Vielä huominen ja perjantai. Ja huomenna lupasin mennä jo puoli seitsemäksi. Miten minä niin aikaisin jaksan nousta? Nyt ei onneksi enää ole väliä vaikka mitä siellä tekis kun arvosana on jo annettu. Tänään verikin vähän lensi kun yhdellä alkoi vuotamaan nenästä verta kesken juoksentelun. Ja tietenkin silloin kun minut jätettiin yksin vahtimaan lapsia. Ei se lapsi kuitenkaan kuollut joten ihan hyvin siinä kävi. Muuten oli kyllä ihan mukava päivä. Jotenkin sellainen rento päivä. Alkaa tuntea jo henkilökunnankin sen verran hyvin että voi heittää läppää. Niin ja meillä oli tänään musiikkinäytelmä ja minulla oli vastuullinen työ toimia tiskijukkana. En edes mokannut. Osasin painaa oikeaa nappia oikeassa paikassa. Muutenkin esitys meni hyvin. Ehkä lapsia jännitti niin paljon että osasivat olla rauhassa.
Ja nyt jatkan jännittävää elämääni eli joko kuuntelen musiikkia tai katson jonkun leffan.
Humppa Soi: Irwin Goodman: Eletään vaikka piruuttaan
keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
Uusi päivä on tänään
Aamulla sain kuin sainkin itseni raahattua harjoitteluun. Siellä oli mukavaa. Yleensä siellä onkin. Opettaja kävi jututtamassa minua ja ohjaajaani. Kyseli miten oli mennyt ja käytiin läpi sellainen lappunivaska johon olin tehnyt itsearviointia ja ohjaajani oman arvionsa siitä miten minulla oli mennyt. Kehuja sain kuulla. Tulen kuulemma hyvin toimeen sekä lasten että henkilökunnan kanssa. Olen empaattinen ja ihmisläheinen. Luotettava. Joustava. Blaa blaa blaa. Olen hyvä. Nelosen sain harjoittelusta numeroksi. Opettaja vielä käski sanoa vanhemmilleni terveisiä että ovat kasvattaneet hyvän pojan. Täytyykin heti soittaa ja kertoa kun vielä muistaa.
No niin. Nyt on soitettu. Yllättyivät vähän mutta tykkäsivät.
Kävin minä tänään ostamassa uuden vyönkin. Tällä kertaa nahkaisen jos kestäis vähän paremmin. Mitähän muuta? Kirjoitin eilen niin paatoksella että ei ihmekään jos ei nyt ole tämän enempää asiaa.
Humppa Soi: Helloween: Don't Spit On My Mind
No niin. Nyt on soitettu. Yllättyivät vähän mutta tykkäsivät.
Kävin minä tänään ostamassa uuden vyönkin. Tällä kertaa nahkaisen jos kestäis vähän paremmin. Mitähän muuta? Kirjoitin eilen niin paatoksella että ei ihmekään jos ei nyt ole tämän enempää asiaa.
Humppa Soi: Helloween: Don't Spit On My Mind
Nyt hävettää...
Pakko jonnekin kirjoittaa ylös ettei mene hyvät itsesäälit hukkaan. Tulee varmaan taas sellaista tekstiä ettei kehtaa myöhemmin tunnustaa kirjoittaneensa mutta ei anneta sen häiritä. Nettihän on taas vaihteeksi minua vastaan ja siksi kirjoitan tätä juttua nyt wordille. Julkaisen jos kehtaan. Hmm. Jos en kehtaa niin mitähän tälle sitten tapahtuu. Jätänköhän tämän lojumaan koneelle vai poistanko? Mielenkiintoista.
Sitten itse aiheeseen. Mikä minut nyt sai rypemään? En edes oikein tiedä tai voi olla että tiedän mutta en osaa sitä sanoiksi pukea joten jauhan tässä kaikkea turhaa niin kuin tapanani on. Vyöni hajosi. Sinne meni ainakin 2,5 euroa. Kannattaako siis ostaa halpaa vyötä? Kannattaa koska siitä voi sitten valittaa blogille että miten tyhmä sitä taas on ollut. Nerokasta vai mitä? Tosin nyt saa koko ajan pelätä että housut tippuu mutta siitähän sitä vasta saisikin jutun juurta jos näin kävisi.
Harjoittelussa on sentään mennyt kivasti vaikka viimeisen viikon ahdistus iskee päälle. Saisi jo olla sekin ohi. Lapset on suloisia. Lainaus iltapäivän keskustelusta:
Pieni poika: ”Lähdetkö kotiin?”
Minä: ”Joo.”
Poika: ”Onko siellä isi ja äiti?”
Minä: ”Ei ole, ne on Karstulassa.”
Poika: ”Onko ne kuolleet?”
Lasten on jotenkin todella vaikea kuvitella että minä asun yksin. Pitäisiköhän pitää joskus oikein oppitunti niille että maailmassa voi olla säälittäviä yksin eläviä miehiä. Niitä sanotaan poikamiehiksi.
Nyt kun tätä tekstiä kerran alkaa tulla oikein kunnolla niin kirjoitetaan sitten vielä lisää. Näköjään olen parhaimmillani silloin kun olen huonolla mielellä. Aloinpa tässä miettimään sitä että miten itse voisi helpottaa olotilaa silloin kun tällainen itsesäälikohtaus iskee. Tietenkin se voisi auttaa jos olisi joku jonka kanssa livenä jakaa huoliaan mutta se nyt ei ole oikein tällä hetkellä mahdollista. Yksi konsti olisi myös se että ostaisi jotain kivaa itselleen mutta kun rahatilanne taas vaihteeksi on niin surkea niin se masentaisi vaan entisestään kun laittaisi rahaa johonkin muuhun kuin välttämättömään. Musiikki auttaa joskus. Ja ulkoilma. Vaikka nyt tuntuu siltä että nekään ei auta. Ei kai tähän oikeastikaan auta muu kuin se että odottaa ja odottaa ja odottaa että se menee ohi ja sitten hävettää koko asia.
