Vaikka kaikki onkin vielä ihan rempallaan. Keittiöstä on suunnitelma tehty ja nyt pitäisi päättää hyväksymmekö sen. Kallistahan se on, mutta kyllä sitä haluaa keittiöstä sellaisen ettei sitten jälkikäteen kaduta. Jos maanantaina sopis asiasta ja kyselis vähän kuinka kauan kestää toimituksessa ja asennuksessa.

Huoneita on alettu pikkuhiljaa remppamaan muutenkin. Yläkerran toinen makuuhuone alkaa olla tapettia ja listoja vaille valmis. Toinen huone on vielä seinät auki, kun teimme välissä keittiön seiniä. Nyt pitäisi niihin jotain kittiä vai mitä se nyt onkaan niin vetäistä pariin kertaan ja sitten sitäkin pääsis maalailemaan. Appiukkohan se tässä enimmäkseen on remppaa tehnyt, me ollaan lähinnä oltu maksumiehinä ja tavaran kantajina. Ei kyllä valittamista tässä järjestelyssä. Se peukalo kun ei ole vieläkään paljon liikkunut kämmenen keskeltä.

Töissä on ollut ihan mukavaakin, vaikka sekavaa siellä vähän onkin. Ja mikä parasta niin toissapäivänä tuli varmistus kesälomasta. Kesäkuun toinen päivä lopetan yövuoron ja jään siitä lomalle joka kestää aina sinne heinäkuuhun asti. Ja jos asia on niin kuin lapuissa lukee niin minulla olisi vielä talvellekin vähän lomapäiviä. En osannut varautua siihen ollenkaan, luulin että kaikki lomapäivät menee kesällä. On kyllä ihanaa, kun alkaa oikeasti pyöriä lomat. Liian monta kesää on mennyt työn merkeissä.

Ja mitenkäs minä sitten olen suunnitellut aloittavani kesäloman. No heti 4. kesäkuuta Helsinkiin katsomaan Metallicaa ja sieltä luultavasti suoraan muutamaksi päiväksi Kärnään. Karuutta on siis luvassa heti alkuun. Loppulomalle täytyy kyllä yrittää jotain pientä lomareissua vaimonkin kanssa. Kahden keskistä aikaa kun ei meillä liikaa ole.

Veljelläkin on tässä kohta häät joissa minä toimin kait juontajana. En jaksa siitä kyllä alkaa edes ressamaan. Menköön omalla painollaan.

Kohta vaimo tuleekin töistä ja vois vaikka laittaa takkaan tulen ja paistella vaihteeksi makkaraa. Siihen ei voi kyllästyä.

Humppa Soi: Freedom Call (biisistä en tiedä kun en ulkoa muista enkä jaksa lähteä katsomaan levyn kannesta)

Asiat etenee

Eilen jäi kirjoittamatta, kun oli jotenkin hässäkkäpäivä ja meni illalla niin myöhään. Paljon asioita onkin saatu eteenpäin tässä parin päivän sisällä.

Eilen oli töissä aivan järkyttävä päivä. Kiirettä ja kaaosta pukkas. Olin töiden jälkein aivan rätti ja kuitti. Asiaa ei hirveästi piristänyt postissa tulleet verolaput joissa ilmoitettiin 400 euron mätkyistä. Jippii, sanoin minä.

Iltaa myöten kuitenkin olo kirkastui ja kun pääsi omaan saunaan saunomaan kaikessa rauhassa vaimon kanssa, niin tuntui että kaikki on taas elämässä kohdallaan.

Tänään aamusta heti tuli vanhempani ja kävimme pankissa hieman laina-asioita laittamassa eteenpäin. Ensi viikolla viimeistään saadaan rahat ja talo maksettua.

Ja sähkö-, vesi- ja nettiasiatkin on nyt hoidettu. Kodinkoneetkin on nyt tilattu ja ne tulee viimeistään ensi viikolla. Tänään kävimme myös keittiöstä vähän höpöttelemässä alan liikkeessä. Että kyllä sekin siitä. Ja kunhan keittiön saa kuntoon niin sitten loput rempat saa tehtyä omalla tahdilla.

Tänään kylläkin iski pahemman luokan ahdistus päälle, kun kasasin ostamaamme pystynaulakkoa. Enkös vääntänyt yläosaa kiinni hieman liian kovasti ja hajotin koko paskan. Ja kun muutenkin väsytti niin muuta ei tarvittu kamelin selän katkaisemiseki. Kirosin jo koko talokaupat ja ryveskelin itsesäälissä, kun olen niin poropeukalo enkä osaa mitään tehdä. En kyllä oikeastikaan osaa yhtään mitään remontti- tai rakennushommia, mutta kyllä kai niistä jotenkin muiden avulla selviää.

Postikin yllätti iloisesti päivällä kun kolahti postiluukusta paketti. Se oli vaimoni nimellä ja ehdin jo ihmetelläkin, että mitähän sitä olet taas tilannut. No sieltähän paljastuikin minun tilaamani Jukka Takalon uusi levy ja c-kasetti. Vielä en kylläkään ole ehtinyt levyyn tutustua ja voikin olla että säästän sen huomiseen. Nyt nimittäin väsyttää niin paljon etten oikein jaksa keskittyä.

Huomenna töihin. Ei jaksaisi, eikä huvittaisi.

Humppa Soi: Axxis - Father, Father
Humpastalainattua:
"Hey you seen men of evil?
Why are you scared at night?
Leave your head beneath your pillow
Shh, don't make a sound."

