keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013

Näillä mennään


Aika rientää. Poikamme on jo yli kuukauden vanha. Arki alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Päivämme menee nykyään suurinpiirtein näin:

Aamulla poika herää aikaisin ja suorastaan pakottaa meidätkin nousemaan. Aamupäivä menee välillä hyvällä tuulella, välillä kiukutellen. Puolen päivän ja kolmen välillä joskus siinä sitten poika nukahtaa päiväunille ja silloin saamme itsekin joko ottaa päiväunet tahi tehdä jotain ilman vauvaa. Ilta meneekin sitten yleensä hieman rauhallisemmin kuin aamupäivä. Toki välillä on aikamoista taistelua saada illalla vauva nukkumaan. Eilenkin keinutuolissa pojan kanssa keinuimme pitkän tovin ja lauleskelin Rautavaaraa, Mombasaa, Miljoonasadetta ja lopuksi Vaarilla on saari sai pojan nukahtamaan. Ja puolen tunnin päästä heräämään uudestaan. Sitten olikin äitin vuoro nukuttaa ja näköjään se toimii paremmin kun poika nukkui peräti kuusi tuntia yhdeltä seisomalta.

Tokihan päivään kuuluu tietenkin vauvan ruokahetket, vaipanvaihdot ja vanhempien kanssa seurustelu. Poika taitaa jo välillä hymyillä ihan tietoisesti. Kylläpä voikin sitten oman vauvan hymyily saada hyvälle mielelle.

Kylläpä tämä elämä nykyään pyörii tuon pienokaisen ympärillä, mutta niinhän sen kuuluukin. Töissä olen käynyt reilun viikon verran ja enää olis pari päivää niin sitten alkaa kesälomakin. Ei haittaa sekään.

Onneksi tässä vauvanhoidon lomassa ei ole unohtunut se tärkeinkään, nimittäin Alatalo-kokoelmani päivittäminen. Ei puuttuisi enää kuin 1 peruslevy, 1 lastenlevy, 1 ruotsinkielinen levy ja pari kokoelmalevyä. Sitten alkaisi olla täyspitkät kasassa ja saakin alkaa metsästämään sinkkuja ja muuta Alataloon liittyvää. Viimeisimpänä löytönä oli Mikko Alatalo-paperinukke. Siinä on sitä jotain. Ja heinäkuussahan on Viitasaarella Mikko Alatalo-musikaali. Sinne siis.

Vaikka blogeilu on vähentynyt ja elämä muuttunut vuosien varrella huimasti niin on hienoa huomata että Mikko on ja pysyy lähellä sydäntäni.

See you later Alatalo!

Humppa Soi: Mikko Alatalo - Bastun här i hembygden



torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Willen Keittiö Osa 36


Vuokainen leipäinen

0,5l kädenlämpöistä vettä
1pss kuivahiivaa
1dl ruishiutaleita
1dl ruisjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
voita vuokaa voitelemaan

 Katso älykkään puhelimen kotikokki sovelluksesta vuokaleivän resepti. Noudata ohjetta noin suurin piirtein orjallisesti eli seuraavasti:

Sekoita veteen kuivahiiva, ruishiutaleet ja -jauhot, siirappi ja suola. Anna nousta liinan alla puolisen tuntia. Kirjoita sillä välin vaikka blogille ja kuuntele Sir Elwoodia. Lisää vehnäjauhot ja kohottele taas puolisen tuntia ja kirjoita blogille tätä reseptiä. Seuraavaksi taikina siirretään vuokaan ja taas kuinkas ollakaan odotellaan puoli tuntia. Uunin voi vaikka laittaa tässsä vaiheessa lämpenemään 250 asteeseen. Arvaattekin varmaan kuinka kauan leivän tulee olla uunissa? Kyllä. Puoli tuntia.

Viimeksi kun leipää tein niin siitä tuli erittäin hyvää. Toivottavasti nytkin.



"Aikani kahlasin, paikkaani hain"

Voisin tietenkin väittää, että lapsen syntymä pysäyttää ajattelemaan elämää aivan uudelta kantilta. No kyllähän se tietenkin osaltaan paikkansa pitää. Lähinnä sitä ihmettelee, että minulla tosiaan on oma perhe. On oma paikka maailmassa. Nyt kun minulla on vaimo, poika, koira, talo, auto, lainaa ja työpaikka niin voidaanko jo sanoa että olen aikuinen? Vastuullinen perheen isä.

Ehkäpä.

Kunhan ei vaan pilke silmäkulmasta hiivu. Vielä ei ainakaan siltä näytä. Sitten huolestun, jos sen kadotan.

Humppa Soi: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Miltä veli tuntuu
Humpastalainattua: "Sinut luotu on myrskyjä vastaan taistelemaan."

tiistaina, kesäkuuta 04, 2013

1+1=3


Pitkäksi taas vierähti aika, kun viimeksi täällä jaarittelin. No nyt on sentään jotain kerrottavaa. Nimittäin enää emme vaimon kanssa elele kahdestaan. Nyt meitä on kolme. 24.5.2013 klo 19:30 maailmaamme syntyi pieni poika. Monen monta huolen hetkeä nyt puolitoista viikkoinen vekara on meille jo aiheuttanut, mutta pois emme tuota ihanaa ihmisen alkua kyllä antais. On se vaan ihmeellistä, että tästä blogille ruikuttajasta ja välillä hieman ehkä itsesääliinkin vajonneesta kiharapäästä on tullut isä.

Ei tässä tämän suurempia kuulumisia tällä kertaa.

Humppa Soi: Jacques Brel - Le Dernier Repas

P.S. Olen onnellinen.
generated by sloganizer.net