Onneksi on yksi lääke joka joskus toimii. Nukkuminen. Kunhan vain saa itkettyä itsensä uneen koska elämäni ei ole helppoa. Vaikka toisaalta. Elämänihän juuri on helppoa. Ei minulla mitään hätää ole. Ei ole mitään menetettävää. Kaivan hautaa vain itselleni. Onko se muuten niin että jos kaivaa kuoppaa itselleen niin siihen lankeaa joku toinen?
No niin. Kaikille varmaan on tullut selväksi mikä miestä syö. Vanha kuomani. Yksinäisyys. Olen yksinäinen vaikka minulla onkin paljon kavereita ja muutama todellinen ystävä. (Ei Manninen, et sinä!)
Aloin miettimään myös aihetta joka tuntuu olevan tabu blogillani tai ei ehkä tabu mutta sellainen asia josta en puhu koska en osaa. Nimittäin uskoa. Minähän kyllä uskon Jumalaan mutta en osaa turvautua Häneen vaikka haluaisinkin. No en tästä tämän enempää sitten osannutkaan sanoa.
Sitten voitaisiin puhua naisista. Niistähän te minun odotatte puhuvan koska kuitenkin juuri nehän minun pääni sekaisin saa. Alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan mikä siinä mättää että minulla ei paljon oikeata säpinää naisten kanssa ole. Ei se siitä johdu että olisin jotenkin äärimmäisen ujo vaikka olen minä vähän sitäkin. Eikä se johdu siitä että en paljon ulkonäkööni panosta. Ei se johdu siitä että pelkäisin naisia. Se johtuu siitä että minä en yksinkertaisesti ihastu helpolla. Luotan siihen että kyllä se kolahtaa jos on kolahtaakseen. Ei siinä auta etsiminen tai liiallinen suunnittelu. Ehkä olen tyhmä mutta onko silloin tyhmä jos tietää olevansa tyhmä?
Olen varmaan aika vaikea luonne. Onneksi kenenkään ei tarvitse minua kestää.
Taitaa tämäkin vähän auttaa kun uskaltaa vaan kunnolla avautua vaikka kukaan ei varmaan tästä mitään tolkkua saakaan.
Willen mietelause: Mitä tekee kauniilla muistoilla jos ei ole ketään kenen kanssa niitä muistella?
Humppa Soi: No Man’s Band: Seitsemän oikein
Humpastalainattua:
”Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä eksyneitä, elämäänsä pettyneitä, luopuneita enkeleitä. Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä särkyneitä, elämäänsä eksyneitä, taisteluihin väsyneitä.”
Kiitos.
Ja anteeksi.
Aamunavaus: Tämän yllä olevan siis kirjoitin eilen heikossa mielentilassani. Nyt on jo mieli pirteämpi ja kuten arvelinkin niin kyseinen purkaus vain hävettää. En kehtaa edes oikolukea sitä. Haluan kuitenkin julkaista tekstin jotta voin myöhemmin nauraa itselleni ja te voitte nauraa minulle vaikka heti. Nyt pitäisi juoda aamukahvit ja suunnistaa hetken päästä harjoitteluun jossa opettaja minut arvioi.
Niin ja yksi tärkeä asia vielä ja sitten lopetan oikeasti tämän tyhjänpäiväisen jauhamisen tältä kerralta. Hyvää syntymäpäivää kaikille joilla tänään on synttärit!
Sitten itse aiheeseen. Mikä minut nyt sai rypemään? En edes oikein tiedä tai voi olla että tiedän mutta en osaa sitä sanoiksi pukea joten jauhan tässä kaikkea turhaa niin kuin tapanani on. Vyöni hajosi. Sinne meni ainakin 2,5 euroa. Kannattaako siis ostaa halpaa vyötä? Kannattaa koska siitä voi sitten valittaa blogille että miten tyhmä sitä taas on ollut. Nerokasta vai mitä? Tosin nyt saa koko ajan pelätä että housut tippuu mutta siitähän sitä vasta saisikin jutun juurta jos näin kävisi.
Harjoittelussa on sentään mennyt kivasti vaikka viimeisen viikon ahdistus iskee päälle. Saisi jo olla sekin ohi. Lapset on suloisia. Lainaus iltapäivän keskustelusta:
Pieni poika: ”Lähdetkö kotiin?”
Minä: ”Joo.”
Poika: ”Onko siellä isi ja äiti?”
Minä: ”Ei ole, ne on Karstulassa.”
Poika: ”Onko ne kuolleet?”
Lasten on jotenkin todella vaikea kuvitella että minä asun yksin. Pitäisiköhän pitää joskus oikein oppitunti niille että maailmassa voi olla säälittäviä yksin eläviä miehiä. Niitä sanotaan poikamiehiksi.
Nyt kun tätä tekstiä kerran alkaa tulla oikein kunnolla niin kirjoitetaan sitten vielä lisää. Näköjään olen parhaimmillani silloin kun olen huonolla mielellä. Aloinpa tässä miettimään sitä että miten itse voisi helpottaa olotilaa silloin kun tällainen itsesäälikohtaus iskee. Tietenkin se voisi auttaa jos olisi joku jonka kanssa livenä jakaa huoliaan mutta se nyt ei ole oikein tällä hetkellä mahdollista. Yksi konsti olisi myös se että ostaisi jotain kivaa itselleen mutta kun rahatilanne taas vaihteeksi on niin surkea niin se masentaisi vaan entisestään kun laittaisi rahaa johonkin muuhun kuin välttämättömään. Musiikki auttaa joskus. Ja ulkoilma. Vaikka nyt tuntuu siltä että nekään ei auta. Ei kai tähän oikeastikaan auta muu kuin se että odottaa ja odottaa ja odottaa että se menee ohi ja sitten hävettää koko asia.