Blogini pysyy vielä pinnalla

En jaksa kirjottaa, mutta kirjoitan silti. Enhän minä ole sen ennenkään antanut estää.

Aamulla olimme taas laiskoja niin kuin aina kun on iltavuoroon lähtö. Ei sitä saa aamulla kyllä mitään järkevää aikaiseksi. No sain minä pari laatikkoa taas täytettyä talolle vietäväksi.

Töissä meni ihan mukavasti, vaikka ei niin kiva ilta ollutkaan kuin eilen. Sekin tietenkin ärsyttää kun joutuu huomenna menemään aamuvuoroon. Ei kai kukaan voi väittää tykkäävänsä iltavuoron jälkeen lähteä aamuvuoroon. Yö jää niin typerän lyhkäseksi. Pitäisi lähteä heti nukkumaan, vaikka ei kyllä kannata koska jos sitä heti hyökkää vällyjen alle niin ajatukset on vielä niin töissä ettei unen päästä saa kiinni. Olipas jotenkin vaikea lause tuo äskeinen. En jaksa korjata asiaa. Töissä kirjatessa joutuu ihan tarpeeksi miettimään lauseiden muodostusta. Täällä olen lomalla ja kirjoitan vaikka välillä ranskalaisen lauseen muiden tekstien sekaan. Je suis fatiguée. Ja niin sen pitääkin olla. Sehän tästä hauskaa tekeekin. Nyt vähän tuntuukin siltä että alkaisin saada pitkästä aikaa sitä innostusta takaisin tähän paskan jauhamiseen. Anteeksi kun sanoin sanan paska. Oho. Nythän se lipsahti uudestaan. Voi paska. Ja taas. Nyt lopetan.

En lopettanutkaan. Täytyy nimittäin mainita että huomiselle on paljon tekemistä ja asioiden hoitamista. Pankkiin pitäisi soittaa. Ja sähkölaitokselle. Ja vesilaitoksella. Ja kai sitä pitäisi jonnekin jätekuljetusjuttuunkin ettei uuden talomme piha täyty saastasta. Ja kodinkoneita voisi käydä ostelemassa. Jääkaappi nyt ainakin. Ja pakastin. Ja ehkä tiskikone ja pyykinpesukone. Ja ja ja. Muuttokuormia vois viedä ja sitten illalla tietenkin saunoa. Hymiö tähän perään. :)

Huomenna sitten yritän vuodatella tänne mitä olemme saaneet aikaiseksi. Tuskin mitään.

Humppa Soi: Megadeth  - The Conjuring
Humpasta en nyt jaksa alkaa kaivelemaan mitään kuolemattomia lauseita.

Vesi ja lumi vuorottelevat

Tänään aamulla meillä oli tarkoitus lähteä uudelle kodille, kun molemmilla sattuu olemaan iltavuoro. Laiskuus kuitenkin iski, emmekä jaksaneet lähteä minnekään. Yhden muuttolaatikon kuitenkin sain täytettyä. On muuten hyvä, kun on hoitoalalla töissä niin saa muuttolaatikoita töistä. Nimittäin tyhjät vaippalaatikot on erinomaisia muuttolaatikoiksi.

Aamulla vaimoni katsoi CSI:tä ja minä kuuntelin musiikkia. Painia ja Mob Rulesia. Tein siinä sivussa meille tämän ja huomisen päivän ruoan. Riisiä ja kanaa, johon sekaan kaadoin pippurikerman lopun sekä juustokermaa. Hyviä nuo valmiiksi maustetut kermat. Suosittelen.

Kahdeksi lähdin töihin. Menin jalan. Vettä satoi. Kun pääsin töihin niin satoi lunta. Töissä oli kivaa. Jotenkin oli helppo ilta. Hommat sujui ja oli kiva työpari. Kyllä se vaan vaikuttaa paljon työpäivän viihtyvyyteen kenen kanssa on vuorossa. Oikeastaan kaikki työkaverit on kyllä mukavia, mutta ainahan sieltä löytyy ne omat suosikit ja vastaavasti ei niin mukavat. Sitten on tietenkin ne lukuisat sijaiset ja opiskelijat, joiden kanssa monesti on vähän hankalampi olla töissä, kun ei vielä tunne toisen työtapoja ja joutuu paljon opastamaan.

Työt loppui puoli kymmeneltä ja vaimoni olikin minua jo auton kanssa odottamassa. Mietimme että kävisimmekö vielä talolla, mutta taas se laiskuus iski. Ja nälkä.

Nyt on iltapala syöty. Kahvia ja leipää. Ja leivän päällä meetvurstia ja hyvää juustoa. Nyt minä kirjoitan tänne ja vaimoni kirjoittaa omaa päiväkirjaansa. Ihan sellaista perinteistä käsin kirjoitettavaa. Yritämmekin nyt kannustaa toisiamme päivittäin kirjoittamaan omiin päiväkirjoihimme. Minä kyllä tykkään tänne kirjoittaa mieluummin, kuin ihan oikeaan päiväkirjaan. Vaikka ehkä sellaiseen pystyisi avoimemmin kirjoittamaan aivoituksiaan. Täällä sitä kuitenkin jonkun verran sensuroi tekstiään, kun tietää että tätä joku joskus saattaa vahingossa lukeakin. Tämä on hyvä tapa minulle.