Onneksi on yksi lääke joka joskus toimii. Nukkuminen. Kunhan vain saa itkettyä itsensä uneen koska elämäni ei ole helppoa. Vaikka toisaalta. Elämänihän juuri on helppoa. Ei minulla mitään hätää ole. Ei ole mitään menetettävää. Kaivan hautaa vain itselleni. Onko se muuten niin että jos kaivaa kuoppaa itselleen niin siihen lankeaa joku toinen?
No niin. Kaikille varmaan on tullut selväksi mikä miestä syö. Vanha kuomani. Yksinäisyys. Olen yksinäinen vaikka minulla onkin paljon kavereita ja muutama todellinen ystävä. (Ei Manninen, et sinä!)
Aloin miettimään myös aihetta joka tuntuu olevan tabu blogillani tai ei ehkä tabu mutta sellainen asia josta en puhu koska en osaa. Nimittäin uskoa. Minähän kyllä uskon Jumalaan mutta en osaa turvautua Häneen vaikka haluaisinkin. No en tästä tämän enempää sitten osannutkaan sanoa.
Sitten voitaisiin puhua naisista. Niistähän te minun odotatte puhuvan koska kuitenkin juuri nehän minun pääni sekaisin saa. Alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan mikä siinä mättää että minulla ei paljon oikeata säpinää naisten kanssa ole. Ei se siitä johdu että olisin jotenkin äärimmäisen ujo vaikka olen minä vähän sitäkin. Eikä se johdu siitä että en paljon ulkonäkööni panosta. Ei se johdu siitä että pelkäisin naisia. Se johtuu siitä että minä en yksinkertaisesti ihastu helpolla. Luotan siihen että kyllä se kolahtaa jos on kolahtaakseen. Ei siinä auta etsiminen tai liiallinen suunnittelu. Ehkä olen tyhmä mutta onko silloin tyhmä jos tietää olevansa tyhmä?
Olen varmaan aika vaikea luonne. Onneksi kenenkään ei tarvitse minua kestää.
Taitaa tämäkin vähän auttaa kun uskaltaa vaan kunnolla avautua vaikka kukaan ei varmaan tästä mitään tolkkua saakaan.
Willen mietelause: Mitä tekee kauniilla muistoilla jos ei ole ketään kenen kanssa niitä muistella?
Humppa Soi: No Man’s Band: Seitsemän oikein
Humpastalainattua:
”Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä eksyneitä, elämäänsä pettyneitä, luopuneita enkeleitä. Taivas itkee kyyneleitä, itkee meitä särkyneitä, elämäänsä eksyneitä, taisteluihin väsyneitä.”
Kiitos.
Ja anteeksi.
Aamunavaus: Tämän yllä olevan siis kirjoitin eilen heikossa mielentilassani. Nyt on jo mieli pirteämpi ja kuten arvelinkin niin kyseinen purkaus vain hävettää. En kehtaa edes oikolukea sitä. Haluan kuitenkin julkaista tekstin jotta voin myöhemmin nauraa itselleni ja te voitte nauraa minulle vaikka heti. Nyt pitäisi juoda aamukahvit ja suunnistaa hetken päästä harjoitteluun jossa opettaja minut arvioi.
Niin ja yksi tärkeä asia vielä ja sitten lopetan oikeasti tämän tyhjänpäiväisen jauhamisen tältä kerralta. Hyvää syntymäpäivää kaikille joilla tänään on synttärit!
sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008
Suomi siirtyi "bileaikaan"
Näin ainakin Neiti Aika väitti kun aamulla käänsin kellon tunnin kesään päin. Aika köyhiltä bileiltä vaikuttaa. Olen katsonut elokuvan, kuunnellut musiikkia, käynyt kaupassa ja äsken pyöräytin muutaman letun. Ai niin. Olinhan minä ahkerakin ja tein hieman rästissä olleen koulutehtävän. Senhän piti olla tehtynä ennen kuin harjoittelu alkaa. No eikös se riitä että palauttaa sen ennen kuin harjoittelu on ohi?
Vielä ensi viikko harjoittelua jäljellä. Vaikka siellä olen viihtynytkin niin mukavaa kun se on kohta ohi.
Hei mutta nyt tuli mieleen yksi omituisuus mieleen. Sehän on outoa että kirjoitan yhdeksäisen alhaalta ylöspäin.
Pitäisiköhän sitä lähteä vaikka ulos tallustelemaan kun on jotenkin niin tylsä olo. Ulkoilma yleensä piristää.
Humppa Soi: Etno Kansanmusiikkia Suomesta levyltä Surullinen sottiisi, en tiedä esittäjää.
Vielä ensi viikko harjoittelua jäljellä. Vaikka siellä olen viihtynytkin niin mukavaa kun se on kohta ohi.
Hei mutta nyt tuli mieleen yksi omituisuus mieleen. Sehän on outoa että kirjoitan yhdeksäisen alhaalta ylöspäin.
Pitäisiköhän sitä lähteä vaikka ulos tallustelemaan kun on jotenkin niin tylsä olo. Ulkoilma yleensä piristää.
Humppa Soi: Etno Kansanmusiikkia Suomesta levyltä Surullinen sottiisi, en tiedä esittäjää.