Tällä hetkellä luen Anssi Kelan kirjaa Kesä Kalevi Sorsan kanssa ja ihmettelen miten nopeasti olen kirjaa lukenut. Aloitin sen toissapäivänä ja nyt olen jo loppusuoralla. Yleensähän minulla on kirja kesken monta kuukautta ennen kuin saan sen luettua. Tuo kirja on kyllä mielenkiintoinen. Sellainen ajatuksia herättävä. Pistää miettimään syntyjä syviä. Ja hauskakin se on.

Humppa Soi: Kaija Koo - Rukoilen
Humpastalainattua: "Ei suru tahdo ketään rikkoa, se on vain vähän aikaa kylässä."

Viimeinkin...

...laulaa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja nyt voin itsekin todeta samoin. Nimittäin. Tänään aamulla juuri kun olimme suunnittelemassa lähtöä ruokakauppaan, soitettiin että nyt saamme talon avaimet. Puoli viideksi sovimme treffit talolle ja oli muuten mukavan kutkuttavaa odotella kellon vierimistä.

Avaimet saimme ja tutkimme taloa ja pihapiiriä innokkaina ja jotenkin epätodelliselta se tuntui että tosiaan se on nyt meidän koti. Pientä paniikkia meinasi kyllä iskeä, että mitä kaikkea tässä nyt pitää tehdä ja miten ja milloin, mutta onneksi appiukko osasi neuvoa hyvin remonttiasioissa. Ensiksi laitamme keittiön uusiksi ja sitten makuuhuoneen jossa aiomme nukkua ja sitten pikkuhiljaa suunnittelemme ja remppaamme muita huoneita. Ei mitää isoa remonttia onneksi tosiaan tarvitse tehdäkään. Kattoa pitää kylläkin uusia, mutta sen voi sitten kesällä ja siinäkin appiukko osaa neuvoa ja auttaa. On se kivaa kun on joku joka ymmärtää talojen päälle.

Ja tottakai testasimme tänään jo tulevan kotimme saunan ja takan. Löylyt oli makoisat ja makkara paistui kivasti takassa. Äkkiä se ilta siellä talolla sitten sujahtikin, niin että vasta hetki sitten tulimme takaisin kämpille.

Huomenna pitäisikin sitten takaisin töihin. Onneksi meillä on nyt monta yhteistä vuoroa niin pääsemme kaikki vapaa-ajat sitten muuttoa tekemään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa vielä aikaa.

Humppa jos soisi, niin se olla voisi vaikka Leevi & The Leavingsin Vasara ja nauloja.

Pitkähän se odottavan aika on

Vieläkään ei ole kuulunut maistraalilta lupaa talokaupan vahvistamiseksi. Arvatkaa vaan tekiskö jo mieli päästä omaa taloa tutkimaan? Tällä viikolla pitäisi luvan tulla, mutta miten minulla on sellainen pessimistin epäilys että pääsiäinen sotkee aikataulut ja se venähtää ensi viikolle. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, että puhelin soisi nyt. Siis NYT. Kuuletteko? Maistraatti. NYT. Soittakaa. No ei sitten...

Ja odottamista on muutenkin ilmassa. Nimittäin ensi perjantaita odotan innolla myös. Silloin pääsen pitkästä, pitkästä aikaa Viikatteen keikalle. Viime kerrasta onkin jo aivan liian pitkästi aikaa. Viikatteen uusi levy on nyt ollut tehokuuntelussa ja ihan kelpo lättyhän se on. Ehkä kuitenkin hieman huonompi kuin odotin. Toivottavasti se ajanmyötä paranee, niin kuin useat hyvät levyt tekevät.

Nyt jatkan odottamista.

Humppa Soi: Viikate - Kaitselmus
Humpastalainattua: "Vie minut kotiin..."

Hei minä kirjoitan

Talo ostettiin. Eilen yövuorojen välissä käytiin kauppakirjat tekemässä. Tosin kauppa tulee voimaan ja avaimet saadaan vasta kun maistraatista tulee joku lupa, kun se talo on kuolinpesän omistuksessa. Parin viikon sisällä pitäisi kuitenkin sen asian hoitua.

On muuten kivaa. Jännää ja kivaa. Se talo on sellainen 50-luvun rintamamiestalo johon on myöhemmin tehty lisäsiipi ja viime vuonna uusittu sauna, kylppäri ja vessa. Pientä pintaremonttia ja sen sellaista siinä tietenkin on, mutta onneksi minulla on peukalo keskellä kämmentä niin onnistuu nikkarointi hyvin. Ei nimittäin osu niin hyvin peukaloon vasaralla kun se on siinä kämmenen keskellä turvassa.

Ja tänään tulee muuten puoli vuotta siitäkin kun naimisiin menimme. Äkkiä se aika vierähtelee. Pitäisiköhän kiitoskortit jo lähettää. Emme tunne sanaa kiire.

Paitsi töissä joskus tietenkin kiire vaivaa ja ärsyttää, mutta kai siihenkin oppii.

Nyt vaikenen kuin muuli. Möö.