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
Oudot tavat kunniaan
Tiina se haastella minua mätkäisi tuossa taannoin. Nyt onkin hyvä aika siihen vastailla kun enhän minä tänään ole mitään oikein vielä tehnytkään. Keittoa keitin, huonon Kingin tv-elokuvan katsoin loppuun ja musiikkia olen kuunnellut. Mutta nyt omituisuuksiin. Ohjeet oli seuraavat:
"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Laitan keittoa ruisleivän päälle.
2. Öö... Hmm... En keksi... Miten tämä nyt näin vaikeaa voi olla. Pakkohan minulla jotain outoja tapoja on olla. Olenpas minä tylsä ihminen. Ei sitten väkisin. Tämähän meni ihan mönkään koko juttu. Tuttua minulle. En kyllä haasta ketään kun tämä nyt ei muutenkaan onnistunut.
Humppa Soi: Kumikameli: Irstailija
Humpastalainattua:
"Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään."
"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
1. Laitan keittoa ruisleivän päälle.
2. Öö... Hmm... En keksi... Miten tämä nyt näin vaikeaa voi olla. Pakkohan minulla jotain outoja tapoja on olla. Olenpas minä tylsä ihminen. Ei sitten väkisin. Tämähän meni ihan mönkään koko juttu. Tuttua minulle. En kyllä haasta ketään kun tämä nyt ei muutenkaan onnistunut.
Humppa Soi: Kumikameli: Irstailija
Humpastalainattua:
"Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään."
perjantaina, lokakuuta 24, 2008
Gynt vai Günt?
Nyt on taas viikko lasten hoitamista takana. Ollut jotenkin tosi väsyttävä viikko. Kuitenkin ihan mukavaa on ollut. Enää olisi ensi viikko jäljellä harjoittelua ja sitten joutuu/pääsee koulunpenkkiä kuluttamaan. Mukavaa sekin. Meillä on kiva luokka.
Mutta nyt olisi viikonloppu edessä. Missä sen vietän? Mitä teen? Kokkolassa. En tiedä mitä teen. Ei suunnitelmia. En kyllä muutenkaan paljon elämääni suunnittele. Katson vaan mihin se minut riepottelee. Ja parhaat hetkethän syntyvät juuri siten ettei suunnittele etukäteen mitään. Jos suunnittelee että viettää oikein hauskan viikonlopun niin se menee tietenkin mönkään. Joten jos sitä suunnittelis että vietän tylsän ja ankean viikonlopun niin tulisikohan tästä hauska? Kokeillaan.
Viikonloppusuunnitelma:
Vietän viikonlopun yksin kämpillä murehtien elämää. En tee mitään. Käyn korkeintaan kaupassa. Tylsistyn. Mitään hauskaa ei tapahdu.
Nyt sitä siis toteuttamaan. Aloitetaan vaikka keittämällä kahvit.
Ai niin minunhan piti listata 5 outoutta elämässäni. No jos myöhemmin jaksais. Nyt laitetaan loppuun korvaukseksi pitkästä aikaa biisitaisto. Kumpi parempi?
Grieg - Peer Gynt - In The Hall Of The Mountain King
Peer Günt - Backseat (Pahoittelen videon töksähtävää loppua.)
Mutta nyt olisi viikonloppu edessä. Missä sen vietän? Mitä teen? Kokkolassa. En tiedä mitä teen. Ei suunnitelmia. En kyllä muutenkaan paljon elämääni suunnittele. Katson vaan mihin se minut riepottelee. Ja parhaat hetkethän syntyvät juuri siten ettei suunnittele etukäteen mitään. Jos suunnittelee että viettää oikein hauskan viikonlopun niin se menee tietenkin mönkään. Joten jos sitä suunnittelis että vietän tylsän ja ankean viikonlopun niin tulisikohan tästä hauska? Kokeillaan.
Viikonloppusuunnitelma:
Vietän viikonlopun yksin kämpillä murehtien elämää. En tee mitään. Käyn korkeintaan kaupassa. Tylsistyn. Mitään hauskaa ei tapahdu.
Nyt sitä siis toteuttamaan. Aloitetaan vaikka keittämällä kahvit.
Ai niin minunhan piti listata 5 outoutta elämässäni. No jos myöhemmin jaksais. Nyt laitetaan loppuun korvaukseksi pitkästä aikaa biisitaisto. Kumpi parempi?
Grieg - Peer Gynt - In The Hall Of The Mountain King
Peer Günt - Backseat (Pahoittelen videon töksähtävää loppua.)
torstaina, lokakuuta 23, 2008
Olen minä täällä vaikka netti tökkiikin
Väsyttää. Vois nukkua päiväunet ennen kuin alkaa Kotikatu.
Harjoittelussa ollu ihan mukavaa. Mikäs siellä leikkiessä. Ja kyllä siellä ainakin nauraa saa. Kirjalliset työt nyt on vähän niin ja näin. Ei jaksa ressata.
Netti on reistaillu viime aikoina sen verran että aina kun olis aikaa tänne kirjoittaa niin se päättää sanoa sopimuksensa irti.
Laskuja, laskuja, laskuja vain... Ja voisi Metallican lipun maksuakin jo vähän lyhentää. Kyllä raha on helppoa palamaan. No kyllä tässä pärjäillään. Ei hätää.
Ja sitten jos odotitte että kertoisin täällä jotain muhkeita säpinäjuttuja niin erehdytte. En kerro. Ei ole kerrottavaa tai siis. No ei ole! En myönnä.
Humppa Soi: Nukkekoti: Älä sano
Humpastalainattua:
"Älä sano että kaikki muuttuu
älä sano että parantuu,
sillä tahtomattaan saattaa satuttaa."
Elämässäopittua: Minulla on unettava ääni.
Harjoittelussa ollu ihan mukavaa. Mikäs siellä leikkiessä. Ja kyllä siellä ainakin nauraa saa. Kirjalliset työt nyt on vähän niin ja näin. Ei jaksa ressata.