Humppa Soi: Eläkeläiset - Kalma-Alma

Dumle suklaanapit oli pettymys

Ihmiset on mielenkiintoisia otuksia. Ja ihmisten käyttäytyminen varsinkin. Töissä se vaan korostuu. On vaikka minkälaista hiihtäjää. On hiljaista, puheliasta, äkkipikaista, helposti loukkaantuvaa, hauskoja, vähän tosikkomaisia, miehiä, naisia... Ja sitten minä ehkä sieltä oudoimmasta päästä. Tosin olen kyllä enimmäkseen sellainen seuraaja tyyppi työyhteisössä. Sellainen tasainen kaveri joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Ja sitten kun näkee niitä työkavereita jossain muualla kuin työpaikalla, niin sitten ollaan taas vähän erilaisempia. Toiset on rennompia, toiset taas selvästi jännittyneitä. Minä kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen joukkoon. Odotankin innolla kun kohta on taas paikallinen leikkimeilinen juoksutempaus johon lähdemme työporukan kanssa. Ollaan suunniteltu sille illalle myös jotain syömässä käymistä ja saunailtaa tai jotain muutakin illanviettoa lisäksi. Tykkään erilaisista tempauksista vaikka aina jännittääkin suunnattomasti sitten kun sinne pitää lähteä.

No niin. Taas oli mukamas paljon asioita mielessä ja niin ne katosivat kaikki kun aloin kirjoittamaan. Pointtina oli joka tapauksessa kai se että pidän ihmisistä ja siitä kun kaikki ovat erilaisia. Harvassa on ihmiset joista en pidä lainkaan. Muutama sellainenkin kyllä löytyy. 

Silmäni painuvat kiinni, tai ainakin yrittävät kovasti. En anna kuitenkaan lupaa vielä. Päiväunet olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa. Jos sitä pelailis vaikka jotain hetken ja lähtis sitten tankkaamaan autoa ja hakemaan vaimoa töistä.

Humppa Soi: Nightwish - End of All Hope


P.S.Otsikko taas ehkä hieman irrallaan varsinaisesta teksistä.

Aihe josta liian usein vaikeinen

Usko. Enkä todellakaan tarkoita sitä putouksen rasittavaakin rasittavampaa Eevertti Luttista. Aku Hirviniemi tuntuu menevän aina siitä mistä aita on matalin eli kaksimielisyyksillä. Myönnän kyllä itsekin monesti nauravan kaksimielisyyksille, mutta parasta huumoria on se kun ei tarvitse mennä sinne navan alapuolelle ja silti naurattaa. Mutta tästä minä nyt en varsinaisesti tänne tullut avautumaan.

Miksi minä en uskalla edelleenkään tunnustaa uskoani riittävän rohkeasti? Miksi vaikenen kun ihmiset puhuvat uskovaisista pahaa? Miksi en puolusta? Sano omaa mielipidettäni. En minä riidellä halua uskon asioista. En todellakaan. Jokainen uskoo siihen mihin uskoo ja minä suon sen kaikille. Minua häiritsee se kun pelkään tunnustaa omaa uskoani. En tarkoita että haluaisin koko ajan ja kaikille kertoa uskostani, "Hei minä olen Wille ja olen uskovainen." Ääh. En minä tiedä mitä minä haluan.

Tai no tiedän minä. Haluaisin taas alkaa käymään seurakunnassa ja lukemaan Raamattua ahkerammin ja rukoilla enemmän. Haluaisin että uskovaisuuteni näkyisi elämässäni. Haluaisin. Mutta pelkään. Vaikka ei tarvitsisi. En ole käynyt seurakunnassa varmasti yli vuoteen. Ja kynnys mennä sinne on suuri. En tiedä miksi. Jotenkin vaan ei uskalla. Vaikka sinne nimenomaan pitäisi olla hyvä mennä. Ja itsensä vuoksihan sinne haluaisin mennä. Ei minua kiinnosta mitä muut seurakuntalaiset minusta ajattelevat. Haluaisin mennä sinne että saisin lisää rohkaisua tähän omaan uskooni.

Raamattua luen kyllä aina ajoittain ja rukoilenkin silloin tällöin. Sekin tuntuu kyllä välillä todella raskaalta aloittaa. Ei ole uskon tie niin helppoa. Eikä pidä ollakaan. Ei kukaan väitäkään että se olisi ainaista ruusuilla tanhuamista.

Jotenkin nyt kyllä todella sekavia ajatuksia päässäni eikä ne muutuu yhtään selkeämmiksi vaikka kuinka yritän kirjoittaa niitä ylös. Ehkä minä halusin vain taas kertoa täällä että olen edelleen uskovainen mies vaikkakin tunnen itseni siinä suhteessa heikoksi. Mutta saan olla heikko mies, niin kuin Kleemolan Anttikin laulaa.

Toivottavasti en aiheuttanut kenelläkään suuria traumoja tällä sekavalla uskovaisen miehen ajatuksien sillisalaatilla.

Kuunnelkaa ystävät (ja vihamiehet/-naiset) tämä kappale niin tiedätte vähän mitä pyörii mielesssäni:

Jokohan pyykkikone on pyöriny...

Pitkästä aikaa kahden päivän vapaa. Ja vielä viikonloppuna. Ikäväkseni kyllä vaimoni on iltavuoroissa. Mitään järisyttävää en suunnittele viikonlopulle. Lepäilen ja kerään voimia, että jaksaa taas töissä. Näinhän se menee.

Eilen kävimme vaimon kanssa kavereiden luona kylässä ja kyllä heidän pikkuinen tyttö valloitti taas kerran sydämeni. Vaikka kyseinen reilun vuoden vanha prinsessa ujostelkini minua alussa niin olin kyllä myytyä miestä. Sitä saattaa pian itselleenkin iskeä vauvakuume. No ei ehkä ihan vielä kuitenkaan. Saisi nyt ensiksi olla välillä edes vaimon kanssa. Vuorot menee taas niin ristiin, ettei montaa tuntia päivässä ehdi toista nähdä. Se syö miestä. Ja naista.