Netti on reistaillu viime aikoina sen verran että aina kun olis aikaa tänne kirjoittaa niin se päättää sanoa sopimuksensa irti.
Laskuja, laskuja, laskuja vain... Ja voisi Metallican lipun maksuakin jo vähän lyhentää. Kyllä raha on helppoa palamaan. No kyllä tässä pärjäillään. Ei hätää.
Ja sitten jos odotitte että kertoisin täällä jotain muhkeita säpinäjuttuja niin erehdytte. En kerro. Ei ole kerrottavaa tai siis. No ei ole! En myönnä.
Humppa Soi: Nukkekoti: Älä sano
Humpastalainattua:
"Älä sano että kaikki muuttuu
älä sano että parantuu,
sillä tahtomattaan saattaa satuttaa."
Elämässäopittua: Minulla on unettava ääni.
tiistaina, lokakuuta 21, 2008
Mihin se aika katoaa?
Kun ei tännekään tunnu enää ehtivän kirjoitella. Nytkin vain tyydyn nopeaan raporttiin.
Metallica kesällä. Sinne olen kai sitten menossa. Näin taisin vähän luvata kaverilleni. Pitäisiköhän tutustua etukäteen vähän millaista musiikkia Metallicalla on.
Sain tänään. Viitosen psykologiasta! Minä! Ultimus! Kai se tästä vielä alaspäin lähtee menemään. Ei tämä ole tuttua minulle.
Laitetaan juhlan kunniaksi biisi:
Metallica kesällä. Sinne olen kai sitten menossa. Näin taisin vähän luvata kaverilleni. Pitäisiköhän tutustua etukäteen vähän millaista musiikkia Metallicalla on.
Sain tänään. Viitosen psykologiasta! Minä! Ultimus! Kai se tästä vielä alaspäin lähtee menemään. Ei tämä ole tuttua minulle.
Laitetaan juhlan kunniaksi biisi:
sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008
"Yhtä kaikki se on"
Jaa jaa. Nyt taas pitkästä aikaa täällä. Olettekohan jo ihmetelleet poissaoloani. Tuskin. Olette vain olleet tyytyväisiä. Viimeksi olin siis matkalla Tampereelle humppamaan ja tulihan sitä humpattua. Pahat Agentit aloittivat urkupunkilla, Kumikameli jatkoi omalla tyylillään ja illan kruunasi Eläkeläiset uusien biisien kera. Olihan taas tunnelmaa. Kaikki olivat kavereita keskenään. Mukavaa oli. Tosi mukavaa. Ja lämmin tuli. Tosi lämmin.
Tampereen reissulla piti käydä tietenkin muistelemassa menneitä Evinissä ja Minh Thulla eli syötyä tuli hyvin. Vähän tein siinä bisneksiäkin kun möin yhden röntgenhoitsukirjan.
Tampereelta suunnistin Keski-Suomeen viettelemään syyslomaa. Tässä lyhyesti lomani:
Sauna.
Nukkuminen.
Savusauna.
Karjalanpiirakat.
Maalaaminen.
Ulkotyöt.
Ruokaa.
Sukuloimista.
Grillausta.
Tekstiviestejä.
Puheluja.
Kaikkea muutakin mutta kun ei nyt muista.
Ja eilen veli heitti mut tänne Kokkolaan takaisin. Säpinäsähkiskin tuli junalla tänne asentelemaan vähän lamppua kattoon ja tietenkin säpinöimään. Eilen illalla sitten... nyt pätkii... yhteys... ja... sitten... minä... ja... niin... Tähän tuli jotain vikaa tähän koneeseen kun ei oikein tunnu tekstiä syntyvän.
Mutta siis nyt sähkis lähti junalle ja on kohta tulossa takaisin kun eihän sitä ensimmäisellä kerralla voi onnistua junaan päästä. Joudun kestämään häntä vielä hetkisen. En tiedä kestänkö vaikka vuoden sitä olenkin harjoitellut.
Ja nyt pitäisi varmaan lisätä linkit tähän tekstiin mutta en jaksa. Olen laiska.
Humppa Soi: Kaija Koo: Sä oot tänään täällä taas
Post Scriptum: Ei jaksais huomenna harjotteluun tai jaksais sinne mutta ei jaksais niitä kirjallisia hommia.
Tampereen reissulla piti käydä tietenkin muistelemassa menneitä Evinissä ja Minh Thulla eli syötyä tuli hyvin. Vähän tein siinä bisneksiäkin kun möin yhden röntgenhoitsukirjan.
Tampereelta suunnistin Keski-Suomeen viettelemään syyslomaa. Tässä lyhyesti lomani:
Sauna.
Nukkuminen.
Savusauna.
Karjalanpiirakat.
Maalaaminen.
Ulkotyöt.
Ruokaa.
Sukuloimista.
Grillausta.
Tekstiviestejä.
Puheluja.
Kaikkea muutakin mutta kun ei nyt muista.
Ja eilen veli heitti mut tänne Kokkolaan takaisin. Säpinäsähkiskin tuli junalla tänne asentelemaan vähän lamppua kattoon ja tietenkin säpinöimään. Eilen illalla sitten... nyt pätkii... yhteys... ja... sitten... minä... ja... niin... Tähän tuli jotain vikaa tähän koneeseen kun ei oikein tunnu tekstiä syntyvän.
Mutta siis nyt sähkis lähti junalle ja on kohta tulossa takaisin kun eihän sitä ensimmäisellä kerralla voi onnistua junaan päästä. Joudun kestämään häntä vielä hetkisen. En tiedä kestänkö vaikka vuoden sitä olenkin harjoitellut.
Ja nyt pitäisi varmaan lisätä linkit tähän tekstiin mutta en jaksa. Olen laiska.
Humppa Soi: Kaija Koo: Sä oot tänään täällä taas
Post Scriptum: Ei jaksais huomenna harjotteluun tai jaksais sinne mutta ei jaksais niitä kirjallisia hommia.
torstaina, lokakuuta 09, 2008
"Kuu ohi kulkee"
Väsyttää.
Olen käynyt postissa nyt kolmena päivänä. Vähän ollut sotkussa osoitteet minne mitäkin pitäisi mennä mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Tänään kylläkin kävin hakemassa jotain elämää suurempaa. Oikeastaan kolmea elämää suurempaa nimittäin olin tilannut kolme Mikko Alatalon LP:tä itselleni ja tänään ne sain hyppysiini. Vettä satoi ja kastuin mutta nyt nautin. Ranskiksetkin paistuvat uunissa joten päivän ravinnon saantikin on turvattu.
Harjoittelussa ollut mukavaa mutta väsyttävää. En ole kauheasti jaksanut ressata vaan olen antanut sen mennä omalla painollaan.
Ulkovaatteet haisee nuotiosavulle mutta se onkin jo toinen juttu ja täällähän ei toisten juttuja kirjoitella.
Huomenna alkaa syysloma ja lauantaina suunnistan Tampereelle humppaamaan.
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Vain lämpöä sylillisen verran
Humpastalainattua:
"Ei näissä kylissä saa rakastaa,
ihmisten puheet silmät seiniin kasvattaa.
Oikein vai väärin: mä tahdon sulta tänään
Vain lämpöä sylillisen verran."
Olen käynyt postissa nyt kolmena päivänä. Vähän ollut sotkussa osoitteet minne mitäkin pitäisi mennä mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Tänään kylläkin kävin hakemassa jotain elämää suurempaa. Oikeastaan kolmea elämää suurempaa nimittäin olin tilannut kolme Mikko Alatalon LP:tä itselleni ja tänään ne sain hyppysiini. Vettä satoi ja kastuin mutta nyt nautin. Ranskiksetkin paistuvat uunissa joten päivän ravinnon saantikin on turvattu.
Harjoittelussa ollut mukavaa mutta väsyttävää. En ole kauheasti jaksanut ressata vaan olen antanut sen mennä omalla painollaan.
Ulkovaatteet haisee nuotiosavulle mutta se onkin jo toinen juttu ja täällähän ei toisten juttuja kirjoitella.
Huomenna alkaa syysloma ja lauantaina suunnistan Tampereelle humppaamaan.
Humppa Soi: Mikko Alatalo: Vain lämpöä sylillisen verran
Humpastalainattua:
"Ei näissä kylissä saa rakastaa,
ihmisten puheet silmät seiniin kasvattaa.
Oikein vai väärin: mä tahdon sulta tänään
Vain lämpöä sylillisen verran."
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
"Sä kompastut lankoihin joita ei näy"
Eilen kävin illalla kävelyllä. Olen käynyt nyt muutaman kerran tässä parin viikon sisällä. Se on mukavaa koska...
Tänään kävin eläin- ja mineraalimuseossa lasten kanssa. Mielenkiintoinen paikka vaikka ei mikään kovin iso ollutkaan. Tykkään täytetyistä eläimistä.
Opettajani kävi myös morjestamassa minua ja keskustelu meni hyvin. Opettaja sanoi että olen sympaattinen (onko se sama asia kuin säälittävä?), iloinen ja että minulla on eläväiset silmät. Yritä siinä sitten olla kun toiset kehuu. En osaa ottaa kehuja vastaan mutta kivahan niitä on silti kuulla.
Eilen poltin noodelit pohjaan ja tänään kävelin päin lyhtypylvästä.
Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells (Live)
Tänään kävin eläin- ja mineraalimuseossa lasten kanssa. Mielenkiintoinen paikka vaikka ei mikään kovin iso ollutkaan. Tykkään täytetyistä eläimistä.
Opettajani kävi myös morjestamassa minua ja keskustelu meni hyvin. Opettaja sanoi että olen sympaattinen (onko se sama asia kuin säälittävä?), iloinen ja että minulla on eläväiset silmät. Yritä siinä sitten olla kun toiset kehuu. En osaa ottaa kehuja vastaan mutta kivahan niitä on silti kuulla.
Eilen poltin noodelit pohjaan ja tänään kävelin päin lyhtypylvästä.
Humppa Soi: Megadeth: Peace Sells (Live)
maanantaina, lokakuuta 06, 2008
"Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää"
Enkö minä muistanut/ehtinyt tänne eilen kirjoittaakaan. Eihän sitä aina ehdi kun istuskelee illat koneella.
Lauantaina kävin kuokkimassa eräissä kihlajaisissa. Ne oli täällä Kokkolassa jossain hienossa ja vanhassa rakennuksessa. Meinasi melkein hävettää kun minä olin ihan vaan arkivaatteissa ja lenkkareissa ja muut olivat oikein juhlatamineissa. Eipä tuo haittane. Illalla sitten matkustin Keski-Suomeen ja siellä söin ja saunoin.
Sunnuntaina pyörähdin kaverini luona ja en kai minä oikein muuta tehnytkään. Sitä normaalia kotosalla hyörimistä.
Tänään olinkin yhdeksästä neljään harjoittelussa ja siellä oli kyllä hässäkkää. Lapsia oli paljon ja kaiken lisäksi siellä pyöri yläasteelaisia tet-harjoittelijoita. Huomenna tulisi sitten opettaja alkukeskusteluun ja saa nähdä miten se menee kun oma ohjaajani on alkuviikon pois töistä. No eiköhän sieltä joku muu jouda minusta avautumaan. Pitäisi varmaan niitä kirjallisia töitäkin pikkuhiljaa alkaa tekemään. Ainakin oppimispäiväkirjaa vielä kun edes jotenkin muistaa mitä on tehnyt. Ei jaksais stressata.