Huomenna tuleekin sitten veljeni ja hänen tuleva vaimonsa käymään luonamme aamupäivästä. Kiva heitäkin nähdä pitkästä aikaa. Ja siinä saa taas yhden hyvän syyn syödä jotain hyvää kahvillä. Pitäähän vieraille tarjota herkkuja.

Ei muuten olekaan pitkään aikaan täällä näkynyt Willen keittiön luomuksia. Se asiaa täytyy joskus korjata. Tykkään ruoanlaitosta silloin kun jaksan vain aloittaa ja ei ole kiire mihinkään.

Humppa Soi: Rammstein - Mein Herzt Brennt

Kun kissa on poissa...

Mitä sitä tekisi kun vaimo lähti yövuoroon? Itselläni on huomenna iltavuoro, joten kiire ei ole koisimaan. Katsoisinko elokuvan? Sellaisen joita vaimoni ei tykkää katsella. Esimerkiksi kauhua. Tai sitten voisin katsoa Mustaa Kyytä, jonka juuri ostin. Tai voisin pelata jotain. Vaikka sitä missä mätkitään zombeja. Tai voisin kuunnella musiikkia. Raskasta tai outoa musiikkia. Voisin myös yrittää opetella taas kitaran soittoa, joka ei kyllä oikein mallikkaasti ole vielä lähtenyt soljumaan. Voisin syödä karkkia ja lukea Dexteriä tai Soundia. Voisin istua koneella ja häärätä facebookissa.

Tai sitten vain kirjoitan tänne jotain turhaa ja tapan aikaa kunnes luovutan ja painun nukkumaan.

Sitten jotain muuta todella mielenkiintoista ja tärkeää asiaa: Olen tässä viime aikoina siirtänyt musiikkia levyhyllystäni ulkoiselle kiintolevylle. Tällä hetkellä biisejä on melkein 8000. Ja vielä on paljon siirrettävää jäljellä. Ei pitäisi ihan heti siis loppua kuunneltava.On siinä muuten aika moinen sillisalaatti. On rockia, iskelmää, humppaa, kansanmusiikkia, heavya, huumoria, poppia, klassista, elokuvamusiikkia, suomea, englantia, ruotsia, viroa, saksaa, perua, ranskaa, instrumentaalimusiikkia, uutta, vanhaa, lainattua, yksinkertaista, mahtipontista, kaunista, rumaa, karua, herkkää, aggressiivista... Kaikkea mahdollista. Enkä halua luopua yhdestäkään levystä. En edes siitä ainoasta räppilevystäni, jonka sain joskus pikkujoululahjaksi. Sitä en voi sietää, mutta silti se kuuluu levykokoelmaani. Levyihini liittyy isolta osalta nimittäin se muisto miten ja mistä sen on hankkinut ja mikä elämäntilanne on silloin ollut.

Viikatteen Marraskuun lauluja 2:sta kuuntelin Tampereella silloisen parisuhteen jälkirypemisissä. Sir Elwoodin Hiljaisiin Väreihin tutustuttiin yhdessä vaimoni kanssa. No Man's Bandia kuunneltiin nuorena kun vastakkainen sukupuoli oli vielä isompi mysteeri kuin nykyään. Paradisiota kuuntelin kun pelasin Duke Nukem 3D:tä. J.M.K.E yllätti livenä Tampereella, samoin kuin Axxis. Alice Cooperinkin löysin sattumalta, kun vaimoni osti huvikseen minulle alelaarista yhden sen levyistä. Nightwish oli ensimmäinen ja rakkain bändi johon hurahdin totaalisesti. Mikko Alatalo on jo elämää suurempaa. Vaikka mitä tapahtuisi niin musiikin kuuntelusta en luovu koskaan. Älkää te muutkaan.

Humppa Soi: Mikko Alatalo - Jäähän meille musiikki
Humpastalainattua:
"Sä olet aina minun melodiani.
Mä seuraan sua aina soinnuissasi.
Jäähän, jäähän meille musiikki."

Viestin otsikko

Elämä se rullaa taas arkisesti eteenpäin. Kuten totuttua niin asiat joita pitäisi tehdä niin siirtyvät ja siirtyvät kohti tulevaisuutta. Pitäisi nimittäin lähettää ne kiitoskortit jotka on lojuneet huoneen nurkassa jo jokusen kuukauden. Olemme kyllä vaimoni kanssa erittäin huonoja hoitamaan asioita. Töissä käyminen vielä sujuu ilman suurempia ongelmia, vaikka sinnekään harvoin oikein mieleni minun tekeevi. Viihdyn kyllä töissä yleensä ottaen kun sinne pääsen.

Toinen asia joka on jo pitkään ollut hoitamattomien asioiden listalla on oman asunnon etsiminen. Kyllähän niitä asuntoja on netti pullollaan ja ihan miellyttävän näköisiäkin, mutta kun pitäisi ensiksi käydä kyselemässä pankeilta, että miten sitä rahaa sieltä irtoaisi. Mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Asiaa vaikeuttaa sekin, ettei tiedä pankki- ja laina-asioista hölkäsen pöläystä. Siellä ne kuitenkin kysyy vaikeita kysymyksiä liittyen euriboreihin tai muihin vaikeisiin sanoihin. Miksei suoraan voisi hypätä siihen vaiheeseen, että talo olisi jo ostettu ja sinne pääsisi muuttamaan?