Ei kai tässä taas muuta vai onko?
Humppa Soi: No Man's Band: Paha
Humpastalainattua:
"Mä en oo paha vaikka kaunis olekaan mä en hei.
Sydän mun rinnassa roihuaa
Mä en oo paha vaikka joskus toivosinkin niin
Jotta saisin tuskan helpottamaan."
Lauantaina kävin kuokkimassa eräissä kihlajaisissa. Ne oli täällä Kokkolassa jossain hienossa ja vanhassa rakennuksessa. Meinasi melkein hävettää kun minä olin ihan vaan arkivaatteissa ja lenkkareissa ja muut olivat oikein juhlatamineissa. Eipä tuo haittane. Illalla sitten matkustin Keski-Suomeen ja siellä söin ja saunoin.
Sunnuntaina pyörähdin kaverini luona ja en kai minä oikein muuta tehnytkään. Sitä normaalia kotosalla hyörimistä.
Tänään olinkin yhdeksästä neljään harjoittelussa ja siellä oli kyllä hässäkkää. Lapsia oli paljon ja kaiken lisäksi siellä pyöri yläasteelaisia tet-harjoittelijoita. Huomenna tulisi sitten opettaja alkukeskusteluun ja saa nähdä miten se menee kun oma ohjaajani on alkuviikon pois töistä. No eiköhän sieltä joku muu jouda minusta avautumaan. Pitäisi varmaan niitä kirjallisia töitäkin pikkuhiljaa alkaa tekemään. Ainakin oppimispäiväkirjaa vielä kun edes jotenkin muistaa mitä on tehnyt. Ei jaksais stressata.
Ei kai tässä taas muuta vai onko?
Humppa Soi: No Man's Band: Paha
Humpastalainattua:
"Mä en oo paha vaikka kaunis olekaan mä en hei.
Sydän mun rinnassa roihuaa
Mä en oo paha vaikka joskus toivosinkin niin
Jotta saisin tuskan helpottamaan."
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Potkin maassa makaavaa
En tiedä ehdinkö kirjoittaa tätä loppuun ennen kuin noutaja saapuu minua noutamaan Keski-Suomeen. Otetaan kuitenkin riski vaikka riskillä se rikoo onkin ruma.
Ulkona on syksy. Ja niin on sisälläkin. Syksyn on synkkää ja silti tai ehkä juuri siksi pidän tästä. Olo on samanlainen kuin aikanaan kun ryveskelin blogille vaikka kaikki oli hyvin. Tunnen olevani oma itseni. En esitä mitään. Olen vain se tyhmä ja säälittävä kaveri joka ei tee mitään elämänsä hyväksi mutta eihän minun tarvitsekaan olla mitään muuta. Näillä mennään. Kaikki on hyvin.
Sitten haluatte varmaan kuulla mitä eilen ostin itselleni. Menin Anttilaan tarkoituksena ostaa musiikkia. Ajattelin ehkä ostaa Within Tempationia, Indicaa, Sentencedia, Helloweenia, Gamma Rayta... eli siis mielessä oli monia hyviä artisteja. Sitten huomasin jotain mikä vangitsi katseeni. Kolme kymppiä se maksoi mutta en epäröinyt hetkeäkään ostaa sitä koska ajattelin ettei se tuosta enää halpene. Voisin arvuutella teiltä mitä ostin mutta ne jotka tuntevat minut naamakirjassa ovat varmaan jo tajunneet. Ostin Megadethin Warchestin. 4 cd:tä + 1 dvd. Kolme levyä tuttuja ja harvinaisempia vetoja (joiden takia tämän ostinkin.) Sitten vielä livelevy ja livedvd. Mahtava paketti. Rakastuin. Tässä yksi esimerkkibiisi miksi tästä boksista tykkään:
Eikä ollu hassummin tehty videokaan.
Nyt saa riittää kuitenkin turinointi. Hyvää viikonloppua!
Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Katkeran rauhallinen
Humpastalainattua:
"Pimeässä ulkona, odotan hiillosta."
Ulkona on syksy. Ja niin on sisälläkin. Syksyn on synkkää ja silti tai ehkä juuri siksi pidän tästä. Olo on samanlainen kuin aikanaan kun ryveskelin blogille vaikka kaikki oli hyvin. Tunnen olevani oma itseni. En esitä mitään. Olen vain se tyhmä ja säälittävä kaveri joka ei tee mitään elämänsä hyväksi mutta eihän minun tarvitsekaan olla mitään muuta. Näillä mennään. Kaikki on hyvin.
Sitten haluatte varmaan kuulla mitä eilen ostin itselleni. Menin Anttilaan tarkoituksena ostaa musiikkia. Ajattelin ehkä ostaa Within Tempationia, Indicaa, Sentencedia, Helloweenia, Gamma Rayta... eli siis mielessä oli monia hyviä artisteja. Sitten huomasin jotain mikä vangitsi katseeni. Kolme kymppiä se maksoi mutta en epäröinyt hetkeäkään ostaa sitä koska ajattelin ettei se tuosta enää halpene. Voisin arvuutella teiltä mitä ostin mutta ne jotka tuntevat minut naamakirjassa ovat varmaan jo tajunneet. Ostin Megadethin Warchestin. 4 cd:tä + 1 dvd. Kolme levyä tuttuja ja harvinaisempia vetoja (joiden takia tämän ostinkin.) Sitten vielä livelevy ja livedvd. Mahtava paketti. Rakastuin. Tässä yksi esimerkkibiisi miksi tästä boksista tykkään:
Eikä ollu hassummin tehty videokaan.
Nyt saa riittää kuitenkin turinointi. Hyvää viikonloppua!
Humppa Soi: Limonadi Elohopea: Katkeran rauhallinen
Humpastalainattua:
"Pimeässä ulkona, odotan hiillosta."
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
"Pese tukkasi, riisu sukkasi"
Nyt on viikko päiväkodissa takana. Palautetta sain tänään ohjaajaltani. Olivat muiden työntekijöiden kanssa jutelleet ja olivat sitä mieltä että olen ollut hyvä ja että jos jatkan vain samaa rataa niin kaikki menee hyvin. Olen itsekin tykännyt kyllä siellä olla vaikka välillä onkin vähän väsyttänyt. On se vaan hieno tunne kun tosi ujosteleva tyttö hyväksyi minut tänään lukemaan ja leikkimään ja oli niin kaveria.
Käytiin tänään luistelemassa lasten kanssa. Itsehän en ollut luistellut viimeksi kuin ehkä kuutosella tai seiskalla. Jostain ne minulle kuitenkin saivat luistimet lainaan ja minäkin jouduin jäälle häpäisemään itseni. Pysyin pystyssä vaikka horjuinkin. Ja sehän oli ihan kivaa touhua. Nyt on vaan aika väsynyt olo.
Ja koin tänään mukavan positiivisen yllätyksen. Kela myönsi minulle tukensa ja pärjään nyt taas ainakin hetken. Voisin oikein juhlistaa ja ostaa vaikka levyn tai kaksi.
Ja sitten... niin... öhöm... puhuisin jos osaisin. Kyllä niin paljon on viime aikoina jyllännyt ajatukset päässä ja ei niistä ota itsekään selvää. Ei tässä mitään hätää ole mutta ei se ole niin helppoa kuin voisi luulla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä.
Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään"
Käytiin tänään luistelemassa lasten kanssa. Itsehän en ollut luistellut viimeksi kuin ehkä kuutosella tai seiskalla. Jostain ne minulle kuitenkin saivat luistimet lainaan ja minäkin jouduin jäälle häpäisemään itseni. Pysyin pystyssä vaikka horjuinkin. Ja sehän oli ihan kivaa touhua. Nyt on vaan aika väsynyt olo.
Ja koin tänään mukavan positiivisen yllätyksen. Kela myönsi minulle tukensa ja pärjään nyt taas ainakin hetken. Voisin oikein juhlistaa ja ostaa vaikka levyn tai kaksi.
Ja sitten... niin... öhöm... puhuisin jos osaisin. Kyllä niin paljon on viime aikoina jyllännyt ajatukset päässä ja ei niistä ota itsekään selvää. Ei tässä mitään hätää ole mutta ei se ole niin helppoa kuin voisi luulla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä.
Humppa Soi: Kaija Koo: Taas mua viedään
Humpastalainattua:
"en huomaa kuinka aika lentää
en huomaa muutenkaan yhtään mitään"
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
"Tähtiä väsyttää, tulis edes talvisää"
Päiväkodissa päivät rientää ja illalla on vähän väsynyt. Oppii nauttimaan hiljaisuudesta.
Kirjallisia hommia ei ole jaksanut paljon tehdä vaikka pitäis. Miksi harjoitteluissa pitää olla kaikkea muka niin hienoa kirjallista sontaa? Eikö se motivoisi opiskelijoita enemmän kun saisivat harjoitella kaikessa rauhassa nimenomaan sitä käytäntöä?
Ja miten sitten vietin synttäreitäni? Se olikin oikein hilpeää. Kolmelta käppäilin päiväkodista kämpille ja otin alkuun pienet päiväunet. Sitten kävin kaupassa ja ostin mikropizzan ja sipsejä. Manninen soitti ja sitten minä soitin sille. Puhuttiin varmaan taas yli tunti. Söin pizzan. Sipsit ei edes maistuneet. Istuin koneella. Istuin koneella. Sitten vähän istuin koneella. Kuuntelin musiikkia. Todella juhlavaa. Ja sitten illalla... Tuota. Ei mitään. Ehkä jotain mutta ei kuitenkaan. Ja nyt kuvittelette että olisi jotain enemmänkin mutta uskokaa pois, ei ole. Taidan olla ilkeä ihminen...
Humppa Soi: Kilpi: Savuna ilmaan
Humpastalainattua: "Mihin leikkiin lähdinkään, leijonan luolaan laitoin pään"
Kirjallisia hommia ei ole jaksanut paljon tehdä vaikka pitäis. Miksi harjoitteluissa pitää olla kaikkea muka niin hienoa kirjallista sontaa? Eikö se motivoisi opiskelijoita enemmän kun saisivat harjoitella kaikessa rauhassa nimenomaan sitä käytäntöä?
Ja miten sitten vietin synttäreitäni? Se olikin oikein hilpeää. Kolmelta käppäilin päiväkodista kämpille ja otin alkuun pienet päiväunet. Sitten kävin kaupassa ja ostin mikropizzan ja sipsejä. Manninen soitti ja sitten minä soitin sille. Puhuttiin varmaan taas yli tunti. Söin pizzan. Sipsit ei edes maistuneet. Istuin koneella. Istuin koneella. Sitten vähän istuin koneella. Kuuntelin musiikkia. Todella juhlavaa. Ja sitten illalla... Tuota. Ei mitään. Ehkä jotain mutta ei kuitenkaan. Ja nyt kuvittelette että olisi jotain enemmänkin mutta uskokaa pois, ei ole. Taidan olla ilkeä ihminen...
Humppa Soi: Kilpi: Savuna ilmaan
Humpastalainattua: "Mihin leikkiin lähdinkään, leijonan luolaan laitoin pään"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