Ja nyt tekisi mieli lomaillakin. Lähteä jonnekin vaimon kanssa vaikka viikoksi. Mutta ei auta. Kesää täytyy orotella. Silloin kyllä pakko lähteä jonnekin ettei aivan mätäne kasaan tänne Kokkolaan.

Keikkoja toki on taas tiedossa elämääni piristämään. Maaliskuussa Nightwish, toukokuussa Metallica.  Huhtikuussa ehkä Viikate.

Nyt pitää iltavuoroon. En jaksaisi.

Vaaleista

Eipä niistä muuta asiaa kuin että olen pettynyt tulokseen. Ei kumpikaan toisen kierroksen ehdokas ole mieleeni. No aina ei voi voittaa, ei edes koskaan.

Humppana soi Cranberriesin joku kappale, en tiedä mikä. Pitäisi kuunnella enemmän, kun pari levyä hyllystä löytyy sitäkin.

Avautumisen jano

Iltaa arvon lukijaiseni. Mistä tänään puhuttaisiin?

Tyhjää lyö mieleni taas kerran. Onkohan asian laita tosiaan niin, että näin aviollisena minun blogille avautumisen tarve on tyystin kadonnut? Voipi olla. Ensinnäkään minulla ei ole niin paljon sellaista luppoaikaa kuin silloin blogini kulta-aikana. Silloinhan minulle ei ollutkaan juuri muuta elämää.

Toinen syy on kenties se, että nyt minulla on joku jonka kanssa pohdin ja höpöttelen lähes kaiken mitä mieleeni tulee. En tarkoita pelkästään niitä vakavia asioita vaan myös niitä hölmöjä juttuja mistä ennen ehkä kirjoittelin blogille. Jos nyt minulle tapahtuu jotain hassua, josta halajan kertoa jollekin niin kerron sen luonnollisesti vaimolleni. Näin ollen en oikein osaa jakaa näitä tapahtumia sitten vielä uudestaan blogilla.

Toki haluaisin tänne avautua erinäisistä asioista, mutta sitten kun istun koneen ääreen ja avaan bloggerin niin ajatukset katoavat päästäni. Sitä ei oikein olekaan mitään sanottavaa. Toisaalta. Eihän minulla useastikaan tänne mitään asiaa ole ollut. Olen vain kirjoittanut mitä päähän pälkähtää ja nyt kun ei pälkähtele niin kirjoitan siitä kun ei pälkähdä. Sekavaa, eikö totta? Pälkähtää on hauska sana. Tykkään hauskoista sanoista ja niillä kikkailulla. Onneksi myös vaimoni tykkää siitä, muuten hänen elämänsä olisi varmasti yhtä tuskaa, kun koko ajan  höpöttelen jotain ihmeellisiä assosiaatioitani.

Tämä sanoilla kikkailu viehättää minua myös musiikissa. Kaija Koon biiseissä on hauskoja sanoa ja lauseita kuten moottorilinnuntie ja unihiekkamyrskylyhtypylväs. Samoin Jukka Takalolla. Ja Viikatteella.

Nähdään taas.

Humppa Soi: NMB - Kaukana poissa
Humpastalainattua: "No minä tässä, tuhlaajapoika."

Ei ihan vielä aivan Yngwie Malmsteen...

Postista pätkähti se akustinen kitara. Tänään sitten kävin kirjastosta jonkun sortin kitaran soiton alkeet vihkosen lainaamassa. Hyvä opas, mutta huono oppija. Olen yrittänyt nyt soittaa yhdellä kielellä jotain harjoitusta ja sekin tuntuu vaikealta. No. Ei kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. Ehkä kymmenen vuoden päästä osaan jo soittaa toistakin kieltä.

Eilen tein myös isomman sortin heräteostoksen. Ostin nimittäin kotiteatteripaketin. Sitä kasatessa huomasin taas miten hifi-ihminen olen. Kauan sain pähkäillä että miten ne johdot tulee ja minne mikäkin kauitin. No kai ne nyt jotenkin päin on kun ainakin leffakokemukset oli hienoja. Ja musiikinkuuntelu. Ai että kun kuulostaa ihan toiselta kuunnella musiikkia hyvillä vehkeillä, eikä jollain halvalla soittimella jota pitää lyödä että se suostuu pitämään levyn sisällä. Kyllä nyt Willen kelpaa. On uusia leluja ja vielä vapaapäivä. Huomenna menen yövuoroon. Vasta tein yhden ylimääräisen yön viikonloppuna. Saa nähdä miten menee rytmi sekaisin kun taas valvon.

Viikonloppuna sitten veljeni kihlajaisiin...

Humppa Soi: Euge Valovirta - Hellbilly

Maailmanlopun vuosi 2012

Levyt:

1. Wäinötär - Wäinötär
2. Maria Lund ja Mikko Rantaniva - Lähtöpiste...
3. Nerf Herder - Nerf Herder
4. Firesampler #2
5. Vilperin Perikunta - Gloria Vilperum
6. Vilperin Perikunta - Vapauttakaa Johnny
7. The 69 Eyes - Angels
8. The 69 Eyes - Devils
9. Anssi Kela - Rakkaus on murha
10. Anssi Kela - Suuria kuvioita
11. Big Brother and the Holding Company - Cheap Thrills
12. Janis Joplin - Pearl
13. Narnia - Course of a Generation
14. HB - The Jesus Metal Explosion
15. Alivaltiosihteeri - Valtakunnan arkisto (2CD
16. Nightwish - Made In Hong Kong
17. Metallica - Ride The Lightning
18. Aknestik - Unohtumattomat Takapuolet (2CD)
19. Haloo Helsinki! - III
20. Viikate - Sysiässä 7"
21. Metallica - Metallica
22. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Pyhää Kamaa
23. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Sattuman kauppa
24. Axxis - Doom Of Destiny
25. Nightwish - The Crow, The Owl And The Dove (SINGLE)
26. Kilpi - IV
27. Eläkeläiset - Humppasheikkailu
28. Apocalyptica -Apocalyptica
29. YUP - Normaalien maihinnousu
30. YUP - Lauluja metsästä
31. Children Of Bodom - Relentless Reckless Forever
32. The Sounds - Something To Die For
33. Amorphis - Far From The Sun
34. Viikate - Petäjäveräjät LP
35. Kosmikud - Ei roosid
36. Kosmikud - Pulmad ja matused
37. Kosmikud - Ainus, mis jääb, on BEAT
38. Kosmikud - Öö ei lase magada
39. Pain - Cynic Paradise
40. Freedom Call - Crystal Empire
41. Mob Rules - Savage Land
42. Kuuradio - Oisko susta seikkailijaksi?
43. Jukka Takalo - Kahden hengen disko CD + C-kasetti
44. Skillet - Comatose
45. Skillet - Collide
46. Tuula Amberla - Siniset kyyneleet
47. Haloo Helsinki! - Haloo Helsinki!
48. Alice Cooper - Constrictor
49. Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani - Erämaa
50. Tuomari Nurmio - Hullu Puutarhuri
51. Zambian Vocal Collection - Tiyende!
52. Metallica - Kill Em All
53. Metallica - Reload
54. Tabula Rasa - Tabula Rasa
55. The Shamrock Singers - Irish Singalong
56. Sonata Arctica - Stones Grow Her Name
57. Metallica - Master Of Puppets
58. Metallica - ...And Justice For All
59. Metallica - St. Anger
60. Metallica - Reload
61. Metallica - Kill 'Em All
62. Metallica - Death Magnetic
63. Shining Testicles - Honor is gone but reputation is growing
64. Alice Cooper - Dada
65. Charon - Songs For The Sinners
66. Anssi Kela - Aukio
67. Blind Guardian - Imaginations From The Other Side
68. Blind Guardian - Somewhere Far Beyond
69. Aknestik - Aallonmurtaja
70. Jukka Takalo - Jos annat kesän SINGLE
71. Apocalyptica - 7th Symphony
72. No Man's Band - 1+1=2 2CD
73. No Man's Band - Kymmenen vuotta, päätä seinään 2CD
74. No Man's Band - Helmiä sioille
75. No Man's Band - Onnellinen pessimisti
76. No Man's Band - Sielunvoittaja
77. No Man's Band - Viattomuuden aika
79. Tera -Uusi veri
80. Tuula Amberla - Siniset kyyneleet
81. Ensiferum - Unsung Heroes
82. Punk ja yäk 4 CD
83. Miettinen - pieni rockhistoria 4 CD
84. Freeman - Freeman 4
85.Menneisyyden vangit - Tähdet näyttää tien

Katsotut elokuvat:

1. Sherlock Holmes - Game Of Shadows
2. Survival Of The Dead
3. Transformers - Kuun pimeä puoli
4. Kova kuin kivi
5. Kuningas Arthur
6. The Long Kiss Goodnight
7. Thor
8. Big Lebowski
9. Menestyksen tuoksu
10. Virran viemää
11. X-Paroni
12. Millipilleri
13. The Mechanist
14. Lilo & Stich
15. Shoot Em' Up
16. Tie El Doradoon
17. Trespass
18. Painajainen Elm Streetillä (2010)
19. Rec
20. Doghouse
21. The Silent House
22. Musta noita
23. Noidan oppipoika
24. Cubic
25. Scott Pilgrim Vs Maailma
26. Not Another Teen Movie
27. Ghostbusters
28. Memento
29. Critters
30. Saw
31. Saw 2
32. Critters 2
33. Saw 3
34. Hohto
35. Australia
36. Saw 4
37. Saw 5
38. Saw 6
39. Saw 3D
40. Easy A
41. Crittes 3
42. Pähkähullu Suomi
43. Noin 7 veljestä
44. Night Of The Living Dead 3D
45. Mega Shark vs Giant Octopus
46. Men In Black
47. Men In Black 2
48. Critters 4
49. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta
50. Wallander: Kylähullu
51. Max Payne
52. Tappava Ase
53. Men In Black 3
54. Sin City
55. Punahilkka ja metsästäjä
56. Prometheus
57. Friday the 13th (2009)
58. 28 päivää myöhemmin
59. Yön Ritarin paluu
60. Piranha 3DD
61. Tuholaiset
62. Long Weekend
63. Mamma Mia
64. Toy Story 3
65. Ghostbusters 2
66. Likakasvoiset enkelit
67. Napoleon Dynamite
68. Rec 2
69. Headhunters

Luetut kirjat:

1. Harri Nykänen - Ariel
2. Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
3. Sara Gruen - Vettä elefanteille
4. Jeff Lindsay - Dexterin Pimeät Unet
5. Jeff Lindsay - Dexterin Kolkko Kutsumus
6. Jeff Lindsay - Dexter Vailla Varjoaan
7. Sandra Brown - Nopeita leikkauksia
8. Anssi Kela - Kesä Kalevi Sorsan kanssa
9. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
10. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
11. Miika Nousiainen - Metsäjätti



Keikat:

1. Nightwish + Poisonblack (Hakametsän jäähalli, Tampere, 11.3.2012)
2. Viikate + Kosmikud (Rytmikorjaamo, Seinäjoki, 6.4.2012)
3. Jesse Kaikuranta (Kokkola City Run 11.5.2012)
4. Metallica + Machine Head + Amorphis + Ghost + Gojira + Hardcore Superstar (Sonisphere, Helsinki, 4.6.2012)

Taas yritän...

En tiedä käykö yhtä huonosti kuin viimeksi, mutta yritän kuitenkin listata vähän tämän vuoden hankintoja ja tapahtumia sitä mukaan kun niitä kertyy. Lista ainakin alkaa komeasti kun Arimanista tilasin hieman käytettyjä levyjä. Tiistain shoppailuista ei muuten tarttunut mukaan muuta kuin Playstation Move ja siihen Heavy Rain -peli. Tai no ostin minä Watchmenin kun se on pitänyt pitkään hommata.

Nyt olin pari päivää töissä ja huomenna olis taas vapaa. Ei haittaa. Se kyllä kostaantuu kun nyt on paljon vapaita niin työvuorolistan loppuun ei sitten paljon vapaita riitäkään. No nautitaan nyt ja purnataan sitten.

Mutta nyt siis itse asiaan ja listaa synnyttämään. Taidankin laittaa sen omaksi tekstiksi. Joten palataan pian.

Humppa Soi: Wäinötär: Kihlaus
Humpastalainattua: "Sulosormus sormeheni, kultakihla käteheni."

Päivät, kuukaudet, vuodet vierii...

Taas vaihtui vuosi. Joulukin siinä kai sivussa meni. Sitä en juurikaan huomannut kun olin töissä ja siellä juhlapäivät eroaa lähinnä vain siinä, että työntekijöitä on vähemmän kuin arkena. Työt ovat miltei samat. No hyvinhän työt kuitenkin menee, vaikka välillä tuntuu että se vie kaikki mehut miehestä. Tai ehkä olen vain pohjimmiltani niin laiska että oikea työnteko ottaa voimille? No töistä ei sen enempää. En halua puhua työstäni täällä, etten vahingossa möläytä jotain sellaista mitä ei pitäisi ja kun kuitenkin olen ihan tyytyväinen työhöni. Ja varsinkin työkavereihini. Ja sehän on tietenkin plussaa, kun nyt vihdoin minut vakinaistettiin. Ihan virallisesti vakinainen työsuhteeni alkaa huomenna. Se kyllä kelpaa, kun tietää miten vaikeaa se hoitoalalla on.

Ja nyt on siis uusi vuosi ja uudet kujeet, joka on muuten typerä ilmaisu. Tai ei ehkä typerä mutta niin loppuunkäytetty. Olen huomannut muutenkin, että minua ärsyttää "elämänkliseet". Mitäkö tällä tarkoitan? No sitä sellaista etukäteen arvattavaa small talkia. Että kun joulun jälkeen menee töihin niin kysytään että: "No olitko ollut kiltti?" tai kun viikonlopun jälkeen sattuu olemaan väsynyt niin kysytään: "Tais olla rankka viikonloppu?"  Ja pahimpia on ehkä ne sukulaisten kysymykset, jotka etenevät suurinpiirtein näin: "No onkos ollut naisia?" -> "No jokos kohta vietetään kihlajaisia?" -> "Millonkas ne häät on?" -> "Joko kohta tulee perheenlisäystä? -> "Tuleeko pian pikkuiselle leikkikaveri?" -> "Ei kahta ilman kolmatta?"

En tiedä sitten jatkuuko se tuosta pidemmälle. Ja välissä tietenkin on te tokaisut, että nyt on sitten yksi etappi elämässä saavutettu. Ääh. Ei minua tuo oikeastaan haittaa, lähinnä vain huvittaa. Itse kyllä yritän välttää "elämänkliseitä", mutta kieltämättä se on joskus vaikeaa.


Alkaapas nyt vuoden blogikirjoitukset iloisesti. Yleensä tässä kohden tekee mieli listata edellisen vuoden tapahtumia, mutta jätän tällä kertaa väliin. Samoin suunnitelmat tälle vuodelle.

Kohta vaimoni pääsee töistä ja käymme kaupassa ja teemme ruokaa ja sitten ehkä uutta Holmesia katsomaan. Huomenna onkin sitten yhteinen vapaapäivä ja sitä juhlistamme shoppailemalla. Saa nähdä tarrautuuko mukaani musiikkia tai elokuvia.

Ai niin. Vielä sellainen asia, että vaimoni osti minulle joululahjaksi akustisen kitaran. Tai oikeastaan ei ole vielä ostanut, kun oli joulua ennen päässyt loppumaan kaupasta. Mutta siis ostaa sen kyllä. En osaa soittaa kitaraa yhtään, mutta nyt täytyy kyllä alkaa oikein opettelemaan. Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään, kun kaikki harrastukseni tuppaavat aina jäämään. Paitsi levyjen osto. No ainakin kitara näyttää hienolta levyhyllyä vasten.

Humppa Soi: Mikko Alatalo: Ei me ollaan mittään mettäläisiä
Humpastalainattua:
"On joka ilta nakkikioskilla, aivan mannermainen tunnnelma,
tarjolla nakit, viina, sinappi ja kuolema."